Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun menin sokkotreffeille. Mies oli joku latvakakkonen, joka ei apuluokalla käydyn peruskoulun jälkeen ollut opiskellut mitään. Töissäkään ei pärjännyt, työnantajat eivät ymmärtäneet "hyvän päälle", kun useampi oli viheltänyt pelin poikki koeaikana. Puhui suu vaahdosta itsestään keskittyen siihen kuinka maailma häntä on päähän potkinut.

Lopulta tuli ensimmäinen henkilökohtainen kysymys: onko mulla pillerit? Kerroin, että ei ole. Mies ilahtui vastauksesta, ilmoitti että vauvakuumetta pukkaa, ja olisi kovin romanttista jos tehtäis vauva ensitapaamisella. Ei tehty. Soitteli vielä monta kertaa, kunnes kyllästyin kuuntelemaan toisen vauvantekofantasioita. Estin kaikissa mahdollisissa kanavissa.

Voi apua 😂 tulee ulkomaalainen kaverimies mieleen, raukalla hirvee vauvakuume ja uhkasi jo varastaa mun munasolut, että saisi tuontivauvan itselleen. 😂

Sen vielä ymmärtäisi, jos joku haluaisi "ankkurivauvan", mutta tämä oli suomalainen, arviolta vähintään 150 kg mies, ja äo kirjaimellisesti samaa luokkaa kengännumeron kanssa. Nuo ylimääräiset kilot olisin vielä voinut hyväksyä, mutta se jatkuva kitinä ja vonkaus... ja se älyn puute. Elätiksihän tuollaisen miehen joutuisi ottaa. Aika reppana tuo oli, mutta ei se oikein riitä perustaksi parisuhteelle saati yhteiselle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ne oli niin kauheat, etten niistä ole muistaakseni kenellekään kertonut. Tapasin miehen toisen kerran, ekat treffit oli ok. Olimme erästä nähtävyyttä katsomassa, kun tyyppi alkoi vonkaamaan pe<puseksiä. Näytti laukussaan olevaa öljypulloa, jonka oli ottanut mukaan sitä varten. Siellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita, ja hän sanoi, että jos hän nopeasti vetäisi, menisin kontilleni portaille. Se oli niin uskomatonta, että en edelleenkään ole ihan varma oliko tosissaan. Matkalla parkkipaikalla puheli samantyylisiä juttuja mm. jos näkee naisen linkuttavan, niin tietää että sitä jyystetty takapuoleen. Yritin vaihtaa puheenaihetta, mutta laihoin tuloksin. Selvisi, että hän on ollut väkivaltainen. Kielsi minua ajattelemasta että hän on muka väkivaltainen, koska oli aina vetänyt turpaan vaan hyvästä syystä. Lastensa äitiä nimitteli tosi rumasti. Laitoin heti pois päästyä kaikki estot päälle ja en ole ikinä sen jälkeen onneksi törmännyt missään. Hän oli käynyt paljon treffeillä, ehkä joku muukin tavannut... Tämäkin jutteli ihan normaaleja asioita viesteissä, tavallisen näköinen, oli harrastuksia, työ ja kavereita.

Hyissssssaaatana :I. Olen sanaton.

Tyttö pyysi minua anarkistithdistykseen kolmannella lauseella.

Ei todellakaan surkeimmat itsessään, mutta mistä on jäänyt ikävin fiilis... Nimittäin se, että treffit meni omasta mielestä todella hyvin ja oli kivaa. Olin aivan sairaan ihastunut enkä muista, että koskaan olisi ainakaan niin nopeasti tuntunut niin hyvältä kenenkään kanssa. Ja sitten deittikumppani ei ollut kiinnostunut musta. Asiasta on jo puoli vuotta aikaa, mutta tuntuu edelleen aika kurjalta. Oltiin siis viestitelty ja puhuttu puhelimessa paljon ennen treffejä. Hän ei antanut mitään kunnollista syytä sille, miksi ei ollut kiinnostunut... Ehkä parempikin niin. 

