Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin jatkuvasti ihmisiä rekrytoivana (ei ole pääasiallinen toimenkuvani, mutta kuuluu työhöni) olen huomannut sellaisen asian että mikäli hakijalla on sanotaanko n 9kk asti työttömyyttä takana, voi hän olla vielä ihan pätevä hakia. Järjestään kuitenkin kaikki joilla on vuoden tai pidempikin työttömyys takana, ovat niin vähälahjaisen oloisia poloisia etten yhtään ihmettele miksi heillä ei ole töitä.
Käytännössä uskon että normaalin ihmisen työttömyys voikin siis jatkua poikkeustapauksissa varmasti jopa vuoteen asti. Jos jatkuvasta hakemisesta huolimatta on vuoden päästä työtön, on varmaan hakemassa sellaista työtä johon ihan älykkyysosamäärä ei vain riitä koulutuksesta huolimatta. Olen tavannut monta hennkilöä joilla on korkeakoulututkinto vaikkapa talouspuolelta, mutta älykkyys ei oikeasti riitä edes yksinkertaisimpiin myyntitehtäviin b2b puolella.
Onko rekrytoijat oikeasti näin typeriä (olen alkanut epäillä sitä..) vai ihanko pokalla väität, että se, että ei ole työllistynyt vuodessa hakemiinsa paikkoihin on ihmisen älykkyysosamäärästä kiinni? En tiedä pitäskö tolle väitteelle nyt itkeä vai nauraa.
Kyllä minä väitän että se nimenomaan on siitä älykkyydestä kiinni. Mikäli sinua ei kukaan halua palkata, olet luultavasti yksinkertaisesti liian kyvytön kyseiseen pestiin. Tämä taas johtuu suurimmalla osalta siitä että älli ei riitä.
Tiedän että se on ilkeän kuuloista, mutta totuus sattuu. Mikäli kyvyt riittävät suorittavaan perustyöhön, mutta hakee jatkuvasti korkeamman tason työtä, on työttömyys taattu. Mikään koulupaperi ei myöskään ole tae että älli riittää kyseiseen tehtävään.
Ei oo muuten totta. Sama homma on usein myös jos on selvästi keskimääräistä älykkäämpi. Usein nämä sitten puuhaavatkin omia juttujaan tai eivät välitä osallistua jonninjoutavaan tekemiseen, ovat uteliaita. Mutta siis. Pomot ei tykkää itseään älykkäämmistä. Työkaverit pitää uhkana (vaikka ei uhkaisi). Paljastuu nopeasti muiden tehottomuus ja yksinkertaisuus.
Se on vähän sama, kuin miksi ihmiset eivät ymmärrä (tutkitusti) äänestää pätevintä ehdokasta vaan keskivertoa. Taitavan ja älykkään jutut menee yli hilseen, ei samaistuttavaa. Jos olet liian erilainen suuntaan tai toiseen, ei natsaa. Veikkaisin, että et melko älykästä tunnista, kun näet. Ei pahalla, vaan yleiskokemuksesta, mitä olen maailmaa ja työelämää seuraillut.
Siis älykäs, mutta ei viisas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tuntuu olevan vaikeuksia tajuta, että niin kuin työssäkäyvätkin ovat todella sekalaista seurakuntaa. Laiskoja ja ahkeria sekä jotain siltä väliltä mahtuu molempiin porukoihin.
Aika moni unohtaa senkin, että työttömyys on useimmille tilapäinen olotila. Melko moni ei-työtön-juuri-nyt on ollut jossain elämänsä vaiheessa työttömänä, mutta saanut sitten töitä ja ihan toistaiseksi voimassa olevia. Yrityksiäkin on työttömät perustaneet; osa niistä menestyy, osa ei. Tämän tajuaminen tuntuu olevan joillekin yllättävän vaikeaa, sen sijaan ajatellaan että työtön ei ole koskaan tehnyt muuta kuin ollut työtön ja tulee aina olemaan. Joskus miettinyt, että mitähän tuon ajatusmaailman omaavat ihmiset tekevät työkseen, ja ovatko he töissään yhtä mustavalkoisia ja huvittavia.
