SYY on VANHEMMISSA, kun lapsi ei viihdy koulussa!

Vanhempani kannattavat koulua ja ovatkin hyvissä ammateissa. Meitä ei kyllä ole koskaan pakotettu kouluja käymään vaan olemme saaneet valita omat polkumme. Itse vihasin ja vihaan koulua vielä tänäkin päivänä, koska en kestänyt sitä jokapäiväistä kiusaamista kesälomia myöten, mihin opettajat eivät saaneet mitään muuta kuin lisää paskaa aikaan. "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koita martta kestää".

vanhempani yrittivät, mutta opettajat ei. Miksiköhän olin ja olen koulukielteinen?

Minustakin ln tosi kurjaa, jos opettajaihminen ajattelee noin kapeakatseisesti. Olen kuvitellut opettajia sivistyneiksi. Ainakin oman lapseni opettajat vaokuttavat ymmärtäväisiltä.. Näen todella paljon aikaa ja vaivaa saadakseni murkkuiän kuohuissa painivan teinin tekemään asioita koulun eteen, ja on ikävää jos opettajien ajatustapa on tuo.

Omia kokemuksiani, miksi en viihtynyt koulussa: ensinnäkin minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Toisekseen ala-asteella itse opetuskin oli hyvin kirjavaa pienessä kyläkoulussa: kun rehtori vaihtui, opettajille tuli uutta rehtoria myöten tapa olla valtaosa opetuksesta kaikkialla muualla kuin luokassa. Opettaja saattoi rynnätä paikalle viisi minuuttia ennen tunnin loppua, josta aika menikin sitten 30 (yhdistelmäluokat) tylsistyneen oppilaan pitämisessä hiljaisina - loppu opetusaika otettiin välitunnista, joten pääsimme paljon muita myöhemmin välitunnille. Ehdimme harvoin mennä tarvittavia asioita läpi, mikä kostautui sitten yläasteella. 

Räikein esimerkki: opettaja oli poissa yhdistelmätunnin ensimmäisen tunnin, ja palan myös seuraavaa tuntia. Tunnit olivat päivän viimeiset. No, oppilaat valuivat sitten luokan tietokoneille tylsistyneinä, kun ei päästy itse asiaan... ja tietenkin opettaja laukkasi paikalle juuri silloin. Hän suuttui, ja kostoksi tästä istutti meitä vielä yhden ylimääräisen tunnin koulussa, kun koulupäivämme olisi jo loppunut.

Yläasteella opetus oli laadukkaampaa, mutta kiusaaminen taas hanakampaa. Lopputulos: en viihtynyt koulussa, ja sain mm. vatsakramppeja ja muita jännitysoireita kouluunmenon johdosta. Säännöllisesti kävin valehtelemassa terveydenhoitajalle pääkipua, että sain levätä edes yhden tunnin (josta jäin sitten kiinni ja kiusaamistapaus alkoi aueta). Ja jos tuntui että oli illalla esim. lievää yskää, yskin koko yön niin että sain kurkkuni kipeäksi aamuksi ja sain jäädä kotiin. 

Ehkä tämä joistakin näytti siltä, että olin vain kauhean laiska oppilas, mutta toisaalta olin erittäin ahkera löytämään hyviä syitä voidakseni olla sieltä pois. Siksi pyytäisinkin, etteivät opettajat sortuisi tällaisiin "vanhempien syy huonoon kouluasenteeseen", kun tänä päivänä syy saattaa usein olla silkka koulukiusaaminen. Omissa vanhemmissani ei syytä ollut.

Huomaa, että kevät on koittanut. Yksi kevään merkkihän on, että keskustelupalstoilla ja Kansanradiossa kuohuu koulu- ja opettajaviha. Vaikka tämän ketjun aloittaja ehkä jonkin verran provosoikin, niin kyllä mammat provosoituivat tarpeettoman paljon. Ja kuitenkin toive oli keskustella kodin ja vanhempien vaikutuksesta lapsen koulunkäyntiin.

