Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Puolituttu mies laittoi viestiä, että on hiljattain eronnut ja olisi kiva nähdä ja jutella vaikka kahvin merkeissä. Ei oltu pariin vuoteen nähty, mutta aiemmin tavattu useinkin harrastuksen merkeissä (tunsin myös hänen eksänsä). Joten kutsuin hänet kahville, kun ajattelin että hän haluaa purkaa tuntojaan erosta ja kaipaa juttuseuraa.

Noh - hän saapui kukkien kanssa, jota hieman ihmettelin. Käännyin laittamaan kukkia maljakkoon, jolloin hän sitten päätti halata mua takaapäin oikein kunnolla. Menin ihan lukkoon tuosta yhtäkkisestä odottamattomasta eleestä. Ajattelin, että nyt ei kehtaa olla liian tyly, kun kyseessä on tuttu joka juuri eronnutkin. Joten päädyin jostain syystä esittämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Käännyin kävelläkseni laittamaan lupaamani kahvin tippumaan. Mies roikkui minussa halaten takaapäin, ja kompastui jalkoihinsa kun lähdin kävelemään. Hän raahautui parin askelen verran roikkuen lantiossani kiinni. :D Onneksi hän tajusi irroittaa ja lopettaa.

Sen jälkeen juotiin pikaisesti kahvit. Tunnelma oli kireähkö. Kahvin jälkeen sanoin, että nyt pitääkin lähteä kauppaan. Mies ilmoitti tulevansa mukaan, ja että kaupassa käynnin jälkeen voitaisiin sitten katsoa leffa. Sanoin että se ei käy, ja kauppaankin menen yksin - nyt on aika lähteä. Lähdettiin sitten yhdessä rappukäytävään, mies erittäin nyreänä. Hän kulki edelläni rappusia alas ja kompastui jalkoihinsa. Päästin vahingossa spontaanin naurahduksen, josta hän tuohtui vielä enemmän. Ulkona hän lähti amisautollaan (sellainen tuunattu, korkean spoilerin omaava vähintään 20v vanha kirkkaan värinen Toyota) renkaat ulvoen pois. Mainittakoon vielä, että kyseessä 40+ vuotias mies. Itse olin tuohon aikaan juuri täyttänyt 30v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat hypätköön kaivoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää 36v ja en oo koskaan viel ollu treffeil, oon myös ollut 13v työttömänä eli tuskin tulee naiset musta koskaan kiinnostumaan. Olen ollut jokaisessa deittisivustossa mutta en ole löytänyt enkä saanut seuraa kertaakaan. Olen myös erittäin epäsosiaalinen ja mun itsetunto ja itsevarmuus on kummatkin tuhottu kiitos koulukiusaajien.

On muuten melko harvinaista, että hyvän itsetunnon omaava, itsevarma ihminen joutuu koulukiusatuksi.

Ymmärsinkö oikein, että koulukiusattu siis mielestäsi saa syyttää vain itseään?

Et, mutta ei vaan ole totta, että kiusaajat vievät itsetunnon ja itsevarmuuden - ne olivat jo valmiiksi huonot. Toki se ei kiusaamista oikeuta, mutta ei vääristellä tosiasioita.

Taidat olla entinen koulukiusaaja kun oot tietävinäsi noinkin hyvin? Mulla oli hyvä itsetunto siihen asti kun mua alettiin kiusata, koko peruskoulun ajan. Entinen, iloinen ja itsevarma, liikuntaa rakastava tyttö muuttui syömishäiriöiseksi viiltelijäksi. Myöhemmin myös päihteitä, koska kiusaaminen oli mun kohdalla sellaista, että myös rinnakkaisluokkalaiset kiusasi, eikä mulla ollu koulun ulkopuolella kun sisko, pikkuveli ja serkut ulkomailla.

Syömishäiriö on edelleen ja ikuiset arvet.

Kukas se tässä vääristelee tosiasioita?

Inhoan kaltaisiasi ihmisiä jotka puolustelee kiusaajia. Häpeä.

