Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Vierailija kirjoitti:
Silloinen luottoystäväni ( nykyisin kaikkien tuntema julkisuudenhenkilö ) järjesti minulle treffit. Tyyppi olisi kuulemma aivan tyyliseni. Olin kertonut ystävälleni tuhat kertaa, että minkälaisista kundeista lähtökohtaisesti pidän ( fiksuus, urheilullinen puhdas olemus, jonkinlainen tyylikkyys/persoonallinen tyyli ja aitous - siinä ehkä tärkeimmät ) ja hän toki oli nähnyt edellisen poikaystäväni ja varsinkin: luulin hänen todella tuntevan minut ja siksi ajatus sokkotreffeille lähtemisestä tuntui hyvältä.
No, menin treffipaikalle ja näin tyypin: hän oli itseäni huomattavasti sirompi/lyhyempi/ pienempi, nuorempi ja olemus kaikin tavoin oli suttuinen, vaatteet likaisen näköiset ja hän myös muutti välillä merkillisesti ääntään puhuessaan. Oli välittömästi selvää, etten voisi koskaan mieltyä häneen, millään tavalla. Juttelin kuitenkin kohteliaasti niitä näitä ja aivan yhtäkkiä tyyppi tarttui hiuksiini ja niistä tiukasti kiinni pitäen taittoi pääni taaksepäin ja imaisi ylähuuleni suuhunsa ja PURI siihen todella kipeästi, samalla lässyttäen korvaani kuin vauvalle ”tykkään kun tytöt haisee mansikkajugurtille”. Tämä siis ”vauvan äänellä” puhuttuna. Ehkä tajuatte?
Se huuleen pureminen sattui niin paljon, että multa alkoi valua vettä silmistä ja aloin aivastella.
Tähän kundi sanoi, edelleen lässyttäen: ”vooi vooi nyyyh nyyyh nytkö se jo itkee” ja nauroi.Normaalisti mulle ei_koskaan_olisi voinut tehdä tollasta ilman, etten olisi raivostunut, tönäissyt tms, mut koska tämä oli luottoyhtäväni järkkäämä ”juuri minulle sopiva” ihminen ja hänen uusi työkaverinsa, niin en sit vaan kehdannut. Ja kai olin myös kai aika loukkaantunut ystävälleni jotenkin, siis siitä, että hänen käsityksensä minusta ja ihmisistä ylipäätään on noin kammottavan hatara.
En ole koskaan kertonut tätä kenellekään, iljettää niin helvetisti se tyyppi. En mulle mitään traumaa jäänyt, mutta tosiaan: iljettää. Hyi helvetti.
Toi on pahoinpitely. Olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus. Miellään olisi pitänyt mennä jonkun terveyspalvelun kautta, jossa terveysalan ammattilaisen toteamat vammat olisi dokumentoitu virallisesti. Poliisi ei ole pätevä diagnosoimaan mitään. Mitään fyysisten vammojen aiheuttamista (ilman omaa lupaa, mut se onkin sit eri juttu, esim. sm) ei pidä koskaan hyväksyä. Ilmoitus poliisille, että saadaan vähennettyä näitä sekopäitä vapaana juoksemasta.
