Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Tyypillä oli tosi kova nasaaliääni ja päässä semmoinen lippalakki, jossa oli tupsu. Se näytti ihan propellihatulta. Sokkotreffit kyseessä ja ekaa kertaa siis tavattiin. Alkoi päteä tarjoilijalle viineistä tosi kovalla äänellä, kaikki tuijottivat. Oli selkeästi sosiaalisen hienosäädön vaikeutta, ei varmaan ollut tarkoituksella tyly, mutta äänensävy ja ilmaisutapa olivat sellaisia, että ihan kuin olisi veetuillut sille tarjoilijalle. Halusi myös keskustella pitkään, vaikka olisi varmasti ollut tarjoilijalla muutakin tekemistä. Kauheaa besserwisseröintiä. Hävetti. Sosiaalisen hienosäädön vaikeus näkyi myös siinä, että yritti pussata väkisin. Piti lopulta ihan sanoa verbaalisesti, että ei kiitos, en halua nyt suudella, kun poispäin vetäytyminen ja käsien laittaminen eteen ei resonoinut ollenkaan. Ei hän mitenkään pelottava tai aggressiivinen ollut, ei vaan jotenkin tajunnut.

Toi pusikkoon pakeneminen oli jotenkin ihana :D

Nainen oletti että maksan laskun sukupuoleni perusteella. Kettu sentään kävi kolossa, mutta toisia treffejä tuo moukka ei saanut.

mites kun sovimme suoli 24 trehvit naisen kanssa joka oli mua päätä pidempi ja hetken päästä ihmettelin että onpa tutun tuntuinen nainen ja sehän olikin, olin ollut sen kanssa treffeilla jo noin 1,5v sitten  eikä silloinkaan natsannut sen hara hampaat ollenkaan joten jäi silläkin kertaa

sit lopetin noi netti jutut ja menin kapakista nyppäämään naisen aina kun oli tarve

Kaverille kävi tämmönen: Vastassa oli nainen, joka oli merkittävästi isokokoisempi kuin profiilikuvassaan. Kaveria vähän ärsytti, ettei ollut ajantasaista kuvaa, mutta hän ei noin muuten painosta välitä, joten ajatteli, että mennään nyt sitten kaljalle kun kerran on sovittu. Hetken päästä hän kuitenkin tajusi, että eihän se hemmetti vieköön ole edes sama nainen kuin siinä profiilikuvassa. Kaveriparka hämmentyi niin, ettei saanut sanottua asiasta mitään, joi vain oluensa ja poistui paikalta.

Miten kukaan kehtaa tulla treffeille, jos profiilissa on jonkun ihan toisen ja huomattavasti itseä kauniimman ihmisen kuva? Millä ihmeen logiikalla tommonen voi olla hyvä idea? Onko joku joskus saanut haluamansa tuolla taktiikalla?

Sovittiin tapaaminen erääseen tapahtumaan (tyyliin messut mutta pienempi mittakaava). Näin miehen saapuvan tapaamispisteeseen jo kaukaa. Se ei tullutkaan perille asti vaan jäi kuikuilemaan ja kurkistelemaan tosi nolosti erilaisten pöytien ja ständien takaa. Seurasin sitä sivusilmällä ja ihmettelin, että mitä se oikein pelleilee. Sitten se jo saapastelikin pois kauheaa vauhtia. Lähetti perään viestin, että anteeksi, en päässyt tulemaan, älä murehdi ei johdu susta.

Ei siis tajunnut, että olin nähnyt sen piilottelevan jonkun f**king viikuksen takana kurkistelemassa. Eiköhän siinä käynyt niin, etten ollut ulkoisesti hänen odotustensa mukainen, mutta hän ei kehdannut sitä (tai jotain tekosyytä) tulla minulle suoraan sanomaan.

Surkeimmat treffini olivat samalla ensimmäiset treffini Suomi24:n kautta. Olin viestitellyt n. viikon muutamaa vuotta vanhemman miehen kanssa. Kuva oli ihan ok, aika tavallisen näköinen tyyppi. Huumoritajukin natsasi viestitellessä. Sovimme treffit kahvilaan.

Noh, eipä siinä. Kuva oli otettu n. 15-20 kiloa ja ehkä viisi vuotta sitten. Treffeillä sain kuulla hänen asuvan kirjaimellisesti äitinsä kellarissa ja kuuntelin vuodatusta stalkkaavasta eksästä suunnilleen 1,5 tuntia, koska en keksinyt tekosyytä, jonka varjolla poistua. Hän olisi vielä halunnut tavata uudelleen. Voi peura.

