Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
"vastaa video kysymykseen, miksi haet kyseiseen työpaikkaan ja kerro nykyisestä elämäntilanteestasi"
Yäk ja toisen kerran yäk, tää video kysymys oli ns piilotettu niin että vasta haku lomakkeen lopussa se tuli vastaan. Ei ollut työ-ilmoituksessa itsessään mitään mainintaa että vaaditaan tälläistä.
Tässä ei ole ajateltu ollenkaan niitä ihmisiä jotka muutenkin vihaa/kammoaa kameroita eikä osaa olla sen edessä mitenkään luontevasti.. vaikka no pärstäkertointahan tässä vaan katsotaan että minkäs näkönen maija risto meille hakee, onko liikakiloja tai katsotko kieroon, onko hyvä iho ja paksu tukka? lihasta?
Muutenkin tollo kysymys, miksi haet tänne töihin, ööö.. koska haluan rahaa? koska laskut täytyy maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täytyy mielisairasta modea ahistaa ku trollaaa tätä ketjua päivästä toiseen.
Vastailee ite itelleen ja uppaa ketjua.
Oma kokemus kirjoitti:
Opiskelu kannatta aina. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Riippuu iästä ja varallisuudesta. Itse vakiduunarina ja keski ikäisenä en usko enään luokkaloikkaan. Meneehän tämä näinkin. Katson opintoasiaa sitten jos putoan tästä työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
"vastaa video kysymykseen, miksi haet kyseiseen työpaikkaan ja kerro nykyisestä elämäntilanteestasi"
Yäk ja toisen kerran yäk, tää video kysymys oli ns piilotettu niin että vasta haku lomakkeen lopussa se tuli vastaan. Ei ollut työ-ilmoituksessa itsessään mitään mainintaa että vaaditaan tälläistä.
Tässä ei ole ajateltu ollenkaan niitä ihmisiä jotka muutenkin vihaa/kammoaa kameroita eikä osaa olla sen edessä mitenkään luontevasti.. vaikka no pärstäkertointahan tässä vaan katsotaan että minkäs näkönen maija risto meille hakee, onko liikakiloja tai katsotko kieroon, onko hyvä iho ja paksu tukka? lihasta?
Muutenkin tollo kysymys, miksi haet tänne töihin, ööö.. koska haluan rahaa? koska laskut täytyy maksaa?
"Miksi haet tätä paikkaa" on täysin perus, normaali työhaastattelukysymys, saattaa olla jo hakulomakkeessa kirjallisena. Sillä kartoitetaan motivaatio juuri siihen työhön ja että onko käsittänyt työn ja sen vaatimukset oikein. Mäkkärin kassalle ei etsitä sellaista, joka on kiinnostunut vain hampurilaisen syömisestä, koska työhön sitä ei kuulu ollenkaan. Paremmin pärjää se, joka haluaa tehdä hyvää asiakaspalvelua ja aina tasalaatuisia tuotteita, se puoli on mäkkärissä vähän liiankin tarkasti ohjeistettu.
Toki suurin osa tekee jotain töitä siksi, että saa rahaa elämiseen ja laskuihin, mutta pitää osoittaa se motivaatio juuri siihen työhön. Tuskin sinäkään jokaiseen vastaantulevaan ilmoitukseen vastaat ja jos vastaat, ei sua haluta töihin.
Vierailija kirjoitti:
Kerrompa minäkin oman tarinani. Olen keski-ikäinen, kymmenen vuotta työskentelin yhdessä maailman suurimmista firmoista jonka nimen 90% ihmisistä tunnistaa. Isoimmillaan tuloni olivat yli 100k vuodessa. Sairastuin ja työnantaja käytännössä osti minut ulos sairaslomani päätyttyä. Olin koko työurani työskennnellyt hyvin spesifisen asian parissa ja minulla ei ollut osaamista jota muualla voisin suoraan hyödyntää.
