Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Likkana istuin kahviossa 3h, kun jeppe pelasi mykkänä flipperiä. En viitsinyt poiskaan lähteä, kun kyyti oli tulossa silloin 3h kuluttua ja olihan siellä kuitenkin lämmin istua talvipakkasella.Join limua ja katselin ihmisiä. Ei tullut toisia treffejä.

Tämä tapahtui ollessani nuori opiskelija 90-luvulla.

Tutustuttiin netin chatissa. Vaihdettiin numeroita. Soiteltiin ja kemiat kohtasi täydellisesti.

Tavattiin ekan kerran ja... no nainen oli huomattavan kookas enkä päässyt siitä yli. Koko treffien ajan mietin, että miten ja koska kehtaan todeta häntä loukkaamatta, että ei tästä tule mitään.

En kuitenkaan ehtinyt tehdä sitä, vaan hän teki sen puolestani. Totesi jopa, että yllättävän pitkään kestin ollakin. Oli ilmeisesti kokemusta nopeista ohareista.

Toisaalta helpotti, mutta toisaalta hävetti oma pinnallisuus.

Nykyään en antaisi ulkonäköseikkojen vaikuttaa noin vahvasti, mutta nuorena itsetuntoni oli nollassa ja en osannut ajatella itseäni kuin sitä kautta, mitä muut ovat minusta mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

mies_170_cm kirjoitti:

Yllä ns. naisen logiikkaa.

Ehkä todellisuudessa näin:

Mies: 170 cm, kengän korko 3 cm, siis kengät jalassa näennäispituus 170 cm + 3 cm = 173 cm.

Nainen: 165 cm, kengän korko 10 cm, siis kengät jalassa näennäispituus 165 cm + 10 cm = 175 cm.

Koska tässä naisen kengät jalassa näennäispituus 175 cm > miehen kengät jalassa näennäispituus 173 cm, niin naisen logiikan mukaan "mies on minua lyhyempi", vaikka todellisuudessa tuo mies on 5 cm tätä naista pidempi.

Niitä naisia, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, niin kunnioitan, muita naisia halveksin täysin avoimesti.

 

Kuulostaa siltä, että et ole sinut tuon lyhyytesi kanssa. Vaikeaa se varmasti on, koska 170 cm on tosi lyhyt mieheksi ja harva nainen haluaa lyhyen miehen… pitäisi kuitenkin pystyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Sama pätee lihaviin, pitää hyväksyä ne omat kilot eikä syytellä muita pinnalliseksi.

Ei ne muut pysty tekemään sinusta pitkää tai hoikkaa. Tai nuorta. Olet kuitenkin aina juuri se mikä olet.

Enpä nyt sanoisi ihan noinkaan.

Omassa ikäluokassani (50-v) keskipituus miehillä on muistaakseni noin 175cm, eli ei 170cm ole vielä erityisen lyhyt.

Itse olen 175 cm, enkä kokenut itseäni lainkaan lyhyeksi omassa nuoruudessani vaan lähinnä keskipituiseksi.

Omassa kaveripiirissäni oli nuorempana vain yksi +190 cm, muutama +180-185cm ja varmaankin kymmenkunta ~165-175 cm pitkää miehen noin 20 vuotiaana.

Toki 30v ja sitä nuoremmissa ikäluokissa tuo keskipituus on noussut todella paljon, olisiko heillä jo ~180cm ja myös yli 190cm hongankolistajia näkee nykynuorissa yhä useammin.

Eihän se tosiaan harvinaisen lyhyt ole viisikymppisissä. Mutta lyhyt silti, ainakin pidemmän naisen näkökulmasta.

