Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Vierailija kirjoitti:

Tosi kivoista ensitreffeistä tuli tosi rumat, kun naisen aviomies soitti seuraavana päivänä, että ovat olleet naimisissa joku seitsemän vuotta ja tämä ei ollut ensimmäinen puhelu jonka joutuu aiheesta soittamaan.

Ai joutuu soittamaan? Se mies ei joudu tekemään yhtään mitään vaan aivan vapaaehtoisesti soittelee noita puheluitaan. Käy vähän sääliksi näitä tyyppejä, jotka tekevät tätä.

Haluaisin myös tietää sen naisen version heidän parisuhteensa tilanteesta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhanaikainenko? kirjoitti:

Miksi tullaan ensi treffeille likaisella tukalla ja ilman mitään meikkiä?Vaatteet vanhoja ja kuvista tullut vähintään 10kg lisää ja lisäleuka?

Mulla ollut tänä syksynä kolme em. Naista Tinder treffeillä. Ei paljon innosta, kun toistakaan ei tunnu kiinnostavan. Itse yritän olla siistissä naista kiinnostavassa kunnossa saapuessani ensi treffeille.

Tuntuu naisilla olevan nykyään "ihan sama" - asenne, vaikka olisivat miehestä kiinnostuneita.

M42v

Luulisi olevan sinunkin kannalta parempi, että kohtaat naisen aitona etkä mitenkään teennäisesti laitautuneena? Loppuelämän suhteessa se arki on nimenomaan likaista tukkaa ja ilman meikkiä,,, 

Nuo naisesi eivät tehneet mitään väärää, sinä se tässä pinnalliselta vaikutat ennemminkin. Tuollainen mielestäni toimii hyvänä testinä, jolla selvittää miehen pinnallisuus kun itse haluaa sitä loppuelämänsuhdetta.

Niin siis kenen arkeen kuuluu rasvainen tukka ja meikittömyys? Ehkä homssuisen kassialman arkeen, mutta ainakin itse olen ihan tavallinen nainen joka pesee tukkansa säännöllisesti ja meikkaa kevyesti arkenakin. Normaali hygieniataso on ainakin itselle ihan minimikriteeri ksikille läheisilleni, samoin myös kumppanille.

Minä ymmärrän täysin että perushygienia on olennaista. Mutta miksi naisilta odotetaan meikkaamista? Meikit maksaa ja vie aikaa, eikä ole hyväksi ihollekaan. Sekä miehiltä että naisilta odotetaan puhtautta ja siisteyttä, mutta vain naisilta odotetaan meikkaamista. Ja jos et meikkaa niin olet joku laitapuolen kulkija... vähän järkeä tähän hommaan hei. Ei likainen tukka ja meikittömyys ole rinnastettavia asioita.

Mä menin nuorena treffeille miehen kanssa, johon olin tutustunut Tinderissä. Vaikutti ihan mukavalta ja varteenotettavalta tyypiltä. Mentiin leffaan treffeille. Kun kohdattiin ja mies avasi suunsa, niin se kuulosti ihan Hessu Hopolta. Mies yritti niiden treffien jälkeen hirveästi nähdä uudestaan ja pyysi uutta mahdollisuutta, mutta en vaan sen äänen takia pystynyt.

Mulla deitti holhosi mua kuin lasta, kävi läpi kuvani ja ilmoitti mitkä hiustyylit sopii ja mitkä ei.

Ei jatkettu.

Olen huono treffailija, ja yleensä olen pilannut treffit itse. Minulle sopii paremmin luonnollisissa tilanteissa tutustuminen ja ihastuminen, treffeillä jotenkin sekoan. Jos mies ei heti ota ohjia käsiinsä, ja johdata keskustelua, niin alan hermostuksissani itse dominoimaan tilannetta. (Ja ei, en halua todellisuudessa että kumpikaan olisi enemmän päsmäröimässä, vaan pidän tasavertaisesta meiningistä.) Saatan alkaa pitämään jotain vuodatusmonologia työni haasteista, ja pakotan toisen mukaan "keskusteluun", tai vielä pahempaa, alan jotenkin aggressiivisesti ja johdattelevasti tenttaamaan mieheltä asioita. Olen niin hermostuneen intensiivinen, että hyvä, etten kiipeä pöydän yli. Yleensä sitten ärsyynnyn tilanteesta ja omasta käytöksestäni, ja käännän sen niin että olen muka tylsistynyt ja tympääntynyt. Normaalisti en ikinä käyttäydy noin kenenkään seurassa, mutta näissä tilanteissa vedän ihan pimahtanutta roolia. Mikä pahinta, karkotin erittäin suuren ihastukseni tällä sekoilulla. Yritin myöhemmin näyttää lempeämpää ja normaalia puolta itsestäni, mutta hän vaikuttaa suorastaan pelkäävän minua.

