Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä mielenkiintoinen ristiriita
"Yrittäjägallupin mukaan yrityksille mieluisimmat ratkaisut työvoimapulaan olisivat henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen.
Eli vahat kalliit laiskat ulos ja ulkkari halpatyövoima sisään.
Sitten joka media toitottamaan työvoima pulaa, ei sellaista taida olla, kun varaa olla työllistämästä 300 000 työtöntä...
https://www.pkank.fi/uutiset/yrittajagallup-rakennustyomailla-huutava-p…
Kyllä risoo hakea turhaa töitä....
Miten te muut työttömät suhtaudutte läheisiin jotka joka kerta nähdessä muistaa kysyä että onkos töitä löytynyt?
Itseä hävettää aivan kamalasti myöntää että eipä ole töitä vieläkään, vaikka tiedänkin että paikkoja on vähän ja se ei ole itsestä kiinni otetaanko sinne vaikka hakisikin. Tunnen itseni epäonnistujaksi, väliinputoajaksi, luuseriksi, etenkin kun kysyjällä itsellään monesti on takataskussa se kullan arvoinenn vakituinen täystuntinen työpaikka (mitä itsekin itselleni kovasti haluaisin).
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut työttömät suhtaudutte läheisiin jotka joka kerta nähdessä muistaa kysyä että onkos töitä löytynyt?
Itseä hävettää aivan kamalasti myöntää että eipä ole töitä vieläkään, vaikka tiedänkin että paikkoja on vähän ja se ei ole itsestä kiinni otetaanko sinne vaikka hakisikin. Tunnen itseni epäonnistujaksi, väliinputoajaksi, luuseriksi, etenkin kun kysyjällä itsellään monesti on takataskussa se kullan arvoinenn vakituinen täystuntinen työpaikka (mitä itsekin itselleni kovasti haluaisin).
Itse aloin vaan vältellä sellaista seuraa, jossa tuota kysyttiin aina ekana.. Muuten saatoin ympäripyöreästi sanoa vain opiskelevani jne koska opiskelin työttömänä avoimessa yliopistossa. Nyt pääsin sisään yliopistoon ja olen taas kunniallinen kansalainen, kun en ole vain työtön. Arvostan itse ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita minussa muustakin kuin sen hetkisestä työllisyystilanteestani.
Sain pitkän työttömyyden jälkeen töitä ja tuntuu vieläkin epäuskoiselta olo, että miten se lopulta oli edes mahdollista.
Hain kyllä todella paljon töitä, mutta jokainen kieltävä vastaus lannisti ja masenti entisestään. Aikaa kului ja kului ja ajattelin, että työkokemuksen ja koulutuksen tuoma osaaminen vanhenee vaan koko ajan. Mistään ei saanut mitään apua, vinkkejä tai tukea työnhakuun ja nekin vähät kommentit mitä sai oli tyyliin "tarvisit töitä" tai "koittaisit löytää töitä".
Vnkkini muille pitkäaikaistyöttömille: Älä luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain pitkän työttömyyden jälkeen töitä ja tuntuu vieläkin epäuskoiselta olo, että miten se lopulta oli edes mahdollista.
"Pitkä" työttömyys on mielestäni +10 vuotta.
Tuskin saa silloin enää kukaan töitä. Todella harva kyllä enää hakeekaan siinä vaiheessa, mikä on täysin ymmärrettävää.
Työttömyys on ihanaa lomaa kun saa mennä ja tulla vaikka rahat onkin vähissä. Nautin siitä silti aina.
Nyt ollu töissä pidemmän aikaa joka tämäkin kivaa kun on rahaa mutta aikaa taas ei ole ja elämä pyörii työn ympärillä josta en nauti ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pitkän työttömyyden jälkeen töitä ja tuntuu vieläkin epäuskoiselta olo, että miten se lopulta oli edes mahdollista.
"Pitkä" työttömyys on mielestäni +10 vuotta.
Tuskin saa silloin enää kukaan töitä. Todella harva kyllä enää hakeekaan siinä vaiheessa, mikä on täysin ymmärrettävää.
