Kysymys lihaville sinkkunaisille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen about 180/100 ja voisin kyllä laihtua, mutta en hirveämmin ole stressannut painostani.

Luultavasti melko moni mies, joka tällä hetkellä jättää sinut väliin, ottaisi sinut ilomielin jos olisit 10-15 kiloa hoikempi.

Olen nyt jo ahdistunut, kun kolme miestä on kertonut tunteistaan mua kohtaan ja mä en haluaisi satuttaa heistä ketään. Sen lisäksi on muutama muu, jotka tahtoisivat seksisuhteen mun kanssa. En todellakaan tarvitse useampaa sekoittamaan mun päätäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan, vaikka en ole lihava sinkkunainen. Olen kuitenkin seurustellut lihavan naisen kanssa. Hän oli lihavampi suhteen alussa, laihtui myöhemmin 20 kiloa ja lihoi ne takaisin noin vuodessa. Tuollainen kuvio taitaa olla aika tavallinen, pysyvä laihtuminen lienee melko harvinaista.

Miksi pysyvä laihtuminen on harvinaista?

Merkittävä ylipaino muuttaa aivojen rakennetta. Se ei korjaannu laihduttamalla. Ainoastaan lihavuusleikkauksen läpikäynneillä on aivot muuttuneet takaisin normaaliksi 6kk päästä leikkauksesta. Samaa ei tapahtunut verrokkiryhmällä jotka laihdutti perinteisesti. Tästä on Turun yliopistolla tehty tutkimus vuosi pari sitten.

Mulla on aivan päinvastainen pulma parisuhteessa. Mieheni on laihtunut alipainoiseksi. Tavatessamme hän oli noin 180/70 mitoissa oleva urheilija. Itse olen noin 160/50 mitoissa ja liikun myös aktiivisesti, tosin tauot liikunnassa eivät tunnu vaikuttavan oikein mitenkään mihinkään vielä. Meillä on lapsia ja mies tekee paljon töitä yrittäjänä nostaakseen perheen elintasoa (mikä on minusta riittävä, mutta mies pelkää jotain mahdollista elintason romahtamista koska tällainen tausta hänen perheellään. Vaikka meillä olisi varaakin hieman romahtaa. Puolestani mies voisi vähentää työntekoa ja keskittyä vaikka harrastamaan jotain, minkä myötä paino ja mieliala paranisi, mutta mies ei suostu. Mies kuitenkin pelkää mahdollisia vaikeita aikoja todella paljon.) Nykyään mies painaa noin 60 kiloa, on painanut jopa vain 55 kiloa. Hän ei liiku yhtä paljon kuin ennen joten ruokahalu on poissa, lihakset on poissa. Jos liikkuu niin ei saa näin stressaantuneena silti syötyä tarpeeksi. Meillä se vaikuttaa siten, että minun on huomattavasti vaikeampaa kokea fyysistä vetoa mieheeni vaikka sitäkin tapahtuu. Usein se kuitenkin jotenkin tyssää. Yhden hätäavun olen keksinyt ja se on juoda alle yksi tai kaksi lonkeroa, joista tulen sopivasti ja aika humalaan, jolloin haluan seksiä helpommin. Tosin ongelmana siinäkin on, että helposti väsähdän juodessa eikä tunnelma ole yhtä läheinen ja intiimi. Enkä kyllä haluaisi yhtään juoda noin muuten, tämä siis kerran viikonlopussa iltaisin tai sitten ilman alkoholia, mutta himmennän valaistusta ja paljon... Pelkään siis, että meillä on kohta ihan seksitön parisuhde kun en tunne vetoa mieheeni kuin harvoin ja kyllä se johtuu ihan täysin fyysisestä olemuksesta ja siitä, ettei mies, joka ei saa aikaiseksi syödä ja voida hyvin, jotenkin vain viehätä. Vaikka haluaisin, että viehättää, haluaisin että haluni heräävät hänen lähellään, mutta pahimmillaan ahdistaa todella paljon ja jopa kuvottaa koskea. En tiedä mitä keksisin, alipainosta johtuva intohimottomuus tuntuu aika tyhmältä syyltä luovuttaa parisuhteessa. Meistä ei kumpikaan kestäisi olla ihan ilman seksiä, sen haluamista ja kosketusta. Olen koittanut saada miehen innostumaan aluksi vaikka öljyhörpyistä pitkin päivää, mutta valittaa sitten närästystä. Ja tunnustan, en ole suoraan sanonut miehelle, että en pidä häntä yhtään seksikkäänä kropan vuoksi. Tuntuisi aika kenkulta sanoa niin kun miehen haluttomuus on johtunut korkeintaan eripurasta, läheisyyden puutteesta ja väsymyksestä, joskus harvoin. Niin minä sitten sanoisin, että ei tee mieli kun fyysisesti ällötät... Eikä mies siis täydellisesti ällötä minua, eleet ja kasvot ovat tosi viehättäviä. Sitten vaan kun tulee lähelle niin se honteluus. Alkaa vaan tuntua, että mies olisi parasta saada kuntoon mahdollisimman pian ennenkuin meillä on tilanne, ettei vuosiin ole ollut kuin hankalaa yhdessä ja sillä pohjalla sitten elämä. Kyllä tosissaan haluaisin asua miehen kanssa, jota pystyn haluamaan enemmän kuin muita. Mikähän tähän vaan auttaisi kun mies ei välitä syömisestä. Kaloripitoiset juomatkaan ei oikein auta koska korvaa jo nyt niillä aterioita. Jos saisi viisikin kiloa lisää niin seksuaalisessa mielessä meidän tilanne olisi jo paljon parempi. Ja tiedän, että asiat on joillain huonommin, mutta ei se paljon auta sopeutumaan.

