SYY on VANHEMMISSA, kun lapsi ei viihdy koulussa!

Kiitos yleistyksestä arvon ope.

Opettaja tekee näin räikeitä yleistyksiä. Huh huh. Haluut vissiin provoilla.

Lähinnä tässä haetaan mielipiteitä asiasta...

Näinhän se. Kyllä kodin kasvatus eli arvojen ja asenteiden siirto lapselle on se kodin tärkein anti. Millainen suhtautuminen on kouluun ja opettajiin, miten läksyt on tehty jne. Vanhempien nega asenne heijastuu lapsen kautta kouluun tunnille. Tämä on faktaa. T. Toinen ope, työssä 19 v

Totta varmasti, että nega asenne helpostikin heijastuu lapseen, mutta on tuo melkoinen yleistys silti, että syy on _aina_ vanhemmissa.

Lueppas tarkemmin, aina-sana puuttuu!

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 14:17"]

Lueppas tarkemmin, aina-sana puuttuu!

[/quote]

Tietenkin puuttuu, mutta ei tarkoituksesta. Mutta mitä väliä?

On olemassa paljon tutkimuksia siitä, mitkä seikat vaikuttavat kouluviihtyvyyteen. Näitä useita kouluviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä on kouluun, oppilaaseen, tovereihin ja kotiin liittyvät tekijät. Niitä onkin tässä keskustelussa nostettu esille, mutta tarkoituksena oli keskustella juuri kotiin liittyvistä tekijöistä ja unohtaa esimerkiksi kiusaamis yms. tapaukset. Kaikkihan sen tietävät, että kiusaaminen vaikuttaa koulussa viihtymiseen.

Lapsemme ovat viihtyneet mainiosti koulussa ja olleet hyviä oppilaita, vaikka me vanhemmat aikoinaan vihasimme koulua. Koulu on toki niistä ajoista muuttunut ja opiskelua sinänsä olemme arvostaneet, vaikka koulu muistoissamme häilyy vankilana. Yliopisto-opinnot sujuivat hyvin kun ei ollut pakko käydä luennoilla torkkumassa. Toiset vain oppivat lukemalla ja/tai tekemällä paremmin kuin kuuntelemalla.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 11:53"]

Meillä on molemmilla keskiasteen koulutus ja korostamme koko ajan koulutuksen tärkeyttä. Vahdimme läksyjä, preppamme kokeisiin jne.

Ainoa, mitä vähättelen, on liikunta. Ainoa seiska lasten todistuksissa on liikunnasta ja siitä sanon, että liikunnan numerolla ei ole mitään merkitystä- pääasia, että menestyy oikeissa aineissa. Eikä liikunnasta voi jäädä jälkeen, vaikka lintsaisi kaikki tunnit.

[/quote]

Nimen omaan näin.

[/quote]

Ja huonon kunnon ja elämäntavan takia lapsestasi tulee ylipainoinen kroonisesti sairas, joka ei jaksa töissä. Kiva juttu. Mikään ei ole niin tärkeää kuin liikkuminen ja terve ruumis.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:02"]

No meidän lapsi viihtyi koulussa kunnes toisella luokalla opettaja vaihtui.

Koulunkäynti ollut sen jälkeen helvettiä. Lapsen ja opettajan kemiat ei yhtään kohtaa.

Lapsi suorastaan vihaa koulua.

Mutta meidän vanhempien vikahan se tietty on...

Yläastetta odotellessa...

[/quote]

Samoin! Meillä onneksi opettaja vaihtui kesken lukuvuotta, ja tadaaa! Arvosanat nousi, tuntimerkintöjä ei enää tullut (myöhästymisistä ja kirjojen puuttumisesta). Että syitähän löytyy, yhtä monta kuin on ihmistä.

Syy in vanhemmissa, että heidän aikuiset lapset eivät viihdy töissä. Ei jakseta, kelan luukku vetää...

