Lue keskustelun säännöt.
Oma lapsi ärsyttää. En vaan kestä hänen juttujaan.
05.12.2020 |
Miksi? Siis miksi tunnen näin. 10 v tyttö on välillä tosi rasittava. Jauhaa jatkuvasti Tiktokista, snäpistä ja tubettajista. Matkii heitä, muuttanut puhetyyliään ja tuntuu että arkisetkin asiat ovat hänelle jotain esitystä.
Siis ihan sietämätön ja pelkästään tytön olemus ärsyttää.
En sitä näytä tietenkään mutta varmasti aistii ärsytykseni.
Toisaalta, kun olen lapsen kanssa kaksin, esim lenkillä, kaupassa yms niin hän on ihana pieni oma itsensä.
Miten saan nämä ärsytyksen tunteet pois?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että on ihan h *lvetin v *ttumaista koittaa keksiä jotain kysyttävää aiheesta, josta ei tajua yhtään mitään.
Mikset sano, että "nämä on nyt asioita joista en oikein ymmärrä yhtään mitään?". Ei tarvitse loukata toista sanomalla, että ei muuten yhtään kiinnosta tämä sun asia, mutta ei tarvitse myöskään olla epärehellisen kiinnostunut/ymmärtäväinen. On ihan normaalia ettei vanhemmat ymmärrä moniakaan nuorison haihatuksia.
Poika pettyy itseensä, koska ei ole osannut kertoa asioista ymmärretävästi / kiinnostavasti.
No voi hyvän tähden, olet siis ilmeisesti curling-vanhempi. Elämään nyt vain kuuluu pettymyksiä, mutta et sinä nyt voi antaa lapsen elää jossakin valheellisessa maailmassa, jossa kaikki ymmärtäisivät ja pitäisivät fantasiasta. Edes se masennus ei ole syy olla opettamatta lapselle sitä, millainen oikea maailma on.
Mitä on pieni pettymys sen rinnalla, että poika selittää niitä samoja asioita kaikille ja kuvittelee että kaikki on kiinnostuneita/ymmärtävät mistä on kyse? Ihan hyvä oppia vähän tulkitsemaan muita ihmisiä ja lopettamaan samasta asiasta selostuksen, mikäli muut ovat aivan pihalla, ei se tarkoita ettei koskaan saisi niistä asioista puhua, mutta se ei aina ole soveliasta ja täytyy myös ottaa huomioon muidenkin ihmisten mielenkiinnon kohteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koittaisitte kasvattaa niitä lapsianne. Toisin sanoen rohkaista ja kannustaa heissä niitä ominaisuuksia, joita arvostatte, ja auttaa heitä pääsemään yli niistä, jotka ovat haitallisia?
Keskustelkaa esittämisen vaaroista ja oman persoonan hukkaamisesta. Ja osoittakaa _paljon_ rakkautta silloin kun lapsenne ovat omia itsejään!
Meillä ei onnistunut, koska mies ei ärsyynny mielikuvitusaiheiden kuuntelusta samalla lailla kuin minä. Eli lapsi kuitenkin odottaa ja olettaa, että niitä käydään läpi ja kuunnellaan.
Toisekseen en tiedä, miten autettaisiin lopettamaan tuollainen puhe?Miksi sen pitäisi kokonaan loppua? Sen voi rajata ja kanavoida.
No miten sitä rajattaisiin? Jaksaisin kuunnella sitä max kerran viikossa. Lapsi siis piirtää aiheesta ja tulee piirustusten kanssa ja esittelee niitä. Niissä on kyseisen maailman (ja niitä on useita, mutta esittelee kerralla 1-2:ta) maailmankartta eri vuosilta ja näkee, miten rajat ovat sodissa siirtyneet. Kiinnostaa kuin seinässä kuivuva maali. Samoin on erikseen alueiden kulttuuristen rajojen kartta, joka EI mukaile valtioiden rajoja. Jos siinä pysyisikin jotenkin kärryillä, voisi olla mielenkiintoista, mutta trust me, it’s not. Kuvittele joku 65-vuotias sukulaismies kertomassa samaa, niin saat käsityksen tunteesta.
Teillä on siellä joku tuleva J.R.R. Tolkien, jolla maailmanrakennus on jo lapsena tasolla, josta moni ammattikirjailija olisi kateellinen -- ja sinä et tee muuta kuin valita. Osanotot lapselle.