-Eri jolle vastasit

36v mies vastaa, mulla siis oli aika hyvä itsetunto ja itsevarmuus kunnes koulukiusaajat sai vedettyä kummatkin syvälle maanrakoon. En ole koskaan sen jälkeen uskaltanut mennä juttelemaan kellekkään. Mua kiusattiin peruskoulussa 9v ajan, armeijassa 9kk ajan ja amiksessa 2v ajan. Oonko mä joku helvetin yhteiskunnan sylkikuppi mihin kaikki saa purkaa oman huonon olonsa ja turhaituneisuutensa.

Ja 2009 mun isän kuoltua masennuin sen verran et joitusin lopettamaan työt, ja en ole sen jälkeen onnistunut saamaan töitä. CV täynnä aukkoja. En usko enää koskaan työllistyväni. Ja yksikään nainen ei rupee kattomaan miestä kuka on vuodesta toiseen työttömänä. On mulla merkonomin tutkinto mutta en ole sillä työllistynyt, valmistuin 2v sitten.

Ainut mikä mulle tuo lohtua hieman on metallimusiikki.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle! 😐 Voi kun noi kiusaajat vois vetää maanrakoon. Ne ei edes tajua, että siinä voi pilata ihmisen elämän vuosiksi, vuosikymmeniksi tai loppuelämäksi. Sä et oo mikään sylkykuppi mutta sehän noiden kiusaajien tarkotus on: saada tuntemaan ittensä sellaseksi... Oon se kenelle vastasit. Rämmin kanssa päivästä toiseen, työttömänä ja todennäköisesti en pysty enää töihin (lähäri) koska eka pitäis saada ittensä kuntoon ennen kun pystyy muita hoitamaan.

Hyvä että sulla on musiikki! Se on munkin suurimpia iloja. 💖 Kyllä me selvitään tästä paskasta vaikka ei sitä ikinä unohda.

Kiitos mukavasta viestistä, toivon sulle kans kaikkea hyvää elämään. Mistä kaupungista muuten olet? Mä asun turussa ja ois itseasiassa kiva saada yks hyvä kaveri. Tai vaikka sähköposti jutustelua.

M36

Asun Vantaalla :( mutta en sähköpostilla? Tottakai! Jos annat osoitteen, laitan viestiä. Omaani en voi tähän laittaa koska se on liian tunnistettava (nimi)

Siis sähköpostilla, kyllä. En tiiä mistä toi "en" tuli 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat hypätköön kaivoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää 36v ja en oo koskaan viel ollu treffeil, oon myös ollut 13v työttömänä eli tuskin tulee naiset musta koskaan kiinnostumaan. Olen ollut jokaisessa deittisivustossa mutta en ole löytänyt enkä saanut seuraa kertaakaan. Olen myös erittäin epäsosiaalinen ja mun itsetunto ja itsevarmuus on kummatkin tuhottu kiitos koulukiusaajien.

On muuten melko harvinaista, että hyvän itsetunnon omaava, itsevarma ihminen joutuu koulukiusatuksi.

Ymmärsinkö oikein, että koulukiusattu siis mielestäsi saa syyttää vain itseään?

Et, mutta ei vaan ole totta, että kiusaajat vievät itsetunnon ja itsevarmuuden - ne olivat jo valmiiksi huonot. Toki se ei kiusaamista oikeuta, mutta ei vääristellä tosiasioita.

Taidat olla entinen koulukiusaaja kun oot tietävinäsi noinkin hyvin? Mulla oli hyvä itsetunto siihen asti kun mua alettiin kiusata, koko peruskoulun ajan. Entinen, iloinen ja itsevarma, liikuntaa rakastava tyttö muuttui syömishäiriöiseksi viiltelijäksi. Myöhemmin myös päihteitä, koska kiusaaminen oli mun kohdalla sellaista, että myös rinnakkaisluokkalaiset kiusasi, eikä mulla ollu koulun ulkopuolella kun sisko, pikkuveli ja serkut ulkomailla.

Syömishäiriö on edelleen ja ikuiset arvet.

Kukas se tässä vääristelee tosiasioita?

