AKATEEMINEN TABU: gradua viivyttelevät naiset

Pardy?

Minunkin graduni roikkui vuosia, kunnes lopulta tempaisin sen tahdonvoimalla valmiiksi. Ehdin käydä läpi ne häpeän, ahdistuksen ja voimattomuuden tunteet, joita moni täällä kuvailee. En lähtisi tuohon ap:n sukupuoliyleistykseen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä tarttua gradumörköön ja selättää se! Minäkin pystyin siihen. Vaikeinta on alkuun pääseminen. Minulle oli uutta se, miten pitkään jouduin tekemään työtä yksinomaan istumalihaksien ja tahdonvoiman varassa, ennen kuin työ oikeasti imaisi mukaansa. 

Kiitos 45 ja 47. Annoitte minulle voimaa ja uskoa siihen, että kyllä minäkin sen gradun vielä väkerrän ja ihan oikeasti valmistun. Veikkaisin, että se tulee olemaan yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Se, että saa vihdoinkin sen valtavan taakan pois harteilta ja on "vapaa" on takuulla aivan uskomaton tunne.

T. 40

Oh! Kiitos kirjoituksista. Taidanpa asettaa tavoitteita tehdä gradu sittenkin!

Gradun tarkoitus oli alkujaan valmistaa tutkimustyöhön, jossa väitöskirja on sitten se seuraava projekti. Sen jälkeen kun  yliopistoista tuli etupäässä työelämään valmistavia, niin gradusta on tullut aika turhake muille kuin tutkijaksi haluaville. Olisi syytä potkia suoraan työelämään menevät ulos kandin jälkeen, siitä hyötyisivät kaikki.

ps. Lääkärien nimike tulisi muuttaa maisteriksi, koska heillä ei ole tutkijankoulutusta.

Lukematta ketjua tiedän kyllä miehiä joilla on jäänyt gradu tai dippatyö kesken tai opinnot muuten junnaamaan jo ennen tätä vaihetta.

Itselläni (olen siis nainen) gradu junnasi useamman vuoden osittain siitä syystä, että halusin pysyä yliopistossa kirjoilla ja suorittaa vielä muutamia ylimääräisiä kursseja. Olin pitkään alani töissä gradun teon ohella joten asialla ei juuri ollut mulle väliä (pikkuisen huonompi palkka jota en itse pitänyt kovin huonona kuitenkaan niin arvelin, että ok niin). Osittain gradu junnasi siksi, että pyrin liikaa täydellisyyteen ja oli kyllä helpotus saada se lopulta tehtyä (olin 7 vuotta  kaikkineen yliopistolla kirjoilla ja tein gradua kyllä monta vuotta ja lopusta olin pari vuotta töissä kokopäiväisesti eli ei musta kovin paha).

Täytyy olla hiukan tyhmä/heikkolahjainen jos jää gradu tekemättä...

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:25"]

Gradun tarkoitus oli alkujaan valmistaa tutkimustyöhön, jossa väitöskirja on sitten se seuraava projekti. Sen jälkeen kun  yliopistoista tuli etupäässä työelämään valmistavia, niin gradusta on tullut aika turhake muille kuin tutkijaksi haluaville. Olisi syytä potkia suoraan työelämään menevät ulos kandin jälkeen, siitä hyötyisivät kaikki.

ps. Lääkärien nimike tulisi muuttaa maisteriksi, koska heillä ei ole tutkijankoulutusta.

[/quote]

Lääkärin tutkinto on englanniksi Medical Doctor, vaikka MD-opiskelijat ei väittele. Lääketieteen opinnot kestävät Suomessakin kuusi vuotta. LL nimike tosin olisi kv-yhteyksiä ajatellen hyvä muuttaa lääketieteen tohtori muotoon. Väitellyt lääkäri olisi siten LT, FT. 

Maisterivaiheella on kyllä merkitystä esim. psykologeille ja juristeille. Vasta maisterivaiheessa opitaan kunnolla soveltamaan tietoa käytäntöön. 

Gradu on usein tieteellisesti merkityksetöntä hölynpölyä. Siksi yliopiston opetushenkilökunta jättää ohjattavat tuuliajolle kiinnostuksen puutteessa. Osa ei sitten selviydy projektista omin avuin ja homma jää roikkumaan.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 15:08"]

Mulla meni 20 vuotta gradun tekoon, tuli kyllä sitten aikas hyvä. Toivottavasti väitöskirjaan ei mene yhtä kauan, mutta ei sekään kyllä ihan heti valmistu niin kauan kunnes lapsi alkaa juosta kavereissa. Ja siitä on tarkoitus tulla vielä parempi. Kun saa rauhassa tehdä yötöinä, ei tarvitse juosta muodin mukaan ja miellyttää keskinkertaisia. Kun juoksee vain oman ajatuksensa perässä ja ehtii hauduttaa, tulee syvempi näkemys. Kauempaa näkee enemmän.

