Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Suklaakakkulapio kirjoitti:

Tyttö pyysi minua anarkistithdistykseen kolmannella lauseella.

Niillä oli värväyskampanja käynnissä.

Se varmasti latistaa treffien tunnelman, jos toinen ravibtolassa/kahvilassa alkaa puhua siitä, miten kallista ruokaa ravintolassa myydään.

Jos sinulle ehdotetaan treffejö ravintolassa, niin kannattaa valita sellainen ravintola, joka on omalle kukkarolle sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Monesti musta tuntuu et nää miehet rupee tahallaan outoilemaan nähdäkseen miten nainen reagoi:D ja jos nainen ei oo sen mieleen niin outoilevat päästäkseen eroon

Niin, naisiltahan ei sitten yhtään outoa nämä "olen tuppisuuna koska se on testi" tai "juoksen metsän läpi rauhallisesti autolleen kävelevää miestä pakoon"-jutut.

Ei minulla järin paljoa kokemuksia huonoista treffeistä ole. Huonoimpiin otin koirani mukaan, joka sitten oksensi treffaamani naisen itämaiselle matolle. Toinen siinä mattoaan kuuraamaan. Synkkaava tunnelma meni vähän siinä ja jonkin ajan päästä totesin, että me tästä taidammekin mennä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mokannut ihan itse kaikki treffini olemalla liian ujo ja sulkeutunut. Jos jotain oon saanut sanotuksi, sekin on kaikki mennyt niin pieleen kuin vaan voi mennä (esitin muuta kuin olen) että häpeän sitä kaikkea vielä vuosikymmenten jälkeenkin. En yhtään ihmettele, etten oo kellekään miehelle kelvannut, olen ollut niin kiusallisen ujo ja arka tapaus AINA. Joko jäädyn täysin tai möläyttelen jotain aivan idioottimaisen tyhmää.

Ja siinä loppuvaiheessa kolmekymppisenä kun vielä jaksoin ees yrittää, olin joko liian kännissä tai vetänyt rauhoittavia lääkkeitä joita oli määrätty mun sosiaalisten tilanteiden pelkooni =D

Ja kyllähän ne miehet sen huomasi minusta että en oo ihan kondiksessa tullut treffeille. Esittivät kiinnostusta ja sitten vaan ghostasivat. En voi syyttää heitä. Sitten kolmevitosena luovutin kokonaan. Ei kaikista vaan ole siihen rakkauden peliin.

Harmi ettei sinulle annettu toisia mahkuja. Uskon kuitenkin, että sinustakin olisi tullut esiin sujuva sanaisempi nainen, kun olisit oppinut toista tuntemaan.

Ei jännittyneille ja hiljaisille miehillekään toista mahkua anneta, eikä sitä edes pahoitella, päinvastoin. Mutta ihanille naisille näköjään taas oma kohtelunsa.

Älä äijä jaksa katkeruuttasi vuodattaa. Ei se oikein kiinnosta ketään.

Olin ekoilla treffeillä naisen kanssa, joka kertoi kuinka isänsä kuolema otti häneen niin kovaa, että oli kokeillut lesbosuhteita. Tuumasin, että liikaa informaatiota ekaan tapaamiseen ja etten ole kiinnostunut psyykettäsi ruveta tukemaan. Ei tavattu toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mokannut ihan itse kaikki treffini olemalla liian ujo ja sulkeutunut. Jos jotain oon saanut sanotuksi, sekin on kaikki mennyt niin pieleen kuin vaan voi mennä (esitin muuta kuin olen) että häpeän sitä kaikkea vielä vuosikymmenten jälkeenkin. En yhtään ihmettele, etten oo kellekään miehelle kelvannut, olen ollut niin kiusallisen ujo ja arka tapaus AINA. Joko jäädyn täysin tai möläyttelen jotain aivan idioottimaisen tyhmää.

