Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Itselleni korona oli tavallaan helpotus.Sain motivaation laittaa 25 vuotta pystyssä olleen yritykseni kiinni. Nyt työttömänä eikä huolen häivää huomisesta. Valtiolta saan tosin vain sen 600e kk. Pimeitä vuokra ja nettituloja tulee noin 1500e kk. Itseasiassa nyt on enemmän rahaa käytössä kun oli yrittäjänä jolloin liikevaihtoni oli 100-150t vuodessa. Jotain on persiillään suomen yritysmaailmassa että asiat on näin.
Elelen velattomana omassa asunnossa ja rahaa jää ruoka ja harrastuskulujen jälkeen noin 1200e kk käteen. Siitä 600e laitan joka kuukausi osakkeisiin ja loput käytän esim matkailuun tai omiin juttuihin. Töihin en enää aio mennä vaikka ikää on vasta 44v. Lääkäri jo alustavasti puhunut sairaseläkkeelle pääsystä masennuksen takia.No kieltämättä masennus oli hyvä trolli päästä siihen eläkekeskusteluun,koska sillä on varma vihreä valo sairaseläkkeelle.
Aion muuttaa pois suomesta ainakin osaksi vuotta silleen että eläkejutut kuitenkin pyörii eikä vouti pääse väliin.
Työttömyys ei välttämättä ole paha asia jos osaa ennakoida ja järjestää asioita. Oravanpyörässä se ei onnistu mutta siitä voi aina hypätä veks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perintönä köyhyys
Dokumenttiprojektin Perintönä köyhyys on tarina suomalaisesta köyhyydestä. Joni Forsgren ja Mira Vihtamäki eivät köyhyytensä puolesta ole kaikkein lohduttomimmassa asemassa: heillä on sinisilmäinen Sami-poika, katto pään päällä ja auttavaiset äidit. He elävät kuitenkin täysin yhteiskunnan tukien ja ruoka-avun varassa. Samille säästetään rahaa tuttipullossa, joka toimii myös tarvittaessa hätäpankkina jääkaapin ja tilin ollessa tyhjiä.
Myös Carolan perheessä oli alkoholismia: hän muistelee joskus juosseensa siskonsa kanssa humalaista isäänsä karkuun Myllypurosta Pukinmäkeen.Vaikka dokumentin päähenkilöt elävät kädestä suuhun, Mira muistuttaa, että aina on löydyttävä maitorahaa eli kaikkia senttejä ei voi kuluttaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/27/perintona-koyhyys
Katsoin dokkarin. Olen itse hyvätuloinen ja minulla on pääomaa ja näin myös pääomatuloja.
Ymmärsin kuitenkin dokkarin katsottuani, että jälleen kerran kyseessä on valinta. Joni ja Mira on päättänyt käyttää rahansa tupakkaan, alkoholiin ja kissaan. Vielä lapsikin on tehty tuohon. Itse en polta, en juo ja minulla ei ole kotieläimiä ja olen käyttänyt rahani indeksirahastoihin ja pörssiosakkeisiin. Olen myös valinnut hyödyntää Suomen maksutonta koulutusjärjestelmää ja ihan kahden korkeakoulututkinnon verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintönä köyhyys
Dokumenttiprojektin Perintönä köyhyys on tarina suomalaisesta köyhyydestä. Joni Forsgren ja Mira Vihtamäki eivät köyhyytensä puolesta ole kaikkein lohduttomimmassa asemassa: heillä on sinisilmäinen Sami-poika, katto pään päällä ja auttavaiset äidit. He elävät kuitenkin täysin yhteiskunnan tukien ja ruoka-avun varassa. Samille säästetään rahaa tuttipullossa, joka toimii myös tarvittaessa hätäpankkina jääkaapin ja tilin ollessa tyhjiä.
Myös Carolan perheessä oli alkoholismia: hän muistelee joskus juosseensa siskonsa kanssa humalaista isäänsä karkuun Myllypurosta Pukinmäkeen.Vaikka dokumentin päähenkilöt elävät kädestä suuhun, Mira muistuttaa, että aina on löydyttävä maitorahaa eli kaikkia senttejä ei voi kuluttaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/27/perintona-koyhyysKatsoin dokkarin. Olen itse hyvätuloinen ja minulla on pääomaa ja näin myös pääomatuloja.
