Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Surkeimmat treffit on ne kun nainen on aivan eri näköinen mitä niissä 20v vanhoissa kuvissa. Suuri ylipaino on lähes aina läsnä. Kuvissa on pitkät hienot hiukset ja paikalle tullaan äititukan kanssa. Ja sitten syödään suu auki. Kerran kyllä oli hoikka pitkätukkainen blondi joka söi suu kiinni mutta hän oli taas feministi ja antoi karvojen rehoittaa. Onhan niitä horrorstooreja mutta enempää en avaudu. 10v jo onnellisesti naimisissa.

Nainen kutsui kotiinsa ensitreffeille. Menin ja juttelimme hetken terassin pöydän ääressä. Sitten nainen halusi näyttää kun oli etsimässä jotain tuotetta tori.fi:stä. Ajattelin että se oli ok ja mentiin hänen tietokoneen ääreen. Sitten niitä hakuja olikin vaikka kuinka monta mitä hän sieltä etsi. Vähän heikkokuntoiseen omakotitaloon tietysti monenlaista tarvitsee. Mutta tämä vain jatkui ja jatkui ja nainen uppoutui täysin niiden tavaroiden etsintään. Noin tunnin päästä kiitin kohteliaasti ja poistuin paikalta. Nainen mumisi jotain perääni, mutta ei varmaan edes tajunnut poistumistani. 

Ei tavattu toista kertaa...

M44

Kuvassa on tiukat latexhousut ja treffeihin tullaan löysissä ja narisevissa nahkahousuissa. Juu ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On uskomattoman junttia ehdottaa treffejä ruokaravintolaan, ja sitten olla tilaamatta itse mitään tai tilata kahvia kun toinen syö, niin kuin joku kertoi.

Tuli ihan mieleen kun joskus 18-vuotiaana (mistä on vuosikymmeniä aikaa) eräs mies puhui että mennään lauantai-iltana ravintolaan X treffeille, tätä suunniteltiin pitkän aikaa. Paikan päällä katseltiin ruokalistaa ja hän sanoi, että nämä jäätelöannoksethan ovat aika halpoja. Eli jälkiruoka kyseessä. Kun tarjoilija tuli pöytään, hän tilasi yhden jäätelöannoksen ja vettä koska se oli ilmaista. Sitten hän kieltäytyi syömästä jäätelöä koska oli laihiksella, ja katseli kun minä söin. Maksettiin puoliksi.

Ensitreffit kannattaa muuten aina sopia päiväsaikaan kahvilaan tai vaikka puistoon jossa on muita ihmisiä. Ei ikinä kenenkään kotiin tai ravintolaillalliselle.

Mies  oli  ns. persaukinen, ei ollut varaa muuhun

Se tyyppi taisi odottaa, että lupaudut tarjoamaan hänelle sapuskat.

Ikäviä persaukisia nuo, jotka odottaa toisen tarjoavan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää 36v ja en oo koskaan viel ollu treffeil, oon myös ollut 13v työttömänä eli tuskin tulee naiset musta koskaan kiinnostumaan. Olen ollut jokaisessa deittisivustossa mutta en ole löytänyt enkä saanut seuraa kertaakaan. Olen myös erittäin epäsosiaalinen ja mun itsetunto ja itsevarmuus on kummatkin tuhottu kiitos koulukiusaajien.

On muuten melko harvinaista, että hyvän itsetunnon omaava, itsevarma ihminen joutuu koulukiusatuksi.

Tökerö kommentti, koska puhumme lapsista, joiden itsevarmuus yms. on vasta kehittymässä.

Itsevarmuus yms. ei koskaan ole omaa ansiota. Mikäli sitä on, omat vanhemmat on tehneet hyvää työtä eikä ole sattunut liikaa ikäviä juttuja, vaikkapa niitä kiusaamiskokemuksia.

Yksi kundi osti meille kaljat, sanoi menevänsä automaatille  eikä tullut koskaan takaisin. Join sitten senkin kaljan :D

Toinen jätkä lähti töihin ja jätti mut nukkumaan, mutta se oli takalukinnut oven. Ei sillä ollut mitään ruokaakaan.  Kiipesin sitten karkuun toisen kerroksen  partsin kautta.

Ja sit oli kundi joka halus kovasti tavata mun äidin. Ekat treffit ja tyyppi saa pakkomielteen mun mutsista!  Sanoin meneväni vessaan ja häivyin. 

Mies pilkkasi r-vikaani. Viestissä lupasi viedä minut syömään. No, menimmehän me, nakkikioskille. Eikä se minua haitannut, en vaadi mitään luksusta. Mutta kun tilasin ranskalaiset, hän matki minua kimittäen ja ärrää suristaen "minullekkin RRRRanskalaiset" ja nauroi. Ja oli ihan aikuinen, nelikymppinen mies. Jopa 4-vuotias poikani osaa lohduttaa minua "ei se äiti haittaa mitään että sä sanot ärrän eri tavalla"

Menin vastaan juna-asemalle heppua, jonka kanssa sovimme treffit puhelimitse.