Mutta välillä meinaa kyllä usko loppua. Ehkä se apuraha olisi kuitenkin kiva, mutta eipä sitä tällaisena aikana saa. Kiva kun näkee vaivaa hakemukseen, ja lopulta koko alalta kukaan ei saa suuresta säätiöstä mitään... Ennemmin sitten jo lottoaakin.

[/quote]

Mä tein gradun n puolessa vuodessa ja siitä tuli sen verran hyvä, että pääsin tekemään väitöskirjaa hyvään tutkimusryhmään osittain sen perusteella. Väitöskirjan tein 6 vuodessa, tosin siihen aikaan mahtui myös 1 äitiys- ja hoitovapaa, yht. vähän vajaa 2v. Väikkärini ei ole mikään suuri neronleimaus, mutta kunnon tutkimusta minkä olen itse tehnyt alusta loppuun. Ja nyt 4v väikkäristä olen saanut yht. liki puoli miljoonaa henkilökohtaisia apurahoja. Mäkin olen tyytyväinen hakemuksiini, mutta lisäksi mulla on näyttöä aiemmasta tutkimuksesta (olen julkaissut paljon enemmän kuin väikkärini artikkelit). Ei apurahoja oikein saa, jos cv on ihan tyhjä.

[/quote]

Mulla oli 11 vertaisarvioitua julkaisua (+ kaikki ei-vertaisarvioidut) viime vuonna kun hain apurahaa. En saanut. Tällä hetkellä tietyille trendikkäille aloille saa hyvin rahaa, samoin ne saavat, joiden proffat istuvat jakamassa noita apurahoja. Tutkimusaiheessani ei ole Suomessa yhtään proffaa, joten ei ole ketään, joka minulle rahaa jakelisi.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:41"]

Minulla on gradu ollut neljä vuotta tekemättä. Tein gradua sen verran, että aiheesta oli jo tutkimustulokset valmiina, mutta kirjoitusta en aloittanut koskaan. Syitä/tekosyitä on useita. Ulkomailla asuminen, opintotuen loppuminen, työelämään siirtyminen, energian puute (pitkät työpäivät), yleinen laiskuus, esiintymiskammo, kiinnostuksen lopahtaminen alaa kohtaan, mutta ehkä suurimpana syynä on häpeä. Häpeän sitä, että gradun teko on viivästynyt näin monta vuotta, enkä kehtaa kohdata laitokseni väkeä. Siksi en saa aikaiseksi mennä yliopistolle esim. vaihtamaan gradun aihettakaan tai hoitamaan muita asioita. Kunpa vain voisin kääntää aikaa taaksepäin.

[/quote]

Minulla roikkui kandintutkielma melkein 3 vuotta, ja häpeä siitä lamaannutti lähes kokonaan jossain vaiheessa. Monen vuoden ahkera opiskelu valui tavallaan viemäriin, kun pariin vuoteen en suorittanut juuri mitään opintoja ja välttelin vain yliopistoa. Lopulta päätin, että nyt tai ei koskaan, ja pakotin itseni tekemään tutkielman loppuun, mikä ei oikeasti ollut edes mikään iso juttu, mutta olin vain sen päässäni sellaiseksi kehittänyt. Jatkuva uudelleen aloittaminen myös vaikeutti työtä ja sai turhautumaan. Kandin papereiden käteen saaminen aiheuttikin sitten sellaisen voittajafiiliksen, että gradu ei tuntunutkaan enää isolta asialta ja tein sen vuodessa alusta loppuun. Jotenkin se ei tuntunut enää niin vaikealta, kun olin kokenut tuskastumisen ja selättänyt sen jo kandintutkielman kanssa. Tsemppiä! Häpeästä pääsee eroon vain tekemällä asialle jotain. Pitää vain tajuta, ettei ole enää mitään menetettävää. Kyse on sinun opinnoistasi ja loppupeleissä sinä olet ainoa, johon gradun teko tai tekemättömyys vaikuttaa. Laitoksen väki voi mielessään ajatella, että harmi, kun tuo ei saa opintojaan päätökseen, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei heitä kiinnosta sinun tekemisesi yhtään niin paljon, kuin kuvittelet. Heillä on oma työnsä ja tutkimuksensa murehdittavana. Älä siis anna heidän kuviteltujen mielipiteidensä estää gradun loppuun saattamista. Tulet häpeämään sitä vielä paljon enemmän kuin gradun roikkumista.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 17:41"]

Mikä oli se lakimuutos, joka tuli voimaan ja josta puhuttiin viime vuonna? Muistan, että mm. Hyvät ja Huonot Uutiset -ohjelmassa oli aiheena tämä muutos ja se, että nyt vihdoinkin ns. ikiopiskelu loppuu. Tarkoitaanko tällä uudella lakimuutoksella sitä, että kaikki "vanhemmatkin" pitkään opiskelleet (olikos se niin, että ennen 2005 opintonsa aloittaneet?) joutuvat joko valmistumaan määräajassa tai keskeyttämään opintonsa (kaikki opintopisteet valuu hukkaan, nyyh), vai tarkoittaako lakimuutos sitä, että v. 2005 jälkeen aloittaneet eivät voi "ikiopiskella"?