Lähinnä täällä halutaan esittää että työtön ei muka koskaan ole työtön omasta tahdostaan, tai omien tekojensa summana, juuri siksi että toiset työttömät ovat aktiivisia. Se on tämän kolikon toinen puoli, joten siksi on olennaista kysyä miksi laiskaa työtöntä ei saisi sanoa laiskaksi. Miksi laiskakin työttön tulisi esittää muka kaikkea osaavana aktiivisena työnhakjijana. Ihan yhtä mustavalkoista on esittää asia myös noinpäin että kun joku työtön joskus perustaa firman että se pätisi kaikkiin työttömiin.
T Työtön itsekkin.
No miksi laiskaa työssä olevaa ei saisi sanoa laiskaksi, joka vuoroin saikuttaa ja vuoroin ilmestyy työpaikalle juomaan kahvia? Jos tekeekin jotain niin muut saavat paikata tekemisiä.
Ajatellaan, että työssä oleva on paikkansa jollain paremmuudella tai ahkeruudella ansainnut, vaikka syitä voi olla monia eikä ihmisiä voida irtisanoa helposti millään perusteella. Työnantajien pelko palkata "huono" työntekijä vaivoikseen, ei tietenkään selity työttömien huonoudella, vaan niiden huonojen, työssä olevien, työntekijöiden huonoudella. Niiden, jotka siis ovat tälläkin hetkellä töissä, ei työttöminä, ja joista ei päästä eroon.
Tällähän ei mitään väliä, jos ymmärretään, miten naurettavaa on niputtaa mitään ryhmiä yhdeksi ja samaksi joukoksi.
Saat sanoa mutta se on offtopikkia josta en olis kovin ylpeä, työtön on toki työvoimaa ja ihminen joten laiskuutta toki ihmisten keskuudessa ilmenee, mutta lopulta se laiska ihminen päätyy todennäköisesti työttömäksi ja sehän ei ole kuitenkaan yhteiskunnan tai työpaikkojen määrän vikaa. Sanoisin että työttömissä on enemmän laiskoja kuitenkin kuin työllisissä.
Vain sinä niputat ryhmiä, minä kysyn saako laiskaa työtöntä kutsua sellaiseksi, jos hän kerran laiska on, se on relevanttia, koska sinusta selvästi näin ei saa totuutta sanoa, miksi. Voisitiko keskustella ihan tästä aiheesta vai onko tämä miksi sinusta kiellettyä? Tunnetko kenties pistoksen sydämessäsi? Itse tunnen väillä. Kun katson monia tuttuja työttömiä ystäviäni huomaan että he eiv'ät itse laita tikkua ristiin monenkaan asian suhteen elämässään. Muiden vikaa he kyllä julistavat usein. Miksi he olisivat syyttömiä siihen että jättävät kaiken kesken ihan itse?
T. Työtön.
Hanki elämä ja mielekkyys itsellesi, niin ei tarvitse muiden ihmisten elämää elää ja miettä heidän edesottamuksiaan. Jää katsos aikaa parantaa sitä omaa elämää, koska parannettavaahan siinä varmasti on.
Just. Hyvä neuvo itsellesi, jota et itse sitten kuitenkaan noudata. Lapsellinen kommentti jota kyllä voikin odottaa kun sanoo ääneen asioita, joita ilmeisesti sinusta ei saisi ääneen sanoa. Tunnet siis pistoksen sydämessäsi tämän suhteen. Zemppiä siihen lorvimiseen siellä.
Olen tehnyt teinistä lähtien töitä ja se on ns.verissä. Kun valmistuin maisteriksi, minulla oli jo koulutusta vastaava työpaikka ja sain sen ihme kyllä ilman mitään suhteita eli oikean avoimen haun kautta. No, kymmenisen vuotta on töitä tehty nousujohteisesti, mutta nyt olin korona-aikana äitiyslomalla ja uuden työn löytyminen tuntuu olevan aivan jäätävän vaikeaa. Työnantajan markkinat todellakin. Hakemuksia laitettu, pari haastattelua ollut, mutta kokeneempi (tai tuttu) ajanut edelle.
Näinä aikoina sote-puolen koulutus olisi kultaakin kalliimpi.