Sieltä tuli hikinen kundi, joka haisi kahden metrin päähän.

Kysyi ensin minulta, että onko isokin asunto minulla. Siinä vaiheessa mietin pakosuunnitelmaa. Säälistä ehdotin kahville menoa aseman kuppilaan. Sen ajan olisin sietänyt sitä.

Tuli mutka matkaan, kun heppu ilmoitti, ettei hänellä ole rahaa.

Vastasin, että hei kuule nyt mulla on jo kiire toisaalle, moi vaan.

Kiitos kaikille kirjoitti:

Aivan mahtavia juttuja. Haluan kyllä jonkun vauva-palstalaisen seuraavaksi kumppaniksi jos nykyisen kanssa menee joskus lusikat jakoon. Näitä tarinoita kuuntelisi vaikka kymmenet treffit putkeen!

T.m27

Sinähän olet itsekin vauvapalstalainen näemmä. MIksi jonkun pitäisi erikseen kertoa sinulle näitä juttuja? :D

Tapailemani mies otti aikoinaan pikavipin. Mankui minua itkien maksamaan sen pois, kun oli muutenkin velkaa jollekin moottoripyöräkerholle. En suostunut/pystynyt kun olin itsekin vähissä rahoissa. Ehkä viidensillä treffeillä sanoi, että on antanut näille velkojille osoitteeni ja he tulevat katkaisemaan minulta sormen jos en maksa sekä vippiä- että velkaa. Jouduin vaihtamaan nimeni ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle.

En ole koskaan ollut treffeillä. Menin naimisiin sen suuren rakkauteni kanssa, johon rakastuin jo koulussa. Ei meillä ollut treffejä. Sattumien kautta muutin heille asumaan heti eka tapaamisessa. Hassua, että minut otettiin avosylin vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin komean hyvin toimeentulevan miehen. Mutta mies kertoi melkein ensimmäisenä, että ompelee itse jopa farkkunsa. Siis ostaa yhdet housut ja niistä tekee kaavat ja ompelee uusia. En halunnut tavata uudestaan, koska en pystyisi noin nuukan kanssa elämään.

Ei ole välttämättä mitään nuukuutta! Ei kyllä tule mitenkään halvemmaksi ommella itse kuin ostaa vaikka alennusmyynnistä tai nettikaupoista. Joku muu syy meillä kaikilla ompelemista harrastavilla on: saa persoonallisia vaatteita, juuri sellaisia kuin haluaa. Hyvin istuvat housut esimerkiksi. Olen ommellut monet kymmenet housut samoilla kaavoilla, kun on juuri minun vartalomallille sopivat.

Vierailija kirjoitti:

Tapailemani mies otti aikoinaan pikavipin. Mankui minua itkien maksamaan sen pois, kun oli muutenkin velkaa jollekin moottoripyöräkerholle. En suostunut/pystynyt kun olin itsekin vähissä rahoissa. Ehkä viidensillä treffeillä sanoi, että on antanut näille velkojille osoitteeni ja he tulevat katkaisemaan minulta sormen jos en maksa sekä vippiä- että velkaa. Jouduin vaihtamaan nimeni ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle.

Tapahtuiko Espoossa?

Tiedän vastaavan psykon sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemani mies otti aikoinaan pikavipin. Mankui minua itkien maksamaan sen pois, kun oli muutenkin velkaa jollekin moottoripyöräkerholle. En suostunut/pystynyt kun olin itsekin vähissä rahoissa. Ehkä viidensillä treffeillä sanoi, että on antanut näille velkojille osoitteeni ja he tulevat katkaisemaan minulta sormen jos en maksa sekä vippiä- että velkaa. Jouduin vaihtamaan nimeni ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle.

Tapahtuiko Espoossa?

Tiedän vastaavan psykon sieltä.

Tapahtui :O Toivottavasti kukaan nainen ei ole joutunut saman tyypin uhriksi

t. 1172

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat hypätköön kaivoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää 36v ja en oo koskaan viel ollu treffeil, oon myös ollut 13v työttömänä eli tuskin tulee naiset musta koskaan kiinnostumaan. Olen ollut jokaisessa deittisivustossa mutta en ole löytänyt enkä saanut seuraa kertaakaan. Olen myös erittäin epäsosiaalinen ja mun itsetunto ja itsevarmuus on kummatkin tuhottu kiitos koulukiusaajien.

On muuten melko harvinaista, että hyvän itsetunnon omaava, itsevarma ihminen joutuu koulukiusatuksi.

Ymmärsinkö oikein, että koulukiusattu siis mielestäsi saa syyttää vain itseään?

Et, mutta ei vaan ole totta, että kiusaajat vievät itsetunnon ja itsevarmuuden - ne olivat jo valmiiksi huonot. Toki se ei kiusaamista oikeuta, mutta ei vääristellä tosiasioita.

