Miten saa tohtoritutkinnon?

Cat kirjoitti:

Minun alallani kirja on yleensä englanniksi ja väitöstilaisuus suomeksi.

Minun alalla kirjat jääp lukematta ja väitöstilasuus viep putkaan.

Hupsista, nyt huomasin tuon virheeni. Piti siis kirjoittaa sosiologi, ei sosionomi. Mutta olen suorittanut hyvin arvosanoin mm. gerontologian perusopinnot ja olin kiinnostunut myös noista sosiaalipuolen opinnoista, mutta en ollut halukas panostamaan englannin kieleen, jota käytän äärimmäisen vähän. Minun vahvat kieleni ovat italia ja saksa. Nyt ei enää kannata opiskella mitään isoja kokonaisuuksia, vuosi ja kolme kuukautta, niin pääsen eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Maisteriksi valmistumisen jälkeen voi hakea jatko-opiskelijaksi. Tiedekunnilla on erilaisia käytäntöjä sen suhteen, miten paljon jatko-opiskelijoita otetaan ja koska opintoihin voi hakea. 

Väitöskirjan kirjoittamiseen ja muihin jatko-opintoihin menee yleensä useampi vuosi. Voi mennä kymmenenkin, jos väikkäriä tekee muun työn ohella. :) Apurahoja on kuitenkin vaikea saada. PAras on, jos pääsee tutkijaksi professorin vetämään tutkimushankkeeseen tms. eli voi työskennellä kokoaikaisena tutkijana, eikä tarvitse opettaa tai tehdä muuta työtä siinä sivussa. 

Väitöskirjan pituus vaihtelee. Olen nähnyt muutaman kymmenen sivun mittaisia luonnontieteisiin tai yhteiskuntatieteisiin tehtyä väitöskirjaa ja vastaavasti yli 300-sivuisia humanistisen tiedekunnan väitöskirjoja. Omalla alallani yleisin pituus on noin 200 sivua. Omalla alallani väitöskirjaa ei kirjoiteta Suomen kielellä, mutta monella muulla alalla voi. Se on sitten eri asia, kannattaako. 

Väittely kestää pari tuntia ja vain aniharvoin väitöstä ei hyväksytä. Jos näin käy, niin väitösprosessissa on tapahtunu paha virhe. Väitöskirjalle ei pitäisi antaa painolupaa, jos se ei ole hyväksyttävissä kaikkien tarkistajien mielestä. 

Jos väitöskirja on englanninkielinen, niin väitöstilaisuuskin todennäköisesti on, koska silloin vastaväittelijät ovat luultavasti ulkomailta. Jos vastaväittelijät ovat Suomesta, niin sitten voi ehkä väitellä myös suomen kielellä. 

Luonnontieden väitöiskirjat eivät kyllä koskaan ole mitään parinkymmenen sivun mittaisia. Toki itse kirja on lyhyempi kuin puhtaammin kirjallisuuskatsaukseen perustuvilla humanistisilla väikkäreillä, mutta sivuja on aina sellainen vähintään 50-60. Ja nämä sivut siis ovat tiivistelmä koko sisällöstä, joka koostuu vertaisarvioiduissa, kansainvälisissä ja arvostetuissa tieteellisissä julkaisuissa julkaistuista artikkeleista. Eli siinä, missä humanisti voi tehdä väitöksen pelkästään kirjallisuuteen pohjautuen ja arviointi tapahtuu vasta väitöskirjavaiheessa, luonnontieteiden puolella on tehtävä itse uraa uurtavaa tutkimusta, joka pitää saada julkaistua alan arvostetuissa lehdissä ja vasta 3-5 julkaistun artikkelin jälkeen on toivoakaan haaveilla väitöskirjan yhteenvedon kirjoittamisesta.