Ymmärsin kuitenkin dokkarin katsottuani, että jälleen kerran kyseessä on valinta. Joni ja Mira on päättänyt käyttää rahansa tupakkaan, alkoholiin ja kissaan. Vielä lapsikin on tehty tuohon. Itse en polta, en juo ja minulla ei ole kotieläimiä ja olen käyttänyt rahani indeksirahastoihin ja pörssiosakkeisiin. Olen myös valinnut hyödyntää Suomen maksutonta koulutusjärjestelmää ja ihan kahden korkeakoulututkinnon verran.
Ihan neutraali kysymys: miksi sinä halusit kertoa tuon juuri ketjussa, jonka otsikko on "Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintönä köyhyys
Dokumenttiprojektin Perintönä köyhyys on tarina suomalaisesta köyhyydestä. Joni Forsgren ja Mira Vihtamäki eivät köyhyytensä puolesta ole kaikkein lohduttomimmassa asemassa: heillä on sinisilmäinen Sami-poika, katto pään päällä ja auttavaiset äidit. He elävät kuitenkin täysin yhteiskunnan tukien ja ruoka-avun varassa. Samille säästetään rahaa tuttipullossa, joka toimii myös tarvittaessa hätäpankkina jääkaapin ja tilin ollessa tyhjiä.
Myös Carolan perheessä oli alkoholismia: hän muistelee joskus juosseensa siskonsa kanssa humalaista isäänsä karkuun Myllypurosta Pukinmäkeen.Vaikka dokumentin päähenkilöt elävät kädestä suuhun, Mira muistuttaa, että aina on löydyttävä maitorahaa eli kaikkia senttejä ei voi kuluttaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/27/perintona-koyhyysKatsoin dokkarin. Olen itse hyvätuloinen ja minulla on pääomaa ja näin myös pääomatuloja.
Ymmärsin kuitenkin dokkarin katsottuani, että jälleen kerran kyseessä on valinta. Joni ja Mira on päättänyt käyttää rahansa tupakkaan, alkoholiin ja kissaan. Vielä lapsikin on tehty tuohon. Itse en polta, en juo ja minulla ei ole kotieläimiä ja olen käyttänyt rahani indeksirahastoihin ja pörssiosakkeisiin. Olen myös valinnut hyödyntää Suomen maksutonta koulutusjärjestelmää ja ihan kahden korkeakoulututkinnon verran.
Ihan neutraali kysymys: miksi sinä halusit kertoa tuon juuri ketjussa, jonka otsikko on "Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse"?
Kommentoin tuota dokumenttia. Itse aiheutetulle köyhyydelle ei riitä ymmärrystä. Miksi valita kissa, sätkä, alkoholi ja työttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintönä köyhyys
Dokumenttiprojektin Perintönä köyhyys on tarina suomalaisesta köyhyydestä. Joni Forsgren ja Mira Vihtamäki eivät köyhyytensä puolesta ole kaikkein lohduttomimmassa asemassa: heillä on sinisilmäinen Sami-poika, katto pään päällä ja auttavaiset äidit. He elävät kuitenkin täysin yhteiskunnan tukien ja ruoka-avun varassa. Samille säästetään rahaa tuttipullossa, joka toimii myös tarvittaessa hätäpankkina jääkaapin ja tilin ollessa tyhjiä.
Myös Carolan perheessä oli alkoholismia: hän muistelee joskus juosseensa siskonsa kanssa humalaista isäänsä karkuun Myllypurosta Pukinmäkeen.Vaikka dokumentin päähenkilöt elävät kädestä suuhun, Mira muistuttaa, että aina on löydyttävä maitorahaa eli kaikkia senttejä ei voi kuluttaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/27/perintona-koyhyysKatsoin dokkarin. Olen itse hyvätuloinen ja minulla on pääomaa ja näin myös pääomatuloja.
