Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse

Mä en valmistautunut haastatteluun mitenkään muuten kuin kampaamalla hiukset ja katsomalla, että vaatteet on ok. Siinäpä se sitten. Sain paikan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en valmistautunut haastatteluun mitenkään muuten kuin kampaamalla hiukset ja katsomalla, että vaatteet on ok. Siinäpä se sitten. Sain paikan. 

Minkäs työn sait?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en valmistautunut haastatteluun mitenkään muuten kuin kampaamalla hiukset ja katsomalla, että vaatteet on ok. Siinäpä se sitten. Sain paikan. 

Minkäs työn sait?

Suunnittelija insinööritoimistossa, koulutusta vastaava työ ja toistaiseksi voimassa oleva. Pieni yritys toki, kuten tällä alalla suurin osa on, joten sillä on oma osansa. 

Vierailija kirjoitti:

Edelleen tuli tuosta samankaltaisuuden suosimisesta mieleen, että tämä ei koske vain taitotasoa vaan myös muita ominaisuuksia. Esim. rekryäjä saattaa päätyä enktroverttiin hakijaan jos on tälläinen itsekin (niin mukavan oloinen, klikkaa) vaikka tämä ei olisi otollisin edellytys tehtävien suorittamiselle. Puhumattakaan tunnetuista tiedostamattomista vaikuttimista, kuten ulkonäkö tai vaikka näkemys, jossa puheliasta saatetaan virheellisesti pitää tehokkaana vain tämän ominaisuuden perusteella. Rekrytyyppien tulisikin ihannetilanteessa kyetä tutkimaan omaa prosessiaan ja palkkaamisperusteitaan jopa tarkemmalla reflektoinnilla kuin hakijoita, jotta tulos olisi optimaalinen työtehtävän kannalta.

Meillä oli tommoinen mukava ekstrovertti töissä pari kuukautta. Sitä miestä et löytänyt rötväämästä tylsän näköisenä, aina jalka kovasti menossa. Menossa tupakille turisemaan siis. Mutta mukava se kyllä oli.

Kyllä introvertistakin saa tekemällä ekstrovertimman. Kaikkina haastattelua edeltävinä päivinä juot vain kofeiinitonta kahvia ja sitten haastattelupäivänä tuplaespressot tuplana. Johan se hitaampikin tärisee menemään ja läppää riittäisi vaativimmallekin ekstroverttirekrytoijalle. Tosin, jälkeenpäin ei tahdo muistaa paljon mitään koko tilanteesta :D Pieni haitta, koska paikka kuitenkin irtosi.

Minullekin kelpaisi minkävaanlainen assarin tai vähemmänkin hohdokkaasti nimetty apulaisen työ sellaisessa projektissa/työyhteisössä, jossa voisin käyttää osaamistani. Osaamista, jota on vuosikausia korkeakoulutuksessa päntäten ja osin univeloin (ja veloin!) kerryttänyt. On sekin, kun on kouluttautunut alalle, jolla kokisi tekevänsä yhteiskunnalle ja ympäristölle hyvää, muttei vaan ole työtä saanut.

Työ alallani ei ole sellaista, jonka automaatio olisi sivuuttanut. Automaatiosta on toki paljon apuja jo nyt ja tiedossa enemmänkin tulevaisuudessa, muttei se asiantuntijoita syrjäytä.

Samaan aikaan, kun itse huomaa, kuinka korkeakoulutetuille osaajille olisi yhteiskunnassa enemmänkin tarvetta (moni asia on rempallaan, koska päätöksiä tehdään itaasti tai rahoitusta (eli päättäjien tahtoa) ei lopulta ole), ja minä olisin halukas antamaan osaamistani ja elämääni, tarvittaessa huonommallakin palkalla, kunhan näitä asioita tehtäisiin. Siinä tilanteessa kehkeytyy niin monenlaisia ristiriitaisia ajatuksia. Kun ei van kelpaa. Että ilmeisesti olen turha. Toiveeni hyvästä maailmasta ovat ehkä vääriä, ja todellisuudessa asioita toteutetaan ihan erilailla.

Ollessani pieni puhuttiin siitä, miten työttömillä olisi jokin häpeä, ja käsitin että puhuttiin luterilaisuudesta kuvitelmasta, jonka mukaan kaikkien nyt vaan tulisi olla töissä, ja että ihmisessä on jotain vikaa, jollei hän ole. Onneksi niistä ajoista on jonkin verran päästy etenpäin.

