Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työtön 2kk ja tämä on ihanaa. Milloin se kurjuus alkaa?
Se kurjuus alkaa sitten, kun alat jo kyllästyä siihen työttömyyteen ja mietit, että joudutko ensin odottamaan että pääset eläkkeelle ja sen jälkeen odotakin jo hautaa. Pikku hiljaa lasket rimaa sen haettavan työn suhteen ja kun lopulta haet niitä töitä, joita suostuisit tekemään pitkin hampain, etkä niissäkään hauissa pääse haastatteluun. Siitä se kurjuus alkaa. Et kelpaa edes paskaduuniin, joka tuossa kohtaa tuntuu jo paremmalta kuin työttömänä oleminen työmarkkinatuella kitkuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silleesti444 kirjoitti:
En ole hakenut mitään työtä, nautin vapaudesta vielä muutamia kuukausia. Uuden työn saan jos haluan vaikka parissa viikossa. Itsetunto ei ole kiinni palkkatyössä, eikä toimeentulo. Toivon että te jotka töitä haluatte, sen myös saatte.
Saako udella minkä alan työt on noin varmoja? Hyvät sulle, että itsetunto ei ole töistä kiinni. Eipä se varmaan paina nii paljon, jos toimeentulo ei ole siitä kiinni käykö töissä vai ei.
Tämä kaikki pätee niin moneen muuhunkin asiaan, mielenterveyden häiriöt, läheisen kuolema jne. Me elämme niin omassa kuplassamme kunnes jokin sitä järkyttää. Vasta sitten kun elämme sitä muuttunutta todellisuutta, heräämme sen raakaan todellisuuteen. Itse mieheni äkillisen kuoleman jälkeen nuorena leskenä koin päätyneeni kummalliseen salaseuraan jonne kukaan ei vapaaehtoisesti halua ja josta kukaan ei halua tietää mitään. Olen kokenut lähipiirissäni työttömyyttä ja mielenterveyden häiriöitäkin, aina vain jaksaa yllättää monta kertaa tämä ihmisten ajattelemattomuus, tai oikeastaan lähinnä kapeakatsoisuus. Mutta tsemppiä sinne, elämä jatkuu jotenkin
Vierailija kirjoitti:
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
Se toinen näkökulma on se, että työelämässä on paljon ongelmia. Huonoa johtamista, aliresursointia, aikataulupaineita ja kaaosta. Lisäksi voi olla sairas työyhteisö, joka sairastuttaa ne, jotka eivät pysty pelastautumaan sieltä pois ja saa töitä muualta. Osa menettää työkykynsä koko loppuelämäksi. Sitten vielä sisäilmaongelmat - niidenkin vuoksi moni menettää työkykynsä.
Muistan työttömänä kauhistelleeni mitä kaikkea tuttujen työpaikoilla on pielessä. Ja mietin, onko järkeä käydä töissä jos siinä vaarantaa jo omankin mielenterveytensä jonkun häiriintyneen kollegan vuoksi. Kun lopulta pääsin halveksittuun ja pienipalkkaiseen työhön, olin silti ikionnellinen. Pitkän työttömyyden jälkeen sitä on iloinen siitä, että kelpaa edes jonnekin. Että on edes jotain työtä ja jotain palkkaa. Alkuhuuman jälkeen alkaa sitten huomata mikä kaikki on pielessä ja välillä nousee sauhu korvista. En minä kyllä silti takaisin työttömäksikään haluaisi, mutta keväällä oli valtavan hienoa olla pari kuukautta lomautettuna.
silleesti444 kirjoitti:
En ole hakenut mitään työtä, nautin vapaudesta vielä muutamia kuukausia. Uuden työn saan jos haluan vaikka parissa viikossa. Itsetunto ei ole kiinni palkkatyössä, eikä toimeentulo. Toivon että te jotka töitä haluatte, sen myös saatte.
Mielestäni silloin ei voi tajuta työttömyyden ankeutta, jos halutessaan voi valita haluaako jäädä työttömäksi vai mennä töihin. En minä ainakaan sitä voi työttömänä valita vaan odottaa, että minut valitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
Se toinen näkökulma on se, että työelämässä on paljon ongelmia. Huonoa johtamista, aliresursointia, aikataulupaineita ja kaaosta. Lisäksi voi olla sairas työyhteisö, joka sairastuttaa ne, jotka eivät pysty pelastautumaan sieltä pois ja saa töitä muualta. Osa menettää työkykynsä koko loppuelämäksi. Sitten vielä sisäilmaongelmat - niidenkin vuoksi moni menettää työkykynsä.