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon miettinyt työelämää muutenkin ja siellä on aika ikävääkin porukkaa. Tietysti jokainen ihminen on yksilö ja oma persoonansa, mutta paljon on kaikkea pahaakin joukossa. Jos olet erilainen tai et miellytä jotain ihmistä niin usein sen kyllä huomaa ja olen itsekin saanut arvostelua paljon. Tämäkin vähän hassua, kun ottaa huomioon sen kuinka vähän minulla on kokemusta työelämästä. Jos alku on jo tämä niin mitä sitten jatkossa. Suurin asia mistä moni ei pidä on se, että olen hiljaisempi ihminen. Tähän vaikuttavat myös kokemukseni nuorempana ( kiusattiin ) ja olin ennen rohkeampi. Tästä saa sitten kuulla, että olen liian ujo, pitäisi puhua enemmän, olla rohkeampi, näytän kuulemma pelokkaalta tai aralta, epävarmalta, jopa vihaiselta, olen liian paljon hiljaa, istun väärässä paikassa jos en heti meni muiden joukkoon, olemukseni on sellainen että näytän epävarmalta yms. Kun näitä sitten kuulee niin nyt mitta alkaa olemaan jo tässä vaiheessa täynnä.
Viimeinen pisara oli kun eräs ihminen alkoi jo puhelimessa pohtimaan sitä, etten taida olla kovin puhelias, vaikka ei ollut minua edes nähnyt. Toinen huvittavakin asia oli erään voisi kai sanoa tutun kommentti, että seison liian kyyryssä ja epävarman oloisena. Anteeksi vaan minulla, kun sattuu olemaan nyt selän kanssa ongelmia niin asentoa on vaikeaa välillä löytää ja saatan seistä vähän hassusti jo tämänkin vuoksi.
Itse en koskaan arvostelisi ketään ja jokainen saa olla omanlaisensa jos ei nyt kohtele muita huonosti. Samalla nämä työt eivät edes ole mitään sellaisia missä pitäisi olla niin sosiaalinen. Silti aina, kun joku mainitseekin jotain ikävää tai arvostelee tulee vaan se olo etten kelpaa sellaisena kuin olen. Että minussa on vikaa. Tämä asia on myös senkin vuoksi arka aihe, koska todellakin nämä tilanteet muiden kanssa ovat aika vaikeita minulle ja kamppailen asian kanssa, että uskaltaisin tehdä eri juttuja. Arvostelu ei silti paranna asiaa yhtään ja saa vaan taas surullisen olon ja alan vaan tarkkailla käytöstäni enemmän. Mietin, että näytänkö nyt epävarmalta, seisonko hassusti, puhunkin liian vähän, mitä joku minusta ajattelee yms. Ei se ainakaan tuo mitään rentoa oloa. Minua on kiusattu paljon ja sekin on tuonut omat vaikeutensa mukaan. Olin ennen rohkeampi. Kukaan ei vaan näytä miettivän ihmisen taustaa. Itse aina mietin, että joku voi olla kokenut jotain sellaista ettei enää uskalla niin paljon tai sitten kyseessä on vaan ominaisuus, että on sellainen ujompi ihminen. Ei sen pitäisi olla mikään vika vaan kaikkein pitäisi saada olla rauhassa omanlaisiaan. Monet myös olettavat tuntevansa minutkin ja tekevät päätöksiä sen perusteella. Todellisuudessa he eivät tiedä minusta oikein mitään ja silti luulevat tietävänsä.
Tähän loppuun vielä se, että monia mukaviakin ihmisiä löytyy. He ovat sitten niitä, jotka sanovat yhdenkin positiivisen asian josta saa taas rohkeutta lisää ja ne hetket jäävät mieleen. Monesti joku arvostelee paljon ja hänessä on silti itsessään paljon vikaa. Silloin aina tekisi mieli sanoa, että jos minä olen mielestäsi tälläinen niin oletko huomannut kuinka et itse osaa ajatella toisen kannalta yhtään ja sinussakin olisi paljon korjattavaa, mutta en sitä ääneen sano. Nyt ajatuksena minulla on ollutkin paljon se, että jos en kelpaa niin sitten en. En jaksa enää kuulla yhtään mitään tähän asiaan liittyvää. Ymmärrän sen, että jokaisen täytyy ottaa palautetta vastaan ja minussa on myös paljon vikaa, mutta arvostelua on jaksaisi enää. Samalla tiedän sen, ettei tämä lopu ja niin kauan kun ihmisten kanssa on tekemisissä voi tulla mitä vaan vastaan. Toivon, että paljon hyvääkin vielä. Sori ohiskin, mutta tuli tämä kaikki mieleen ja liian pitkästi tuli taas kirjoitettua.