Perinteisellä tavalla surkeita treffejä on myös, harmi, että en kaikkia tosiaankaan muista. Parhaiten on jäänyt varmaan mieleen klassinen itsestään loputtomasti jorisija. Varmasti jotain surkeampiakin on, mutta pitää ihan muistella :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä luotaantyöntävimpiä nämä naiset, jotka ensitöikseen alkaa haukkumaan edellisiä deittejään tai exiään, tulee sellainen olo että piankos sitä itse on siinä listan jatkona kuitenkin.

Yksi nettituttavuus oli tällainen.

Kutsui muutaman päivän nettijuttelun jälkeen kotiinsa kahville. Astuessani sisään kertoi, että takapihalla istuu tuttu poliisimies, ilmeisesti jonkinlaisena turvamiehenä. Mietin että millainen henkilö kutsuu ihmisiä kotiinsa, vaikka pelkää niin että pitää olla (todennäköisesti kuviteltu) turvamies takapihalla.

Alkoi sitten puhumaan ilmeisesti alkoholiin kuolleesta miehestään. En saanut juuri puheenvuoroa. Eivät olleet treffit vaan terapiaistunto. Puhui tästä miehestään puolitoista tuntia yhteen menoon.

Istuin siinä keittiöntuolilla ja mietin kuumeisesti miten pääsisin poistumaan.  Puolentoista tunnin kuuntelun jälkeen sanoin vain, että tähän varattu aika on nyt ohi, joudun poistumaan. Olisin varmaan saanut kuulla sitä litaniaa vaikka monta tuntia jos olisin jäänyt.

Kuulosta ikävältä ja epäreilulta sinun kannaltasi, mutta tuolla tavalla toimii vain ihminen joka pelkää ja on kokenut trauman. Onneksi hänellä on tuttu poliisimies treffien turvaajana.

T. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ja jotkut meistä ovat kokeneet sen konkreettisesti.

Olin 19. Deittisovelluksessa joku mies pyysi ulos, vaikka ei oltu kuin kuulumiset vaihdettu. Normaalisti en olisi lähtenyt koska haluan tietää ihmisestä ensin hieman etukäteen, mutta tällä kertaa ajattelin että kokeillaan kerrankin sokkona.

Pääsimme baariin ja tunnelma oli vaivaantunut. Mies oli vähäsanainen ja tuijotteli minua sellaisella ilmeellä. Kertoi kuitenkin jotain töistään ja paljustaan. Tiesin jo ettei meille tulisi mitään juttua joten riipasin pienen hiprakan (hän tarjosi). Mies sitten kysyi haluanko lähteä ajelemaan, ja sateessa piti takkiaan minulle suojana kun kävelimme autolle. Ilta alkoi hämärtää. Äijä ajoi jonnekin syrjäselle parkkikselle, pysäytti auton ja kysyi "mitäs sitten tehdään?". Niskavillat nousi pystyyn. Pieni paniikki sisälläni kasvoi ja halusin tilanteesta pois, joten sanoin että voisin mennä kotiin koska huomenna aikaista menoa. Onneksi ei alkanut vänkäämään vastaan vaan heitti mut talon pihaan. Hyi. En mennyt enää tuon jälkeen treffeille hetkeen.

Olen yh, ja ilmeisesti tämän miehen mielestä se leimasi minua. Sovittiin treffit, ja menin hänen luokseen. Istuttiin iltaa ja oli jopa ihan mukavaa, kunnes mies kysyi että laitanko jotain iltaruokaa jääkaapissa olevista aineksista.

Olin aivan hoo moilasena, miksi ihmeessä kokkaisin meille jotain, olinhan vieraana ja kaiken päälle surkea kokki? Noooh, siitähän riemu repesi, etkö tosissaan osaa hyvää ruokaa tehdä ja meillähän on jääkaapissa kunnon tarvikkeetkin. Kuulemma haluaa tarjota naiselleen kunnon apetta ja on valmis hoitamaan kaikki kustannukset.