Parit kököt treffit myöhemmin tapasin saman palstan kautta nykyisen aviomieheni, joka oli aivan eri planeetalta.

Mistä tunnistat gigolon se vie sun rahat ja pankkikortit .

Kun kaverin mies ei antanut autossa, vaikka mulla ois ollu paljon parempaa tarjota kun vaimollaan ikinä. Juoksin metsään, eikä mies edes tajunnut lähteä perään. Jouduin ajamaan yksin kotiin, harmillisesti edes poliisimies ei pysäyttänyt. Paskimmat treffit evö

Vierailija kirjoitti:

Toi pusikkoon pakeneminen oli jotenkin ihana :D

Mitä ihanaa siinä oli? Miksi naiset eivät voi puhua rehellisesti mutta kohteliaasti? Tuollainen pakoilu on vain kaikkien ajan haaskaamista. Sama pätee tekosyiden antamiseen, sen sijaan että sanoisit että on tosi kiire niin voit sanoa että et ole kiinnostunut.

Mies laittoi junasta viestiä että hän on vähän kipeä mutta tulee silti, kahvilassa odotti hytisevä ja liidunvalkoinen mies jonka nenä valui kuin seula ja äänikin oli yhtä kähinää. Ostin raasulle minttukaakaon ja käskin lähteä kotiin, halusi minun saattavan juna-asemalle ja koetti pussata vaikka räkä juoksi pitkin naamaa, yäk! 

- 

Saanko kertoa siitä kun olin epäilemättä erään miehen surkeimmat treffit? Olin kovassa krapulassa juhlittuani kaverin polttareita, silti mies vinkui että hän haluaa nähdä, tulisin hänen luokseen, saisin ruokaa ja katsottaisiin joku leffa. Olin että ok. Mies oli melko järkyttyneen näköinen kun avasi oven ja näki naamani, näytin suunnilleen zombilta enkä ollut viitsinyt meikata kun kestovärjätyt kulmat ja ripset kuitenkin. Leffa oli joku JIm Carreystä ja pingviineistä kertova enkä jaksanut edes esittää että kiinnostaa, torkahtelin vaan hikiset jalat miehen sylissä ja jossain vaiheessa havahduin kuorsaavaan korahdukseen joka lähti kurkustani ja pomppasin istumaan  naama kuolassa, hiuksetkin oli liimantuneet niihin kuolaisiin poskiin. Mies rupesi sitä ruokaa sitten laittamaan, italianpataa ja kai se kävi jotenkin mahaani sillä aloin piereksiä. Tässä vaiheessa mies sai sanottua että "ehkä sun on paras mennä kotiin lepäämään". Kumma kyllä miehestä ei enää koskaan kuulunut :D

Tavattiin puistossa ja mies toi mukanaan kaljaa vaikka sanoi ettei itse juo (valehteli tai yritti juottaa minut humalaan?). Kinusi yökylään ja että hänen äitinsä voi meidät autolla heittää. Lisäksi kävimme jostain syystä katsomassa hänen humalassa itsensä telonutta ystävää. Eikös miehen ex ollut siellä ja järjesti kauhean kohtauksen... Jäi yhtiin treffeihin tapailu.

Vierailija kirjoitti:

Känni- ja krapulatreffit eivät varmasti ole paras idea, mutta monesta muusta tarinasta tuli mieleen, että toinen osapuoli voi olla ujo tai mennä lukkoon elämänsä ehkä tärkeimmässä tilaisuudessa. Pälpätys taas voi joskus olla hermostuneisuuden peittämistä.

Mitä väliä sillä on MIKSI toinen on ihan tuppisuu? Ihan samalla lailla ne on paskat treffit, jos toinen vaan möllöttää hiljaa, oli syy mikä tahansa.

Treffikumppani kahvilassa: eikös mentäis nyt vain panemaan tuonne vessaan, niin ei tarvitsisi tässä enempää jutella..

Tästä on aikaa kaksikymmentä vuotta mutta muistan treffit vielä kuin eilisen päivän. Olin viestitellyt yhden naisen kanssa sähköpostitse kun olimme tavanneet legendaarisessa sinkut.net -palvelussa. Hän ei ollut samalta paikkakunnalta mutta sovimme tapaavamme yksi perjantai-ilta kun hän on tulossa juhlimaan synttäreitään kaupunkiin. Tämän olisi pitänyt olla varoitusmerkki 1. Sovimme tapaavamme klo 22 yhden keskustan yökerhon edessä. Varoitusmerkki 2. Hän kertoi tuntomerkkinsä ja itse nuorena ja hieman epävarmana miehenalkuna tulin keskustaan kaveriporukassa. He jäivät hieman taaemmalle seuraamaan tilannetta.