Taidat olla entinen koulukiusaaja kun oot tietävinäsi noinkin hyvin? Mulla oli hyvä itsetunto siihen asti kun mua alettiin kiusata, koko peruskoulun ajan. Entinen, iloinen ja itsevarma, liikuntaa rakastava tyttö muuttui syömishäiriöiseksi viiltelijäksi. Myöhemmin myös päihteitä, koska kiusaaminen oli mun kohdalla sellaista, että myös rinnakkaisluokkalaiset kiusasi, eikä mulla ollu koulun ulkopuolella kun sisko, pikkuveli ja serkut ulkomailla.

Syömishäiriö on edelleen ja ikuiset arvet.

Kukas se tässä vääristelee tosiasioita?

Inhoan kaltaisiasi ihmisiä jotka puolustelee kiusaajia. Häpeä.

-Eri jolle vastasit

36v mies vastaa, mulla siis oli aika hyvä itsetunto ja itsevarmuus kunnes koulukiusaajat sai vedettyä kummatkin syvälle maanrakoon. En ole koskaan sen jälkeen uskaltanut mennä juttelemaan kellekkään. Mua kiusattiin peruskoulussa 9v ajan, armeijassa 9kk ajan ja amiksessa 2v ajan. Oonko mä joku helvetin yhteiskunnan sylkikuppi mihin kaikki saa purkaa oman huonon olonsa ja turhaituneisuutensa.

Ja 2009 mun isän kuoltua masennuin sen verran et joitusin lopettamaan työt, ja en ole sen jälkeen onnistunut saamaan töitä. CV täynnä aukkoja. En usko enää koskaan työllistyväni. Ja yksikään nainen ei rupee kattomaan miestä kuka on vuodesta toiseen työttömänä. On mulla merkonomin tutkinto mutta en ole sillä työllistynyt, valmistuin 2v sitten.

Ainut mikä mulle tuo lohtua hieman on metallimusiikki.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle! 😐 Voi kun noi kiusaajat vois vetää maanrakoon. Ne ei edes tajua, että siinä voi pilata ihmisen elämän vuosiksi, vuosikymmeniksi tai loppuelämäksi. Sä et oo mikään sylkykuppi mutta sehän noiden kiusaajien tarkotus on: saada tuntemaan ittensä sellaseksi... Oon se kenelle vastasit. Rämmin kanssa päivästä toiseen, työttömänä ja todennäköisesti en pysty enää töihin (lähäri) koska eka pitäis saada ittensä kuntoon ennen kun pystyy muita hoitamaan.

Hyvä että sulla on musiikki! Se on munkin suurimpia iloja. 💖 Kyllä me selvitään tästä paskasta vaikka ei sitä ikinä unohda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin tinderissä ja hetken viestittelyn jälkeen mies kutsui ravintolaan syömään.

Käytiin pöytään ja tarjoilijan tullessa tilasin lasin viiniä ja jonkun pääruoan. Silmäilin jo tässä vaiheessa, että mies ei ole vilkaissutkaan menua vielä. Hänen vuoronsa tullessa tämä tokaisee tarjoilijalle, ettei ota mitään. Tarjoilija kyseli, että jos edes juotavaa, mutta mies kieltäytyi. Ei halunnut edes vesilasia.

Oli TODELLA kiusallista syödä siinä yksin, kun toinen vastapäätä hiljaa tuijottaa... Kaiken lisäksi kun itse vielä oli kutsunut illalliselle.

Ei kuulemma ollut nyt nälkä.

Treffeillä selitti koko ajan vain koirastaan ja miten koiran täytyy tavata minut, koska hän ei voi tapailla naista jota koiransa ei hyväksy.

Tämän kiusallisen illan päätteeksi toki vielä itse maksoin ruokani, vaikka toivoin mielessäni, että olisi edes tarjonnut. Suuttui sitten kun kieltäydyin kohteliaasti toisista treffeistä, joilla koira olisi sitten arvioinut minut.

Onko tämä yleistäkin, että treffeillä "toivotaan mielessään" että toinen tarjoaisi ruoat ja viinit?

Alanuolia tulee, vastauksia ei.

Treffeille pyytäjä maksaa. Mies oli myös itse ehdottanut ruokaravintolaa.

/ Eri

Jaa, niinkö sinusta? Minusta taas tuollainen on lokkeilua. Ja kyseinen henkilökin "toivoi mielessään" että hänen ei tarvitse maksaa omia ruokiaan, joten ei todellakaan ole mikään yleinen tapa että kutsuja maksaa.

