Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitähän piisaa. Nainen yleensä hiljaa ja odottaa että minä viihdytän ja ollaan sitten kummatkin siinä vaan hiljaa ja pyöritellään suola/ketsuppipurkkeja pöydällä.

Uskon että sulla piisaa surkeita treffejä. Vai että nainen odottaa sinun viihdyttävän! Mitä itse odotat jos meet treffeille istumaan mykkänä ja pyörittelemään suolapurkkia? Jessus mikä itsekäs dorka, ennustan sulle yksinäistä loppuelämää ja paljon vapaata aikaa ihmetellä miksei naiset ryhdy paapomaan ja viihdyttämään kaltaistasi urpoa.

Niin, mutta miehenkö pitäisi viihdyttää naista, hä?

Ehkä luotaantyöntävimpiä nämä naiset, jotka ensitöikseen alkaa haukkumaan edellisiä deittejään tai exiään, tulee sellainen olo että piankos sitä itse on siinä listan jatkona kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi pusikkoon pakeneminen oli jotenkin ihana :D

Mitä ihanaa siinä oli? Miksi naiset eivät voi puhua rehellisesti mutta kohteliaasti? Tuollainen pakoilu on vain kaikkien ajan haaskaamista. Sama pätee tekosyiden antamiseen, sen sijaan että sanoisit että on tosi kiire niin voit sanoa että et ole kiinnostunut.

Kun on kahden pururadalla miehen kanssa joka käyttäytyy omituisesti, tarttuu kaulasta ja suutelee väkisin, ohittaa selviytymisvaistot kohteliaisuuden ja haluaa vain paeta paikalta ennen kuin sattuu muuta. Aika luonnollinen reaktio joka tulee selkäytimestä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei antanut minulle suunvuoroa eikä halunnut tietää minusta mitään, kun keskittyi koko treffien ajan pitämään monologia siitä, kuinka hän on yrittäjä, kuinka hän nyt ei voi tehdä sitä ja tätä, kun hän on yrittäjä, ymmärsinkö nyt varmasti, että hän on yrittäjä. Se oli sellaista rehvastelua hänen yrittäjyydestään. Muisti myös mainita, että tuntee ravintolan omistajan, kun yrittäjänä tuntee paljon ihmisiä.

Samaa itsensä korostamista olen huomannut myös insinööreillä. Se pitää mainita varmasti moneen kertaan eikä kiinnosta sen treffikumppanin työ/ammatti yhtään.

Mies tykkäsi omasta äänestään ja piti ammattitermein luentoa syntetisaattoreista, joista itse en ymmärrä mitään ja tämän toinkin hänelle ilmi. Ei hidastanut tahtia. Kertoi myös panoista joita oli löytänyt Tinderin kautta ja kuvasi sanasta sanaan ylistäviä viestejä joita nämä panot olivat hänelle lähettäneet selvin päin. Ja toki olivat myös rakastuneet häneen palavasti. Kertoi myös eksänsä uudesta panosta. Oli yllättynyt kun en halunnut mennä kylään.

Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D

Vierailija kirjoitti:

Ehkä luotaantyöntävimpiä nämä naiset, jotka ensitöikseen alkaa haukkumaan edellisiä deittejään tai exiään, tulee sellainen olo että piankos sitä itse on siinä listan jatkona kuitenkin.

Yksi nettituttavuus oli tällainen.

Kutsui muutaman päivän nettijuttelun jälkeen kotiinsa kahville. Astuessani sisään kertoi, että takapihalla istuu tuttu poliisimies, ilmeisesti jonkinlaisena turvamiehenä. Mietin että millainen henkilö kutsuu ihmisiä kotiinsa, vaikka pelkää niin että pitää olla (todennäköisesti kuviteltu) turvamies takapihalla.

Alkoi sitten puhumaan ilmeisesti alkoholiin kuolleesta miehestään. En saanut juuri puheenvuoroa. Eivät olleet treffit vaan terapiaistunto. Puhui tästä miehestään puolitoista tuntia yhteen menoon.