Opettajana toteaisin, että kodin vaikutus näkyy ihan lukion loppun asti. Monesti olen ihmetellyt, miksi vanhemmat ovat tuupanneet lapsensa lukioon, kun eivät itse eivätkä lapsetkaan arvosta koulua. Vaikka lapsille ja nuorille puhuisi enkelien kielellä, niin ei mene sana perille. Itselleenhän he hallaa tekevät, vaikka luulevatkin opettajalla kettuilevansa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tavannut entisiä oppilaita eri tilaisuuksissa ja nämä tulevat pienessä laitamyötäisssä ruikuttamaan, lähes itkemään, kun kukaan ei muka koskaan sanonut, miten tärkeää on tehdä koulussa töitä kunnolla, jotta elämä sujuisi hyvin jatkossakin. Pientä sadistista mielihyvää tuntien olen muistuttanut, miten monta kertaa asiasta kouluaikana keskusteltiin, mutta kun mikään ei mennyt perille.

Muuten, miksi nykyään aina puhutaan koulussa viihtymisestä? Lomakohteessa ja kesämökillä ja miksei kotonakin viihdytään, mutta ei työpaikalle mennä viihtymään. Ja kouluhan on lasten ja nuorten työpaikka. Tietysti on tärkeää, että työpaikalla tai koulussa on hyvä ja turvallinen olla ja työnteko ja sen tulokset tuottavat mielihyvää. Mutta ei todellakaan pitäisi puhua viihtymisestä. Koulu ei ole viihdytyslaitos, vaikka monet nykyään niin kuvittelevatkin, eivätkä opettajat ole viihdyttäjiä, vaan opastajia ja työnjohtajia, jotka tekevät työtään persoonallaan. Nyt saa taas vanhanaikainen kääkkä alapeukkuja, mutta mitä siitä. Seison sanojeni takana.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 11:27"]Huomaa, että kevät on koittanut. Yksi kevään merkkihän on, että keskustelupalstoilla ja Kansanradiossa kuohuu koulu- ja opettajaviha. Vaikka tämän ketjun aloittaja ehkä jonkin verran provosoikin, niin kyllä mammat provosoituivat tarpeettoman paljon. Ja kuitenkin toive oli keskustella kodin ja vanhempien vaikutuksesta lapsen koulunkäyntiin.

Opettajana toteaisin, että kodin vaikutus näkyy ihan lukion loppun asti. Monesti olen ihmetellyt, miksi vanhemmat ovat tuupanneet lapsensa lukioon, kun eivät itse eivätkä lapsetkaan arvosta koulua. Vaikka lapsille ja nuorille puhuisi enkelien kielellä, niin ei mene sana perille. Itselleenhän he hallaa tekevät, vaikka luulevatkin opettajalla kettuilevansa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tavannut entisiä oppilaita eri tilaisuuksissa ja nämä tulevat pienessä laitamyötäisssä ruikuttamaan, lähes itkemään, kun kukaan ei muka koskaan sanonut, miten tärkeää on tehdä koulussa töitä kunnolla, jotta elämä sujuisi hyvin jatkossakin. Pientä sadistista mielihyvää tuntien olen muistuttanut, miten monta kertaa asiasta kouluaikana keskusteltiin, mutta kun mikään ei mennyt perille.

Muuten, miksi nykyään aina puhutaan koulussa viihtymisestä? Lomakohteessa ja kesämökillä ja miksei kotonakin viihdytään, mutta ei työpaikalle mennä viihtymään. Ja kouluhan on lasten ja nuorten työpaikka. Tietysti on tärkeää, että työpaikalla tai koulussa on hyvä ja turvallinen olla ja työnteko ja sen tulokset tuottavat mielihyvää. Mutta ei todellakaan pitäisi puhua viihtymisestä. Koulu ei ole viihdytyslaitos, vaikka monet nykyään niin kuvittelevatkin, eivätkä opettajat ole viihdyttäjiä, vaan opastajia ja työnjohtajia, jotka tekevät työtään persoonallaan. Nyt saa taas vanhanaikainen kääkkä alapeukkuja, mutta mitä siitä. Seison sanojeni takana.