Muttei tämä työttömänäolo ongelmatonta ole nytkään. (puhe henkisestä puolesta, en aloita raha-asioista)

Vierailija kirjoitti:

Miksi älykkyyden ei tulisi olla rekryperuste? Lukuisat tutkimukset osoittavat sen korreloivan kaikista eniten tuottavuuteen lähes kaikilla aloilla. 

Jos vaikka työssä ei tarvita älyä vaan fyysistä voimaa? Palkkaatko muuttumieheksi ison ja vahvan, keskinkertaisen tyypin vai huippuälykkään mutta pienen ja heiveröisen?

Kun työnantajalla on yksinvalta, saa hän olla idiootti tai hullu.

On käsittämätöntä, että työttömiä aina vaan syyllistetään. Miksi ollaan kateellisia siitä, että rahat eivät kertakaikkiaan riitä. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä töitä. Silloin voi henkisesti paljon paremmin. Olla tarpeellinen ja saada palkkaa, että voi joskus hankkia jotain uutta. Miksi te monet olette kovin kateellisia työttömille? Minusta syy on siinä, että ette ole itse tyytyväisiä elämäänne ja työhönne. Jos teillä on työ, niin nauttikaa siitä, sen sijaan, että olette kovin katkeria työttömille. Se voi kolahtaa omalle kohdallennekin. Ehkä seuraavana päivänä ei olekaan työtä. 

Olen paljon miettinyt työelämää muutenkin ja siellä on aika ikävääkin porukkaa. Tietysti jokainen ihminen on yksilö ja oma persoonansa, mutta paljon on kaikkea pahaakin joukossa. Jos olet erilainen tai et miellytä jotain ihmistä niin usein sen kyllä huomaa ja olen itsekin saanut arvostelua paljon. Tämäkin vähän hassua, kun ottaa huomioon sen kuinka vähän minulla on kokemusta työelämästä. Jos alku on jo tämä niin mitä sitten jatkossa. Suurin asia mistä moni ei pidä on se, että olen hiljaisempi ihminen. Tähän vaikuttavat myös kokemukseni nuorempana ( kiusattiin ) ja olin ennen rohkeampi. Tästä saa sitten kuulla, että olen liian ujo, pitäisi puhua enemmän, olla rohkeampi, näytän kuulemma pelokkaalta tai aralta, epävarmalta, jopa vihaiselta, olen liian paljon hiljaa, istun väärässä paikassa jos en heti meni muiden joukkoon, olemukseni on sellainen että näytän epävarmalta yms. Kun näitä sitten kuulee niin nyt mitta alkaa olemaan jo tässä vaiheessa täynnä.

Viimeinen pisara oli kun eräs ihminen alkoi jo puhelimessa pohtimaan sitä, etten taida olla kovin puhelias, vaikka ei ollut minua edes nähnyt. Toinen huvittavakin asia oli erään voisi kai sanoa tutun kommentti, että seison liian kyyryssä ja epävarman oloisena. Anteeksi vaan minulla, kun sattuu olemaan nyt selän kanssa ongelmia niin asentoa on vaikeaa välillä löytää ja saatan seistä vähän hassusti jo tämänkin vuoksi.

Itse en koskaan arvostelisi ketään ja jokainen saa olla omanlaisensa jos ei nyt kohtele muita huonosti. Samalla nämä työt eivät edes ole mitään sellaisia missä pitäisi olla niin sosiaalinen. Silti aina, kun joku mainitseekin jotain ikävää tai arvostelee tulee vaan se olo etten kelpaa sellaisena kuin olen. Että minussa on vikaa. Tämä asia on myös senkin vuoksi arka aihe, koska todellakin nämä tilanteet muiden kanssa ovat aika vaikeita minulle ja kamppailen asian kanssa, että uskaltaisin tehdä eri juttuja. Arvostelu ei silti paranna asiaa yhtään ja saa vaan taas surullisen olon ja alan vaan tarkkailla käytöstäni enemmän. Mietin, että näytänkö nyt epävarmalta, seisonko hassusti, puhunkin liian vähän, mitä joku minusta ajattelee yms. Ei se ainakaan tuo mitään rentoa oloa. Minua on kiusattu paljon ja sekin on tuonut omat vaikeutensa mukaan. Olin ennen rohkeampi. Kukaan ei vaan näytä miettivän ihmisen taustaa. Itse aina mietin, että joku voi olla kokenut jotain sellaista ettei enää uskalla niin paljon tai sitten kyseessä on vaan ominaisuus, että on sellainen ujompi ihminen. Ei sen pitäisi olla mikään vika vaan kaikkein pitäisi saada olla rauhassa omanlaisiaan. Monet myös olettavat tuntevansa minutkin ja tekevät päätöksiä sen perusteella. Todellisuudessa he eivät tiedä minusta oikein mitään ja silti luulevat tietävänsä.

