Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä surkeimmat treffit ovat olleet sellaiset missä kumppani ei vastaa ollenkaan kuvia. Tinderin aikakautena harmillisen yleistä...
t.M29
Pätee myös miehiin
Tapahtui ennen älylaitteita kun lehti- ilmoituksilla etsittiin seuraa. Vastasin yhden musikaalisen miehen viestiin ja sovittiin treffit minun luo. (Nykyisin ei tulisi kuuloonkaan kutsua ketään tuntematonta omaan kotiin).
Mies vaikutti kunnolliselta ja meillä synkkasi heti. Kumpikin tunsi, että tästä tulisi hyvä suhde. Soitettiin yhdessä pianoa nelikätisesti, tuntui hienolta. Sitten istuttiin sohvalla romanttisissa tunnelmissa kun mies yhtäkkiä sanoi ettei voi alkaa seurustelemaan kanssani. Hämmästyin kovasti ja kyselin syytä. Hän kertoi, että joku ns. kummi hell.srk:ssa oli profetoinut, että tuleva vaimo on tummatukkainen. Minä en kuulema ole sopiva koska olen vaalea.
Mies nousi, laittoi kengät jalkaansa ja lähti. Jäin ihmettelemään itsekseni erikoista tapaamista.
Olisihan hän voinut laittaa jo ilmoitukseen, että vaaleaveriköt älkööt vaivautuko.😉
Nukkumatti, tyypillä oli ihmeellisesti töröttävä sininen pipo ja kun mentiin istumaan puistonpenkille, alkoi jankata miten näytän väsyneeltä ja voisin pistää pään hänen syliinsä.
Herra hukkaaja, väitti minun varastaneen hänen astmapippunsa jota oli pitänyt typerästi hupparin taskussa.
Kakkonen on ykkönen, vedin kahvit väärään kurkkuun kun alkoi pokkana ehdotella peppuseksiä parkkihallissa olevassa autossaan, hänellä oli kuulemma hansikaslokerossa liukastetta ja kortsujakin.
Kissojen vihaaja, tiesi että minulla oli kissoja mutta pyysi silti treffeille ja alkoi sitten vaatia että kissat lähtee tai ei tule toisia treffejä. Ei tosiaan tullut.
Juoppohullun päiväkirja, tahtoi kello 10 aamulla kaljalle ja löi miestä joka oli muka tuijottanut takamustani.
Tuntuu että olen joku hullumagneetti, ei enää treffejä minulle!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kirjoitti:
Aivan mahtavia juttuja. Haluan kyllä jonkun vauva-palstalaisen seuraavaksi kumppaniksi jos nykyisen kanssa menee joskus lusikat jakoon. Näitä tarinoita kuuntelisi vaikka kymmenet treffit putkeen!
T.m27
Sinähän olet itsekin vauvapalstalainen näemmä. MIksi jonkun pitäisi erikseen kertoa sinulle näitä juttuja? :D
Jos nyt halutaan viisastella niin eksyin tälle sivulle (ja ketjuun) ensimmäistä kertaa iltapulun mainoksesta, kys. päivänä mutta ehkä tulin jäädäkseni, mene ja tiedä. Kyllä musta saatetaan vielä aito vauva-palstalainen leipoa.
Asuin kahden 15v. poikani kanssa. Kerran sitten uskalsin tuoda tapaamani fiksun oloisen miehen meille kylään. Poika mulkoili miestä pahasti ja sanoi: "Kaikenlaisia hamppareita se meidän äiti kotiin raahailee". Tilanne oli perin kiusallinen ja mies näki parhaaksi poistua paikalta.
Ymmärsin kyllä poikaa joka halusi puolustaa äitiä omaa tonttia tungettelijoilta.
Ehkä ne, kun lähdin tapailemani miehen kanssa keikalle ja sen päätteeksi hän tarjoili minulle drinkkejä baarissa. Kun pääsimme asunnolle ja halusin nukkumaan, hän halusi vain sitä itseään. Jälkeenpäin tajusin, että taustalla oli ainoastaan pyrkimys päästä housuihini. Juotti siis minua siinä mielessä, että irtoaisi helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä surkeimmat treffit ovat olleet sellaiset missä kumppani ei vastaa ollenkaan kuvia. Tinderin aikakautena harmillisen yleistä...
t.M29
Pätee myös miehiin
Lainaamassasi viestissä puhuttiin kumppanista, sukupuolesta ei ollut mainintaa.
Tapailin muutaman kerran miestä, jonka kanssa treffot olivat sitä että kävelttiin ympäri Helsinkiä ja yritin väkisin pitää keskustelua yllä. Se oli vaikeaa, kun mkes vastaili vain "kyllä", "ei" ja "emt." Viimeiseksi jääneillä treffeillä hän ilmoitti lopuksi, että hänen pitää hyt lähteä, kun on aika terapiaan. Muutaman päivän päästä hän soitti, ettei halua enää nähdä, no en minäkään.
Eroamiseni jälkeen takanani on kolmet treffit. Yksi treffikumppaneista haukkui koko treffien ajan eksää. Toinen piintynyt insinöörivanhapoika. Kolmas myös eronnut, joka innostui syyllistämään minua erostani. Vaistosin hänessä jopa psykopaattisia piirteitä. Hän suoraan vihjaili, olinko ajatellut, millaiseksi naiseksi tulinkaan eroni jälkeen. Täytyy sanoa, että yksineloni on mannaa näiden treffien jälkeen. Onneksi olen nuorten miesten äiti. Sieltä heidän sukupolvesta olen saanut tavata ihania, positiivisia ja terveitä nuoria miehiä. Oman sukupolveni miehet ovat monet kovasti häiriintyneitä, ainakin ne jotka liikkuvat vapaalla jalalla. Toki toivoa on ikääntyessä, sieltä voi vapautua luonnollisen poistuman kautta miellyttäviä leskimiehen. Minun sukupolveeni kuuluvat nämä Mika Lehtimäet yms. Ja huom, jos joku käsitti väärin, itse en ala seurustelemaan lasteni ikäisten miesten kanssa milloinkaan. Minua ei sellaiseen saa mukaan.