[/quote]Tässäkin taas on erilaisia näkökantoja. Lapseni koulussa ovat kovasti panostaneet kouluviihtyvyyteen. Ikävää jos et koe tärkeäksi myöskään työssäsi viihtymistä. Se varmaan hankaloittaa myös työhön motivoitumista jaintoa oppia uuttakin.

tottahan tämä. paskat geenit ja ympäristöki pilattu huutamisella.

missään muussa ei ole vikaa tällöin.

Näitä kirjoituksia lukiessa  heräsi taas kysymys: Miten vanhemmat toimivat, jos heidän lapsensa on koulukiusaaja tai häirikkö. Nyt moni vain kokee olleensa koulukiusattu, mutta kukaan ei myönnä olleensa koulukiusaaja. Jos koti ei asiaan pysty vaikuttamaan, miten sitten koulu, jos vanhemmat eivät ole samoilla linjoilla koulun kanssa.

Jospa se koulu päivitettäisiin ensin tälle vuosituhannelle, niin lapsoset voisivat viihtyä siellä hiukka paremmin. Ja jos opettajina olisi vähän muitakin kuin niitä nipottavia kympin tyttöjä. Vai mistä johtuu, että miesopettajat ovat oppilaiden suosiossa..?

Itse entisen koulukiusaajan äitinä annan neuvon pyytää kiusatut vanhempineen teille saman pöydän ääreen. Onkin kova paikka olla siinä keskustelemassa. Jos uskaltaa kiusata, pitää myös pystyä kohtaamaan tyhmyytensä. Olen myös kiitollinen siitä, että kiusattujen vanhemmat ottivat minujn yhteyttä, muuten en olisi asiasta tiennyt mitään.

Nykylapsilla täytyy kaikkialla olla kivaa tai mukavaa, mutta uuden asian oppiminen on usein työlästä, ja hankalaa ensiksi, kunnes ymmärtää jutun ja se muuttuu helpoksi. Tähän vaiheeseen ei usein vaan päästä ja saada niitä mielekkäitä oppimiskokemuksia kun ei viitsitä ponnistaa yhtään ja tehdä hommia. Kaikki pitäis saada valmiina ja kun valmiina paljon annetaan, se ei tunnu miltään eikä sitä arvosta, kun ei ole tehnyt mitään sen eteen. Oppilailta pitäisi vaatia paljon enemmän, eikä vanhempien pitäisi säikähtää urputusta työmäärästä tai läksyjen paljoudesta. 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 11:27"]

Huomaa, että kevät on koittanut. Yksi kevään merkkihän on, että keskustelupalstoilla ja Kansanradiossa kuohuu koulu- ja opettajaviha. Vaikka tämän ketjun aloittaja ehkä jonkin verran provosoikin, niin kyllä mammat provosoituivat tarpeettoman paljon. Ja kuitenkin toive oli keskustella kodin ja vanhempien vaikutuksesta lapsen koulunkäyntiin.

Opettajana toteaisin, että kodin vaikutus näkyy ihan lukion loppun asti. Monesti olen ihmetellyt, miksi vanhemmat ovat tuupanneet lapsensa lukioon, kun eivät itse eivätkä lapsetkaan arvosta koulua. Vaikka lapsille ja nuorille puhuisi enkelien kielellä, niin ei mene sana perille. Itselleenhän he hallaa tekevät, vaikka luulevatkin opettajalla kettuilevansa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tavannut entisiä oppilaita eri tilaisuuksissa ja nämä tulevat pienessä laitamyötäisssä ruikuttamaan, lähes itkemään, kun kukaan ei muka koskaan sanonut, miten tärkeää on tehdä koulussa töitä kunnolla, jotta elämä sujuisi hyvin jatkossakin. Pientä sadistista mielihyvää tuntien olen muistuttanut, miten monta kertaa asiasta kouluaikana keskusteltiin, mutta kun mikään ei mennyt perille.