Tähän loppuun vielä se, että monia mukaviakin ihmisiä löytyy. He ovat sitten niitä, jotka sanovat yhdenkin positiivisen asian josta saa taas rohkeutta lisää ja ne hetket jäävät mieleen. Monesti joku arvostelee paljon ja hänessä on silti itsessään paljon vikaa. Silloin aina tekisi mieli sanoa, että jos minä olen mielestäsi tälläinen niin oletko huomannut kuinka et itse osaa ajatella toisen kannalta yhtään ja sinussakin olisi paljon korjattavaa, mutta en sitä ääneen sano. Nyt ajatuksena minulla on ollutkin paljon se, että jos en kelpaa niin sitten en. En jaksa enää kuulla yhtään mitään tähän asiaan liittyvää. Ymmärrän sen, että jokaisen täytyy ottaa palautetta vastaan ja minussa on myös paljon vikaa, mutta arvostelua on jaksaisi enää. Samalla tiedän sen, ettei tämä lopu ja niin kauan kun ihmisten kanssa on tekemisissä voi tulla mitä vaan vastaan. Toivon, että paljon hyvääkin vielä. Sori ohiskin, mutta tuli tämä kaikki  mieleen ja liian pitkästi tuli taas kirjoitettua.

Vierailija kirjoitti:

On käsittämätöntä, että työttömiä aina vaan syyllistetään. Miksi ollaan kateellisia siitä, että rahat eivät kertakaikkiaan riitä. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä töitä. Silloin voi henkisesti paljon paremmin. Olla tarpeellinen ja saada palkkaa, että voi joskus hankkia jotain uutta. Miksi te monet olette kovin kateellisia työttömille? Minusta syy on siinä, että ette ole itse tyytyväisiä elämäänne ja työhönne. Jos teillä on työ, niin nauttikaa siitä, sen sijaan, että olette kovin katkeria työttömille. Se voi kolahtaa omalle kohdallennekin. Ehkä seuraavana päivänä ei olekaan työtä. 

Itsellä myös suurin syy miksi haluan töitä on nimenomaan tuo, että silloin voi henkisesti paljon paremmin ja ei tarvitse jatkuvasti miettiä mitä seuraavaksi tekee elämänsä ja yhteiskunnan eteen. Olen aktiivinen ja ahkera ihminen, mutta työttömyys alkaa pikkuhiljaa nakertaa tätä ja tunnen lamaantuvani ja masentuvani koko ajan enemmän. Se on kuin lumessa tarpoisi, kun koittaa saada töitä, mutta ei vaan saa. Eiköhän kaikki meistä opiskele sen takia ja tee töitä, että niitä olisi vastaisuudessakin. Se on aika pudotus, kun yht äkkiä et työttömänä kelpaakaan mihinkään. Itseä ahdistaa tämä päivittäin ja siitä huolimatta on jaksettava taistella päivästä toiseen. Pääsisipä taas töihin, niin putoaisi tämä järkyttävä henkinen painolasti.

