Lue keskustelun säännöt.
Miten saada kaksivuotias tottelemaan?
03.12.2020 |
2,5-vuotiaani ei tottele yhtään mitään (eikä ketään). Jos lapsi lyö ja sitten tiukasti sanoo hänelle, että ei saa lyödä, niin on aivan varmaa että lyö uudelleen. Sitten kun hänelle toistaa uudelleen että ei saa lyödä, niin hän lyö uudelleen. Sitten jo kannan pois tilanteesta. Heittelee usein tavaroita (päin seinää, ja siinä menee rikki tavara tai seinä) ja kun kieltää heittämästä, ei tottele yhtään. Lopulta aina otetaan se tavara sitten kokonaan pois jonnekin kaappiin. Yhdessä vaiheessa meillä oli suuri osa leluista kaapissa, kun ei yhtään totellut, että niitä ei saa heittää päin pöytälamppuja, ikkunoita, ihmisiä jne. Jos lapselle sanoo, että pue sukat, niin on aivan varmaa, että ei koskaan sitä tottele. Ei tottele kivoissa eikä vähemmän kivoissa asioissa. Ei isoissa eikä pienissä. Jos pyytää, että syö voileipä, niin on varmaa, että ei sitä syö vaikka olisi nälkäinen.
Olen toiminut niin, että kiellot ja pyynnöt on aina johdonmukaisia ja niistä aina johdonmukaisesti tulee seuraus (esim. kun heittää lelua niin kiellän kaksi kertaa ja sitten lelu lähtee pois). Seuraa ja huomiota saa muuten paljon, eli siinä ei pitäisi olla ongelmaa.
Alan olla aika väsynyt tähän, kun samaa on väännetty jo kuukausia ja kuukausia. Miten saan lapsen tottelemaan edes joskus?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitä huomio muualle
Ei toimi ollenkaan. Palaa heti takaisin sen asian pariin missä ei totellut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käänteistä psykologiaa? Käske lyödä ja heitellä tavaroita. Kiinnostaisi itse asiassa tietää mitä silloin tapahtuisi.
Tulin tähän ketjuun katsomaan olisko vinkkejä kaksivuotiaan koiran tottelevaisuuskoulutukseen, mutta tässä puhutaankin siis lapsesta! Kuka ihme haluaa kasvattaa lapsestaan ”tottelevaisen”?
Näen punaista aina kun lapsia kehutaan kilteiksi ja tottelevaisiksi, se ei ole hyvä lähtökohta pärjäämiseen aikuisena. Pikkulapset pidetään turvassa valvomalla heitä tarkkaan siihen asti, kunens järkeä on tullut päähän sen verran, että omien tekemisten syys-seuraussuhteita pystyy ymmärtämään.
Tämä alkaa olla iso ongelma, koska esimerkiksi syöminen on mennyt siihen, että aina kun lapsi saa voileivän niin heittää sen tahallaan lattialle. Tietää kyllä, että leipä laitetaan sitten lattialta roskiin eikä uutta saa, jos tahallaan heitti. Näinpä lapsi on usein nälkäinen ja nälkäkiukkuinen kun syömisestä ei tule oikein mitään kun ei millään tottele, että ruokaa ei saa heittää. (En siis pidä tahallaan pitkään nälässä vaan saa sitten aikaisemmin seuraavan aterian, mutta yritän silti opettaa, että ruoka menee pois jos sen heittää pois). Tiedän, että kasvattaminen on asioiden toistamista ja toistamista, mutta kun tämä on ollut päivittäistä toistamista jo yli puoli vuotta eikä ala silti tottelemaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Käänteistä psykologiaa? Käske lyödä ja heitellä tavaroita. Kiinnostaisi itse asiassa tietää mitä silloin tapahtuisi.
Tykkää heitellä, niin innostuu heittelemään vain enemmän, riehaantuu. Ja olen yrittänyt sitäkin, että on ihan palloja ja kori, jonne niitä palloja saa heittää, jos siitä oppisi mikä heittely on sallittua, mutta ei auta tämäkään mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, joillakuilla uhmaikä on vaikeampi ja luonne ehkä ylipäänsä. Minusta teet ihan oikein, jatka samaan malliin. On ymmärrettävää, että toivot tuon ikävaiheen menevän pian ohi, mutta se tulee kestämään sen minkä kestää. Vanhemmuus on kestävyyslaji.
voitele rypsiöljylläja yrteilläja tämän jälkeen paista uunissa noin 45 minuuttia. Pitäisi tulla rapea ulkokuori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, joillakuilla uhmaikä on vaikeampi ja luonne ehkä ylipäänsä. Minusta teet ihan oikein, jatka samaan malliin. On ymmärrettävää, että toivot tuon ikävaiheen menevän pian ohi, mutta se tulee kestämään sen minkä kestää. Vanhemmuus on kestävyyslaji.