N51, 174cm ilman kenkiä

Mun sydän heittää kuperkeikkaa lyhyen miehen edessä, varsinkin jos hänellä on itsetunto kohdallaan. Pitkiä miehiä vierastan eikä esim lähelle meno ole luontevaa. Itse olen 158cm

rakastaja nylkynen kirjoitti:

Pitäis muka  hemmotella ennenkin saa tuheroa. Turhaa ajan haaskausta

Täsmälleen samaa mieltä. Nyt eletään nykyaikaa eikä mitään romantiikan aikakautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder treffit. Mies olikin ainakin 30 kiloa ylipainoinen kuin profiilikuvassaan, finninen naama, likaiset ja rasvaiset hiukset. Profiilikuvat oli otettu niin ettei lihavuutta näkynyt ja naama oli varmaan pakkeloitu jotenkin finnipuikoilla ym. Myös vaatteet oli reikäiset/kuluneet. Kohteliaisuudesta join kahvit ja totesin että en voi sietää valehtelijoita ja kehoitin olemaan tinderissä ym jatkossa rehellinen.

Ollaanko treffattu sama mies, Helsingissä? Sillä oli tinderissä jotain futiskuvia muutaman vuoden takaa. Ei tunnistanut samaksi ihmiseksi livenä.

En usko että oli sama mies. Itsellä tapahtui tämä Pirkanmaalla/Kangasalla.

Minä olen jokaisista treffeistä ollut hyvin kiitollinen, kiitos teille kaikille jotka suostuitte minut tapaamaan, voikaa hyvin.

Nuorena poikana/miehenä tuli aika paljon käytyä treffeillä ja niistä ei mitään dramaattista muisteltavaa ole. Lähinnä oikein hyviä muistoja niistä jäi.

Kymmenisen vuotta sitten laitoin johonkin treffisivulle ilmoituksen, kun jonkin aikaa olin yksikseni ollut. Yhden naisen kanssa kehkeytyi oikein mukava viestittely ja kymmenien viestien perusteella tuntui erittäinkin lupaavalta. Sitten seurasi se jännittävä ensimmäinen soitto ja sitten hämmästyin täysin. Samantien alkoi työhaastattelulta tuntuva nopeatempoinen kuulustelu aivan kaikesta mahdollisesta! Ei johtanut kyllä tapaamiseen ja olisi hänellekin ollut helpompaa lähettää se "kaavake" heti alussa vastattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Syötin ja juotin. Mutta en saanut.

Olisit käyttänyt maksullista - ei olisi tullut juuri kalliimmaksi ja olisit saanut.

Vierailija kirjoitti:

Tunnelma kahvilassa oli vaivautunut, deitti ei saanut sanaa suustaan. Koitin lypsää vastauksia ja pitää juttelua jotenkuten yllä, tyyppi vastaili yhdellä sanalla.

Jälkeenpäin sain viestin, jossa deitti oli tosi innoissaan treffeistä ja kyseli koska nähdään uudestaan, öö...

Itselläni on vastakkaisia kokemuksia: on keskusteltu monta tuntia sujuvasti ja tunnelma on ollut ihan mukava. Seuraavana päivänä nainen lähettää viestin, ettei kannata tavata uudestaan, koska ei löytynyt henkilökemiaa.

Tuttava järjesti parin ystävänsä kanssa isot synttärijuhlat, vuokrasivat tilat, järkkäsivät tarjoilun, oli bändi yms. Minut pyysi kinkereihin, vaikka en ollutkaan varsinaisesti sisäpiiriä, mutta puoliksi duuniin. Piti säestää yhtä arvovierasta, joka halusi esittää onnittelulaulun. OK.

Duunit oli hoidettu jo siinä aika alkuillasta ja jäin sitten bileisiin notkumaan. Isommassa seurueessa sisään tullut daami alkoi osoittaa kiinnostustaan, tanssittiin paljon, juteltiin ja aamuyöstä ehdotin, että vaihdetaan numeroita, olisi kiva tavata toistekin. Neiti veti minut käsikynkästä keittiön puolelle, "ettei Seppo näe" ja vaihdettiin numerot. Seppo? No se oli kuulemma hänen miesystävänsä, istui siellä salissa. Olin jossain vaiheessa iltaa jutellutkin hänen kanssaan, tajuamatta kuviota ollenkaan. Otin taksin ja lähdin paikalta samoin tein.