Ja siinä loppuvaiheessa kolmekymppisenä kun vielä jaksoin ees yrittää, olin joko liian kännissä tai vetänyt rauhoittavia lääkkeitä joita oli määrätty mun sosiaalisten tilanteiden pelkooni =D

Ja kyllähän ne miehet sen huomasi minusta että en oo ihan kondiksessa tullut treffeille. Esittivät kiinnostusta ja sitten vaan ghostasivat. En voi syyttää heitä. Sitten kolmevitosena luovutin kokonaan. Ei kaikista vaan ole siihen rakkauden peliin.

Harmi ettei sinulle annettu toisia mahkuja. Uskon kuitenkin, että sinustakin olisi tullut esiin sujuva sanaisempi nainen, kun olisit oppinut toista tuntemaan.

Ei jännittyneille ja hiljaisille miehillekään toista mahkua anneta, eikä sitä edes pahoitella, päinvastoin. Mutta ihanille naisille näköjään taas oma kohtelunsa.

Älä äijä jaksa katkeruuttasi vuodattaa. Ei se oikein kiinnosta ketään.

Nyt kuulosti aika katkeralta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mokannut ihan itse kaikki treffini olemalla liian ujo ja sulkeutunut. Jos jotain oon saanut sanotuksi, sekin on kaikki mennyt niin pieleen kuin vaan voi mennä (esitin muuta kuin olen) että häpeän sitä kaikkea vielä vuosikymmenten jälkeenkin. En yhtään ihmettele, etten oo kellekään miehelle kelvannut, olen ollut niin kiusallisen ujo ja arka tapaus AINA. Joko jäädyn täysin tai möläyttelen jotain aivan idioottimaisen tyhmää.

Ja siinä loppuvaiheessa kolmekymppisenä kun vielä jaksoin ees yrittää, olin joko liian kännissä tai vetänyt rauhoittavia lääkkeitä joita oli määrätty mun sosiaalisten tilanteiden pelkooni =D

Ja kyllähän ne miehet sen huomasi minusta että en oo ihan kondiksessa tullut treffeille. Esittivät kiinnostusta ja sitten vaan ghostasivat. En voi syyttää heitä. Sitten kolmevitosena luovutin kokonaan. Ei kaikista vaan ole siihen rakkauden peliin.

Harmi ettei sinulle annettu toisia mahkuja. Uskon kuitenkin, että sinustakin olisi tullut esiin sujuva sanaisempi nainen, kun olisit oppinut toista tuntemaan.

Ei jännittyneille ja hiljaisille miehillekään toista mahkua anneta, eikä sitä edes pahoitella, päinvastoin. Mutta ihanille naisille näköjään taas oma kohtelunsa.

Älä äijä jaksa katkeruuttasi vuodattaa. Ei se oikein kiinnosta ketään.

Minua ohisnaista ainakin kiinnostaa. Naiset ovat usein ilkeitä ja miehet taas vain liian kilttejä. Älkää miehet sietäkö kaikkea soopaa mitä tuo vastaajakin yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mokannut ihan itse kaikki treffini olemalla liian ujo ja sulkeutunut. Jos jotain oon saanut sanotuksi, sekin on kaikki mennyt niin pieleen kuin vaan voi mennä (esitin muuta kuin olen) että häpeän sitä kaikkea vielä vuosikymmenten jälkeenkin. En yhtään ihmettele, etten oo kellekään miehelle kelvannut, olen ollut niin kiusallisen ujo ja arka tapaus AINA. Joko jäädyn täysin tai möläyttelen jotain aivan idioottimaisen tyhmää.

Ja siinä loppuvaiheessa kolmekymppisenä kun vielä jaksoin ees yrittää, olin joko liian kännissä tai vetänyt rauhoittavia lääkkeitä joita oli määrätty mun sosiaalisten tilanteiden pelkooni =D

Ja kyllähän ne miehet sen huomasi minusta että en oo ihan kondiksessa tullut treffeille. Esittivät kiinnostusta ja sitten vaan ghostasivat. En voi syyttää heitä. Sitten kolmevitosena luovutin kokonaan. Ei kaikista vaan ole siihen rakkauden peliin.