Onko tämä sitten uhmaikää? Olin luullut, että uhmaikä on ns. kiukkukohtauksia, jos ei saa mitä haluaa (tyyliin ei saa kaupassa karkkia, niin heittäytyy lattialle makaamaan ja huutamaan selkä kaarella)? Meillä ei noita kiukkukohtauksia juurikaan ole, ainoastaan sitä, että ei usko yhtään mitään mitä sanotaan, ei koskaan. Ap
Mulla samanikäinen (iltatähti). Kokeilepa käänteistä tekniikkaa: Älä vaan syö sitä leipää! Et taida osata käyttää haarukkaa! Tai kilpailuviettiä: Kuka ehtii ekana vessaan pissalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako lapsi muuten huomiota? Minusta kuulostaa siltä, että hön saa huomiota äidiltä törttöilemällä. Lapsen kannalta huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Entä jos keskittyisi kannustamaan ja tekemään niitä asioita, jotka sujuvat hyvin, niin jää vähemmän mahdollisuuksia törttöilytn.
Lapsi janoaa aikuisen huomiota kuitenkin koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi muuten huomiota? Minusta kuulostaa siltä, että hön saa huomiota äidiltä törttöilemällä. Lapsen kannalta huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Entä jos keskittyisi kannustamaan ja tekemään niitä asioita, jotka sujuvat hyvin, niin jää vähemmän mahdollisuuksia törttöilytn.
Lapsi janoaa aikuisen huomiota kuitenkin koko ajan.
Saa paljon huomiota. Olen hoitovapaalla ja lapsi on ainoa lapsi eli minulla on päivittäin hänelle paljon aikaa. Leikin lapsen kanssa paljon, luen, ulkoilemme kaksi paljon. Saa paljon syliä. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan huomioida hänen toiveita ja saa vaikuttaa asioihin mitä ja miten tehdään. Toki välillä joudun vaikka laittamaan tiskejä tai vastaamaan puhelimeen (en puhu pitkiä puheluita) niin että koko huomioni ei ole silloin lapsessa, mutta toisaalta minun mielestä lapsen on pakko oppia, että äidin huomio ei voi olla hänessä ihan aina 100 %. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienihän tuo on,turha ton ikästä vielä ”kasvattaa”. Uhallaan vaan hölmöilee. Onko ainot lapsi. Kiinnitä huomio vaan muualle ja kun tekee jotain oikein kehu
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi muuten huomiota? Minusta kuulostaa siltä, että hön saa huomiota äidiltä törttöilemällä. Lapsen kannalta huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Entä jos keskittyisi kannustamaan ja tekemään niitä asioita, jotka sujuvat hyvin, niin jää vähemmän mahdollisuuksia törttöilytn.
Lapsi janoaa aikuisen huomiota kuitenkin koko ajan.
Ja siis kehun ja kannustan joka päivä kun esim. leivän syöminen sujuu hyvin. Eli saa paljon kannustusta ja huomaan aina oikean tekemisen ja siitä kehun. Mutta usein käy niin, että juuri kun sanon miten hyvin nyt syö leipää, niin menee 2 sek ja heittää sen lattialle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako lapsi huomiota tarpeeksi? Onko aloittanut pienenä päivähoidon isossa ryhmässä ja laitettu vastentahtoisesti yksin nukkumaan kotona?
Ota lähelle ja ole läsnä. Jätä älypuhelin ja keksi yhteisiä retkiä, pelejä ja askartelua.
Ruokaa en kyllä panttaisi noin pienellä, joka ei ymmärrä seurauksia esimerkiksi kovasta nälästä. Kuulostaa aika hirveältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi muuten huomiota? Minusta kuulostaa siltä, että hön saa huomiota äidiltä törttöilemällä. Lapsen kannalta huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Entä jos keskittyisi kannustamaan ja tekemään niitä asioita, jotka sujuvat hyvin, niin jää vähemmän mahdollisuuksia törttöilytn.
Lapsi janoaa aikuisen huomiota kuitenkin koko ajan.
