Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Onko kenelläkään tietoa, että onko se uudempi aktiivimalli mennyt eduskunnassa läpi? Se meni käsittelyyn, mutta onko tullut päätöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne sen läpi vienyt ihan vaan kiusatakseen työttömiä, uutisissa oli ainakin siitä about 2vko sitten.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne sen läpi vienyt ihan vaan kiusatakseen työttömiä, uutisissa oli ainakin siitä about 2vko sitten.
Persut ja kokkareet kannattaa kaikkea, millä saa työttömiä kiusata. Aivan kuten Juha Vatulan hallituksessakin.
Työttömyydestä puhutaan ilkeästi mediassa nyt, kun valtion rahat loppuu kesken ja työttömyydelle pitäisi tehdä jotain. Kuitenkin parempina aikoina on annettu asian olla, kun yhteiskuntaa olisi voinut uudistaa ja auttaa työttömiä. On vain hoettu uutta Nokiaa ja sellaista. Että tärkein on vain raha ei ihmiset. Mediasta asenteen oppivat sitten kaikki, jotka ilkeillä haluavat. Eivät tiedä, että luuseriluokka tekemällä tehtiin ison laman jälkeen 90-luvulla ja kaikki jätettiin silleen aina 2008 romahdukseen asti. Kun laskusuhdannetta on vaan kestänyt ja vielä tuli koronakin, niin on poliitikoiltakin hymy hyytynyt. Nyt syy on tavisten, muka. Eikä muka kelpaa työ kuin työ, vaikka oikeasti työtahti on niin kova ja palkka pieni, ettei ihmiset enää jaksa.
Kyllä tässä mielenterveys alkaa rakoilla. En enää tiedä, miten jaksaisin toivoa.
Olen 36-vuotias, paperit amk:ista viestinnästä sekä taustalla myös pari ammattitutkintoa ja osan matkaa sihteeriopintoja sekä työkokemusta näistä kaikista ja liudasta sekalaisia pätkä- ja keikkatöitä, mitä nyt milloinkin olen onnistunut saamaan. Olen ihan normaali ja terve ihminen enkä mitenkään "häiritsevän" näköinen. Asiallinen ja kova tekemään työtä ja töistä tullut hyvää palautettakin esim. asiakkailta.
Vakituista työtä en ole milloinkaan saanut.
Ja koska en halua jäädä tuleen makaamaan ja voivottelemaan, etten näillä tutkinnoilla saa töitä, yritän vaihtaa alaa. Korkeakoulupaikka siis jo käytetty, joten olen vähemmistössä kun valitaan uusia opiskelijoita amkiin ja yliopistoon.
Hain jo kolmatta kertaa lähihoitajakoulutukseen enkä päässyt.
En ole päässyt myöskään amk-haussa yhtään minnekään ja kolme kertaa olen hakenut. Jäänyt vain tosi pitkälle varasijoille, vaikka kyseessä olisi jokin pienemmän ja syrjäisemmän kaupungin amk. Olen hakenut hoito- ja sosiaalialoille.
Haen kaikkia työpaikkoja, joita vain suinkin uskoisin pystyväni tekemään ja joissa osaisin jotakin ja joihin minulla on koulutusta tai kokemusta.
Joka ikisestä paikasta tulee sitä valitettavasti-viestiä. Niistäkin, joihin minulla on ihan kaikki osaaminen. Kyselen vielä perään, missä meni vikaan, mitä minulta puuttuu, kuinka voisin kehittää itseäni ja hakemustani jatkossa jne. Ei vastausta tai sitten jotain ympäripyöreää, joka ei hyödytä minua.
Olen käynyt työkkärin tarjoamia valmennus- ja cv-kursseja. Niistä ei ole mitään hyötyä. Turhaa sanahelinää, joka ei luo uusia työpaikkoja. En tarkoita olla negatiivinen, mutta minun kuten teidän muidenkin työnhakijoiden on oltava realistisia. Tosiasia on se, että harva saa työpaikan ja hakijan valinta tuntuu olevan joko silkkaa arvontaa tai suhteilla pelailua. Toivomalla ja uskomalla ja uusia kursseja käymällä ei synny uusia työpaikkoja. Niitä on liian vähän.
Töitä on muttei työpaikkoja, joista maksetaan kunnollinen palkka.