Ensimmäisen vuoden aikana pääsin haastatteluihin mutta en työllistynyt. En omannut sitä osaamista jota he etsivät tai katsottiin ettei vaatimattomammat tehtävät olisi minulle sopivia. Jouduin luopumaan kaikesta minkä eteen olin työurani aikana tehnyt töitä. Päälle tulivat reaktiivinen masennus, jatkuva stressi, syyllisyys, häpeä, unettomuus ja muut asiat jotka olivat suoraa seurausta työn ja asemani menettämisestä.
TE- palveluista ei ollut paljoakaan apua. Kävin pari CV- kurssia joiden anti oli lähinnä järjestävän konsulttifirman toiminnan tukemista. Eikä se parista kohtaa muokattu CV auttanut töihinpääsyä sen enempää. Toinen mitä TE- palvelut tarjosi oli FEC- "koulutus" jossa olisin yhdeksällä eurolla per päivä ollut ilmaistyössä puoli vuotta, konsulttifirman kääriessä rahat sekä yritykseltä että TE- palveluilta. En tullut siihenkään valituksi, toisaalta hakijoiden joukossa oli mm. viittä vaille tohtori joten olihan heillä massaa mistä valita. Hakijoita oli työpaikan toivossa satoja. Toisella CV- kurssilla oli tosin vastaavassa ollut henkilö ja en ollut valtavan yllättynyt ettei se johtanut hänellä työllistymiseen. Työssäni vuosi aiemmin toimin kansainvälisesti tunnettujen suuryritysten parissa ja seuraavaksi istuin Excel- kurssilla pitkäaikaistyöttömien kanssa, ei sillä että heissä olisi mitään vikaa mutta vain alleviivaamaan miten korkealta ja kovaa putosin.
Työttömyyden pitkityttyä päädyin kuntoutusjaksolle suorittavan työn firmaan jossa sain vaatimattomia tehtäviä jotka kuitenkin suoritin tunnollisesti. Yksittäistapauksena mieleen jäi konttorissa tarvittiin tilaa aloittaville keskitason johtajille, totesi firman toimitusjohtaja naurahti että minut voi heittää näiden uusien palkattujen tieltä vaikka helvettiin. Tapaus jäi törkeytensä takia lähtemättömästi mieleeni.
TE- palvelut tarjosi jälleen uutta konsulttitoimiston järjestämää CV- kurssia. Hyväksyin sen koska en halunnut hankalan asiakkaan mainetta vaikka tiesin aiemmista kokemuksesta näiden tehokkuuden. Hain samalla mm. asiakaspalveluun, hakemukseeni en saanut minkäänlaista vastausta. Sain myös oikeuden palkkatukeen, hyvässä asemassa oleva kaverini sanoi että palkkatuen ottaminen esille työpaikkahakemuksissa todennäköisesti on enemmän haitaksi. Samoin se, että joudun väistämättä kertomaan mikä työsuhteeni päättymiseen tuolloin johti on punainen vaate työnantajille. Miksi ottaa yli nelikymppinen jolla on sairashistoriaa kun voi ottaa reilun parikymppisen jolla ei ole? Minulla on liian monta tutkintoa joten uudelleenkouluttamiseni toiselle alalle ei tule kysymykseen.Kaikki tämä on musertanut minut täysin ja ajanut minut syvään depressioon. Ilman lähiomaisiani ja lemmikkiäni olisin harkinnut itsemurhaa, heidän vuokseen en sitä voisi tehdä.
Harva omistusasunnosta uudella älypuhelimella ylimielisiä kommentteja työnhaluttomista luusereista postaava voi koskaan käsittää millaista on näköalaton elämä tai minkälaista helvettiä viimeiset vuoteni ovat olleet. Samoin kerron tämän jotta ehkä joku saa käsityksen siitä että työttömien taustalla on tarinaa jota ei osaa edes kuvitella tapahtuvaksi ja että työllistymisen vaikeudet ovat paljon monisyisempiä kuin mitä voi kuvitella.
Tsemppiä. Tuohon on helppo samaistua. Itse olen nyt 51v ja yhä mukana työelämässä. Tiedostan, että minä päivänä hyvänsä minut saatetaan potkia pihalle.