Itse olen lähestynyt deittailua ajatuksella, toista ei voi muuttaa ja hän on millainen on. Kerran juttelin tupakoivan naisen kanssa ja kun tupakointi tuli puheeksi, niin hän totesi voivansa kyllä lopettaa. Toivotin onnea projektiin, jos niin päättää toimia. En kuitenkaan halua olla syy toisen päätökselle tai mukana projektissa. 

Kannattaa selvittää että onko nainen aina ollut lihava. Jos hän on suurimman osan elämästään ollut normaalipainoinen ja lihonut vaikka raskauksien tai kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena niin laihtuminen ja laihduttaminen tuon elämänvaiheen, hormonitoiminnan tasaantumisen ja kilpirauhaslääkityksen aloittamisen jälkeen varsin todennäköisetä. Sen sijaan jos on lihonut jo nuorena tai lapsena niin ongelmia painon kanssa tulee varmasti olemaan jatkossakin vaikka laihduttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan, vaikka en ole lihava sinkkunainen. Olen kuitenkin seurustellut lihavan naisen kanssa. Hän oli lihavampi suhteen alussa, laihtui myöhemmin 20 kiloa ja lihoi ne takaisin noin vuodessa. Tuollainen kuvio taitaa olla aika tavallinen, pysyvä laihtuminen lienee melko harvinaista.

Miksi pysyvä laihtuminen on harvinaista?

Koska ihmislajin ruumiinrakenteessa on tiettyjä luonnollisia variaatioita ja niiden pysyvä muuttaminen on mahdotonta. Nälänhädässä kaikki kuihtuvat toki, mutta luonnontilaisena keho palaa aina takaisin ominaiskokoonsa. Toki jotkut ihmiset pitävät kehoaan nälänhädän tilassa vuosikymmeniä, mutta se on rankkaa sekä fyysisesti ja henkisesti, eikä todellakaan edistä lastensaantia.

Luonnolista variaatiota ruumiinrakenteissa toki on,  mutta on aika naurettavaa väittää, että 20 kilon ylipaino on luonnollista variaatiota. Terveellinen painoindeksi voi kuitenkin sijoittua noin kahdenkymmenen kilon alueelle, joten siinä on ihan tarpeeksi mahdollisia variaatioita, vaikka pysyisikin normaalissa painossa.

Kivikaudelta asti kuitenkin on endomorfeja yksilöitä esiintynyt. Ikävää, että osa ihmiskunnasta kehtaakin lisääntyä epäterveellisenä.