Ymmärsin kuitenkin dokkarin katsottuani, että jälleen kerran kyseessä on valinta. Joni ja Mira on päättänyt käyttää rahansa tupakkaan, alkoholiin ja kissaan. Vielä lapsikin on tehty tuohon. Itse en polta, en juo ja minulla ei ole kotieläimiä ja olen käyttänyt rahani indeksirahastoihin ja pörssiosakkeisiin. Olen myös valinnut hyödyntää Suomen maksutonta koulutusjärjestelmää ja ihan kahden korkeakoulututkinnon verran.
Ihan neutraali kysymys: miksi sinä halusit kertoa tuon juuri ketjussa, jonka otsikko on "Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse"?
Kommentoin tuota dokumenttia. Itse aiheutetulle köyhyydelle ei riitä ymmärrystä. Miksi valita kissa, sätkä, alkoholi ja työttömyys.
Tuo köyhyyden kuvaus kuuluu tähän ketjuun, mutta sinun indeksirahastosi eivät kuulu. Ettet vain olisi tullut nostelemaan omaa häntääsi ja näyttelemään työttömille sitä, mikä sieltä alta pilkistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"etsitään henkilöä jolle asiakaspalvelu ja myynti on intohimo 16h/vko"
tämmöset työt ne pelastaa laskujen ja velkojen keskeltä kenet vain! tai sitten ei
Olen joka aamu katunut syvästi sitä että menin opiskelemaan itteni merkonomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Älä anna häpeän tunteen lamauttaa vaan käytä verkostojasi jotta pääset jonon ohi.
Tuossa iässä ja pienen lapsen äitinä julkisen haun kautta työllistyminen vaativaan asemaan on lähes mahdottomuus.
Itselläni nousujohteinen työura loppu 46 vuotiaana, vaikka mies olenkin.
Nykyisin elätän itseni osakkeiden päiväkaupalla itsenäisenä yrittäjänä.
Kerrompa minäkin oman tarinani. Olen keski-ikäinen, kymmenen vuotta työskentelin yhdessä maailman suurimmista firmoista jonka nimen 90% ihmisistä tunnistaa. Isoimmillaan tuloni olivat yli 100k vuodessa. Sairastuin ja työnantaja käytännössä osti minut ulos sairaslomani päätyttyä. Olin koko työurani työskennnellyt hyvin spesifisen asian parissa ja minulla ei ollut osaamista jota muualla voisin suoraan hyödyntää.
Ensimmäisen vuoden aikana pääsin haastatteluihin mutta en työllistynyt. En omannut sitä osaamista jota he etsivät tai katsottiin ettei vaatimattomammat tehtävät olisi minulle sopivia. Jouduin luopumaan kaikesta minkä eteen olin työurani aikana tehnyt töitä. Päälle tulivat reaktiivinen masennus, jatkuva stressi, syyllisyys, häpeä, unettomuus ja muut asiat jotka olivat suoraa seurausta työn ja asemani menettämisestä.
TE- palveluista ei ollut paljoakaan apua. Kävin pari CV- kurssia joiden anti oli lähinnä järjestävän konsulttifirman toiminnan tukemista. Eikä se parista kohtaa muokattu CV auttanut töihinpääsyä sen enempää. Toinen mitä TE- palvelut tarjosi oli FEC- "koulutus" jossa olisin yhdeksällä eurolla per päivä ollut ilmaistyössä puoli vuotta, konsulttifirman kääriessä rahat sekä yritykseltä että TE- palveluilta. En tullut siihenkään valituksi, toisaalta hakijoiden joukossa oli mm. viittä vaille tohtori joten olihan heillä massaa mistä valita. Hakijoita oli työpaikan toivossa satoja. Toisella CV- kurssilla oli tosin vastaavassa ollut henkilö ja en ollut valtavan yllättynyt ettei se johtanut hänellä työllistymiseen. Työssäni vuosi aiemmin toimin kansainvälisesti tunnettujen suuryritysten parissa ja seuraavaksi istuin Excel- kurssilla pitkäaikaistyöttömien kanssa, ei sillä että heissä olisi mitään vikaa mutta vain alleviivaamaan miten korkealta ja kovaa putosin.
