Lue keskustelun säännöt.
SYY on VANHEMMISSA, kun lapsi ei viihdy koulussa!
17.04.2014 |
Olen luokanopettaja ja olen useammin kuin kerran huomannut, että lapsen kouluviihtymättömyyden takana ovat vanhemmat. Mielestäni kotikasvatuksella ja sieltä tulevilla asenteilla on suuri vaikutus lapseen. Tälläkin viikolla selvittelin yhden oppilaani kanssa läksyjen laiminlyömistä, jota oli jo jatkunut pitkään. Oppilas on muutenkin erittäin koulukielteinen. Hänen kommenteistaan ja perusteluistaan paistaa se, että vanhemmat eivät arvosta koulutusta. . Lapsi kommentoi läksyjen tekemättömyyttä näin: ”isi on sanonut että tässä maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin helvetin läksyt”. Oppilas ei viihdy koulussa ja riitaantuu helposti luokkatoverien kanssa. Oppilaan vanhemmista toisen olen tavannut kerran, eivätkä he vaivaannu tulemaan vanhempieniltoihin.
Oletteko miettineet mitä suustanne päästätte lastenne kuullen?
Kommentit (77)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:19"]
On olemassa paljon tutkimuksia siitä, mitkä seikat vaikuttavat kouluviihtyvyyteen. Näitä useita kouluviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä on kouluun, oppilaaseen, tovereihin ja kotiin liittyvät tekijät. Niitä onkin tässä keskustelussa nostettu esille, mutta tarkoituksena oli keskustella juuri kotiin liittyvistä tekijöistä ja unohtaa esimerkiksi kiusaamis yms. tapaukset. Kaikkihan sen tietävät, että kiusaaminen vaikuttaa koulussa viihtymiseen.
[/quote]
VOISITTEKO UNOHTAA HETKEKSI NE KIUSAAMISTARINAT?
Tarkoitus oli, että tässä keskustellaan muista kouluviihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä, erityisesti vanhempien vaikutuksesta siihen. Jos jollain on tästä kokemuksia niin jakakaa ihmeessä. ON PÄIVÄN SELVÄÄ ETTEI KUKAAN VIIHDY KOULUSSA JOS ON KIUSATTU.
[/quote]
Minä en ainakaan voi unohtaa kiusaamista, joka kohdistui lapseeni ja jonka takia hän ei todellakaan viihtynyt koulussa. Erityisesti nuo vuodet nousevat pintaan, kun opettajat avautuvat siitä, ettei joku oppilas ole kiinnostunut opiskelusta tai että oppiaan vanhemmissa on jotakin vikaa. Tämä johtuu siitä, että lapseni silloisessa koulussa luokanopettaja ja rehtori suhtautuivat tilanteeseen juuri noin. Heidän mielestään lapseni olisi pitänyt tulla joka päivä kouluun, tehdä aina läksyt ja käyttäytyä aina täydellisesti - silloinkin, kun muut oppilaat olivat olleet häntä kohtaan törkeän väkivaltaisia ja opettaja itse oli ollut täysin sydämetön häntä kohtaan (sanoi mm. pahoinpitelyjen jälkeen "miksi annat heidän kiusata", "äitisi on ylisuojeleva, eihän tässä pahasti käynyt"; sanoi lapseni kuullen minulle "sinä et rakasta lastasi", "tietenkin lastasi kiusataan, koska sinä suhtaudut kouluun ja muihin lapsiin noin negatiivisesti"). Juupa juu. Olin kuitenkin yhteydenotoissani aina asiallinen, toisin kuin opettaja itse. Myös lapseni käyttäytyi pääsääntöisesti hämmästyttävän hyvin, toisin kuin kiusaavat oppilaat, jotka potkivat, löivät ja haukkuivat lastani.
