Lue keskustelun säännöt.
Miten saada kaksivuotias tottelemaan?
03.12.2020 |
2,5-vuotiaani ei tottele yhtään mitään (eikä ketään). Jos lapsi lyö ja sitten tiukasti sanoo hänelle, että ei saa lyödä, niin on aivan varmaa että lyö uudelleen. Sitten kun hänelle toistaa uudelleen että ei saa lyödä, niin hän lyö uudelleen. Sitten jo kannan pois tilanteesta. Heittelee usein tavaroita (päin seinää, ja siinä menee rikki tavara tai seinä) ja kun kieltää heittämästä, ei tottele yhtään. Lopulta aina otetaan se tavara sitten kokonaan pois jonnekin kaappiin. Yhdessä vaiheessa meillä oli suuri osa leluista kaapissa, kun ei yhtään totellut, että niitä ei saa heittää päin pöytälamppuja, ikkunoita, ihmisiä jne. Jos lapselle sanoo, että pue sukat, niin on aivan varmaa, että ei koskaan sitä tottele. Ei tottele kivoissa eikä vähemmän kivoissa asioissa. Ei isoissa eikä pienissä. Jos pyytää, että syö voileipä, niin on varmaa, että ei sitä syö vaikka olisi nälkäinen.
Olen toiminut niin, että kiellot ja pyynnöt on aina johdonmukaisia ja niistä aina johdonmukaisesti tulee seuraus (esim. kun heittää lelua niin kiellän kaksi kertaa ja sitten lelu lähtee pois). Seuraa ja huomiota saa muuten paljon, eli siinä ei pitäisi olla ongelmaa.
Alan olla aika väsynyt tähän, kun samaa on väännetty jo kuukausia ja kuukausia. Miten saan lapsen tottelemaan edes joskus?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kauniisti puhuminen, lahjonta tai selittäminen ei auta, ota käyttöön topakka ote. Kyykisty lapsen tasolle. Puhu lapselle vähän kovemmalla äänellä ja katso häntä totisella ilmeellä. Ole myös tosissasi! Sano, että sinä tarkoitat nyt oikeasti, että leipää ei heitetä. Leluja ei heitetä." Äiti sanoo nyt, että sinä et heittele." Ja sitten olet johdonmukainen.
Nykyään näkee paljon tätä, että vanhemmat puhuvat loputtomiin pehmeästi ja kauniisti lapsilleen. Hienoa, jos toimii. Mutta silloin kun ei toimi, pitää uskaltaa ottaa vanhemman rooli ja olla se aikuinen! Puhu tosissasi ja tarvittaessa napakasti. On ihan ok, jos aikuinen kertoo, että nyt en tykkää, kun heittelet, sinä et tee niin. Lapsi ei mene rikki siitä, että hän näkee aikuisen tiukan ilmeen ja jopa suuttumusta.
Omillakin lapsilla on ollut uhmaa, mutta olen ollut "pomo" ja olen hyvin saanut lapseni tottelemaan. Toistoja vaan ja hyvät hermot! Älä pelkää näyttää tunteitasi lapsellesi. Kohtuuden rajoissa, tietenkin.
Toimii myös työssäni.
Terveisin päiväkodin työntekijä.