Olin kerran treffeillä miehen kanssa ja samalla kun me juteltiin hän räpläsi Tinderiä puhelimellaan.

varmaan ne treffit joita ei koskaan edes tullut ihastukseni kanssa. hän flirttailee kuin hullu mutta on varattu. :( haistakoon pee

Vierailija kirjoitti:

Olen huono treffailija, ja yleensä olen pilannut treffit itse. Minulle sopii paremmin luonnollisissa tilanteissa tutustuminen ja ihastuminen, treffeillä jotenkin sekoan. Jos mies ei heti ota ohjia käsiinsä, ja johdata keskustelua, niin alan hermostuksissani itse dominoimaan tilannetta. (Ja ei, en halua todellisuudessa että kumpikaan olisi enemmän päsmäröimässä, vaan pidän tasavertaisesta meiningistä.) Saatan alkaa pitämään jotain vuodatusmonologia työni haasteista, ja pakotan toisen mukaan "keskusteluun", tai vielä pahempaa, alan jotenkin aggressiivisesti ja johdattelevasti tenttaamaan mieheltä asioita. Olen niin hermostuneen intensiivinen, että hyvä, etten kiipeä pöydän yli. Yleensä sitten ärsyynnyn tilanteesta ja omasta käytöksestäni, ja käännän sen niin että olen muka tylsistynyt ja tympääntynyt. Normaalisti en ikinä käyttäydy noin kenenkään seurassa, mutta näissä tilanteissa vedän ihan pimahtanutta roolia. Mikä pahinta, karkotin erittäin suuren ihastukseni tällä sekoilulla. Yritin myöhemmin näyttää lempeämpää ja normaalia puolta itsestäni, mutta hän vaikuttaa suorastaan pelkäävän minua.

Hyvä kun tunnistat itse haasteesi, harjoitus tekee mestarin kun vähän opettelet relaamaan. itseä vaivaa treffeillä oma ujous ja epävarmuus viehättävänä naisena joten mietin varmaan enemmän itseäni kuin toista. yritän myös peittää sitä samalla tavalla kuin sinä, eli olemalla hiljainen ja "tympääntynyt". pahinta on että mitä kiinnostavampi tapaus on vastapäätä sitä vaikeammaksi menen itse. leikin niin viileää että karkoitan toisen pois, opettelen pois tästä moodista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran sellaiset treffit johon nainen ei ollut viitsinyt senkään vertaa panostaa että olisi meikannut.

Jälkikäteen ajatellen hän ehkä tällä ilmaisisi sitä ettei ollut kiinnostunut. Ei tullut kummankaan aloitteesta uusia treffejä. Tuo meikittömyys oli minusta hiukan loukkaavaa minua kohtaan ja osoitti häneltä välinpitämättömyyttä

Jos viitteitäkään näkyvästä meikkaamisesta, niin se on finito enempään tutustumiseen.

Sellaiset, joita ei tullutkaan. Olimme sopineet ajan ja paikan valmiiksi ja olimme nähneet toisemme kuvat, joten kumpikin tiesi miltä toinen näyttää. Itse olin paikalla jo hyvissä ajoin ja hän tuli muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa. Hän näki minua, tuijotti minua hetken ihmeissään ja lähti pois paikalta. Hän kaivoi kännykän esiin ja soitti minulle ilmoittaen, että töissä oli muka tullut kiireitä, minkä takia hän ei pääsekään paikalle. Minä sanoin siihen, että näen hänen yhä kävelemässä minusta poispäin, että hän kyllä ehti paikalle mutta lähti pois tuijotettuaan minua hetken. Hän alkoi inttämään, että ei kun kyllä hän on töissä ja on niin hirveä kiire, että ei mitenkään ehdi paikalle, minkä jälkeen hän sulki puhelimen. Erikoiseksi tämän tekee sen, että hän oli kertonut minulle, että ei ole töissä vaan opiskelee ja että näkemäni mies oli taatusti kyseinen henkilö, koska ulkonäkö, vaatetus ja kaikki muu oli juuri se mitä hän kertoi, hän selvästi tunsi minut ja katsoi minua ihmeissään vaikka minussa ei pitäisi olla mitään erikoista. Tosin en ole kovin pitkä, mutta hän tiesi sen.