Jos selviäisi, että minun pitäisi nyt tänä lukuvuonna (eli juhannukseen mennessä) saada gradu kasaan, muuten menetän kaikki vanhat opintoni, niin taitaisi tulla hiukan kuumottavat paikat. Aloitin itse opintoni siis v. 2004. Jos tämän uuden lakimuutoksen myötä opintoni kumotaan, jos en ala pikkuhiljaa valmistua, niin luulisi, että tästä olisi tullut postitse tai puhelimitse jokin ilmoitus tiedekunnastani.

[/quote]

En tiedä mihin lakimuutokseen viittaat, mutta eikös useimmat opintosuoritukset vanhene nykyään kymmenessä vuodessa? En sitten tiedä, jos ne on jo rekisteröinyt opintokokonaisuudeksi. Tietty jos on ottanut kandinpaperit ulos, niin sitten ei varmaan ole maisterinopintoja vielä vanhenemassa, mutta jos kaikki on vielä levällään, niin kannattaa todellakin pistää töpinäksi.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:25"]

Gradun tarkoitus oli alkujaan valmistaa tutkimustyöhön, jossa väitöskirja on sitten se seuraava projekti. Sen jälkeen kun  yliopistoista tuli etupäässä työelämään valmistavia, niin gradusta on tullut aika turhake muille kuin tutkijaksi haluaville. Olisi syytä potkia suoraan työelämään menevät ulos kandin jälkeen, siitä hyötyisivät kaikki.

ps. Lääkärien nimike tulisi muuttaa maisteriksi, koska heillä ei ole tutkijankoulutusta.

[/quote]

Lääkärin tutkinto on englanniksi Medical Doctor, vaikka MD-opiskelijat ei väittele. Lääketieteen opinnot kestävät Suomessakin kuusi vuotta. LL nimike tosin olisi kv-yhteyksiä ajatellen hyvä muuttaa lääketieteen tohtori muotoon. Väitellyt lääkäri olisi siten LT, FT. 

Maisterivaiheella on kyllä merkitystä esim. psykologeille ja juristeille. Vasta maisterivaiheessa opitaan kunnolla soveltamaan tietoa käytäntöön. 

[/quote]

Lisensiaatin ja tohtorin nimikkeet viittaavat itsenäisen tutkimuksen hallitsemiseen. Onko kaikilla lääkäreillä muka tutkijankoulutus? Myös DI:n tutkinto on pidempi kuin maisterin, silti heitä ei kutsuta lisensiaateiksi.

Lääkärien olisi syytä laskeutua sieltä pilvistä alas.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:25"]

Gradun tarkoitus oli alkujaan valmistaa tutkimustyöhön, jossa väitöskirja on sitten se seuraava projekti. Sen jälkeen kun  yliopistoista tuli etupäässä työelämään valmistavia, niin gradusta on tullut aika turhake muille kuin tutkijaksi haluaville. Olisi syytä potkia suoraan työelämään menevät ulos kandin jälkeen, siitä hyötyisivät kaikki.

ps. Lääkärien nimike tulisi muuttaa maisteriksi, koska heillä ei ole tutkijankoulutusta.

[/quote]

Lääkärin tutkinto on englanniksi Medical Doctor, vaikka MD-opiskelijat ei väittele. Lääketieteen opinnot kestävät Suomessakin kuusi vuotta. LL nimike tosin olisi kv-yhteyksiä ajatellen hyvä muuttaa lääketieteen tohtori muotoon. Väitellyt lääkäri olisi siten LT, FT. 

Maisterivaiheella on kyllä merkitystä esim. psykologeille ja juristeille. Vasta maisterivaiheessa opitaan kunnolla soveltamaan tietoa käytäntöön. 

[/quote]

Lisensiaatin ja tohtorin nimikkeet viittaavat itsenäisen tutkimuksen hallitsemiseen. Onko kaikilla lääkäreillä muka tutkijankoulutus? Myös DI:n tutkinto on pidempi kuin maisterin, silti heitä ei kutsuta lisensiaateiksi.

Lääkärien olisi syytä laskeutua sieltä pilvistä alas.

