Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Oma osaltaan laskelmoitu ratkaisuni oli että kouluttauduin alalle jossa töitä riittää ja koulutus valmistaa suoraan tiettyyn ammattiin . Sitten kerrytin kokemusta erilaisista paikoista joissa tein töitä paljon ja hyvin, poikkialaisesti, moneen suuntaan. Sitten hain valtion virkaa, johon olin vähän "liiankin hyvä", sain sen ja tässä voin nyt sitten oleskella. Ja työnantajalla on tunne että ovat meillä onnekkaita kun saivat minut. Ja itse pärjään tässä vähäisellä yrittämisellä. En jaksa pyristellä koko ajan työn vuoksi. Aikani sitä tein jotta sain tämän vakaamman tilanteen. Koulituksenikin voin kertoa: psykologi.
Joo ei tarvi psykologin työttömyyttä pelätä. Itsekin kirjoitin psykologiasta E:n, mutta en edes pyrkinyt lukemaan sitä yliopistoon, kun ajattelin etten kuitenkaan pääse, kun en ole matemaattinen. Nyt kieltämättä harmittaa miksi en edes yrittänyt... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hakemuskirjeenne ensimmäinen virke (tehvehdyksen jälkeen) ?
Haluaisin auttaa, niin monta rekryä tehneenä harmittaa miksi ihmiset tekevät niin huonoja hakemuksia, jos on 100 hakemusta, niin valitettavasti hyväkin karsiutuu sillä jos hakemus alkaa: Olen 5 lapsen isä ja asun rivitalossa (paikka muualla kuin rivitalotehtaalle tai päiväkotiin). Tai 15v sitten valmistuttu tradenomiksi....Huonon hakemuksen tekijä voisi kuitenkin olla paras työntekijä, mutta valitettavasti tuo alkukarsinta on tiukka.....olen joskus haaveillut että sivuhommina voisin alkaa provikkapalkalla auttamaan hakemuksissa, ei työtä ei kuluja periaatteella :D
Kyllä osaan kirjoittaa myyvän hakemuksen ja tottakai tiedän, että täytyy erottua. Oliko muita itsestäänselviä vinkkejä? Itse pääsen aika hyvin haastatteluihin, joten uskon ettei kyse ole omalla kohdalla ainakaan etten osaisi erottuvaa hakemusta kirjoittaa. Ap
Mitä erityistaitoja sinulla on? Osaatko lentää? Tehdä kolmoisvoltin? Soittaa ksylofonia?
Jotain erityistaitoja sinulla täytyy olla! Tavallista henkilöä ei voi palkata. Ei sitten millään.
Haha olen sanonutkin, että pitäisi varmaan jotain sirkustemppuja opetella, että saisi yhden hiton työpaikan. :D Ap
Sarkasmia toki, mutta puutun asian totisempaan puoleen: se tärkein sirkustemppu on mainostamisen taito. Vaikka itse työ olisi kellarin pimeimmässä nurkassa yksin istumista, sen saadakseen pitää osata luoda spektaakkeli ja tehdä järisyttävä ensi- ja lähtemätön jälkivaikutelma rekrytoijiin. Pitää osata rakentaa luonteva, vakuuttava ja muiden vastaavat peittoava pimeässäkellarissaistujan brändi.
t. Työnhakukursseja käynyt
Joo tämäkin on tuttua, itsensä brändääminen ja osaamisensa myyminen millä pyrin ratkaisemaan yrityksen ongelmat ja tuomaan lisäarvoa. :) Ap
Että jokaisen ihmisen pitäisi nykyään olla brändi on niin oksettavaa. Periaatteessa jokainen on yrittäjä siis, logo otsassa. Olen ällöttynyt nykyajasta.