Työttömyyden pitkityttyä päädyin kuntoutusjaksolle suorittavan työn firmaan jossa sain vaatimattomia tehtäviä jotka kuitenkin suoritin tunnollisesti. Yksittäistapauksena mieleen jäi konttorissa tarvittiin tilaa aloittaville keskitason johtajille, totesi firman toimitusjohtaja naurahti että minut voi heittää näiden uusien palkattujen tieltä vaikka helvettiin. Tapaus jäi törkeytensä takia lähtemättömästi mieleeni.
TE- palvelut tarjosi jälleen uutta konsulttitoimiston järjestämää CV- kurssia. Hyväksyin sen koska en halunnut hankalan asiakkaan mainetta vaikka tiesin aiemmista kokemuksesta näiden tehokkuuden. Hain samalla mm. asiakaspalveluun, hakemukseeni en saanut minkäänlaista vastausta. Sain myös oikeuden palkkatukeen, hyvässä asemassa oleva kaverini sanoi että palkkatuen ottaminen esille työpaikkahakemuksissa todennäköisesti on enemmän haitaksi. Samoin se, että joudun väistämättä kertomaan mikä työsuhteeni päättymiseen tuolloin johti on punainen vaate työnantajille. Miksi ottaa yli nelikymppinen jolla on sairashistoriaa kun voi ottaa reilun parikymppisen jolla ei ole? Minulla on liian monta tutkintoa joten uudelleenkouluttamiseni toiselle alalle ei tule kysymykseen.
Kaikki tämä on musertanut minut täysin ja ajanut minut syvään depressioon. Ilman lähiomaisiani ja lemmikkiäni olisin harkinnut itsemurhaa, heidän vuokseen en sitä voisi tehdä.
Harva omistusasunnosta uudella älypuhelimella ylimielisiä kommentteja työnhaluttomista luusereista postaava voi koskaan käsittää millaista on näköalaton elämä tai minkälaista helvettiä viimeiset vuoteni ovat olleet. Samoin kerron tämän jotta ehkä joku saa käsityksen siitä että työttömien taustalla on tarinaa jota ei osaa edes kuvitella tapahtuvaksi ja että työllistymisen vaikeudet ovat paljon monisyisempiä kuin mitä voi kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrompa minäkin oman tarinani. Olen keski-ikäinen, kymmenen vuotta työskentelin yhdessä maailman suurimmista firmoista jonka nimen 90% ihmisistä tunnistaa. Isoimmillaan tuloni olivat yli 100k vuodessa. Sairastuin ja työnantaja käytännössä osti minut ulos sairaslomani päätyttyä. Olin koko työurani työskennnellyt hyvin spesifisen asian parissa ja minulla ei ollut osaamista jota muualla voisin suoraan hyödyntää.
Ensimmäisen vuoden aikana pääsin haastatteluihin mutta en työllistynyt. En omannut sitä osaamista jota he etsivät tai katsottiin ettei vaatimattomammat tehtävät olisi minulle sopivia. Jouduin luopumaan kaikesta minkä eteen olin työurani aikana tehnyt töitä. Päälle tulivat reaktiivinen masennus, jatkuva stressi, syyllisyys, häpeä, unettomuus ja muut asiat jotka olivat suoraa seurausta työn ja asemani menettämisestä.
TE- palveluista ei ollut paljoakaan apua. Kävin pari CV- kurssia joiden anti oli lähinnä järjestävän konsulttifirman toiminnan tukemista. Eikä se parista kohtaa muokattu CV auttanut töihinpääsyä sen enempää. Toinen mitä TE- palvelut tarjosi oli FEC- "koulutus" jossa olisin yhdeksällä eurolla per päivä ollut ilmaistyössä puoli vuotta, konsulttifirman kääriessä rahat sekä yritykseltä että TE- palveluilta. En tullut siihenkään valituksi, toisaalta hakijoiden joukossa oli mm. viittä vaille tohtori joten olihan heillä massaa mistä valita. Hakijoita oli työpaikan toivossa satoja. Toisella CV- kurssilla oli tosin vastaavassa ollut henkilö ja en ollut valtavan yllättynyt ettei se johtanut hänellä työllistymiseen. Työssäni vuosi aiemmin toimin kansainvälisesti tunnettujen suuryritysten parissa ja seuraavaksi istuin Excel- kurssilla pitkäaikaistyöttömien kanssa, ei sillä että heissä olisi mitään vikaa mutta vain alleviivaamaan miten korkealta ja kovaa putosin.