Istuin siinä keittiöntuolilla ja mietin kuumeisesti miten pääsisin poistumaan.  Puolentoista tunnin kuuntelun jälkeen sanoin vain, että tähän varattu aika on nyt ohi, joudun poistumaan. Olisin varmaan saanut kuulla sitä litaniaa vaikka monta tuntia jos olisin jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D

Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D

Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".

Juuri näin. Tapaaminen mahdollisimman pian niin ei ehdi tulla kuvitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Deittiprofiilissaan mies kehui olevansa todella avarakatseinen, suvaitsevainen, hyvä keskustelija ja kuuntelija. Treffeillä hän piti ensin puolen tunnin monologin tylsääkin tylsemmästä it-alan työstään. Sitten haukkui kaikki harrastukseni ja mielenkiinnonkohteeni, vaati nähdä instagram-kuvani (miksi??) ja haukkui ne huonoiksi. En ollut kertonut koirastani mitään muuta, kuin että minulla on sellainen, mutta mies kertoi minulle, etten osaa kasvattaa koiraani oikein, vaan kohtelen sitä ihmisenä.

Kun tilasin tunnin kuluttua toisen lasin viiniä (en edes tajua miksi en vain häipännyt, vissiinkin siksi, ettei se monologi katkennut missään vaiheessa), mies oli kahuissaan juomisestani. Hän käski minun katsoa itseään silmiin muutaman minuutin välein tarkistaakseen, olenko humalassa. Sitten kun hänen mielestään olin (en ollut), hän kertoi että minulla on hyvä perse ja alkoi kertoa innoissaan seksifantasioitaan. Kun lähdin, ilmoitti tulevansa mukaani kotiin. Ei tullut.

Parin päivän päästä tuli viesti, että oli ollut kivaa ja lähdettäisiinkö uudestaan treffeille. Arvatkapa lähdinkö.

Anteeksi, että nauroin, mutta siis todella nauroin :D. Ei luoja mikä tyyppi.

Muakin on arvosteltu juomisesta - siis kahvin juomisesta! Tapasin kyseisen miehen noin seitsemän aikaan ja kun ei alkoholi sinä päivänä huvittanut, katselin kahvilistaa. Mies järkyttyi ja piti viiden minuutin saarnan / kauhistelupuheen siitä, miten joku VOI juoda kahvia iltapäivän jälkeen. Jostain syystä en lähtenyt menemään vaan vaihdoin valintani cocktailiin (juu enää en tekisi niin). 

Yllättäen loppuilta sujui samoissa tunnelmissa, eli kun esim. kyselin häneltä työstään (olin aidosti kiinnostunut, hän oli luovalla alalla ja itse toimistorotta), hän tuhahteli että kuka nyt työstä haluaa jutella, oooo onpa kiinnostavaa, kerro mielummin viimeisimmästä suhteestasi. No tuota noin, en kerro, ei kuulu tuntemattomalle mitenkään ja miksi hitossa puhuisin jostain exästä treffeillä! :D Vastailin koko ajan vähemmän ja välttelin katsekontaktia sekä aloin vaistomaisesti nojata hänestä kauemmaksi.

Heti kun pääsin kotiin tuli viesti että olipa kivaa, nähdäänkö uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D

Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".

Niin tai sitten ei. Jos on kemiaa, sitä on viestittelyn pituudesta huolimatta. Olen tavannut miehen jonka kanssa kirjoittelin 2 vuotta ennen tapaamista, eikä ollut minkäänlaista pettymystä. 

Arpapeliähän koko treffailu on, näki sitten heti tai kuukauden päästä.

Tämä on lievä, mutta kerron kuitenkin.

Olin nuori yliopisto-opiskelija, ja syystä jota en enää muista, haksahdin treffeille bussikuskin kanssa.