Kuulun työpaikassani keskijohtoon. Olen viimeiset vuodet pannut kaikki liikenevät ylimääräiset rahat tuottamaan osakemarkkinoille, jotta olisi edes jotain turvaa siinä kohtaa, kun minut heivataan pihalle. Asuntolainaa on vielä puolison kanssa jäljellä yli 10 vuotta ja yksi alaikäinen lapsi asuu vielä kotona.
Ensimmäisiä tuttavia ikäluokastani on nyt saneerattu sivuun ja kyllä heillä on kaikilla paha olla. Ovat kuitenkin yli viiskikymppisinä lähes mahdottomassa tilanteessa työllistymisen suhteen. Ihan kaikki meistä eivät voi vain ryhtyä yrittäjiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nyt jos koskaan sinulla on aikaa ja mahdollisuus alkaa maailman tärkeimpään työhön, äidiksi, kasvattamaan suomensukuisia jälkipolvia. Ei tule aika pitkäksi ja työllä on tarkoitus. Olet myös työssäsi korvaamaaton jälkeläisillesi eivätkä he unohda sinua oven suljettuasi. Eikä haittaa, vaikka rahat on vähissä. Lasten kanssa voi tehdä myös "rahattomia" juttuja luonnossa liikkuen yms. eikä lapset jää paitsi mistään. Paitsi tietysti tuubien ja ruutujen suoltamasta sonnasta ja älyä kehittämättömistä laitteista. Suosittelen perhe-elämää maailman hienoimpana työnä. Sen ihanan vaiheen ollessa ohi, voi sitten jo niitä palkka(orja)töitäkin löytyä.
Vierailija kirjoitti:
itse perustin konsulttifirman joka myy paskoja kursseja työkkärille helpot yli 100k vuodessa tekemättä itse mitään
Ootkohan sen mulkkufirman ylimielinen johtaja, jonka te-"kursseilla" kävin?
Olit tai et, toivottavasti sut potkitaan pihalle sieltä ja pääset itse nauttimaan niistä konsulttifirman "kursseistasi".
Onnea matkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö nimeä voisi muuttaa tai käyttää "Työnhakija"? "Työtön" on niin masentava sana.
Suorastaan lamaannuttava.
Minä suosittelen sanaa "työpaikaton". Työpaikaton on henkilö jolla ei ole työpaikkaa, vaikka sellaisen ansaitsisi, haluaisi ja tarvitsisi.
Mikään ei ole ihanampaa kuin päivästä toiseen saada viestejä "sori, mut et pääse ees haastatteluun v i t u n luuseri". Mihinkään ei kelpaa vaikka on tutkintoja ja työkokemustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en mä tiedä auttaako tässä maassa enää opiskelukaan töiden saannissa, taitaa kaikki olla niin tuurista kiinni et aivan hyvin voit korkeakoulutettunakin päätyä takas työttömäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansainvälisten (YK, ILO, OECD, ihmisoikeusjärjestöt jne.)
määritelmien mukaan ORJUUS ON:
1. TYÖTÄ, JOSTA EI VOI KIELTÄYTYÄ.
2. TYÖTÄ, JOSTA EI SAA RIITTÄVÄÄ TOIMEENTULOA.
3. TYÖTÄ, JOHON EI VOI VAIKUTTAA.
4. TYÖTÄ, JOTA EI VOI VALITA.
5. TYÖTÄ, JOHON JOUTUU PAKOTETTUNA.
6. TYÖTÄ, JOSTA KIELTÄYTYMISESTÄ SEURAA RANGAISTUS.
Työttömiä..
Kovatuloiset ex-kansanedustajat nostavat sopeutumiseläkettä - jopa yli 100 000 euron tienestit
Joillakin sopeutumiseläkettä nostavilla entisillä kansanedustajilla oli viime vuonna huomattavia verotettavia tuloja. Parhaimmillaan ansiotulot ylittivät 100 000 euroa, kertoo MTV.