Inhoan kaltaisiasi ihmisiä jotka puolustelee kiusaajia. Häpeä.

-Eri jolle vastasit

36v mies vastaa, mulla siis oli aika hyvä itsetunto ja itsevarmuus kunnes koulukiusaajat sai vedettyä kummatkin syvälle maanrakoon. En ole koskaan sen jälkeen uskaltanut mennä juttelemaan kellekkään. Mua kiusattiin peruskoulussa 9v ajan, armeijassa 9kk ajan ja amiksessa 2v ajan. Oonko mä joku helvetin yhteiskunnan sylkikuppi mihin kaikki saa purkaa oman huonon olonsa ja turhaituneisuutensa.

Ja 2009 mun isän kuoltua masennuin sen verran et joitusin lopettamaan työt, ja en ole sen jälkeen onnistunut saamaan töitä. CV täynnä aukkoja. En usko enää koskaan työllistyväni. Ja yksikään nainen ei rupee kattomaan miestä kuka on vuodesta toiseen työttömänä. On mulla merkonomin tutkinto mutta en ole sillä työllistynyt, valmistuin 2v sitten.

Ainut mikä mulle tuo lohtua hieman on metallimusiikki.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle! 😐 Voi kun noi kiusaajat vois vetää maanrakoon. Ne ei edes tajua, että siinä voi pilata ihmisen elämän vuosiksi, vuosikymmeniksi tai loppuelämäksi. Sä et oo mikään sylkykuppi mutta sehän noiden kiusaajien tarkotus on: saada tuntemaan ittensä sellaseksi... Oon se kenelle vastasit. Rämmin kanssa päivästä toiseen, työttömänä ja todennäköisesti en pysty enää töihin (lähäri) koska eka pitäis saada ittensä kuntoon ennen kun pystyy muita hoitamaan.

Hyvä että sulla on musiikki! Se on munkin suurimpia iloja. 💖 Kyllä me selvitään tästä paskasta vaikka ei sitä ikinä unohda.

Kiitos mukavasta viestistä, toivon sulle kans kaikkea hyvää elämään. Mistä kaupungista muuten olet? Mä asun turussa ja ois itseasiassa kiva saada yks hyvä kaveri. Tai vaikka sähköposti jutustelua.

M36

Asun Vantaalla :( mutta en sähköpostilla? Tottakai! Jos annat osoitteen, laitan viestiä. Omaani en voi tähän laittaa koska se on liian tunnistettava (nimi)

Tässä mun sähköposti: metallifani666@gmail.com

Kuten mun sähköpostista käy ilmi, tykkään metallimusiikista. 🤣 Mutta jostain syystä synkkä ja surullinen musiikki on antanut mulle aina voimaa ja auttanut jaksamaan.

M36

Oltiin kirjoiteltu tovi tinderissä. Mies vaikutti mukavalta ja näyttikin ihan hyvältä. Sovittiin treffit kahvilaan. Juttu aloitettiin keskustelemalla työjutuista: kerroin lyhyesti työstäni miehen siitä kysellessä. Sen jälkeen kysyin vuorostani hänen työkuvioistaan. Hän kertoi olevansa työtön, kun ei ole tullut hyvää työtarjousta vielä vastaan. Ammatiltaan hän sanoi olevansa tsadenomi. Ihmettelin mielessäni, mitä sellainen tekee, mutta en kehdannut kysyä.

Myöhemmin mies kysyi millä autolla ajan. Kerroin, että mulla on bemari. Siitä mies innostui, ja kertoi että hänkin ajaa bematsilla. Tässä vaiheessa, ihan kahvittelun loppuvaiheessa tajusin, että miehellä on aika radikaali ärrävika. Tsadenomi ilmeisesti tarkoitti tradenomia. Mies oli taitavasti vältellyt r-kirjaimen käyttöä koko treffien ajan. Hänellä oli erikoinen tapa korvata r kättämällä ts-yhdistelmää.

Vaikka mies muuten vaikutti ihan mukavalta, ei tuntunut olevan sitä kemiaa.. Ja kieltämättä ärrävika oli aikamoinen turnoff.