Siinä viikon päästä tuli puhelu neidiltä. Että voitaisko käydä kahvilla, ihan vaan kavereina. Olin vähän, että ja entäs Seppo? No ei kuulemma haittaa kun ollaan näin kaveripohjalta. Olin nuori ja typerä ja lähdin. Hän oli edelleen tosi mukava, viehättävä - ja aivan jumissa sen Sepponsa kanssa ja mitä sille tyyliin yläasteella alkaneelle suhteelle nyt pitäisi tehdä, kun ei se etene ja hän saa minulta paremmin huomiota ja... Sitä siinä sitten terapioitiin ja toistuvasti neiti haki varmistusta, että eihän me tässä nyt mitään pahaa tehdä kun ollaan ihan vaan kavereina kahvilla. Treffien lopuksi kysyin, että oletko puhunut Sepolle mitään tästä, että suhteenne ei mielestäsi etene? No Seppo ei kuulemma halunnut jutella, mutta voitaisko käydä kahvilla toistekin, kun ollaan näin kavereita. Sanoin että soitellaan.

Kesän aikana käytiin toisenkin kerran kahvilla (treffien sisältö pysyi samana) ja soiteltiin puolin ja toisin, sitten syksyllä tuli melko lyhyt puhelu. Olisi kuulemma parempi, että ei soiteltaisi enää. Olin vähän että no ei varmaan kannata joo, kun tässä ihan kavereitakin ollaan. :)

Parin vuoden päästä ne juhlat järjestänyt naistuttavani soitti myöhään lauantai-iltana, tukevassa nousussa. Sanoi, että Kirsi tässä vieressä lähettää rakkaita terveisiä. Nimi soitti ohuesti kelloa, mutta teeskentelin tietämätöntä. Tuttavani repesi nauramaan ja kertoi, että ovat Kirsin polttareissa, häät Sepon kanssa on tulossa viikon päästä. Nuorikko oli juuri itkunsekaisesti avautunut polttariseurueelle, että heillä oli kuulkaa Sepon kanssa Grande Parisuhdekriisi pari vuotta takaperin ja suhde oli aivan katkolla, mutta Jumala johdatti hänen tielleen ihmisen, jonka kanssa juttelu auttoi alkuun suhteen korjaamisessa. Se soittajapoika sieltä juhlista, mikä sen nimi nyt olikaan.

Tuttavani halusi viipymättä tietää, mitä kaikkea olin yläkerran edustajaksi tekeytyneenä mennyt puuhaamaan viattoman neidin kanssa. Naureskelin, että sano vaan Kirsille onnittelut kaverilta ja katsokin että käytät täsmälleen näitä sanoja.  :)

Menin kerran treffeille ja nainen tuli siihen ja sitten kertoi että sen isä on kuollut. Olin vaan suu auki että häh enkä osannut sanoa juuri mitään. Siinä nainen oli melko suruissaan ja itku tuli ja kysyin miksi tuli sitten treffeille. Olin aika hiljaa treffien ajan ja sain sitten sanotusti että sen naisen on parempi mennä omaistensä luokse.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä klubilla hieman ennen valomerkkiä eräs jannu tuli juttelemaan, kertoi kiinnostuneensa ja pyysi treffeille. Ihan kivan näköinen ja oloinen tyyppi. Mikäs siinä, kokeillaan, ajattelin. Vaihdoimme numerot.

Joitakin päiviä myöhemmin sovimme treffit, hän tulisi hakemaan. Tekstari kilahti, hän oli ulkona odottamassa. Siellä olikin, pieni, ruosteinen, kolhiintunut auto ja jannu ratin takana. Ei noussut autosta, kun pääsin kohdalle, ei avannut ovea. Matkustajan penkillä kaikenlaista roinaa ja roskia, joita ei siivonnut pois. Katseli vierestä kun itse siirsin ne auton lattialle, kun ei muutakaan paikkaa ollut/osoitettu.