Ne treffit joita en tajunnut treffeiksi. Miespuolinen työkaveri kysyi tupakkapaikalla lähdenkö lauantaina hänen synttäreiden kunniaksi lounaalle, haluaa tarjota meille kun ollaan niin hyvä työporukka. Huomatkaa että mies puhui monikossa ja ymmärsi hänen kutsuneen kaikki muutkin. Mies oli viisikympinen eikä muutenkaan tyyliäni, minä olin kaksivitonen. Lauantaina sitten saavuin pieneen ja tunnelmalliseen pihvipaikkaan ja hämmästyin kun näin vain yhden tutun naaman, kysyin ovatko muut myöhässä mihin mies jotenkin ovelaan sävyyn sanoi ettei muita ole tulossa. Kuvittelin kuitenkin vielä tässä vaiheessa muilla olleen vain este. Sitten mies ihmetteli pettyneseen sävyyn miksi minulla ole mekkoa, joo oli kieltämättä vähän arkinen olo farkuissa ja trikoopaidassa etenkin, kun mies oli itse puku päällä kraka kaulassa. Tilattiin sitten ruoka ja juteltiin aika väkinäisesti, mies tuijotti todella ahdistavalla tavalla. Sillä välin kun kävin vessassa pissalla ja vetämässä suoraan sanoen henkeä, tilanne oli todella omituinen ja ahdistava, mies oli ehtinyt juoda reilusti viiniä ja tarttui äkkiä käteeni NUOLAISTEN sitä, en tiedä oliko se käsitys romanttisesta käsisuudelmasta. Hermot meni ja kysyin mitä v"ua hän touhuaa ja missä muut ovat, tässä vaiheessa tunnusti ettei ole pyytänyt muita eikä hänellä ole synttäreitäkään!
En kyennyt jäämään syömään, oksetti kun tajusin että ollaan TREFFEILLÄ. Mies sitten koko viikonlopun lähetti tekstiviestejä joissa uhosi tuhoavansa maineeni työpaikalla ja järjestävänsä minulle potkut Näytin viestit maantantaina pomolle, hän kutsui miehen puhutteluun ja mies otti lopputilin.
Vierailija kirjoitti:
No, onpa hirmu hyvä, ettei tarvinnut pettää tyttöystävää. Hyvä, että sait kohteliaasti selitettyä, että olet varattu ja hän jätti sinut sitten rauhaan. Muutenhan olisi ollut pakko mennä sänkyyn...vai?
Are you for real?
En olisi mennyt. Lisään, että tiesin hänellä olevan omakin poikaystävä jonka kanssa asui yhdessä. Se olisi ollut häikäilemättömyyden huippu mennä sänkyyn, vaikka tiesin heillä olevan paljon riitaa. Lisäksi parisuhde pitää olla muutakin, kuin sänkyyn menoa. Tosin uskon tuon tilanteen olleen sitäkin, että halusi pois yhteisestä asunnosta ja halusi lyödä tällä mahdollisen suhteen kunnolla lukkoon, mikäli olisin ollut halukas olemaan yhdessä.
He ovat muuten edelleen yhdessä. (Ja riitelevät...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinen luottoystäväni ( nykyisin kaikkien tuntema julkisuudenhenkilö ) järjesti minulle treffit. Tyyppi olisi kuulemma aivan tyyliseni. Olin kertonut ystävälleni tuhat kertaa, että minkälaisista kundeista lähtökohtaisesti pidän ( fiksuus, urheilullinen puhdas olemus, jonkinlainen tyylikkyys/persoonallinen tyyli ja aitous - siinä ehkä tärkeimmät ) ja hän toki oli nähnyt edellisen poikaystäväni ja varsinkin: luulin hänen todella tuntevan minut ja siksi ajatus sokkotreffeille lähtemisestä tuntui hyvältä.
No, menin treffipaikalle ja näin tyypin: hän oli itseäni huomattavasti sirompi/lyhyempi/ pienempi, nuorempi ja olemus kaikin tavoin oli suttuinen, vaatteet likaisen näköiset ja hän myös muutti välillä merkillisesti ääntään puhuessaan. Oli välittömästi selvää, etten voisi koskaan mieltyä häneen, millään tavalla. Juttelin kuitenkin kohteliaasti niitä näitä ja aivan yhtäkkiä tyyppi tarttui hiuksiini ja niistä tiukasti kiinni pitäen taittoi pääni taaksepäin ja imaisi ylähuuleni suuhunsa ja PURI siihen todella kipeästi, samalla lässyttäen korvaani kuin vauvalle ”tykkään kun tytöt haisee mansikkajugurtille”. Tämä siis ”vauvan äänellä” puhuttuna. Ehkä tajuatte?