MTV:n tekemän selvityksen mukaan eniten sopeutumiseläkettä nauttivista entisistä kansanedustajista tienasi entinen keskustan kansanedustaja Maija-Liisa Lindqvist, jolla oli viime vuonna 102 298 euron ansiotulot. Myös ex-kokoomusedustaja Marjukka Karttusella
Karttunen tienasi 86 841 euroa . Karttusella oli lisäksi yli 7 500 euroa pääomatuloja.
kovimmat tulot MTV:n listauksessa oli entisellä kokoomusministeri Suvi Lindénillä, joka sai 70 320 euroa ansiotuloja ja 11 762 euroa pääomatuloja.
Sopeutumiseläkkeen tarkoitus on tukea kansanedustajan toimeentuloa, mikäli hänellä on vaikeuksia työllistyä eduskuntauran jälkeen
Kaikki tulot eivät kuitenkaan vaikuta sopeutumiseläkkeen määrään. Eläkettä eivät leikkaa pääomatulot ja sellaiset ansiot, joista ei kartu työeläkettä. Näin ollen ex-kansanedustaja voi tienata huomattavastikin ilman, että se vaikuttaa sopeutumiseläkkeen määrään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Itselläni oli tässä taannoin mahdollisuus valita olisinko jäänyt kotiin tekemään sivutöitäni, joka vaatii jatkuvaa pinnalla pysymistä, mutta joka ei kuitenkaan vaadi mitään tiettyä rytmiä, koska aikataulun jne voi suunnitella itse. Olisi siis ollut vapautta. Mutta valitsin toisin, koska sain määräaikaisen työpaikan jälkeen vakituisen työn ihan kotini läheltä. Tässä maailmantilanteessa ei uskalla alkaa heittäytymään liiaksi, ja pystyn tekemään sivutöitä myös vakityön ohella.
Kuulun itsekin niihin, jotka pääsevät helposti ”jonon ohi” pätevimmistä ja kokeneemmista. Olen hyvä ihmisten kanssa ja osaan viestiä ja kommunikoida oikein. Haluan tuoda työpaikalle hyvää henkeä ja tehdä töitä ja sen rekryäjä näkee minusta saman tien. Moni ihminen ollut katkera ja kateellinen minulle annetuista mahdollisuuksista ja olen saanut sen myös kokea nahoissani.
Olen ollut työpaikassa, jossa oli ainoastaan näitä introvertteja "nysvääjätyyppejä".
Ummehtuneen ilmapiirin vaistosi jo ovella.
Vahvasti hierarkisoitunut paikka, jossa viestintä johdon ja alaisten välillä takkusi.
kaikki olivat kyllä tunnollisia ja ahkeria. Muutosideoita ja parannusehdotuksia ei otettu kuuleviin korviinsakkaan. Uutta työtuolia käytiin pällistelemässä. kaikki "uusi" oli epäillyttävää.
Sitten olin täysin päinvastaisessa työpaikassa.
Ei ollut mitään selkeää hierarkiaa tai jaettuja työtehtäviä, joista olisi otettu vastuu, vaan kaikki oli "kamuja" keskenään.
Vastuuta pompoteltiin tyypiltä toiselle. Työtehtäviä ja -menetelmiä uudisteltiin jatkuvasti. Kaikilla oli joka päivä uusia luovia utopistisia ideoita, mutta käytännöntasolla mitään ei saatu aikaan, koska kellään ei ollut valmiuksia tai halua, ottaa ohjia käsiinsä. Myös työtehtävät oli epäselviä ja hommaa tehtiin fiilispohjalta.
Puuttui ne "tylsät" tunnolliset tyypit, jotka jakoivat työtehtävät ja jotka laativat riskiarviot ja toimintasuunnitelmat miten edetään ja tarkistivat suunnitelman käytännön heikkoudet ja vahvuudet tulevaisuuden kannalta.
rolli on sepustanut tällaisen tarinan tänään.
Kovasti teet kyllä töitä lietsoaksesi kateutta työttömiä kohtaan.
