Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D
Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".
Niin tai sitten ei. Jos on kemiaa, sitä on viestittelyn pituudesta huolimatta. Olen tavannut miehen jonka kanssa kirjoittelin 2 vuotta ennen tapaamista, eikä ollut minkäänlaista pettymystä.
Arpapeliähän koko treffailu on, näki sitten heti tai kuukauden päästä.
Joku voi kuitenkin kokea tuon 2 vuottakin aika pitkäksi ajaksi kuluttaa yhteen ihmiseen, jonka kanssa ei sitten lopulta synkkaakaan. Vähänkuin tehokkaasta deittailuajasta pois joten siinä mielessä parempi todeta pian se toimivuus.
Toki, mutta kyse olikin pettymyksestä. Se pettymys tulee jos tulee, ja ei tule jos ei tule. Syvällistä, tiedän :D. Mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Tapaaminen mahdollisimman pian niin ei ehdi tulla kuvitelmia.
Päinvastoin, etukäteen viestittelemällä yms. voi filtteröidä ne sekopäät pois ennekö näkee niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D
Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".
Komppaan tätä. Kerran viestittelin kuukausikaupalla erän naisen kanssa hyvinkin kiihkeästi, lähetettiin kuvia jne.
Hän asui tyyliin 300km:n päässä, mutta sitten eräänä viikonloppuna halusi ajaa mun luokse. Ja ajoikin.
Heti ulko-ovella nainen jäätyi aivan totaalisesti, en ilmeisesti ollut lainkaan sellainen kuin hän kuvitteli (vaikka oli siis kuviakin nähnyt) tai jotain muuta, mutta puolen tunnin extraväkinäisen sohvalla istumisen jälkeen ilmoitti lähtevänsä yön selkään ajelemaan kotiinsa. Yritin sanoa, että voisin nukkua sohvalla, että hullua lähtee heti takaisin, mutta ei auttanut.
En itsekään mitenkään erityisen ihastunut häneen ollut, mutta tuskin olisin noin radikaalisti hyytynyt sentään jos itse olisin ajellut tuntitolkulla hänen luokseen kiihkeä yö mielessä.
On kyllä tullut huomattua, että naisten puolelta tuota haaveiden ylipaisumista tuppaa tapahtumaan. Ilmeisesti heillä on sitten parempi mielikuvitus. Pari kertaa päässyt lipsahtamaan viestittely tuollaiselle yliajalle ja -vaihteelle ja kummallakin kerralla naisen puolelta tuli se täydellinen "nope". Itse ihastuin tapaamisella toiseen enemmän ja toistakin pidin kivana, että olisin ollut valmis tutustumaan lisää.
Niin ja minulle on käynyt noin miesten kanssa. Mies on nähnyt minut ja olen selvästi ollutkin se kuuluisa "turn off". Itse olisin edelleen ollut kiinnostunut. Ei nämä ole sukupuolikysmyksiä, vaan ihan kenelle tahansa voi käydä noin. Sama kun sanotaan että vain naiset friendzonettavat miehiä - no minut on naisena pistetty kaverivyöhykkeelle lukuisia kertoja. Ei sille mitään voi jos toista ei nappaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D
Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".
Komppaan tätä. Kerran viestittelin kuukausikaupalla erän naisen kanssa hyvinkin kiihkeästi, lähetettiin kuvia jne.
Hän asui tyyliin 300km:n päässä, mutta sitten eräänä viikonloppuna halusi ajaa mun luokse. Ja ajoikin.
Heti ulko-ovella nainen jäätyi aivan totaalisesti, en ilmeisesti ollut lainkaan sellainen kuin hän kuvitteli (vaikka oli siis kuviakin nähnyt) tai jotain muuta, mutta puolen tunnin extraväkinäisen sohvalla istumisen jälkeen ilmoitti lähtevänsä yön selkään ajelemaan kotiinsa. Yritin sanoa, että voisin nukkua sohvalla, että hullua lähtee heti takaisin, mutta ei auttanut.
En itsekään mitenkään erityisen ihastunut häneen ollut, mutta tuskin olisin noin radikaalisti hyytynyt sentään jos itse olisin ajellut tuntitolkulla hänen luokseen kiihkeä yö mielessä.