Yökerhon edessä olikin pitkä jono ja ”vihreä paita” -kuvaukseen sopivia nuoria naisia olikin monta. Huomatkaa että en ollut tähän mennessä nähnyt hänen kuvaansa. Soitin treffikaverin antamaan kännynumeroon ja hän sanoi että on yökerhon sisällä ja tulee ulos. Varoitusmerkki 3. Nyt olisi pitänyt juosta.

Hetken kuluttua yökerhosta kömpi kiemurrellen kävelevä nuori naisihminen, joka ensitöikseen kapsahti kaulaani. Tätä hän ei tehnyt siksi että olisin ollut hänen unelmiensa prinssi, vaan hän oli kännissä kuin käki eikä pysynyt muuten pystyssä. En itsekään lasiin sylje mutta treffeille tulen aina selvänä, sen tajusin jo nuorena miehenä. Talutin tämän kännisen neitokaisen lähellä sijaitsevalle penkille kun en kokenut että on sopivaa kaulailla kännikalan kanssa keskellä kaupungin kävelykatua. Ystäväni mittailivat kävelykadun laattakuvioita hyvin kiinnostuneina kymmenen metrin päässä, sikäli kun syrjäsilmällä huomasin raahatessani tätä vasikan kokoista treffikumppaniani lähimmälle penkille.

Istuimme penkille ja hänen ensimmäiset sanansa minulle olivat ”Anteeksi…” ja sitten hän oksensi illan juhlajuomansa jalkojensa väliin. Tätä yläpään ripulointia jatkui seuraavat kymmenkunta minuuttia, jonka jälkeen treffikumppanini toiset sanat minulle olivat ”Minä kuolen…”. Onkohan kukaan saanut tällaista kommenttia heti toisessa lauseessaan treffikavereiltaan? Tässä vaiheessa ystäväni olivat siirtyneen parinkymmenen metrin päähän laskemaan lähitalojen ikkunoita.

#139 jatkaa:

Harkitsin taktista vetäytymistä paikalta mutta minulla oli dilemma. Oli alkusyksyä ja vaikka ilta oli lämmin, oli kylmä yö tulossa. Treffikumppanini oli ilmeisen yksin vieraassa kaupungissa ja hän voisi kylmettyä pahoin tai joutua jopa hypoterminaan kevyellä vaatetuksellaan yön aikana jos poistun paikalta. Autoa minulla ei ollut ja bussit eivät enää liikkuneet hänen kotipaikkansa suuntaan näin myöhään.

Kysyin neuvoa treffikaveriltani, onko hänellä kavereita tai tuttuja joka voisi tulla hänet hakemaan. Olihan hänellä. Hän sai kakomisensa lomasta sanottua että voi soittaa poikaystävälleen. Juuri niin, poikaystävälleen. Aina paranee. No hänelle me sitten soitimme. Kiukkuinen mies toisessa päässä sanoi ettei pääse tulemaan koska on menossa työvuoroon. Miksi kiukkuinen, kun olimme kuitenkin selvittämässä kuinka hänen morsmaikkunsa pääsisi takaisin hänen kainaloonsa kotiin? No, tietenkään ketään muuta ei ollut kenelle soittaa, hän oli varmaan orpona syntynyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa tämä Vodkassa marinoitu neitokainen kotiini yöksi, ettei minua syytetä heitteille jätöstä ja vaikka kuolemantuottamuksesta. Opiskelijan budjetista tein sitten ennenkuulumattoman päätöksen. Päätin viedä tämän hemaisevan saaliini taksilla kotiin. Lähdin taluttamaan häntä askel-kaksi kerrallaan kohti 100m päässä olevaa taksitolppaa. Matkaan meni parikymmentä minuuttia kun seuralaiseni totesi joka toisella askeleella että hän kuolee ja koska minun piti varoa koskettamasta hänen – öh – lievästi kostunutta paitaansa ja joka tuoksahti siiderimarinoiduilta mädäntyneiltä sisäelimiltä, mikä oli varmasti aika lähellä totuutta sillä vatsastahan se oli siihen tullut. Ystäväni olivat kadonneet tähän mennessä johonkin, en mielessäni voinut moittia heitä siitä.

