Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkeimmat, tapaus 1 ,näimme toisen kerran ja hän näki epilepsiarannekkeeni vasta tuolloin kädessäni, hän sanoi ettei sairaitten kanssa treffaa.
Tapaus 2, ei päätynyt edes treffeihin asti, vaikka niin toinen pyysi kovasti että tavattaisiin. Hän kehui käsityötaitojansa ja täysin puskista totesi, hän on tehnyt hienon ruumisarkun minulle valmiiksi. Sitten ihmetteli miksi ei treffejä tullut!
Kyllä, näin karmeita tapauksia voi törmätä ihan ilman Tindereitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat hypätköön kaivoon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ikää 36v ja en oo koskaan viel ollu treffeil, oon myös ollut 13v työttömänä eli tuskin tulee naiset musta koskaan kiinnostumaan. Olen ollut jokaisessa deittisivustossa mutta en ole löytänyt enkä saanut seuraa kertaakaan. Olen myös erittäin epäsosiaalinen ja mun itsetunto ja itsevarmuus on kummatkin tuhottu kiitos koulukiusaajien.
On muuten melko harvinaista, että hyvän itsetunnon omaava, itsevarma ihminen joutuu koulukiusatuksi.
Ymmärsinkö oikein, että koulukiusattu siis mielestäsi saa syyttää vain itseään?
Et, mutta ei vaan ole totta, että kiusaajat vievät itsetunnon ja itsevarmuuden - ne olivat jo valmiiksi huonot. Toki se ei kiusaamista oikeuta, mutta ei vääristellä tosiasioita.
Taidat olla entinen koulukiusaaja kun oot tietävinäsi noinkin hyvin? Mulla oli hyvä itsetunto siihen asti kun mua alettiin kiusata, koko peruskoulun ajan. Entinen, iloinen ja itsevarma, liikuntaa rakastava tyttö muuttui syömishäiriöiseksi viiltelijäksi. Myöhemmin myös päihteitä, koska kiusaaminen oli mun kohdalla sellaista, että myös rinnakkaisluokkalaiset kiusasi, eikä mulla ollu koulun ulkopuolella kun sisko, pikkuveli ja serkut ulkomailla.
Syömishäiriö on edelleen ja ikuiset arvet.
Kukas se tässä vääristelee tosiasioita?
Inhoan kaltaisiasi ihmisiä jotka puolustelee kiusaajia. Häpeä.-Eri jolle vastasit
36v mies vastaa, mulla siis oli aika hyvä itsetunto ja itsevarmuus kunnes koulukiusaajat sai vedettyä kummatkin syvälle maanrakoon. En ole koskaan sen jälkeen uskaltanut mennä juttelemaan kellekkään. Mua kiusattiin peruskoulussa 9v ajan, armeijassa 9kk ajan ja amiksessa 2v ajan. Oonko mä joku helvetin yhteiskunnan sylkikuppi mihin kaikki saa purkaa oman huonon olonsa ja turhaituneisuutensa.
Ja 2009 mun isän kuoltua masennuin sen verran et joitusin lopettamaan työt, ja en ole sen jälkeen onnistunut saamaan töitä. CV täynnä aukkoja. En usko enää koskaan työllistyväni. Ja yksikään nainen ei rupee kattomaan miestä kuka on vuodesta toiseen työttömänä. On mulla merkonomin tutkinto mutta en ole sillä työllistynyt, valmistuin 2v sitten.
Ainut mikä mulle tuo lohtua hieman on metallimusiikki.
Olet kirjoittanut tänne aiemminkin. Muistan sinut. Tuo pitkäaikainen, kolmessa toisistaan riippumattomassa paikassa kiusatuksi joutuminen viittaa kyllä siihen, että sinulla olisi peiliin katsomisen paikka. Jotain outoa täytyy sinussakin olla, jos joka paikassa silmätikuksi joudut.
Ja tässä taas malliesimerkki kiusaajasta..