On kyllä tullut huomattua, että naisten puolelta tuota haaveiden ylipaisumista tuppaa tapahtumaan. Ilmeisesti heillä on sitten parempi mielikuvitus. Pari kertaa päässyt lipsahtamaan viestittely tuollaiselle yliajalle ja -vaihteelle ja kummallakin kerralla naisen puolelta tuli se täydellinen "nope". Itse ihastuin tapaamisella toiseen enemmän ja toistakin pidin kivana, että olisin ollut valmis tutustumaan lisää.
Ai miehilläkö ei sitten ole tapana salamarakastua ja ruveta jopa häiriköimään, kun saa pakit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Känni- ja krapulatreffit eivät varmasti ole paras idea, mutta monesta muusta tarinasta tuli mieleen, että toinen osapuoli voi olla ujo tai mennä lukkoon elämänsä ehkä tärkeimmässä tilaisuudessa. Pälpätys taas voi joskus olla hermostuneisuuden peittämistä.
Mitä väliä sillä on MIKSI toinen on ihan tuppisuu? Ihan samalla lailla ne on paskat treffit, jos toinen vaan möllöttää hiljaa, oli syy mikä tahansa.
Minä olen ainakin suostunut toisille treffeille vaivaannuttavien ja miehen puolesta hiljaisten treffien jälkeen, jos olen huomannut toisen olevan ujo. Jatkossa treffit onkin ollut tosi hyviä kun toinen on päässyt alkujännityksestä. Tuossa voi mennä monta mahtavaa ihmistä ohi, kun ensitapaamisen perusteella lyö hanskat tiskiin.
Minäkin joskus nuorempana suostuin. Kertaakaan ei kannattanut, tuppisuut pysyivät ihan yhtä tuppisuina. Siitä viisastuneena en näihin "ujoihin" tuhlaa enää aikaani. En muutenkaan viehäty ujoista luonteenpiirteistä joten parempi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin maniassa (ja naimisissa). Otin itsestäni edustavia kuvia ja oikeasti olen aika ruma. Miesten ilmeet kun ilmestyin treffeille paikalle olivat paljon puhuvia. Onneksi mistään ei tullut mitään.
Täähän on sikäli huvittavaa että vasta normalisoiduttuasi tajusit ne ilmeet.
No niinpä. Häpeän kanssa oppii elämään. Onneksi on nykyään hyvät lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D
Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".
Komppaan tätä. Kerran viestittelin kuukausikaupalla erän naisen kanssa hyvinkin kiihkeästi, lähetettiin kuvia jne.
Hän asui tyyliin 300km:n päässä, mutta sitten eräänä viikonloppuna halusi ajaa mun luokse. Ja ajoikin.
Heti ulko-ovella nainen jäätyi aivan totaalisesti, en ilmeisesti ollut lainkaan sellainen kuin hän kuvitteli (vaikka oli siis kuviakin nähnyt) tai jotain muuta, mutta puolen tunnin extraväkinäisen sohvalla istumisen jälkeen ilmoitti lähtevänsä yön selkään ajelemaan kotiinsa. Yritin sanoa, että voisin nukkua sohvalla, että hullua lähtee heti takaisin, mutta ei auttanut.
En itsekään mitenkään erityisen ihastunut häneen ollut, mutta tuskin olisin noin radikaalisti hyytynyt sentään jos itse olisin ajellut tuntitolkulla hänen luokseen kiihkeä yö mielessä.
On kyllä tullut huomattua, että naisten puolelta tuota haaveiden ylipaisumista tuppaa tapahtumaan. Ilmeisesti heillä on sitten parempi mielikuvitus. Pari kertaa päässyt lipsahtamaan viestittely tuollaiselle yliajalle ja -vaihteelle ja kummallakin kerralla naisen puolelta tuli se täydellinen "nope". Itse ihastuin tapaamisella toiseen enemmän ja toistakin pidin kivana, että olisin ollut valmis tutustumaan lisää.
Ai miehilläkö ei sitten ole tapana salamarakastua ja ruveta jopa häiriköimään, kun saa pakit?
Mihin tämä nyt liittyi? En alkanut häiriköimään ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin maniassa (ja naimisissa). Otin itsestäni edustavia kuvia ja oikeasti olen aika ruma. Miesten ilmeet kun ilmestyin treffeille paikalle olivat paljon puhuvia. Onneksi mistään ei tullut mitään.