Toivon kansalaispalkkaa, ihminen saa asua rauhassa maalaismökissä eikä tarvi selitellä kellekään miksei hakenut sitä puhelinmyyjän paikkaa johon haki kahdeksansataa muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma osaltaan laskelmoitu ratkaisuni oli että kouluttauduin alalle jossa töitä riittää ja koulutus valmistaa suoraan tiettyyn ammattiin . Sitten kerrytin kokemusta erilaisista paikoista joissa tein töitä paljon ja hyvin, poikkialaisesti, moneen suuntaan. Sitten hain valtion virkaa, johon olin vähän "liiankin hyvä", sain sen ja tässä voin nyt sitten oleskella. Ja työnantajalla on tunne että ovat meillä onnekkaita kun saivat minut. Ja itse pärjään tässä vähäisellä yrittämisellä. En jaksa pyristellä koko ajan työn vuoksi. Aikani sitä tein jotta sain tämän vakaamman tilanteen. Koulituksenikin voin kertoa: psykologi.
Joo ei tarvi psykologin työttömyyttä pelätä. Itsekin kirjoitin psykologiasta E:n, mutta en edes pyrkinyt lukemaan sitä yliopistoon, kun ajattelin etten kuitenkaan pääse, kun en ole matemaattinen. Nyt kieltämättä harmittaa miksi en edes yrittänyt... Ap
Ajattelen aina tällaisesta että joku muukin siinä tökki sua ja se ei olisi ollut oikea juttu kuitenkaan. Ei kannata ajatella että mitä jos tai olisinpa silloin tehnyt niin ja niin. Vaikka se ei olekaan helppoa! Monesta jutusta tajuaa myöhemmin että olisikin ollut iso virhe lähteä sille reitille.
Järkevä ratkaisu on pimeä työ, mutta siitä ei saa jäädä kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma osaltaan laskelmoitu ratkaisuni oli että kouluttauduin alalle jossa töitä riittää ja koulutus valmistaa suoraan tiettyyn ammattiin . Sitten kerrytin kokemusta erilaisista paikoista joissa tein töitä paljon ja hyvin, poikkialaisesti, moneen suuntaan. Sitten hain valtion virkaa, johon olin vähän "liiankin hyvä", sain sen ja tässä voin nyt sitten oleskella. Ja työnantajalla on tunne että ovat meillä onnekkaita kun saivat minut. Ja itse pärjään tässä vähäisellä yrittämisellä. En jaksa pyristellä koko ajan työn vuoksi. Aikani sitä tein jotta sain tämän vakaamman tilanteen. Koulituksenikin voin kertoa: psykologi.
Joo ei tarvi psykologin työttömyyttä pelätä. Itsekin kirjoitin psykologiasta E:n, mutta en edes pyrkinyt lukemaan sitä yliopistoon, kun ajattelin etten kuitenkaan pääse, kun en ole matemaattinen. Nyt kieltämättä harmittaa miksi en edes yrittänyt... Ap
Ajattelen aina tällaisesta että joku muukin siinä tökki sua ja se ei olisi ollut oikea juttu kuitenkaan. Ei kannata ajatella että mitä jos tai olisinpa silloin tehnyt niin ja niin. Vaikka se ei olekaan helppoa! Monesta jutusta tajuaa myöhemmin että olisikin ollut iso virhe lähteä sille reitille.
Joo ei se kyllä hyödytä mitään jossitella. Ehkä se onkin noin, että joku siinä alitajuisesti jo tökki, että olisiko ollut minun juttu kuitenkaan. Ehkä tälläkin on vielä jokin tarkoitus miksi asiat on mennyt nyt näin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hakemuskirjeenne ensimmäinen virke (tehvehdyksen jälkeen) ?
