Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Vierailija kirjoitti:

Niin kamalat ettei niistä kehtaa täällä puhua.

Sama. Ja olisi vähän liian tunnistettavaa.

Miehellä oli vhs-p😵rnoa hyllyllä ja piereskeli treffeillä ihan estoitta kunnon töräyksiä.Ei ihme että on vielä tänä päivänäkin sinkku.

Menin treffeille kivannäköisen ja vähän nuoremman miehen kanssa, joka vaikutti todella fiksulta  (ja olikin mensalainen). Kertoi olevansa myös raitis. No mitä nyt vähän sekoili deittipäivien kanssa, oli tulossa jo pe vaikka la sovimme. Lauantaina sitten näimme ja menimme kävelylle. Siellä hän kaivoi kassistaan jonkin pesupulverikotelon näköisen astian jossa oli  jotain valkoista pulveria.

Menimme baariin jossa hän otti teetä ja kaatoi tätä pulveria lasiin. Sanoi tilanneensa sitä netistä, oli jotain mömmöä jota kuulemma bodaritkin käyttivät. Hän muuttui pulverin myötä vähän puheliaammaksi.

Mietin jo tässä vaiheessa että hetkinen.... Mutta sitten hän näytti jaloissaan ja käsissään olevat hurjat paukamat jotka olivat tulleet ilmeisesti tämän pulverin piikittämisestä. Ja niitä paukamia oli paljon!

Sen jälkeen hän kertoi välttelevänsä sitoutumista ja menevänsä naimisiin tietokoneensa kanssa.

Minua oikeasti jo hieman pelotti. Emme tosiaankaan tavanneet enää. En ole koskaan kuullut hänestä enää mitään, joskus mietin miten hänelle oikein kävi.

No, nytpä kerron; n 10 vuotta sitten tein treffit suomi24:lla, miehen kanssa siis. Soiteltiinkin ja vaikutti ihan mukavalta, joten sovittiin treffit (huoltoasemalle, romanttisesti). No, molemmat tulivat autoillaan paikalle. Astuin ulos autosta ja näin että kauempana astui samaan aikaan mies ulos autostaan. Ajattelin, että "ei hemmetti jos se on toi". Lyhyenläntä, yläselässä kyttyrän näköinen kohouma, joka näkyi miehen silhuetissa. 

Kävelin huoltoaseman ovelle ja eikös tämä NotreDamen kellonsoittaja tullutkin ovelle tervehtien, että oletko se ja se..Siinä kohtaa "hymy pyllyyn" ja sisälle. 

Kahvit maistuivat jotenkin eri huonolle, vetistävien silmien tuijotuksessa. Ne oli "juoksukahvit" ne. Vielä ulkona sanoi, että "nyt pää avattu ja tästä on hyvä jatkaa". Kiitti ja heippa - hyvä jatkaa kotiin ja vähän äkkiä!!!

Vierailija kirjoitti:

Ne oli niin kauheat, etten niistä ole muistaakseni kenellekään kertonut. Tapasin miehen toisen kerran, ekat treffit oli ok. Olimme erästä nähtävyyttä katsomassa, kun tyyppi alkoi vonkaamaan pe<puseksiä. Näytti laukussaan olevaa öljypulloa, jonka oli ottanut mukaan sitä varten. Siellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita, ja hän sanoi, että jos hän nopeasti vetäisi, menisin kontilleni portaille. Se oli niin uskomatonta, että en edelleenkään ole ihan varma oliko tosissaan. Matkalla parkkipaikalla puheli samantyylisiä juttuja mm. jos näkee naisen linkuttavan, niin tietää että sitä jyystetty takapuoleen. Yritin vaihtaa puheenaihetta, mutta laihoin tuloksin. Selvisi, että hän on ollut väkivaltainen. Kielsi minua ajattelemasta että hän on muka väkivaltainen, koska oli aina vetänyt turpaan vaan hyvästä syystä. Lastensa äitiä nimitteli tosi rumasti. Laitoin heti pois päästyä kaikki estot päälle ja en ole ikinä sen jälkeen onneksi törmännyt missään. Hän oli käynyt paljon treffeillä, ehkä joku muukin tavannut... Tämäkin jutteli ihan normaaleja asioita viesteissä, tavallisen näköinen, oli harrastuksia, työ ja kavereita.

Apua, voiko tämä olla totta :D 

Vierailija kirjoitti:

Ei enää. kirjoitti:

Lähdin lähimmäisten ”yllytyksestä” treffeille erään komeahkon naistenmiehen kanssa, en ole eläessäni käynyt treffeillä vaan suhteet alkaneet monesti ystävyydestä. No olin kauhuissani ensimmäisistä treffeistäni, miten epämukavaa oli kun toinen on rauhallinen kotihiiri ja toinen ihan muuta, koin olevani tylsää seuraa ja kemiat ei pelanneet.