Viides osa kirjoitti:

Neljäs osa kirjoitti:

Kolmas osa kirjoitti:

Toka osa kirjoitti:

Eka osa kirjoitti:

Tutut tunnistaa, mutta tää on liian hauska jättää jakamatta:

Asuin ulkomailla Keski-Euroopassa ja olin sinkkuna ensimmäistä kertaa sitten tinderin, joten menin elämäni ensimmäisille tindertreffeille espanjalaisen pari vuotta minua vanhemman miehen kanssa. Kuvia oli vain yksi tai kaksi, kasvokuva oli mustavalkoinen ja muutenkin "taiteellinen", mutta sen mitä siitä näki, näytti tavallista komeammalta. Viesteissä mentiin melko nopeasti pizzalla käymisen sopimiseen. Hän oli 1-2kk sitten muuttanut kaupungin kuuluisimman sillan lähelle ja sovimme sen minun ja ehdottamani pizzapaikan puoleiseen päätyyn tapaamisen. Sillan turistiruuhkasta puhuessa vielä naurahdin, että onneksi sinä joudut ylittämään sillan enkä minä, hahah.

Odotellessani miestä sillan alkupäässä, mieheltä alkaa tulla viestiä, ettei minua näy. Nopeasti selviää, että häneltä oli kuitenkin mennyt ohi, että kummassa päädyssä piti olla. Noh, hän lähtee sumplimaan turistien läpi siltaa ja samalla nauhouttaa ääniviestejä (oltiin vaihdettu instagramin chattiin), joissa motkottaa minulle jotain valitusta väärästä tapaamispaikasta. Seisoin siinä sitten sovitulla tapaamispaikalla kuunnellen aika epäuskoisena tämän prinssin useita ulinanauhoituksia sen 5-10min mikä häneltä kesti ylittää se silta ja harkitsin jo vakavissani, että käännyn kannoillani kotiin ennen kuin se edes näkee mua. Olin kuitenkin nälissäni unelmoinut sen kaupungin parhaan pizzerian pizzasta koko päivän, joten jäin - virhe.

Senor saapui ja kasvotusten jatkoi sama valitusvirsi. Äijä ei millään suostunut hyväksymään, että kuvailin hänelle selkeästi kummalla puolella tavataan. Tämä jankattiin ensin paikallaan seisten, sitten päästiin sentäs jo kävelemään kohti ravintolaa, mutta edelleen ukko jankutti, kuinka treffit on nyt pilalla, kun jo riidellään. Yritin sanoa, että jospa vaihdetaan aihetta ja kerroppa vaikka jotain itsestäsi. Ei onnistunut, tämän 27v mieslapsen harmitus oli niin kova, möh, ei pysty nyt keksiä mitään aihetta.

Keksin lopulta laittaa sormeni hänen suulleen ja ulinan tauottua aloin kertomaan itsestäni kuin ei mitään. Kerroin pähkinänkuoressa, kauanko olin asunut kyseisessä kaupungissa, miksi tulin ja mitä työtä tein. Loppumatka menikin sitten siinä, että hän laukoi minulle jatkokysymystä toisen perään kertomatta itsestään mitään. Heti, kun yhteen sain vastattua, henkeä vetäessäni tuli seuraava. Hetken päästä alkoi tämä ystäväkirjan täyttö ärsyttää, sillä kysymykset olivat esim.

"Tykkäätkö työstäsi?" Joo, on se ihan mukavaa, koska x ja y.

"Tekisitkö sitä ilmaiseksi, jos et tarvitsisi rahaa?" No en. (Kyseessä toinen työpaikkani valmistumisen jälkeen, aloitustason perusduuni, ei mikään unelmien täyttymys.)

"Eli siis et tykkää siitä työstä!!" (Sellaisella itsetyytyväisellä äänellä, kuin olisi juuri saanut mut kiinni valheesta tai ollut mua jotenkin fiksumpi.)

Kyllä tykkään, mutta tämä on mun uran alku, ei mikään unelmaduuni, jota tekisin silkasta tekemisen ilosta.

"Jaha, no mikä se unelmaduuni sit on?!"

Tässä kohtaa jäin epäuskoisena ja vittuuntuneena tuijottamaan hiljaa eteeni muutamien askelten ajaksi (oltiin siis koko aika kävelty ja minä selitellyt vastauksia kysymyspommitukseen ihan taukoamatta).

Muutaman kymmenen sekunnin jälkeen "Hah, et siis tiedä sun unelmatyötä?!" jälleen vittumaisella ja voitonriemuisella äänellä.

Jatkuu...

Mulla meni maku kysymyksiin ja kysyin, mitä esseetä hän on kirjoittamassa, kun pommittaa kysymyksillä ja tivaa tuollaisia asioita. Hän tähän, että "No et oo kysyny multa takas mitään!" johon minä sanoin totuudenmukaisesti, että en ole ehtinyt edes vetää henkeä! Seuraava kysymys tulee niin nopeasti, pitäisikö sanoa, että "En vastaa, vastaa itse siihen edelliseen!"? Itse olen tottunut, että toinen vastauksen kuultuaan kommentoi ehkä jotain ja sitten kertoo vastaavan asian itsestään (jos siis esim. työ, harrastus, kotipaikka, sisarukset, lempiruoka tms.). Tai edes sen kommentin tai oman vastaukseni jälkeen olisi pieni hengähdyshiljaisuus, jossa ehtisi kysyä "Entäs sinä?".