Työttömyyden pitkityttyä päädyin kuntoutusjaksolle suorittavan työn firmaan jossa sain vaatimattomia tehtäviä jotka kuitenkin suoritin tunnollisesti. Yksittäistapauksena mieleen jäi konttorissa tarvittiin tilaa aloittaville keskitason johtajille, totesi firman toimitusjohtaja naurahti että minut voi heittää näiden uusien palkattujen tieltä vaikka helvettiin. Tapaus jäi törkeytensä takia lähtemättömästi mieleeni.
TE- palvelut tarjosi jälleen uutta konsulttitoimiston järjestämää CV- kurssia. Hyväksyin sen koska en halunnut hankalan asiakkaan mainetta vaikka tiesin aiemmista kokemuksesta näiden tehokkuuden. Hain samalla mm. asiakaspalveluun, hakemukseeni en saanut minkäänlaista vastausta. Sain myös oikeuden palkkatukeen, hyvässä asemassa oleva kaverini sanoi että palkkatuen ottaminen esille työpaikkahakemuksissa todennäköisesti on enemmän haitaksi. Samoin se, että joudun väistämättä kertomaan mikä työsuhteeni päättymiseen tuolloin johti on punainen vaate työnantajille. Miksi ottaa yli nelikymppinen jolla on sairashistoriaa kun voi ottaa reilun parikymppisen jolla ei ole? Minulla on liian monta tutkintoa joten uudelleenkouluttamiseni toiselle alalle ei tule kysymykseen.Kaikki tämä on musertanut minut täysin ja ajanut minut syvään depressioon. Ilman lähiomaisiani ja lemmikkiäni olisin harkinnut itsemurhaa, heidän vuokseen en sitä voisi tehdä.
Harva omistusasunnosta uudella älypuhelimella ylimielisiä kommentteja työnhaluttomista luusereista postaava voi koskaan käsittää millaista on näköalaton elämä tai minkälaista helvettiä viimeiset vuoteni ovat olleet. Samoin kerron tämän jotta ehkä joku saa käsityksen siitä että työttömien taustalla on tarinaa jota ei osaa edes kuvitella tapahtuvaksi ja että työllistymisen vaikeudet ovat paljon monisyisempiä kuin mitä voi kuvitella.
Yritäpä hankkiutua TE-toimiston järjestämille akateemisten työttömien "vertaiskursseille", joita vetävät markkinoinnin yms. ammattilaiset vapaaehtoisesti ja palkkiotta. He ovat olleet tai ovat edelleen samassa veneessä. Minä osallistuin tällaiseen ryhmään, jossa etäkokoustettiin muutamana perjantaiaamuna, ja vaikken komean mutta monimutkaisen taustani vuoksi työllistynytkään, pääsin jakamaan ajatuksia muiden varsin korkealta pudonneiden keski-ikäisten kanssa. Sai selittää tietäen, että muut tajusivat, mistä on kysymys.
Tämä ei lohduta sinua vähääkään, mutta sanon silti: tiedän, miltä sinusta tuntuu. Minulla ei kuitenkaan ole perhettä eikä lemmikkejä, joiden vuoksi pysyisin elossa. Monivuotisen katastrofikierteen lopuksi päädyin asunnottomaksi, ja tällä tiellä olen. Ainoa asia, joka pitää minut hengissä, on jokin alkukantainen aivonosa, joka estää kiipeämästä korkealle ja lähestymästä isoja, nopeasti liikkuvia ajoneuvoja. Ja tietysti se, että viisisataakolmekymmentä euroa kuukaudessa ei riitä sopivien välineiden ostoon, eikä olle silläkään saralla verkostoa.
