AKATEEMINEN TABU: gradua viivyttelevät naiset

Kaikki tuntemani joilla on gradu kesken, ovat miehiä. Mistä tälläinen ajatus ap:llä edes lähti? Tuntemani naiset ovat sen gradun vääntäneet vaikka suurimmalla osalla perhekin ollut perustettuna valmistumisen aikoihin ( kyse n.25-30v. ihmisistä).

Minä tekaisin graduni parissa kuukaudessa minimisivumäärällä (laajensin hieman seminaarityötä) ja ilmoitin viedessäni sen proffalle, että en aio muuttaa siitä sanaakaan ja aivan sama, mikä arvosana tulee, kunhan saan otettua paperit ulos ja päästyä työelämään. Näin sitten tehtiin, ei se arvosana päätä huimannut, mutta eipä sitä ole koskaan tullut kukaan kyselemäänkään.

Ihmettelen kyllä, miksi joku ei tee gradua. Työkaveri tekee täsmälleen samaa työtä kuin minä mutta saa 500 euroa vähemmän palkkaa kuussa, koska gradu puuttuu. Ei se nyt NIIN suuri työ ole. Tuo 500 euroa tuntuu jo vuositasolla, ja kun kyseinen työkaveri on kuitenkin ollut töissä jo kymmenen vuotta, niin aika huimasta summasta alkaa olla kyse.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:05"]

Siis päinvastoin, toihan oli aloituksen pointti ulkomailla opiskelusta, että siellä ei voi vaan antaa gradun roikkua vuosi kaupalla keskeneräisenä ...

Vähän sisälukutaitoa, kiitos!

[/quote]

Ulkomaisessa yliopistossa ei voi antaa gradun roikkua vuosikausia, koska tarvittaessa assarit ja proffat tulee pitämään sinua kädestä kiinni jotta teet sen lopputyösi. Oma-aloitteisuus ja omavastuu ovat pääsääntöisesti hyvin kaukana ulkomaisten yliopistojen opetuksesta, toisin kuin Suomessa. Täällä ketään ei kiinnosta opintosi ja esim. se gradun kirjoittaminen on todellakin ihan omalla vastuullasi.

Täällä yksi. Multa puuttuu enää gradu, on puuttunut viimeiset 3 vuotta, mutta mulla on motivaatio ja kiinnostus koko opiskelemaani alaa kohtaan kadonnut. Tässä juuri pähkäilen, että jättäisikö ihan kokonaan yliopisto-opiskelut sikseen. Amk-tutkinto onneksi takataskussa. Mutta on kaltaisiani myös miehiä!

Mä en ikinä palkkaisi gradutonta. Jossei saa tuota kasaan niin tuskin työssäkään saa ihmeitä aikaan.

Minulla gradu yhä myös yhä kesken. Tarina sama kuin monella ystävälläkin. Tuli perhe ja sen jälkeen tarve mennä töihin. Nyt haikailen mistä saisin Aaikaa opintojen loppuunsaattamiselle. 

En olisi varma siitä, että gradu viivästyy tai jää kokonaan tekemättä useammin naisilla kuin miehillä, mutta veikkaisin, että liika tunnollisuus ja pyrkimys saada gradusta niin hyvä kuin ikinä mahdollista viivästyttää gradun valmistumista helpommin naisilla.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:27"]

Mä en ikinä palkkaisi gradutonta. Jossei saa tuota kasaan niin tuskin työssäkään saa ihmeitä aikaan.

[/quote]

Meidän työpaikalla on juuri toisin päin. Mistähän sekin johtuu, että ne on juuri ne gradua vaille valmiit, jotka lopulta tekevät kaikki hankalammat hommat, jotka ovat ilmeisesti herra ja rouva maisterin arvolle soveltumattomia. Toisaalta onhan hyvä, että kaikille löytyy omia kykyä vastaavia hommia, vaikka kaikki eivät pystyisikään kovin paljoon.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:27"]

Mä en ikinä palkkaisi gradutonta. Jossei saa tuota kasaan niin tuskin työssäkään saa ihmeitä aikaan.

[/quote]

Riippuu varmaan ihan työstä ja sen luonteestakin.

Ja edellinen kommentoija ei varmasti edes tiedä, mistä puhuu. Monet työt ovat kyllä nykyään sellaisia, että varsin lyhytjänteisiä projekteja niissä on. Gradun kirjoittamiseen ei tarvitse mennä kovin paljon aikaa (tyyliin viikkoja) mutta kypsyttelyyn, aiheen rajaukseen, aineiston keräämiseen ja aiheen muokkaukseen voi mennä aikaa kuukausia tai vuosiakin. Eipä taida työelämässä jokaisessa työssä olla noin hitaasti liikkuvia projekteja.

Surettaa graduttomat akateemiset...tuuliajolla elämän myrskyissä...

Gradun tehtävänä on osoittaa että kykenee itsenäiseen tutkimukseen ja kirjoittamaan sen tuloksista kirjan.

Jos sen tekeminen ei etene niin se ei kerro mistään muusta kuin siitä ettei vielä ole kypsä toimimaan niissä tehtävissä joihin on kouluttautumassa.

Eli pitää miettiä miksi kirjoittaminen ei etene, yleensähän tutkimusaineisto on valmiina mutta kirjoittaminen ei onnistu.

Meidän suvusta tiedän parikin miestä, joilta on gradu jäänyt kokonaan tekemättä. Sen sijaan naiset, esimerkiksi äitini sai sen määräajassa valmiiksi. Varmaan tapauskohtainen, ei ehkä niinkään sukupuolisidonnainen. Ellei tilastot muuta kerro.