Liiankin tuttua. Muakin on paljon kiusattu ja arvosteltu. Aivan vapautunut olen ainoastaan lähimpien Ihmisten ja kissani kanssa. Heti kun avaan ulko-oven, tuntuu kuin ilmat lähtisivät pihalle ja jännittyneisyys vallitsisi kehoni.
Täällä on esitetty kommentteja älykkyydestä.
Onko kukaan kirjoittanut, että yleensä kirjaviisaana pidetyt mielletään työelämässä huonoimmiksi työntekijöiksi kuin keskinkertaisen todistuksen saaneet henkilöt. Hyvä muisti, mutta toimeen tarttuminen/ryhtyminen on aika saamatonta/tuloksetonta. Todistusten numerot ovat siis pelkkiä numeroita, joiden perusteella ei voi arvioida henkilön soveltuvuutta työtehtäviin, mutta toisinaan liian hyvä todistus on johtanut hylkäämiseen.
Toisaalta viisas tietää, että ei kannata ryhtyä tekemään ellei tasan tarkkaan tiedä, mitä on tekemässä. Edellinen olisi kuitenkin aika tuottamatonta toimintaa. Esimerkiksi yrittäjyyden riskit ymmärtävät eivät yleensä perusta omaa yritystä vaan hakeutuvat mieluimmin yritysten palkkalistoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuuden suuri ongelma: mitä tekemistä ihmisille? Jokaisen pitää itse keksiä miten kuluttaa päivän tunnit. Ilman töitä päivät ovat hirvittävän pitkiä. Jos on rahaa, ne tunnit saa kulumaan kaikenlaisella häslällä ja matkustelulla. Muuten on kyllä pitkästyttävää. Ihan hyvä tietenkin että kenenkään ei tarvi ryömiä hiilikaivoksessa. Uskon että moni ihminen palaa esim. pienviljelyyn koska se on mielekästä puuhaa.
Kyllä ainakin minulla on löytynyt töitä tosin olen mennyt muihin töihin enkä vain alani töihin.Oli palkka sitten huononpi kuin alani töissä tai parempi.Tilanteen mukaan koska olen nainen ja ajatellut aina lapsiani että saavat parhaimman hoidon mielummin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä töitä aina tekevälle löytyy. Pitää vaan yrittää kovempaa."
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä töitä aina tekevälle löytyy. Pitää vaan yrittää kovempaa."
Hassu yhteensattuma. Olin laittanut noin 10 työhakemusta - tuloksetta. Meinasin jo luovuttaa, mutta sitten se 11 hakemus toi minulle työpaikan tällä viikolla. Aloitan työt vuoden alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä töitä aina tekevälle löytyy. Pitää vaan yrittää kovempaa."
Hassu yhteensattuma. Olin laittanut noin 10 työhakemusta - tuloksetta. Meinasin jo luovuttaa, mutta sitten se 11 hakemus toi minulle työpaikan tällä viikolla. Aloitan työt vuoden alusta.
Onnea! Kova työ kannattaa.
Loppujen lopuksi sillä on todella vähän merkitystä, laittaako 101 vain yhden hakemuksen. Jos saa 101:stä yhden työpaikan, niin todennäköisesti sen olisi saanut, vaikka olisi jättänyt ne sata muuta hakematta. Itse kun valmistuin, olin hakenut yhtä paikkaa toukokuussa. Kesän aikana hain ahkerasti muita, kaikenlaista, ja olin jo unohtanut sen toukokuussa hakemani, kunnes yllättäen soitettiin työhaastatteluun. Sain paikan. Ne kesällä haetut olivat turhia, olisin voinut nauttia kesästä sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi sillä on todella vähän merkitystä, laittaako 101 vain yhden hakemuksen. Jos saa 101:stä yhden työpaikan, niin todennäköisesti sen olisi saanut, vaikka olisi jättänyt ne sata muuta hakematta. Itse kun valmistuin, olin hakenut yhtä paikkaa toukokuussa. Kesän aikana hain ahkerasti muita, kaikenlaista, ja olin jo unohtanut sen toukokuussa hakemani, kunnes yllättäen soitettiin työhaastatteluun. Sain paikan. Ne kesällä haetut olivat turhia, olisin voinut nauttia kesästä sen sijaan.