Muuten, miksi nykyään aina puhutaan koulussa viihtymisestä? Lomakohteessa ja kesämökillä ja miksei kotonakin viihdytään, mutta ei työpaikalle mennä viihtymään. Ja kouluhan on lasten ja nuorten työpaikka. Tietysti on tärkeää, että työpaikalla tai koulussa on hyvä ja turvallinen olla ja työnteko ja sen tulokset tuottavat mielihyvää. Mutta ei todellakaan pitäisi puhua viihtymisestä. Koulu ei ole viihdytyslaitos, vaikka monet nykyään niin kuvittelevatkin, eivätkä opettajat ole viihdyttäjiä, vaan opastajia ja työnjohtajia, jotka tekevät työtään persoonallaan. Nyt saa taas vanhanaikainen kääkkä alapeukkuja, mutta mitä siitä. Seison sanojeni takana.

[/quote]

En ole nähnyt täällä yhtäkään koulu- ja opettajavihamielistä kommenttia. Sen sijaan olen nähnyt keskustelua, joka alkoi siitä, että yksi yksittäinen opettaja yleisti kaikki kouluviihtyvyyden ongelmat kotien syyksi. Siihen hän on saanut jokusen vastauksen, jossa tuodaan esiin, että muitakin vaikuttavia tekijöitä on, kuten kiusaaminen, opettajan toiminta tai työrauhan puuttuminen. Myöskään kukaan muu kuin sinä ei ole puhunut koulusta minään viihdekeskuksena, vaan kyse on nimenomaan siitä, että lapsella ei tulla olla paha olo koulussa. Koulun pitäisi yhtenä kasvattajista lisätä lapsen hyvinvointia ja oppimisen iloa eikä tuoda pelkotiloja ja ahdistusta. 

Minun tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka olisi mennyt lukioon nimenomaan vanhempien toiveesta. Lukiolaisilla vaikuttaa taustalla enimmäkseen vielä kummitteleva murrosikä, nuoruus ja tyhmyys, joten välttämättä tieto opiskelun tärkeydestä ei kaikille uppoa, vaikka olisi mikä koti, koulu tai tausta. Kaveripiirillä ja koulun yleisellä ilmapiirilläkin on merkitystä. Onneksi lukion tehtävä luoda edellytyksiä myöhemmille opinnoille täyttyy useimpien kohdalla, vaikka onkin ikävää, että sinä tunnet vahingoniloa heikommin oppineita kohtaan. Itse olisin rohkaiseva sen suhteen, etteiväriä mahdollisuudet oppia tässä elämässä ole vielä menneet ohi. 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 11:35"]

Itse entisen koulukiusaajan äitinä annan neuvon pyytää kiusatut vanhempineen teille saman pöydän ääreen. Onkin kova paikka olla siinä keskustelemassa. Jos uskaltaa kiusata, pitää myös pystyä kohtaamaan tyhmyytensä. Olen myös kiitollinen siitä, että kiusattujen vanhemmat ottivat minujn yhteyttä, muuten en olisi asiasta tiennyt mitään.

[/quote]

Hyvä, että sinä otit asian näin. Minä sain vastaavassa vastaani isän, joka oli kiukkuinen siitä, kun hänen poikansa tekemisiin puututtiin. Oli kait huolissaan pojan tulevaisuudesta ja sen "pilaamisesta", minun kiusatun tyttäreni tulevaisuuden mahdollinen pilaaminenhan oli sitten ihan toisarvoinen asia. Tätä isän näytöstä minua kohtaan koululla oli seuraamassa opettaja, rehtori ja kuraattori.

Meillä on molemmilla keskiasteen koulutus ja korostamme koko ajan koulutuksen tärkeyttä. Vahdimme läksyjä, preppamme kokeisiin jne.

Ainoa, mitä vähättelen, on liikunta. Ainoa seiska lasten todistuksissa on liikunnasta ja siitä sanon, että liikunnan numerolla ei ole mitään merkitystä- pääasia, että menestyy oikeissa aineissa. Eikä liikunnasta voi jäädä jälkeen, vaikka lintsaisi kaikki tunnit.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 11:53"]

Meillä on molemmilla keskiasteen koulutus ja korostamme koko ajan koulutuksen tärkeyttä. Vahdimme läksyjä, preppamme kokeisiin jne.

Ainoa, mitä vähättelen, on liikunta. Ainoa seiska lasten todistuksissa on liikunnasta ja siitä sanon, että liikunnan numerolla ei ole mitään merkitystä- pääasia, että menestyy oikeissa aineissa. Eikä liikunnasta voi jäädä jälkeen, vaikka lintsaisi kaikki tunnit.