Oletpa mustavalkoinen. Tuo metallifani on ainoa yhdistävä tekijä kaikissa kolmessa paikassa. Outoa olla niin varma, että hän ei voi mitenkään liittyä asiaan. Ihan vaan sattumaa, että kaikkialla reagoidaan häneen samoin.
Viime treffeistä on aikaa yli kymmenen vuotta mutta voinhan muutaman legendan niiltä ajoilta kertoa.
1. Treffasin naisen joka puhui taukoamatta. Kun sain johonkin väliin sanottua muutaman sanan nainen keskeytti ja jos yritin jatkaa, hän korotti ääntään ettei ollut kiinnostunut minun ajatuksista. Treffien jälkeen sain viestin jossa kertoi että olin äärettömän tylsää seuraa kun en edes puhunut mitään!
2. Tapasin toisen naisen joka oli juuri eronnut pitkäaikaisesta lukiosta saakka olleesta miehestään. Treffeillä nainen kyseli samat asiat mitkä olin jo kirjoitellut hänelle ja myös osin puhelimessa toistanut. Kesken kaiken hän soitti exälleen jolle kertoi olevansa paljon paremman kaverin kanssa treffeillä. Kun kerroin tarkemmin itsestäni hän alkoi kummeksua minua. Ihmetteli etten harrasta samoja asioita kuin hän ja exänsä. Loppujen lopuksi hän totesi ettei kannata jatkaa kun olen niin erilainen kuin mihin hän on tottunut.
Kertokaa jos on heittää parempia tapauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin kahden 15v. poikani kanssa. Kerran sitten uskalsin tuoda tapaamani fiksun oloisen miehen meille kylään. Poika mulkoili miestä pahasti ja sanoi: "Kaikenlaisia hamppareita se meidän äiti kotiin raahailee". Tilanne oli perin kiusallinen ja mies näki parhaaksi poistua paikalta.
Ymmärsin kyllä poikaa joka halusi puolustaa äitiä omaa tonttia tungettelijoilta.Edes minä, nuori aikuinen en käytä sanaa hamppari muusta kuin hampurilaisesta. Varmaan joku 15-vuotias käyttää sellaista sanaa.
Tuolle jollekin alemmalle, joka sanoi ettei nykyään ketään voi kutsua suoraan kotiin: ei ole voinut ikinä kutsua -__- se, että olet ollut tyhmä, ei tarkoita että se on ollut jotenkin maagisesti turvallista aiemmin.
Pientä täsmennystä vielä tuohon, että olin toki jo tavannut kyseisen miehen, käyty autoajelulla ja juteltu. Uskalsin siinä mielessä tuoda hänet kotiini. Mutta koska koti oli myös alaikäisen poikani koti, reaktio oli jopa odotettu. Ollaan me sille jälkeenpäin naurettukin. Mainittakoon, että teini on nykyään hyväkäytöksinen aikamies jolla on oma perhe.<3
Siis nuori aikuinen on 18-28v. Sinulla jo aikamies lapsi jolla oma perhe?? Oho.
Hamppari on nimenomaan btw vanhemman väen käyttämä nimitys laitapuolen kulkijoista. Lapset ja nuoret kutsuvat hampurilaista hamppariksi.
Kevät toi kevät toi muurarin,
kevät toi, kevät toi maalarin,
kevät toi, kevät toi rakennukselle hanslankarin
ja rannoille hampparin.
Niinpä niin. Olihan niitä treffejä ennen Tinderiäkin, joten kerroin omastani yli 20 vuoden takaa.
Tottahan tässä ikääkin on kertynyt, olen nykyisin jo 58 vuotias ja kuulun siis vanhempaan väkeen. Eikä se poikakaan enää nuorukainen ole, vaan lähes 40 vuotias ukkomies. Siihen aikaan ei syöty niin paljon hampurilaisia kuin nykyään, eikä niitä muistaakseni sanottu hamppareiksi.