Saa paljon huomiota. Olen hoitovapaalla ja lapsi on ainoa lapsi eli minulla on päivittäin hänelle paljon aikaa. Leikin lapsen kanssa paljon, luen, ulkoilemme kaksi paljon. Saa paljon syliä. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan huomioida hänen toiveita ja saa vaikuttaa asioihin mitä ja miten tehdään. Toki välillä joudun vaikka laittamaan tiskejä tai vastaamaan puhelimeen (en puhu pitkiä puheluita) niin että koko huomioni ei ole silloin lapsessa, mutta toisaalta minun mielestä lapsen on pakko oppia, että äidin huomio ei voi olla hänessä ihan aina 100 %. Ap
Kuulostaa siltä että sinulla ja lapsellasi on erilaiset käsitykset riittävän huomion määrästä. Jos sinun mielestäsi lapsen täytyy osata olla jo itsekseen, mutta lapsi ei ole siihen valmis, niin tuollaista häröilyähän siitä seuraa.
Miten voi olla noin vaikeeta yhen muksun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi huomiota tarpeeksi? Onko aloittanut pienenä päivähoidon isossa ryhmässä ja laitettu vastentahtoisesti yksin nukkumaan kotona?
Ota lähelle ja ole läsnä. Jätä älypuhelin ja keksi yhteisiä retkiä, pelejä ja askartelua.
Ruokaa en kyllä panttaisi noin pienellä, joka ei ymmärrä seurauksia esimerkiksi kovasta nälästä. Kuulostaa aika hirveältä.
Saa huomiota. Ei ole koskaan ollut hoidossa vaan olen aina ollut kotona lapsen kanssa. Ei joudu nukkumaan yksin vaan nukkuu meidän kanssa samassa makuuhuoneessa, tosin osin siksi, että meillä on vain kaksio. On sylissä joka päivä useita useita kertoja. Retkeilemme yhdessä, pelaamme, askartelemme, leikimme, luemme, laulamme, mitä vain voi keksiä. En siis syötävää lapselta panttaa vaan jos heittää leivän niin ei saa enää leipää sillä aterialla vaan jos on esillä jotain muuta (kuten aina on) niin saa sitä. Paitsi kun heittää senkin tahallaan pois, niin ei enää saa. Mutta sitten laitan seuraavan aterian tavallista aikaisemmin eli esim. jo puolen tunnin päästä. En siis pidä nälässä mutta en myöskään anna pompottaa minua tekemään uutta leipää sillä että tahallaan heittää leivän aina lattialle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi muuten huomiota? Minusta kuulostaa siltä, että hön saa huomiota äidiltä törttöilemällä. Lapsen kannalta huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Entä jos keskittyisi kannustamaan ja tekemään niitä asioita, jotka sujuvat hyvin, niin jää vähemmän mahdollisuuksia törttöilytn.
Lapsi janoaa aikuisen huomiota kuitenkin koko ajan.
Saa paljon huomiota. Olen hoitovapaalla ja lapsi on ainoa lapsi eli minulla on päivittäin hänelle paljon aikaa. Leikin lapsen kanssa paljon, luen, ulkoilemme kaksi paljon. Saa paljon syliä. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan huomioida hänen toiveita ja saa vaikuttaa asioihin mitä ja miten tehdään. Toki välillä joudun vaikka laittamaan tiskejä tai vastaamaan puhelimeen (en puhu pitkiä puheluita) niin että koko huomioni ei ole silloin lapsessa, mutta toisaalta minun mielestä lapsen on pakko oppia, että äidin huomio ei voi olla hänessä ihan aina 100 %. Ap
Kuulostaa siltä että sinulla ja lapsellasi on erilaiset käsitykset riittävän huomion määrästä. Jos sinun mielestäsi lapsen täytyy osata olla jo itsekseen, mutta lapsi ei ole siihen valmis, niin tuollaista häröilyähän siitä seuraa.
No joo. Mutta ei minun ole mahdollista jokaista hereilläolon sekuntia antaa lapselle täyttä huomiota. Ei kellään ole eikä tarvitse olla. Eikä lapseni tarvitse koskaan olla missään itsekseen, vaan voi aina olla vieressäni tai mukana touhuissa, esim. ruokaa laittaessani juttelen hänelle koko ajan ja hän saa siinä vieressä leikkiä ruoanlaittoa jne. Välillä puhun parin minuutin puhelun, on minun pakko voida välillä joitain asioita hoitaakin. Silloinkaan en jätä lasta koskaan yksin. Ap
Uhmaikä on tuollaista. Et voi kostaa lapsen normaalia kehitystä hänelle jättämällä hänet ruuatta. Sanoit itsekkin, että on usein nälkäkiukkuinen.
Lyödä ei saa ja sitten vaan kielletään joka päivä. Ota jokin maneeri, esim. otat käsistä kiinni ja pyydät katsomaan silmiin, kun kiellät lyömästä ja kerrot, että se voi sattua toista. Kiinnität sitten huomion johonkin muuhun. Se vaatii kekseliäisyyttä, mutta sitä se on....
Kiinnitä huomio muualle