Join kolme siideriä ja loppuillasta mies yritti lähestyä ja suudella. Ilmoitin että kyyti on jo tulossa hakemaan. Lähdin pois ja tuli todella huono olo jalat eivät enää kantaneet. Oksentelin päälleni.

Myöhemmin tuttavani soitti ja tivasi minulta olenko ollut tämän miehen kanssa sillä miehellä todettu kuppa. Tämä tuttavakin oli menossa kuppatesteihin kun oli ollut tämän saman miehen kanssa.

Että sellaiset treffit.

Kuppa? Tapahtuiko tämä 70-luvun alussa?

Kuppaa esiintyy yhä myös Suomessa. Eniten tartuntoja näyttää olevan Helsingin seudulla ja itärajan tuntumassa. Tekisikin mieleni todeta, että voi pyhä yksinkertaisuus. Kondomia pitäisi käyttää aina, kun ei ole kysymys vakiintuneesta (monogamisesta) parisuhteesta.  Ohis

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/t…

Aika onnettomia on olleet meikäläisenkin treffit. Pahimpia oli kaveri, joka alkoi kähmiä ruokaravintolassa....Toinen tuli elokuviin hirveästi vanhalta viinalta lemuten. Sellaista sitten. Sinkkuna forever.

Surkeimmat oli kun yks mies pyysi piknikki deitille puistoon kesällä. Tyyppi reilusti valehdellut ikänsä alakanttiin, huomasin ihosta että yli 40v vaikka väitti 29, olen siis 25 itse. Sanoi etukäteen hoitavansa syötävät ja juomat, kaivoi takin taskusta kaksi hk:n sinistä lenkkiä ja kossupullon. Tyyppi oli jo valmiiksi kännissä ja kysyi "tykkäänkö anaaliseksistä julkisella paikalla" . Nousin seisomaan ja kävelin ripeästi pois.

Vaikea valita mikä olisi surkein. Yhdet treffit sujuivat näin:  Ensin oltiin kahvilassa kahvilla. Mies oli kovin ujo ja tunnelma oli nihkeä. Mies silti pyysi, että mennään jonnekin muualle jatkamaan juttelemista. En kehdannut kieltäytyä.  Sitten kadulla kävellessämme mies yks kaks kääntyi ja lähti puolijuoksua karkuun. Olin helpottunut.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miehenä käynyt joku 80 kertaa treffeillä joten tietenkin näihin on mahtunut monta huonoakin, mutta en jaksa niitä naisia erityisemmin ruotia.

Haluaisin vain sanoa, että hyvät käytöstavat ja huomaavaisuus ei maksa mitään vaikka treffikumppani ei kiinnostaisikaan. Kukaan ei ole niin tärkeä henkilö etteikö voisi jutella vastavuoroisesti sen alle tunnin ajan.

Vaikka huomaisin heti alussa, että naisella on liian korkea rasvaprosentti mun makuun niin pyrin silti tutustumaan naiseen asiallisesti ja joka kerta nämä naiset ovat myös pyytäneet uusia treffejä. Eli mun epäkiinnostus ei näy ulospäin ja siihen pyrinkin.

No kohtelias pitää toki olla. Mutta aivan typerää tuokin että tarkoituksella teeskentelet niin kiinnostunutta että toinen luulee että jatkoa on luvassa. Mitä sinä sillä voitat? Vääriä tulkintoja tulee väistämättä, mutta ei pidä tarkoituksella johtaa harhaan.

Luulee olevansa ihku deitti, mutta onkin pahimman lajin nössö, jota pelottaa tuottaa pettymyksiä kasvokkain. 

Vierailija kirjoitti:

MIes oli ekoilla treffeillä jossain kauheassa horkkataudissa, tärisi ja hikoili ja oli aivan kalpea. Ihmettelin, että miksi tuli niin sairaana, mutta päätin sitten antaa toisen tilaisuuden, jos vaikka olisi terveenä vähän pirtsakampaa seuraa. Toisilla treffeillä mies oli Aasiaan suuntautuneelta pikaiselta työmatkalta hankkimassaan p***a*taudissa ja piereskeli ja haisi aivan JÄRKYTTÄVÄLTÄ! Lisäksi oli edelleen aivan yhtä negatiivinen narisija kuin ensimmäisilläkin treffeillä.