Ajattelin vaan, että ehkä me vanhatkin saadaan kertoa treffikokemuksista kun aloituksessa ei mainittu ikärajaa?😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli puolet naisista on ollut lihavia vaikka kuvissa voisi olettaa toisin. Luuleeko naiset ettei se haittaa. Laittaisi sitten läskinsä kuviin eikä tuhlaisi toisen aikaa
Jos naisella ei ole selkeitä kroppakuvia profiilissa niin 100% varmuudella ylipainoa löytyy
Ei pidä paikkaansa. Itse olen ainakin jättänyt kroppakuvat pois siitä syystä, että se karsii osan karjamarkkinameinigillä naisia etsivistä ääliöistä. Enkä todellakaan edes lähetä niitä pyytäjille. Ei paljon kiinnosta tapailu miehen kanssa, jolle kumppanin etsiminen on kuin auton osto.
Eli olet läski.
Gamer_dad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: lle kävi vain kurja mäihä. Eipä mies huumoria ymmärtänyt. Toisaalta, hyvä vain, ei tuommoista miestä ois jaksanut kauaa katella.
Ehkäpä ap oli se, joka ei ymmärtänyt huumoria ja naiselliseen tapaan otti heti nokkiinsa.
Miksi mä olisin ottanut nokkiini? En mä menettänyt yhtään mitään. Mulla oli oikein kiva ilta.
ApAp oli "keskittynyt pelaamiseen". Jo siinä vaiheessa selväjärkinen mies ymmärtää että tämä ämmä ei ole normaaliälyinen.
Kerrotko mitä pahaa pelaamisessa on harrastuksena?
Sairaalloinen ylipaino, puutteellinen hygienia, haju, vajavaiset älynlahjat.
Se, että ajattelet pelaajien olevan typeriä, sairaalloisen ylipainoisia, pahalle haisevia ja etteivät he huolehdi hygieniasta, kertoo enemmän susta kuin pelaajista.
Ei, vaan nimenomaan juuri pelaajista.
Tästähän on itseasiassa tehty tutkimuksia maailma yliopistoissa ja on todettu keskimäärin pelaajien olevan keskimääräistä älykkäämpiä. Tunnen haisevia pelinörttejä, mutta enemmän tunnen menestyneitä, niin akateemisesti kuin taloudellisestikin, ihmisiä jotka pitävät pelaamisesta. Tämä foorumi tuskin kaipaa lähteitä, mutta etsivä löytää scholarista.
Terveisin itsekin pelaamista harrastava aviomies ja kahden lapsen isä.
Olen peliporukassa, joka siis pelaa yhdessä online-peliä ja tapaa välillä toisiaan livenä. Voin allekirjoittaa tämän, suurin osa porukasta on urallaan menestyneitä, sosiaalisia ja liikunnallisia ihmisiä. Muutama stereotypinen epäsosiaalinen ja ylipainoinen nörtti löytyy, mutta ovat selvästi vähemmistössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
mies_170_cm kirjoitti:
Yllä ns. naisen logiikkaa.
Ehkä todellisuudessa näin:
Mies: 170 cm, kengän korko 3 cm, siis kengät jalassa näennäispituus 170 cm + 3 cm = 173 cm.
Nainen: 165 cm, kengän korko 10 cm, siis kengät jalassa näennäispituus 165 cm + 10 cm = 175 cm.
Koska tässä naisen kengät jalassa näennäispituus 175 cm > miehen kengät jalassa näennäispituus 173 cm, niin naisen logiikan mukaan "mies on minua lyhyempi", vaikka todellisuudessa tuo mies on 5 cm tätä naista pidempi.
Niitä naisia, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, niin kunnioitan, muita naisia halveksin täysin avoimesti.
Kuulostaa siltä, että et ole sinut tuon lyhyytesi kanssa. Vaikeaa se varmasti on, koska 170 cm on tosi lyhyt mieheksi ja harva nainen haluaa lyhyen miehen… pitäisi kuitenkin pystyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Sama pätee lihaviin, pitää hyväksyä ne omat kilot eikä syytellä muita pinnalliseksi.
