Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Ahahhahaaaa.... noista treffeistä on jo varmaan 8 vuotta aikaa, mutta edelleen saan huutonauruhepulin kun ajattelenkin tuota tyyppiä. Se hajukin palaa ihan elävänä mieleen, en ole koskaan haistanut mitään sen veroista! En tiennyt, että ihmisestä edes voi lähteä sellainen löyhkä :D t. 109

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin treffien ajan KAIKEN miehestä, kertoi ja kehui mitä omistaa, autot ja veneet ja kuntolaitteet, mitä syö ja juo, mistä ostaa sukkansa ja paitansa, eikä kysynyt koko illan aikana yhtään ainoaa asiaa minusta. En vieläkään tajua, miten kestin tuon, ehkä olin vain utelias kokemaan, miten joku voi olla niin täynnä itseään. Luuli varmaan olevansa unelmiensa treffeillä. Viestitteli perään muutaman kerran, halusi tavata, mutta ei saanut minulta vastakaikua. Ihmettelee varmaan vieläkin, miksei, kun oli omasta mielestään maailman upein tyyppi.

Sinäkään et siis kysellyt mieheltä, kun kertoi omatoimisesti. Ehkäpä sinunkin olisi pitänyt sitten vaan kertoa omista jutuistasi, eikä odotaa jotain haastattelupalvelua.

Olen joskus tehnyt itsekin niin että annan toisen paasata. Ihan vain että näen, kysyykö jossain vaiheessa "mites sä?" tai tarkistaako jotenkin muuten onko yleisö hengissä. Eipä tarkistanut. Olin pöydän ääressä liikkumatta, en hymyillyt, naurahtanut tai edes nyökännyt. Ei huomannut mitään :D

Mä teen tuota samaa! Jos toinen pälpättää, annan pälpättää niin kauan kuin juttua tulee. Kiinnostaa katsoa, tuleeko jossain vaiheessa mieleen kysäistä jotain minulta tai edes suunnata keskustelua siten, että minullakin saattaisi olla jotain sanottavaa. Etsin kumppania, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, ja tuo on oikein hyvä testi.

Vierailija kirjoitti:

Mies sai seksiä mutta haukkui mun alapään karvat...  Ihan siistit normaalit oli. 

Kai nykyään pitäs olla kalkkunan pää

Muistan tuon varmaan aina

Tosta tuli mieleen, kun deittailin mukavan oloista rempseää miestä, kunnes oli aika ottaa suhteessa seuraava askel. Tuntui oikealle siirtyä ns. seuraavalle tasolle, mies ei ollut painostanut kertaakaan tai edes kysellyt pitäiskö jo antaa, eikä mitään punaisia varoituslippuja ilmestynyt.

Saunottiin siinä rennosti hyvän päivän päätteeksi mun möksällä sitten eräs kaunis kesäilta, kunnes yks kaks mies tokaisee, että pitäisikö sinun sheivata karvoitustani, koska karvoistani pystyisi tekemään letin! Sopersin siinä sitten, että "heheh joo vähän nyt rehottaa kun en ollut oikein valmistunut heh joo äääh.." Mielessäni ihmettelin tuota äijän täysin neutraalisti ohimennessään sanomaa asiaa, olin nimittäin siistinyt juuri iltaa varten alapään. Heti kun miehen silmä vältti, eli hän meni jo pukuhuoneeseen, niin oikeasti kokeilin saako niitä karvoja todella letitettyä, että onko ne nyt todella niin pitkät! Eihän niitä tietenkään saanut letitettyä.

Tuo yksi lausahdus oli niin tympeä, että muistan sen ulkoa yhä näin 15 vuotta myöhemmin. Harmittaa näin jälkikäteen, kun tuli niin pommina tuo sen lause, etten osannut sanoa vastaan mitään nasevaa.