Sovittiin 30+vuotiaan tindermiehen kanssa treffit kiinalaiseen ravintolaan. Saavuttiin paikalle suunnilleen samaan aikaan ja tilattiin ruuat. Mies ei ollut ulkoisesti ihan sellainen kuin oli antanut ymmärtää. Ylipainoa oli reippaasti eikä sitä tullut kuvista ilmi. Juttelu sujui kuitenkin ihan mukavasti alkuunsa. Hän kertoi, että hänellä on neljä lasta, kaikki eri naisen kanssa. Ja että lapset ovat hänelle tärkeitä. En ihan innostunut tästä, mutta ajattelin että kyseessä täytyy olla hyvä tyyppi kun kuitenkin lastensa hyvinvointi on tärkeää. Noh.. Sen jälkeen hän jatkoi, että jos lapset häiritsevät minua, niin hänen ei ole pakko olla heihin yhteydessä :D Ja seuraavaksi hän painotti, että hänelle ei ole ongelma tehdä lasta minunkin kanssani, vaikka niitä on jo ennestään neljä. "Voidaan vaikka heti suunnitella tää homma, sulla kun ei ole vielä lasta". Seuraavaksi tuli puheeksi naimisiinmeno, josta hän haaveilee pikaisesti. Hän olikin ehtinyt olla jo kolmesti naimisissakin ja useamman kerran kihloissa.

Ei nähty enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: lle kävi vain kurja mäihä. Eipä mies huumoria ymmärtänyt. Toisaalta, hyvä vain, ei tuommoista miestä ois jaksanut kauaa katella.

Ehkäpä ap oli se, joka ei ymmärtänyt huumoria ja naiselliseen tapaan otti heti nokkiinsa.

Miksi mä olisin ottanut nokkiini? En mä menettänyt yhtään mitään. Mulla oli oikein kiva ilta.

Ap

Eli otit nokkiisi ja olet vielä erittäin lapsellinen.

Treffit naisen kanssa, joka somekuvien perusteella oli kaunis ja isorintainen. Pettymys oli suuri, kun hän ei vastannut lainkaan kuviensa luomaa mielikuvaa. Join kohteliaisuudesta kahvit ja ilmoitin, että en ole kiinnostunut.

Tinderissä tavattu mies, kirjoiteltu jonkin aikaa ja päätetty tavata. Ensimmäisillä treffeillä heti alkuun mies kertoo, että "olis varmaan pitänyt perua nää treffit, tapasin eilen yhden tosi kiinnostavan naisen ja olen ihan ihastunut". Oltiin menossa museoon katsomaan näyttelyä, joka mua kiinnosti ja jonka jokatapauksessa olisin halunnut nähdä, joten päätettiin että ollaan nyt kuitenkin treffeillä, mikä oli siis näyttely + kahvit. Koko ajan mies hehkutti eilen tapamaansa naista, sitten taas "voi ei, ei mun varmaan pitäisi puhua sulle tästä ettei sulle tule paha mieli", sitten taas vaihtoi puheenaiheeksi sen eilisen naisen. En osannut edes suuttua tai pahastua, sillä jo ensinäkemältä minulle oli tullut selväksi etten ollut miehestä kiinnostunut. Ihan liian lyhyt ja päällä loisti kalju, jota oli kuvissa peitellyt lippiksillä. 

Huippu oli, että joidenkin viikkojen kuluttua tuo sama mies kehtasi ottaa minuun uudelleen yhteyttä varavaihtoehtona, kun ei sen ihanan naisen kanssa ollut tullutkaan sitten mitään. Laitoin estoon koko tyypin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: lle kävi vain kurja mäihä. Eipä mies huumoria ymmärtänyt. Toisaalta, hyvä vain, ei tuommoista miestä ois jaksanut kauaa katella.

Ehkäpä ap oli se, joka ei ymmärtänyt huumoria ja naiselliseen tapaan otti heti nokkiinsa.