Ja painoindeksi on jonkun belgialaisen tähtitieteilijän kehittämä huuhaaoppi. Et kai oikeasti voi ottaa sitä tosissaan?

Väitätkö tosissasi, että kivikaudella oli jotain montakymmentä kiloa  ylipainoisia ihmisiä? Endomorfi ei tarkoita samaa kuin vakavasti ylipainoinen ihminen.

Painoindeksi ei todellakaan ole mikään täydellinen systeemi, mutta kyllä se nyt vaan antaa ihan kohtuullisen kokonaiskuvan painon vaikutuksesta terveysriskeihin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa selvittää että onko nainen aina ollut lihava. Jos hän on suurimman osan elämästään ollut normaalipainoinen ja lihonut vaikka raskauksien tai kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena niin laihtuminen ja laihduttaminen tuon elämänvaiheen, hormonitoiminnan tasaantumisen ja kilpirauhaslääkityksen aloittamisen jälkeen varsin todennäköisetä. Sen sijaan jos on lihonut jo nuorena tai lapsena niin ongelmia painon kanssa tulee varmasti olemaan jatkossakin vaikka laihduttaisi. 

Käsittääkseni ei ole ollut lihava ainakaan vielä jossain vaiheessa teini-ikää. Eli on lihonut aikaisintaan jossain lukion alkuaikoina tai sinne päin. Voi olla toki lihonut huomattavasti myöhemminkin.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun naisella on PCOS-oireyhtymä ja lihoo tolkuttomasti sen tiimoilta, vaikka itse syön esim ruokailussa varmaan kolminkertaisen annoksen häneen verrattuna. Tiedän ajansaatossa lähipiiristä kaksi muutakin samaa oireryhmää sairastavaa ja kaikki ovat olleet pitkästi yli satakiloisia.

Minullakin PCOS ja olen teinistä asti ollut ylipainoinen, kummasti kuitenkin elintapoja muuttamalla pudotin 105-kiloisesta 85 kiloon pysyvästi ja tarkoitus olisi pudottaa taas kohta lisää =D

Ei ylipainoon vain yksinkertaisesti ole muuta selitystä kuin yli oman tarpeen syöminen. Ihmisillä vaan sattuu olemaan luonnostaan älytön määrä työkaluja huijata itseään ja nykyajan prosessoitu pikaruoka tuo myös oman mausteensa soppaan. "Säästöliekki", "en laihdu vaikka syön 1000 kcal päivässä", "hiilarit lihottaa", "kilpirauhasen vajaatoiminta pitää minut lihavana" yms huutelut ovat kaikki rehellistä hevonpaskaa, ilman tieteellisiä perusteita.

(Ja kyllä, poikkeus vahvistaa säännön, olen käsittänyt että rankka kortisonikuuri voi kerätä nestettä nautitusta ruoasta huolimatta ja tällöin ihminen voi olla nesteturvonnut ilman mahdollisuutta vaikuttaa. En kuitenkaan ihan niele sitä, että kaikki kadulla vastaantulevat normilihavat olisivat rankalla kortisonikuurilla, eiköhän tämä ole aika marginaalinen poikkeus.)

Kyllä sä voit ihan suoraan myöntää, että et ole asiantuntija muutoin kun oman prosessisi kannalta. Mutta säästä tämä kirjoitus ja lue se uudestaan viiden vuoden päästä.

Vaikka niin, jos se tuntuu sinusta paremmalta. Olen kuitenkin lukenut aiheesta paljon (yli 5 vuoden ajan!) naistenlehtien ulkopuolelta ja todennut omassa elämässä monen ihmisen kohdalla tämän todeksi. Ei riitä tieteelliseksi tutkimukseksi, ei, mutta kummasti laihtuminen alkaa aina kun bullshit loppuu. Ylipainoon on ihan hirveästi erilaisia syitä, eikä näiden purkaminen yleensä ole ihan yhden päivän juttu, ja on paljon laihduttamista vaikeuttavia tekijöitä, mutta energiaa ei kuitenkaan kukaan voi luoda tyhjästä. Lämmittäähän se mieltä uskoa, että vastuu omasta ylipainosta ei ole omissa käsissä, mutta kyllä itseä ainakin lämmittää enemmän nämä pysyvästi pudotetut kilot ja tieto siitä, että olen itse kykenevä vaikuttamaan asiaan. Jokainen tehkööt elämällään niin kuin haluaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan, vaikka en ole lihava sinkkunainen. Olen kuitenkin seurustellut lihavan naisen kanssa. Hän oli lihavampi suhteen alussa, laihtui myöhemmin 20 kiloa ja lihoi ne takaisin noin vuodessa. Tuollainen kuvio taitaa olla aika tavallinen, pysyvä laihtuminen lienee melko harvinaista.