Minut sanottiin irti lähes 60-vuotiaana yli 30 vuoden menestyksekkään työuran jälkeen. Asiakkaat pitivät minusta ja tein hyvää tulosta, mutta sitten meni sukset ristiin toimitusjohtajan kanssa, koska kritisoin uutta toimintamallia ja puolustin asiakasta. Seuraavissa yt-neuvotteluissa sitten tuli kenkää. Muistan sen oudon ulkopuolisuuden tunteen, kun bussissa eräänä aamuna näin itseäni vanhemman näköisiä naisia menossa töihin ja itse olin menossa vain influenssarokotukseen. En uskonut enää löytäväni mitään kiinnostavaa työtä, saati sitten, että olisin tässä iässä enää tullut valituksi. En lähettänyt yhtään hakemusta. Tuntui kuin olisin ollut koko yhteiskunnan ulkopuolella.
Minua kuitenkin onnisti, kun naapurini kuuli työttömyydestäni ja pyysi yritykseensä auttamaan isossa projektissa. Nyt olen kolmatta vuotta edelleen samassa firmassa ja vastuu kasvanut ja ansioni reilusti suuremmat kuin entisessä työssäni. Joskus voi onnikin potkaista ihan yllättäen, mutta ymmärrän hyvin teidän koulutettujen, työtä hakevien tuskan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä työpaikassa oli rekrytointi vähän aika sitten. Esimiehellä oli mielestäni tarjolla löytämäni erinomainen kokenut kandidaatti, mutta ei kelvannut edes haastatteluun, kun on työtön. Ehkä myötähäpeä voisi olla oikea sana? Samalla tuli käytännössä taas selväksi, että kuinka paljon tässä firmassa oikeasti arvostetaan omaakin näkemystä..
No otti sitten vielä koulussa opiskelevan teekkarin, lyön melkein toisen käteni vetoa, että lähtee kiitämään muihin työpaikkoihin hyvin pian, kun on saanut pikkuisen cv -täytettä.
Tuntuu että noissa kaupan töissä haetaan (kuten melkein jokaisessa muussakin työpaikassa) jotain yli-ihmistä, sellaista jolla on monen vuoden koulutus sekä kokemus & mahd. alhainen ikä, mieluiten olet myös ulkonäöltäsi malli ja mieluiten mies ettei tule riskiä että jäisit joskus äitiyslomalle.
Kadun ja kiroan sitä päivää kun ikinä kouluttauduin tälle alalle, täyttä hevon*askaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äänelläsi torjutaan köyhyyttä ja pidetään jokaisesta huolta
Vierailija kirjoitti:
Kerrompa minäkin oman tarinani. Olen keski-ikäinen, kymmenen vuotta työskentelin yhdessä maailman suurimmista firmoista jonka nimen 90% ihmisistä tunnistaa. Isoimmillaan tuloni olivat yli 100k vuodessa. Sairastuin ja työnantaja käytännössä osti minut ulos sairaslomani päätyttyä. Olin koko työurani työskennnellyt hyvin spesifisen asian parissa ja minulla ei ollut osaamista jota muualla voisin suoraan hyödyntää.
Ensimmäisen vuoden aikana pääsin haastatteluihin mutta en työllistynyt. En omannut sitä osaamista jota he etsivät tai katsottiin ettei vaatimattomammat tehtävät olisi minulle sopivia. Jouduin luopumaan kaikesta minkä eteen olin työurani aikana tehnyt töitä. Päälle tulivat reaktiivinen masennus, jatkuva stressi, syyllisyys, häpeä, unettomuus ja muut asiat jotka olivat suoraa seurausta työn ja asemani menettämisestä.
TE- palveluista ei ollut paljoakaan apua. Kävin pari CV- kurssia joiden anti oli lähinnä järjestävän konsulttifirman toiminnan tukemista. Eikä se parista kohtaa muokattu CV auttanut töihinpääsyä sen enempää. Toinen mitä TE- palvelut tarjosi oli FEC- "koulutus" jossa olisin yhdeksällä eurolla per päivä ollut ilmaistyössä puoli vuotta, konsulttifirman kääriessä rahat sekä yritykseltä että TE- palveluilta. En tullut siihenkään valituksi, toisaalta hakijoiden joukossa oli mm. viittä vaille tohtori joten olihan heillä massaa mistä valita. Hakijoita oli työpaikan toivossa satoja. Toisella CV- kurssilla oli tosin vastaavassa ollut henkilö ja en ollut valtavan yllättynyt ettei se johtanut hänellä työllistymiseen. Työssäni vuosi aiemmin toimin kansainvälisesti tunnettujen suuryritysten parissa ja seuraavaksi istuin Excel- kurssilla pitkäaikaistyöttömien kanssa, ei sillä että heissä olisi mitään vikaa mutta vain alleviivaamaan miten korkealta ja kovaa putosin.