Hän sitten kertoi suunnilleen samat perusjutut itsestään. Työstä kysyessäni hän kysyi, tiedänkö, mikä on "bizol effect" (keskustelimme siis englanniksi). Mieleen tuli joku kemiallinen/tekninen juttu, mutta ei mitään käryä, mikä on "bizol". Vastasin siis, etten tiedä. "Jaa no en jaksa nyt selittää, ku et kerta tiedä". Okei no eipä siinä.

Päästiin pizzeriaan ja lueskeltiin menuja. Mun oli vaikea valita, koska herran keskustelu ei tauonnut sen vertaa, että saisin luettua listaa samalla. Pizzojakin halusi välttämättä vain yhden puoliksi, enkä kehdannut kolmen "Mä kyllä taidan ottaa oman, kun on kova nälkä" vakuuttelun jälkeen enää vängätä. Hänellä kun ei kuulemma ollut melkein yhtään nälkä. Tilasin itselleni kokiksen, hän ei ottanut mitään juomaa.

Koko aika ravintolassa (odotus + syöminen) kuluivat niin, että tyyppi puhui taukoamatta itsestään mukahauskoja ja mukamielenkiintoisia juttuja. Jotenkin edes syöminen ei hidastanut puhumista eikä puhuminen syömistä, vaan hänen pizzanpuolikkaansa katosi vilauksessa ilman mitään palanpainiketta (vaikkei ollut melkein yhtään nälkäkään).

Hänen "vaikutuksen tekevät" tarinansa olivat mm. hänen salainen niksinsä, "miten lentokoneessa saa enemmän jalkotilaa - arvaas kuule, tätä ei moni tiedä! - varaa paikka hätäuloskäynnin riviltä! Noh, sulle kai ihan sama, kun oot noin lyhyt (169cm), mut mä oon näin pitkä..." Tässä vaiheessa mainittakoon, että hän tiesi jo profiilistani, että olin matkustanut yli 20 maassa ja asunutkin useassa - ja silläkin hetkellä asuimme molemmat ulkomailla, eli eiköhän molemmat ole olleet lentokoneessa. Niitä exit-rivejä mainostetaan ja myydään kalliimmalla juuri siksi, että niissä on enemmän jalkotilaa. Wow, kiitos tästä sun salaisesta vinkistä.

Jatkuu...

Toinen tarina, jonka muistan, oli hänen ensimmäinen ulkomaan reissunsa. Tarina oli pitkä ja selvästi niin moneen kertaan kerrottu, että siitä oli muodostunut harjoitellun kuuloinen esitelmä. Perusjuonikuvio oli se, että taksi jätti hänet uuden työpaikan/asuntolan/koulun osoitteeseen ja sielä näkyi vain joku maatila tms. ja sitten aikansa ihmeteltyään hän tajusi, että se olikin se rakennus vai olikohan se sen takana.

Tämän hassunhauskan matkailuseikkailutarinan jälkeen hän kysyi joko ravintolamonologin ensimmäisen kysymyksen "Onko sulla joku vastaava hauska matkakertomus?" Selasin hetken kuumeisesti muistoja, mutta mieleen ei tullut mitään erikoisen hauskaa, joka ei olisi tapahtunut viimeisten 4v aikana eli edellisen poikaystäväni kanssa - ja niitä hassuja ja romanttisia sattumuksia en ala ensitreffeillä tietenkään kertomaan. Vastasin, että ei nyt just tule mieleen ja tämä treffikumppani oli selvästi pettynyt ja varmaan jo epäili, etten ole missään käynytkään, kun ei ollut valmiiksi harjoiteltua tarinaa kuin apteekin hyllyltä.

Yksi aihe vielä muistuu ravintolasta; hän jaksoi nyt selittää työstään. Selvisi, että "bizol effect" olikin "VISUAL effect" hänen vahvalla espanjan aksentillaan! Tämä työ nyt olikin jo hieman mielenkiintoisempi aihe, valitettavasti hän oli ollut tekemässä vain minulle tuntemattomia leffoja. Heidän tiiminsä oli ollut pari kertaa ehdolla oscariin tms. mutta aina mennyt sivu suun. Kunnes heille tuli seuraavaksi projektiksi joku, josta olen itsekin kuullut (tyyliin Leijonakuningas) ja hän oli siinä kohtaa ajatellut, että "nääh, ei jassa" ja sitten vanha tiiminsä oli siitä voittanut sen visual effectien oscarin!! :D En malttanut olla piilovittuilematta viattomalla naamalla "Hmm, ehkä se vika oli sussa, kun voittivat heti, kun lähdit.. hmm hehe".

Maksun aika tuli, seistiin takit päällä tiskillä, minä laskin minuutteja pakoon ja mies kiemurteli sen alle parinkympin kuitin kanssa (hän ehdotti pizzalle menoa silloin tinderissä) ja kyseli, mites tehdään ja ehdotti sitten sankarin elkein, että no hän maksaa, maksa sä sitten ens kerralla! En kehdannut siinä ravintolan omistajan edessä ilmoittaa, ettei seuraavaa kertaa tule... Olisin kyllä voinut maksaa itsekin, varsinkin, jos tämä jankkaajan maailman mestari olisi antanut minun tilata kokonaisen pizzan itselleni!