Haluaisin auttaa, niin monta rekryä tehneenä harmittaa miksi ihmiset tekevät niin huonoja hakemuksia, jos on 100 hakemusta, niin valitettavasti hyväkin karsiutuu sillä jos hakemus alkaa: Olen 5 lapsen isä ja asun rivitalossa (paikka muualla kuin rivitalotehtaalle tai päiväkotiin). Tai 15v sitten valmistuttu tradenomiksi....Huonon hakemuksen tekijä voisi kuitenkin olla paras työntekijä, mutta valitettavasti tuo alkukarsinta on tiukka.....olen joskus haaveillut että sivuhommina voisin alkaa provikkapalkalla auttamaan hakemuksissa, ei työtä ei kuluja periaatteella :D
Kyllä osaan kirjoittaa myyvän hakemuksen ja tottakai tiedän, että täytyy erottua. Oliko muita itsestäänselviä vinkkejä? Itse pääsen aika hyvin haastatteluihin, joten uskon ettei kyse ole omalla kohdalla ainakaan etten osaisi erottuvaa hakemusta kirjoittaa. Ap
Mitä erityistaitoja sinulla on? Osaatko lentää? Tehdä kolmoisvoltin? Soittaa ksylofonia?
Jotain erityistaitoja sinulla täytyy olla! Tavallista henkilöä ei voi palkata. Ei sitten millään.
Haha olen sanonutkin, että pitäisi varmaan jotain sirkustemppuja opetella, että saisi yhden hiton työpaikan. :D Ap
Sarkasmia toki, mutta puutun asian totisempaan puoleen: se tärkein sirkustemppu on mainostamisen taito. Vaikka itse työ olisi kellarin pimeimmässä nurkassa yksin istumista, sen saadakseen pitää osata luoda spektaakkeli ja tehdä järisyttävä ensi- ja lähtemätön jälkivaikutelma rekrytoijiin. Pitää osata rakentaa luonteva, vakuuttava ja muiden vastaavat peittoava pimeässäkellarissaistujan brändi.
t. Työnhakukursseja käynyt
Joo tämäkin on tuttua, itsensä brändääminen ja osaamisensa myyminen millä pyrin ratkaisemaan yrityksen ongelmat ja tuomaan lisäarvoa. :) Ap
Että jokaisen ihmisen pitäisi nykyään olla brändi on niin oksettavaa. Periaatteessa jokainen on yrittäjä siis, logo otsassa. Olen ällöttynyt nykyajasta.
Toivon kansalaispalkkaa, ihminen saa asua rauhassa maalaismökissä eikä tarvi selitellä kellekään miksei hakenut sitä puhelinmyyjän paikkaa johon haki kahdeksansataa muutakin.
Minuakin ihmetyttää nykymaailma. Kaiken pitäisi olla myytävänä, oma persoona valjastettuna sille, että joku taho takoo rahaa. Sitten syyllistetään ettei osaa myydä itseään. Kansalaispalkka toisi ihmisarvon takaisin. Kaikille ei niitä työpaikkoja ole niin jokainen elättäkoon itsensä ja eläköön elämäänsä miten parhaiten osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hakemuskirjeenne ensimmäinen virke (tehvehdyksen jälkeen) ?
Haluaisin auttaa, niin monta rekryä tehneenä harmittaa miksi ihmiset tekevät niin huonoja hakemuksia, jos on 100 hakemusta, niin valitettavasti hyväkin karsiutuu sillä jos hakemus alkaa: Olen 5 lapsen isä ja asun rivitalossa (paikka muualla kuin rivitalotehtaalle tai päiväkotiin). Tai 15v sitten valmistuttu tradenomiksi....Huonon hakemuksen tekijä voisi kuitenkin olla paras työntekijä, mutta valitettavasti tuo alkukarsinta on tiukka.....olen joskus haaveillut että sivuhommina voisin alkaa provikkapalkalla auttamaan hakemuksissa, ei työtä ei kuluja periaatteella :D
Kyllä osaan kirjoittaa myyvän hakemuksen ja tottakai tiedän, että täytyy erottua. Oliko muita itsestäänselviä vinkkejä? Itse pääsen aika hyvin haastatteluihin, joten uskon ettei kyse ole omalla kohdalla ainakaan etten osaisi erottuvaa hakemusta kirjoittaa. Ap
Mitä erityistaitoja sinulla on? Osaatko lentää? Tehdä kolmoisvoltin? Soittaa ksylofonia?