Itse väitöstilaisuus on tosiaan alalla kuin alalla enemmän muodollisuus, ja Suomessa ei taida olla kuin muutama tapaus vuosikymmenten saatossa, jossa väitöstilaisuudessa väitös on hylätty. Sen sijaan esitarkastukseen ennen väitöstä on monen tohtorinhaaveet kaatuneet. Ja vielä useamman jo ennen sitä, kun 1) jatko-opiskelupaikka ei ole auennut, 2) tutkimukselle ei ole löytynyt rahoitusta (joko heti alkuunkaan tai sitten jossain vaiheessa kesken kaiken), 3) aika ja energia ei ole tekijällä riittänyt, 4) tiedukunan tai osaston tutkimussuuntaus on muuttunut/ohjaaja vaihtunut/henkilökemiat menneet solmuun jne. Eli väitöskirjaa ei tuosta noin vain haluamalla pysty tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tohtoriksi tulla jos kirjoittaa alan ammatikirjan esim. 500+ sivua englanniksi ja tekee pari patenttia? Tämä siis peruskoulupohjalta.

Ei, mutta jos ne on asiaa niin voit valita työpaikkasi.

Sinun täytyy lukea ensin valtavasti teoriaa ja tenttiä ne.

Hyvä väitöskirja sisältää 4-5 kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisuissa julkaistua julkaisua, joissa tietysti täytyy kaikissa olla uutta tutkimustietoa. Nämä tehdään nykymaailmassa tietysti englanniksi, joten englanti on muutenkin luonnollinen väitöskirjan kieli.

Oma mieheni väitteli kaksi vuotta maisteriksi valmistumisen jälkeen, joillakin menee hyvinkin monta vuotta, jos tekee muun työn ohella. Ja aiheestakin riippuu. Joku aihe vaatii pitkän tutkimusajan, tai järkeviä tuloksia ei vain synny. Jostain aiheesta saa nopeammin selvää dataa, ja hyviä julkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuosta kielestä vielä.. usein yliopistomaailmassa halutaan, että omaa tekstiä lainataan sitaateissa ja siihen viitataan. Jos kirjoittaa englanniksi, on tähän paremmat mahdollisuudet.

 

Mistä kummasta olit saanut päähäsi että patentilla ja tohtorin tutkinnolla olisi jotain tekemistä keskenään? Ei yksittäinen keksintö kenestäkään tohtoria tee ja tohtorius on kuitenkin pitkälti akateemista tutkimustyötä ja tieteenharjoittamista, ei niinkään ropellihattutoimintaa.

Ehkäpä tässä mielikuva tohtorista on lähellä Tohtori Sykeröä?

Vierailija kirjoitti:

Hupsista, nyt huomasin tuon virheeni. Piti siis kirjoittaa sosiologi, ei sosionomi. Mutta olen suorittanut hyvin arvosanoin mm. gerontologian perusopinnot ja olin kiinnostunut myös noista sosiaalipuolen opinnoista, mutta en ollut halukas panostamaan englannin kieleen, jota käytän äärimmäisen vähän. Minun vahvat kieleni ovat italia ja saksa. Nyt ei enää kannata opiskella mitään isoja kokonaisuuksia, vuosi ja kolme kuukautta, niin pääsen eläkkeelle.

Tuossa vaiheessahan vasta kannattaakin. Jos käyt vain onkimassa eläkkeelle jäädessäsi, rappeutuvat aivot huimaa vauhtia.

Onko muita väitöskirjoja, jotka olisi hylätty väitöstilaisuudessa kuin se taikavarpuväitös?

Tarkoitin, onko kukaan kuullut tällaisista tapauksista?

Jos joku ei tunne tapausta niin tässä linkki:

Väitös kaivonkatsomisesta hylättiin | Oulu | Kaleva.fi

https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/vaitos-kaivonkatsomisesta-hylattiin/…

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa englanniksi

Vierailija kirjoitti:

Väittelytilaisuus on siis ihan vain muodollisuus, ei sitä voi mitenkään hävitä.

Väitöskirjat on pituudeltaan ehkä jotain pari kolme sataa sivua pitkiä, riippuu tietysti paljon siitä, onko tutkimus määrällistä vai laadullista. Väitöskirja voi myös muodostua julkaistuista artikkeleista.