Toisista treffeistä ei tullut mitään, kun mies ei uskaltanut sopia aikaa etukäteen, koska koskaan ei voi tietää, milloin sataa vettä. Ongelma oli siis se, että miehellä oli urheiluauto, joka olisi sadekelillä likaantunut. Hän ei myöskään voinut liikkua julkisilla liikennvälineillä, koska niissä saattaa olla tummia kuljettajia.

Jotenkin kun aikataulun sopimisen vaikeuden syy selvisi, ei enää oikein napannutkaan.

"Oliko se taas tää autojuttu?", huokaisi mies pettyneen kysymyksen, kun sanoin että jätetäänpä sittenkin väliin. Oli. Se se oli.

Ei varsinaisesti treffit mutta tapasin baarissa mukavan miehen olin aika kännissä mutta oltiin menossa harrastamaan seksiä vessaan.

Kun hän riisui mua ja huomasi että mulla on kyljessä tatuointi, pieni ruusu hän lähti äkkiä pois ja sanoi että ei halua harrastaa seksiä naisen kanssa jolla on tatuointi😂

Mies teki oharit. Jätti siis saapumatta sovittuun paikkaan. Minä olin onneksi varautunut ja sopinut toiset treffit lähes samaan aikaan (30 minuuttia myöhemmin), joten mitään ongelmaa ei ollut.

Oharit tehnyt mies yritti seuraavana päivänä ottaa yhteyttä. Hän kysyi, "Miksi et tullut eilen treffeille?"  Hän siis yritti selvittää, olinko minä saapunut paikalle sovittuun aikaan. Hän halusi nähdä, olivatko hänen oharinsa tepsineet. Vastasin, että kyllä, saavuin sovittuun aikaan mutta ketään ei näkynyt, joten läksin jatkoille toisen miehen kanssa.

Oharit tehnyt mies kävi kuumana. Nauroin makeasti ja blokkasin hänet pysyvästi. 

Olen kertonut tämän aiemminkin jossain toisessa vastaavassa ketjussa. Oltiin miehen kanssa kahveilla ihan lähihuoltsikan baarissa. Juteltiin niitä näitä, mies yhtäkkiä kurottuu ja mittailee katseellaan mua päästä varpaisiin pöydän takaa. Sanoi:”Mulla ei ala seisomaan sun näkösen naisen kanssa”. Multa meinas tulla kahvit nenästä, juu kiitti ja morjens.

Vierailija kirjoitti:

Tosi kivoista ensitreffeistä tuli tosi rumat, kun naisen aviomies soitti seuraavana päivänä, että ovat olleet naimisissa joku seitsemän vuotta ja tämä ei ollut ensimmäinen puhelu jonka joutuu aiheesta soittamaan.

Mikähän pitää vaimon kiinni tässä kultakimpaleessa?

Yhdet treffit oli kokonaisuudessaan aika kiusalliset, mies mm. puhui sivulauseessa seksuaalissävytteisiä juttuja, lopetti onneksi kun huomasi minun kiusaantuvan. Hän kaiveli kamppeitani, kun kysyin mitä hän kassistani etsii niin vastasi katsovansa onko siellä jotain särkyvää, jos hän vahingossa istuu sen päälle. Mitähän se oikeasti sieltä luuli löytävänsä?

Toiset treffit oli miehen kanssa, joka avautui tuoreesta erostaan ja kuvaili graafisesti, miten oli yllättänyt exänsä panemasta toista miestä. Tarjosi sentään kahvit palkkioksi kriisipsykologin tuuraamisesta.

Ei nämä nyt umpisurkeita treffejä ollut enkä traumatisoitunut, mutta olisi voinut viettää sen ajan vaikka itsekseni.

Itsellä yksi deittailu ja tapaaminen yhden sattumalta tapaamani miehen kanssa päättyi seitsemän vuotta sitten yhden yön kestävään vankeuteen miehen asunnossa ja hyväksikäyttöön.

Siitä jäi koko elämän kestävät arvet ja traumat.