”No,minne mennään?”, kysyin, ajatellen että mennään syömään johonkin kivaan treffeille sopivaan paikkaan. Jätkä vei mut Chicosiin… siis periaatteessa pikaruokapaikkaan. Burgereita kelmeässä valaistuksessa epämukavien jakkaroiden päältä. Jee. (Jo tässä vaiheessa alkoi olla selvää että tämä keissi oli tässä)

Ruoan kanssa mies otti olutta. Ei yhden, ei kahta, vaan kolme tuoppia. ”No, hän jättää varmaan auton keskustaan ja jatkaa matkaansa julkisilla”, ajattelin. Väärin. Syötyämme hän ehdotti, että jatketaan vielä johonkin baariin, ja oli siitä todella painostava. Keksin hätävalheen, että mulla on toinen meno tiedossa illan päätteeksi, että ystävät jo odottelevat keskustassa. Tyyppi ehdotteli että voi heittää minut autolla sinne kyllä (ts. epäili myös sanomaani). Kauhuissani ja kuvottuneena sitten katsoin, kun jätkä suuntasi autolleen ja hyppäsi rattiin. Itse lähdin kipittämään nopeasti keskustan suuntaan, ja huomasin tyypin seuraavan minua. Onneksi löysin aleksanterinkadun varrelta sisäpihan, missä oli huikea latinomusan konsertti juuri menossa. Sinne ei jäbä hetkessä pääsisi - hänellähän oli parkkia tarvitseva auto. Siellä oli hyvä hetken piilotella, hengähtää itsekseen ja ihmetellä mitä juuri tapahtui. Kunpa vaan nuorempana olisin tajunnut myös ilmoittaa rattijuoposta poliisille.

Muuten kuulostaa kammottavalle treffiseuralle, varsinkin tuo auton ajaminen juopuneena, mutta mun korviin särähtää tuo ruokapaikan haukkuminen. Mitä odotit? Kolmen michelin-tähden fine dining -ravintolaa? Mieluiten niin, että mies tarjoaa kaiken, eikö? Chicos ei tietenkään tälle tasolle yllä, mutta onhan se nyt ihan eri tasoa kuin perus pikaruokalat. Ja kyllä mäkkäritreffitkin voi ihan hauskat olla, oikean tyypin seurassa.

Hamppari tulee sanasta hampuusi joka taas tulee ruotsin sanasta "hamnbuse". Joka tarkoittaa sataman päivätyöläistä. Tai satamassa viihtyvää epäsosiaalista ainesta.

Ai että, ne oli treffit sushiravintolassa, paikka oli täynnä ja tilauksessa kävi joku moka ja aikaakin meni aika kauan. Miehelle tämä tapahtumien kulku meni useampaan otteeseen jotenkin tosi tunteisiin ja hän kirosi henkilökuntaa ja teki tätä "kohta räjähdän" tuskailua missä rutistetaan otsa kurttuun, silmät puristetaan kiinni ja vedetään äkäisesti ilmaa hampaiden välistä ja vielä vähän puistellaan päätä ja puristellaan käsiä nyrkkiin turhautumisen ja suuttumuksen korostamiseksi.

Hävetti hänen käytöksensä ihan tolkuttomasti, etenkin kun kyseessä oli treffit joten luulisi ettei se nyt haittaisi jutustella vähän pidempään ilman sitä ruokaakin. Tosin aloin minäkin siinä toivoa, että ruoka tulisi äkkiä. Lopuksi mies maksoi oman osuutensa jollain lounasseteleillä jotka oli kuulemma saanut äidiltään ja ehdotti, että jos hakisin kotiini vähän juotavaa jääkaappiin ja menisimme sinne jatkamaan. Juu ei kiitos.