No enpä ole senkään ukon paskakirjoja koskaan jaksanut lukea, eikä ole kovin moni muukaan, ihan hirveää paskaa ja tylsyyttä. Ne leffatkin olivat täyttä paskaa ja surkeita. Synkkiä, ja tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Iso pettymys vanhemmille? Siis mitä? Lapsi, jolla ilmeisesti on hyvä mielikuvitus. Ymmärrän kyllä, että sellaista jatkuva puhetulvaa ei aina jaksa kuunnella ja ehkä joo aikuista ei aina ne lasten juttujen aihepiirit nyt niin palavasti kiinnosta, mutta ei kai sentään voi sanoa, että pettyy lapseen tuollaisessa asiassa.
No siinä mielessä kyllä, kun hän ei juurikaan ole ainakaan tähän saakka koskaan halunnut puhua mistään reaalimaailmassa tapahtuvasta.
Voithan sinä sanoa lapselle, että haluaisit välillä puhua muustakin, kuin mielikuvitusolennoista?
Voihan tuollainen pakeneminen todellisuudesta liittyä siihen masennukseenkin.
Niin no mistä? Ei lapsen päässä liiku sitten mitään. Menee huoneeseensa jatkamaan piirtämistä, ellei mene laitteelle masentuneena kun ei saa kertoa paskaa korvat täyteen.
Taidat olla itse joku persoonallisuushäiriöinen ja lapsi on varmasti sen vuoksi masentunut. Ei voi olla tuollainen asenne näkymättä sille lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että on ihan h *lvetin v *ttumaista koittaa keksiä jotain kysyttävää aiheesta, josta ei tajua yhtään mitään.
Mikset sano, että "nämä on nyt asioita joista en oikein ymmärrä yhtään mitään?". Ei tarvitse loukata toista sanomalla, että ei muuten yhtään kiinnosta tämä sun asia, mutta ei tarvitse myöskään olla epärehellisen kiinnostunut/ymmärtäväinen. On ihan normaalia ettei vanhemmat ymmärrä moniakaan nuorison haihatuksia.
Poika pettyy itseensä, koska ei ole osannut kertoa asioista ymmärretävästi / kiinnostavasti.
No voi hyvän tähden, olet siis ilmeisesti curling-vanhempi. Elämään nyt vain kuuluu pettymyksiä, mutta et sinä nyt voi antaa lapsen elää jossakin valheellisessa maailmassa, jossa kaikki ymmärtäisivät ja pitäisivät fantasiasta. Edes se masennus ei ole syy olla opettamatta lapselle sitä, millainen oikea maailma on.
Mitä on pieni pettymys sen rinnalla, että poika selittää niitä samoja asioita kaikille ja kuvittelee että kaikki on kiinnostuneita/ymmärtävät mistä on kyse? Ihan hyvä oppia vähän tulkitsemaan muita ihmisiä ja lopettamaan samasta asiasta selostuksen, mikäli muut ovat aivan pihalla, ei se tarkoita ettei koskaan saisi niistä asioista puhua, mutta se ei aina ole soveliasta ja täytyy myös ottaa huomioon muidenkin ihmisten mielenkiinnon kohteet.
No pojalla diagnosoitiin ihan psykiatrian polilla masennus 10-vuotiaana, haluaisitko sen siis syvenevän, koska elämään kuuluu pettymyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Iso pettymys vanhemmille? Siis mitä? Lapsi, jolla ilmeisesti on hyvä mielikuvitus. Ymmärrän kyllä, että sellaista jatkuva puhetulvaa ei aina jaksa kuunnella ja ehkä joo aikuista ei aina ne lasten juttujen aihepiirit nyt niin palavasti kiinnosta, mutta ei kai sentään voi sanoa, että pettyy lapseen tuollaisessa asiassa.
No siinä mielessä kyllä, kun hän ei juurikaan ole ainakaan tähän saakka koskaan halunnut puhua mistään reaalimaailmassa tapahtuvasta.
Niin, lapsen maailma on normaalistikin suurelta osin leikkiä. Hyvä mielikuvitus on osoitus älykkyydestä. Vaikka olisikin niin, että tällä hetkellä tuo mielikuvitusmaailma hallitsee liikaakin lapsesi elämää, niin silti olisi hyvä kyetä näkemään siinäkin ne positiiviset puolet. Kyllä mielestäni on surkeampaa, että jo ihan pieni lapsi on niin "reaalimaailmassa" ettei kykene keksimään mitään luovaa, eikä kykene leikkiin ja on passiivinen. Lapsellasi on suuri rikkaus ja jos olette viisaita vanhempia, niin saattaisitte kyetä ohjaamaan lastanne niin, että hän pystyisi hyödyntämään mielikuvitustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että on ihan h *lvetin v *ttumaista koittaa keksiä jotain kysyttävää aiheesta, josta ei tajua yhtään mitään.