Kaikkien työttömiä morkkaavien ja työttömiä haukkuvien päättäjien pitäisi lukea tämä ketju. Oikein ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä työttömyydessä niin kamalaa on?? Saa nukkua aamulla pitkään eikä ole kiirettä ja stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä työttömyydessä niin kamalaa on?? Saa nukkua aamulla pitkään eikä ole kiirettä ja stressiä.
Vaikka tämä kysymys on mielestäni tyhmä, niin vastaan.
Työttömänä rahaa on tosi vähän. Se riittää peruselämiseen ja välttämättömyyksiin, mutta mitään mukavaa ylimääräistä ei voi tehdä, esim. aloittaa uutta maksullista harrastusta. Myöskin lainaa on vaikeaa lyhentää pienestä työttömyyspäivärahasta sitä vauhtia kuin pankki sitä vaatii.
Ei kartu säästöjä, ei puskuria pahan päivän ja vanhuuden varalle. Ei ole uraa, mitä kautta oppia ja kehittää itseään ja kanavoida kunnianhimoaan ja saada sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töitä on muttei työpaikkoja, joista maksetaan kunnollinen palkka.
Juuri näin. Ei täällä työvoimapulaa ole vaan sellaisissa paikoissa on tekijöistä pulaa missä ei palkkaa haluta/pystytä maksamaan. Olen itse ollut vastikään työttömänä reilun puolen vuoden jakson ja työttömyyden vs. työllisyyden välinen taloudellinen ero on luokkaa 1000 euroa. Eli valinta on se, kannattaako tonnin lisätulosta uhrata 8 tuntia päivässä, jonkun toisen hyväksi on se kysymys. Välillä kannattaa välillä ei? Omassa tapauksessani kannatti, mutta kivaahan se ansiosidonnaisella olokin oli.
Lukuunottamatta sitä kassojen ja työkkärin aiheuttamaa jumppaa, eli sain töitä jokseenkin silloin kun halusin ja ajan ennen sitä olisin mielelläni ollut ihan rauhassa ilman viranomaisen näennäispainostusta. Sain työn kun itse sen järjestelin - tuntuu kohtuuttomalta, että viranomainen jotenkin katsoi olevan siihen osalliinen tai edes hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään tietoa, että onko se uudempi aktiivimalli mennyt eduskunnassa läpi? Se meni käsittelyyn, mutta onko tullut päätöstä?
Lakiesitys aktiivimallista annettu eduskunnalle 7.10. En ole kuullut, että olisi käsittelyssä, sillä olisihan siitä rähäkästä jo uutisoitu. Jos menee läpi, niin toukokuussa alkaa hakemusrumba.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä mielenterveys alkaa rakoilla. En enää tiedä, miten jaksaisin toivoa.
Olen 36-vuotias, paperit amk:ista viestinnästä sekä taustalla myös pari ammattitutkintoa ja osan matkaa sihteeriopintoja sekä työkokemusta näistä kaikista ja liudasta sekalaisia pätkä- ja keikkatöitä, mitä nyt milloinkin olen onnistunut saamaan. Olen ihan normaali ja terve ihminen enkä mitenkään "häiritsevän" näköinen. Asiallinen ja kova tekemään työtä ja töistä tullut hyvää palautettakin esim. asiakkailta.
Vakituista työtä en ole milloinkaan saanut.
Ja koska en halua jäädä tuleen makaamaan ja voivottelemaan, etten näillä tutkinnoilla saa töitä, yritän vaihtaa alaa. Korkeakoulupaikka siis jo käytetty, joten olen vähemmistössä kun valitaan uusia opiskelijoita amkiin ja yliopistoon.
Hain jo kolmatta kertaa lähihoitajakoulutukseen enkä päässyt.
En ole päässyt myöskään amk-haussa yhtään minnekään ja kolme kertaa olen hakenut. Jäänyt vain tosi pitkälle varasijoille, vaikka kyseessä olisi jokin pienemmän ja syrjäisemmän kaupungin amk. Olen hakenut hoito- ja sosiaalialoille.
Haen kaikkia työpaikkoja, joita vain suinkin uskoisin pystyväni tekemään ja joissa osaisin jotakin ja joihin minulla on koulutusta tai kokemusta.