Tämä on juuri sitä paskaa "huumoria" jota jotku harrastavat. Toimii siis siten että vastataan asiaan väärin ja se on sitten "huumoria". Itse joskus pelaan samaa peliä ignoraamalla "huumorin" ja "huumorimielessä" vastaan itsekin kuin en olisi ymmärtänyt. Siinä sitten vastapuoli vetää herneen nenään ja pitää minua huumorintajuttomana, vaikka on itse siellä pelin alatasolla.

Pokerissahan tätä samaa tehdään jatkuvasti, täytyy ajatella mitä toinen ajattelee minun ajattelevan. Tätä ketjua voi sitten jatkaa niin pitkälle kuin haluaa ja uskoo toisen kognitiivisten kykyjen yltävän.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41910 kirjoitti:

Juteltiin puhelimessa ennen kuin nähtiin. Tämä siis ennen tätä someaikaa.

Puhuttiin, että olisi kiva tutustua ennen sänkyyn menoa. Nähtiin sitten ja mies halusi sänkyyn (olen siis nainen). En halunnut mennä hänen kanssaan sänkyyn ja mies alkoi itkeä. Oli tosi ahdistavaa tulla painostetuksi, kun luulin, että voidaan tavata edes muutaman kerran ennen seksin harrastamista.

Ehkä tämä kuuluu katekoriaan: oudoimmat treffit.

Kuulostaa kieltämättä oudolta, että tapaa jonkun vain sen takia, että varmistaa haluaako mennä sänkyyn hänen kanssaan. Normaalit ihmiset eivät mene sänkyyn ensitreffien jälkeen.

Oletko tosissasi? Tinder on täynnä tyyppejä jotka etsivät nimenomaan pelkkää seksiseuraa ja todellakin menevät sänkyyn yhden tai kahden tapaamisen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää 36v ja en oo koskaan viel ollu treffeil, oon myös ollut 13v työttömänä eli tuskin tulee naiset musta koskaan kiinnostumaan. Olen ollut jokaisessa deittisivustossa mutta en ole löytänyt enkä saanut seuraa kertaakaan. Olen myös erittäin epäsosiaalinen ja mun itsetunto ja itsevarmuus on kummatkin tuhottu kiitos koulukiusaajien.

On muuten melko harvinaista, että hyvän itsetunnon omaava, itsevarma ihminen joutuu koulukiusatuksi.

Tökerö kommentti, koska puhumme lapsista, joiden itsevarmuus yms. on vasta kehittymässä.

Itsevarmuus yms. ei koskaan ole omaa ansiota. Mikäli sitä on, omat vanhemmat on tehneet hyvää työtä eikä ole sattunut liikaa ikäviä juttuja, vaikkapa niitä kiusaamiskokemuksia.

Olen samaa mieltä lasten kohdalla, mutta eri mieltä tuosta etteikö itsevarmuus olisi koskaan omaa ansioita. Aikuisella ihmisellä se useimmiten on juurikin sitä, itseään ja itsevarmuuttaan voi kehittää ja harjoitella koko elämän ajan. Tähän löytyy oppaitakin vaikka kuinka, ja varsin toimivia sellaisia. Ei pidä uhriutua ja tyytyä siihen että koska lapsuus oli hankala, niin minusta ei voisi koskaan tulla itsevarmaan ja vahvaa ihmistä. T. entinen koulukiusattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin komean hyvin toimeentulevan miehen. Mutta mies kertoi melkein ensimmäisenä, että ompelee itse jopa farkkunsa. Siis ostaa yhdet housut ja niistä tekee kaavat ja ompelee uusia. En halunnut tavata uudestaan, koska en pystyisi noin nuukan kanssa elämään.

Ei ole välttämättä mitään nuukuutta! Ei kyllä tule mitenkään halvemmaksi ommella itse kuin ostaa vaikka alennusmyynnistä tai nettikaupoista. Joku muu syy meillä kaikilla ompelemista harrastavilla on: saa persoonallisia vaatteita, juuri sellaisia kuin haluaa. Hyvin istuvat housut esimerkiksi. Olen ommellut monet kymmenet housut samoilla kaavoilla, kun on juuri minun vartalomallille sopivat.

