Katja Ståhlin eilinen kommentti Puoli seiskassa oli hyytävä. (2.12.). Nuori nainen kertoi kokemastaan köyhyydestä lapsuudessaan. Stålin vähättelevä ja ylimielinen

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset aikuiset ovat eläneet aika erilaista elämää mitä nykyään. Esim ruoka ja vaatteet oli 70-80-luvulla todella paljon kalliimpia suhteessa tuloihin. Minulla oli nykyisen mittapuun mukaan todella köyhä perhe. Vaatteet oli harvemmin kokonaan ehjiä ja syötiin aika usein melko vaatimatonta ruokaa. Joskus sitä ei ollu ollenkaan, vaan söin ruisleipää ja maitoa. Katja ei ehkä osaa asennoitua, että kyseinen tarina olisi jotenkin erityinen (koska mitäpä sitä valehtelemaankaan). Ehkä ovat valinneet väärän henkilön kommentoimaan? Olisivat valinneet jonkun saman ikäisen, jolle köyhyys tarkoittaa jotain muuta.

Mullakin oli köyhät vanhemmat, kävivät välillä sossussakin. Silti oli aina ruokaa, eikä nälkää nähty. Ja vaatteetkin ehjiä. Enkä kyllä tuntenut ketään muutakaan, jolla ei olis ollu kotona ruokaa tai ehjiä vaatteita. Eikä se ruoka tai vaatteet nyt niin kalliita olleet. 1980-luvulla elettiin nousukautta ja työttömyys oli alhaalla. Ei silloin mitään kurjaa elämää vietetty. Lama iski vasta 1990-luvun alkupuolella ja lujaa iskikin. 

Nyt kun on puhe katja ståhlista niin en ymmärrä miksi kukaan ei ole koskaan paheksunut miksi antoi mister presidentin mustalle laulajalle jyrkissä banaanin vaikka se oli tunnettu rasistien tapa alistaa mustia vertaamalla heitä apinoihin.

Vierailija kirjoitti:

nykyään ei saa sanoa omia näkemyksiää, jos ne ovat jonkun mielestä "vääriä", tuolloin sanotaan, että kyseessä on vähättelyä, whataboutismia ja vaikka mitä. Kaikkeen ihmisten kokemaan pitäisi aina vain hymistellä ja komppailla, että juujuu, on varmaan kauheeta. Jos sanoo, että no juu, varmasti ikävää mutta harvalla se elo aina mitään ikuista auringonpaistetta on, niin ollaan huutamassa että vähättelee tai on ylimielisen ymmärtämätön toisten tukalasta tilanteesta. Huoh.

En vaan jaksa enää loputtomiin ymmärtää jokaista mielensäpahoittajaa.

Tässä ei nyt ole kyse kaikista mahdollisista mielensäpahoittajista, vaan LAPSISTA! On järkyttävää, miten moni näyttää pitävän ihan normaalina, tavanomaisena ja hyväksyttävänä, että Suomessa lapset näkevät nälkää. Tuntuu ihan epätodelliselta.

Tässä ketjussa suuri osa on kaiken maailman haihattelijaa, jotka eivät edes ymmärrä aloitusta, eivätkä ylipäätään lukemaansa. Hoihottavat omaansa ihan asian vierestä.

Ainoita (oli muitakin toki) aloitukseen liittyviä, asiallisia kommenteja oli tämä:

"Eikös tuo ole whataboutismia ja toisen kokemuksen väheksymistä?

Itse toimittajana toimineena katsoin ihmeessäni että kun Mahadura kysyi häneltä miltä koskettava tarina vaikutti, se haastetteluinsertti, joka olivartavasten tehty ohjelmaan, ja Ståhl kävelee isoilla saappailla koko insertin ja siinä esiintyneen henkilön yli. Että ihan moka Ståhlilta, joka ilmeisesti halusi jatkaa puhumista vain itsestään, eikä tajunnut miksi hänet oli ohjelmaan kutsuttu vaikka on itse toimittaja.