Lapsillani on ihanat opettajat. He tekevät parhaansa kaikkien lasten viihtyvyyden eteen. Vanhemmat hyvin vähän voivat vaikuttaa millainen ilmapiiri luokassa on. Opettajalla suurimpana auktoriteettina on tässä suurin rooli. Monesta vain ei ole tähän rooliin, vaikka ovatkin opettajan tutkinnon suorittaneet. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:49"]

Olen luokanopettaja ja olen useammin kuin kerran huomannut, että lapsen kouluviihtymättömyyden takana ovat vanhemmat. Mielestäni kotikasvatuksella ja sieltä tulevilla asenteilla on suuri vaikutus lapseen. Tälläkin viikolla selvittelin yhden oppilaani kanssa läksyjen laiminlyömistä, jota oli jo jatkunut pitkään. Oppilas on muutenkin erittäin koulukielteinen. Hänen kommenteistaan ja perusteluistaan paistaa se, että vanhemmat eivät arvosta koulutusta. . Lapsi kommentoi läksyjen tekemättömyyttä näin: ”isi on sanonut että tässä maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin helvetin läksyt”. Oppilas ei viihdy koulussa ja riitaantuu helposti luokkatoverien kanssa. Oppilaan vanhemmista toisen olen tavannut kerran, eivätkä he vaivaannu tulemaan vanhempieniltoihin.

Oletteko miettineet mitä suustanne päästätte lastenne kuullen?

[/quote]

Ehkä sinun ei pitäisi toimia opettajan ammatissa (tai toivottavasti olet vain trolli). Syitä siihen, ettei lapsi viihdy koulussa, on monia: koulukiusaaminen, vaikeudet oppimisessa, opettajien asenne kyseiseen lapseen, koulun yleinen ilmapiiri jne.

Se, että lapsen isä on sanonut jotakin, jonka lapsi tulkitsee sinulle ilman kontekstia, ei välttämättä tarkoita, että tuon lapsen kotona suhtauduttaisiin negatiivisesti koulunkäyntiin. Voihan olla, että isä on sanonut noin tilanteessa, jossa lapsi tuhertaa läksyjä ahdistuneena (taustalla esim. oppimisvaikeudet, ongelmia kaverien kanssa, kiusaamista...). Isä on ehkä halunnut viestittää lapselle, että olet tehdään jotakin kivaa yhdessä ja että läksyt eivät ole maailman tärkein asia (niin kuin eivä todellakaan ole!) vaan sinä olet.

Mainitsit, että lapsi joutuu helposti riitoihin muiden oppilaiden kanssa. Käsi sydämellä, tiedätkö varmuudella mistä se johtuu. Onko taustalla se, että ko oppilasta kiusataan? Vai voiko olla, että kyseinen oppilas tarvitsisi aikuisen apua sosiaalisissa suhteissa (kuten joku toinen oppilas tarvitsee vaikkapa oppiakseen matematiikkaa)? Siis aitoa apua, ilman häntä tai hänen perhettään vahingoittavia asenteita.

Kehottaisin opettajaa ajattelemaan asiaa vähän syvällisemmin ja aidosti tuon lapsen näkökulmasta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 11:53"]

Meillä on molemmilla keskiasteen koulutus ja korostamme koko ajan koulutuksen tärkeyttä. Vahdimme läksyjä, preppamme kokeisiin jne.

On olemassa paljon tutkimuksia siitä, mitkä seikat vaikuttavat kouluviihtyvyyteen. Näitä useita kouluviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä on kouluun, oppilaaseen, tovereihin ja kotiin liittyvät tekijät. Niitä onkin tässä keskustelussa nostettu esille, mutta tarkoituksena oli keskustella juuri kotiin liittyvistä tekijöistä ja unohtaa esimerkiksi kiusaamis yms. tapaukset. Kaikkihan sen tietävät, että kiusaaminen vaikuttaa koulussa viihtymiseen.

Ainoa, mitä vähättelen, on liikunta. Ainoa seiska lasten todistuksissa on liikunnasta ja siitä sanon, että liikunnan numerolla ei ole mitään merkitystä- pääasia, että menestyy oikeissa aineissa. Eikä liikunnasta voi jäädä jälkeen, vaikka lintsaisi kaikki tunnit.

[/quote]

Nimen omaan näin.

[/quote]

Ja huonon kunnon ja elämäntavan takia lapsestasi tulee ylipainoinen kroonisesti sairas, joka ei jaksa töissä. Kiva juttu. Mikään ei ole niin tärkeää kuin liikkuminen ja terve ruumis.