Jep, itse ompelu oli säästöä ehkä joskus 70-luvulla, nyt se on laatutietoisen ja tekeväisen ihmisen merkki. Vaatteet on nykyään niin halpoja, että jos omalle ajalleen laskee yhtään hintaa niin itse tehdyt on aika kalliita. 

Oooh, täällähän on syntymässä romanssi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää 36v ja en oo koskaan viel ollu treffeil, oon myös ollut 13v työttömänä eli tuskin tulee naiset musta koskaan kiinnostumaan. Olen ollut jokaisessa deittisivustossa mutta en ole löytänyt enkä saanut seuraa kertaakaan. Olen myös erittäin epäsosiaalinen ja mun itsetunto ja itsevarmuus on kummatkin tuhottu kiitos koulukiusaajien.

On muuten melko harvinaista, että hyvän itsetunnon omaava, itsevarma ihminen joutuu koulukiusatuksi.

Tökerö kommentti, koska puhumme lapsista, joiden itsevarmuus yms. on vasta kehittymässä.

Itsevarmuus yms. ei koskaan ole omaa ansiota. Mikäli sitä on, omat vanhemmat on tehneet hyvää työtä eikä ole sattunut liikaa ikäviä juttuja, vaikkapa niitä kiusaamiskokemuksia.

Entinen koulukiusattu olen siis itsekin, en vaan koskaan sano, että itsetuntoni on huono kiusaamisen vuoksi, koska syy kiusaamiseeni oli juuri se, että itsetuntoni oli surkea ja olin helppo uhri. Ei se siitä tietenkään hyväksyttävää tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemani mies otti aikoinaan pikavipin. Mankui minua itkien maksamaan sen pois, kun oli muutenkin velkaa jollekin moottoripyöräkerholle. En suostunut/pystynyt kun olin itsekin vähissä rahoissa. Ehkä viidensillä treffeillä sanoi, että on antanut näille velkojille osoitteeni ja he tulevat katkaisemaan minulta sormen jos en maksa sekä vippiä- että velkaa. Jouduin vaihtamaan nimeni ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle.

Tapahtuiko Espoossa?

Tiedän vastaavan psykon sieltä.

Tapahtui :O Toivottavasti kukaan nainen ei ole joutunut saman tyypin uhriksi

t. 1172

Kyllä olen joutunut uhriksi. Itki minulle, että minun pitäisi maksaa hänen vuokransa. Joutuu muuten kadulle. Äitinsä oli kuulemma samaa mieltä. Sen äiti kuoli muutaman kerran tän psykon sanomana, jolla psyko kerjäsi myötätuntoa.

Psykolla oli pariin otteeseen myös syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Raivoava illallisseuralainen kirjoitti:

Neljännet treffit. Kutsuin miehen kotiini ja suunnittelin hänelle illallisen. Mies viipyi kolmisen tuntia ja käytti koko sen ajan haukkumiseeni. En saanut sanaa väliin, ja lopulta pelkäsin häntä, koska ääni koveni kovenemistaan, eikä hän näyttänyt rauhoittuvan ollenkaan. Mitään merkkejä tällaisesta ei ollut ollut aiemmilla treffeillä, ja olin vähän ehtinyt jo ihastua tyyppiin.

Homma lähti siitä, että hän ei kestänyt sitä, että asun vuokralla. Hän päätteli, että se tarkoittaa sitä, että olen köyhä. Tämän seurauksena hän olikin sitten varma, että tapailen häntä siksi, että hänellä on omistusasunto ja kuvittelen pääseväni sinne asumaan ilmaiseksi. Ja siitähän se sitten lähti. Hän keksi päässään koko ajan pidemmälle meneviä teorioita siitä, kuinka mätä ihminen olenkaan, ja välillä osa näistä teorioista sekoittui hänen edellisen tyttöystävänsä ominaisuuksiin.