Miksi pysyvä laihtuminen on harvinaista?

Koska ihmislajin ruumiinrakenteessa on tiettyjä luonnollisia variaatioita ja niiden pysyvä muuttaminen on mahdotonta. Nälänhädässä kaikki kuihtuvat toki, mutta luonnontilaisena keho palaa aina takaisin ominaiskokoonsa. Toki jotkut ihmiset pitävät kehoaan nälänhädän tilassa vuosikymmeniä, mutta se on rankkaa sekä fyysisesti ja henkisesti, eikä todellakaan edistä lastensaantia.

Luonnolista variaatiota ruumiinrakenteissa toki on,  mutta on aika naurettavaa väittää, että 20 kilon ylipaino on luonnollista variaatiota. Terveellinen painoindeksi voi kuitenkin sijoittua noin kahdenkymmenen kilon alueelle, joten siinä on ihan tarpeeksi mahdollisia variaatioita, vaikka pysyisikin normaalissa painossa.

Kivikaudelta asti kuitenkin on endomorfeja yksilöitä esiintynyt. Ikävää, että osa ihmiskunnasta kehtaakin lisääntyä epäterveellisenä.

Ja painoindeksi on jonkun belgialaisen tähtitieteilijän kehittämä huuhaaoppi. Et kai oikeasti voi ottaa sitä tosissaan?

Väitätkö tosissasi, että kivikaudella oli jotain montakymmentä kiloa  ylipainoisia ihmisiä? Endomorfi ei tarkoita samaa kuin vakavasti ylipainoinen ihminen.

Painoindeksi ei todellakaan ole mikään täydellinen systeemi, mutta kyllä se nyt vaan antaa ihan kohtuullisen kokonaiskuvan painon vaikutuksesta terveysriskeihin.

Ja vastauksessa ei tarvitse mainita mitään kehonrakentajista tai lyhytkasvuisista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun naisella on PCOS-oireyhtymä ja lihoo tolkuttomasti sen tiimoilta, vaikka itse syön esim ruokailussa varmaan kolminkertaisen annoksen häneen verrattuna. Tiedän ajansaatossa lähipiiristä kaksi muutakin samaa oireryhmää sairastavaa ja kaikki ovat olleet pitkästi yli satakiloisia.

PCOS pidetään usein tekosyynä lihavuudelle, vaikka sitä se ei oikeasti ole. Minulla on vaikea pcos, mutta terveellisellä ruokavaliolla pysyy niin oireyhtymä kuin painokin kurissa. Ei se määrä vaan se laatu. Pcos on muuten tosi tärkeä saada tasapainoon monien ikävien oireiden takia. Hirsutismi loppui ja tulin raskaaksi ihan ruokavalion muutoksella. Pcos on hyvin usein hiilihydraattiherkkä, Helsingissä ainakin loistavia gynegologeja jotka erikoistuneet pcos hoitoon.

Hei mahtavaa, itsekin olen todella huolissani PCOSistani ja haluaisin saada sitä hoidettua. Voitko kertoa  yhtään enempää tuosta ruokavaliosta? Aion kyllä hakeutua ihan kunnon lääkärille, mutta siinä voi kestää ja mieluusti kokeilisin heti voisinko joillain muutoksilla saada tätä paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan tietysti yrittää saada häntä innostumaan liikunnasta ja näyttää esimerkkiä terveellisestä ruoasta. Tavallaan teet selväksi, että arvostat terveellisiä elämäntapoja. Jos nainen lähtee mukaan, ehkä muutostakin sitten tapahtuu. 