Ei ne muut pysty tekemään sinusta pitkää tai hoikkaa. Tai nuorta. Olet kuitenkin aina juuri se mikä olet.
Enpä nyt sanoisi ihan noinkaan.
Omassa ikäluokassani (50-v) keskipituus miehillä on muistaakseni noin 175cm, eli ei 170cm ole vielä erityisen lyhyt.
Itse olen 175 cm, enkä kokenut itseäni lainkaan lyhyeksi omassa nuoruudessani vaan lähinnä keskipituiseksi.
Omassa kaveripiirissäni oli nuorempana vain yksi +190 cm, muutama +180-185cm ja varmaankin kymmenkunta ~165-175 cm pitkää miehen noin 20 vuotiaana.
Toki 30v ja sitä nuoremmissa ikäluokissa tuo keskipituus on noussut todella paljon, olisiko heillä jo ~180cm ja myös yli 190cm hongankolistajia näkee nykynuorissa yhä useammin.
Suuttui, kun kysyin onko hän hyväkin sängyssä. Siihen loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli puolet naisista on ollut lihavia vaikka kuvissa voisi olettaa toisin. Luuleeko naiset ettei se haittaa. Laittaisi sitten läskinsä kuviin eikä tuhlaisi toisen aikaa
Jos naisella ei ole selkeitä kroppakuvia profiilissa niin 100% varmuudella ylipainoa löytyy
Ei pidä paikkaansa. Itse olen ainakin jättänyt kroppakuvat pois siitä syystä, että se karsii osan karjamarkkinameinigillä naisia etsivistä ääliöistä. Enkä todellakaan edes lähetä niitä pyytäjille. Ei paljon kiinnosta tapailu miehen kanssa, jolle kumppanin etsiminen on kuin auton osto.
Eli olet läski.
Ja sinä olet kusipää.
Mies sanoi ekoilla treffeillä haluavansa minut hiusteni värin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis muka hemmotella ennenkin saa tuheroa. Turhaa ajan haaskausta
Vaihdoimme muutaman viestin treffipalstalla. Tapasimme Tampereella kaksi vuotta sitten tähän aikaan keväästä, kun joka ainut kuppila oli kiinni. Kävelimme pölyisiä ja koleita katuja pitki ja mieleeni jäi lähinnä vain miehen närkästys, koska otin puheeksi hänen kuvansa palstalla. Hänen mielestään oli ihan ok laittaa itsestä kuva, joka oli kahdenkymmenen vuoden takaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on paljon aikaa, tämä tapahtui siihen aikaan, kun puhelimien "keskustelulinjat" olivat uusinta uutta. Olin sellaisessa paikassa, josta sai soittaa miten paljon tahansa minne tahansa, joten tuli kokeiltua tuollaista keskustelulinjaakin. No, linjalla oli samassa kaupungissa asuva nainen, joka alkoi kovasti ehdottaa tapaamista. En ollut yhtään asiasta innostunut, mutta kun en silloin seurustellut kenenkän kanssa ja mottona on ollut, että kaikkea paitsi kansantansseja pitää kokeilla, niin suostuin tapaamiseen paikallisessa ravintolassa. Nainen oli oikein miellyttävä, normaalikäytöksinen ja ihan viehättävän näköinenkin. Mutta jostain syystä en mitenkään halunnut lähteä hänen kanssaan hänen asunnolleen enkä suostua myöskään tapaamaan myöhemminkään. Oli uskomattoman noloa ja kiusallista kieltäytyä, kun naisessa ei kerta kaikkiaan ollut mitään vikaa. Yritin kertoa asian mahdollisimman kohteliaasti, mutta arvelin kuitenkin, että nainen pahoitti mielensä. Minua hävetti niin, että en sen koomin soittanut kertaakaan noille keskustelulinjoille ja muutenkin meni pitkä aika ennen kuin lähdin seuraavan kerran treffeille. M58
Nämä treffit eivät olleet mitenkään surkeat, mutta kuitenkin epätavalliset. Treffimies oli kiinnostunut mustavalkokuvien tekemisestä pimiössä. Olin itse juuri opetellut sen taidon työväenopistossa ja saanut pimiön käyttöoikeuden joksikin aikaa. Niinpä menimme pimiöön ja kehitimme miehen negatiiveista kuvia onnistuneesti. Muistan miettineeni, kuinka romanttinen tilanne voisi olla, jos välillämme olisi jotain. Mutta meistä kumpikaan ei ollut kiinnostunut jatkosta. Mies heitti minut autollaan kotiin ja totesi lopuksi, että parasta minussa olivat kenkäni. Tokaisu tuntui oudolta, koska olin ollut ystävällinen ja avulias.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
mies_170_cm kirjoitti:
Yllä ns. naisen logiikkaa.