Ikuinen optimisti kirjoitti:

Ensitreffit tulevan mieheni kanssa: Olin laittanut hiukseni mielestäni hienoiksi. Lähdin tapaamiseemme ajoissa, matkustaen raitiovaunulla.. Se pysähtyi yllättäen kesken matkan pitkäksi aikaa, pieni puutalo  paloi reitin varrella! Sitten 20-30min päästä jatkoimme matkaa eteenpäin, olin ihan hermona, myöhästyn. Sillä aikaa sää oli muuttunut ja kävellessäni loppumatkan tapaamispaikkaamme,olin sateesta litimärkä ja hiukset pilalla ;( Siinä deittimme "pahin" osa. Kun kerroin syyn myöhästymiseen, hän otti kaiken huumorilla eikä ollut moksiskaan vettä valuvasta tukastani. Nyt olemme olleet yhdessä siitä lähtien jo monta vuosikymmentä :)

Tuli tästä mieleen toinen epäonnisesta treffistä avioon-juttu, ei tosin minulle vaan Youtubeen videoita suomeksi tekevälle Gen Takagille. Gen tapasi suomalaisen vaimonsa Japanissa tämän yliopisto-opintojen aikana. He sopivat treffit merimaailmaan. Japanissa mies järjestää ja maksaa treffit alusta loppuun saakka, osittain siksi, että naiset saavat huomattavasti pienempää palkkaa, vaikka olisivat samassa työssä miehen kanssa. Miehen tehtävä on elättää perhe yksin omilla tuloillaan.

No, merimaailmahan sattui tietysti olemaan kiinni. Gen kauhuissaan ajattelee, että nyt hän mokasi ja tuo nainen raivostuu tästä, eikä tavata enää ikinä. Nainen saa ja vetääkin saletisti pultit Japanissa, jos mies epäonnistuu treffien järjestämisessä. Ei mikään iso juttu meille mutta Japanissa ihan yhtä paha moka kuin jos Suomessa treffiseuralainen tulee paikalle kännissä vaan vonkaamaan.

Suomalaiseen tapaan Genin tuleva vaimo tuumaa vaan, että "Ai, merimaailma on tänään kiinni? Katsotaanpa onko lähellä jotain toista merimaailmaa, minne voitaisiin mennä" ja ryhtyy googlaamaan vastausta omatoimisesti.

Gen sanoo, että hän tiesi heti tuossa hetkessä, että tässä on hänen vaimonsa :D

Oli tarkoitus nähdä nettituttavuutta ihan julkisella paikalla kahvilassa 2000-luvun alkupäässä (ennen Facea ja Tinderiä, yms.), kun mies oli kotikaupungissani käymässä muista syistä (työ). Juna-asemalta kävelee keskustaan noin vartissa. Mies ei hetkeäkään lakannut puhumasta itsestään ja koko ajan korosti kuinka hänellä oli tärkeä luottamustehtävä (kunnan yhdessä lautakunnassa - itse olin ollut sellaisessa jo 7 vuotta mutta se ei mielestäni kuulunut mitenkään nettituttavuudelle, joten en ollut siitä maininnut) jonka asioista hän ei voinut puhua (lautakuntien asiat ovat nimenomaan julkista tietoa).

Ymmärsin että netistä saamani käsitys miehestä oli ihan muuta ja kiinnostukseni lopahti niin totaalisesti että kun mies alkoikin puhua syömään menosta kahvin sijaan, opastin hänet hyvään lounasravintolaan ja sitten vetosin omiin kiireisiini etten ehtinyt jäämään syömään ja liukenin paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Eräs herra kertoi 5 min ensi tapaamisesta  että hänen pojallaan on syyhy ja heidän kodissaan lutikoita,piti oikein pitkän ja kiihkeän puheen miten pako laiset näitä tauteja tuovat. Teki mieli kiskoa tuoli kauemmas ja  koko loppupäivän tuntui kuin jotain kävelisi iholla!