Tosin se mies kuoli, joten en tiedä, kannattaako sitä kokemiani asioita enää edes vatvoa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies  tarrasi käsiini, tiiraili niitä ja julisti sitten miten oksettavat  purrut kynnet naisella on, etsi puhelimestaan jotain tekokynsikuvia ja koetti esitellä niitä. Join kahvini ja häivyin.  Laittoi perään  viestiä jossa ihmetteli että suutuinko minä, no kyllä suutuin. Joo  purrut kynnet on ällöt mutta  ei tarvitse sitä naamalle heittää, etenkään ensitreffeillä!

Toinen tapaus taas oli väitettyä ikäänsä ja kuvaansa vanhemman oloinen tapaus, raahusti junasta selvästi krapulassa  ja heitti minulle kympin että hae mulle kaljaa ja ota itselles siideri.  Jäi itse istumaan siihen aseman portaille ja kääntämään sätkää. Kun palasin oli siirtynyt makoilemaan nurmikolle,  alkoi ryystää kaljaa kuin kieltolaki olisi tulossa  ja keskeytti keskusteluyritykseni   toteamalla  että mennään vessaan, panettaa niin pirusti,  pallit halkeaa. Kun kieltäydyin alkoi raivota ja nimitellä, kiitin siideristä ja lähdin.

Ja kolmas taas maksatti minulla kebabin ja oluen kun kortti ei toiminutkaan, saattoihan siinä olla oikeasti häiriö mutta  tuon jälkeen mentiin Sokokselle ja räpläili jotain viidenkympin paitaa minua merkitsevästi vilkuillen tuli olo, että koettaa maksattaa minulla ruuat ja uudet vaatteet!

Kyllä tosinainen olisi liimannut irtokynnet päälle tärkeille treffeilleen.

Surkeet treffit on ok jos se kumppani vaan on oikea..

Alku meni baarissa hyvin mutta luonani muija oksensi olohuoneeseen ja yöllä paskoi housuihinsa. Ei ollut yhteydessä jälkeenpäin eikä palauttanut edes kalsareita mitkä lainasin sille. 😂😂😂

Tapasin netissä punk-henkisen miehen kuumana kesäpäivänä, joten ehdotin treffipaikaksi puistoa. Ajattelin yllättää miehen ja ostin lähiksestä pussikaljaa. Mies tokaisi ne nähtyään "onks ne kylmiä" eikä edes kiittänyt. No joimme ne kaljat kuitenkin ja kyselin jotain kivaa baarivinkkiä kun olin vasta muuttanut paikkakunnalle. Mies siihen että "en kerro kun sä alat sitten käydä siellä missä minäkin". Olin vain että jaaahans.... jostain syystä kuitenkin (varmaan ne kaljat) aloimme pussata... tosin jäi vain aloitukseksi sillä mies kysyi että "mites sun suuhygienia". Tämän jälkeen vihdoin tajusin lopettaa treffit.

Vierailija kirjoitti:

Alku meni baarissa hyvin mutta luonani muija oksensi olohuoneeseen ja yöllä paskoi housuihinsa. Ei ollut yhteydessä jälkeenpäin eikä palauttanut edes kalsareita mitkä lainasin sille. 😂😂😂

Anteeks, mutta olisitko sä todella halunnut ne takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alku meni baarissa hyvin mutta luonani muija oksensi olohuoneeseen ja yöllä paskoi housuihinsa. Ei ollut yhteydessä jälkeenpäin eikä palauttanut edes kalsareita mitkä lainasin sille. 😂😂😂

Anteeks, mutta olisitko sä todella halunnut ne takaisin?

Et tainnut ymmärtää vitsiä?

Lähdin lähimmäisten ”yllytyksestä” treffeille erään komeahkon naistenmiehen kanssa, en ole eläessäni käynyt treffeillä vaan suhteet alkaneet monesti ystävyydestä. No olin kauhuissani ensimmäisistä treffeistäni, miten epämukavaa oli kun toinen on rauhallinen kotihiiri ja toinen ihan muuta, koin olevani tylsää seuraa ja kemiat ei pelanneet.