Se huuleen pureminen sattui niin paljon, että multa alkoi valua vettä silmistä ja aloin aivastella.
Tähän kundi sanoi, edelleen lässyttäen: ”vooi vooi nyyyh nyyyh nytkö se jo itkee” ja nauroi.Normaalisti mulle ei_koskaan_olisi voinut tehdä tollasta ilman, etten olisi raivostunut, tönäissyt tms, mut koska tämä oli luottoyhtäväni järkkäämä ”juuri minulle sopiva” ihminen ja hänen uusi työkaverinsa, niin en sit vaan kehdannut. Ja kai olin myös kai aika loukkaantunut ystävälleni jotenkin, siis siitä, että hänen käsityksensä minusta ja ihmisistä ylipäätään on noin kammottavan hatara.
En ole koskaan kertonut tätä kenellekään, iljettää niin helvetisti se tyyppi. En mulle mitään traumaa jäänyt, mutta tosiaan: iljettää. Hyi helvetti.
Toi on pahoinpitely. Olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus. Miellään olisi pitänyt mennä jonkun terveyspalvelun kautta, jossa terveysalan ammattilaisen toteamat vammat olisi dokumentoitu virallisesti. Poliisi ei ole pätevä diagnosoimaan mitään. Mitään fyysisten vammojen aiheuttamista (ilman omaa lupaa, mut se onkin sit eri juttu, esim. sm) ei pidä koskaan hyväksyä. Ilmoitus poliisille, että saadaan vähennettyä näitä sekopäitä vapaana juoksemasta.
No onkohan tuosta näkyviä vammoja jäänyt. Itse en päässyt edes lääkärille kun pahoinpideltiin, muutamaa päivää myöhemmin pääsin hoitajalle joka totesi että naama ja käsivarret ovat mustelmilla, ja päänahka kuhmuilla kun on tukasta riepoteltu.
En tiedä painaisivatko nuo hoitajan kirjaukset lopulta oikeudessa, lopulta en ilmoitusta tehnyt kun vihjailtiin siihen suuntaan että olen itse kusessa, kun poliisi totesi naarmuja miehen jaloissa.
No kyllä kai saattoi olla, kun hiuksista pyöritteli pitkin seiniä ennen kuin heitti alasti rappukäytävään, muualle en tietenkään olisi yltänyt kun hiuksista painettiin maahan.
Mietin nytkin onko turhaa mitään ilmoitusta yrittää, kun jouduin (eri miehen) toimesta pahoinpidellyksi. Olen yhä kipeä ja tuntuu koko ajan että taju lähtee. Mutta en pysty lähtemään kotiinkaan, enkä edes uskalla olla nyt yksin. Kai tuo ambulanssin soittaa jos tuuperrun.
Ensitreffit tulevan mieheni kanssa: Olin laittanut hiukseni mielestäni hienoiksi. Lähdin tapaamiseemme ajoissa, matkustaen raitiovaunulla.. Se pysähtyi yllättäen kesken matkan pitkäksi aikaa, pieni puutalo paloi reitin varrella! Sitten 20-30min päästä jatkoimme matkaa eteenpäin, olin ihan hermona, myöhästyn. Sillä aikaa sää oli muuttunut ja kävellessäni loppumatkan tapaamispaikkaamme,olin sateesta litimärkä ja hiukset pilalla ;( Siinä deittimme "pahin" osa. Kun kerroin syyn myöhästymiseen, hän otti kaiken huumorilla eikä ollut moksiskaan vettä valuvasta tukastani. Nyt olemme olleet yhdessä siitä lähtien jo monta vuosikymmentä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavattiin tinderissä ja hetken viestittelyn jälkeen mies kutsui ravintolaan syömään.
