Hain sitten TAAS vakituista työpaikkaa yksiköstä jossa olen jo sijaisena
Kyse hoiva-alasta. Olen ollut talossa pian kaksi vuotta sijaisena ja tänä aikana olen hakenut varmaan viisi kertaa vakituista työpaikkaa. Eipä ole tärpännyt. Kolmena noista kerroista on paikan saanut sellaisen henkilö joka on tullut mun jälkeen taloon sijaiseksi.
Tällä kertaa teki mieli jättää hakematta koko paikkaa koska en mä sitä kuitenkaan saa. Lisää nöyryytystä vain kun sen paikan saa joku muu. Mua ei vain haluta vakkariksi. Sitten kuvitellaan, että olen jotenkin iloinen sijainen joka joustaa ja tekee ylitöitä. V*tut sanon minä jo tässä kohtaa. Olen oikeasti harkinnut työttömäksi jäämistä. Ei jaksa enää tätä.
Kommentit (62)
En hae enää vakipaikkoja työpaikoista joissa toimitaan noin. Olen kyllä tehnyt sijaisuuksia ja määräaikaisia tuollaisiin mutta vakipaikat saa olla. Olen myös melkoinen työnantajan painajainen mutta töitä on riittänyt. Vaihdan työpaikkaa vaikka olisi aiemmassa jatkoa tiedossa ja en tee kaikkia mahdollisia sijaisuuksia vaan vain sen verran kuin tarvii elääkseen. Silti soitellaan töihin.
Vierailija kirjoitti:
En hae enää vakipaikkoja työpaikoista joissa toimitaan noin. Olen kyllä tehnyt sijaisuuksia ja määräaikaisia tuollaisiin mutta vakipaikat saa olla. Olen myös melkoinen työnantajan painajainen mutta töitä on riittänyt. Vaihdan työpaikkaa vaikka olisi aiemmassa jatkoa tiedossa ja en tee kaikkia mahdollisia sijaisuuksia vaan vain sen verran kuin tarvii elääkseen. Silti soitellaan töihin.
noin on varmaan fiksuinta toimia, tuossa hyötyy tuosta tilanteesta itsekin jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Melko varmasti olet sitten henkilö, jota ei haluta tuohon työyhteisöön jostakin syystä.
Tälläistä tapahtuu usein hoitoalalla. Työkaverit vievät negatiivista viestiä johdolle, salaa tietenkin. Edessäpäin ollaan tietenkin ystävällisiä, ja ovat ihmettelevinään miksei ko. henkilö saa vakipaikkaa.
Aloittajana suuntaisin jo muualle. Ja ainakin kysyisin työnantajalta perusteita, miksen tullut valituksi.
Katkerat ämmät tarvii jonkun jota mollata. AP on todennäköisesti kiva, huolellinen, ehkä jopa empatiakykyinen. Sellaisia vihataan.
Joskus nuorena olin Helsingissä hoitsuna ja muistan kun otin verokortista kopiota moniin paikkoihin, sai itse valita minne meni. No se muuttui 1992 kun tuli lama ja esim sunnuntaiksi ei pyydetty sijaista.
Säästöt taitaa olla aina meneillään.
AP onko sinulla mahdollisuutta hakea muualta työtä? Kiltti joustava ihminen palaa loppuun. Kuitenkin sullakin on vaan yksi ainoa elämä, ethän ole kumipallo jota pompotellaan.
Minäkin pääsin 7 vuoden ja 14 pätkätyösopimuksen jälkeen vakipaikalle vaihtamalla työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä oli työtön. Meni omaa alaansa tekemään kunnalle työharjoitteluun. Aukeni oman alan paikka siitä talosta, jossa oli. Ei pyydetty edes haastatteluun, ilmaisena harjoittelijana olisi saanut jatkaa vaikka lopun ikäänsä.
Eikö tällaisesta pitäisi tehdä ilmoitus jonnekin, mikäs taho se nyt oli, AVI vai joku muu? Kantsii tehdä myls juttu vinkkii lehdistölle, onhan toi jo törkeetä vahvemman aseman väärinkäyttöä. Aina voi esiintyä toisella nimellä jutussa jollei omaansa halua käyttää asian sensitiivisyyden takia.