Samalla hetkellä tajusin jotain muutakin; mies oli kertonut omasta työstään ja sen vaativuudesta, mutta ei ollut kertaakaan kysynyt omasta tilanteestani. Oletti varmaan, että yh on aina köyhä ja pelkästään iloinen jos joku varakas ihana könsikäs tarjoaa eväät kunnon elämään. Ja mahdollisuuden kokata laadukasta ruokaa miehen ostamista tarvikkeista <3

Treffit päätyi siihen kun valaisin, että itse asiassa mä en etsi elättäjää enkä ala kenenkään kotiavuksi ja sihteeriksi. Että mulla on ihan oma talo ja tienesti, josta mies ei ole kysynyt piirun vertaa oletuksineen päivineen.

Olin töissä tapahtumassa, ja asiakkaana ollut kundi tuli vähän ennen lopettamista kysymään, lähdenkö deiteille kun mulla on niin kauniit silmät. Koska olin eronnut pitkästä suhteesta puolta vuotta aikaisemmin, ja ollut yksin siitä alkaen, ajattelin että okei! En muutenkaan saa kovin usein kehuja ulkonäöstäni, joten olin imarreltu. Tyyppi vaikutti ihan peruskivalta jantterilta, oli ihan söpö ja hauska.

Kundi halusi viedä mut syömään, ja valitsi paikaksi ravintolan, missä ei ollut käynyt koskaan. Tilasin itselleni viinin ja hän nelostuopin. Herrasmiesmäisesti antoi minun tilata ensin, mutta yllättäen totesikin tarjoilijalle, että jaamme annoksen. Kun kysyin asiasta, hän kertoi, ettei oikein ole rahaa syödä omaa annosta. Olin että ok, olisit vaan sanonut, voin kyllä tarjota. Mies esitti n. 3 sek kainoa, ja sitten sanoi että no okei! ja tilasi listalta sekä annoksen että kalliimmanpuoleisen erikoisoluen. Lopulta minä maksoin ruoat ja puolet yhteisistä juomistamme.

Jostain syystä lähdin vielä jatkoille lähibaariin, jossa miehen tililtä löytyikin rahaa kaljaan jos kahteenkin. Miehen hakiessa kolmatta nelosbisseä 40min sisään päätin "käydä vessassa", mies seurasi naistenhuoneeseen, jossa halusi riisua silmälasini ja "katsella kauniita silmiäni". Tästä kun kieltäydyin, mies yritti ottaa lasit väkisin, työnsin miehen pois, mies ryhtyi suoralta kädeltä huutamaan ja haukkumaan 1. valitsemaani ravintola-annosta  2. talvitakkiani, joka oli kuulema "miesmäinen" ja 3. minua hemmotelluksi kakaraksi, joka yrittää nostaa itsensä perityllä rahalla toisia paremmaksi. En ollut kertonut treffien aikana mitään perhetaustastani, joka kaiken lisäksi on vähävarainen.

Treffit päättyivät, kun vessaan sattui samalla hetkellä kaksi seniori-ikäistä daamia, jotka ottivat kunnon leijonaemo-asenteen ja häätivät deittini ulos baarista haukkuen häntä mitä mielikuvituksellisimmilla solvauksilla. Kolme vuotta myöhemmin näin kundin kadulla, moikkasi iloisesti kuin mitään ihmeellistä ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Oma kokemus on jo muutaman vuoden takaa, kun olin vielä nuori opiskelija. Olin viestitellyt erään miehen kanssa privaviestejä eräällä nettipalstalla ja sovimme treffit. Mies asui toisessa kaupungissa kuin minä ja kertoi, että voisi tulla kotikaupunkiini serkulleen yöksi, jos kävisimme samalla treffeillä. En ollut nähnyt henkilöä ennen treffejä siis ollenkaan, mutta kyseessä oli erään yhteisen harrastuksen palsta, niin jotenkin pidin häntä luotettavampana.

Näin jälkikäteen olisi pitänyt jättää koko treffit sopimatta, koska viesteissä mm. kysyi musiikkimakuani ja sen jälkeen lyttäsi kaikki bändit mistä tykkäsin :D ei ehkä paras tyyli ihmiselle, ketä et ole koskaan edes tavannut.