Olin kahvilassa treffeillä ihan mukavalta vaikuttaneen miehen kanssa, mutta vähitellen tämä tyyppi sai minut tuntemaan oloni todella vaivautuneeksi. Kun kävin WC:ssä, niin tämä kaveri oli varmaankin siemaillut taskumatistaan vähän miestä väkevämpää, ainakin siltä se vaikutti.

Kun istuin vielä hetkeksi pöytään, niin mies alkoi tuijottaa herkeämättä kieltämättä varsin suurikokoista rintavarustustani kuin transissa ja säpsähti hereille vasta kun yskäisin äänekkäästi. Lähdimme kahvilasta kävelylle puistoon ja siinä kun juttelimme, niin miehen puhe sammalsi jo jonkin verran. Istuimme puiston penkille ja kaveri siinä kehui, että rintani ovat suuret kuin palkintolehmällä ja hän haluaisi tavata äitini! No naurahdin hieman vaivautuneesti ja mies kysyi, voisko hän painaa päänsä syliini ja nukahtaa siihen, koska hänellä oli ollut rankka työviikko toimistolla.

Ennen kuin ehdin vastata tähän, mies sanoi, että ei voi kauhean hyvin ja yritti pidätellä oksennusta niin, että lopulta suusta pulppusi valtava yrjöpyrskähdys osittain rinnuksilleni. Mies pyyteli vaivautuneena anteeksi ja tarjoutui pesemään paitani ja halusi vielä mennä kanssani ostamaan uusia vaatteita, hän kyllä maksaisi. Sanoin kaverille, että odota tässä ja menin parin puiston puun taakse riisumaan paitani ja puin takin päälleni hyvin suurien rintaliivieni peitoksi. Palasin takaisin ja löin hieman oksennuspaidan äijän käteen ja sanoin, että ton voit pitää, mutta toisia treffejä ei tule!

Vierailija kirjoitti:

Muuten kuulostaa kammottavalle treffiseuralle, varsinkin tuo auton ajaminen juopuneena, mutta mun korviin särähtää tuo ruokapaikan haukkuminen. Mitä odotit? Kolmen michelin-tähden fine dining -ravintolaa? Mieluiten niin, että mies tarjoaa kaiken, eikö? Chicos ei tietenkään tälle tasolle yllä, mutta onhan se nyt ihan eri tasoa kuin perus pikaruokalat. Ja kyllä mäkkäritreffitkin voi ihan hauskat olla, oikean tyypin seurassa.

Ei tarvitse olla kallista, eikä fine diningiä, mutta hiukan tunnelmallisempaa kyllä. Mieluummin vaikka kiva puistopiknik omilla eväillä (ihan vaikka salaatti, patonki ja viinipullo!), kuin ruokalatyyppinen sisustus, kelmeä yleisvalaistus ja hampurilaiset. Tästä on myös huom. yli 15 vuotta aikaa, niin chicos on voinut hyvinkin parantaa sisustustaan ym. Silloin se oli ankea. (En tiedä, kun en ole käynyt, enkä asunut Suomessa vuosiin)

Olin opiskeluaikanani treffeillä tyypin kanssa, jonka olin edellisenä iltana tavannut discossa.

Tämä tuli paikalle lievässä humalatilassa ja pahoitellen kertoi juoneensa kotonaan kaverin kanssa ennen tapaamistamme.

Ensimmäinen kysymys häneltä oli:"Mitä sä teet työkses?"

Minä: "Opiskelen lastentarhanopettajaksi", en ehtinyt muuta sanoa,kun hän:"Ai niinkö? Odota, mä käyn tilaamassa yhden viskin." Kun hän tuli 15 min jälkeen takaisin hän jatkoi: "Niin olitsä siis niinku lastenhoitaja vai kodinhoitaja?" Huomasin huurteisesta katseesta ja sammaltelevaisesta puheenpoljennosta, että oli tainnut nauttia tilauksensa jo tuplana tai triplana tiskillä.