Työttömyyden pitkityttyä päädyin kuntoutusjaksolle suorittavan työn firmaan jossa sain vaatimattomia tehtäviä jotka kuitenkin suoritin tunnollisesti. Yksittäistapauksena mieleen jäi konttorissa tarvittiin tilaa aloittaville keskitason johtajille, totesi firman toimitusjohtaja naurahti että minut voi heittää näiden uusien palkattujen tieltä vaikka helvettiin. Tapaus jäi törkeytensä takia lähtemättömästi mieleeni.
TE- palvelut tarjosi jälleen uutta konsulttitoimiston järjestämää CV- kurssia. Hyväksyin sen koska en halunnut hankalan asiakkaan mainetta vaikka tiesin aiemmista kokemuksesta näiden tehokkuuden. Hain samalla mm. asiakaspalveluun, hakemukseeni en saanut minkäänlaista vastausta. Sain myös oikeuden palkkatukeen, hyvässä asemassa oleva kaverini sanoi että palkkatuen ottaminen esille työpaikkahakemuksissa todennäköisesti on enemmän haitaksi. Samoin se, että joudun väistämättä kertomaan mikä työsuhteeni päättymiseen tuolloin johti on punainen vaate työnantajille. Miksi ottaa yli nelikymppinen jolla on sairashistoriaa kun voi ottaa reilun parikymppisen jolla ei ole? Minulla on liian monta tutkintoa joten uudelleenkouluttamiseni toiselle alalle ei tule kysymykseen.Kaikki tämä on musertanut minut täysin ja ajanut minut syvään depressioon. Ilman lähiomaisiani ja lemmikkiäni olisin harkinnut itsemurhaa, heidän vuokseen en sitä voisi tehdä.
Harva omistusasunnosta uudella älypuhelimella ylimielisiä kommentteja työnhaluttomista luusereista postaava voi koskaan käsittää millaista on näköalaton elämä tai minkälaista helvettiä viimeiset vuoteni ovat olleet. Samoin kerron tämän jotta ehkä joku saa käsityksen siitä että työttömien taustalla on tarinaa jota ei osaa edes kuvitella tapahtuvaksi ja että työllistymisen vaikeudet ovat paljon monisyisempiä kuin mitä voi kuvitella.
En tiedä mikä on taloudellinen tilanteesi nykyään, mutta jos se on edes vähänkään siedettävä eli ei järkyttävästi velkaa niin ensimmäinen askel on nyt löytää pään sisältä se rauha, että työ ei määrittele ihmistä ja löysäät työnhaussa jos se ei näytä tuottavan tulosta tai kouluttaudut uudelle alalle jos vain suinkin jaksat. Olen itse akateeminen, tosin toiselle alalle kouluttautunut mutta tämä työ pilaa terveyteni enkä voi sitä loputtomiin jatkaa. Niinpä olen ajatellut, että teen vain sen verran kuin tarvitsen elämiseeni. Muut saavat ajatella mitä haluavat. Jos minua ei haluta entisiin tehtäviini niin antaa olla. Identiteettini on selvillä ilman että yrittäisin epätoivoisesti olla muotin mukainen. En väheksy rahan tai säästöjen merkitystä, mutta tavoitteita voi asettaa vaikka liikuntaan tai kielten opiskeluun, tai vaikka vapaaehtoistyöhön. Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä, eikä työn tai työttömyyden takia pidä haaveilla sinne päätymisestä ennen aikojaan.
Työtön ex-ministeri Juha Rehula s
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä kuulostaa kauhealta ja sitä se on, mutta älkää olko ylipainoisia tai edes normaalipainon ylärajalla. Maailma on muuttunut sairaan pinnalliseksi ja valitettavasti ne hoikat ja kauniit on vahvemmilla työhaastatteluissa. Oikeasti se pätevin pitäisi palkata, mutta jos hakijoita on useampi sata ja edes 10 parasta on kaikki yhtä päteviä, niin ne parhaimmannäköiset ja hauskimmat paskanpuhujat valitaan.