Se täytyy vielä todeta, että aina ei voi tietää varmasti ystävienkään kohdalla millaisia he on työntekijöinä. Eli on tietysti voinut olla ihan perustellut syyt olla pyytämättä haastatteluun. Kaveri voi olla vaikka miten ihana ihmisenä mutta kelvoton työkaveri/työntekijä.
Samaa tapahtuu opetusalalla. Vuodesta toiseen pidetään eri syillä sijaisena tai määräaikaisena (usein niin, ettei kesän palkkaa makseta vaikka teet koko vuoden työt) ja vakivirat menee silti ohi.
Vierailija kirjoitti:
En hae enää vakipaikkoja työpaikoista joissa toimitaan noin. Olen kyllä tehnyt sijaisuuksia ja määräaikaisia tuollaisiin mutta vakipaikat saa olla. Olen myös melkoinen työnantajan painajainen mutta töitä on riittänyt. Vaihdan työpaikkaa vaikka olisi aiemmassa jatkoa tiedossa ja en tee kaikkia mahdollisia sijaisuuksia vaan vain sen verran kuin tarvii elääkseen. Silti soitellaan töihin.
Pelaat siis työnantajan peliä. Juuri noin pitääkin toimia jos on mistä valita.
Chapeau!
Vierailija kirjoitti:
Se kun ei riitä että tulee toimeen "suurimman osan " kanssa. Kun pitäisi tulla toimeen kaikkien kanssa, myös niiden jotka eivät ole kavereita. Koska heiltäkin kysytään ja heilläkin on mielipiteensä.
Olisi pitänyt ilmeisesti kirjoittaa, että tulen hyvin toimeen suurimman osan kanssa. Kaikkien kanssa pystyn kyllä tekemään töitä ja olemaan työparina.
ei kannata olla liian kiltti ota vain ne vuorot jotka haluat. sano ei kun ei huvita.oon huomannu et tylyt ihmiset saa vakipaikan kun ei ne ota vastaan paskaa työnantajalta.
sinuna pitäisin taukoo, sanoisin vaan et nyt ei pariin kuukauteen sovi vuorot ja hae sinä aikana toista työpaikkaa,ilmota haastatteluis et vaan vakityö kelpaa.
Tämä on todella todella yleistä hoitoalalla! Oli sitten yksityinen tai ei. Muutamalla työkaverilla auttoi se, kun ottivat liittoon yhteyttä. Sitten kummasti ruvettiin vakinaistamaan.
Itse valtiolla eri alalla. Minulta ei oltu edes kysytty, kun tuli sähköposti, "Mirkku Virkkunen" jatkaa tehtävässä X n kuukautta ja uusi sopimus olisi alkanut seuraavana päivänä. Marssin pomon luokse ja sanoin, että Mirkku Virkkunen on päättänyt lähteä opiskelemaan uutta alaa, eikä enää jatka. Koko talossa meni pasmat sekaisin ja oltiin vihaisia, kun en ollut kertonut että olen edes hakenut opiskelemaan. Minä sanoin, että valitettavasti en ollut tietoinen, että määräaikaisuuteni jatkuu, kun siitä ei ole ollut puhetta kanssani. Kuulemma olisi pitänyt olla mulle itsestään selvää. En polttanut siltoja, lähdin asiallisesti kyllä ja aika moni työkaveri ymmärsi, vaikka oli harmissaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletkos kysynyt työnantajajaltasi mikset ole tullut valituksi? Silloinhan asia selviäisi, ja ainakin voisit kehittää itseäsi asioissa, joista kiikastaa. Seuraavaa hakuasi ajatellen.