Työttömänä olon hyviä puolia on minusta se, että saa elää oman rytmin mukaan ja ei tarvitse viettää aikaa porukassa missä ei välttämättä ole niitä mukavia ihmisiä. Samalla saa levätä rauhassa ja jaksaa paremmin muita asioita. On tietyllä tavalla ehkä vapaampi. Toisaalta sitten rahattomuus luo omia rajoituksia ja ei pysty paljon harrastamaan tai matkustamaan eikä edes ostamaan kaikkea tarvitsemaansa. Moni saa myös töistä hyvääkin elämäänsä ja työ tuo sisältöä arkeen. Pystyy paremmin toteuttamaan haaveitaan. Myös pelko tulevaisuuden suhteen ja sellainen häpeäkin, ettei käy töissä nousee esiin. Ei tiedä mitä muille puhuisi. Minäkään en kehdannut edes yhdelle ulkomailla asuvalle tutullekaan paljastaa etten ole missään tällä hetkellä. Hän vielä perinteisesti kysyi, että käytkö töissä, opiskeletko vai makaatko vain kotona. En sitten kehdannut sanoa "makaavani" vaan täällä ja valehtelin sen sijaan olevani töissä. Jos minulla olisi muuta varallisuutta ja erilainen tilanne työ ei ehkä olisi niin tärkeä asia ja voisin paremmin hyväksyä työttömyyden. Nyt työttömyys pelottaa ja mietin, että jos tästä tulee kierre niin miten enää vuosia myöhemmin pärjään.

Nyt alkaa olla ajat jolloin jopa supervarmoiksi ajatellut duunit automatisoituu, esim. lakimiesten, lääkäreiden, koodareiden. Viiden vuoden kuluttua maailma on jo ihan erilainen. Tarvitaan todellakin perustulo.

Käsityöläisammatit säilyy, ja taiteen alan osittain.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä olon hyviä puolia on minusta se, että saa elää oman rytmin mukaan ja ei tarvitse viettää aikaa porukassa missä ei välttämättä ole niitä mukavia ihmisiä. Samalla saa levätä rauhassa ja jaksaa paremmin muita asioita. On tietyllä tavalla ehkä vapaampi. Toisaalta sitten rahattomuus luo omia rajoituksia ja ei pysty paljon harrastamaan tai matkustamaan eikä edes ostamaan kaikkea tarvitsemaansa. Moni saa myös töistä hyvääkin elämäänsä ja työ tuo sisältöä arkeen. Pystyy paremmin toteuttamaan haaveitaan. Myös pelko tulevaisuuden suhteen ja sellainen häpeäkin, ettei käy töissä nousee esiin. Ei tiedä mitä muille puhuisi. Minäkään en kehdannut edes yhdelle ulkomailla asuvalle tutullekaan paljastaa etten ole missään tällä hetkellä. Hän vielä perinteisesti kysyi, että käytkö töissä, opiskeletko vai makaatko vain kotona. En sitten kehdannut sanoa "makaavani" vaan täällä ja valehtelin sen sijaan olevani töissä. Jos minulla olisi muuta varallisuutta ja erilainen tilanne työ ei ehkä olisi niin tärkeä asia ja voisin paremmin hyväksyä työttömyyden. Nyt työttömyys pelottaa ja mietin, että jos tästä tulee kierre niin miten enää vuosia myöhemmin pärjään.

Jos olisi perustulo ja poistuisi se jatkuva työnhakemisen ja selittelyn rumba, niin miten käyttäisit aikasi? Töitä ei tule riittämään kaikille. Viettäsin päiväni jo nyt tekemällä itseäni ja toivottavasti myös toisia ilahduttavia ja hyödyttäviä asioita. Lakkaa ajattelemasta että olet työtön, "työllistä" itse itsesi mielenkiintoisilla projekteilla ja ajattele että se työttömyyskorvaus on sulle kuuluva perustulo. Nykyään ihmisellä on pakko olla jonkin verran rahaa, se kuuluu ihmisoikeuksiin kuten oikeus happeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On käsittämätöntä, että työttömiä aina vaan syyllistetään. Miksi ollaan kateellisia siitä, että rahat eivät kertakaikkiaan riitä. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä töitä. Silloin voi henkisesti paljon paremmin. Olla tarpeellinen ja saada palkkaa, että voi joskus hankkia jotain uutta. Miksi te monet olette kovin kateellisia työttömille? Minusta syy on siinä, että ette ole itse tyytyväisiä elämäänne ja työhönne. Jos teillä on työ, niin nauttikaa siitä, sen sijaan, että olette kovin katkeria työttömille. Se voi kolahtaa omalle kohdallennekin. Ehkä seuraavana päivänä ei olekaan työtä. 