Olen sitä mieltä, että opettajan on ymmärrettävä ja tuettava lämmöllä myös niitä oppilaita, joiden tilanne ei ole kiva. Silloinkin kun oppilaan "ei-kivuus" johtuu tämän vanhemmista. Siksi toiseksi, on ihan luonnollista, että kaikki vanhemmat eivät pidä koulusta. Ehkä heidän oma kouluaikansa on ollut niin vahingollisia, että he eivät ole päässeet siitä yli.
Sinä voit olla se ihana ihminen, joka korjaa tilannetta parempaan suuntaan, eikä huutele ympäriinsä kuinka vanhemmat ovat ihan kamalia.
[/quote]
Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen siis, että jos vanhemmat ovat olleet kiusattuja omina kouluaikoinaan niin, siksi heillä on kielteinen kouluasenne ja haluavat tämän asenteen siirtää omille lapsilleen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika typerää opettajalta laittaa tällaisia viestejä tänne palstalle..onneksi meillä tenavat viihtyy koulussa ja opettajat ammattitaitoisia ja yhteistyöhaluisia..ei ole ongelmia tullut..ootko joku just valmistunu ja tooosi pätevä!? Ei Se kuule aina ole kotoa kii miten lapsi viihtyy jne..opettajissa on suuria eroja ja tenava vaistoaa aika hyvin..
Olen itse koulunkäyntiavustaja ja todellakin arvostan koulua ja kannustan lasta käymään sitä, ja katson että läksyt tulee tehtyä. Kuitenkaan lapseni ei viihdy koulussa, takana on henkistä kiusaamista luokkatoverriden puolelta. Asiaa selvitellään parhaillaan... Ja korostamme aina kotona kuinka tärkeää on saada hyvä ammatti ja käydä koulu hyvin. Miks pitää yleistää. Niillä lapsilla jotka ei viihdy koulussa voi olla joku ongelma josta eivät puhu, aikuiset olkaa tarkkna. Esim henkistä kiusaamista ei huomaa helposti, sen voi tehdä salassa opelta.
opettaja puhuu asiaa ! eikä yleistynyt, mut se koira älähtää johon kalikka kolahtaa... voimia opettajalle työhön! ei varmasti ole helppoa työtä tänäpäivänä.
Olen ihan samaa mieltä ykkösen ja vitosen kanssa. Koulussa viihtyminen ja pärjääminen aika pitkälle korreloi vanhempien asenteen ja auttamisen ja tukemisen kanssa. Toki sitten oppimisvaikeudet yms. on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:28"]Peruskoulun yksi isoja ongelmia on, ja etten sanoisi isoin haaste sen jatkumiselle, että kaikkien pitäisi olla niin samanlaisia ja samasta muotista veistettyjä. Ekalle luokalle menee joukko innokkaita kirkassilmiä, toisesta päästä tulee ulos harmaata massaa jossa päätavoite ollut että kukaan ei erotu joukosta.
Kuin lihamyllystä jauheliha.
Juhlapuheissa toitotetaan erilaisuuden suvaitsemista mutta tosiasiassa sitä ei peruskoulussa edes yritetä.
Ja opettajat ovat ensimmäisenä lähettämässä ne erilaiset oppilaat pois luokkatilanteesta. Ilman että vaivautuisivat kuuntelemaan oppilasta, saati ymmärtämään mistä tämä koulukielteisyys johtuu, mitä se visestii.
[/quote]
Näimpä. Syyt motivaation puutteelle ovat tietysti verkostona ihmisessä - perhe,kaverit,opettaja,koulujärjestelmä,media..