Ei välttämättä tuota tulosta. Oli itsellä sama tilanne päällä ja sain jotain hyvin ympäripyöreää jorinaa siitä, kuinka nyt haetaan jotain "muuta" tai että olen liian samanlainen kuin ne vakkarit työpaikalla? Hmm. Siis olin sijaistanut, tiesin työnkuvan, asiakkaat, työkaverit, tiesin että kyseessä on raskas duuni. Valinta kohdistui ulkopuoliseen, jolla ei ollut mitään kokemusta tästä työpaikasta eikä työn luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Itse valtiolla eri alalla. Minulta ei oltu edes kysytty, kun tuli sähköposti, "Mirkku Virkkunen" jatkaa tehtävässä X n kuukautta ja uusi sopimus olisi alkanut seuraavana päivänä. Marssin pomon luokse ja sanoin, että Mirkku Virkkunen on päättänyt lähteä opiskelemaan uutta alaa, eikä enää jatka. Koko talossa meni pasmat sekaisin ja oltiin vihaisia, kun en ollut kertonut että olen edes hakenut opiskelemaan. Minä sanoin, että valitettavasti en ollut tietoinen, että määräaikaisuuteni jatkuu, kun siitä ei ole ollut puhetta kanssani. Kuulemma olisi pitänyt olla mulle itsestään selvää. En polttanut siltoja, lähdin asiallisesti kyllä ja aika moni työkaveri ymmärsi, vaikka oli harmissaan.
Näin kävi minullakin ja ai että nauroin! Hoitoala ja jatkuvasti sellaisia viikon tai jopa päivien sopimuksia, välillä vähän pidempiäkin ja välillä katkottiin ja lomat paloivat jne. Tätä jatkui noin pari vuotta. Hain ihan eri alaa opiskelemaan ja sainkin paikan. Työsoppari oli tehty päivään x saakka ja useista kyselyistä huolimatta esimies vastaili, ettei osaa vielä sanoa miten jatkuu ja jatkuuko jne. Kun sitten tyyliin viikkoa ennen työsopparin loppumista esimies tuli intoa puhkuen uusi lyhytaikainen soppari kourassa, että tässä tämä, niin sanoin, että kiitos, mutta ei kiitos :) alkoi huutamaan, että miten törkeää ja ajattelematonta ja miten he nyt sitten saa uuden sijaisen, kun Maijalla, Raijalla ja Saijalla olisi silloin ja tällöin vuosilomaa blaablaa. Vastasin vaan, etten tiedä, sori.
Todennäköisesti et ole esimesten mieleen.
Sinut koetaan uhkana jos olet vahva persoona ja älykäs, siinä jo kaksi varoitusmerkkiä. Hoiva-alalle halutaan lampaita jotka marttyyrikruunu päässään alistuvat ja joustavat loputtomiin. Heitä on helppo ohjailla ja pitää pelon vallassa. Ihan sama teetkö työsi hyvin, tärkein kriteeri on olla esimiesten mieleen, ilman omaa elämää, mielipiteitä tai tahtoa.
Itsekkin hoitoalalla aikanaan tein 4 vuotta putkeen sijaisena. Vakkari paikkoja ei tänä aikana tullut yhtään hakuun, koska kunnalla oli melkein putkeen tämä koko aika yt:t. No sitten viimeisenä vuotena esimies sanoi vuoden alusta, että näyttää siltä, että sopparia ei voida jatkaa 1.6 jälkeen, kun yhdeltä lakkautetulta osastolta vakkarit siirtyvät osastollemme ja korvaa sijaiset. Lupasi kertoa jos tilanne muuttuu. Kyselin alkuun 4kk:n ajan, että onko mitään uutta tietoa, että jatkuuko työt vai ei. No ei saanut oikein juuta eikä jaata niin hain sitten omaloitteisesti töitä muualta ja heti, kun olin saanut vakkaripaikan toiselta osastolta niin esimies, kun kuuli siitä niin tuli huutamaan minulle, että miksi olin pettänyt kaikki ja lähtenyt pois. Sanoin, että kun ei töistä kuulunut niin lähdin itse hakemaan töitä muualta ja sain.
niin ja edelliseen, että sopimuksia jatkettiin aina 2 viikkoa kerrallaan.
Sitten ihmetellään, kun ihmiset ei tee lapsia.
Ja sitä, että miten jotkut ei saa asuntolainaa.
Jep samoja kokemuksia. Itseäni roikotettiin määräaikaisena sijaisena lähes kolme vuotta yhdessä yksikössä, lähdin sitten jatko-opiskelemaan (tosin samalla alalla). Tuonne kyseiseen paikkaan en menisi enää vakituiseksi, vaikka pyydettäisiin. Kyllä se arvostuksen määrä työntekijää kohtaan selvisi jo. Sitten paikassa ihmetellään esimiehen toimesta kun ei meinaa sijaisia saada.
Marssit Polin luo ja sanot että sinut putää vakinaistaa tai lähdet