Sanoisin kuitenkin, että yleensä ihmiset ovat jonkinlaisia ja omaavat tietyt elämäntavat puolisosta riippumatta. Hetkeksi voi skarpata, mutta elämän vastoinkäymisten ja arjen myötä ihminen luisuu vanhoihin tottumuksiin, jos alunperin motivaatio muutokseen on tullut toiselta ihmiseltä eikä itseltä. 

Mistä tuollainen todella kova lihominen yleensä sitten johtuu? Ei tämä nainen vaikuta syövän jatkuvasti yli kulutuksen, joten eikö hänen pitäisi laihtua automaattisesti, jos hän ei salaa syöpöttele joka päivä jotain marspatukoita ja hillomunkkeja?

t. ap

Vastaus: syö salaa. Sitä paitsi ei ole helppo tajuta miten paljon ja energiapitoista ruokaa syö ennen kuin oikeasti alkaa laskemaan kaloreita. Sitä ei tarvitse tehdä loppuelämää, mutta sen verran voisi olla hyvä että huomaa, miten paljon ylimääräistä energiaa saa suklaapatukasta, pullasta, salaatinkastikkeesta, tai vaikka jostain hedelmistä (jos on päättänyt että voi syödä hedelmiä mielin määrin koska ne ovat terveellisiä ja käytännössä kalorittomia... eivät ne ole. Toki parempi vetää niitä kuin munkkeja tms. mutta paino ei välttämättä putoakaan.)

Joillakin lihavilla on tutkinto ravintotieteestä, mutta tottahan toki sinä olet ratkaissut tämän mysteerin. Ne ei vaan tiedä!

Tälle ilmiölle on vastaavuuksia myös muissa ammatti-/tutkinto-/ jne. ryhmissä. Oletko kuullut sanonnan "suutarin lapsilla ei ole kenkiä"? Tai ns. leipäpapeista? Vaikka tieto- ja taitopohjaa olisi kuinka, ihminen ei välttämättä elä parhaan tietonsa mukaan.

Voit myös käyttää tämän hetken tarkistaaksesi, missä itse olet Donningin ja Kruegerin käyrällä juuri tällä hetkellä.

Ravitsemustieteen suhteen varmaan siellä hyvin vasemmalla, koska en ole ravitsemustieteilijä, enkä oikein näe miten tämä edes liittyy koko asiaan. Kaikki mitä olen sanonut perustuu kaikille kansalaisille tarjolla olevaan koulusivistykseen sekä terveystieteelliseen valistukseen ym. yleistietoon sekä mitä viimeiseen kommenttiin tulee, yleiseen elämänkokemukseen (ja joihinkin yleisesti tunnettuihin psykologisiin seikkoihin). Alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut provosoida, vaan todeta erittäin yleinen ja uskoakseni myös ravitsemustieteiljöiden yleisesti ottaen täysin allekirjoittama lihavuuden ja lihomisen syy: kulutukseen nähden liian suuri energiansaanti. Tietenkin lihavat henkilöt, joilla on tutkinto ravitsemustieteestä epäilemättä tietävät mainitsemani pointit hedelmistä ja kilokalorien määristä, mutta on myös paljon lihavia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä päivittäin saamiensa kalorien määrää ja todennäköisesti aliarvioivat sen reilusti. Varmaankin asia, mihin halusit pohjimmiltaan kiinnittää huomiota on, että onko tästä tiedosta todella apua, jos ravitsemustieteen tutkinnon suorittanut henkilökin voi olla lihava. Se on hyvä kysymys. Tähän päättyy tilastollinen tietoni kilokalorien saantia seuranneiden henkiöiden menestyksestä painonpudotuksessa. Joudun vetämään henkilökohtainen kokemus -kortin esille ja toteamaan, että itselle on ollut silmiä avaava asia. Saattaisin olla nyt huomattavasti painavampi jos en olisi perehtynyt erilaisten ravintoaineiden sisältämiin energiamääriin. 

Itse lihoin kymmeniä kiloja huonossa parisuhteessa.