Muistan työttömänä kauhistelleeni mitä kaikkea tuttujen työpaikoilla on pielessä. Ja mietin, onko järkeä käydä töissä jos siinä vaarantaa jo omankin mielenterveytensä jonkun häiriintyneen kollegan vuoksi. Kun lopulta pääsin halveksittuun ja pienipalkkaiseen työhön, olin silti ikionnellinen. Pitkän työttömyyden jälkeen sitä on iloinen siitä, että kelpaa edes jonnekin. Että on edes jotain työtä ja jotain palkkaa. Alkuhuuman jälkeen alkaa sitten huomata mikä kaikki on pielessä ja välillä nousee sauhu korvista. En minä kyllä silti takaisin työttömäksikään haluaisi, mutta keväällä oli valtavan hienoa olla pari kuukautta lomautettuna.
Jep, tämäntapaista juuri tarkoitin toisella näkökulmalla. Tuo häiriintynyt/katkeroitunut ihminen vain alkoi projisoida oman tunne-elämänsä raivoa ja kateutta viesteihinsä, joten keskustelu loppui siihen. Sikäli mielestäni oikeasti tämä olisi ihan hyvä teema muistaa, vaikka myönnänkin sen vähän sivuraiteelle menevän itse ketjun teemasta. Mutta ehkä joku lukija sai siitä jotain, näin toivon. Joka tapauksessa voimia toivotan teille kaikille (ilman hymiötä tällä kerralla, ettei joku taas ymmärrä sitä tahallaan väärin).
T. viestiketjun ap
silleesti444 kirjoitti:
En ole hakenut mitään työtä, nautin vapaudesta vielä muutamia kuukausia. Uuden työn saan jos haluan vaikka parissa viikossa. Itsetunto ei ole kiinni palkkatyössä, eikä toimeentulo. Toivon että te jotka töitä haluatte, sen myös saatte.
Kerrotko millä alalla olet ja paljonko on ikää, kun pystyt olemaan niin luottavainen työn saannista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
Se toinen näkökulma on se, että työelämässä on paljon ongelmia. Huonoa johtamista, aliresursointia, aikataulupaineita ja kaaosta. Lisäksi voi olla sairas työyhteisö, joka sairastuttaa ne, jotka eivät pysty pelastautumaan sieltä pois ja saa töitä muualta. Osa menettää työkykynsä koko loppuelämäksi. Sitten vielä sisäilmaongelmat - niidenkin vuoksi moni menettää työkykynsä.
Muistan työttömänä kauhistelleeni mitä kaikkea tuttujen työpaikoilla on pielessä. Ja mietin, onko järkeä käydä töissä jos siinä vaarantaa jo omankin mielenterveytensä jonkun häiriintyneen kollegan vuoksi. Kun lopulta pääsin halveksittuun ja pienipalkkaiseen työhön, olin silti ikionnellinen. Pitkän työttömyyden jälkeen sitä on iloinen siitä, että kelpaa edes jonnekin. Että on edes jotain työtä ja jotain palkkaa. Alkuhuuman jälkeen alkaa sitten huomata mikä kaikki on pielessä ja välillä nousee sauhu korvista. En minä kyllä silti takaisin työttömäksikään haluaisi, mutta keväällä oli valtavan hienoa olla pari kuukautta lomautettuna.
Jep, tämäntapaista juuri tarkoitin toisella näkökulmalla. Tuo häiriintynyt/katkeroitunut ihminen vain alkoi projisoida oman tunne-elämänsä raivoa ja kateutta viesteihinsä, joten keskustelu loppui siihen. Sikäli mielestäni oikeasti tämä olisi ihan hyvä teema muistaa, vaikka myönnänkin sen vähän sivuraiteelle menevän itse ketjun teemasta. Mutta ehkä joku lukija sai siitä jotain, näin toivon. Joka tapauksessa voimia toivotan teille kaikille (ilman hymiötä tällä kerralla, ettei joku taas ymmärrä sitä tahallaan väärin).
T. viestiketjun ap
Tämä ei ollut kyllä minun kirjoitukseni. T. Oikea Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
Se toinen näkökulma on se, että työelämässä on paljon ongelmia. Huonoa johtamista, aliresursointia, aikataulupaineita ja kaaosta. Lisäksi voi olla sairas työyhteisö, joka sairastuttaa ne, jotka eivät pysty pelastautumaan sieltä pois ja saa töitä muualta. Osa menettää työkykynsä koko loppuelämäksi. Sitten vielä sisäilmaongelmat - niidenkin vuoksi moni menettää työkykynsä.