Viimeinen kommunikaatiomme oli pari päivää toisten treffien jälkeen puolenyön maissa lähettämänsä tekstiviesti, jossa selosti yksityiskohtaisesti kaikki laboratoriokokeet joita häneltä oli otettu päivystyksessä intialaisen mahalenssun selvittämiseksi. Se viesti ei oikeasti sisältänyt muuta kuin sen sairauskertomuksen. Heräsin viestiin ja sain ihan hervottoman nauruhepulin. Kuittasin siihen "ok". Sen jälkeen kumpikaan ei enää ottanut yhteyttä toiseen.

Että mitähän tästä nyt sitten olisi pitänyt ajatella? Ehkä ainakin sen verran, että jos on sairas, on ihan ok siirtää treffejä. Ja jos haiset kuolemalle, älä missään tapauksessa mene treffeille!

Jos ihminen ei itse tajua, ettei treffeillä voi piereskellä, voiko hänelle sanoa suoraan, että nyt lopetetaan nää treffit, koska mä en pysty enää olemaan sun seurassa, kun haiset niin hirveälle? Kyllä: yläpeukku. Ei: alapeukku.

Nyt ei ole hyvää tarinaa: en ole ollut yksilläkään sokkotreffeillä tai edes tutustunut netissä. Vain kerran olin vähällä tavata miehen jonka kanssa olin vaihtanut pari viestiä. Jokin kuitenkin varoitti vaikka ammatillisesti hän oli ansioitunut, hän kertoi nimensä ja ammattinsa ja tajusin tietäväni henkilön etäisesti pelkän nimen ja ammatin perusteella. Vuosia myöhemmin näin hänen kuvansa netissä ja huokaisin helpotuksesta ettei ollut tullut sovittua tapaamista.

Hänessä kaikki näytti olevan viimeistä yksityiskohtaa myöten mietitty - ei minun tyyppiäni - hänelle voisi sopia sellainen nainen joka aina viikkaa lautasliinat ja kaiken muunkin kauniisti, käyttää silkkihuiveja ja villaisia säärystimiä ja juo joka päivä samaan kellonaikaan teetä hitaasti hörppien aina hillittyyn tyyliinsä. Jo tämän herran päähineen näkeminen kuvassa aikaansai minussa ahdistuksen.

Kauheimmat ja oudoimmat treffit taitaa olla eräät sokkotreffit 19 - vuotiaana abivuonna. Kaveri kysyi saako antaa mun numeron eräälle miehelle, joka kuulemma kiinnostunut musta. No, ajattelin että miksipä ei. Tekstailtiin miehen kanssa (vuosi oli siis 2005) ja sovittiin, että hakee mut treffeille autollaan. Tämä muutaman vuoden mua vanhempi mies siis asui toisella paikkakunnalla.

Eräänä talvisena lauantai iltana hyppäsin miehen kyytiin, ja samalla paljastuikin miksi kaverini ei kummemmin miehen ulkonäöstä tai muusta kertonut vaan, kuvaili miestä ympäripyöreästi, että ihan kiva. Geelillä marinoitu hyppyritukka, hieman kolhot kasvon piirteet, semmoinen peräkammmaripoika olemus ei siis ulkonäöltään ei ollenkaan mun tyyppiä, mutta ajattelin että mikäs tässä, käydään nää yhdet drinksut ja jutellaan. Ajettiin paikalliseen pubiin yksille. Keskustelu hyvin yksipuolista, lähinnä minä siis yritän pitää keskustelua yllä. Tunnelma vaivaantunut. Jossain kohtaa mies hivuttautuu lähelle ja alkaa hyväillä mun reittä. Tunnelma muuttui entistä vaivaantuneemmaksi, varsinkin kun meillä ollut minkäänlaista kemiaa. Siirsin käden pois ja siinä juotiin juomat loppuun ja totesin, että josko hän nyt veisi mut vaan kotiin. Autossa mies kysyi, että ollaanko me nyt yhdessä. Siinä hyvin hämmentyneenä vastasin, että ei me olla yhdessä... Loppu matkan vallitsi hiljaisuus. Perillä kiitin kyydistä ja mies vielä tenttasi että ollaanko me nyt tyttö- ja poikaystäviä, seurustellaanko me. Vastasin nyt tiukkaan sävyyn, että ei ja toivotin hyvät illan jatkot. Olo oli lähinnä vaivaantunut ja hämmentynyt.