Ja nyt olet depressiossa ja ajattelet, että olet ruma ja sen vuoksi ei sinusta tykätä. Mutta sitten kun olet siinä keskivaiheessa, tajuat, että sulla kävi vain huono tuuri, tai sitten miehet pelästyivät "vauhdikkuuttasi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin maniassa (ja naimisissa). Otin itsestäni edustavia kuvia ja oikeasti olen aika ruma. Miesten ilmeet kun ilmestyin treffeille paikalle olivat paljon puhuvia. Onneksi mistään ei tullut mitään.
Ja nyt olet depressiossa ja ajattelet, että olet ruma ja sen vuoksi ei sinusta tykätä. Mutta sitten kun olet siinä keskivaiheessa, tajuat, että sulla kävi vain huono tuuri, tai sitten miehet pelästyivät "vauhdikkuuttasi".
Nykyään remissiossa. Mutta varmaan ongelma oli se että yritin olla jotain mitä en ollut ja itsetunto oli taivaissa. Vauhtia oli muille jakaa ja pakko oli treffailla. Ainakin on sattunut ja tapahtunut elämässä vaikka mitä. Riittää tarinoita mitä kertoa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tavattiin" deitti sovelluksessa, ja nainen vaikutti mukavalta ja ennenkaikkea hauskalta tapaukselta! Vaihdeltiin kuvia, ja mielenkiinto kasvoi vaan niiden myötä!
Sitten itse treffeille, kesä-aikaan joten naisella hihaton toppi päällä, ja siis niin hirveästi tatuoitu ettei mitään järkeä. Kaikki tatskat oli jotenkin ihan eri "teemaa", ja ihan todella rumia ja huonosti tehtyjä jokainen. Käsitin, että hänen melkein koko kehonsa on tatuoitu tähän tapaan.
Noh, en tästä lannistunut kuitenkaan, vaan mentiin syömään ja juteltiin siinä, tai oikeastaan minä vaan kuuntelin kun tämä mimmi höpötti taukoamatta kissoistaan, joita oli ilmeisesti jopa 8 hänellä kerrostalo kämpässä. Olisi kuulema todella iloinen, jos saisi minusta isukin hänen kissoilleen. Sillä hetkellä päätin et tää oli tässä. Onneksi tällä naisella alkoi ns. vastuu painamaan siinä ja lähti ruokkimaan katrasta kotiinsa.
Ei nähty enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mies tarrasi käsiini, tiiraili niitä ja julisti sitten miten oksettavat purrut kynnet naisella on, etsi puhelimestaan jotain tekokynsikuvia ja koetti esitellä niitä. Join kahvini ja häivyin. Laittoi perään viestiä jossa ihmetteli että suutuinko minä, no kyllä suutuin. Joo purrut kynnet on ällöt mutta ei tarvitse sitä naamalle heittää, etenkään ensitreffeillä!
Toinen tapaus taas oli väitettyä ikäänsä ja kuvaansa vanhemman oloinen tapaus, raahusti junasta selvästi krapulassa ja heitti minulle kympin että hae mulle kaljaa ja ota itselles siideri. Jäi itse istumaan siihen aseman portaille ja kääntämään sätkää. Kun palasin oli siirtynyt makoilemaan nurmikolle, alkoi ryystää kaljaa kuin kieltolaki olisi tulossa ja keskeytti keskusteluyritykseni toteamalla että mennään vessaan, panettaa niin pirusti, pallit halkeaa. Kun kieltäydyin alkoi raivota ja nimitellä, kiitin siideristä ja lähdin.
Ja kolmas taas maksatti minulla kebabin ja oluen kun kortti ei toiminutkaan, saattoihan siinä olla oikeasti häiriö mutta tuon jälkeen mentiin Sokokselle ja räpläili jotain viidenkympin paitaa minua merkitsevästi vilkuillen tuli olo, että koettaa maksattaa minulla ruuat ja uudet vaatteet!
Kyllä tosinainen olisi liimannut irtokynnet päälle tärkeille treffeilleen.
Pureskelen kynsiäni mutta aina viilaan ne lopuksi tasaisiksi joten ovat lyhyet mutta siistit, ei ole kukaan valittanut., wink wink.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut tinderistä useita tyyppejä, ja suomi 24 myös yhden. Yhdetkään ensitreffit eivät ole olleet ihan kamalia, mutta jälkeenpäin yksi on huvittanut.