Väittelin taksikuskin kanssa 5 min ottaako hän meidät kyytiin ja luvattuani maksaa mahdolliset siivouskulut, hän ajoi meidät sen 5km matkan kotiini. Onnekseni kuski ei jälkeenpäin palannut sillä jätimme auton kyllä siistiin kuntoon, joskin hän saattoi tuulettaa sitä hieman matkamme jälkeen.

Lyhyestä virsi kaunis. Kaikki romanttiset kuvitelmani treffeistä ja tyttöystävästä olivat kahdonneet jonnekin toisen ja kolmannen vatsansisällön ulospurskahduksen tietämille. Kotiini päästyämme hän meni vessaan jatkamaan yksinpuheluaan suureen arabialaiseen puhelimeen kun minä menin sänkyyn ja laitoin silmät kiinni ja toivoin olevani takaisin armeijassa vartioimassa räntäsateista metsänkaistaletta keskellä yötä, joka oli aiempi ”Tämä on ikävin/kylmin paikka/tilanne jossa olen koskaan ollut”. Seuraavana aamuna toivotin hyvää matkaa tälle nololle henkilölle. annoin mukaan puhtaan paidan ja sateenvarjon, kun ulkona tihuutti.

Näimme vielä kerran kun hän palautti paidan ja sateenvarjon. ei hän ollut ikävä ihminen, hänellä meni vain yksi kerta yli käenpesän. Ehkä hän sai kotona selitellä poikaystävälleen kuka oli tämä mies joka tarjosi hänelle yöpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Surkeimmat treffit sovin netissä miehen kanssa, jonka kanssa oli hetki höpötelty. Olin nähnyt hänestä yhden kuvan etukäteen, jonka perusteella ajattelin, että mies voisi näiden juttujen + kuvan perusteella kiinnostaa ja sovimme tapaavamme selvittääksemme tämän.

Tapasimme yhden purtsin paikkapaikalla ja jo sadan metrin päähän ihmettelin, että voi prkl tuo mies on ihan karmeannäköinen, ei yhtään niinkuin kuvassa. Kirveellä veistetty naama, kierot ja erikokoisetkin silmät ja tosi vino hymy. Siis tosi pahannäköinen. Ja ryhti huono. Kuvassa oli näyttänyt ihan tavalliselta, tosin se oli aika sellainen sivuprofiilikuva. Teki mieli juosta vain pois paikalta, mutten kehdannut.

Ihan täysi katastrofi ja mä kun niin olin odottanut lenkkitreffejä unelmieni prinssin kanssa...

Joskus mietin miltä tuntuisi olla ruma, mutta muuten fiksu ja tavallinen ihminen. Vamasti joutuu kokemaan paljon tällaista. Tappaisin varmaan itseni, jos en osaisi olla onnellinen yksin.

En väitä, että tämä kyseinen mies olisi fiksu jne., mutta sillähän ei ole merkitystä, kun tuomio tuli jo sadan metrin päästä, vaikka jutut olivat miellyttäneet kirjoitellessa. En siis ota kantaa vain tähän tapaukseen.

Vierailija kirjoitti:

#139 jatkaa:

Harkitsin taktista vetäytymistä paikalta mutta minulla oli dilemma. Oli alkusyksyä ja vaikka ilta oli lämmin, oli kylmä yö tulossa. Treffikumppanini oli ilmeisen yksin vieraassa kaupungissa ja hän voisi kylmettyä pahoin tai joutua jopa hypoterminaan kevyellä vaatetuksellaan yön aikana jos poistun paikalta. Autoa minulla ei ollut ja bussit eivät enää liikkuneet hänen kotipaikkansa suuntaan näin myöhään.