Oon ollu työkkärin kirjoilla vuodesta 2009 eikä edes merkonomin tutkinto saanu katkastua mun työttömyys putkea. Edelleen ollaan samalla tiellä, kuka ties kuinka kauan tätä vielä jatkuu. Työintoa olisi helvetisti, mutta työnantajaa kuka mut palkkaisi ei ole.
Olen ollut elämässäni työttömänä 2 kuukautta. Silloin pohdiskelin sitä, miten helppoa työpaikka on saada, kun vaivautuu hankkimaan kurantin koulutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voit tehdä sitä maailman vanhinta ammattia. Tosin tässä on sukupuolirasismia, vain nainen työllistyy tässä.
Vierailija kirjoitti:
Aina voit tehdä sitä maailman vanhinta ammattia. Tosin tässä on sukupuolirasismia, vain nainen työllistyy tässä.
Onpa tosi upea neuvo.
Mutta mitä voi odottaa ihmiseltä, joka ei ymmärrä eroa syrjinnän ja rasismin välillä.
Sukupuoli ei ole rotu, joten sukupuolisyrjintä ei ole rasismia. Rotusorto on rasismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut työttömät suhtaudutte läheisiin jotka joka kerta nähdessä muistaa kysyä että onkos töitä löytynyt?
Itseä hävettää aivan kamalasti myöntää että eipä ole töitä vieläkään, vaikka tiedänkin että paikkoja on vähän ja se ei ole itsestä kiinni otetaanko sinne vaikka hakisikin. Tunnen itseni epäonnistujaksi, väliinputoajaksi, luuseriksi, etenkin kun kysyjällä itsellään monesti on takataskussa se kullan arvoinenn vakituinen täystuntinen työpaikka (mitä itsekin itselleni kovasti haluaisin).
Itse aloin vaan vältellä sellaista seuraa, jossa tuota kysyttiin aina ekana.. Muuten saatoin ympäripyöreästi sanoa vain opiskelevani jne koska opiskelin työttömänä avoimessa yliopistossa. Nyt pääsin sisään yliopistoon ja olen taas kunniallinen kansalainen, kun en ole vain työtön. Arvostan itse ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita minussa muustakin kuin sen hetkisestä työllisyystilanteestani.
Sama juttu. EIkö ihmiset todella keksi muuta kyseltävää läheisiltään kuin työ?
Kolme vuotta hain jotain järkevämpää duunia kuin paskasti palkattua keikkatyötä, kaikenlaista koulutustakin takana ja varsin värikäs ja repaleinen työhistoria.
Nyt sain elämäni ensimmäisen vakituisen työn. Meinasi ruoka juuttua kurkkuun, sen verran absurdilta tuntui saada viesti "tervetuloa meille" kaiken sen teeskentelyn, pallottelun, täydellisen hiljaisuuden ja valitettavasti valintamme blaa blaa -virsien jälkeen.
Ai jumalauta. Alan saada PALKKAA.
Voin jatkaa täysmääräisesti lainan lyhennystä.
Voin hankkia tarvitsemiani asioita miettimättä joka euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...eli tsemppiä teille kaikille muille niiiiiiiin isosti! Jatkakaa yrittämistä, se näköjään jossain vaiheessa kannattaa. Teilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Aina voit tehdä sitä maailman vanhinta ammattia. Tosin tässä on sukupuolirasismia, vain nainen työllistyy tässä.
Monet setämiehet maksavat nuorukaisen takamuksesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut työttömät suhtaudutte läheisiin jotka joka kerta nähdessä muistaa kysyä että onkos töitä löytynyt?
Itseä hävettää aivan kamalasti myöntää että eipä ole töitä vieläkään, vaikka tiedänkin että paikkoja on vähän ja se ei ole itsestä kiinni otetaanko sinne vaikka hakisikin. Tunnen itseni epäonnistujaksi, väliinputoajaksi, luuseriksi, etenkin kun kysyjällä itsellään monesti on takataskussa se kullan arvoinenn vakituinen täystuntinen työpaikka (mitä itsekin itselleni kovasti haluaisin).