Onpa erikoinen ajattelutapa. Oletko ottanut jo montakin naukkua perjantai-illan kunniaksi?
Minä olen hakenut noin kuuttasataa työpaikkaa enkä ole saanut niistä yhtään. Olisin niiden tekemisen sijasta voinut nauttia leppoisasta olemisesta jo vuosia, vai mitä?
Minä pidän työnteosta mutta en työnhausta. Minä en kuitenkaan suostu pelleilemään enkä menemään leikkikoulutuksiin enkä leikkitöihinkään. Koulutusvastuu tulisi sälyttää vain työnantajalle. Pakkopullakoulunkäynti on tehotonta, kun se toteutuu verovaroista eli ryöstösaaliista. Julkisen puolen osaksi riittäisi lukemisen ja laskemisen opetus ja ennen kaikkea fysiikan opetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä ei hakemuksia lähettämällä saa.
Paremmin voisi onnistaa, jos heräilisi aamuneljältä skrapailemaan jollain hyväosaisten alueella auton ikkunoita puhtaksi jäästä aamuajoa varten ja jättämällä lapun yhteystietoineen, että "jos tarvit aloitteellista ja palvelualtista tyyppiä, niin ota yhteyttä". Webastollisia autoja ei kannata skrapata!
Joo ärsyttäää nää tyypit jotka saaneet paikkansa hyvinä aikoina tai just sujteilla ja sittem katsotaan nenänvartta pitkin heitä osaavampia, mutta vääränikäisiä. Kateus vie kalatkin vedestä. Työelämä on nykyään myrkkypesä täynnä hutunkeittäjiä ja selkäänpuukottajia.
Tatpeeksi yritetty kun on sisään niin pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä töitä aina tekevälle löytyy. Pitää vaan yrittää kovempaa."
Hassu yhteensattuma. Olin laittanut noin 10 työhakemusta - tuloksetta. Meinasin jo luovuttaa, mutta sitten se 11 hakemus toi minulle työpaikan tällä viikolla. Aloitan työt vuoden alusta.
Hienoa. Tuossa on hyvä esimerkki siitä miten sinnikkyys palkitaan työnhaussa. Joskus se voi vaatia peräti 11 hakemusta, mutta ennen pitää tärppää varmasti jos on tosissaan asialla.
ja minä sain potkut vain parista sanasta, joissa vihjasin että evoluutio on menossa taaksepäin kun luokassa oli eräs häirikkö joka esiintyi apinana
en hae töitä enää mistään. paska yhteiskunta. paskat säännöt-. lesbot rulettaa täällä
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007673446.html
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei hakemuksia lähettämällä saa.
Paremmin voisi onnistaa, jos heräilisi aamuneljältä skrapailemaan jollain hyväosaisten alueella auton ikkunoita puhtaksi jäästä aamuajoa varten ja jättämällä lapun yhteystietoineen, että "jos tarvit aloitteellista ja palvelualtista tyyppiä, niin ota yhteyttä". Webastollisia autoja ei kannata skrapata!
mä luulen että skraappailemalla ilman lupaa ihmisten autoja päädyt kyllä putkaan heti aamuyöstä
seksuaalikasvattaja allaheille jotka haluavat raiskata sinut? ja seksuaalikasvattaja on joku nuori tyttö psykologian osastolta yliopistolta
Alue: Aihe vapaa
Ei se ole sinun valintasi, täällä maailmassa nyt on kaikki epävarmaa, toiset eivät vain uskalla sitä myöntää. Sitä voi yrittää rakentaa elämäänsä vaikka kuinka suunnitellun varmasti ja sittenkin on olemassa muuttujia, jotka vievät pohjan pois rakennelmilta. Se on ainakin varmaa, että jos identiteettinsä rakentaa tutkintojen ja tittelien varaan pelkästään, niin tuho on sitten sen mukaista, kun se muuttuja astuu kehiin.