Ehkä todellisuudessa näin:
Mies: 170 cm, kengän korko 3 cm, siis kengät jalassa näennäispituus 170 cm + 3 cm = 173 cm.
Nainen: 165 cm, kengän korko 10 cm, siis kengät jalassa näennäispituus 165 cm + 10 cm = 175 cm.
Koska tässä naisen kengät jalassa näennäispituus 175 cm > miehen kengät jalassa näennäispituus 173 cm, niin naisen logiikan mukaan "mies on minua lyhyempi", vaikka todellisuudessa tuo mies on 5 cm tätä naista pidempi.
Niitä naisia, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, niin kunnioitan, muita naisia halveksin täysin avoimesti.
Kuulostaa siltä, että et ole sinut tuon lyhyytesi kanssa. Vaikeaa se varmasti on, koska 170 cm on tosi lyhyt mieheksi ja harva nainen haluaa lyhyen miehen… pitäisi kuitenkin pystyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Sama pätee lihaviin, pitää hyväksyä ne omat kilot eikä syytellä muita pinnalliseksi.
Ei ne muut pysty tekemään sinusta pitkää tai hoikkaa. Tai nuorta. Olet kuitenkin aina juuri se mikä olet.Enpä nyt sanoisi ihan noinkaan.
Omassa ikäluokassani (50-v) keskipituus miehillä on muistaakseni noin 175cm, eli ei 170cm ole vielä erityisen lyhyt.
Itse olen 175 cm, enkä kokenut itseäni lainkaan lyhyeksi omassa nuoruudessani vaan lähinnä keskipituiseksi.Omassa kaveripiirissäni oli nuorempana vain yksi +190 cm, muutama +180-185cm ja varmaankin kymmenkunta ~165-175 cm pitkää miehen noin 20 vuotiaana.
Toki 30v ja sitä nuoremmissa ikäluokissa tuo keskipituus on noussut todella paljon, olisiko heillä jo ~180cm ja myös yli 190cm hongankolistajia näkee nykynuorissa yhä useammin.
Eihän se tosiaan harvinaisen lyhyt ole viisikymppisissä. Mutta lyhyt silti, ainakin pidemmän naisen näkökulmasta.