Päästiin ulos ja yritin liueta viereiselle ratikkapysäkille. Mies ehdotti, että kävellään hetki ratikkalinjan suuntaisesti takaisinpäin ja voin mennä kyytiin myöhemmältä pysäkiltä. En keksinyt kohteliasta syytä, miksen voisi kävellä yhtä pysäkinväliä, joten suostuin.

Jatkuu... (Sori, tulee pitkä. Voitte nyt kokea olevanne kärpäsenä katossa koko treffien ajan :D )

Kävellessä juttu alkoi vihdoinkin luistaa jo ihan mukavasti ja pääsin itsekin vastailemaan ja juttelemaan muutenkin, kuin vastailemalla hänen tarkkoihin kysymyksiinsä. Illan "WTF moment"-palkinnon saa se, kun hän kertoi ennen harrastaneensa seinäkiipeilyä ja olleensa kovassa kunnossa. Täysin pyytämättä hän sitten ujostellen ja epäröiden ja tietysti taukoamatta höpöttöen kaivoi kännykän ja vilautti mulle sekunnin ajan kuvaa kahden vuoden takaa, kun hänellä oli vielä näkyvät vatsalihakset. Höpötys oli sellaista "oikeestaan voisin.. no emmäää... no pitäiskö.. no mä näytän.. tai no.. joo no näytän, kato täs, eeeei noloo ei sittekää höhöö unoha" ja kuva oli sellainen peilipose, jossa oli teepaitaa nostettu ja toisella kädellä venytti farkunreunaa sillee "seksikäs miesmalli"-tyylillä vähän alaspäin. Kuva oli ihan hyvä, mutta tuo epävarma käytös oli ärsyttävää. Ja miksi mua kiinnostaisi tässä ensitreffeillä nähdä (täysin pyytämättä), miltä sen paljas maha näytti KAKSI VUOTTA SITTEN? Mitä m teen tällä tiedolla? Katonko sit seksin aikana tätä kuvaa, printataanko se sun paitaan vai miten tää mua hyödyttää? Vai pitäiskö vaan olla vaikuttunut sun vatsalihastenhommauspotentiaalista, et ne ehkä kenties saattas joskus tulla takaskin? Tässä vaiheessa meinas pokka mennä ja mietin, onko nää jotku piilokameratreffit.

Mainittakoon, että se taiteellinen mustavalkokuva antoi ihan keskivertotaviksen näköisestä naamasta huomattavasti komeamman vaikutelman. Kroppa ihan normi, pitkä ja hoikka/normaalipainoinen. Mihinkään ulkoiseen seikkaan ei olisi kaatunut, vaikka näin "naamanaisena" (vrt. tissi/peppumies) olisi tietty tullut plussaa komeudesta.

Päädyimme kävelemään sinne sillalle asti ja katsomaan yhtä sen lähellä sijaitsevaa seinämaalausta (semmonen graffitihomma), jota en itse ollut vielä paikantanut. Jonkin aikaa sitä etsittiin, mutta löytyi kuitenkin. Siitä johdattelin kävelyn lähimmälle sopivalle ratikkapysäkille ja ilmoitin, että lähden siitä nyt sitten kotiin.

Jo pysäkkiä lähestyessämme hän alkoi suunnitella ääneen, kuinka hän aikoo antaa mulle iiiison halin (yöks, mikä teletappi se on?!) ja iiiison pusun (tuplayöks). Ja että aikoo halata niin, että oikein nostaa mut ylös (triplayöks). Varoituksista huolimatta järkytykseni oli yhä suuri, kun hän ihan oikeasti nosti mut syliin - eikä siis edes niin, että normaalissa halissa mulla nousisi jalat maasta. Ehei, hän nosti mut kuin pelastaisi neitoa veden varasta miesten dödömainoksessa. Eli toinen käsivarsi selän takaa, toinen polvitaipeista. Tässä sitten pussasi, ei sentäs muistaaksi/huomatakseni yrittänyt kielaria imutella.

Laski mut alas ja ette voi uskoa sitä hävetyksen määrää, ratikkapysäkit tien molemmin puolin ja ihan kiitettävästi yleisöä. Jotenkin sain väisteltyä yritykset sopia uutta tapaamista heti huomiseksi (iiiison halin lässytyksen lisäksi myös mankuminen "mä haluan nähdä sut uudestaan TOSI pian, mitä sä teet huomenna? Entä ylihuomenna?) ja karkoitettua tyypin pysäkiltä.