- Toinen herrasmies ehdotti pikapanoa sataman bajamajoissa,juotuamme ensin kahvit rennon ja hyvin luistavan jutustelun kera. Olin todella pettynyt kun  mies olikin vain pilden perässä.

- Sitten oli kännissä paikalle pyörää taluttava hurmuri joka halusi esitellä veristä polveaan.

- Ja mainitaan vielä muuten hyväkäytöksinen ja mukava mies joka kuitenkin pelkäsi koiria kuin ruttoa ja olin parhaillaan jonossa koiranpentuun.

Saitko koiran?

Mä tapailin aikoinaan miestä, joka sanoi aika pian olevansa allerginen koirille. Kerroin itse olevani juurikin jonossa koiranpentuun. Tapailtiin siinä kuitenkin ja kun sain koiran jouduin ilmoittamaan, että mun luo ei enää kannata tulla, koska allergia.

Kertoi haluavansa yrittää siedättää itseään ja jatkoimmekin tapailua.

Parin vuoden päästä halusi muuttaa yhteen, koska "ei tuo allergiakaan enää vaivaa". Muutettiin ja ollaan naimisiinkin menty ja tunnustipa tuo joskus sen mitä epäilinkin, eli ei ollut allergiaa, ei vaan pitänyt koirista. Sittemmin meillä on ollut jo toinenkin koira ja se hankittiin mieheni aloitteesta 😆

Mä viestittelin miehen kanssa joka oli allerginen koirille. Kerroin, minulla on koira, joten meidän ei kannata tuhlata aikaamme toisiimme. Mutta hänellä ole parempi idea: kunhan mä ensin hävittäisin koirani, niin voitaisiin tavata. Hän närkästyi kovasti kun en suostunut noin hyvään ideaan.

asiasta viidenteen ja ohi ketjun mutta parhaat treffini kävin silloisen poikaystäväni kanssa ihan vaan syömässä ravintolassa. olin onnellinen silloin.

Huonoimmat deitit oli varmaan ne joiden en tiennyt olevan deitit.

Olin tuntenut tämän miehen n. 5 vuotta yhden harrastuksen kautta, jota veljenikin harrastivat, ja koska olimme tietokonenörttejä (2000-luvun alussa jolloin naisilta ei odotettu tietokonetaitoja saatikka pelaamista) ja mieskin oli, meistä tuli kavereita, mutta koska en enää asunut kotona (veljeni muutamaa vuotta nuorempia kuin minä), ja mies nimenomaan kävi pelisessioissa meillä ("lanien" kulta-aikaa), näin häntä harvemmin ja mielsin hänet nimenomaan veljieni ystäväksi.

Olin tutustuttanut parhaan ystäväni (nainen hänkin, oltiin tunnettu jo kauan) tietokonepelien ihmeelliseen maailmaan ja sovittiin sitten porukka-lanit viikonlopuksi - minun ja ystäväni oli tarkoitus mennä koteihimme yöksi niin että vanhempieni tarvitsi majoittaa vain yksi ylimääräinen ihminen. Tilattiin myös pitsaa, jotka mies maksoi, kun sai majoituksen ilmaiseksi ja ylipäätään lauantaina oli tosi hauskaa.

Sitten sunnuntaina tämä mies vain sivulauseessa kysyi olenko kiinnostunut hänestä siinä mielessä ja koska luulin että hän pilaili (olimme porukalla heitelleet "mitä jos" kommentteja), nauroin ja sanoin että en todellakaan. En myöskään heti tajunnut että hän suuttui reaktiostani ja kun hän kysyi millaisesta miehestä haaveilin, heitin herjalla vastaukseksi jonkun poptähden, olisko ollut Ricky Martin.

Mies oli itse minua lyhyempi, lihavampi ja kaljuuntuva - oli just alle 30-kymppinen mutta näytti 40-kymppiseltä, itse olin 23 tai 24 enkä todellakaan ollut kiinnostunut keski-ikäiseksi luulemastani tyypistä.