Muistan työttömänä kauhistelleeni mitä kaikkea tuttujen työpaikoilla on pielessä. Ja mietin, onko järkeä käydä töissä jos siinä vaarantaa jo omankin mielenterveytensä jonkun häiriintyneen kollegan vuoksi. Kun lopulta pääsin halveksittuun ja pienipalkkaiseen työhön, olin silti ikionnellinen. Pitkän työttömyyden jälkeen sitä on iloinen siitä, että kelpaa edes jonnekin. Että on edes jotain työtä ja jotain palkkaa. Alkuhuuman jälkeen alkaa sitten huomata mikä kaikki on pielessä ja välillä nousee sauhu korvista. En minä kyllä silti takaisin työttömäksikään haluaisi, mutta keväällä oli valtavan hienoa olla pari kuukautta lomautettuna.
Jep, tämäntapaista juuri tarkoitin toisella näkökulmalla. Tuo häiriintynyt/katkeroitunut ihminen vain alkoi projisoida oman tunne-elämänsä raivoa ja kateutta viesteihinsä, joten keskustelu loppui siihen. Sikäli mielestäni oikeasti tämä olisi ihan hyvä teema muistaa, vaikka myönnänkin sen vähän sivuraiteelle menevän itse ketjun teemasta. Mutta ehkä joku lukija sai siitä jotain, näin toivon. Joka tapauksessa voimia toivotan teille kaikille (ilman hymiötä tällä kerralla, ettei joku taas ymmärrä sitä tahallaan väärin).
T. viestiketjun ap
Tämä ei ollut kyllä minun kirjoitukseni. T. Oikea Ap
Selvennetään vielä, koska olit näköjään poikkaissut alkuperäisen viestin eli minun aloitukseni (olen 638 eli todellakin ap tässä viestiketjussa). Sinä nimenmaan olet eri henkilö eli se kilarit saanut henkilö. Laitan sinulle vielä hymiön ja toivotan paljon tsemppiä elämääsi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
Se toinen näkökulma on se, että työelämässä on paljon ongelmia. Huonoa johtamista, aliresursointia, aikataulupaineita ja kaaosta. Lisäksi voi olla sairas työyhteisö, joka sairastuttaa ne, jotka eivät pysty pelastautumaan sieltä pois ja saa töitä muualta. Osa menettää työkykynsä koko loppuelämäksi. Sitten vielä sisäilmaongelmat - niidenkin vuoksi moni menettää työkykynsä.
Muistan työttömänä kauhistelleeni mitä kaikkea tuttujen työpaikoilla on pielessä. Ja mietin, onko järkeä käydä töissä jos siinä vaarantaa jo omankin mielenterveytensä jonkun häiriintyneen kollegan vuoksi. Kun lopulta pääsin halveksittuun ja pienipalkkaiseen työhön, olin silti ikionnellinen. Pitkän työttömyyden jälkeen sitä on iloinen siitä, että kelpaa edes jonnekin. Että on edes jotain työtä ja jotain palkkaa. Alkuhuuman jälkeen alkaa sitten huomata mikä kaikki on pielessä ja välillä nousee sauhu korvista. En minä kyllä silti takaisin työttömäksikään haluaisi, mutta keväällä oli valtavan hienoa olla pari kuukautta lomautettuna.
Jep, tämäntapaista juuri tarkoitin toisella näkökulmalla. Tuo häiriintynyt/katkeroitunut ihminen vain alkoi projisoida oman tunne-elämänsä raivoa ja kateutta viesteihinsä, joten keskustelu loppui siihen. Sikäli mielestäni oikeasti tämä olisi ihan hyvä teema muistaa, vaikka myönnänkin sen vähän sivuraiteelle menevän itse ketjun teemasta. Mutta ehkä joku lukija sai siitä jotain, näin toivon. Joka tapauksessa voimia toivotan teille kaikille (ilman hymiötä tällä kerralla, ettei joku taas ymmärrä sitä tahallaan väärin).