Minä:"Hyvä arvaus, mutta en kumpikaan..Kuule, mä vähän arvelen, että meidän keskustelu ei oikein nyt suju, taidan lähteä kotiin. Hyvää illanjatkoa vaan herralle."

Kun olin jo ovesta poistumassa, kuulin:"Äitee!! Mihin sää nny meet?!"

Ihan rehellisesti sanottuna, erään naisen kanssa treffit. Deitissä ensin viestittäen ja soitellen vaikutti erittäin fiksulta ihmiseltä. Kuvien mukaan myös ihan viehättävä, eikä mitään vikaa. Ei myöskään livenä nähtynä ollut ulkoisesti mitään ns vikaa.

Mutta. Eka livetreffit tökkäsi aivan täysin. Vaikka olenkin mies, niin suora ehdottelu heti ja suoraan autossa n...maan ei ole minun mielestä kovin fiksua käytöstä eka tapaamisella.

Joko minä olen vanhan aikainen, tai hän antoi itsestään aivan liian tyrkyn olon. Niin tai näin, ne treffit oli just ja siinä eikä se edennyt sen pidempään. Että voidaan todeta että ei ne miehet ole pelkästään seksin perässä? Jos vakavampaa suhdetta aikoo, lähestymistapa oli varmaankin väärä, minun tapauksessa?

Mies halusi tavata baarissa mikä oli vähän outoa mutta ajattelin  että kai sielläkin voi kahvit juoda ja jutella. Tilasin kahvin joka oli muuten tosi pahaa, semmoista pannussa seissyttä tervaa ja   koetin saada sitä alas kun mies laittoi viestiä että kaatui  pyörällä ja joutuu jatkamaan matkaa kävellen joten myöhästyy. Lopulta ovesta vyöryi ainakin satakilonen heppu jonka otsassa oli verinen naamu, kävi tiskiltä kyselemässä laastaria samalla kun tilasi meille valkovenäläiset. Toppuuttelin olevani autolla josta miehen katse kirkastui: minähän veisin hänet kotiin! Mies haisi hieltä ja vanhalta talolta, hampaat oli ihan keltaiset ja hyvä kun mahtui mahansa  kanssa loosiin jossa oli kiiinteät sohvat & pöydät. En tuntenut minkäänlaista  kemiaa ja  lähinnä tympi. Teki mieli kysyä suoraan miksi oli kusettanut ja laittanut itsestään selvästi vanhan kuvan.

Lähdin sitten viemään miestä autollani kotiin ja selvisi se vanhan talon haju miehen vaatteissa kun  näin millaisessa tönössä asui.  Talo näytti siltä että romahtaa!Mies kerjäsi että tuu nyt kahville edes ja  tyhmänä suostuin. Sillä välin kun kävin( erittäin ahtaassa ja erittäin likaisessa) vessassa, mies oli heittänyt vaatteet pois ja tuli kädet ojossa alasti vastaan. Penis ei edes näkynyt mahan alta ja tissit olivat isommat kuin minulla,näky oli sanoinkuvaamaton. Livahdin miehen ohi ovelle todeten  että nämä treffit olivat  nyt tässä! Myöhemmin sain vielä omituisen kuvaviestin jossa oli olettavasti  paljas takamus.

Miehillä on kyllä paljon ongelmia pituutensa (lyhyytensä) kanssa. Valehtelevat sitä vielä livenäkin. En kyllä käsitä miksi..olen 170 cm nainen ja samanpituiset miehet hokeneet kuinka ovat minua pari senttiä pidempiä ja kaikkea muuta ihmeellistä jankutusta pituudesta. Mulle on yksi lysti minkä pituinen joku on. Ovat usein lisäksi huonolla itsetunnolla varustettuja ja aggressiivisia.