Kaveri ei puhunut mistään muusta kun autoista ja autoilusta, ei harrastanut liikuntaa tai yhtään mitään muuta. Kertoi myös, miten hänen isänsäkin on bussikuski, ja työkyvyttömyyseläkkeellä iästä 40 v lonkkavian takia.

Kertoi miten lonkka vaivaa häntäkin, ilmeisesti oli siis tarkoitus ihan tietoisesti olla hoitamatta sitä lonkkaa mitenkään, ja päästä myös sairaseläkkeelle piakkoin. Aika jäätävää näköalattomuutta 24 v kaverissa.

No toisia treffejä ei tullut, oli ihmeissään.

Mies tuli treffien jälkeen ruokakauppaan mukaan vaikken halunnut ja stalkkasi mitä ostin... oikein sanoi olevan kiinnostavaa nähdä mitä ostin (ihan perusruokatarvikkeita, terveellisiä sellaisia kuten yleensä).

Olin terveydenhuoltoalalla opiskelija silloin. Nuo treffit jäivät ekoiksi ja vikoiksi. Pian sen jälkeen mies meni treffeille kurssikaverini kanssa ja nopeasti menivät naimisiin. Tuli vaikutelma että ala/ammatti oli se mitä hän haki puolisokseen, ihminen sinänsä ei niin tärkeä. Kurssikaverini taisi olla hänelle parempi match, hän taisi ottaa ensimmäisen joka vastaan tuli ja hänet treffeille halusi.

Kannatan myös pitkää tutustumisvaihetta viestein ja puheluin. Kannattaa soitella myös pe ja la iltaisin, saa vähän käsitystä juomistavoista.

Näillä mentiin eikä tavatessa ollut mitään paineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Känni- ja krapulatreffit eivät varmasti ole paras idea, mutta monesta muusta tarinasta tuli mieleen, että toinen osapuoli voi olla ujo tai mennä lukkoon elämänsä ehkä tärkeimmässä tilaisuudessa. Pälpätys taas voi joskus olla hermostuneisuuden peittämistä.

Mitä väliä sillä on MIKSI toinen on ihan tuppisuu? Ihan samalla lailla ne on paskat treffit, jos toinen vaan möllöttää hiljaa, oli syy mikä tahansa.

Minä olen ainakin suostunut toisille treffeille vaivaannuttavien ja miehen puolesta hiljaisten treffien jälkeen, jos olen huomannut toisen olevan ujo. Jatkossa treffit onkin ollut tosi hyviä kun toinen on päässyt alkujännityksestä. Tuossa voi mennä monta mahtavaa ihmistä ohi, kun ensitapaamisen perusteella lyö hanskat tiskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D

Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".

Niin tai sitten ei. Jos on kemiaa, sitä on viestittelyn pituudesta huolimatta. Olen tavannut miehen jonka kanssa kirjoittelin 2 vuotta ennen tapaamista, eikä ollut minkäänlaista pettymystä. 

Arpapeliähän koko treffailu on, näki sitten heti tai kuukauden päästä.

Joku voi kuitenkin kokea tuon 2 vuottakin aika pitkäksi ajaksi kuluttaa yhteen ihmiseen, jonka kanssa ei sitten lopulta synkkaakaan. Vähänkuin tehokkaasta deittailuajasta pois joten siinä mielessä parempi todeta pian se toimivuus.

Pyysin miestä treffeille. Istuimme kahvilassa pari tuntia ja keskustelu sujui mukavasti, vaikka yllättävän paljon mies jaksoi tuoda esille poliittisia näkemyksiään. Melkein parin tunnin juttelun jälkeen ukko möläyttää sivulauseessa jotain tyttöystävästään. Hämmentyneenä kävin "puuteroimassa nenääni " ja kohteliaasti juttelin vielä viitisen minuuttia ennen kuin poistuin. Jäi se tutustuminen siihen.