Harmi ettei sinulle annettu toisia mahkuja. Uskon kuitenkin, että sinustakin olisi tullut esiin sujuva sanaisempi nainen, kun olisit oppinut toista tuntemaan.

Ei jännittyneille ja hiljaisille miehillekään toista mahkua anneta, eikä sitä edes pahoitella, päinvastoin. Mutta ihanille naisille näköjään taas oma kohtelunsa.

Älä äijä jaksa katkeruuttasi vuodattaa. Ei se oikein kiinnosta ketään.

Minua ohisnaista ainakin kiinnostaa. Naiset ovat usein ilkeitä ja miehet taas vain liian kilttejä. Älkää miehet sietäkö kaikkea soopaa mitä tuo vastaajakin yrittää.

Ai niin kuin siedä mitä? Pakit pitää vaan sietää, kun ei niille oikein voi mitään. En tajua mitä kiinnostavaa siinä on, että tuo hemmo on katkeroitunut.

Vierailija kirjoitti:

Päädyttiin päivystykseen. Aina hilpeät treffit sellaiset. Mulla oli ennen treffejä vatsa vähän kipeä, mutta ajattelin, että mä vaan jännitän ja se menee ohi kunhan pääsen sinne treffeille. Kävelin paikalle, kun matkaa oli vain 2km ja siinä välillä se kipu yltyi. Treffien ajan se vaan paheni koko ajan ja lopulta se mieskin hoksasi, että nyt ei oo kaikki hyvin. Selitin tuon ylläolevan ja mies päätti, että nyt lähetään päivystykseen ja vei mut autolla sinne. Lopputuloksena istuttiin siellä 3 tuntia ja sen jälkeen multa leikattiin tulehtunut umpisuoli.

Kurjat treffit, mutta hyvä mies. Miten jatkui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mokannut ihan itse kaikki treffini olemalla liian ujo ja sulkeutunut. Jos jotain oon saanut sanotuksi, sekin on kaikki mennyt niin pieleen kuin vaan voi mennä (esitin muuta kuin olen) että häpeän sitä kaikkea vielä vuosikymmenten jälkeenkin. En yhtään ihmettele, etten oo kellekään miehelle kelvannut, olen ollut niin kiusallisen ujo ja arka tapaus AINA. Joko jäädyn täysin tai möläyttelen jotain aivan idioottimaisen tyhmää.

Ja siinä loppuvaiheessa kolmekymppisenä kun vielä jaksoin ees yrittää, olin joko liian kännissä tai vetänyt rauhoittavia lääkkeitä joita oli määrätty mun sosiaalisten tilanteiden pelkooni =D

Ja kyllähän ne miehet sen huomasi minusta että en oo ihan kondiksessa tullut treffeille. Esittivät kiinnostusta ja sitten vaan ghostasivat. En voi syyttää heitä. Sitten kolmevitosena luovutin kokonaan. Ei kaikista vaan ole siihen rakkauden peliin.

Harmi ettei sinulle annettu toisia mahkuja. Uskon kuitenkin, että sinustakin olisi tullut esiin sujuva sanaisempi nainen, kun olisit oppinut toista tuntemaan.

Ei jännittyneille ja hiljaisille miehillekään toista mahkua anneta, eikä sitä edes pahoitella, päinvastoin. Mutta ihanille naisille näköjään taas oma kohtelunsa.

Älä äijä jaksa katkeruuttasi vuodattaa. Ei se oikein kiinnosta ketään.

Minua ohisnaista ainakin kiinnostaa. Naiset ovat usein ilkeitä ja miehet taas vain liian kilttejä. Älkää miehet sietäkö kaikkea soopaa mitä tuo vastaajakin yrittää.