Jotain erityistaitoja sinulla täytyy olla! Tavallista henkilöä ei voi palkata. Ei sitten millään.
Haha olen sanonutkin, että pitäisi varmaan jotain sirkustemppuja opetella, että saisi yhden hiton työpaikan. :D Ap
Sarkasmia toki, mutta puutun asian totisempaan puoleen: se tärkein sirkustemppu on mainostamisen taito. Vaikka itse työ olisi kellarin pimeimmässä nurkassa yksin istumista, sen saadakseen pitää osata luoda spektaakkeli ja tehdä järisyttävä ensi- ja lähtemätön jälkivaikutelma rekrytoijiin. Pitää osata rakentaa luonteva, vakuuttava ja muiden vastaavat peittoava pimeässäkellarissaistujan brändi.
t. Työnhakukursseja käynyt
Joo tämäkin on tuttua, itsensä brändääminen ja osaamisensa myyminen millä pyrin ratkaisemaan yrityksen ongelmat ja tuomaan lisäarvoa. :) Ap
Että jokaisen ihmisen pitäisi nykyään olla brändi on niin oksettavaa. Periaatteessa jokainen on yrittäjä siis, logo otsassa. Olen ällöttynyt nykyajasta.
Toivon kansalaispalkkaa, ihminen saa asua rauhassa maalaismökissä eikä tarvi selitellä kellekään miksei hakenut sitä puhelinmyyjän paikkaa johon haki kahdeksansataa muutakin.
Kuka nyt taas jaksaa alapeukuttaa tätäkin? Joku haluaa intopinkeenä olla se "brändi", jonka innokkaita postauksia upeesta "minä-brändistään" esim. Facebook sitten käyttää hyväkseen myymällä lisää mainoksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jo
Vierailija kirjoitti:
Minä valmistuin yliopistosta maisteriksi pari vuotta sitten. Oli hyvät suositukset ja alan työkokemusta 6 vuotta. Pääsin useisiin työhaastatteluihin. Välillä tipuin heti 1. kerroksella, välillä 2. Pääsin myös joitakin kertoja 3.kierrokselle. Valituksi tuli usein minua kokeneempi henkilö, jolla oli valtavat verkostot. Joissakin haastatteluissa tein toki myös itse virheitä, mutta yritin aina parhaani. Se ei riittänyt.
Lähdin sitten lähihoitajaksi ja siellä tiellä olen edelleen. Töitä riittää.
Itselläkin uudelleenkouluttautuminen mielessä. Haen myös alalle nyt minne tarvitaan työntekijöitä ja saisin aiemman koulutuksen ansiosta aika pian kasaan tuon pätevyyden. Saisi taas harjoitteluiden kautta jalkaa työelämän ovien väliin. Ap
Miten jaksat alkaa opiskelemaan uutta alaa heti valmistumisen jälkeen? Eikö ota päähän kun kovan työn jälkeen maisterin paperit vedetään alas? Miten saat motivoitua itsesi uudelle alalle?
En ole tuo maisteri joka kouluttautui lähihoitaksi mutta maisteri joka kouluttautui sairaanhoitajaksi. Pitääköt tuolileikkinsä rekryprosesseissa ja päitä on putoillut alkuperäisellä alallani siihen tahtiin, että lukeudun onnekkaisiin. Minulla on työllisyysnäkymät hyvät. Fiksua on tiedostaa tosiasiat jo muutamassa vuodessa ja kouluttautua lisää. Mieluummin olen työsuhteessa ja saan mm. asuntolainoja jne kuin pitkäaikaistyötön.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa olla ajat jolloin jopa supervarmoiksi ajatellut duunit automatisoituu, esim. lakimiesten, lääkäreiden, koodareiden. Viiden vuoden kuluttua maailma on jo ihan erilainen. Tarvitaan todellakin perustulo
Jos perustulo tulee, epäilenpä, että veronmaksuhalukkuus vähenee roimasti. Perustulolle löytyy ottajia mutta ei maksajia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa olla ajat jolloin jopa supervarmoiksi ajatellut duunit automatisoituu, esim. lakimiesten, lääkäreiden, koodareiden. Viiden vuoden kuluttua maailma on jo ihan erilainen. Tarvitaan todellakin perustulo
Jos perustulo tulee, epäilenpä, että veronmaksuhalukkuus vähenee roimasti. Perustulolle löytyy ottajia mutta ei maksajia....