Itsellä myös suurin syy miksi haluan töitä on nimenomaan tuo, että silloin voi henkisesti paljon paremmin ja ei tarvitse jatkuvasti miettiä mitä seuraavaksi tekee elämänsä ja yhteiskunnan eteen. Olen aktiivinen ja ahkera ihminen, mutta työttömyys alkaa pikkuhiljaa nakertaa tätä ja tunnen lamaantuvani ja masentuvani koko ajan enemmän. Se on kuin lumessa tarpoisi, kun koittaa saada töitä, mutta ei vaan saa. Eiköhän kaikki meistä opiskele sen takia ja tee töitä, että niitä olisi vastaisuudessakin. Se on aika pudotus, kun yht äkkiä et työttömänä kelpaakaan mihinkään. Itseä ahdistaa tämä päivittäin ja siitä huolimatta on jaksettava taistella päivästä toiseen. Pääsisipä taas töihin, niin putoaisi tämä järkyttävä henkinen painolasti.

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä vaihtaa asennetta ja ajattele että se työkkärikorvaus on perustuloa joka kuuluu sulle. Ja keskity opiskelemaan ja kehittymään itseksesi, vietä päivä niin että tunnet tekeväsi jotain mielekästä. Koska niitä töitä ei tosiaan tule enää olemaan ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä olon hyviä puolia on minusta se, että saa elää oman rytmin mukaan ja ei tarvitse viettää aikaa porukassa missä ei välttämättä ole niitä mukavia ihmisiä. Samalla saa levätä rauhassa ja jaksaa paremmin muita asioita. On tietyllä tavalla ehkä vapaampi. Toisaalta sitten rahattomuus luo omia rajoituksia ja ei pysty paljon harrastamaan tai matkustamaan eikä edes ostamaan kaikkea tarvitsemaansa. Moni saa myös töistä hyvääkin elämäänsä ja työ tuo sisältöä arkeen. Pystyy paremmin toteuttamaan haaveitaan. Myös pelko tulevaisuuden suhteen ja sellainen häpeäkin, ettei käy töissä nousee esiin. Ei tiedä mitä muille puhuisi. Minäkään en kehdannut edes yhdelle ulkomailla asuvalle tutullekaan paljastaa etten ole missään tällä hetkellä. Hän vielä perinteisesti kysyi, että käytkö töissä, opiskeletko vai makaatko vain kotona. En sitten kehdannut sanoa "makaavani" vaan täällä ja valehtelin sen sijaan olevani töissä. Jos minulla olisi muuta varallisuutta ja erilainen tilanne työ ei ehkä olisi niin tärkeä asia ja voisin paremmin hyväksyä työttömyyden. Nyt työttömyys pelottaa ja mietin, että jos tästä tulee kierre niin miten enää vuosia myöhemmin pärjään.

Jos olisi perustulo ja poistuisi se jatkuva työnhakemisen ja selittelyn rumba, niin miten käyttäisit aikasi? Töitä ei tule riittämään kaikille. Viettäsin päiväni jo nyt tekemällä itseäni ja toivottavasti myös toisia ilahduttavia ja hyödyttäviä asioita. Lakkaa ajattelemasta että olet työtön, "työllistä" itse itsesi mielenkiintoisilla projekteilla ja ajattele että se työttömyyskorvaus on sulle kuuluva perustulo. Nykyään ihmisellä on pakko olla jonkin verran rahaa, se kuuluu ihmisoikeuksiin kuten oikeus happeen.

Käyttäisin aikani varmaan melko samoin kuin nyt. Tykkään liikkua luonnossa ja harrastaa liikuntaa muutenkin. Musiikki myös minulle tärkeää. Muuten tuskin paljon mitään ihmeellistä tekisin. En siinä mielessä kaipaa mitään erikoista. Tuo perustulo kyllä antaisi silti rauhaa ja toisi ainakin minulle varmuutta toimeentulosta. Työkkäri on hyvä keksimään vaikka mitä ja se on aina aika ikävä jos saa siellä tapella ja huono lopputulos usein. Varsinkin jos olet nuorempi ihminen niin ei ole mitään "koulutuksen tuomaa turvaa" muutenkaan. Koulutuksesta vielä se, että itsekin haluaisin opiskella, mutta jo pelkkä opintojen pariin pääseminen ei ole aina niin helppoa. 

Up

Muistakaahan tämä ootte sitten työttömiä tai työllisiä ”koiraa ei ole karvoihin katsomista”.

Aloin saada taas työmarkkinatukea 11 vuoden toimeentulotuella elämisen jälkeen.

Paperissa lukee:"olette saanut työmarkkinatukea 1903 päivältä".