Kuitenkin syy on usein myös koulun. Ei opettajien vaan vanhanaikaisen koulun jonka tarkoituksena oli tuottaa hyvää massaa työhön valtion hyväksi (yleistys kylläkin taas). Nykyaikana koulua ollaan muuttamassa innostavammaksi, kannustavammaksi, vapaammaksi, yhteistyöpainotteisemmaksi, ilmiöpohjaiseksi, monipuolisemmaksi, todellisemmaksi, sallivammaksi, rajattomammaksi ja vastuuta oppimisesta ja oppimisen omistajuutta näillä puitteilla enemmän oppilaille. Mutta pitää vanhempienkin panostaa.
onko teillä muilla opettajilla kokemuksia samasta aiheesta ja antaa jotain esimerkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole koskaan koulussa viihtynyt, yliopisto-opinnot sen sijaan suoritin nopeasti. Koulu tuntui vankilalta enkä jaksanut kuunnella vaan vaivuin aina päiväunelmiini. Olen ollut hyvinkin kouluvastainen, mutta silti kaikki lapseni ovat koulussa hyvin viihtyneet - myös pojat - eikä ongemia ole ollut. Lapseni ovat huomattavasti sosiaalisempia kuin minä.
No oho. Lapseni ei viihdy koulussa kiusaamisen takia. Minun vikani? Minulla on akateeminen tutkinto ja olen hyvinkin koulutusmyönteinen. Lapseni myös saa hyviä numeroita ja pärjää siltä osin. Te opettajat ette vaan saa kiusaamista pyynnöstä huolimatta loppumaan ja sitten syytätte vanhemman asennetta. Katse peiliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meidän lapsi viihtyi koulussa kunnes toisella luokalla opettaja vaihtui.
Koulunkäynti ollut sen jälkeen helvettiä. Lapsen ja opettajan kemiat ei yhtään kohtaa.
Lapsi suorastaan vihaa koulua.
Mutta meidän vanhempien vikahan se tietty on...
Yläastetta odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhuh. Ei ole kenenkään "syy" jos lapset eivät viihdy koulussa. Ihmiset ovat erilaisia eikä kaikkia pitäisi tunkea samaan muottiin. Itselläni on viisi lasta, josta yhdellä oli todellisia ongelmia koulussa (nyt kuitenkin pyrkii ammattikoulupohjalta kohti yliopistoa) mutta loput ovat päirjänneet hyvin siitä huolimatta että eivät aina tee läksyjä tms (huonoimmalla läksyntekijällä tämän "ongelmaisen" jälkeen keskiarvo on lähes 9 ja sama olisi ollut sillä "ongelmaisellakin", jos ei olisi ajautunut jatkuvaan konfliktiin ymmärtämättömien tiukkapipo-opettajien kanssa.
Sanottakoon, että olen itse opettaja yläkoulussa ja arvostan eniten kahdenlaisia oppilaita: toisaalta niitä hikipinkoja, jotka viittaavat jatkuvasti huolimatta koulutoverian pilkasta ja vinoista katseista, mutta toisaalta vielä enemmän niitä vitosen-kutosen oppilaita jotka ovat huonoja koska uhmaavat opettajia haukuista ja rangaistuksista välittämättä, mutta jotka tajuavat arvostaa sitä, että joku opettaja pitääkin heistä juuri sellaisina kuin he ovat. Yleensä heidän arvosanansa nousevat vähintään numerolla minun opetuksessani.
Niin että katsoisitko myös peiliin arvoisa luokanope. Kiitos.
16, voi kun lapsellani olisi joskus kaltaisesi opettaja.
Terveisin 15.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein se vika on myös opettajassa. Olen perheestä, jossa vanhempani ovat aina arvostaneet opiskelua ja koulutusta. Heillä on molemmilla nykyisin tohtorin paperit. No, kun siskoni aikoinaan aloitti koulun, hän oli hyvin innoissaan. Kunnes opettaja latisti hänet niin, että hän lopetti täysin koulutöiden tekemisen. Vanhempani tekivät kaikkensa, mutta tehtäväkirjat jäivät tyhjiksi. Samalla vanhempieni piti kuunnella opettajan haukkuvan heitä ja syyttävän heitä siskoni motivaationpuutteesta. Tilannetta jatkui vuosia, koko ala-asteen. Yläasteeksi valittiinkin sitten huolella "vähän parempi koulu", ei lähikoulua. Yllättäen siskoni muuttui täysin ja hänestä tuli suorastaan koulun parhaita oppilaita. Sama jatkui lukiossa ja nyt hänelläkin on yliopistotutkinto ja itse asiassa toimii itsekin opettajana.