Lisäksi koko Joulumielikeräyksen ideahan on auttaminen ja kuinka se pienikin auttava ele voi vaikuttaa ... niin Stål sitten menee sanomaan että monet selviävät ilman apua ja ihan tavallista tuommoinen köyhyys (eli että koko keräys on turhaa, niinkö?)...

Kuten englantilaiset sanovat, Katja kyllä pisti nyt jalan suuhunsa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bullshit! Katja oli kiva ja symppis luonnollinen oma itsensä kuten aina. Tykkään, vaikka olen mies.

Minusta Katja on yksi parhaita tyyppejä niinku juontajana ja muutenkin. Kuuntelen lenkillä usein napista Nostalgiaa ja olen sitä kautta tykästynyt Katjaan ja hänen tyyliinsä.

Myös Elämäni Biisi oli vallan erinomainen musiikkiohjelma Katjan juontamana.

Itse kiinnitin huomiota Katjan kertomaan, kun hän sanoi että ennen lapset ja lapsi ei ollut " keskiössä" perheessä kuin nykyään ovat. Kaikki pyörii lasten ehdoilla nykyään.

Oikeassa oli ja mietin itse miten ennen lasten kanssa ei ollut ongelmia, kiusaamiset olivat vähissä ja kunnon lapsia kehittyi maailmalle. Katjakin kertoi omasta näkökulmastaan, mitä oli olla lapsi kun hän oli lapsi.

Muistan kuulleeni aiemmin lenkillä, kun Katja kertoi kuinka isä hellitteli heitä ja kutsui heitä " pikkunorsuiksi" itse kertoi kutsuneensa omia lapsiaan " pikkuapinoiksi" eikä suinkaan pahaa tarkoittaen. Joku oli kai vetänyt herneet nenään nykyään jostain samantapaisesta nimittelystä.

Joten toisen haukkuma on toisen hellittelyä.

Kyllä ennenkin kiusattiin ja paljon. Usein sitä kiusaamista ei vaan aikuisten taholta myönnetty. Varsinkin opettajille sitä ei ollut olemassakaan. Mua esim. kiusattiin 80-luvulla ala-astella, mutta mitään ei asialle tehty. Koska meidän kivassa kyläkoulussa ei kiusata, piste. Nykyään kiusaamiseen puututaan ja sen olemassaolo myönnetään. Ei käännetä selkää ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Kunnon lapsiakaan kaikista ei tullut, ihan samoja ongelmia oli kuin nykyään. Aika kultaa muistot, ainakin joillakin.

Uskon, että kiusaamistakin on ollut aina, mutta kun olemme oman ikäluokan kanssa ja lapsiemme kanssa keskustelleet niin ei sitä ollut läheskään niin paljon kuin nykyään. Ite oon mummi ja just tulin isomummiksikin.

Aikuiset lapset syntyneet 60- 70 - luvulla ja heillä lapsia, eri ikäisiä. Emme ole asuneet isoissa kaupungeissa, toki erilaisia kokemuksia löytynee. Kuri oli vielä toista luokkaa silloin kun omat lapset olivat kouluissa ja siitä kertoivat ja ovat kertoneet.

Usean ikätoverin kans on muisteltu miten oli ennen ja mitä olemme nykyään kuulleet ja kokeneet. Eroja löytyy.

Katja on tosi hyvä ja luonnollinen tyyppi, munkin mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli Suomessa 30 vuotta sitten todella kallista. Melkin kaikissa tavallisissa pereissä piti katsoa että kaikille riittää siitä ateriasta, eikä maitoa saanut juoda tolkuttomasti janoonsa. Jopa Kahden lääkärin perheessä leikkelemakkarat piti piti puolittaa puolikuun muotoiseksi, eikä saanut ottaa kahta lajia. Joskus syötiin sitten halvempaa ruokaa pitkän aikaa. Kun oli  5 kasvavaalasta.