Käytiin pöytään ja tarjoilijan tullessa tilasin lasin viiniä ja jonkun pääruoan. Silmäilin jo tässä vaiheessa, että mies ei ole vilkaissutkaan menua vielä. Hänen vuoronsa tullessa tämä tokaisee tarjoilijalle, ettei ota mitään. Tarjoilija kyseli, että jos edes juotavaa, mutta mies kieltäytyi. Ei halunnut edes vesilasia.
Oli TODELLA kiusallista syödä siinä yksin, kun toinen vastapäätä hiljaa tuijottaa... Kaiken lisäksi kun itse vielä oli kutsunut illalliselle.
Ei kuulemma ollut nyt nälkä.
Treffeillä selitti koko ajan vain koirastaan ja miten koiran täytyy tavata minut, koska hän ei voi tapailla naista jota koiransa ei hyväksy.
Tämän kiusallisen illan päätteeksi toki vielä itse maksoin ruokani, vaikka toivoin mielessäni, että olisi edes tarjonnut. Suuttui sitten kun kieltäydyin kohteliaasti toisista treffeistä, joilla koira olisi sitten arvioinut minut.Onko tämä yleistäkin, että treffeillä "toivotaan mielessään" että toinen tarjoaisi ruoat ja viinit?
Alanuolia tulee, vastauksia ei.
Treffeille pyytäjä maksaa. Mies oli myös itse ehdottanut ruokaravintolaa.
/ Eri
Jaa, niinkö sinusta? Minusta taas tuollainen on lokkeilua. Ja kyseinen henkilökin "toivoi mielessään" että hänen ei tarvitse maksaa omia ruokiaan, joten ei todellakaan ole mikään yleinen tapa että kutsuja maksaa.
Ei ole lokkeilua vaan (kansainvälinen) herrasmiestapa. Ellei erikseen sovita että maksetaan kumpikin omat. Eli mennään "dutch" (to go dutch). Naisten palkat ovat joka puolella maailmaa yleisesti huonommat kuin miehillä. Lisäksi naisen on vaikeampi saada samaa työtä kuin miehen ihan Suomessakin. Ks. esim. dokumentti Lasikatto esim. Yle Areenasta. Lisäksi maksaessaan (kun on itse kutsunut naisen kyseiseen paikkaan) mies saa mahdollisuuden tuntea olonsa miehekkääksi. Myös Suomessa. Ainoa yleinen tulo mikä on sama sukupuolesta riippumatta on Kelan etuudet. Niitä ei makseta eri summilla sukupuolen mukaan toisin kuin työstä maksettavaa palkkaa.
kansainvälinen suomalaisnainen 40+
Ja tämä saa naisilta yläpeukutusta.
Älä jauha paskaa.
Jos nainen valitsee saman ammatin, tekee yhtä paljon työtunteja, ei ole pois töistä esim. äitiysvapaan takia, ja neuvottelee ylennyksistä/palkankorotuksista yhtä assertiivisesti kuin mieskin, hän saa saman palkan.
Tämä on tutkittu.
Tekisi vain syödä ja säästää kakku samaan aikaan. Halutaan olla moderneja ja tasa-arvoisia, mutta toisissa asioissa ei haluttaisi luopua patriarkaatin hoivasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinen luottoystäväni ( nykyisin kaikkien tuntema julkisuudenhenkilö ) järjesti minulle treffit. Tyyppi olisi kuulemma aivan tyyliseni. Olin kertonut ystävälleni tuhat kertaa, että minkälaisista kundeista lähtökohtaisesti pidän ( fiksuus, urheilullinen puhdas olemus, jonkinlainen tyylikkyys/persoonallinen tyyli ja aitous - siinä ehkä tärkeimmät ) ja hän toki oli nähnyt edellisen poikaystäväni ja varsinkin: luulin hänen todella tuntevan minut ja siksi ajatus sokkotreffeille lähtemisestä tuntui hyvältä.