Huomaahan sen nyt tällaisista "älä sinä äijä", että jotain patoutumia näillä on selvästi miehiä kohtaan. Miehet ei saisi valittaa mistään niinkuin naiset ja pitää vaan osata olla Mies. Just niinkuin oma mutsikin nauroi heikoilla olleelle itkevälle isälleni että älä sinä äijä nyt viitsi itkeä. Sitten vielä ihmetellään, miksi miehillä on kaikki päin helvettiä ja ne on kaikki hulluja.  Miettikäähän sitä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus sitä miettii millainen nainen keksii näitä aloituksia ja miksi

Kerro sinä, että miksi sinä sitä mietit. Millainen sinä olet? Eikö sinua kiinnosta toisten ihmisten elämänkokemukset?  Osa kertomuksista paljastaa asenteita ja ennakkoluuloja niin kertojan kuin treffikumppaninkin  puolelta. Onko se sinusta ikävää? Minkälaisia aloituksia sinä haluaisit nähdä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä ap itse tuumisi, jos deitti sanoisi että ihan vaan huvikseen lähti seuraksi kun ei ollut muutakaan tekemistä.

25% klikkaajista ymmärsi sanomasi. Palsta on oikeasti aika sairas. Ihan oikeasti sanan kirjaimellisessa merkityksessä.

Sairas tai tyhmä - valitse siitä. 

Sä et selvästikään ymmärtänyt yhtään mitään, miksi kommentti sanottiin ja mitä reaktioista voi päätellä. Kuka nyt tollon - tässä tapauksessa tollon miehen - kanssa haluaisi jatkaa treffejä, en mä ainakaan. 

Tapaus 1: Olimme sopineet piknikin puistoon, mies juoksi koko ajan kirkuen karkuun ampiaisia. Maku meni siitä säntäilystä.

Tapaus 2: Mies tahtoi luistelemaan, ajatteli kai sen olevan romanttista. Romantikka oli kyllä kaukana kuin väisteltiin jääkiekkoilevia poikia ja nenä valui.

Tapaus 3: Mies alkoi kysellä tykkäänkö anaaliseksistä, en olisi halunnut keskustella aiheesta enkä etenkään keskellä kahviota! Mies  vain että opettaa minut tykkäämään ja mennäänkö jo?

Ja tapaus 4:  Mies vei  minut lemmikkielåinhautausmaalle hamsterinsa  haudalle ja  oli itkun partaalla siinä, minä taas pidättelin naurua posket kipeinä. Jotenkin  yhdistelmä hamsteri  ja parimetrinen äijä tippa linssissä oli liikaa...

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan surkeimmat itsessään, mutta mistä on jäänyt ikävin fiilis... Nimittäin se, että treffit meni omasta mielestä todella hyvin ja oli kivaa. Olin aivan sairaan ihastunut enkä muista, että koskaan olisi ainakaan niin nopeasti tuntunut niin hyvältä kenenkään kanssa. Ja sitten deittikumppani ei ollut kiinnostunut musta. Asiasta on jo puoli vuotta aikaa, mutta tuntuu edelleen aika kurjalta. Oltiin siis viestitelty ja puhuttu puhelimessa paljon ennen treffejä. Hän ei antanut mitään kunnollista syytä sille, miksi ei ollut kiinnostunut... Ehkä parempikin niin. 