No, menin miestä vastaan junalle ja ei ollut tyyppiäni. Mentiin pelaamaan biljardia ja miehellä tuntui olevan tavoitteena juottaa minulle mahdollisimman paljon alkoholia. En ollut silloin, kuten en nytkään, yhtään juovaa tyyppiä ja oli ahdistavaa. Kun ilmaisin, että voisin nyt jatkaa matkaani, mies tunki koko ajan mukaan. Hän halusi, että menisimme kokeilemaan sitä ja tätä baaria kotikaupungissani. Välillä hän yritti ”soitella serkulleen”, joka ei ”yllättäen” vastannut, jolloin tilanne alkoi vaikuttaa siltä, että kuvitteli olevansa tulossa luokseni. Tosi vaikea selittää, mutta hänellä oli tosi ahdistava tyyli, jos sanoin, että voisin tästä mennä, niin hän jo tunki mukaani ja ehdotti seuraavaa paikkaa. Menin lopulta töihini sanoen, että joudun auttamaan iltatilityksessä, mutta tyyppi sanoi, että odottaa minua sen ajan. Tämä oli siis minulta vale, olin vain yrittänyt päästä pakoon, kun mies ei tuntunut ymmärtävän, etten halunnut enää hänen kanssaan mihinkään uuteen ravintolaan.

Sain lopulta perille, ettei hän todellakaan voi tulla luokseni, jolloin hän päättikin ottaa junan takaisin kotikaupunkiinsa. Tässä vaiheessa oli siis selvää, että se tarina serkuista oli valetta. Myöhemmin laittoi viestiä, että olisi kiva vielä nähdä ja minä laitoin, että minusta ei. Otti kyllä tosi hyvin, ei mitään ahdistavaa siinä.

Ihmetytti vain, että aika ahdistava tekniikka oli tuo väkipakolla alkoholin tarjoaminen ja että selvästi omaa yöpaikkaa ei valheista huolimatta edes ollut. Ei enää koskaan sokkotreffejä! Tosin nyt olenkin ollut jo kauan onnellisesti naimisissa, että tuskin edes on ajankohtaista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: lle kävi vain kurja mäihä. Eipä mies huumoria ymmärtänyt. Toisaalta, hyvä vain, ei tuommoista miestä ois jaksanut kauaa katella.

Ehkäpä ap oli se, joka ei ymmärtänyt huumoria ja naiselliseen tapaan otti heti nokkiinsa.

Miksi mä olisin ottanut nokkiini? En mä menettänyt yhtään mitään. Mulla oli oikein kiva ilta.

Ap

Heh. Ap ei ymmärtänyt sitten vieläkään sen paremmin pointtia kuin vitsiäkään. Mut joo, varmasti parempi että rymysi yönsä jossain pitämässä kivaa.

Tavattiin viinibaarissa sokkotreffeillä. Oltiin selvinpäin kumpikin. Puhuttiin mm. leffoista ja yleisistä kiinnostuksenkohteista, normaalia pinnallista tutustumisjutustelua. Sitten mies sanoi yhtäkkiä aivan puskista yllättäen, etteivät pienet (ts. keskikokoiset) rintani haitanneet häntä ja loukkaantui, kun en kiittänyt kohteliaisuudesta. Hän ihmetteli, miksi naiset eivät koskaan voi kiittää, kun hän kehuu heidän rintojaan tai takamustaan, ovat yleensä vain hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverille kävi tämmönen: Vastassa oli nainen, joka oli merkittävästi isokokoisempi kuin profiilikuvassaan. Kaveria vähän ärsytti, ettei ollut ajantasaista kuvaa, mutta hän ei noin muuten painosta välitä, joten ajatteli, että mennään nyt sitten kaljalle kun kerran on sovittu. Hetken päästä hän kuitenkin tajusi, että eihän se hemmetti vieköön ole edes sama nainen kuin siinä profiilikuvassa. Kaveriparka hämmentyi niin, ettei saanut sanottua asiasta mitään, joi vain oluensa ja poistui paikalta.