No, menin treffipaikalle ja näin tyypin: hän oli itseäni huomattavasti sirompi/lyhyempi/ pienempi, nuorempi ja olemus kaikin tavoin oli suttuinen, vaatteet likaisen näköiset ja hän myös muutti välillä merkillisesti ääntään puhuessaan. Oli välittömästi selvää, etten voisi koskaan mieltyä häneen, millään tavalla. Juttelin kuitenkin kohteliaasti niitä näitä ja aivan yhtäkkiä tyyppi tarttui hiuksiini ja niistä tiukasti kiinni pitäen taittoi pääni taaksepäin ja imaisi ylähuuleni suuhunsa ja PURI siihen todella kipeästi, samalla lässyttäen korvaani kuin vauvalle ”tykkään kun tytöt haisee mansikkajugurtille”. Tämä siis ”vauvan äänellä” puhuttuna. Ehkä tajuatte?
Se huuleen pureminen sattui niin paljon, että multa alkoi valua vettä silmistä ja aloin aivastella.
Tähän kundi sanoi, edelleen lässyttäen: ”vooi vooi nyyyh nyyyh nytkö se jo itkee” ja nauroi.Normaalisti mulle ei_koskaan_olisi voinut tehdä tollasta ilman, etten olisi raivostunut, tönäissyt tms, mut koska tämä oli luottoyhtäväni järkkäämä ”juuri minulle sopiva” ihminen ja hänen uusi työkaverinsa, niin en sit vaan kehdannut. Ja kai olin myös kai aika loukkaantunut ystävälleni jotenkin, siis siitä, että hänen käsityksensä minusta ja ihmisistä ylipäätään on noin kammottavan hatara.
En ole koskaan kertonut tätä kenellekään, iljettää niin helvetisti se tyyppi. En mulle mitään traumaa jäänyt, mutta tosiaan: iljettää. Hyi helvetti.
Toi on pahoinpitely. Olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus. Miellään olisi pitänyt mennä jonkun terveyspalvelun kautta, jossa terveysalan ammattilaisen toteamat vammat olisi dokumentoitu virallisesti. Poliisi ei ole pätevä diagnosoimaan mitään. Mitään fyysisten vammojen aiheuttamista (ilman omaa lupaa, mut se onkin sit eri juttu, esim. sm) ei pidä koskaan hyväksyä. Ilmoitus poliisille, että saadaan vähennettyä näitä sekopäitä vapaana juoksemasta.
Olennaisinta tuossa on se että ensimmäinen asia jonka tämä nainen kuvaa miehestä on se että hän oli lyhyempi ja sirompi kuin nainen. Se on tärkein asia ja välitön nou nou (ilmeisesti "urheilullinen" oli koodisana geneettiselle isokokoisuudelle).
Tämä oli se mistä nainen loukkaantui. Kuinka hänen ystävänsä saattoi hommata treffille liian pienikokoisen miehen. Miten matalatasoisena hän ystäväänsä piti!?
Miehen käytöksellä ei ollut tuossa merkitystä. "Oli välittömästi selvää, etten voisi koskaan mieltyä häneen, millään tavalla."
Karmeimmat treffini olivat eräällä terassilla. Sinne tuli mies polkupyörällä ja valitti kuinka kallista kalja oli, tarjosi sentään yhden. Räkä valui poskesta ja kaikin puolin epäsiisti olemus - kehtasi vielä kysyä seksielämästäni, että hyrrääkö ne hormoonit vielä tuossa iässä. Ei tullut toisia treffejä.
Nuorena aloin tapailla poikaa, joka ilmeisesti halusi esiintyä hyvin erikoisena ja kiinnostavana tyyppinä. Kerran hän vei minut treffeille hare krishna -temppeliin, missä seurasimme palveluksen ja söimme oikein hyvää ruokaa sen jälkeen. Kaikesta huomsi että treffikaveri oli jännittynyt ja ei varsinaisesti elementissään siellä, vaikka oli etukäteen kertonut että kyseessä on hänelle tärkeä paikka ja "kuin toinen koti".