Mies pyysi kahville ja ehdotti abc:ta. Käytännöllistä, yritin positiivisena ajatella. Jo kaukaa näin huonoryhtisen laahustajan lähestyvän, ja tiesin jo silloin, etten syty. Mutta olen kohtelias, kahville siis. Kassajonossa hän sanoi, että voi maksaa, kun eihän kahvi paljon maksa. Annoin tarjota, vaikka hieman mietin oliko se oikein,kun tiesin, ettei toisia treffejä taida tulla. No, eihän se tosiaan paljoa maksanut..
Tiesin hänellä olevan 2 alakouluikäistä lasta, ja kysyin, oletko käynyt heidän kanssaan super cornerissa (siinä vieressä). Kuulemma ei, kun se maksaa niin paljon. Okei.
Rahasta puhuminen jatkui pöydässä. Toivoi saavansa perintöä paljon isovanhemmiltaan. Tottahan se perintö minullekin kelpaisi, mutta nämä on niitä puheenaiheita, ettei anna fiksua kuvaa ihmisestä ensitreffeillä. Toinen, mihin olen törmännyt, on nämä existä valittajat. Ei jatkoon minkään sortin valittajat ;)
N33
Oltiin sovittu netissä treffipalstalla juttelun jälkeen yhden miehen kanssa, että mennään lasilliselle. Odottelin häntä sovittuna aikana ravintolan edessä, ja suunnilleen 10 minuuttia siinä seisoskeltuani mies laittaa viestin, että hän on jo sisällä. Menen sitten sisään ja löydän pöydästä huomattavasti kuviaan homssuisemman näköisen miehen, joka on jo ilmiselvästi humalassa. Puhe sammaltaen kertoo, että tuli jo odotellessa ottamaan pari. Juon seuraksi lasillisen, jonka jälkeen lähetän kaverille vessassa "apua"-viestin. Kaveri soittaa, ja minun "täytyy lähteä avuksi" jossain asiassa. Mies haluaa saattaa metrolle ja yrittää vielä laiturilla pussata suulle, onnistun juuri väistämään ja kääntämään hänelle posken. Ei nähty enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin maniassa (ja naimisissa). Otin itsestäni edustavia kuvia ja oikeasti olen aika ruma. Miesten ilmeet kun ilmestyin treffeille paikalle olivat paljon puhuvia. Onneksi mistään ei tullut mitään.
Ja nyt olet depressiossa ja ajattelet, että olet ruma ja sen vuoksi ei sinusta tykätä. Mutta sitten kun olet siinä keskivaiheessa, tajuat, että sulla kävi vain huono tuuri, tai sitten miehet pelästyivät "vauhdikkuuttasi".
Nykyään remissiossa. Mutta varmaan ongelma oli se että yritin olla jotain mitä en ollut ja itsetunto oli taivaissa. Vauhtia oli muille jakaa ja pakko oli treffailla. Ainakin on sattunut ja tapahtunut elämässä vaikka mitä. Riittää tarinoita mitä kertoa lapsille.
Mulla melko lailla sama tarina. Remissiossa nyt yli 10 vuotta mutta silti hävettää edelleen ajatella niitä tilanteita, joihin purjehdin maniassa itsetuntoa uhkuen maailman kauneimpana naisena ja treffikumppani pakeni melko nopeasti omille teilleen. :-/
Yhdet sokkotreffit alkoi ihan hyvin. Istuttiin kahvilassa juttelemassa ja mies vaikutti ihan normaalilta tyypiltä. Kunnes se sitten ihan yllättäen alkoi kertoa ilman mitään aasinsiltaa tai vastaavaa, millaisia esineitä hän haluaa käyttää s*ksissä. Oltiin siis ekoilla treffeillä eikä vielä oltu edes päästy siihen pisteeseen, jossa toiselta tiedustellaan varovasti, haluaako että tavataan uudestaan. Tästä on monen monituista vuotta, joten muistan esineistä ainoastaan television antennijohdon. (Tämä siis aikana, jolloin oli vielä vain niitä paksuja telkkareita) Mikään muu johto ei käynyt, tuo oli oikean paksuinen. Muutkin esineet olivat tuollaisia jokapäiväisessä elämässä käytettäviä juttuja. Ne treffit loppuivat aika pian sen jälkeen eikä tavattu uudestaan.