Pari kk myöhemmin huomasin miehen olevan kuntavaaleissa ehdolla. En tiedä olivatko nuo treffit sittenkin joku outo tapa saada minun ääneni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jutellut netissä pari kuukautta erään miehen kanssa ja aikomus oli tavata. Hän pyysi minua aveciksi serkkunsa häihin. No, mikäs siinä, ajattelin, jos se on kerran hääparille ok. Valittelin että en kylläkään omista tilaisuuteen sopivia kenkiä. Mies kertoi että hänen äitinsä omistaa juhlapukuvuokraamon ja saisin lainata sieltä kenkiä häiden ajaksi. Kysyi kengännumeroani, että äitinsä tietäisi ottaa sieltä sopivia sivuun. Ilmoitin että kengänkokoni on 40. Pariin viikkoon tyypistä ei kuulunut mitään ja päivä ennen häitä kysäisin että sopiiko tulla niitä kenkiä sovittamaan ja missä meidän olisi tarkoitus tavata. Sain viestin, että hänen siron eksänsä kengän koko oli 37 ja hän ei huoli tälläistä norsujalkaa aveciksi. No, todennäköisesti en menettänyt mitään :D

Noilla pitkillä viestittelyjutuilla on muutenkin tapana epäonnistua puolelta tai toiselta, koska odotukset ja mielikuvat pääsee paisumaan liian suuriksi. Pahinta jos ennen näkemistä aletaan menemään sille <3 linjalle ja ollaan ihastuvinaan. Niistä ne vasta karmeet treffit tuleekin, "ai, toi oliki vaan tollanen".

Komppaan tätä. Kerran viestittelin kuukausikaupalla erän naisen kanssa hyvinkin kiihkeästi, lähetettiin kuvia jne.

Hän asui tyyliin 300km:n päässä, mutta sitten eräänä viikonloppuna halusi ajaa mun luokse. Ja ajoikin.

Heti ulko-ovella nainen jäätyi aivan totaalisesti, en ilmeisesti ollut lainkaan sellainen kuin hän kuvitteli (vaikka oli siis kuviakin nähnyt) tai jotain muuta, mutta puolen tunnin extraväkinäisen sohvalla istumisen jälkeen ilmoitti lähtevänsä yön selkään ajelemaan kotiinsa. Yritin sanoa, että voisin nukkua sohvalla, että hullua lähtee heti takaisin, mutta ei auttanut.

En itsekään mitenkään erityisen ihastunut häneen ollut, mutta tuskin olisin noin radikaalisti hyytynyt sentään jos itse olisin ajellut tuntitolkulla hänen luokseen kiihkeä yö mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Känni- ja krapulatreffit eivät varmasti ole paras idea, mutta monesta muusta tarinasta tuli mieleen, että toinen osapuoli voi olla ujo tai mennä lukkoon elämänsä ehkä tärkeimmässä tilaisuudessa. Pälpätys taas voi joskus olla hermostuneisuuden peittämistä.

Mitä väliä sillä on MIKSI toinen on ihan tuppisuu? Ihan samalla lailla ne on paskat treffit, jos toinen vaan möllöttää hiljaa, oli syy mikä tahansa.

Minä olen ainakin suostunut toisille treffeille vaivaannuttavien ja miehen puolesta hiljaisten treffien jälkeen, jos olen huomannut toisen olevan ujo. Jatkossa treffit onkin ollut tosi hyviä kun toinen on päässyt alkujännityksestä. Tuossa voi mennä monta mahtavaa ihmistä ohi, kun ensitapaamisen perusteella lyö hanskat tiskiin.

Se nyt vaan jotenkin iskee itsetuntoon, kun toinen ei puhua pukahda juuri lainkaan ja tulee sellainen epämukava tunne, ettei pidä minusta lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin maniassa (ja naimisissa). Otin itsestäni edustavia kuvia ja oikeasti olen aika ruma. Miesten ilmeet kun ilmestyin treffeille paikalle olivat paljon puhuvia. Onneksi mistään ei tullut mitään.

Täähän on sikäli huvittavaa että vasta normalisoiduttuasi tajusit ne ilmeet.