Hän oli muutenkin huomiohakuinen ja "eksentrinen", sitoi joskus voikukista seppeleen päähänsä ja huuteli ohikulkijoille olevansa aurinkoprinssi. Kerran meidät heitettiin ulos baarista kun hän järjesi siellä improvisoidun tanssiesityksen.
Ekat oli kun trefffikumppania ei näkynyt eikä kuulunut, ei vastannut puhelimeen. Seuraavana päivänä lähettti viestin ettei uskaltanut tulla. Minä siis olen nainen ja tyyppi ei uskaltanut tulla, kahvilaan !
Toinen tapaus. Tuli känninen kaksikko laivalta, oli kuulemma pitänyt juoda firman juomakupongit loppuun. Olin luvannut kuskata heidät pois. En meinannut päästä eroon tuosta treffikumppanista kun paluulippu oli seuraavalle päivälle hänellä. Oli kaumpaa kotoisin. Jouduin majoitttamaan yöksi. Vein asemalla hyvin jäätävänä seuraavana päivänä. Hän ei todellakaan saanut, mitä halusi
Joskus nuorena miehenä nettitreffit city-lehden palstan kautta. Piti tavata keskustassa. No, nainen tuli paikalle, sanoi että treffit oli tässä tavattuaan minut, ja lähti pois. Ei mitään muuta.
OIin ihan asiallisesti pukeutunut, en ollut valehdellut mitään vastatessani hänen ilmoitukseena. En haissut, olin käynyt suihkussa ja deodoranttiakin käytin.
Ehkä tuosta alaspäin on tehdä täydet oharit. On niitäkin. Itsellä ei ole koskaan ollut ongelmaa käydä kahvilla rupattelemassa, jos treffeille on tultu varta vasten. Kyllähän monesta ihmisestä aika nopeasti tietää, ettei toinen kiinnosta, mutta on yleistä kohtelaisuutta ja hyvää käytöstä silti hetki rupatella.
Silloin tuo satutti, nyt jo osaan tuolle nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavattiin tinderissä ja hetken viestittelyn jälkeen mies kutsui ravintolaan syömään.
Käytiin pöytään ja tarjoilijan tullessa tilasin lasin viiniä ja jonkun pääruoan. Silmäilin jo tässä vaiheessa, että mies ei ole vilkaissutkaan menua vielä. Hänen vuoronsa tullessa tämä tokaisee tarjoilijalle, ettei ota mitään. Tarjoilija kyseli, että jos edes juotavaa, mutta mies kieltäytyi. Ei halunnut edes vesilasia.
Oli TODELLA kiusallista syödä siinä yksin, kun toinen vastapäätä hiljaa tuijottaa... Kaiken lisäksi kun itse vielä oli kutsunut illalliselle.
Ei kuulemma ollut nyt nälkä.
Treffeillä selitti koko ajan vain koirastaan ja miten koiran täytyy tavata minut, koska hän ei voi tapailla naista jota koiransa ei hyväksy.
Tämän kiusallisen illan päätteeksi toki vielä itse maksoin ruokani, vaikka toivoin mielessäni, että olisi edes tarjonnut. Suuttui sitten kun kieltäydyin kohteliaasti toisista treffeistä, joilla koira olisi sitten arvioinut minut.Onko tämä yleistäkin, että treffeillä "toivotaan mielessään" että toinen tarjoaisi ruoat ja viinit?
Alanuolia tulee, vastauksia ei.
Treffeille pyytäjä maksaa. Mies oli myös itse ehdottanut ruokaravintolaa.
/ Eri
Jaa, niinkö sinusta? Minusta taas tuollainen on lokkeilua. Ja kyseinen henkilökin "toivoi mielessään" että hänen ei tarvitse maksaa omia ruokiaan, joten ei todellakaan ole mikään yleinen tapa että kutsuja maksaa.