[/quote]

DI-tutkinto on ihan samat 300 opintopistettä kuin muidenkin maistereiden.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:25"]

Gradun tarkoitus oli alkujaan valmistaa tutkimustyöhön, jossa väitöskirja on sitten se seuraava projekti. Sen jälkeen kun  yliopistoista tuli etupäässä työelämään valmistavia, niin gradusta on tullut aika turhake muille kuin tutkijaksi haluaville. Olisi syytä potkia suoraan työelämään menevät ulos kandin jälkeen, siitä hyötyisivät kaikki.

ps. Lääkärien nimike tulisi muuttaa maisteriksi, koska heillä ei ole tutkijankoulutusta.

[/quote]

Lääkärin tutkinto on englanniksi Medical Doctor, vaikka MD-opiskelijat ei väittele. Lääketieteen opinnot kestävät Suomessakin kuusi vuotta. LL nimike tosin olisi kv-yhteyksiä ajatellen hyvä muuttaa lääketieteen tohtori muotoon. Väitellyt lääkäri olisi siten LT, FT. 

Maisterivaiheella on kyllä merkitystä esim. psykologeille ja juristeille. Vasta maisterivaiheessa opitaan kunnolla soveltamaan tietoa käytäntöön. 

[/quote]

Lisensiaatin ja tohtorin nimikkeet viittaavat itsenäisen tutkimuksen hallitsemiseen. Onko kaikilla lääkäreillä muka tutkijankoulutus? Myös DI:n tutkinto on pidempi kuin maisterin, silti heitä ei kutsuta lisensiaateiksi.

Lääkärien olisi syytä laskeutua sieltä pilvistä alas.

[/quote]

Siinä inisee joku katkera FM/FT. DI:n koulutus kestää 5,5v, LL 6v. On olemassa kunniatohtoreita ja Medical Doctoreita, he eivät ole väitelleet. Kansainvälisissä yhteyksissä suomalainen LT on yleensä MD, PhD.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:51"]

DI-tutkinto on ihan samat 300 opintopistettä kuin muidenkin maistereiden.

[/quote]

Niin, koska DI-tutkinto on ympätty mahtumaan tuohon 300 opintopisteeseen. Pakko oli kun kaikki yliopistotutkinnot piti yhdenmukaistaa. Mutta huomaa että Bolognan prosessissa teknilliset yliopistot käyttivät pienempiä kertoimia kuin "tavalliset yliopistot" (poislukien lääketieteellinen) muttaessaan opintoviikkoja pisteiksi. Eli näennäisesti ovat samanlaajuinen tutkinto, mutta todellisuudessa DI-koulutusessa töitä on paljon enemmä.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 13:54"]

Varmaan jokainen tuntee akateemisista piireistään naisen, jolta kaikki muut opintosuoritteet ovat hoidettu mutta gradu puuttuu tai on kesken. Itse tunnen useita, mutta en yhtään vastaavassa tilanteessa olevaa miestä.

Tuntuu hassulta että joku gradu on näin ylivoimainen, kyllä siihen mennessä yliopistossa opiskelu on siihen valmistanut että ei pitäisi olla niin iso juttu. Joillekkin naisille gradusta tulee mörkö ja valtava ahdistus.

Kun kuuntelen tälläisten naisten tilitystä gradun teosta ja lopunta listaa tekosyistä miksi työ ei etene, huomaan ajattelevani että kyseinen henkilö ei ehkä olisi sopivaa ainesta yliopistoon ja ei varmasti pärjäisi ulkomaalaisessa yliopistossa jossa omista opinnoista pitää itse ottaa alusta alkaen vastuu ...

Mistä tämä graduviivyttely johtuu? Ajatuksia?

[/quote]

Minun mutu-tuntuma olisi ihan päinvastainen, miehet eivät jaksa mennä yliopistoon ja jos niin gradu jää roikkumaan, koska se vaatii työtä.

Ilmainen koulutus jne. Mitä voi odottaa niiltä tyypeiltä, joita tämmöinen mahdollisuus vaan laiskistuttaa?

Minulla gradu oli 20 vuotta tekemättä, tein sen sitten viime keväänä, ja huomasin, että eihän se mikään iso juttu ollut. Itselleni kompastuskivenä oli liiallinen perfektionismi, joka lamaannutti koko prosessin, sekä hyvän aiheen puute. Laskin rimaa mielessäni niin, että olisin huolinut appronkin arvosanaksi, kunhan vaan gradu syntyy ja niinhän siitä lopulta tippui magna. Luulen, että monelle siitä tekemättömyydestä itsestään kasvaa melkoinen möykky tielle.

Mun sukulainen suoritti opintonsa normaaissa ajassa, mutta graduun meni toistakymmentä vuotta, mies. Mikä se lakimuutos oli mikä tuli jotain vuosia sitten, teki hirveällä kiireellä, kuten moni muukin siinä vaiheessa. Vertauksena aloitukseen: Minäkään en tunne yhtään alkoholistinaista, joten heitä ei varmaankaan ole?