Vuosia myöhemmin, eronkin jälkeen, kilot olivat yhä tiukassa.

Aloitin uuden, terveen ja kunnioittavan suhteen. Kolmessa vuodessa tiputin yli 30kg.

Sekin suhde kariutui aikanaan mutta kilot ovat pysyneet poissa.

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta tuntuu, että kun "valtion pitää järjestää mulle salikissa" -aloitus ei menestynyt, niin sitten tämä. Vaikka itse on vaan liian pieni ja hento mies.

-normaalipainoinen-

Mene nyt v*t tuun trollaamasta siitä! Ketju on ollut ihan asiallinen tähän mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aivan päinvastainen pulma parisuhteessa. Mieheni on laihtunut alipainoiseksi. Tavatessamme hän oli noin 180/70 mitoissa oleva urheilija. Itse olen noin 160/50 mitoissa ja liikun myös aktiivisesti, tosin tauot liikunnassa eivät tunnu vaikuttavan oikein mitenkään mihinkään vielä. Meillä on lapsia ja mies tekee paljon töitä yrittäjänä nostaakseen perheen elintasoa (mikä on minusta riittävä, mutta mies pelkää jotain mahdollista elintason romahtamista koska tällainen tausta hänen perheellään. Vaikka meillä olisi varaakin hieman romahtaa. Puolestani mies voisi vähentää työntekoa ja keskittyä vaikka harrastamaan jotain, minkä myötä paino ja mieliala paranisi, mutta mies ei suostu. Mies kuitenkin pelkää mahdollisia vaikeita aikoja todella paljon.) Nykyään mies painaa noin 60 kiloa, on painanut jopa vain 55 kiloa. Hän ei liiku yhtä paljon kuin ennen joten ruokahalu on poissa, lihakset on poissa. Jos liikkuu niin ei saa näin stressaantuneena silti syötyä tarpeeksi. Meillä se vaikuttaa siten, että minun on huomattavasti vaikeampaa kokea fyysistä vetoa mieheeni vaikka sitäkin tapahtuu. Usein se kuitenkin jotenkin tyssää. Yhden hätäavun olen keksinyt ja se on juoda alle yksi tai kaksi lonkeroa, joista tulen sopivasti ja aika humalaan, jolloin haluan seksiä helpommin. Tosin ongelmana siinäkin on, että helposti väsähdän juodessa eikä tunnelma ole yhtä läheinen ja intiimi. Enkä kyllä haluaisi yhtään juoda noin muuten, tämä siis kerran viikonlopussa iltaisin tai sitten ilman alkoholia, mutta himmennän valaistusta ja paljon... Pelkään siis, että meillä on kohta ihan seksitön parisuhde kun en tunne vetoa mieheeni kuin harvoin ja kyllä se johtuu ihan täysin fyysisestä olemuksesta ja siitä, ettei mies, joka ei saa aikaiseksi syödä ja voida hyvin, jotenkin vain viehätä. Vaikka haluaisin, että viehättää, haluaisin että haluni heräävät hänen lähellään, mutta pahimmillaan ahdistaa todella paljon ja jopa kuvottaa koskea. En tiedä mitä keksisin, alipainosta johtuva intohimottomuus tuntuu aika tyhmältä syyltä luovuttaa parisuhteessa. Meistä ei kumpikaan kestäisi olla ihan ilman seksiä, sen haluamista ja kosketusta. Olen koittanut saada miehen innostumaan aluksi vaikka öljyhörpyistä pitkin päivää, mutta valittaa sitten närästystä. Ja tunnustan, en ole suoraan sanonut miehelle, että en pidä häntä yhtään seksikkäänä kropan vuoksi. Tuntuisi aika kenkulta sanoa niin kun miehen haluttomuus on johtunut korkeintaan eripurasta, läheisyyden puutteesta ja väsymyksestä, joskus harvoin. Niin minä sitten sanoisin, että ei tee mieli kun fyysisesti ällötät... Eikä mies siis täydellisesti ällötä minua, eleet ja kasvot ovat tosi viehättäviä. Sitten vaan kun tulee lähelle niin se honteluus. Alkaa vaan tuntua, että mies olisi parasta saada kuntoon mahdollisimman pian ennenkuin meillä on tilanne, ettei vuosiin ole ollut kuin hankalaa yhdessä ja sillä pohjalla sitten elämä. Kyllä tosissaan haluaisin asua miehen kanssa, jota pystyn haluamaan enemmän kuin muita. Mikähän tähän vaan auttaisi kun mies ei välitä syömisestä. Kaloripitoiset juomatkaan ei oikein auta koska korvaa jo nyt niillä aterioita. Jos saisi viisikin kiloa lisää niin seksuaalisessa mielessä meidän tilanne olisi jo paljon parempi. Ja tiedän, että asiat on joillain huonommin, mutta ei se paljon auta sopeutumaan.