[/quote]

ovatko nämä kommentit ohi keskustelun ydin sisällön?

Ei se minun vanhempieni syy ollut että minua kiusattiin koulussa. Olin kympin oppilas,minua kannustettiin ja autettiin kotona. Satuin vain tykkäämään hevosista ja se oli liikaa kiusaajolleni tietysti toinen kiusaamisen aihe oli hyvät numerot.

Vihasin koulua. Vihasin sitä kamalasti! Onneksi lukiossa tilanne muuttui eikä minua enään kiusattu.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:19"]

On olemassa paljon tutkimuksia siitä, mitkä seikat vaikuttavat kouluviihtyvyyteen. Näitä useita kouluviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä on kouluun, oppilaaseen, tovereihin ja kotiin liittyvät tekijät. Niitä onkin tässä keskustelussa nostettu esille, mutta tarkoituksena oli keskustella juuri kotiin liittyvistä tekijöistä ja unohtaa esimerkiksi kiusaamis yms. tapaukset. Kaikkihan sen tietävät, että kiusaaminen vaikuttaa koulussa viihtymiseen.

[/quote]

VOISITTEKO UNOHTAA HETKEKSI NE KIUSAAMISTARINAT?

Tarkoitus oli, että tässä keskustellaan muista kouluviihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä, erityisesti vanhempien vaikutuksesta siihen. Jos jollain on tästä kokemuksia niin jakakaa ihmeessä. ON PÄIVÄN SELVÄÄ ETTEI KUKAAN VIIHDY KOULUSSA JOS ON KIUSATTU.

Hyi helvetti, väärässä olet. Lapsi viihtyy kyllä koulussa, jos siellä on hyvä olla.

Monesti näin vain ei ole. Opettajat ei myönnä mitään vaan yritetään aina vierittää syy vanhemmille.

Olen ollut koulussa työharjoittelussa ja siinä koulussa toiset opettajat oli koulukiusaajia, mutta kiusasivat toisia opettajia, ei lapsi. 

Usein varmasti on noin, ap.

Vaikka vanhemmat eivät suoraan arvostelisikaan koulunkäyntiä jonninjoutavaksi, he voivat osoittaa kantansa monin tavoin. Lomat järjestetään surutta aina kouluajalle, koulusta lintsataan yhteisellä päätöksellä milloin vain, läksyjen tekoa ja kokeisiin lukua ei valvota eikä niissä auteta pyydettäessäkään jnejne.

Vanha tutkittu yhteiskuntatieteellinen fakta on, että vanhempien koulutusta koskevat asenteet helposti periytyvät eli korkeasti koulutettujen lapsista todennäköisemmin tulee itsestäänkin korkeakoulutettuja. Osin tuo voi johtua taipumuksien periytymisestä, mutta myös asenteiden oppiminen on siinä taustalla.

TOISAALTA kuten ketjussa on käynyt moneen kertaan ilmi koulussa viihtyminen on myös todella usein kiinni luokasta ja opettajasta. Ilkeä opettaja, laiska opettaja tai silmätikkuja oppilaiden joukosta valikoiva epäreilu opettaja vie tehokkaasti ilon oppimisesta. Itsekin muistan hyvin, että osa opettajista motivoi vaikka mihin ja heidän opettamansa aine olikin sitten lempiaineeni - ja sitten taas ne kaoottiset itsekseen mumisevat epä-pedagogit tekivät aineesta inhokin. Ja siis olen kuusi ällää kirjoittanut maisteri itse, en mikään syrjäytynyt koulupudokas - jokaisella on varmaan kouluajalta muistoja hyvistä JA huonoista opettajista!

Ja luokka.... jos lasta kiusataan koulussa, se ei todellakaan ole lapsen tai vanhempien syy. Mutta koulunkäynnistä tulee nopeasti hyvinkin epämieluisaa. Vielä kun siihen yhtälöön yhdistyy opettaja, joka laiskuuttaan tai taitamattomuuttaan ei viitsi tai osaa puuttua kiusaamiseen tehokkaasti, niin....