Et nyt ymmärrä kansalaispalkan toimintamallia. Tällä hetkellä työkkäribyrokratiaan ja sekaviin tukiin menee tajuton määrä rahaa. Suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin tehdä jotain, tai ansaita enemmän kuin sen perustulon. Eli ne jotka tykkäävät tehdä töitä edelleen tekisivät töitä kyllä, jos vain löytävät jotain, tai ryhtyisivät pienyrittäjiksi koska ei olisi pelkoa tulon yhtäkkisestä menettämisestä.
Perustulo olisi todella hyvä juttu, ja jossain vaiheessa siihen on pakko siirtyä. En oikein ymmärrä miksi niin moni täällä ajattelee joutuvansa vain "maksajaksi". Jokainen saisi perustulon. Omalla vastuulla sitten mitä sen lisäksi puuhaa.
Toivottavasti moni kokkare joutuu ikityöttömäksi korona aikana.
Saavat sitten mitä tilaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Putkimiehistä on pulaa. Puhelinmyyjistä myös.
Toivottavasti kaikki koronan takia työttömäksi jääneet ovat niitä, jotka räkytti aikaisemmin työttömille. Ja toivottavasti he eivät enää ikinä pääse minnekkään töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa olla ajat jolloin jopa supervarmoiksi ajatellut duunit automatisoituu, esim. lakimiesten, lääkäreiden, koodareiden. Viiden vuoden kuluttua maailma on jo ihan erilainen. Tarvitaan todellakin perustulo
Jos perustulo tulee, epäilenpä, että veronmaksuhalukkuus vähenee roimasti. Perustulolle löytyy ottajia mutta ei maksajia....
Et nyt ymmärrä kansalaispalkan toimintamallia. Tällä hetkellä työkkäribyrokratiaan ja sekaviin tukiin menee tajuton määrä rahaa. Suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin tehdä jotain, tai ansaita enemmän kuin sen perustulon. Eli ne jotka tykkäävät tehdä töitä edelleen tekisivät töitä kyllä, jos vain löytävät jotain, tai ryhtyisivät pienyrittäjiksi koska ei olisi pelkoa tulon yhtäkkisestä menettämisestä.
Perustulo olisi todella hyvä juttu, ja jossain vaiheessa siihen on pakko siirtyä. En oikein ymmärrä miksi niin moni täällä ajattelee joutuvansa vain "maksajaksi". Jokainen saisi perustulon. Omalla vastuulla sitten mitä sen lisäksi puuhaa.
Ei hyvinvointivaltio valitettavasti pärjää perustulomallilla. Tai pärjää, jos hyvinvointipalveluista karsitaan. Suomi elää viennistä ja tarvitsemme lisää kv-yrittäjiä. Yrittäjiä täytyy tukea entistä enemmän, jotta BKT saadaan kasvuun.
Mielestäni mitään asiaa/olosuhdetta ei voi kunnolla ymmärtää, ennen kuin sen itse kokee.
Pätee hyvin moneen esim. lapsettomuus, työttömyys, mikä tahansa sairaus, lapsen sairaus, miltä läheisen kuolema tuntuu, miltä tuntuu olla osa jotain vähemmistöä, näitä nyt on vaikka kuinka....