Alipainoinen mies on kyllä turn-off.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun naisella on PCOS-oireyhtymä ja lihoo tolkuttomasti sen tiimoilta, vaikka itse syön esim ruokailussa varmaan kolminkertaisen annoksen häneen verrattuna. Tiedän ajansaatossa lähipiiristä kaksi muutakin samaa oireryhmää sairastavaa ja kaikki ovat olleet pitkästi yli satakiloisia.

Täällä myös yksi PCOS-nainen, mutta itsellä paino kuitenkin vain sen 48 kg. Eli ei me kaikki olla lihavia, mutta ei tosiaan voi syödä yhtä paljon kuin moni muu lihomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan tietysti yrittää saada häntä innostumaan liikunnasta ja näyttää esimerkkiä terveellisestä ruoasta. Tavallaan teet selväksi, että arvostat terveellisiä elämäntapoja. Jos nainen lähtee mukaan, ehkä muutostakin sitten tapahtuu. 

Sanoisin kuitenkin, että yleensä ihmiset ovat jonkinlaisia ja omaavat tietyt elämäntavat puolisosta riippumatta. Hetkeksi voi skarpata, mutta elämän vastoinkäymisten ja arjen myötä ihminen luisuu vanhoihin tottumuksiin, jos alunperin motivaatio muutokseen on tullut toiselta ihmiseltä eikä itseltä. 

Mistä tuollainen todella kova lihominen yleensä sitten johtuu? Ei tämä nainen vaikuta syövän jatkuvasti yli kulutuksen, joten eikö hänen pitäisi laihtua automaattisesti, jos hän ei salaa syöpöttele joka päivä jotain marspatukoita ja hillomunkkeja?

t. ap

Se, mistä se ylimääräinen energia tulee, voi olla vaikka yksi ylimääräinen kurkkuvoileipä joka päivä. Ei sitä suklaata ja munkkeja tarvitse syödä saadakseen ylimääräisiä kaloreita, ihan mikä tahansa nostaa painoa, jos se ylittää kaloritarpeen. Mitä muutoin kysymykseesi tulee; oma mielipiteeni tai veikkaukseni on, että mitä todennäköisimmin ei tule laihtumaan; on muodostunut tietty oma ruokavalio.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi tekisi mieli kysyä, että miten sinä miellät parisuhteen; onko se joku staattinen tila, että päätetään alkaa olla parisuhteessa ja sitten siinä ollaan ja pysytään. Mutta ei nyt mennä siihen.

Jaa-a. En itse ole ihan noin ylipainoinen, mutta jos puolisoni haluaisi minun laihtuvan, niin kyllä siihen joku tosi iso porkkana vaadittaisiin. Hänen pitäisi saada minut innostumaan helposta ja mukavasta uudenlaisesta elämäntavasta ja olla itse se, joka innostaa ja järjestää ja etsii ruokareseptejä jne. Eli hänen pitäisi tehdä meille sellainen ruokailuohjelma ja -rytmi, joka sisältäisi kaikki tarvittavat ravinteet mutta kalorivajetta jäisi sen verran, että laihtuisin. Ja sen pitäisi olla sellainen ruokavalio, joka jäisi elämäntavaksi. Sen lisäksi hänen pitäisi järjestää meille liikuntamahdollisuuksia ottaen huomioon sen, että minulla menee kuitenkin ensin päivä töissä ja töiden ohessa opiskelen. Vain lajeja, joista pidän.