Pari päivää myöhemmin tulin kotiin matikan kirjoituksista. Kotona äiti ihmetteli kun eräs Pekka oli hänelle soittanut äkäisen puhelun, että hän on yrittänyt koko päivän tavoitella mua ja me seurustellaan nyt ja käskeä pitää kännykkää aina mukana, että hän mut tavoittaa. Oli myös soitellut mun kavereita läpi ja mua yrittänyt heidän kautta tavoitella. Ja tosiaan mun puhelin oli täynnä viestejä ja puheluita tältä mieheltä ja kavereilta että tää mies myös heille soitellut. Itse vastasin tälle Pekalle, että edelleenkään ei seurustella ja jos vielä lähestyy mua tai mun läheisiä niin soitan poliisille. Heippa. Tämän jälkeen ei tästä sankarista kuulunutkaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIes oli ekoilla treffeillä jossain kauheassa horkkataudissa, tärisi ja hikoili ja oli aivan kalpea. Ihmettelin, että miksi tuli niin sairaana, mutta päätin sitten antaa toisen tilaisuuden, jos vaikka olisi terveenä vähän pirtsakampaa seuraa. Toisilla treffeillä mies oli Aasiaan suuntautuneelta pikaiselta työmatkalta hankkimassaan p***a*taudissa ja piereskeli ja haisi aivan JÄRKYTTÄVÄLTÄ! Lisäksi oli edelleen aivan yhtä negatiivinen narisija kuin ensimmäisilläkin treffeillä.

Viimeinen kommunikaatiomme oli pari päivää toisten treffien jälkeen puolenyön maissa lähettämänsä tekstiviesti, jossa selosti yksityiskohtaisesti kaikki laboratoriokokeet joita häneltä oli otettu päivystyksessä intialaisen mahalenssun selvittämiseksi. Se viesti ei oikeasti sisältänyt muuta kuin sen sairauskertomuksen. Heräsin viestiin ja sain ihan hervottoman nauruhepulin. Kuittasin siihen "ok". Sen jälkeen kumpikaan ei enää ottanut yhteyttä toiseen.

Että mitähän tästä nyt sitten olisi pitänyt ajatella? Ehkä ainakin sen verran, että jos on sairas, on ihan ok siirtää treffejä. Ja jos haiset kuolemalle, älä missään tapauksessa mene treffeille!

Jos ihminen ei itse tajua, ettei treffeillä voi piereskellä, voiko hänelle sanoa suoraan, että nyt lopetetaan nää treffit, koska mä en pysty enää olemaan sun seurassa, kun haiset niin hirveälle? Kyllä: yläpeukku. Ei: alapeukku.

Yhden miehen kanssa oltiin sovittu ekat treffit, ja juteltiin chatissa kun välimatkaa oli. Mies alkoi sitten kyselemään yhtäkkiä, että tykkäänkö mä kun mies piereskelee? Vastasin totuuden mukaisesti, etten oikein välitä viettää aikaa kenenkään pierun käryssä. Jatkoi aiheesta hyvän tovin, että eikö se nyt ole tosimiehen merkki kun pieru lentää, ja kotisohvalla pitää saada vapaasti rupsutella, vaikka on seuraa. Jostain syystä meidän treffit peruuntui, eikä uusia sovittu. Uäk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi pusikkoon pakeneminen oli jotenkin ihana :D

Mitä ihanaa siinä oli? Miksi naiset eivät voi puhua rehellisesti mutta kohteliaasti? Tuollainen pakoilu on vain kaikkien ajan haaskaamista. Sama pätee tekosyiden antamiseen, sen sijaan että sanoisit että on tosi kiire niin voit sanoa että et ole kiinnostunut.

Suoraa puhetta monet pitävät loukkaavana ja siksi  asian voi sanoa epäsuorastikin. Ongelma on siinä, että monet eivät osaa lukea sosiaalisia tilanteita. Suomessahan ilmoitetaan ruokapöydässä ääneen seki, mitä varten pöydästä poistutaan hetkeksi. Ei tajuta, että kaikki tilanteet eivät kaipaa kirjaimellista selitystä. 

No viimeiset Tinderit:Pian matchin jälkeen sovittiin tapaaminen. Kuvissa ihan tavallisen näköinen mies, lapsikin yhdessä kuvassa, ikää 45 ja oliko Matti vai Marko Pirkkalasta. Pyynikin näkötornille tuli paikalle epäsiisti, lyhyt mies joka söi munkin pipo päässä ja pälyili hermostuneesti ympärilleen. Vastasi kysymyksiin hiiren äänellä ja olin jo että moro, mutta halusi kävelylle. Yritti lääppiä samantien, ja kun aloin tarkemmin kyselemään ihan uteliaisuudesta, olikin naimisissa ja 4 lapsen isä. Etsimässä uutta naista niin voisi sitten jättää vaimonsa. Jos joku Pirkkalasta huudeilla niin henkilö kertoi asuvansa Bauhausin lähellä omakotitalossa ja yksi lapsista 11-vuotias.Vaimolle terkut että Juokse.