Jatko-opintoihin kuuluu muita opintoja n. 60öopintopisteen verran. Tähän päälle tietysti sitten se itse väitöskirja. Voi tehdä heti maisterin tutkinnon jälkeen, jos vaan pääsee jatko-opiskelijaksi.

Jos väitöstilaisuuteen saakka pääsee, reputtaminen on periaatteessa yhä mahdollista, mutta käytännössä se edellyttää jonkin skandaalimaisen asian paljastumista. Jos työ osoittautuu plagiaatiksi tai aineisto väittelijän väärentämäksi, hylsy tulee. Tämä on äärimmäisen harvinaista. Tahattomalta vaikuttava töppääminen, joka ei paljastunut esitarkastuksessa vaan vasta väitöstilaisuudessa, vaikuttaa arvosanaan.

Assburger kirjoitti:

Onko muita väitöskirjoja, jotka olisi hylätty väitöstilaisuudessa kuin se taikavarpuväitös?

Yksi tapaus paljastui väitöstilaisuudessa plagiaatiksi ja hylättiin. Tämä tapahtui n 40 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 19:09"]

Kyllä itsekin osaan englanninkielisiä ohjelmia kuunnella, mutta aika hankalaa lähteä jotain 300-sivuista teosta kirjoittamaan englanniksi, kun sen kuitenkin tulisi olla erittäin hyvää ja kieliopillisesti oikeaa englantia. Vähän hankalaa, kun englanti ei ole se äidinkieli.

 

Englanniksi kirjoittaminen on väitöskirjan tekemisen pienin haaste. Jos et osaa englantia, et myöskään ymmärrä alan kirjallisuutta ja homma tyssää alkukuoppiinsa.

On helpompi ymmärtää lukemansa kuin osata kirjoittaa virheettömästi.

Mutta ei tuo iso ongelma ole. Tekstin oikoluettamisen voi teettää jollain, jolle enkku on äidinkieli. Se maksaa, mutta ei tähtitieteellisiä summia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisteriksi valmistumisen jälkeen voi hakea jatko-opiskelijaksi. Tiedekunnilla on erilaisia käytäntöjä sen suhteen, miten paljon jatko-opiskelijoita otetaan ja koska opintoihin voi hakea. 

Väitöskirjan kirjoittamiseen ja muihin jatko-opintoihin menee yleensä useampi vuosi. Voi mennä kymmenenkin, jos väikkäriä tekee muun työn ohella. :) Apurahoja on kuitenkin vaikea saada. PAras on, jos pääsee tutkijaksi professorin vetämään tutkimushankkeeseen tms. eli voi työskennellä kokoaikaisena tutkijana, eikä tarvitse opettaa tai tehdä muuta työtä siinä sivussa. 

Väitöskirjan pituus vaihtelee. Olen nähnyt muutaman kymmenen sivun mittaisia luonnontieteisiin tai yhteiskuntatieteisiin tehtyä väitöskirjaa ja vastaavasti yli 300-sivuisia humanistisen tiedekunnan väitöskirjoja. Omalla alallani yleisin pituus on noin 200 sivua. Omalla alallani väitöskirjaa ei kirjoiteta Suomen kielellä, mutta monella muulla alalla voi. Se on sitten eri asia, kannattaako. 

Väittely kestää pari tuntia ja vain aniharvoin väitöstä ei hyväksytä. Jos näin käy, niin väitösprosessissa on tapahtunu paha virhe. Väitöskirjalle ei pitäisi antaa painolupaa, jos se ei ole hyväksyttävissä kaikkien tarkistajien mielestä. 

Jos väitöskirja on englanninkielinen, niin väitöstilaisuuskin todennäköisesti on, koska silloin vastaväittelijät ovat luultavasti ulkomailta. Jos vastaväittelijät ovat Suomesta, niin sitten voi ehkä väitellä myös suomen kielellä. 