Miten kukaan kehtaa tulla treffeille, jos profiilissa on jonkun ihan toisen ja huomattavasti itseä kauniimman ihmisen kuva? Millä ihmeen logiikalla tommonen voi olla hyvä idea? Onko joku joskus saanut haluamansa tuolla taktiikalla?

Tämä tapahtui 2000-luvulla kerta toisensa jälkeen. Kuva oli 10 vuotta vanha, tai kuvakulma oli valittu erittäin taiteellisesti, tai sitten kuvaa ei vaan ollut ja olisi pitänyt luottaa henkilökohtaiseen vakuutukseen. Varmaan nykyään olisi sama juttu jos treffailuun olisi tarvetta.

Vinkki: jos et tykkää painostasi, ja haluat sporttisen kumppanin, ryhdy itse harrastamaan urheilua. Paino putoaa ja tapaat niitä sporttisia ihmisiä.

Sillon ei ollut vielä filttereitä joka hemmetin kamerassa, nykyään ihmiset ei näytä itseltään missään profililikuvissa eli aika paljon varmaan tulee pettymyksiä...

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti treffit mutta tapasin baarissa mukavan miehen olin aika kännissä mutta oltiin menossa harrastamaan seksiä vessaan.

Kun hän riisui mua ja huomasi että mulla on kyljessä tatuointi, pieni ruusu hän lähti äkkiä pois ja sanoi että ei halua harrastaa seksiä naisen kanssa jolla on tatuointi😂

Minulla on sama linja. Se nyt vaan on turn-off.

Monesti musta tuntuu et nää miehet rupee tahallaan outoilemaan nähdäkseen miten nainen reagoi:D ja jos nainen ei oo sen mieleen niin outoilevat päästäkseen eroon

Päädyttiin päivystykseen. Aina hilpeät treffit sellaiset. Mulla oli ennen treffejä vatsa vähän kipeä, mutta ajattelin, että mä vaan jännitän ja se menee ohi kunhan pääsen sinne treffeille. Kävelin paikalle, kun matkaa oli vain 2km ja siinä välillä se kipu yltyi. Treffien ajan se vaan paheni koko ajan ja lopulta se mieskin hoksasi, että nyt ei oo kaikki hyvin. Selitin tuon ylläolevan ja mies päätti, että nyt lähetään päivystykseen ja vei mut autolla sinne. Lopputuloksena istuttiin siellä 3 tuntia ja sen jälkeen multa leikattiin tulehtunut umpisuoli.

Mulla on muutamakin surkea treffikokemus.

Parikymppisenä just eronneena olin tavannut yhteisten kavereiden kautta miehen, jonka kanssa sovittiin treffit lauantai-iltana baarissa seuraavalle aamulle. Mies halusi tulla tekemään mulle aamupalaa. Mä olin treffejä sopiessa juonut vähän reippaammalla kädellä ja mies oli selvinpäin. Sunnuntai aamu koitti aika pahassa krapulassa ja tää mies ilmestyi mun ovelle lettutarpeiden kanssa. Muuten ihan sulosta, mutta mä jouduin paistamaan niitä lettuja keskellä kesää mun pienessä keittokomerossa kaks tuntia ja mies naureskeli vieressä, kun näytin voivan niin huonosti. Keittiössä oli varmaan reippaasti yli 30 astetta ja rasva kärysi. En muuten syönyt niitä lettuja.

Toiset surkeimmat treffit on viime keväältä. Olin matchannyt jonkun miehen kanssa tinderissä ja se oli kysyny, pitäiskö kuukauden kuluttua mennä treffeille. Kuukauteen miehestä ei kuulunut mitään, kunnes ehdotti näkemistä Tikkurilaan seuraavalle viikonlopulle. Sovittiin treffit ja menin sovittuna aikana paikalle. Huomasin heti, ettei mies ulkonäöllisesti ole kiinnostava, mutta aattelin, ettei tunnin tai kahen menetys elämässä haittaa, kun en ollut mitää vakavaa hakemassa. Lähettiin kävelylle, missä ensimmäisen 15 minuutin aikana luonnollisesti alettiin juttelemaan, mitä tehdään työksemme. Kun mainitsin alan, millä työskentelen, tokaisi mies, että ilmeisesti teen raha hommia, johon vastasin, että joo, tuleehan noita pyöriteltyä töissä. Mies korjasi, että tarkotti, että tienaan paljon, mihin en vastannut mitään. Koko kävelyn mies puhui rahasta ja hänen palkastaan ja miten ei tienaa tarpeeksi. Mentiin tosta vielä kahville, missä puhuin puol tuntia pivot-taulukoista ja excelistä. Ei nähty yllättäen uudelleen.