No tästä mies sitten veti herneen nenään oikein kunnolla ja siinä perheeni läsnäollessa haukkui minut lesboksi (koska ilmeisesti naisella ei voi olla ystäviä jotka ovat naisia?) ja kiusoittelijaksi koska olihan hän tarjonnut minulle pitsankin, ja sitten samantien kysyi ystävältäni joka ei ollut koskaan ennen sitä viikonloppua häntä tavannut, haluaisiko hän treffeille miehen kanssa ja kun vastaus oli erittäin viileä "en, ja olen muuten bi, enkä lesbo", hän sai kuulla olevansa luonnonoikku ja perverssi ja kaikkea muutakin.

Totesimme sitten siihen että nämä lanit taisi olla tässä, ja isäni ilmoitti miehelle että tämän olisi parasta tilata taksi samantien, koska hän lähtisi viemään minua ja ystävääni koneinemme koteihimme. Kuulin jälkeenpäin että veljeni ja äitini eivät olleet kohtauksen jälkeen puhuneet miehelle sanaakaan muuta kuin selvittääkseen mikä jatkojohdoista oli hänen.

Luonnollisesti koko perheemme katkaisi kaikki välit mieheen ja yhteisessä harrastuksessammekin ajoitimme harrastuspaikalla olon niin ettemme nähneet miestä. Hän yritti vielä pyytää minulta anteeksi tekstiviestillä, mutten koskaan vastannut siihen.

Loppukoukkuna tarinaan; viitisen vuotta myöhemmin oli yhdessä vuoden kestävässä koulutuksessa ja mies oli siellä myös, toisella linjalla. Suhtauduimme molemmat toisiimme kuin vieraisiin, mikä sopi minulle hyvin. Luokkatoverini, nainen jonka tiesin olevan bi (keskustelimme luokkatovereideni kanssa aika avoimesti elämistämme), alkoi seurustella jonkun toiselta linjalta olevan kanssa, mutten kiinnittänyt asiaan hirveästi huomiota ennen kuin hän kertoi että hänen seurustelukumppaninsa oli maininnut tunteneensa minut aiemmin, ja kysyi minulta millainen mies oli minun mielestäni.

Kun miehen identiteetti selvisi, kysyin luokkatoveriltani tiesikö mies hänen olevan bi, ja kun vastaus oli ei, sanoin että jos hän kertoisi miehelle että hänen paras kaverinsa oli kertonut hänelle olevansa bi, hän saisi aika nopeasti selville miehen luonteen. Nainen teki näin kun tapasivat viikonloppuna, ja tuli maanantaina kouluun aika järkyttyneenä ja sanoi ettei todellakaan enää seurustellut miehen kanssa.

Sen jälkeen en ole kuullut miehestä enkä nähnyt häntä. Toivottavasti hän on edelleen sinkku luuseri.

Noista ihanista vanhemmista tuli mieleen oma nuoruuden kokemus, kun tapasin ensimmäistä kertaa deittini vanhemmat. He vertailivat minua koko ajan ihan estoitta miehen exään, joka oli ollut ilmeisen pidetty. Joka kysymykseen vastattuani sain kuulla, mitä ex oli opiskellut ja ollut mieltä mistäkin. Mies itse ei ollut hänestä juurikaan puhunut. Suhteemme oli lyhyt eikä kaatunut siihen, mutta kokemus oli aika järkky.

Vierailija kirjoitti:

E meikkaan itse, koska olen allerginen erinlaisille ihotuotteille ja kosmetiikalle, ihoni rupeaa kukkimaan, punoittamaan ja nousee näpyille yms pahkuroille, jos laitan meikkiä naamaan

Enpä ole miellyttämässä miehiä muutenkaan kun en käy treffeillä,, mutta kyllä on pinnallista ja teinimäistä ajattelua et ilman meikkiä yms nainen ei ole nainen

Nauratti se joku biseksuaali nainen tässä ketjussa joka mollasi lesboja siitä kuinka ne "luopuu" meikistä ja kaikesta feminiinisestä. Ihan kuin meikin laittaminen olisi joku ehdottomuus sille että on nainen. Ehkä lesbot vaan hyväksyy luonnollisuuden naisissa helpommin. Kyllä ne ainakin suihkussa käy ja muuten on siistejä.