Perinteisellä tavalla surkeita treffejä on myös, harmi, että en kaikkia tosiaankaan muista. Parhaiten on jäänyt varmaan mieleen klassinen itsestään loputtomasti jorisija. Varmasti jotain surkeampiakin on, mutta pitää ihan muistella :D

Minullakin on tuo eka kokemus ja se oli kurjin. En yleensä edes lähde deiteille mitenkään helpolla, ts deittailu ei ole mun varsinaisissa harrastuksissa, ja tähän tapaukseen ihastuinkin sitten aivan sata-nolla. Pyysin ulos ja lähti. Kaikki meni niin hyvin, juteltiin tuntikausia ja naurettiin ja oli tosi kivaa. Paitsi ettei se sitten tuntenutkaan samoin, vaan pelkästään kaverillisesti. Tykkäsi ja viihtyi siis kyllä, mutta ei nähnyt minussa parisuhdepotentiaalia.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei antanut minulle suunvuoroa eikä halunnut tietää minusta mitään, kun keskittyi koko treffien ajan pitämään monologia siitä, kuinka hän on yrittäjä, kuinka hän nyt ei voi tehdä sitä ja tätä, kun hän on yrittäjä, ymmärsinkö nyt varmasti, että hän on yrittäjä. Se oli sellaista rehvastelua hänen yrittäjyydestään. Muisti myös mainita, että tuntee ravintolan omistajan, kun yrittäjänä tuntee paljon ihmisiä.

'

Eikä :D Olen melko varma että olen ollut saman tyypin kanssa treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mokannut ihan itse kaikki treffini olemalla liian ujo ja sulkeutunut. Jos jotain oon saanut sanotuksi, sekin on kaikki mennyt niin pieleen kuin vaan voi mennä (esitin muuta kuin olen) että häpeän sitä kaikkea vielä vuosikymmenten jälkeenkin. En yhtään ihmettele, etten oo kellekään miehelle kelvannut, olen ollut niin kiusallisen ujo ja arka tapaus AINA. Joko jäädyn täysin tai möläyttelen jotain aivan idioottimaisen tyhmää.

Ja siinä loppuvaiheessa kolmekymppisenä kun vielä jaksoin ees yrittää, olin joko liian kännissä tai vetänyt rauhoittavia lääkkeitä joita oli määrätty mun sosiaalisten tilanteiden pelkooni =D

Ja kyllähän ne miehet sen huomasi minusta että en oo ihan kondiksessa tullut treffeille. Esittivät kiinnostusta ja sitten vaan ghostasivat. En voi syyttää heitä. Sitten kolmevitosena luovutin kokonaan. Ei kaikista vaan ole siihen rakkauden peliin.

Harmi ettei sinulle annettu toisia mahkuja. Uskon kuitenkin, että sinustakin olisi tullut esiin sujuva sanaisempi nainen, kun olisit oppinut toista tuntemaan.

Ei jännittyneille ja hiljaisille miehillekään toista mahkua anneta, eikä sitä edes pahoitella, päinvastoin. Mutta ihanille naisille näköjään taas oma kohtelunsa.

Älä äijä jaksa katkeruuttasi vuodattaa. Ei se oikein kiinnosta ketään.

Minua ohisnaista ainakin kiinnostaa. Naiset ovat usein ilkeitä ja miehet taas vain liian kilttejä. Älkää miehet sietäkö kaikkea soopaa mitä tuo vastaajakin yrittää.

Huomaahan sen nyt tällaisista "älä sinä äijä", että jotain patoutumia näillä on selvästi miehiä kohtaan. Miehet ei saisi valittaa mistään niinkuin naiset ja pitää vaan osata olla Mies. Just niinkuin oma mutsikin nauroi heikoilla olleelle itkevälle isälleni että älä sinä äijä nyt viitsi itkeä. Sitten vielä ihmetellään, miksi miehillä on kaikki päin helvettiä ja ne on kaikki hulluja.  Miettikäähän sitä.

Mistä minä olisin hankkinut patoutuman toisia miehiä kohtaan? Kyllästyttää vain tuollainen katkera kitinä. Ei se johda mihinkään, ei se saa kitisijänkään oloa paremmaksi. Se vain ärsyttää muita turhuudellaan.

t. M itsekin.

Up

Paras ketju pitkään aikaan 😅jos on pihi, ujo ja epäsiisti niin tekee hyvää lukea tämä

Lisää näitä, nää on hauskoja :D