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Tämä on niin totta. Myös omalla kohdallani. Olen ollut ns. "oikeissa töissä" ( = täysi-ikäisenä ja ihan töissätöissä, ei harjoittelussa tai lyhyessä kesäpestissä) kuudessa eri paikassa. Ainoastaan yhden näistä töistä olen saanut puhtaasti omin ansioin, omaamatta mitään linkkejä kyseiseen työpaikkaan. Se oli myös työpaikka, josta sitten aikoinaan jouduin supistusten takia pihalle. Jonkin aikaa ajattelin, että olen niin ahkera, taitava ja kaikin puolin mainio tyyppi, että työllistyn kyllä nopeasti. No, ei se ihan niin mennytkään. Se oli juuri sitä aikaa, kun aktiivimalli teki tuloaan ja työttömiä parjattiin ihan armotta (tai näin sen ainakin itse koin). Itselläni se otti niin koville, että tein sitten, ehkä vähän hätäisenkin päätöksen, lähteä opiskelemaan uutta alaa. Sen jälkeen töitä on toistaiseksi ollut, mutta pätkissä, joten ylpistymään tässä ei kyllä pääse. Tiedostan vallan hyvin, että tämä onni ei välttämättä ole kovin kestävää...
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on täyttä saamattomuutta... olin itse työtön ja tein ensin 3kk kaupan osa-aikaista siivoushommia iltaisin ja nostin samaan aikaan tukia, koska palkka ei riittänyt, mutta sainpa työkokemusta! sen jälkeen 2 kk ilmaista toimistoharjoittelua samalla systeemillä, jotta saan lisää työkokemusta ja lopulta tein ilmaista työtä oman alan harjoittelussa kuukausia (yht. 12kk) ja osa-aikaista työtä vielä 6kk .. .. työllistyin omalle alalleni lopulta ja olen vakityöllistetty.
Töitä löytyy aivan taatusti jokaiselle, joka niitä haluaa tehdä! jos vaan kurkottelee kuuta taivaalta ja palkan pitäis juosta pomopalkkana ilman, että nousee sängystä niin turha valittaa.
Minä olen hakenut satoja työpaikkoja laidasta laitaan ja päässyt puoleen tusinaan haastatteluun. Aina on löytynyt joku sopivampi. Mitään tavallisia konttoritöitä ja asiakaspalvelutehtäviä en saa, koska työnantajat tietävät, että tilaisuuden tullen lähden välittömästi oman alani töihin, joita olen tehnyt 25 vuotta.
Hain eräänlaiseen oppisopimuskoulutukseen isoon, saksalaiseen kauppaliikkeeseen, koska ajattelin olevani hyödyksi sujuvine saksantaitoineni. En päässyt, koska en pystyisi hyllyttämään tuotteita tällä hetkellä vähäoireisen mutta pienestäkin virheliikkeestä minut viikoiksi rampauttavan selkävian vuoksi. Samasta syystä en pysty siivoustöihin, ja tiedän sen ihan tarkkaan, koska siivoamalla tienasin aikoinani opiskelurahani.
Kerro minulle, mistä saan itselleni työtä. Minä suostun tekemään melkein mitä tahansa, mihin minut katsotaan sopivaksi, mutta ongelmana on se, että työnantajat eivät halua minua. Neuvopa siis.
rolli on sepustanut tällaisen tarinan tänään.
Kovasti teet kyllä töitä lietsoaksesi kateutta työttömiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
” Minä olen hakenut satoja työpaikkoja laidasta laitaan ja päässyt puoleen tusinaan haastatteluun. Aina on löytynyt joku sopivampi. ”
Varmasti löytyy jos ei ole näyttöä viime aikaisesta työstä.. ilmoittaudu vapaaehtoisiin työharjoitteluihin kuten minäkin.. olin koko ajan työelämässä mukana, osa-aiakisena, työharjoittelijana, ja kövin lukuisissa haastatteluissa.. kantoinhedelmöö se, etten jäänyt kotiin vaan tein sitten ilmaista työharjoittelua.
Tarkoitin sitä, että haluan palkkatöihin, en ilmaistöihin. En lähde lottoamaan sillä, että joku, joka saisi työpanokseni ilmaiseksi, ryhtyisi yhtäkkiä hyvää hyvyyttään maksamaan sitä palkkaa.
Näin moderni orjatyö toimii Suomessa