Minusta taas tuntuu, että naiset huomattavasti useammin jaksavat vuosikaudet tai jopa vuosikymmenet hokea joka välissä, että opinnot ovat nimenomaan "gradua vaille valmiit", eikä millään suostuta myöntämään itselle tai muille, että opinnot ovat jääneet kesken. Hyvä esimerkki on Eva Biaudet, joka pressakampanjansa aikana ihan pokalla totesi, että yliopisto-opiskeluista puuttuu pelkkä gradu - niin kuin on tainnut puuttua jo yli parikymmentä vuotta. Miehet taas helpommin työelämään siirtyessään jättävät opinnot ihan suosiolla kesken eivätkä enää haikaile niiden perään tai toitota sitä, että gradu on jäänyt tekemättä. Lisäksi olen saanut kuvan, että nimenomaan miesvaltaisilla alalla (tekniikka, kaupallinen) kokopäivätyöhön siirtyminen kesken opintojen on verrattain yleistä.

Eli kyse ei ole siitä, että toinen sukupuoli jättäisi opintoja kesken toista enemmän. Suhtautuminen vaan on niin kovin erilaista.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:00"]

Mitä ajatuksia tämä herättää ap:ssa? Joka ei todennäköisesti itse ole koskaan opiskellut yliopistossa, koska ei tiedä, että ulkomailla yliopistossa professorit ottavat huomattavasti napakamman otteen graduntekijöistä.

[/quote]

Siis päinvastoin, toihan oli aloituksen pointti ulkomailla opiskelusta, että siellä ei voi vaan antaa gradun roikkua vuosi kaupalla keskeneräisenä ...

Vähän sisälukutaitoa, kiitos!

[/quote]

Ap kirjoitti: "ja ei varmasti pärjäisi ulkomaalaisessa yliopistossa jossa omista opinnoista pitää itse ottaa alusta alkaen vastuu."  Sinä luit sen niin, että ulkomailla ei voi antaa gradun roikkua keskeneräisenä. Miten päädyit tuohon johtopäätökseen?  

Jos ulkomailla pitää kantaa vastuu omista opinnoista, niin miten selität sen, että siellä professori edellyttää joka kuukausi 10 sivua gradutekstiä ja jos sitä ei tule, saat professorilta meilin, jossa niitä sivuja jo kovasti odotellaan. Sekö on vastuun kantamista omista opinnoista, että patistettuna tekee?

Mä just nyt päätin, että teen gradun kuukaudessa, on jo kyllä aloitettu. Tuleeko muita mukaan spurttigraduun?

Ajatelkaa lääkiksessä ei tarvitse tehdä gradua.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:47"]

Mä just nyt päätin, että teen gradun kuukaudessa, on jo kyllä aloitettu. Tuleeko muita mukaan spurttigraduun?

[/quote]

En ehi, mutta tsemppiä! Tulethan raportoimaan kuukauden päästä?

Mä just nyt päätin, että teen gradun kuukaudessa, on jo kyllä aloitettu. Tuleeko muita mukaan spurttigraduun?

[/quote]

En ehi, mutta tsemppiä! Tulethan raportoimaan kuukauden päästä?

[/quote]

Okei, siis 14.5. teen tilannekatsauksen. Täytyy laittaa kalenteriin merkintä.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 13:54"]

Varmaan jokainen tuntee akateemisista piireistään naisen, jolta kaikki muut opintosuoritteet ovat hoidettu mutta gradu puuttuu tai on kesken. Itse tunnen useita, mutta en yhtään vastaavassa tilanteessa olevaa miestä.

Tuntuu hassulta että joku gradu on näin ylivoimainen, kyllä siihen mennessä yliopistossa opiskelu on siihen valmistanut että ei pitäisi olla niin iso juttu. Joillekkin naisille gradusta tulee mörkö ja valtava ahdistus.

Kun kuuntelen tälläisten naisten tilitystä gradun teosta ja lopunta listaa tekosyistä miksi työ ei etene, huomaan ajattelevani että kyseinen henkilö ei ehkä olisi sopivaa ainesta yliopistoon ja ei varmasti pärjäisi ulkomaalaisessa yliopistossa jossa omista opinnoista pitää itse ottaa alusta alkaen vastuu ...

Mistä tämä graduviivyttely johtuu? Ajatuksia?

[/quote]

No sit kun opiskelut on suoritettu pitäisi siirtyä työelämään ja näyttää siellä että tästä akateemisesta koulutuksesta on jotain hyötyä. 

Akateemisen koulutuksen saanelta pitäisi pystyä jo jotain vaatimaan... käytäntö on vaan muuta toista, teoreettista näpertelyä tosiasiosta aivan pihalla. Aikataulut kusee samaan tyyliin kuin siellä opiskellessa, nysvätään ja nysvätään pilkkua paikoilleen eikä mikään koskaan valmistu 

Mulla meni 20 vuotta gradun tekoon, tuli kyllä sitten aikas hyvä. Toivottavasti väitöskirjaan ei mene yhtä kauan, mutta ei sekään kyllä ihan heti valmistu niin kauan kunnes lapsi alkaa juosta kavereissa. Ja siitä on tarkoitus tulla vielä parempi. Kun saa rauhassa tehdä yötöinä, ei tarvitse juosta muodin mukaan ja miellyttää keskinkertaisia. Kun juoksee vain oman ajatuksensa perässä ja ehtii hauduttaa, tulee syvempi näkemys. Kauempaa näkee enemmän.

Mutta välillä meinaa kyllä usko loppua. Ehkä se apuraha olisi kuitenkin kiva, mutta eipä sitä tällaisena aikana saa. Kiva kun näkee vaivaa hakemukseen, ja lopulta koko alalta kukaan ei saa suuresta säätiöstä mitään... Ennemmin sitten jo lottoaakin.