N51, 174cm ilman kenkiä
Juttelin paikat märkinä pari kuukautta kuvissa komealta vaikuttavan miehen kanssa. Olin ihan täpinöissäni. Oli lupauksia ja luulin häntä sellaiseksi, joka ei paljon muiden mielipiteistä välitä. Oukheiii...No tavattiin Tampereella ja sieltä löntysteli loikkimalla polvet lähes kiinni toisissaan reppana. Olin ihan järkyttynyt, miten kukaan voi kävellä niin luuserimaisesti. Siinä se sitten oli edessäni ja puhui venuvalla puhetyylillä ja oli ävvä ja äffä-vikaa. Olin ihan niin tyrmistynyt, että poskissa pisteli. Äijä oli selvä aspergeri, jonka "unohti" kertoa. Olin etsimässä elämäni seikkailua machosta enkä todellakaan mitään tuollaista möllöttäjää. Se puhetyyli oli niin ärsyttävä. Ihan kuin joku pikkurillihienostoleidiman. Mentiin kyllä hiljaiseen kuppilaan, missä sitten lämmittelin hetken ja tämä treffikumppani sätki siinä pakkoliikkeineen, mitä nyt autisteilla on. Tämä tyyppi oli kaiken lisäksi vielä todella ylimielinen ja "singahteli" oviaukosta kuin joku kissa. Minä siis avasin naisena hänelle oven ja kuppilan käytävillä hakiessaan jotain lähes koko ajan "singahteli" kädet kummallisessa asennossa kuin kissa tai joku vatun häiriintynyt eläin. Sanoin tälle nörttinyssylille hänen lopulta istuuduttuaan, että tämä muija lähtee nyt vattuun ja tämä oli tässä. Tyhmä laittoi vielä minulle tekstarin, että oli kauhean kiva tavata. En tiedä, missä matematiikkaburgeritodellisuudessa tuokin eli. Todella kuuma kuvissa, mutta olemus ja ääni ihan vajakin ja häpesin sen pomppimista. Ei minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Kirjotti kyllä hyvin uskottavasti, mutta livenä täysi pökäle.
Yhdellä klubilla hieman ennen valomerkkiä eräs jannu tuli juttelemaan, kertoi kiinnostuneensa ja pyysi treffeille. Ihan kivan näköinen ja oloinen tyyppi. Mikäs siinä, kokeillaan, ajattelin. Vaihdoimme numerot.
Joitakin päiviä myöhemmin sovimme treffit, hän tulisi hakemaan. Tekstari kilahti, hän oli ulkona odottamassa. Siellä olikin, pieni, ruosteinen, kolhiintunut auto ja jannu ratin takana. Ei noussut autosta, kun pääsin kohdalle, ei avannut ovea. Matkustajan penkillä kaikenlaista roinaa ja roskia, joita ei siivonnut pois. Katseli vierestä kun itse siirsin ne auton lattialle, kun ei muutakaan paikkaa ollut/osoitettu.
”No,minne mennään?”, kysyin, ajatellen että mennään syömään johonkin kivaan treffeille sopivaan paikkaan. Jätkä vei mut Chicosiin… siis periaatteessa pikaruokapaikkaan. Burgereita kelmeässä valaistuksessa epämukavien jakkaroiden päältä. Jee. (Jo tässä vaiheessa alkoi olla selvää että tämä keissi oli tässä)
Ruoan kanssa mies otti olutta. Ei yhden, ei kahta, vaan kolme tuoppia. ”No, hän jättää varmaan auton keskustaan ja jatkaa matkaansa julkisilla”, ajattelin. Väärin. Syötyämme hän ehdotti, että jatketaan vielä johonkin baariin, ja oli siitä todella painostava. Keksin hätävalheen, että mulla on toinen meno tiedossa illan päätteeksi, että ystävät jo odottelevat keskustassa. Tyyppi ehdotteli että voi heittää minut autolla sinne kyllä (ts. epäili myös sanomaani). Kauhuissani ja kuvottuneena sitten katsoin, kun jätkä suuntasi autolleen ja hyppäsi rattiin. Itse lähdin kipittämään nopeasti keskustan suuntaan, ja huomasin tyypin seuraavan minua. Onneksi löysin aleksanterinkadun varrelta sisäpihan, missä oli huikea latinomusan konsertti juuri menossa. Sinne ei jäbä hetkessä pääsisi - hänellähän oli parkkia tarvitseva auto. Siellä oli hyvä hetken piilotella, hengähtää itsekseen ja ihmetellä mitä juuri tapahtui. Kunpa vaan nuorempana olisin tajunnut myös ilmoittaa rattijuoposta poliisille.
emmä tiiä.