No ei kyllä ollut mitenkään erityisen kallista ruoka 30v. sitten. Mistä ihmeestä te näitä tarinoitanne oikein keksitte? Sun vanhemmat oli pihejä ja valehteli että ruoka on tolkuttoman kallista. Puolittivat leikkeleet ja eivätkä ostaneet ruokaa tarpeeksi. Ruuan hinta on pysynyt suhteellisen tasaisena viimeiset vuosikymmenet alkaen 1970-luvulta. Mitään suuria heilahteluja ei ole tullut.

"Ruuan hinnat ovat 10 viime vuoden aikana kiivenneet ylöspäin, paljon nopeammin kuin koko kuluttajahintaindeksi. Palkka riittää silti ruokaan paremmin kuin ennen. Vuonna 1984 keskipalkkaisen piti käyttää tuloistaan lähes neljän kuukauden palkka ruokamenoihin. Viime vuonna ruokamenoihin kului keskimäärin vain kahden kuukauden palkka. Toisin sanoen ruokalasku haukkasi runsaat 12 prosenttia kulutusmenoista, kun sen osuus vuonna 1984 oli lähes viidennes."

https://www.taloustaito.fi/koti/Palkalla-saa-enemman-kuin-ennen/#fdbb86…

Ei meidän lapsuudesa edes ollut sossua, ei vuokratuki, ei kaupungin vuokrataloja , ei halpaa terveydenhuoltoa, ei ilmaista peruskoulua,  ei päiväkoteja , ei KELAA eikä lääkekorvauksia,ei kirpputoritavaroita, lapsilisä oli 12 e joka nejäs kuukausi. Köyhiä oli paljon vain  sukulaiset auttoivat. Köyhyys ei ollut erikoista laitakaupungilla. Aputöitä tehtiin esim. satamassa tai maataloudessa. Toiset pärjäsivä paremmin jos äiti oli neuvokas, ahkera ja vieä kohtuullisen  terve.

Miten joku jaksaa spämmätä tätä katjapaskaa miten ihana se on?

"Toimittaja" Ståhl ei ymmärtänyt, miksi hänet oli ko. ohjelmaan pyydetty kommentoimaan, vaan puhui itsestään ja vähätteli henkilöä ja hänen kaltaisiaan, joiden takia ohjelma oli periaatteessa tehty.

Tässä selkokielellä kerrottuna, mistä asiassa on kysymys.

Kieltämättä sai itsensä kuulostamaan vain katkeralta. Selvästi vaihdevuodet aiheuttaa muutakin kuin unettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ei pitäisi olla kenenkään osa.

No joku kuitenkin aina on se kaikkein köyhin, vaikka olisimme miljonäärejä jokainen.

Suomessa ei ole paljoa miljonäärejä mutta köyhiä on paljon enemmän kuin muissa länsimaissa ja se on tasaisemmin jakautunut kaikille.

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on puhe katja ståhlista niin en ymmärrä miksi kukaan ei ole koskaan paheksunut miksi antoi mister presidentin mustalle laulajalle jyrkissä banaanin vaikka se oli tunnettu rasistien tapa alistaa mustia vertaamalla heitä apinoihin.

Antoi banaanin, koska laulajan käytös oli ala-arvoista ja sovinistista. Varmasti nyt 2020-luvulla olisi osoittanut mieltään jollain toisella keinolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on puhe katja ståhlista niin en ymmärrä miksi kukaan ei ole koskaan paheksunut miksi antoi mister presidentin mustalle laulajalle jyrkissä banaanin vaikka se oli tunnettu rasistien tapa alistaa mustia vertaamalla heitä apinoihin.

Antoi banaanin, koska laulajan käytös oli ala-arvoista ja sovinistista. Varmasti nyt 2020-luvulla olisi osoittanut mieltään jollain toisella keinolla.

Myös tuolloin se oli rasistinen ele ja laulaja hämmentyi täysin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hänen sitten olisi pitänyt todeta? ” voi kauheaa, kyllä olen tavannut sata samanlaista ihmistä, mutta kyllä sinun tarinasi on erityinen”?