Siis ennen vuotta 2010, joilloin typpi siirsi minut tulottomaksi. Nauratti.

Eivät hirveästi enää tässä vaiheessa työkkäristä ahdistele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella tuntuu olevan vaikeuksia tajuta, että niin kuin työssäkäyvätkin ovat todella sekalaista seurakuntaa. Laiskoja ja ahkeria sekä jotain siltä väliltä mahtuu molempiin porukoihin. 

Aika moni unohtaa senkin, että työttömyys on useimmille tilapäinen olotila. Melko moni ei-työtön-juuri-nyt on ollut jossain elämänsä vaiheessa työttömänä, mutta saanut sitten töitä ja ihan toistaiseksi voimassa olevia. Yrityksiäkin on työttömät perustaneet; osa niistä menestyy, osa ei. Tämän tajuaminen tuntuu olevan joillekin yllättävän vaikeaa, sen sijaan ajatellaan että työtön ei ole koskaan tehnyt muuta kuin ollut työtön ja tulee aina olemaan. Joskus miettinyt, että mitähän tuon ajatusmaailman omaavat ihmiset tekevät työkseen, ja ovatko he töissään yhtä mustavalkoisia ja huvittavia. 

Lähinnä täällä halutaan esittää että työtön ei muka koskaan ole työtön omasta tahdostaan, tai omien tekojensa summana, juuri siksi että toiset työttömät ovat aktiivisia. Se on tämän kolikon toinen puoli, joten siksi on olennaista kysyä miksi laiskaa työtöntä ei saisi sanoa laiskaksi. Miksi laiskakin työttön tulisi esittää muka kaikkea osaavana aktiivisena työnhakjijana. Ihan yhtä mustavalkoista on esittää asia myös noinpäin että kun joku työtön joskus perustaa firman että se pätisi kaikkiin työttömiin. 

T Työtön itsekkin. 

No miksi laiskaa työssä olevaa ei saisi sanoa laiskaksi, joka vuoroin saikuttaa ja vuoroin ilmestyy työpaikalle juomaan kahvia? Jos tekeekin jotain niin muut saavat paikata tekemisiä.

Ajatellaan, että työssä oleva on paikkansa jollain paremmuudella tai ahkeruudella ansainnut, vaikka syitä voi olla monia eikä ihmisiä voida irtisanoa helposti millään perusteella. Työnantajien pelko palkata "huono" työntekijä vaivoikseen, ei tietenkään selity työttömien huonoudella, vaan niiden huonojen, työssä olevien, työntekijöiden huonoudella. Niiden, jotka siis ovat tälläkin hetkellä töissä, ei työttöminä, ja joista ei päästä eroon.

Tällähän ei mitään väliä, jos ymmärretään, miten naurettavaa on niputtaa mitään ryhmiä yhdeksi ja samaksi joukoksi.

Saat sanoa mutta se on offtopikkia josta en olis kovin ylpeä, työtön on toki työvoimaa ja ihminen joten laiskuutta toki ihmisten keskuudessa ilmenee, mutta lopulta se laiska ihminen päätyy todennäköisesti työttömäksi ja sehän ei ole kuitenkaan yhteiskunnan tai työpaikkojen määrän vikaa. Sanoisin että työttömissä on enemmän laiskoja kuitenkin kuin työllisissä. 

Vain sinä niputat ryhmiä, minä kysyn saako laiskaa työtöntä kutsua sellaiseksi, jos hän kerran laiska on, se on relevanttia, koska sinusta selvästi näin ei saa totuutta sanoa, miksi. Voisitiko keskustella ihan tästä aiheesta vai onko tämä miksi sinusta kiellettyä? Tunnetko kenties pistoksen sydämessäsi? Itse tunnen väillä. Kun katson monia tuttuja työttömiä ystäviäni huomaan että he eiv'ät itse laita tikkua ristiin monenkaan asian suhteen elämässään. Muiden vikaa he kyllä julistavat usein. Miksi he olisivat syyttömiä siihen että jättävät kaiken kesken ihan itse?

T. Työtön. 

Hanki elämä ja mielekkyys itsellesi, niin ei tarvitse muiden ihmisten elämää elää ja miettä heidän edesottamuksiaan. Jää katsos aikaa parantaa sitä omaa elämää, koska parannettavaahan siinä varmasti on.