Luonnontieden väitöiskirjat eivät kyllä koskaan ole mitään parinkymmenen sivun mittaisia. Toki itse kirja on lyhyempi kuin puhtaammin kirjallisuuskatsaukseen perustuvilla humanistisilla väikkäreillä, mutta sivuja on aina sellainen vähintään 50-60. Ja nämä sivut siis ovat tiivistelmä koko sisällöstä, joka koostuu vertaisarvioiduissa, kansainvälisissä ja arvostetuissa tieteellisissä julkaisuissa julkaistuista artikkeleista. Eli siinä, missä humanisti voi tehdä väitöksen pelkästään kirjallisuuteen pohjautuen ja arviointi tapahtuu vasta väitöskirjavaiheessa, luonnontieteiden puolella on tehtävä itse uraa uurtavaa tutkimusta, joka pitää saada julkaistua alan arvostetuissa lehdissä ja vasta 3-5 julkaistun artikkelin jälkeen on toivoakaan haaveilla väitöskirjan yhteenvedon kirjoittamisesta.

Itse väitöstilaisuus on tosiaan alalla kuin alalla enemmän muodollisuus, ja Suomessa ei taida olla kuin muutama tapaus vuosikymmenten saatossa, jossa väitöstilaisuudessa väitös on hylätty. Sen sijaan esitarkastukseen ennen väitöstä on monen tohtorinhaaveet kaatuneet. Ja vielä useamman jo ennen sitä, kun 1) jatko-opiskelupaikka ei ole auennut, 2) tutkimukselle ei ole löytynyt rahoitusta (joko heti alkuunkaan tai sitten jossain vaiheessa kesken kaiken), 3) aika ja energia ei ole tekijällä riittänyt, 4) tiedukunan tai osaston tutkimussuuntaus on muuttunut/ohjaaja vaihtunut/henkilökemiat menneet solmuun jne. Eli väitöskirjaa ei tuosta noin vain haluamalla pysty tekemään.

Olen nähnyt hyvätasoisia väikkäreitä, joissa on vain parikymmentä sivua matematiikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kai Suomessa saa väitellä suomeksi vai pitääkö sekin tehdä englanniksi?

Ruotsiksikin voi väitellä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 18:17"]

Onko väitöskirja ja opinnot paljon vaikeampia kuin perustutkinnon suorittaminen? Onko jokaisesta maisterista tohtoriksi jos vain sitkeyttä riittää?

Ne suoritettavat kurssit eivät minusta ole sen kummempia kuin maisteriopinnoissa, mutta väitöskirjan tekeminen on ihan oikeasti vähintään 10 kertaa vaikeampaa kuin diplomityön/gradun. Toki se riippuu väitöskirjan aiheestakin.

 

Tekniikan tohtori

Tekniikan alalla tämä pitääkin paikkansa koska väitöstyössä pitää tehdä jotain oikeasti uutta ja koska valvojat ja esitarkastajat ovat kireitä tyyppejä jotka eivät uhraa mainettaan päästämällä jotain baskaa käsistään.

Toinen tekniikan tohtori

Vierailija kirjoitti:

Hupsista, nyt huomasin tuon virheeni. Piti siis kirjoittaa sosiologi, ei sosionomi. Mutta olen suorittanut hyvin arvosanoin mm. gerontologian perusopinnot ja olin kiinnostunut myös noista sosiaalipuolen opinnoista, mutta en ollut halukas panostamaan englannin kieleen, jota käytän äärimmäisen vähän. Minun vahvat kieleni ovat italia ja saksa. Nyt ei enää kannata opiskella mitään isoja kokonaisuuksia, vuosi ja kolme kuukautta, niin pääsen eläkkeelle.

Tämä maailma suurimmaksi osaksi toimii englanniksi niin eläkeläisenkin on sitä hyvä osata. Niin kuin huomasit avoimen yliopiston opintojen kanssa, eteenpäin ei pääse ilman englannin kielen taitoa.

Vielä 90-luvulla paljon helpommalla pääsi, kun meni tekemään tohtorintutkintoa ulkomaille. Esim. Briteissä 3 vuotta töitä tutkimusryhmän jäsenenä ja PhD oli valmis. Onkohan tilanne edelleen sama nykypäivänä?