Itse laihduttelen tässä raskauskiloja pois ja pyrin muutenkin ns. hiomaan ulkonäköni kuntoon ennen kuin alan katsella esikoiselleni päivähoitopaikkaa sekä itselleni töitä. Vielä mennään miehen palkalla ja kodinhoidontuella vaikka vihaan tätä toisten almuilla elämistä. Haluan tienata itse omaa rahaa!
Mä pääsen aina haastatteluun, koska nätti naama. (fun fact, kaikki haastattelut joissa koskaan olen ollut on ollut miehen pitämiä. Mitä voimme päätellä...) Sitten haastattelussa ollaan silleen "oot kiva ja pätevän oloinen mutta meh" :D Hip hei. Ehkä pitäisi alkaa malliksi? Paitsi, että siihen oon sitten liian lyhyt ja painava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä kuulostaa kauhealta ja sitä se on, mutta älkää olko ylipainoisia tai edes normaalipainon ylärajalla. Maailma on muuttunut sairaan pinnalliseksi ja valitettavasti ne hoikat ja kauniit on vahvemmilla työhaastatteluissa. Oikeasti se pätevin pitäisi palkata, mutta jos hakijoita on useampi sata ja edes 10 parasta on kaikki yhtä päteviä, niin ne parhaimmannäköiset ja hauskimmat paskanpuhujat valitaan.
Itse laihduttelen tässä raskauskiloja pois ja pyrin muutenkin ns. hiomaan ulkonäköni kuntoon ennen kuin alan katsella esikoiselleni päivähoitopaikkaa sekä itselleni töitä. Vielä mennään miehen palkalla ja kodinhoidontuella vaikka vihaan tätä toisten almuilla elämistä. Haluan tienata itse omaa rahaa!
Mä pääsen aina haastatteluun, koska nätti naama. (fun fact, kaikki haastattelut joissa koskaan olen ollut on ollut miehen pitämiä. Mitä voimme päätellä...) Sitten haastattelussa ollaan silleen "oot kiva ja pätevän oloinen mutta meh" :D Hip hei. Ehkä pitäisi alkaa malliksi? Paitsi, että siihen oon sitten liian lyhyt ja painava.
Voi kun pääsisikin miehen pitämään haastatteluun! Minä nimittäin olen aika analyyttinen ihminen, ja se pelottaa useimmat naiset. Eivät ymmärrä minua ja saattavat pitää osaamistani uhkana heille itselleen.
En ole edes kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Luin eräältä toiselta palstalta siitä että tietyissä kaupungeissa työllistyy ainoastaan suhteilla, jos suhteita ei ole et tule työllistymään.
Yksi nais merkonomi oli vuosia etsinyt töitä turusta ilman suhteita, mutta ei ollut saanut paikkaa. Tämä nainen muutti toiselle paikkakunnalle ja oli heti työllistynyt.
Olen tämän naisen kanssa samaa mieltä, turussa sulla on PAKKO olla suhteita, muuten tiput pois oravanpyörästä.
@619
Kuinka paljon merkonomin tutkintoa alemmaksi pystyy edes menemään? Itse pidän merkonomin tutkintoa peruskoulun päättötodistuksena. Ja ei sinne kouluun niin vain mennä, pitää hommata rahoitus jos et saa työttömyysturvan kanssa opiskella. Ja laina on aina perseestä, vaikka valmistuisitkin niin suomessa ei ole mikään ala satavarma että työllistyt, ja velka on silti maksettava. Ja työkkäri ei päästä mua opiskelemaan koska mulla on tuore merkonomin tutkinto, olen hakenut koulutuksiin mutta kaikki on evätty. Mun on pakko olla työttömänä, muuta en voi.
No ei nyt sentään. Itse olen merkonomi. Linjalle oli satoja hakijoita ja 25 valittiin. Olin yksi heistä. Eli ei sinnekään nyt vaan kävellä, toisin kuin peruskouluun.
Ja sittense merkonomi nappaa paikan, kun sille tarvitsee maksaa samasta työstä pienempi palkka