[/quote]

Nimen omaan näin.

Omaan kouluviihtyvyyteeni vaikutti siellä kokemani systemaattinen kiusaaminen, johon ei puututtu (koulu väitti, ettei heillä esiinny minkäänlaista kiusaamista).

Olin kiitettävän oppilas ja nautin opiskelusta. Oppimisymäpäristö vaan tehtiin helvetilliseksi.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 12:00"]

Omaan kouluviihtyvyyteeni vaikutti siellä kokemani systemaattinen kiusaaminen, johon ei puututtu (koulu väitti, ettei heillä esiinny minkäänlaista kiusaamista).

Olin kiitettävän oppilas ja nautin opiskelusta. Oppimisymäpäristö vaan tehtiin helvetilliseksi.

[/quote]

Koulukiusaamistapauksessa pitäisi MYÖS kiusaajan vanhemmat asettaa vastuuseen eikä syyttää pelkästään koulua. Vai opettajatko niitä kiusaajia ovatkin.

En kiellä, etteikö tällaisiakin vanhempia olisi, jotka eivät opintoja erityisemmin arvosta ja tartuttavat asenteensa lapseen, joka sitten häiriköi oppitunneilla. Mutta minusta mennään pahasti metsään, jos vähätellään muita syitä, jotka vaikuttavat koulussa viihtymiseen. 

"Viihtymiskeskuksesta" tässä tuskin kukaan on puhunut? Minusta se ei ole ainoastaan viihtyvyyttä vaan myös koulurauhaa, että saa käydä koulunsa ilman kiusaamista - ja sitä muuten ihan oikeasti tapahtuu kaiken aikaa, joka ikisessä koulussa. Se koulu joka muuta väittää, sulkee siltä silmänsä.

Siitä en tiedä, kuinka harvinaista on 25. viestissä kuvailemani tilanne, kävin kouluni pienessä kyläkoulussa ja myöhemmin olen itsekin hieraissut silmiäni, oliko todella noin kuin kerroin. Emme edenneet opiskelussa (valtaosa tunneista meni pulpettivihkopiirusteluun), meteli oli huumaava (luokallani oli 32 metelöivää lasta) ja siihen päälle vielä yksi kyykyttävä opettaja sekä kiusaaminen oppilaiden puolelta. Vanhempieni syy siis, etten viihtynyt koulussa? 

Onhan se totta, että lapset näyttää naamallaan kodin asenteen heti. Oikein nassusta näkee, mitä on kotona puhuttu. Mutta kyllä opettajissakin ongelmatapauksia on. Minusta ydinongelma on siinä, että opettajat ei kaikki vieläkään ymmärrä, että lapsi on vanhemmilleen rakkain, arvokkain ja ainutlaatuisin. Ei se tarkoita, ettei ikäviä asioita voi puhua, mutta vanhempia ja lasta tulee kunnioittaa. Vanhemmat (tunnistan itsestänikin omieni suhteen) on yliherkkiä lastensa suhteen ja se täytyy opettajankin ymmärtää. Itse ajattelen niin, että minulle on annettu suuri vastuu siinä, että ihmiset luottavat tärkeimmän asiansa elämässään käsiini.

Usein kuulen vanhempien puhuvan, kuinka jotain tiettyä ainetta (kuten ruotsia) ei tarvitse missään ja sen opiskelu on ihan tirhaa jne. Ei ole ihme, että näiden vanhempien lapset eivät kyseisissä aineissa pärjää, Jos itse ei arvosta jotain ainetta niin miksi se pitää laittaa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle ja näin vaikeuttaa tämän oppimismotivaatiota.  Tosi junttimaista käytöstä. Av:n sanoin, tyypillistä wt-toimintaa.

Tuossa voi olla perää. Minua ei ole koskaan kannustettu koulutuksen suhteen ja sen takia olenkin valmistunut vain amiksesta. Äitini jopa naurahti sille, kun serkkuni on insinööri. Saa nähdä miten reagoi, jos itse pääsen nyt syksyksi ammattikorkeakouluun.