Join kolme siideriä ja loppuillasta mies yritti lähestyä ja suudella. Ilmoitin että kyyti on jo tulossa hakemaan. Lähdin pois ja tuli todella huono olo jalat eivät enää kantaneet. Oksentelin päälleni.

Myöhemmin tuttavani soitti ja tivasi minulta olenko ollut tämän miehen kanssa sillä miehellä todettu kuppa. Tämä tuttavakin oli menossa kuppatesteihin kun oli ollut tämän saman miehen kanssa.

Että sellaiset treffit.

Vierailija kirjoitti:

Känni- ja krapulatreffit eivät varmasti ole paras idea, mutta monesta muusta tarinasta tuli mieleen, että toinen osapuoli voi olla ujo tai mennä lukkoon elämänsä ehkä tärkeimmässä tilaisuudessa. Pälpätys taas voi joskus olla hermostuneisuuden peittämistä.

Voi olla. Ja kyllä sen yleensä myös huomaa johtuuko jännityksestä vai itsekeskeisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

MIes oli ekoilla treffeillä jossain kauheassa horkkataudissa, tärisi ja hikoili ja oli aivan kalpea. Ihmettelin, että miksi tuli niin sairaana, mutta päätin sitten antaa toisen tilaisuuden, jos vaikka olisi terveenä vähän pirtsakampaa seuraa. Toisilla treffeillä mies oli Aasiaan suuntautuneelta pikaiselta työmatkalta hankkimassaan p***a*taudissa ja piereskeli ja haisi aivan JÄRKYTTÄVÄLTÄ! Lisäksi oli edelleen aivan yhtä negatiivinen narisija kuin ensimmäisilläkin treffeillä.

Viimeinen kommunikaatiomme oli pari päivää toisten treffien jälkeen puolenyön maissa lähettämänsä tekstiviesti, jossa selosti yksityiskohtaisesti kaikki laboratoriokokeet joita häneltä oli otettu päivystyksessä intialaisen mahalenssun selvittämiseksi. Se viesti ei oikeasti sisältänyt muuta kuin sen sairauskertomuksen. Heräsin viestiin ja sain ihan hervottoman nauruhepulin. Kuittasin siihen "ok". Sen jälkeen kumpikaan ei enää ottanut yhteyttä toiseen.

Että mitähän tästä nyt sitten olisi pitänyt ajatella? Ehkä ainakin sen verran, että jos on sairas, on ihan ok siirtää treffejä. Ja jos haiset kuolemalle, älä missään tapauksessa mene treffeille!

Soijaa pukkaa....

Vierailija kirjoitti:

Surkeimmat treffit sovin netissä miehen kanssa, jonka kanssa oli hetki höpötelty. Olin nähnyt hänestä yhden kuvan etukäteen, jonka perusteella ajattelin, että mies voisi näiden juttujen + kuvan perusteella kiinnostaa ja sovimme tapaavamme selvittääksemme tämän. Erehdyin sopimaan lenkkitreffit koska ajatuksena lenkkitreffithän voisivat olla kivat. No ei kyllä ensitreffeiksi tuntemattoman kanssa...

Tapasimme yhden purtsin paikkapaikalla ja jo sadan metrin päähän ihmettelin, että voi prkl tuo mies on ihan karmeannäköinen, ei yhtään niinkuin kuvassa. Kirveellä veistetty naama, kierot ja erikokoisetkin silmät ja tosi vino hymy. Siis tosi pahannäköinen. Ja ryhti huono. Kuvassa oli näyttänyt ihan tavalliselta, tosin se oli aika sellainen sivuprofiilikuva. Teki mieli juosta vain pois paikalta, mutten kehdannut.