Ei mahdoton ajatus, mutta eipä taida toteutua.

Erittäin kuvaava kirjoitus ylipainoisten oman vastuun välttelystä... Periaatteessa siis haluaisit laihtua, ja olisit valmis laihtumaan, jos vain joku toinen ottaisi vastuun asiasta?

Oletko myös niitä, joiden mielestä ylipainosta voi syyttää kauppoja koska niissä myydään roskaruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa kumppani, joka on kaikilta osin oman mielen mukainen. Tämä siksi, että pitkässä parisuhteessa toisesta paljastuu aina kaikenlaista ärsyttävää. Ei siis kannata pariutua sellaisen kanssa, jossa on jokin epämieluisa piirre jo kättelyssä...

Itse olen 167 cm ja olen painanut pahimmillani 84 kg, kiitos lääkityksen. Nyt taas normaalipainossa. Nuo vuodet ylipainossa olivat ehdottomasti elämäni kamalinta aikaa, maha otti kiinni kun yritti joogata, polvet oli jäykät ja särkivät, vaatteita oli vaikea löytää, kuorsasin kuin elukka, tissit hyllyi ja roikkui, en jaksanut punnertaa koska painoin liikaa, hengästyin ylämäissä ja whatnot. En voi edes kuvitella, millaista kärsimystä olisi jos painoa olisi ollut vielä 16 kg enemmän. Jos se kärsimys ei ole motivoinut ap:n naista laihtumaan, ei sitä motivoi mikään muukaan.

Kumppania valitessa kannattaa muistaa sama kuin vaatekaupoilla. Jos se on "ihan kiva, mutta..." se on viikon päästä pelkkä helevetin iso mutta.

Eli älä ota kumppani jota haluaisit muuttaa yhtään.

Tähän kärsimykseen tottuu, siitä tulee uusi normaali.

N35 98kg

Miten ihmeessä ihmiset voivat painaa tuollaisia määriä? Olen 170 cm nainen ja painan 65 kg, en todellakaan mikään keijukainen, ja tuntuu aivan uskomattomalta, että tähän voisi tulla vielä 30-40 kiloa painoa lisää. Mitä ihmiset syövät ja ennen kaikkea miksi?? En voi käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan, vaikka en ole lihava sinkkunainen. Olen kuitenkin seurustellut lihavan naisen kanssa. Hän oli lihavampi suhteen alussa, laihtui myöhemmin 20 kiloa ja lihoi ne takaisin noin vuodessa. Tuollainen kuvio taitaa olla aika tavallinen, pysyvä laihtuminen lienee melko harvinaista.

Miksi pysyvä laihtuminen on harvinaista?

Koska ihmislajin ruumiinrakenteessa on tiettyjä luonnollisia variaatioita ja niiden pysyvä muuttaminen on mahdotonta. Nälänhädässä kaikki kuihtuvat toki, mutta luonnontilaisena keho palaa aina takaisin ominaiskokoonsa. Toki jotkut ihmiset pitävät kehoaan nälänhädän tilassa vuosikymmeniä, mutta se on rankkaa sekä fyysisesti ja henkisesti, eikä todellakaan edistä lastensaantia.

Luonnolista variaatiota ruumiinrakenteissa toki on,  mutta on aika naurettavaa väittää, että 20 kilon ylipaino on luonnollista variaatiota. Terveellinen painoindeksi voi kuitenkin sijoittua noin kahdenkymmenen kilon alueelle, joten siinä on ihan tarpeeksi mahdollisia variaatioita, vaikka pysyisikin normaalissa painossa.

Kivikaudelta asti kuitenkin on endomorfeja yksilöitä esiintynyt. Ikävää, että osa ihmiskunnasta kehtaakin lisääntyä epäterveellisenä.

Ja painoindeksi on jonkun belgialaisen tähtitieteilijän kehittämä huuhaaoppi. Et kai oikeasti voi ottaa sitä tosissaan?

Päinvastoin, tuo kolmen ruumiinrakenteen oppi on se joka noista on kumottu aikaa sitten.

-eri