Itse aloin vaan vältellä sellaista seuraa, jossa tuota kysyttiin aina ekana.. Muuten saatoin ympäripyöreästi sanoa vain opiskelevani jne koska opiskelin työttömänä avoimessa yliopistossa. Nyt pääsin sisään yliopistoon ja olen taas kunniallinen kansalainen, kun en ole vain työtön. Arvostan itse ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita minussa muustakin kuin sen hetkisestä työllisyystilanteestani.
Sama juttu. EIkö ihmiset todella keksi muuta kyseltävää läheisiltään kuin työ?
Ne on niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että mahdollisimman henkilökohtainen kysymys on huomioiva ja välittävä.
Odotapa vaan, kun sairastut!
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta hain jotain järkevämpää duunia kuin paskasti palkattua keikkatyötä, kaikenlaista koulutustakin takana ja varsin värikäs ja repaleinen työhistoria.
Nyt sain elämäni ensimmäisen vakituisen työn. Meinasi ruoka juuttua kurkkuun, sen verran absurdilta tuntui saada viesti "tervetuloa meille" kaiken sen teeskentelyn, pallottelun, täydellisen hiljaisuuden ja valitettavasti valintamme blaa blaa -virsien jälkeen.
Ai jumalauta. Alan saada PALKKAA.
Voin jatkaa täysmääräisesti lainan lyhennystä.Voin hankkia tarvitsemiani asioita miettimättä joka euroa.
Sä saat pitää ittees todella onnekkaana, sulla sentään oli osa-aikatyötä. Mä oon ollu 12v8kk työtön josta 1v7kk merkonomina ja mua ei huolita edes osa-aika paskoihin. Haastatteluun voin parhaimmassa tapauksessa päästä nipinnapin, mutta sen jälkeen tulee joka kerta kielteinen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta hain jotain järkevämpää duunia kuin paskasti palkattua keikkatyötä, kaikenlaista koulutustakin takana ja varsin värikäs ja repaleinen työhistoria.
Nyt sain elämäni ensimmäisen vakituisen työn. Meinasi ruoka juuttua kurkkuun, sen verran absurdilta tuntui saada viesti "tervetuloa meille" kaiken sen teeskentelyn, pallottelun, täydellisen hiljaisuuden ja valitettavasti valintamme blaa blaa -virsien jälkeen.
Ai jumalauta. Alan saada PALKKAA.
Voin jatkaa täysmääräisesti lainan lyhennystä.Voin hankkia tarvitsemiani asioita miettimättä joka euroa.
Sä saat pitää ittees todella onnekkaana, sulla sentään oli osa-aikatyötä. Mä oon ollu 12v8kk työtön josta 1v7kk merkonomina ja mua ei huolita edes osa-aika paskoihin. Haastatteluun voin parhaimmassa tapauksessa päästä nipinnapin, mutta sen jälkeen tulee joka kerta kielteinen päätös.
Ainoat duunit, mihin minuakaan huolittiin, oli nollatuntisopparilla henkilökohtaisen avustajan työt (vammaisten avustus) 10 euron tuntipalkalla. Joskus töitä oli, usein ei. Palkka niin pieni ja töitä niin vähän ettei niillä elä ja työt suureksi osaksi valitettavasti ihan kuraa. Niin ei oikein ollut kiitollinen olo tuosta.
t: se edellinen
AMK- tutkinnon suorittaneita laitetaan ilmaistöihin. No, valtio maksaa toista kautta, nimittäin työtön ei osallistu eläkkeellä olevien vanhempien hoitoon eli yhteiskunta maksaa kodinhoitajat. Itse en tee vapaa-ajalla mitään ilmaiseksi.
Eläkeläisten hoitokoteja maksetaan tällä hetkellä 5 miljardia ja 10 vuoden sisällä tuo summa nousee 10 miljardiin, oli telkkarissa eli verot nousevat työssäkäyvillä.
Nosto.
Tämä tärkeä aihe olisi hyvä pitää tuossa etusivulla aina.