Ratikkaa odottaessa nauhoitin helpottuneena ja yhä aika epäuskoisena koko stoorin kaverilleni ääniviesteillä. Kotiin päästyäni menin tietty suoraan jääkaapille jäätävässä nälässä, sillä olin syönyt vain puolikkaan pizzan ja sitten kävellyt takaisin ja vielä pyörinyt ekstraa sitä seinää etsimässä. Kämppikset sai hyvät naurut ja manasin, että tämä oli mun eka ja vika tinderdeitti!

Tämä herra tunnetaan kavereiden kesken joko nimellä "Bizol effect" tai "The Half-a-pizza Guy" (taisin kämppiksille nälissäni ja kylmissäni kotiin päästyäni painottaa tätä pizzapettymystä aika tunteikkaasti).

Tyypiltä muuten tuli jatkuvaa viestiä perään, kunnes estin; pommitti sellaisilla tarroilla (isoja animoituja emojeja), esim. joku nalle, jolla puhelin ja sydämiä lentelee ympärillä, ja muita "i miss uuu" lässynlässyjä, siis ihan liian hempeitä ensitreffien perään. Näihin hauskana kontrastina siinä yläpuolella oli ne hänen siltamäkätyksensä, kunnes poisti ne ja sitten väitti, ettei muka valittanut tai riidellyt mitään... Lol. Niin ja treffien jälkeen selitteli heti, että puhui liikaa, koska oli niiiiin hermostunut ja ujo, koska mä olin niiiin kaunis ja hän on niin nörtti, hehe. Miksi nämä omaa nörttiyttään esilletuovat kuvittelevat, että se on jotenkin söpöä? Minkään oman ominaisuutensa (kuten pituus tai ex-vatsalihakset) itse tuputtaminen vaan pilaa sen ominaisuuden, jos siitä vaikka olisikin ollut plussaa.

Jos joku jäi arvailemaan kaupunkia, se oli Praha :) Ja Prahan parhaat pizzat saa Da Antoniosta lähellä Tanssivaa Taloa ;)

Kukaan ei varmaan jäänyt arvailemaan, tuliko toisia treffejä :D Jäi sentäs hauska tarina ja tinderiinkin uskalsin vielä kahdesti uudestaan, tylsillä tuloksilla.

(Loppu. Huh, tuli melkein kiire, kun kello lähestyy 23!)

Sori mutta toi tarina ei ollut yhtään hauska. Pitkästyttävän pitkä ja vähän neuroottisen tarkka kuvaus. Kaveri taisi väistää luodin.

N60

Silloinen luottoystäväni ( nykyisin kaikkien tuntema julkisuudenhenkilö ) järjesti minulle treffit. Tyyppi olisi kuulemma aivan tyyliseni. Olin kertonut ystävälleni tuhat kertaa, että minkälaisista kundeista lähtökohtaisesti pidän ( fiksuus, urheilullinen puhdas olemus, jonkinlainen tyylikkyys/persoonallinen tyyli ja aitous - siinä ehkä tärkeimmät ) ja hän toki oli nähnyt edellisen poikaystäväni ja varsinkin: luulin hänen todella tuntevan minut ja siksi ajatus sokkotreffeille lähtemisestä tuntui hyvältä.

No, menin treffipaikalle ja näin tyypin: hän oli itseäni huomattavasti sirompi/lyhyempi/ pienempi, nuorempi ja olemus kaikin tavoin oli suttuinen, vaatteet likaisen näköiset ja hän myös muutti välillä merkillisesti ääntään puhuessaan. Oli välittömästi selvää, etten voisi koskaan mieltyä häneen, millään tavalla. Juttelin kuitenkin kohteliaasti niitä näitä ja aivan yhtäkkiä tyyppi tarttui hiuksiini ja niistä tiukasti kiinni pitäen taittoi pääni taaksepäin ja imaisi ylähuuleni suuhunsa ja PURI siihen todella kipeästi, samalla lässyttäen korvaani kuin vauvalle ”tykkään kun tytöt haisee mansikkajugurtille”. Tämä siis ”vauvan äänellä” puhuttuna. Ehkä tajuatte?

Se huuleen pureminen sattui niin paljon, että multa alkoi valua vettä silmistä ja aloin aivastella.

Tähän kundi sanoi, edelleen lässyttäen: ”vooi vooi nyyyh nyyyh nytkö se jo itkee” ja nauroi.

Normaalisti mulle ei_koskaan_olisi voinut tehdä tollasta ilman, etten olisi raivostunut, tönäissyt tms, mut koska tämä oli luottoyhtäväni järkkäämä ”juuri minulle sopiva” ihminen ja hänen uusi työkaverinsa, niin en sit vaan kehdannut. Ja kai olin myös kai aika loukkaantunut ystävälleni jotenkin, siis siitä, että hänen käsityksensä minusta ja ihmisistä ylipäätään on noin kammottavan hatara.

En ole koskaan kertonut tätä kenellekään, iljettää niin helvetisti se tyyppi. En mulle mitään traumaa jäänyt, mutta tosiaan: iljettää. Hyi helvetti.