Peruskoulun yksi isoja ongelmia on, ja etten sanoisi isoin haaste sen jatkumiselle, että kaikkien pitäisi olla niin samanlaisia ja samasta muotista veistettyjä. Ekalle luokalle menee joukko innokkaita kirkassilmiä, toisesta päästä tulee ulos harmaata massaa jossa päätavoite ollut että kukaan ei erotu joukosta.
Kuin lihamyllystä jauheliha.
Juhlapuheissa toitotetaan erilaisuuden suvaitsemista mutta tosiasiassa sitä ei peruskoulussa edes yritetä.
Ja opettajat ovat ensimmäisenä lähettämässä ne erilaiset oppilaat pois luokkatilanteesta. Ilman että vaivautuisivat kuuntelemaan oppilasta, saati ymmärtämään mistä tämä koulukielteisyys johtuu, mitä se visestii.
Voi ope, voi ope...
Juurikin kaltaistesi vuoksi lapset eivät viihdy koulussa.
Oppilas oli paljon poissa koulusta ja oli muitakin ongelmia. Kun tilanteesta puhuttiin tämän suurperheen isän kanssa, isä totesi vain, että hänen mielestään koulu ei ole mitään muuta kuin ruokintapaikka.
Eivät vanhempien asenne ja kouluviihtyvyys suinkaan aina korreloi, mutta valitettavan usein kuitenkin.
Minäkin olen perheestä, jossa arvostettiin koulua. Vanhempani ovat kouluttamattomia ja heillä on kritiikitön asenne koulua ja sen opetusta kohtaan. Minulla oli aika vaikeaa viihtyä koulussa, vaikka olinkin hyvä oppilas. Kotona minua kannustettiin eikä koskaan moitittu. En ole luonteeltani kovin sosiaalinen, ja meteli häiritsi minua. Liiat ärsykkeet väsyttivät. Opettaja huusi naama punaisena kilpaa lasten kanssa. Itse tahdoin selvitä jokaisesta päivästä niin, ettei minulle huudeta. Numeropaine, jota yhä pidän aivan järjettömänä, stressasi ja vei pienen lapsen yöunet. Minulle varmaan olisi sopinut parhaiten malli, jossa koulussa käydään silloin tällöin ja muuten työskennellään itsenäisesti vaikkapa kirjastossa. Onneksi en kuitenkaan lannistunut opintiellä, vaan jatkoin innostukseni perässä yliopistoon saakka.
Vai oikein opettaja siellä kirjoittaa. Tiedätkö että netissä HUUTAMINEN on huono tapa?
Mulla on muutama muksu joista yksi viihtyy koulussa hyvin, toiselle se on aika sama ja kolmas on tää joka tykkäis touhottaa ihan muuta (ja on hyvä ns. suurien linjojen hommissa, kuten vaikka rakentelussa, vaan kun ei ne kirjoitushommat kiinnosta) ja koulussakäynti on toisinaan aika tuskaa. No tuolla ekalla on ihana opettaja jolla on luontaista auktriteettia ja niiden luokkahenki on tosi hyvä. Toisen opettaja on vähän sellainen hiljainen rassukka, poika kyllä hoitaa hommansa eikä osallistu yleiseen häsläämiseen (kertoo vaan että ope taas rages kun pojat teki sitä ja tätä). Kolmannella on nuori ja innokas opettaja, ihan hyvältä ja asialliselta tyypiltä vaikuttaa, ja joskus vähän liiankin paljon mielestäni viestittää Wilmaan kun ei lapsen läksyt ole tehnyt ja kun se ei tunneilla keskity vaan haaveilee. Niin no, läksyihin voin vaikuttaa (myönnän, en aina jaksa enkä muista työpäivän ja ruuanlaittojen ja harrastuskuskausten jne. jälkeen kysellä läksyjen perään) mutta se mitä tunnilla tapahtuu, on koulun vastuulla. Tunnen lapseni ja tiedän millainen hän on, mutta en minä siellä voi auktoriteetiksi enkä mielenkiintoiseksi muuttua. Se on opettajan ammattitaidosta/taitamattomuudesta kiinni.