En ole vielä ollut päivääkään työttömänä mutta kaksi tutkintoa löytyy ja olen tehnyt myös maisterin papereilla aspaa ja siivoustöitä ja rakennusmaalla apupoikana yms. Luotan siihen että jos teen mitä tahansa työtä käytännössä niin työt eivät myöskään lopu tulevaisuudessa. Metsääkin tuli istutettua joskus kun muuta työtä ei ollut silloin tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa olla ajat jolloin jopa supervarmoiksi ajatellut duunit automatisoituu, esim. lakimiesten, lääkäreiden, koodareiden. Viiden vuoden kuluttua maailma on jo ihan erilainen. Tarvitaan todellakin perustulo
Jos perustulo tulee, epäilenpä, että veronmaksuhalukkuus vähenee roimasti. Perustulolle löytyy ottajia mutta ei maksajia....
Et nyt ymmärrä kansalaispalkan toimintamallia. Tällä hetkellä työkkäribyrokratiaan ja sekaviin tukiin menee tajuton määrä rahaa. Suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin tehdä jotain, tai ansaita enemmän kuin sen perustulon. Eli ne jotka tykkäävät tehdä töitä edelleen tekisivät töitä kyllä, jos vain löytävät jotain, tai ryhtyisivät pienyrittäjiksi koska ei olisi pelkoa tulon yhtäkkisestä menettämisestä.
Perustulo olisi todella hyvä juttu, ja jossain vaiheessa siihen on pakko siirtyä. En oikein ymmärrä miksi niin moni täällä ajattelee joutuvansa vain "maksajaksi". Jokainen saisi perustulon. Omalla vastuulla sitten mitä sen lisäksi puuhaa.
Ei hyvinvointivaltio valitettavasti pärjää perustulomallilla. Tai pärjää, jos hyvinvointipalveluista karsitaan. Suomi elää viennistä ja tarvitsemme lisää kv-yrittäjiä. Yrittäjiä täytyy tukea entistä enemmän, jotta BKT saadaan kasvuun.
Lisäksi kukaan ei enää tekisi tylsiä matalapalkkatöitä (siivous, myyntityrkyttäjät, tehdastyö..), ainakaan täysipäiväisesti. Osa-aikatyöntekijöiden määrä pomppaisi monilla aloilla, työvoimapula vaivaisi.
Mä kuulun niihin jotka ajatteli että aina töitä löytyy, ehkä löytyykin, joka päivä katson tarjonnan ja siivoojia haetaan. En kuitenkaan halua luovuttaa ihan vielä. Ollut työttömänä nyt kuukauden. Jos ei kohta ala löytymään niin kyllä mä sitten vaikka siivoan. En tajua miten tässä näin kävi, en ollut yhtään varmistanut selustaa vaan elellyt todella huolettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulun niihin jotka ajatteli että aina töitä löytyy, ehkä löytyykin, joka päivä katson tarjonnan ja siivoojia haetaan. En kuitenkaan halua luovuttaa ihan vielä. Ollut työttömänä nyt kuukauden. Jos ei kohta ala löytymään niin kyllä mä sitten vaikka siivoan. En tajua miten tässä näin kävi, en ollut yhtään varmistanut selustaa vaan elellyt todella huolettomasti.
Millainen koulutus sulla?
Alue: Aihe vapaa
Oma osaltaan laskelmoitu ratkaisuni oli että kouluttauduin alalle jossa töitä riittää ja koulutus valmistaa suoraan tiettyyn ammattiin . Sitten kerrytin kokemusta erilaisista paikoista joissa tein töitä paljon ja hyvin, poikkialaisesti, moneen suuntaan. Sitten hain valtion virkaa, johon olin vähän "liiankin hyvä", sain sen ja tässä voin nyt sitten oleskella. Ja työnantajalla on tunne että ovat meillä onnekkaita kun saivat minut. Ja itse pärjään tässä vähäisellä yrittämisellä. En jaksa pyristellä koko ajan työn vuoksi. Aikani sitä tein jotta sain tämän vakaamman tilanteen. Koulituksenikin voin kertoa: psykologi.