Jos menee treffeille vaikka kahvilaan ja toteaakin melkein heti, että itseä ei jostain syystä kiinnostakaan tämä treffikumppani, niin kumpi on parempi vaihtoehto?:
1. Tekee asian heti selväksi treffikumppanille ja päättää treffit samoin tein. Säästää omaa, sekä toisen aikaa.
2. Viettää toisen kanssa vaikka ne parin tunnin treffit keskusteluineen ja tutustumisineen kahvin ääressä. Jos treffien päättyessä vieläkään ei ole kiinnostus herännyt enempää, niin siinä vaiheessa sitten ilmaisee sen ja toivottaa hyvät jatkot.
Itse en ole sinkku, mutta ihan mielenkiinnosta mietiskelin, että miltä tuntuisi olla jompikumpi osapuoli.
-M29
Vierailija kirjoitti:
Jos menee treffeille vaikka kahvilaan ja toteaakin melkein heti, että itseä ei jostain syystä kiinnostakaan tämä treffikumppani, niin kumpi on parempi vaihtoehto?:
1. Tekee asian heti selväksi treffikumppanille ja päättää treffit samoin tein. Säästää omaa, sekä toisen aikaa.
2. Viettää toisen kanssa vaikka ne parin tunnin treffit keskusteluineen ja tutustumisineen kahvin ääressä. Jos treffien päättyessä vieläkään ei ole kiinnostus herännyt enempää, niin siinä vaiheessa sitten ilmaisee sen ja toivottaa hyvät jatkot.
3. Joskus oli aika jäykästi alkaneet treffit, noin vartin jälkeen totesin ettei kyllä siinä mielessä synkkaa yhtään, mutta oli jo aikaisemmin ilmennyt että oltiin oltu useammassa samassa työpaikassa mutta eri aikaan, ja seuraavat pari-kolme tuntia meni sitten juoruillessa ja oli lopulta tosi kivaa eikä ole sen jälkeen oltu missään yhteyksissä.
Olin treffeillä ja kemiat ei selvästikään osuneet kohdalle. Ei siinä mitään, näitä sattuu. Mutta kun treffien jälkeen oli selvä, ettei enää tulla näkemään, niin sanoin tarjoilijalle että molemmille oma lasku. Tästä nainen otti aivan kauheat kilarit, niin että koko ravintola kuuli.
Maksoin siinä rauhallisesti sitten oman laskun, sanoin että oli kiva tavata ja lähdin kotiin. Vielä ovella kuului aivan hirveä huutaminen, nainen meni jonkinlaiseen psykoosiin. Tuli onneksi ns väistettyä luoti, kun tapailu jäi ensitreffeihin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne, kun lähdin tapailemani miehen kanssa keikalle ja sen päätteeksi hän tarjoili minulle drinkkejä baarissa. Kun pääsimme asunnolle ja halusin nukkumaan, hän halusi vain sitä itseään. Jälkeenpäin tajusin, että taustalla oli ainoastaan pyrkimys päästä housuihini. Juotti siis minua siinä mielessä, että irtoaisi helpommin.
No shit, Sherlock!
Vierailija kirjoitti:
Asuin kahden 15v. poikani kanssa. Kerran sitten uskalsin tuoda tapaamani fiksun oloisen miehen meille kylään. Poika mulkoili miestä pahasti ja sanoi: "Kaikenlaisia hamppareita se meidän äiti kotiin raahailee". Tilanne oli perin kiusallinen ja mies näki parhaaksi poistua paikalta.
Ymmärsin kyllä poikaa joka halusi puolustaa äitiä omaa tonttia tungettelijoilta.
Edes minä, nuori aikuinen en käytä sanaa hamppari muusta kuin hampurilaisesta. Varmaan joku 15-vuotias käyttää sellaista sanaa.
Tuolle jollekin alemmalle, joka sanoi ettei nykyään ketään voi kutsua suoraan kotiin: ei ole voinut ikinä kutsua -__- se, että olet ollut tyhmä, ei tarkoita että se on ollut jotenkin maagisesti turvallista aiemmin.
Yhdet treffit TODELLAKIN MISSASIN, mutta eipä kaduta, jätkä oli ihan SURKEA KUSIPÄÄ!
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ihmisillä voi mennä tunteisiin muiden treffit?
Miten ihmisillä voi mennä tunteisiin jotku alapeukut?
Ihan hauska vanha ketju..
Mun surkeimmat ketjut sovittiin netin välityksellä. Oli outoa, että tapasimme ylipäätään baarissa ekan kerran, mutta okei - julkinen paikka. Typpi veti övereitä, kysyi pari lausetta itsestäni alussa ja lopun aikaa avautui itsestään. Ensin kehui suorituksiaan ja muutaman kaljan jälkeen kertoi itse saaneensa narsistin diagnoosin. Olin vähän siinä vaiheessa, että okei..kiitos, kun kerroit. Ne oli p* treffit muutenkin, eikä tullut anteeksi anteeksipyyntöäkään. Tosin en edes muista enää, että kyselikö enää peräänkään. Erikoinen tapaus. Entinen tyttöystävä oli velkariippuvainen edelleen häneen jne.
Koskaan ei ole noin pahasti soinut hälytyskellot, kuin noiden treffien aikana.