Kysyin neuvoa treffikaveriltani, onko hänellä kavereita tai tuttuja joka voisi tulla hänet hakemaan. Olihan hänellä. Hän sai kakomisensa lomasta sanottua että voi soittaa poikaystävälleen. Juuri niin, poikaystävälleen. Aina paranee. No hänelle me sitten soitimme. Kiukkuinen mies toisessa päässä sanoi ettei pääse tulemaan koska on menossa työvuoroon. Miksi kiukkuinen, kun olimme kuitenkin selvittämässä kuinka hänen morsmaikkunsa pääsisi takaisin hänen kainaloonsa kotiin? No, tietenkään ketään muuta ei ollut kenelle soittaa, hän oli varmaan orpona syntynyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa tämä Vodkassa marinoitu neitokainen kotiini yöksi, ettei minua syytetä heitteille jätöstä ja vaikka kuolemantuottamuksesta. Opiskelijan budjetista tein sitten ennenkuulumattoman päätöksen. Päätin viedä tämän hemaisevan saaliini taksilla kotiin. Lähdin taluttamaan häntä askel-kaksi kerrallaan kohti 100m päässä olevaa taksitolppaa. Matkaan meni parikymmentä minuuttia kun seuralaiseni totesi joka toisella askeleella että hän kuolee ja koska minun piti varoa koskettamasta hänen – öh – lievästi kostunutta paitaansa ja joka tuoksahti siiderimarinoiduilta mädäntyneiltä sisäelimiltä, mikä oli varmasti aika lähellä totuutta sillä vatsastahan se oli siihen tullut. Ystäväni olivat kadonneet tähän mennessä johonkin, en mielessäni voinut moittia heitä siitä.

Väittelin taksikuskin kanssa 5 min ottaako hän meidät kyytiin ja luvattuani maksaa mahdolliset siivouskulut, hän ajoi meidät sen 5km matkan kotiini. Onnekseni kuski ei jälkeenpäin palannut sillä jätimme auton kyllä siistiin kuntoon, joskin hän saattoi tuulettaa sitä hieman matkamme jälkeen.

Lyhyestä virsi kaunis. Kaikki romanttiset kuvitelmani treffeistä ja tyttöystävästä olivat kahdonneet jonnekin toisen ja kolmannen vatsansisällön ulospurskahduksen tietämille. Kotiini päästyämme hän meni vessaan jatkamaan yksinpuheluaan suureen arabialaiseen puhelimeen kun minä menin sänkyyn ja laitoin silmät kiinni ja toivoin olevani takaisin armeijassa vartioimassa räntäsateista metsänkaistaletta keskellä yötä, joka oli aiempi ”Tämä on ikävin/kylmin paikka/tilanne jossa olen koskaan ollut”. Seuraavana aamuna toivotin hyvää matkaa tälle nololle henkilölle. annoin mukaan puhtaan paidan ja sateenvarjon, kun ulkona tihuutti.

Näimme vielä kerran kun hän palautti paidan ja sateenvarjon. ei hän ollut ikävä ihminen, hänellä meni vain yksi kerta yli käenpesän. Ehkä hän sai kotona selitellä poikaystävälleen kuka oli tämä mies joka tarjosi hänelle yöpaikan.

Loistava kirjoitus! Laittaisin kymmenen yläpeukkua, jos voisi.

Vaatimattomampi, mutta vähän samankaltainen juttu minulla. Isokokoinen, känninen nainen vihdoin opiskelijakämpille. Rojahti yhden hengen sänkyyni ja sammui heti. Ei siinä muuta, mutta kun ei ollut varapatjaa, enkä mahtunut samaan (omaan) sänkyyn nukkumaan. Joten nukuin lattialla omassa kämpässäni. Ainoa merkittävä seikka oli se, että tämä vaalea nainen sanoi olevansa "true" blondi, jolla on karvatkin vaaleita. Mutta nekin jäi sitten näkemättä.

Kaikennäköisiä on ollut. Mieleenpainuvin ulkonäöllisesti oli mies, joka oli lähettänyt vähintään 10 v vanhan kuvan itsestään, missä oli tukka päässä. Treffeille tuli kokomustaan nahka-asuun nahkaskotsineen kaikkineen  (Tom of Finland-tyyliin) pukeutunut kalju herrashenkilö. Oloni oli epätodellinen ja kuvittelin ainakin viisi minuuttia olevani piilokamerassa. Juotiin jotkut juomat pubissa ja karkuun.

Yksi oli muuten ihan herrasmies mutta ajeltiin neljä tuntia pimeässä pitkin Helsinkiä.  Hän kertoi tykkäävänsä ajella autolla. Auto oli joku ökyauto, oli tosi lämmin ja pehmeä istua. Oli niin unettavaa koko touhu, mies ei paljon jutellut ja nukahdin. Heräsin x-ajan kuluttua ja mies ei vissiin olut huomannut, että nukahdin, tai sitten oli niin herrasmies, että ei sanonut mitään. Herättyäni sanoin, että voisi heittää mut kotiin, minkä tekikin. Kyseli uusintatreffejä mutta voin nukkua himassakin.