T. viestiketjun ap
Tämä ei ollut kyllä minun kirjoitukseni. T. Oikea Ap
Selvennetään vielä, koska olit näköjään poikkaissut alkuperäisen viestin eli minun aloitukseni (olen 638 eli todellakin ap tässä viestiketjussa). Sinä nimenmaan olet eri henkilö eli se kilarit saanut henkilö. Laitan sinulle vielä hymiön ja toivotan paljon tsemppiä elämääsi! :)
Aa nyt tajusin. Tarkoitit viestiketjun aloittaja ap. Minä en kyllä kilareita vetänyt..T.Ap
Oon pitkäaikaistyötön ja vieläpä sitä rupusakkia, jolla ei ole kunnon koulutusta ja joka on ollut välillä työkyvyttömänä masennuksen vuoksi. Tiedättekös, tässäkin tilanteessa on mahdollista rakastaa itseään. Mun omanarvontunto on korkeimmillaan tänä päivänä, tässä paskassa jamassa, kun olen vihdoin sisäistänyt oman kokemuksen kautta, miten paljon onnella ja olosuhteilla on merkitystä siinä, miten elämä menee. Uskon, että ihan jokainen on arvokas, yhtä arvokas, siitä riippumatta paljonko meillä on rahaa ja mitä tehdään työksemme tai ollaan tekemättä. Sain kutsun työhaastatteluun ja olen siitä tosi onnellinen, mutta jos mua ei valita, niin ei se enää mun omanarvontuntoon vaikuta. Olisi suuri onnenpotku päästä köyhyydestä, mutta ei se mun ihmisarvoon vaikuta jatkanko näin vai pääsenkö parempi osaiseksi jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duunari hommia löytyy. Kokoonpanotyötä ym. on tarjolla kun selailee tarjontaa.
Opettaa nöyryyttä vähän ja voihan hakea oman alan töitä koko ajan silti.
Vierailija kirjoitti:
Duunari hommia löytyy. Kokoonpanotyötä ym. on tarjolla kun selailee tarjontaa.
Opettaa nöyryyttä vähän ja voihan hakea oman alan töitä koko ajan silti.
Siis teille työttömille "akateemisille" ja "asiantuntijoille" tarkoitin tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunari hommia löytyy. Kokoonpanotyötä ym. on tarjolla kun selailee tarjontaa.
Opettaa nöyryyttä vähän ja voihan hakea oman alan töitä koko ajan silti.
Huomaa, että et itse ole maisterina hakenut töitä. Luuletko, että maisteri otetaan ensimmäisenä noihin töihin vaikka kuinka hakisi? Turha noin yksinkertaiselle ihmiselle edes selittää tämän enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunari hommia löytyy. Kokoonpanotyötä ym. on tarjolla kun selailee tarjontaa.
Opettaa nöyryyttä vähän ja voihan hakea oman alan töitä koko ajan silti.
Huomaa, että et itse ole maisterina hakenut töitä. Luuletko, että maisteri otetaan ensimmäisenä noihin töihin vaikka kuinka hakisi? Turha noin yksinkertaiselle ihmiselle edes selittää tämän enempää.
Ei pidä kyllä paikkaansa. Työskentelen kalusteita valmistavassa firmassa ja täällä on ollut töissä väliaikaisesti myös ns. paremmin koulutettuja.
Sinä muuten annat itsestäsi varsin älykkään kuvan haukkumalla yksinkertaiseksi tuon viestin perusteella.
Hyvää joulua silti mussukka.
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Mun alalla on 3kk.Pätkään ollut 350 hakijaa. Sellaista täällä.Vaikka on koulutus ja kokemusta,niin EI OOTA saat kuulla vain. Nuoremmat vie paikat,koska ovat halvempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunari hommia löytyy. Kokoonpanotyötä ym. on tarjolla kun selailee tarjontaa.
Opettaa nöyryyttä vähän ja voihan hakea oman alan töitä koko ajan silti.
Huomaa, että et itse ole maisterina hakenut töitä. Luuletko, että maisteri otetaan ensimmäisenä noihin töihin vaikka kuinka hakisi? Turha noin yksinkertaiselle ihmiselle edes selittää tämän enempää.
Ei pidä kyllä paikkaansa. Työskentelen kalusteita valmistavassa firmassa ja täällä on ollut töissä väliaikaisesti myös ns. paremmin koulutettuja.
Sinä muuten annat itsestäsi varsin älykkään kuvan haukkumalla yksinkertaiseksi tuon viestin perusteella.
Hyvää joulua silti mussukka.