Ja en siis sano että kaikki bisset ovat sellaisia kuin tämä henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

E meikkaan itse, koska olen allerginen erinlaisille ihotuotteille ja kosmetiikalle, ihoni rupeaa kukkimaan, punoittamaan ja nousee näpyille yms pahkuroille, jos laitan meikkiä naamaan

Enpä ole miellyttämässä miehiä muutenkaan kun en käy treffeillä,, mutta kyllä on pinnallista ja teinimäistä ajattelua et ilman meikkiä yms nainen ei ole nainen

Nauratti se joku biseksuaali nainen tässä ketjussa joka mollasi lesboja siitä kuinka ne "luopuu" meikistä ja kaikesta feminiinisestä. Ihan kuin meikin laittaminen olisi joku ehdottomuus sille että on nainen. Ehkä lesbot vaan hyväksyy luonnollisuuden naisissa helpommin. Kyllä ne ainakin suihkussa käy ja muuten on siistejä.

Ja en siis sano että kaikki bisset ovat sellaisia kuin tämä henkilö.

Vähän ohi ketjun aiheesta, mutta en ole ikinä itse meikannut, koska inhoan sitä tunnetta että kasvoillani on yhtään mitään ihoa vasten (koronamaskit ovat olleet painajaisia aiheuttavie tästä syystä!). Kosteusvoiteen siedän suihkun jälkeen koska tiedän sen olevan iholle hyväksi, mutta meikkiä kokeilin joskus teininä ja totesin ettei todellakaan ole minun juttuni. Ei estänyt minua deittailemasta saatikka löytämästä aviomiestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kesyä moneen muuhun kokemukseen verrattuna, mutta olin varannut pöydän eräästä kaupungin parhaista ravintoloista ja ilmoittanut, että syömme pitkän kaavan mukaan. Olin pukeutunut smokkiin ja kerroin tämän myös naiselle. Missä asussa nainen ilmestyi paikalle? Topissa, polvipituisessa farkkuhameessa ja lenkkareissa! Se treffikerta jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

Kuvaa paljon suomalaisuutta, että tämä on saanut yhtä paljon negatiivisia kuin positiivisia peukkuja.

Kyllä, minä ainakin alapeukutan, jos jonkun Random-naisen kanssa menee niin hienoon ravintolaan, että pitää smokki päällä mennä. Eiköhän siitä treffiseuralaisesta yleensä ole tapana ottaa etukäteen selvää, onko se kiinnostunut jostain juhlaillallisesta! En tiedä, miten tämä on erityisen suomalaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

E meikkaan itse, koska olen allerginen erinlaisille ihotuotteille ja kosmetiikalle, ihoni rupeaa kukkimaan, punoittamaan ja nousee näpyille yms pahkuroille, jos laitan meikkiä naamaan

Enpä ole miellyttämässä miehiä muutenkaan kun en käy treffeillä,, mutta kyllä on pinnallista ja teinimäistä ajattelua et ilman meikkiä yms nainen ei ole nainen

Nauratti se joku biseksuaali nainen tässä ketjussa joka mollasi lesboja siitä kuinka ne "luopuu" meikistä ja kaikesta feminiinisestä. Ihan kuin meikin laittaminen olisi joku ehdottomuus sille että on nainen. Ehkä lesbot vaan hyväksyy luonnollisuuden naisissa helpommin. Kyllä ne ainakin suihkussa käy ja muuten on siistejä.

Ja en siis sano että kaikki bisset ovat sellaisia kuin tämä henkilö.

Vähän ohi ketjun aiheesta, mutta en ole ikinä itse meikannut, koska inhoan sitä tunnetta että kasvoillani on yhtään mitään ihoa vasten (koronamaskit ovat olleet painajaisia aiheuttavie tästä syystä!). Kosteusvoiteen siedän suihkun jälkeen koska tiedän sen olevan iholle hyväksi, mutta meikkiä kokeilin joskus teininä ja totesin ettei todellakaan ole minun juttuni. Ei estänyt minua deittailemasta saatikka löytämästä aviomiestäni.

Deittailet varmaan hippejä ja nyssykkämiehiä.