Tervehdimme ja lähdimme sitten sinne lenkille, 7 km kierros. Ajattelin, että tämä kierros vaan ja sitten "oli kiva tavata, hyvää jatkoa". Tiputtelin lenkin aikana kaikenlaista tunnelman tappo yritystä ja koitin olla sanomatta tai kommentoimatta mitään vähääkään mielenkiintoista tai positiivista. Mut eihän se sitä haitannut yhtään vaan käänsi joka jutun jotenkin arvokkaaksi elämänopetukseksi. Oltiin sitten jossain puolessa välissä matkaa kun tyyppi halusi pysähtyä hetkeksi juttelemaan. Istuttiin sitten hetkeksi. Sitten mies alkoi tuijotella silmiin tosi painostavan takertuvan epätoivoisesti, koitin vilkuilla puihin ja kesken lauseeni otti kaulasta kiinni tärisevällä kädellä ja yritti suudella. Pidin huulet tiukasti kiinni ja nyrpistin ja muistan mietineeni vaan että voi vitunvitunvitunvitunvitunapuavittu... Kun en vastannut suudelmaan niin tämä tyyppi kuitenkin vähän pakitti ja kysyi onko kaikki ok. Että voitaisiinko pussata. Vastasin jotain, ettei minusta tunnu siltä vaikka on ollut kiva jutella. Ehkä voitaisiin jatkaa lenkkiä. Käveltiin ehkä kaksi metriä niin keksin nerokkaasti väittää, että "mun koti onkin ihan tässä lähellä. Sä pääset autolle parhaiten kun kierrät lenkin loppuun parkkipaikalle. Mäpäs oikaisen tästä metsän poikki kun kunto loppuu ja silleen... Heippa!" Sit käännyin rivakasti rämpimään siellä jossain tuntemattoman hornan tuutin pusikossa ihan eksyksissä ja mietin mitä kautta pääsen pois metsästä ilman, että joudun kulkemaan sen parkkipaikan kautta. Nää treffit oli ehkä hirveimmät koskaan ja hävettää kyllä toi omakin epäröinti ja väärät vihjeet ja sit vielä toi kun lähin karkuun sinne pusikkoon. Ihan täysi katastrofi ja mä kun niin olin odottanut lenkkitreffejä unelmieni prinssin kanssa...

Kuulostaa erehdyttävän paljon omilta kauhutreffeiltäni ja vieläpä tyypin kuvauskin osuu kohdilleen, liekö sama heppu :DD Tämä oli vain kävelyllä luontopolulla eikä hän kysynyt millään tavalla onko ok pussata. Istuttiin nuotiolla ja olin mennyt tarkoituksellisesti vastapuolelle istumaan, mahdollisimman kauaksi välttääkseni kontaktin. Tyyppi puskee viereen ja kun yritän vetäytyä ja ottaa omaa tilaa, hän vain toteaa että  kiva olla lähellä ja tulee väkisin iholle. Yllätyin ja lamaannuin väkisin pussaamisesta jotenkin totaalisesti enkä sanonut mitään, tyyppi varmaan otti sen jotenkin rohkaisuna ja eikun uudestaan vaan kohti. Sain jollain verukkeella lähdettyä lipettiin, kun istuin autoon niin tyyppi tuijotti tiiviisti ulkoa, tuijotin vaan tiukasti eteen ja mietin että voiperkele nyt äkkiä pois.

Mies oli hiljainen ja juro. Yritin pitää keskustelua yllä, mutta mitä tahansa sanoin, vastaus oli tyyliin evvk.

- Kävin just leffassa katsomassa elokuvan x, tykkäsin tosi paljon. Ootko nähnyt sen?

- En tykkää kattoo leffoja.

- Okeeeii...

hiljaisuus

- Mimmosta musiikkia sä kuuntelet?

- En mä tykkää musiikista, ei mua kiinnosta.

hiljaisuus

- Onks sulla mitään kesälomasuunnitelmia?

- En mä jaksa mitään suunnitella, en tykkää elää silleen.

Että semmosta sitten.

Meni niin käpy, että heitin miehelle ihan pokkana:

- Mä haluan kyllä saada lapsia sit tosi pian.

Ajattelin että se nousis ylös ja lähtis kävelemään, mutta ei, siinä se nökötti. Piti itse lähteä.

Halusi nähdä uudestaan, minä en.