Ehkä Katjan kommentti ei ollut paras mahdollinen, mutta ei siinä ole kovin paljoa aikaa miettiä miten kaiken voisi sanoa täydellisen korrektisti ja niin, että kukaan ei pahoita mieltään. Ideana on, että juontajat juontavat ohjelmaa eteenpäin ja koska he ovat tavallisia ihmisiä, niin välillä suusta saattaa tulla ulos hieman sellaista, joka ei ole niin loppuun asti mietittyä.

Katja on varmasti kuullut kamalampiakin tarinoita ja niihin verrattuna ohjelman tarina ei ollut valitettavasti sitä ihan kamalinta settiä, vaan aika tavanomainen.

Vierailija kirjoitti:

Näin tuon ohjelman, ja itsekin hätkähdin tapaa, miten hän vastauksen ilmaisi.

Olisi voinut sanoa vaikka, että valitettavasti tuo on hyvin tavallinen tarina, sen sijaan että antoi ensisijaisesti vaikutelman, että vähätteli kyseisen ihmisen kokemusta. Viestin olisi voinut tuoda esiin myös empatiaa osoittamalla.

Sanottu mikä sanottu, sitä ei voi muuksi muuttaa valitettavasti. Ehkä Katja huomasi tämän jälkeenpäin itsekin, mutta asialle ei voi enää mitään. Joka ikinen ihminen päästää suustaan välillä sammakoita, ihan jokainen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hänen sitten olisi pitänyt todeta? ” voi kauheaa, kyllä olen tavannut sata samanlaista ihmistä, mutta kyllä sinun tarinasi on erityinen”?

Tämä. Missä menee se ymmärtämisen raja? Tai missä menee se kultainen keskitie, jossa kaikkien pitäisi osata kulkea? Olisiko ollut aika lailla liioittelua alkaa voivottelemaan tarinalle ja jopa nyyhkimään niin kuin joillakin on tapana? Ei minua ainakaan tuo tarina mitenkään vakuuttanut ja en minäkään nähnyt elämää kovin huonona tai erityisenä.

Kuuntelen juuri kirjaa Nimeni on Itohan ja siinä esimerkiksi naisella on kerrottavanaan tarina, joka on kauhea. Siinä ei ole vain jotain pienehköä köyhyyttä ja harmitusta, vaan kyse on ollut elämästä. Kannattaa välillä suunnata katse pois sieltä omasta navasta ja katsoa kauemmaksi, myös tämän haastateltavan.

Miksi joku vihaa noin kovasti Katja Ståhlia ja käyttää noin paljon aikaa ja energiaa hänen ajattelemiseen?

Huomaa, että täällä on yksi katkera ihminen, joka mollaa Ståhlia. Kirjoittaa kuin olisi monta eri vastaajaa ja vastailee itselleenkin, mutta tyylistä huomaa, että sama henkilö on.

Sen voi päätellä myös siitä, että olisi epätodennäköistä, että tänne olisi yhtaikaa sattunut monta, joilla on tuollainen henkilökohtainen katkeruus Ståhlia kohtaan.

Miksi?

Selitys tuolle vihalle on varmaan jotain sen suuntaista kuin ”No kun se ON niin kauhea”, mutta vaikka ei pitäisikään hänestä, niin miksi sitä pitää jauhaa ympäri nettiä ja rakennella tällaisia haukkumisketjuja? Mitä se auttaa? Miksei voisi vain ajatella jotain muuta?

Onko Ståhl joskus varastanut AP:n tikkarin, vai mistä kenkä puristaa?

Vaikuttaa joltain henkilökohtaiselta vendetalta, jota piti nyt päästä ajamaan foorumille asti.

Katjaa vaan pissatti kun ensin puhuttiin HÄNESTÄ hyvänä nukkujana ja sitten eksyttiin ihan väärille sivuraiteille puhumaan nuoresta naisesta, jolla on elämä edessä, pieni lapsi ja osallistuva puoliso.  Vanhenevan naisen katkera kalkki.