Mikset sano, että "nämä on nyt asioita joista en oikein ymmärrä yhtään mitään?". Ei tarvitse loukata toista sanomalla, että ei muuten yhtään kiinnosta tämä sun asia, mutta ei tarvitse myöskään olla epärehellisen kiinnostunut/ymmärtäväinen. On ihan normaalia ettei vanhemmat ymmärrä moniakaan nuorison haihatuksia.
Poika pettyy itseensä, koska ei ole osannut kertoa asioista ymmärretävästi / kiinnostavasti.
No voi hyvän tähden, olet siis ilmeisesti curling-vanhempi. Elämään nyt vain kuuluu pettymyksiä, mutta et sinä nyt voi antaa lapsen elää jossakin valheellisessa maailmassa, jossa kaikki ymmärtäisivät ja pitäisivät fantasiasta. Edes se masennus ei ole syy olla opettamatta lapselle sitä, millainen oikea maailma on.
Mitä on pieni pettymys sen rinnalla, että poika selittää niitä samoja asioita kaikille ja kuvittelee että kaikki on kiinnostuneita/ymmärtävät mistä on kyse? Ihan hyvä oppia vähän tulkitsemaan muita ihmisiä ja lopettamaan samasta asiasta selostuksen, mikäli muut ovat aivan pihalla, ei se tarkoita ettei koskaan saisi niistä asioista puhua, mutta se ei aina ole soveliasta ja täytyy myös ottaa huomioon muidenkin ihmisten mielenkiinnon kohteet.
Ja siis olen samaa mieltä kanssasi, mutta jos lapsi reagoi tuollaiseen masentumalla, mikä on vaihtoehtona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Et sinäkään niin kivalta vaikuta. Katkeralta pikemminkin.
Onko lapsen neurologinen puoli tutkittu? Kuulostaa lievältä autismilta. Hän voi myös olla herkkä lapsi, joka ei kestä suorittavaa ilmapiiriä.On tutkittu ja on ja lapsuusiän autismi. Tieto ei auta yhtään tykkäämään piirteestä enemmän. Arvasin diagnoosin jo ennen tutkimuksiakin.
Liittykää autismiperheille tarkoitettuun yhdistykseen. Saatte vertaistukea. Poikanne kehitys on pitkälti kiinni siitä miten häntä kohdellaan.
Mll järjestää perhekuntoutusta, lähiomaisen perhe on hyötynyt siitä. Heidän poikansa pärjää kun on saanut opiskella sitä mikä kiinnostaa.Tukea? Minkälaista tukea sieltä saisi siihen, että tuo pöpötys loppuisi? Tai ettei sitä tarvitsisi kuunnella, lähinnä?
Sellaista, että perhe saa hengähtää, jutella muiden samaa kokevien vanhempien kanssa ja heille tarjotaan tietoa ja kasvatusohjeita.
Mutta jos mieluummin hautoo katkeruutta eikä yritä tehdä mitään, ei sille ulkopuolinen mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama juttu! 10-vuotias tyttö täälläkin kyseessä ja tiktok on hänelle henki ja elämä. Katsoo myös tubettajia.
Meillä myös puhui ärsyttävästi, samalla tavalla kuin eräs tubettaja joka myös puhui ihme lässyttävällä tyylillä. Onneksi lopetti sen. Tosin olin jo aiemmin sanonut etten kestä sen tubettajan puhetyyliä, jo ennen kuin oma tyttöni häntä matki. Tyttö aina minua sillä kiusasi leikillään ja näytteli sen videoita. Sillä olikin helppo samalla leikillä suhtautua hänen puhetyyliinsä. Meillä on tosi läheiset välit ja samanlainen huumorintaju niin helppo olla ja kommunikoida. Myös ärsyttävistä asioista.
Itse en oikein noista sovelluksista välitä ja inhoan koko tiktokkia. Liityin siihen itsekin ja seuraan tyttöäni siinä. Käsken poistaa kaikki videot jotka eivät ole sen ikäiselle sopivia. Hän siis tanssii niissä ja onkin todella taitava tanssija. Välillä vaan tanssii turhan aikuismaisesti.