Niin mitenkäs nyt sitten diagnosoit meidän kotikasvatuksen ja vanhemmuuden tämän tiedon perusteella?
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:19"]
On olemassa paljon tutkimuksia siitä, mitkä seikat vaikuttavat kouluviihtyvyyteen. Näitä useita kouluviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä on kouluun, oppilaaseen, tovereihin ja kotiin liittyvät tekijät. Niitä onkin tässä keskustelussa nostettu esille, mutta tarkoituksena oli keskustella juuri kotiin liittyvistä tekijöistä ja unohtaa esimerkiksi kiusaamis yms. tapaukset. Kaikkihan sen tietävät, että kiusaaminen vaikuttaa koulussa viihtymiseen.
[/quote]
VOISITTEKO UNOHTAA HETKEKSI NE KIUSAAMISTARINAT?
Tarkoitus oli, että tässä keskustellaan muista kouluviihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä, erityisesti vanhempien vaikutuksesta siihen. Jos jollain on tästä kokemuksia niin jakakaa ihmeessä. ON PÄIVÄN SELVÄÄ ETTEI KUKAAN VIIHDY KOULUSSA JOS ON KIUSATTU.
[/quote]
Minä en ainakaan voi unohtaa kiusaamista, joka kohdistui lapseeni ja jonka takia hän ei todellakaan viihtynyt koulussa. Erityisesti nuo vuodet nousevat pintaan, kun opettajat avautuvat siitä, ettei joku oppilas ole kiinnostunut opiskelusta tai että oppiaan vanhemmissa on jotakin vikaa. Tämä johtuu siitä, että lapseni silloisessa koulussa luokanopettaja ja rehtori suhtautuivat tilanteeseen juuri noin. Heidän mielestään lapseni olisi pitänyt tulla joka päivä kouluun, tehdä aina läksyt ja käyttäytyä aina täydellisesti - silloinkin, kun muut oppilaat olivat olleet häntä kohtaan törkeän väkivaltaisia ja opettaja itse oli ollut täysin sydämetön häntä kohtaan (sanoi mm. pahoinpitelyjen jälkeen "miksi annat heidän kiusata", "äitisi on ylisuojeleva, eihän tässä pahasti käynyt"; sanoi lapseni kuullen minulle "sinä et rakasta lastasi", "tietenkin lastasi kiusataan, koska sinä suhtaudut kouluun ja muihin lapsiin noin negatiivisesti"). Juupa juu. Olin kuitenkin yhteydenotoissani aina asiallinen, toisin kuin opettaja itse. Myös lapseni käyttäytyi pääsääntöisesti hämmästyttävän hyvin, toisin kuin kiusaavat oppilaat, jotka potkivat, löivät ja haukkuivat lastani.
Olen sitä mieltä, että opettajan on ymmärrettävä ja tuettava lämmöllä myös niitä oppilaita, joiden tilanne ei ole kiva. Silloinkin kun oppilaan "ei-kivuus" johtuu tämän vanhemmista. Siksi toiseksi, on ihan luonnollista, että kaikki vanhemmat eivät pidä koulusta. Ehkä heidän oma kouluaikansa on ollut niin vahingollisia, että he eivät ole päässeet siitä yli.
Sinä voit olla se ihana ihminen, joka korjaa tilannetta parempaan suuntaan, eikä huutele ympäriinsä kuinka vanhemmat ovat ihan kamalia.