Tilanne oli jotenkin aivan absurdi, minä siinä kokkasin hänelle ihanaa illallista, ja koko ruokailunkin ajan hän jatkoi raivoamista, kuinka paska ihminen olen. Olin käytännössä hiljaa koko sen kolme tuntia, koska en saanut sanaa väliin. Välillä yritin puolustella itseäni hieman, mutta se sai hänet vain raivostumaan lisää. Ihan niinkuin av-keskustelu, mutta livenä.

Mies oli aiemmin kertonut, että joutuu työpaikalla vähän väliä konflikteihin ihmisten kanssa, ja olin vähän ollut siitä huolissani, että mistäköhän mahtaa johtua. No, selvisi sitten.

Eipä nähty enää.

Olikohan mun exä? Kuulostaa tutun absurdilta tilanteelta. Tampereelta?

Kuulostaa minunkin exältä ja Tampereella.

Eka kirjain T.

Tämä tapahtui ollessani kovin nuori, 19v. Treffikumppani saman ikäinen, eli se lieventävänä asianhaarana. Sovittiin tärskyt isompaan kaupunkiin, jossa kumpikaan ei asunut vaan molemmat eri pienessä kunnassa siinä vieressä. Ajoin mun papan autolla 40km tapaamiseen, auto meinas hajota välille ja ajoin kolmosvaihteella perille.

Tyyppi oli kavereidensa kans liikenteessä ja jo iloisessa nousuhumalassa. Lähdettiin kuitenkin kahdestaan kahvilaan. Tilasin itselle kahvin ja hän otti myös. Kippas kuitenkin kahvit veks ja täytti kupin taskussaan olleella oluella. Ei tullut rakkaustarinaa tästä ei.

Vierailija kirjoitti:

Monesti on käynyt niin, että ekat treffit ovat sujuneet todella hyvin, nainen on ollut hauska ja hyvää seuraa, on oltu kovasti innoissaan seuraavasta tapaamisesta.

Toisilla treffeillä nainen on ollut vaivaantunut, alkanut itkemään ja tilittämään kuinka ei ole päässyt vielä yli eksästään jne. Näitä äkillisiä suunnanmuutoksia on siis ollut useita ja ovat tulleet aivan puun takaa.

Tokihan ymmärrän, että eron jälkeen tulee takapakkeja ja jollakin voi olla esim. masennusta taustalla mikä ei sinänsä olisi vielä ehdoton dealbreaker. Ihmettelen vain miksi lähdetään liian pian eron jälkeen etsimään uutta kumppania ja altistetaan viaton sivullinen turhille pettymyksille. Olen siis hakenut deitti-ilmoituksessa vakavaa suhdetta, joten nämä laastarin etsijät harmittavat. Ottaisivat ennemmin yhteyttä ei-vakavaa suhdetta etsiviin.

Tuo on todennäköisesti vain keino päästä susta eroon, jotkut ei vaan pysty sanomaan suoraan.

Jos tyyppi oikeasti kiinnostaa, siinä ei etenkään menneet surut paina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylsi kivannäköinen ja oloinen kundi pyysi Tinderissä kahville. Sovimme näkevämme kahvilan parkkipaikalla ja menetämme siitä sisään. Kun tapasimme hän oli hymyilevä ja ihan normaalin oloinen. Menimme sisään ja sanoin että minun on pakko käydä vessassa, mutta hän voi mennä edellä valitsemaan kahvit. Saman tien kun olin vessassa mies laittaa Tinderissä viestin ”sori, emmä pysty tähän” ja blokkaa perään ja häipyy kahvilasta :D jäi kyllä todella mietityttämään että mihin hän ei konkreettisesti pysty, tarkoitus oli oikeasti vain kahvitella. ja että eikö oikeasti nelikymppisellä miehellä ole munaa sanoa mistä kiikastaa :D ja olen itse kaunis, timmi, korkeakoulutettu parikymppinen nainen. Oikeasti oli vaikea ymmärtää mikä nyt oli niin kamalaa että piti lähteä karkuun :D

Sillä ei ollut rahaa maksaa sun kahvia, ihan selkeesti.

Varattu ja ei pystynytkään pettämään.