Joo, mutta niin ne kaikki tuon ikäiset tuntuu tekevän. Ainakin tytön kaveripiirissä. Tubettajat ja tiktok on in. Ollaan jo hyvinkin pikkuteinejä vaikka onneksi vielä leikkivätkin.
Ärsyttääkö sinua se että hän alkaa olla teini?
Jos mietit että puhuisi tuolla tavalla vaikka 4-vuotiaana niin ärsyttäisikö se niin paljoa?
Mutta usko pois, tuo on vaihe joka menee ohi. Tuossa iässä kokeillaan erilaisia juttuja ja murkkuikä alkaa tytöillä noihin aikoihin. Itsekin muistan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta kaikkia kokeiluvaiheita. Nyt vielä some josta sataa miljoonaa erilaista idolia ja ihan eri tavalla pääsee seuraamaan heidän elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Iso pettymys vanhemmille? Siis mitä? Lapsi, jolla ilmeisesti on hyvä mielikuvitus. Ymmärrän kyllä, että sellaista jatkuva puhetulvaa ei aina jaksa kuunnella ja ehkä joo aikuista ei aina ne lasten juttujen aihepiirit nyt niin palavasti kiinnosta, mutta ei kai sentään voi sanoa, että pettyy lapseen tuollaisessa asiassa.
No siinä mielessä kyllä, kun hän ei juurikaan ole ainakaan tähän saakka koskaan halunnut puhua mistään reaalimaailmassa tapahtuvasta.
Niin, lapsen maailma on normaalistikin suurelta osin leikkiä. Hyvä mielikuvitus on osoitus älykkyydestä. Vaikka olisikin niin, että tällä hetkellä tuo mielikuvitusmaailma hallitsee liikaakin lapsesi elämää, niin silti olisi hyvä kyetä näkemään siinäkin ne positiiviset puolet. Kyllä mielestäni on surkeampaa, että jo ihan pieni lapsi on niin "reaalimaailmassa" ettei kykene keksimään mitään luovaa, eikä kykene leikkiin ja on passiivinen. Lapsellasi on suuri rikkaus ja jos olette viisaita vanhempia, niin saattaisitte kyetä ohjaamaan lastanne niin, että hän pystyisi hyödyntämään mielikuvitustaan.
Niin, ohjaamaan millähän lailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.
Siis mitä p*skaa te suollatte omista lapsistanne??? Siis voi, eikö lapsi ollutkaan oman egonne jatke vaan ihan oma erilainen yksilö??? Hyi h*lvetti mitä tyyppejä, opetelkaa käsittelemään omaa narsismianne ja tunteitanne älkääkä lapsenne elämää niillä pilatko. Oksettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Iso pettymys vanhemmille? Siis mitä? Lapsi, jolla ilmeisesti on hyvä mielikuvitus. Ymmärrän kyllä, että sellaista jatkuva puhetulvaa ei aina jaksa kuunnella ja ehkä joo aikuista ei aina ne lasten juttujen aihepiirit nyt niin palavasti kiinnosta, mutta ei kai sentään voi sanoa, että pettyy lapseen tuollaisessa asiassa.
No siinä mielessä kyllä, kun hän ei juurikaan ole ainakaan tähän saakka koskaan halunnut puhua mistään reaalimaailmassa tapahtuvasta.
Voithan sinä sanoa lapselle, että haluaisit välillä puhua muustakin, kuin mielikuvitusolennoista?
Voihan tuollainen pakeneminen todellisuudesta liittyä siihen masennukseenkin.
Niin no mistä? Ei lapsen päässä liiku sitten mitään. Menee huoneeseensa jatkamaan piirtämistä, ellei mene laitteelle masentuneena kun ei saa kertoa paskaa korvat täyteen.
Miksi lapsen annetaan olla kanssasi tekemisissä? Häntä pitäisi suojella sinulta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit ap vastauksen itse. Hän on ihana kahdestaan sinun kanssa. Vietä hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Et sinäkään niin kivalta vaikuta. Katkeralta pikemminkin.
Onko lapsen neurologinen puoli tutkittu? Kuulostaa lievältä autismilta. Hän voi myös olla herkkä lapsi, joka ei kestä suorittavaa ilmapiiriä.On tutkittu ja on ja lapsuusiän autismi. Tieto ei auta yhtään tykkäämään piirteestä enemmän. Arvasin diagnoosin jo ennen tutkimuksiakin.