Mikasinkku kirjoitti:

Huonot treffit oli kun mentiin kävelylle ja alko hirvee rankkasade eikä ollut mitään suojaa missään ja kastuttiin läpimäräksi.

Parhaat treffit oli kun menin bussilla merikarvialle tapaamaan tyttöä ja tyttö oli siellä vastassa. Kertoi ettei hänen vanhemmat olleet kotona ja mentiin hänen luokse ja tytön huoneeseen. Siellä tyttö suuteli minua oitis ja sanoi että saat panna minua. Suoraan sanoi ja olin vaan että pus pus en ehtinyt edes kieltäytyä kun tyttö oli jo pikkupöksyissään siinä. Hillitsin itseni ja etenin hitaasti katselleen tytön kaunista vartaloa ja  lopulta siinä sitten seksiä harrastettiin kahteen kertaan. Olin ollut tytön kanssa vain kirjeenvaihdossa monta kuukautta.

99 prosenttia Merikarvian asukkaista on aidosti näin tärähtäneitä 🤣 Uskon vahvasti että porilaisten maine hulluina, juontaa juurensa juurikin merikarvialaisista ja heidän käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat hypätköön kaivoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää 36v ja en oo koskaan viel ollu treffeil, oon myös ollut 13v työttömänä eli tuskin tulee naiset musta koskaan kiinnostumaan. Olen ollut jokaisessa deittisivustossa mutta en ole löytänyt enkä saanut seuraa kertaakaan. Olen myös erittäin epäsosiaalinen ja mun itsetunto ja itsevarmuus on kummatkin tuhottu kiitos koulukiusaajien.

On muuten melko harvinaista, että hyvän itsetunnon omaava, itsevarma ihminen joutuu koulukiusatuksi.

Ymmärsinkö oikein, että koulukiusattu siis mielestäsi saa syyttää vain itseään?

Et, mutta ei vaan ole totta, että kiusaajat vievät itsetunnon ja itsevarmuuden - ne olivat jo valmiiksi huonot. Toki se ei kiusaamista oikeuta, mutta ei vääristellä tosiasioita.

Taidat olla entinen koulukiusaaja kun oot tietävinäsi noinkin hyvin? Mulla oli hyvä itsetunto siihen asti kun mua alettiin kiusata, koko peruskoulun ajan. Entinen, iloinen ja itsevarma, liikuntaa rakastava tyttö muuttui syömishäiriöiseksi viiltelijäksi. Myöhemmin myös päihteitä, koska kiusaaminen oli mun kohdalla sellaista, että myös rinnakkaisluokkalaiset kiusasi, eikä mulla ollu koulun ulkopuolella kun sisko, pikkuveli ja serkut ulkomailla.

Syömishäiriö on edelleen ja ikuiset arvet.

Kukas se tässä vääristelee tosiasioita?

Inhoan kaltaisiasi ihmisiä jotka puolustelee kiusaajia. Häpeä.

-Eri jolle vastasit

36v mies vastaa, mulla siis oli aika hyvä itsetunto ja itsevarmuus kunnes koulukiusaajat sai vedettyä kummatkin syvälle maanrakoon. En ole koskaan sen jälkeen uskaltanut mennä juttelemaan kellekkään. Mua kiusattiin peruskoulussa 9v ajan, armeijassa 9kk ajan ja amiksessa 2v ajan. Oonko mä joku helvetin yhteiskunnan sylkikuppi mihin kaikki saa purkaa oman huonon olonsa ja turhaituneisuutensa.

Ja 2009 mun isän kuoltua masennuin sen verran et joitusin lopettamaan työt, ja en ole sen jälkeen onnistunut saamaan töitä. CV täynnä aukkoja. En usko enää koskaan työllistyväni. Ja yksikään nainen ei rupee kattomaan miestä kuka on vuodesta toiseen työttömänä. On mulla merkonomin tutkinto mutta en ole sillä työllistynyt, valmistuin 2v sitten.

Ainut mikä mulle tuo lohtua hieman on metallimusiikki.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle! 😐 Voi kun noi kiusaajat vois vetää maanrakoon. Ne ei edes tajua, että siinä voi pilata ihmisen elämän vuosiksi, vuosikymmeniksi tai loppuelämäksi. Sä et oo mikään sylkykuppi mutta sehän noiden kiusaajien tarkotus on: saada tuntemaan ittensä sellaseksi... Oon se kenelle vastasit. Rämmin kanssa päivästä toiseen, työttömänä ja todennäköisesti en pysty enää töihin (lähäri) koska eka pitäis saada ittensä kuntoon ennen kun pystyy muita hoitamaan.

Hyvä että sulla on musiikki! Se on munkin suurimpia iloja. 💖 Kyllä me selvitään tästä paskasta vaikka ei sitä ikinä unohda.

Kiitos mukavasta viestistä, toivon sulle kans kaikkea hyvää elämään. Mistä kaupungista muuten olet? Mä asun turussa ja ois itseasiassa kiva saada yks hyvä kaveri. Tai vaikka sähköposti jutustelua.

M36