Oletko tajunnut, että nyt koronan aikaan työttöminä on paljon muitakin kuin maistereita. Eli niistä varmasti löytyy niitä joiden koulutus ja työkokemus vastaa paremmin noita hommia kuin sen maisterin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Mun alalla on 3kk.Pätkään ollut 350 hakijaa. Sellaista täällä.Vaikka on koulutus ja kokemusta,niin EI OOTA saat kuulla vain. Nuoremmat vie paikat,koska ovat halvempia.
joo ei tarvitse 2 x miettiä tämmöisenä aikana palkataanko 600e/kk palkalla
työskenevä nuori vai 1600e palkalla työskentelevä samaan työpaikkaan..
30 v asti koitin saada kaikenlaisia paikkoja ja sen jälkeen riitti.
nyt oottaa enää työttömyys tai hyvällä säkällä sairaseläke.
saapa nähdä mihin suuntaan viisari tulee osottaamaan-
loppu on jo nähty
Täällä näemmä käydään keskustelua siitä, että maisterin pitäisi ottaa vastaan töitä toimistosta, kokoonpanolinjalta ja ns. duunarialoilta. Mielenkiintoista.
Minä olin opiskelija 80-luvun puolivälistä lähtien. Olin ollut postinkantajana jo 13-vuotiaana, pankkivirkailijana 16-vuotiaana ja lukiossa tein lauantaitöitä tehdassiivoojana. Opiskeluaikoinani olin joka kesä pankeissa töissä, joinakin kesinä myös siivoojana, järjestyksenvalvojana, uinninvalvojana ja hotellissa respana. Vietin 90-luvun alussa vuosia yläasteen opettajana, koska töitä oli ennen lamaa valtavasti - varmaan kolmannes valtavan koulun opettajista ei ollut muodollisesti päteviä, osa ei edes opiskellut niitä aineita, joita opetti - ja palasin tekemään gradun, ja sen jätettyäni lähdin taas turistioppaaksi ulkomaille ja Lappiin, kunnes minua pyydettiin tekemään oman alani töitä. Jokaiseen työpaikkaani minua tultiin pyytämään.
Tein oman alani töitä pitkissä työsuhteissa 20 vuotta ja opiskelin siinä sivussa, kunnes viisi vuotta sitten työt aivan yllättäen loppuivat. Oli yllätys, etten kelpaa minnekään. Pankkikonttorit ovat kadonneet. Konttorihommiin on jonossa liuta tradenomeja, jotka ovat opiskelleet ja harjoitelleet konttorihommia jo koulussaan. Kahdeksankymmentäluvun kassakonetta aikoinaan käytellyt ei ole etunenässä, kun myyjiä palkataan. Siivoojaksi ei oteta lievästi selkävaivaista viisikymppistä. Turistioppaat ovat nättejä nuoria, nyt hekin koronatyöttöminä. Respat on koulutettu alalleen erikseen. Olen hakenut satoja töitä, joihin olisin päässyt vaivatta 80-90-luvuilla, mutta vastaus on "ei" tai ei mitään. Minä olen oman alani kokenut ammattilainen, eikä minun kannata ryhtyä kilpailemaan niistä työpaikoista, joihin on tarjolla nimenomaan niiden alojen ammattilaisia - olen kyllä yrittänyt, mutta ei minua ole huolittu, kas kummaa.
Minä voisin tässä epätoivon vaiheessa tehdä lähes mitä tahansa kohtuullisesti palkattua työtä vaikka loppuikäni. Jokainen työnantaja kuitenkin tietää sen, että kolmattakymmenettä vuotta koulutustaan vastaavissa tehtävissä työskennellyt ja oman alansa lisäkoulutusta hankkinut maisteri lähtee kuin ammus takaisin omalle alalleen, kun tilaisuus koittaa. Niin minäkin tekisin, koska se merkitsisi hyvin palkattua, tuttua sisätyötä. Valitettavasti olen työvuosieni vuoksi omalla alallani jo niin kallis, että työnantajat osaavat laskea, kuinka paljon halvemmaksi vastavalmistunut työntekijä tulisi niinä kymmenenä vuotena, jotka minulla olisi eläkkeeseen asti.
Omalle alalleni en pääse, muille aloille on sopivampiakin tarjolla vaikka kuinka. Kyse ei ole siitä, että en "ottaisi" töitä muilta aloilta tai "menisi töihin" niille. Kyse on siitä, että työnantajan kannalta minua ei niille kannata ottaa. Kuinka vaikeaa tämän ymmärtäminen voi olla?
En ole hakenut mitään työtä, nautin vapaudesta vielä muutamia kuukausia. Uuden työn saan jos haluan vaikka parissa viikossa. Itsetunto ei ole kiinni palkkatyössä, eikä toimeentulo. Toivon että te jotka töitä haluatte, sen myös saatte.