Neljännet treffit. Kutsuin miehen kotiini ja suunnittelin hänelle illallisen. Mies viipyi kolmisen tuntia ja käytti koko sen ajan haukkumiseeni. En saanut sanaa väliin, ja lopulta pelkäsin häntä, koska ääni koveni kovenemistaan, eikä hän näyttänyt rauhoittuvan ollenkaan. Mitään merkkejä tällaisesta ei ollut ollut aiemmilla treffeillä, ja olin vähän ehtinyt jo ihastua tyyppiin.
Homma lähti siitä, että hän ei kestänyt sitä, että asun vuokralla. Hän päätteli, että se tarkoittaa sitä, että olen köyhä. Tämän seurauksena hän olikin sitten varma, että tapailen häntä siksi, että hänellä on omistusasunto ja kuvittelen pääseväni sinne asumaan ilmaiseksi. Ja siitähän se sitten lähti. Hän keksi päässään koko ajan pidemmälle meneviä teorioita siitä, kuinka mätä ihminen olenkaan, ja välillä osa näistä teorioista sekoittui hänen edellisen tyttöystävänsä ominaisuuksiin.
Tilanne oli jotenkin aivan absurdi, minä siinä kokkasin hänelle ihanaa illallista, ja koko ruokailunkin ajan hän jatkoi raivoamista, kuinka paska ihminen olen. Olin käytännössä hiljaa koko sen kolme tuntia, koska en saanut sanaa väliin. Välillä yritin puolustella itseäni hieman, mutta se sai hänet vain raivostumaan lisää. Ihan niinkuin av-keskustelu, mutta livenä.
Mies oli aiemmin kertonut, että joutuu työpaikalla vähän väliä konflikteihin ihmisten kanssa, ja olin vähän ollut siitä huolissani, että mistäköhän mahtaa johtua. No, selvisi sitten.
Eipä nähty enää.
Aika monessa vastauksessa toistuu se että mies oli tuppisuu eikä juttu siksi luistanut.
Olisi mieilenkiintoista kuulla vastapuolen näkemys asiasta. On nimittäin hemmetin yleistä ettei nainen ole aloitteellinen olenkaan, vaan odottaa että mies liidaa ja viihdyttää. Vasta sen jälkeen nainen "lähtee mukaan", jos mies on onnistunt soidinmenoissa.
Itseäni ei kiinnosta yhtään ylöspäin tuijoteltavaa kykymiestä hakevat passiiviset objektinaiset, vaan haluan naisen myös osaavan viihdyttää ja liidata vuorollaan. Harva osaa, tai haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, ettei netissä tavatut ole vörttii, ainoastaan face-to-face toimii, kun on selkeästi nähnyt toisen ja kiinnostus herännyt sitä myötä.
Ongelma sitten onkin, että mistä sen sinkun erottaa tuolla liikkeellä ollessa?
Harrastuspiireissä pyörii paljon sinkkuja. Sieltä itse etsisin, jos olisin vielä sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa vastauksessa toistuu se että mies oli tuppisuu eikä juttu siksi luistanut
Tällähän on olennainen vaikutus siihen, tunteeko nainen sitä kuuluisaa kemiaa. Tuppisuumiehiin ei voi tuntea, koska nainen odottaa jatkuvaa verbaalista kiinnostusta mieheltä itseään kohtaan, eikä saa mitään. Siksi myöskään hermostuksissaan kiusallista hiljaisuutta höpöttämällä täyttävät monologimiehetkään eivät aiheuta kemiaa.
Alue: Aihe vapaa
On kyllä tullut huomattua, että naisten puolelta tuota haaveiden ylipaisumista tuppaa tapahtumaan. Ilmeisesti heillä on sitten parempi mielikuvitus. Pari kertaa päässyt lipsahtamaan viestittely tuollaiselle yliajalle ja -vaihteelle ja kummallakin kerralla naisen puolelta tuli se täydellinen "nope". Itse ihastuin tapaamisella toiseen enemmän ja toistakin pidin kivana, että olisin ollut valmis tutustumaan lisää.