Keltaruusu kirjoitti:

No, nytpä kerron; n 10 vuotta sitten tein treffit suomi24:lla, miehen kanssa siis. Soiteltiinkin ja vaikutti ihan mukavalta, joten sovittiin treffit (huoltoasemalle, romanttisesti). No, molemmat tulivat autoillaan paikalle. Astuin ulos autosta ja näin että kauempana astui samaan aikaan mies ulos autostaan. Ajattelin, että "ei hemmetti jos se on toi". Lyhyenläntä, yläselässä kyttyrän näköinen kohouma, joka näkyi miehen silhuetissa. 

Kävelin huoltoaseman ovelle ja eikös tämä NotreDamen kellonsoittaja tullutkin ovelle tervehtien, että oletko se ja se..Siinä kohtaa "hymy pyllyyn" ja sisälle. 

Kahvit maistuivat jotenkin eri huonolle, vetistävien silmien tuijotuksessa. Ne oli "juoksukahvit" ne. Vielä ulkona sanoi, että "nyt pää avattu ja tästä on hyvä jatkaa". Kiitti ja heippa - hyvä jatkaa kotiin ja vähän äkkiä!!!

Tämä oli Varsinais-Suomessa.

Ap ja kaikki joita en jaksanut lukea. Maailmassa on todella paljon ihmisiä sukupuoleen katsomatta jotka yrittää lääkitä omaa torjutuksi tulemisen tunnetta kritisoimalla torjujan suuntautumista. Mitä sitten. Jatka eteenpäin elämääsi. Niin nekin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mokannut ihan itse kaikki treffini olemalla liian ujo ja sulkeutunut. Jos jotain oon saanut sanotuksi, sekin on kaikki mennyt niin pieleen kuin vaan voi mennä (esitin muuta kuin olen) että häpeän sitä kaikkea vielä vuosikymmenten jälkeenkin. En yhtään ihmettele, etten oo kellekään miehelle kelvannut, olen ollut niin kiusallisen ujo ja arka tapaus AINA. Joko jäädyn täysin tai möläyttelen jotain aivan idioottimaisen tyhmää.

Ja siinä loppuvaiheessa kolmekymppisenä kun vielä jaksoin ees yrittää, olin joko liian kännissä tai vetänyt rauhoittavia lääkkeitä joita oli määrätty mun sosiaalisten tilanteiden pelkooni =D

Ja kyllähän ne miehet sen huomasi minusta että en oo ihan kondiksessa tullut treffeille. Esittivät kiinnostusta ja sitten vaan ghostasivat. En voi syyttää heitä. Sitten kolmevitosena luovutin kokonaan. Ei kaikista vaan ole siihen rakkauden peliin.

Harmi ettei sinulle annettu toisia mahkuja. Uskon kuitenkin, että sinustakin olisi tullut esiin sujuva sanaisempi nainen, kun olisit oppinut toista tuntemaan.

Vierailija kirjoitti:

Monesti musta tuntuu et nää miehet rupee tahallaan outoilemaan nähdäkseen miten nainen reagoi:D ja jos nainen ei oo sen mieleen niin outoilevat päästäkseen eroon

Olen miettinyt samaa. Joskus miehen suusta on tullut treffeillä niin sairasta tekstiä että olen miettnyt että tuo ei mitenkään voi olla tosissaan. Yhdestä kyllä sittemmin paljastui että oli tosissaan ja että kyseinen ihminen ei oikeasti kulkenut ihan täysillä.