Liittykää autismiperheille tarkoitettuun yhdistykseen. Saatte vertaistukea. Poikanne kehitys on pitkälti kiinni siitä miten häntä kohdellaan.
Mll järjestää perhekuntoutusta, lähiomaisen perhe on hyötynyt siitä. Heidän poikansa pärjää kun on saanut opiskella sitä mikä kiinnostaa.Tukea? Minkälaista tukea sieltä saisi siihen, että tuo pöpötys loppuisi? Tai ettei sitä tarvitsisi kuunnella, lähinnä?
Sellaista, että perhe saa hengähtää, jutella muiden samaa kokevien vanhempien kanssa ja heille tarjotaan tietoa ja kasvatusohjeita.
Mutta jos mieluummin hautoo katkeruutta eikä yritä tehdä mitään, ei sille ulkopuolinen mitään mahda.
Perhe saa hengähtää? Lapsi on 13, on koulussa ison osan päivää. Kuviitteletko, että tässä on perheen hengähtämisen puutteesta kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen adhd ja ymmärrän nyt lääkittynä aikuisena, miksi vanhemmat eivät kertakaikkisesti jaksaneet kuunnella sitä aivan tauotonta, päivin ja öin jatkuvaa papatustani (nukuin hyvin vähän ja hihhuloin pitkin taloa kymmenen vuoden ajan likipitäen joka yö ja pomppasin ylös viimeistään viideltä), koska elän toisen adhd:n kanssa. Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä ja lapset voivat olla ärsyttäviä ja rasittavia siinä, missä kuka tahansa muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Siis mitä p*skaa te suollatte omista lapsistanne??? Siis voi, eikö lapsi ollutkaan oman egonne jatke vaan ihan oma erilainen yksilö??? Hyi h*lvetti mitä tyyppejä, opetelkaa käsittelemään omaa narsismianne ja tunteitanne älkääkä lapsenne elämää niillä pilatko. Oksettavia.
Mitä tarkoitat tuolla oman egon jatkeella? Minun on vaikea kuvitella sinua arvostamassa itsestäsi erilaista tai poikkeavaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Iso pettymys vanhemmille? Siis mitä? Lapsi, jolla ilmeisesti on hyvä mielikuvitus. Ymmärrän kyllä, että sellaista jatkuva puhetulvaa ei aina jaksa kuunnella ja ehkä joo aikuista ei aina ne lasten juttujen aihepiirit nyt niin palavasti kiinnosta, mutta ei kai sentään voi sanoa, että pettyy lapseen tuollaisessa asiassa.
No siinä mielessä kyllä, kun hän ei juurikaan ole ainakaan tähän saakka koskaan halunnut puhua mistään reaalimaailmassa tapahtuvasta.
Niin, lapsen maailma on normaalistikin suurelta osin leikkiä. Hyvä mielikuvitus on osoitus älykkyydestä. Vaikka olisikin niin, että tällä hetkellä tuo mielikuvitusmaailma hallitsee liikaakin lapsesi elämää, niin silti olisi hyvä kyetä näkemään siinäkin ne positiiviset puolet. Kyllä mielestäni on surkeampaa, että jo ihan pieni lapsi on niin "reaalimaailmassa" ettei kykene keksimään mitään luovaa, eikä kykene leikkiin ja on passiivinen. Lapsellasi on suuri rikkaus ja jos olette viisaita vanhempia, niin saattaisitte kyetä ohjaamaan lastanne niin, että hän pystyisi hyödyntämään mielikuvitustaan.
Niin, ohjaamaan millähän lailla?
Sinun se pitäisi tietää, koska tunnet hänet parhaiten.
Noin yleisesti ottaen, vaikka luomaan omat nettisivut, kirjoittamaan, tms.
Aapee on provo. Älkää ruokkiko sitä enää.
Toinen lapsi ei samalla tavalla ärsytä, hän on normaali, ei assi tai sen oloinen. Jos hänelle on rehellinen ja sanoo asioita, hän kestää sen.
Vierailija kirjoitti:
Aapee on provo. Älkää ruokkiko sitä enää.
Ei ap, mutta äitihullu tuli ja sotki omat juttunsa tähän.
Meitäkin on vituttanut sinun paskanjauhantasi jo vuosikausia. Silti sinä vaan jatkat ja jatkat.