Tunnen voimakkaasti ettei eräs ihminen pidä minusta. Aistin aggressiiviset energiat.

Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan.

Kristiina xx kirjoitti:

Mustan kun kerran menin uuteen kesätyöpaikkaan ja siellä tapasin yhden uuden työkaverin (naisen) ekaa kertaa ja hän katsoi tervehtiessään minua halveksuvasti kuin halpaa makkaraa. Ilmeisesti olin aivan vastenmielisen näköinen hänen mielestään ja hän ajatteli ”yäk miten ruma”

Olen kokenut ihan samaa muutaman kerran eri ihmisten kanssa, kaikki sellaisia joita ohimennen tavannut vaikka jossain bileissä. Tottakai siitä tulee paha mieli, mutta noi avoimesti halveksujat on varmaan jollain tapaa narsistisia ja siten niistä ei kannattaisi edes välittää. Ne haluaakin että sille halveksutulle tulee paha olo. Joten oon pyrkinyt oikein olemaan erikseen näyttämättä pahaa oloa ja jatkanut normaalia oloa ja jutustelua. En heille siis ole suuremmin alkanut juttelemaan mutta muiden kanssa. Mutta kyllä ne jutut jää vaivaamaan, ehkä silleen että miksi tuollaisia ankeita halveksujia pitää edes olla olemassa, ja voisinpa vältellä heitä. En tiedä ovatko vaan niin pinnallisia että kun en sovi siihen muottiin, jotkut halveksuu. Kouluaikoinakin kiusattiin erikoisemmasta ulkonäöstäni. Olen joidenkin mielestä kyllä ihan tavallisen näköinen ja mulla on kavereita ja parisuhdekin eikä he näe mussa mitään outoa. Mutta joku mussa provosoi aina luonnehäiriöisiä käyttäytymään noin. Jos mä en pidä jostain siihen on hyvä syy, ja välttelen niitä. Esim noita jotka kiusaa tai katsoo päästä varpaisiin halveksuen, eivät ole hyviä tyyppejä, joten vältän. Mutta heissä on pakko olla jotain vikaa koska mulle ei tulis mieleenkään katsoa heitä tai muita samalla tavalla. Ehkä niitä ärsyttää kun oon ujompi ja empaattisempi ja herkempi, ja niiltä puuttuu sellainen luonne. Tai sit puhtaasti ulkonäköpinnallisuutta. Nolon näköinen, en kuulu piireihin kun en oo joku sexybeibe. Oon enemmän sellainen tyttömäinen look.

Kaikki eivät voi pitää toisistaan. Ehkä olet katsonut kohdetta liian kiinnostuneesti eli väärät vibat tai jotain sellaista, ja hän ei halua tietää sinusta enää mitään. Anna hänen olla ja välttele kohtaamisia kun pystyt. Hän saattaa inhota sinua, inholle ei voi mitään.

Minuakin vissiin jopa vihaa alunperin 1 henkilö.

😁 Oon vaan itse niin tottunut siihen, etten jaksa asiasta mitään edes välittää.

Voi olla ettei pidä, mutta voi olla myös että toisen vuorovaikutustyyli on sinulle vierasta.

Esimerkiksi jos on itse taipuvainen miettimään jatkuvasti sitä miltä muista tuntuu ja mitä muut ajattelevat sekä helposti joustaa muiden kanssa, niin toisen jämäkän ja rajoja pitävän vuorovaikutuksen voi tulkita helposti vihamieliseksi.

Minulla meni kauan tajuta, että jos toinen kertoo mielipiteensä asiasta x niin se ei ole suoraan vastine minun ajatuksiini. Tai jos joku on eri mieltä tai tuo eri näkökulman johonkin asiaan, niin se ei liity mitenkään välttämättä minuun henkilökohtaisesti. Tai jos toinen sanoo ei ilman perusteita, niin se on ihan normaalia. Ei kieltäytymistä täydy perustella, vaikka minulla siihen kumma tarve olisi.

Sitten joskus voi olla myös sellainen tilanne, että itse saatan olla loukannut toista. En vain sitä ole tajunnut vasta kun jälkikäteen, ja toinen on tavallaan ottanut sitten etäisyyttä.