Mun lemppari top 3:

Fiikuksen takana piileskelevä mies.

Mies, joka lähti yhtäkkiä kadulla puolijuoksua karkuun kesken treffien (236)

Nainen, joka pakeni puskaan.

Raivoava illallisseuralainen kirjoitti:

Neljännet treffit. Kutsuin miehen kotiini ja suunnittelin hänelle illallisen. Mies viipyi kolmisen tuntia ja käytti koko sen ajan haukkumiseeni. En saanut sanaa väliin, ja lopulta pelkäsin häntä, koska ääni koveni kovenemistaan, eikä hän näyttänyt rauhoittuvan ollenkaan. Mitään merkkejä tällaisesta ei ollut ollut aiemmilla treffeillä, ja olin vähän ehtinyt jo ihastua tyyppiin.

Homma lähti siitä, että hän ei kestänyt sitä, että asun vuokralla. Hän päätteli, että se tarkoittaa sitä, että olen köyhä. Tämän seurauksena hän olikin sitten varma, että tapailen häntä siksi, että hänellä on omistusasunto ja kuvittelen pääseväni sinne asumaan ilmaiseksi. Ja siitähän se sitten lähti. Hän keksi päässään koko ajan pidemmälle meneviä teorioita siitä, kuinka mätä ihminen olenkaan, ja välillä osa näistä teorioista sekoittui hänen edellisen tyttöystävänsä ominaisuuksiin.

Tilanne oli jotenkin aivan absurdi, minä siinä kokkasin hänelle ihanaa illallista, ja koko ruokailunkin ajan hän jatkoi raivoamista, kuinka paska ihminen olen. Olin käytännössä hiljaa koko sen kolme tuntia, koska en saanut sanaa väliin. Välillä yritin puolustella itseäni hieman, mutta se sai hänet vain raivostumaan lisää. Ihan niinkuin av-keskustelu, mutta livenä.

Mies oli aiemmin kertonut, että joutuu työpaikalla vähän väliä konflikteihin ihmisten kanssa, ja olin vähän ollut siitä huolissani, että mistäköhän mahtaa johtua. No, selvisi sitten.

Eipä nähty enää.

"Ihan niinkuin av-keskustelu, mutta livenä"

:D :D :D

Mä olen mokannut ihan itse kaikki treffini olemalla liian ujo ja sulkeutunut. Jos jotain oon saanut sanotuksi, sekin on kaikki mennyt niin pieleen kuin vaan voi mennä (esitin muuta kuin olen) että häpeän sitä kaikkea vielä vuosikymmenten jälkeenkin. En yhtään ihmettele, etten oo kellekään miehelle kelvannut, olen ollut niin kiusallisen ujo ja arka tapaus AINA. Joko jäädyn täysin tai möläyttelen jotain aivan idioottimaisen tyhmää.

Ja siinä loppuvaiheessa kolmekymppisenä kun vielä jaksoin ees yrittää, olin joko liian kännissä tai vetänyt rauhoittavia lääkkeitä joita oli määrätty mun sosiaalisten tilanteiden pelkooni =D

Ja kyllähän ne miehet sen huomasi minusta että en oo ihan kondiksessa tullut treffeille. Esittivät kiinnostusta ja sitten vaan ghostasivat. En voi syyttää heitä. Sitten kolmevitosena luovutin kokonaan. Ei kaikista vaan ole siihen rakkauden peliin.

Olin juhlissa, joissa oli paljon sidosryhmiemme väkeä. Eräs nimekäs herra rupesi juttusille ja pyysi jatkoille ravintolaan. Siellä tuli kutsua kotiinsa katsomaan taidetta ja huvilalleen saunomaan ym. En ollut näistä houkutuksista huolimatta kovin kiinnostunut minua parikymmentä vuotta vanhemmasta partasuusta, kunhan halusin hetkeksi baariin tylsien juhlien jälkeen ja miehellä oli kiinnostavia tarinoita työstään ja matkoiltaan, pidin häntä sivistyneenä. Mutta se luulo rapisi, kun lähtiessäni naistenhuoneessa käymään, hän sanoi: Vie terveisiä parhaalle ystävälleni. Whaaat...tulin vessasta ja sanoin hyvää yötä. Lehdistä luin, että mies oli vielä ennen kuolemaansa (joka tapahtui muutama vuosi tapaamisemme jälkeen) mennyt naimisiin ja saanut lapsenkin. Nyt olisin rikas leski...hmmm