Ei ole lokkeilua vaan (kansainvälinen) herrasmiestapa. Ellei erikseen sovita että maksetaan kumpikin omat. Eli mennään "dutch" (to go dutch). Naisten palkat ovat joka puolella maailmaa yleisesti huonommat kuin miehillä. Lisäksi naisen on vaikeampi saada samaa työtä kuin miehen ihan Suomessakin. Ks. esim. dokumentti Lasikatto esim. Yle Areenasta. Lisäksi maksaessaan (kun on itse kutsunut naisen kyseiseen paikkaan) mies saa mahdollisuuden tuntea olonsa miehekkääksi. Myös Suomessa. Ainoa yleinen tulo mikä on sama sukupuolesta riippumatta on Kelan etuudet. Niitä ei makseta eri summilla sukupuolen mukaan toisin kuin työstä maksettavaa palkkaa.
kansainvälinen suomalaisnainen 40+
Herrasmiesmäisyyttä on sitä että hoitaa asiat luontevasti ja niin että kumpikaan ei joudu kiusalliseen tilanteeseen eikä sitä että tekee asiat jäykästi jollain tietyllä tavalla. Suomessa tilanne poikkeaa tasa-arvon osalta aika paljon muusta maailmasta ja se pitää ottaa huomioon. Suomessa herrasmies voi esim. kysyä "sopiiko että minä maksan?". Tällöin seuralainen voi joko kiittää ja hyväksyä asian tai sitten sanoa että maksaa mielummin omansa.
Ei tätä ketjua voi enää lukea, kun paljastatte etukäteen tapahtumat.
Tai ehkä voi viikon vanhoja juttuja lukea, mutta sitten kommentoi itse myöhään ja tulee muutenkin se viikon viive kommentoihin. Keskutella ei siis voi.
Kiitti paljon.
Mies kusi keskelle kävelykatua ja oli kännissä kuin käki. Ei menty syömään.
Mies (n 40v) kyseenalaisti miltei kaiken sanomiseni, tivasi jatkokysymyksillään yksityiskohtia ja esitti vastaväitteitä.
Kun kerroin ihan jonkun arkipäiväisen makutottumuksen josta en pidä, hän sanoi hyvin napakasti "perustele.... perustele väitteesi".
What?
Oltiin ulkoilemassa, joten en pystynyt pakenemaan paikalta.
Parkkipaikalle päästyämme kiitin tapaamisesta, sanoin kohteliaasti hänelle että taidamme olla niin erilaisia persoonia että ei ole syytä jatkaa tapailua. Toivotin mukavaa kesänjatkoa ja paiskasin auton oven kiinni ja napautin keskuslukituksen päälle sekunnissa ettei hän vaan tule repimään ovia auki. Oli vähän pelottava tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Mies on julkisuuden henkilö tai itseasiassa entinen sellainen. Olin hänen kanssaan treffeillä ja teimme minun luona ruokaa. Hän joi pullon viiniä sillä aikaa kun tein ruokaa (pastaa, ei mene kauaa) ja toisen pullon syödessä. Itse join molemmista pulloista yhden lasin. Ilta päättyi siihen, että lukittauduin vessaan sen päätteeksi, että hän löi minua. Uhkasin poliiseilla kunnes hän lähtee asunnosta.
Alkaako nimi T:llä?
En ole koskaan käynyt treffeillä, ei ole tarvinnut pettyä.
M35
Mies halusi tavata suoraan minun luonani, mutta suostui sitten ensin tapaamaan puistossa ja käymään kävelyllä. Ihan asiallisen oloinen tyyppi ja juteltavaa riitti. Pyysinkin häntä sitten tulemaan luokseni kahville. Luokseni päästyämme mies istui sohvalle ja kaivoi takin taskustaan lasipiipun ja alkoi polttamaan ilmeisesti crackia. Ei kysynyt mitään onko ookoo tai käytänkö minä mitään yms. Alkoi vaan polttamaan ihan kuin se olisi kuin mikä tahansa arkipäiväinen asia. Tuli äkkilähtö tälle tyypille.
Ainoa yhdistävä tekijä olet sinä...