Joka ikisestä paikasta tulee sitä valitettavasti-viestiä. Niistäkin, joihin minulla on ihan kaikki osaaminen. Kyselen vielä perään, missä meni vikaan, mitä minulta puuttuu, kuinka voisin kehittää itseäni ja hakemustani jatkossa jne. Ei vastausta tai sitten jotain ympäripyöreää, joka ei hyödytä minua.
Olen käynyt työkkärin tarjoamia valmennus- ja cv-kursseja. Niistä ei ole mitään hyötyä. Turhaa sanahelinää, joka ei luo uusia työpaikkoja. En tarkoita olla negatiivinen, mutta minun kuten teidän muidenkin työnhakijoiden on oltava realistisia. Tosiasia on se, että harva saa työpaikan ja hakijan valinta tuntuu olevan joko silkkaa arvontaa tai suhteilla pelailua. Toivomalla ja uskomalla ja uusia kursseja käymällä ei synny uusia työpaikkoja. Niitä on liian vähän.
Töitä on muttei työpaikkoja, joista maksetaan kunnollinen palkka.
Kaikkien työttömiä morkkaavien ja työttömiä haukkuvien päättäjien pitäisi lukea tämä ketju. Oikein ajatuksella.
Oletko kuntarekryn kautta hakenut? Entä hoiva-avustajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä työttömyydessä niin kamalaa on?? Saa nukkua aamulla pitkään eikä ole kiirettä ja stressiä.
Ei aamuvirkku nuku pitkään työttömänäkään.
Työttömyys vaikuttaa ainoastaan iltavirkun vuorokausirytmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se työttömyys oo yksilön oma vika sillä Suomessa on jokaisella yhtäläiset mahdollisuudet menestyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Missä varastotöissä saa yli 3000 nettona? Tohon tarvii 5000-6000 bruttona. Ei varmasti ole mikään yleinen varastoalan liksa...
Ylityöt max. ja työvuorolisät max. ei se muuten tule.
Ja vielä suoritepalkkaus mikä on keräilytehokkuuden mukaan 8e/h max. Tuo siis Keskolla.
Nurmijärvelle rakentuva uusi robottivarasto vie teidän työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä mielenterveys alkaa rakoilla. En enää tiedä, miten jaksaisin toivoa.
Olen 36-vuotias, paperit amk:ista viestinnästä sekä taustalla myös pari ammattitutkintoa ja osan matkaa sihteeriopintoja sekä työkokemusta näistä kaikista ja liudasta sekalaisia pätkä- ja keikkatöitä, mitä nyt milloinkin olen onnistunut saamaan. Olen ihan normaali ja terve ihminen enkä mitenkään "häiritsevän" näköinen. Asiallinen ja kova tekemään työtä ja töistä tullut hyvää palautettakin esim. asiakkailta.
Vakituista työtä en ole milloinkaan saanut.
Ja koska en halua jäädä tuleen makaamaan ja voivottelemaan, etten näillä tutkinnoilla saa töitä, yritän vaihtaa alaa. Korkeakoulupaikka siis jo käytetty, joten olen vähemmistössä kun valitaan uusia opiskelijoita amkiin ja yliopistoon.
Hain jo kolmatta kertaa lähihoitajakoulutukseen enkä päässyt.
En ole päässyt myöskään amk-haussa yhtään minnekään ja kolme kertaa olen hakenut. Jäänyt vain tosi pitkälle varasijoille, vaikka kyseessä olisi jokin pienemmän ja syrjäisemmän kaupungin amk. Olen hakenut hoito- ja sosiaalialoille.
Haen kaikkia työpaikkoja, joita vain suinkin uskoisin pystyväni tekemään ja joissa osaisin jotakin ja joihin minulla on koulutusta tai kokemusta.
Joka ikisestä paikasta tulee sitä valitettavasti-viestiä. Niistäkin, joihin minulla on ihan kaikki osaaminen. Kyselen vielä perään, missä meni vikaan, mitä minulta puuttuu, kuinka voisin kehittää itseäni ja hakemustani jatkossa jne. Ei vastausta tai sitten jotain ympäripyöreää, joka ei hyödytä minua.
Olen käynyt työkkärin tarjoamia valmennus- ja cv-kursseja. Niistä ei ole mitään hyötyä. Turhaa sanahelinää, joka ei luo uusia työpaikkoja. En tarkoita olla negatiivinen, mutta minun kuten teidän muidenkin työnhakijoiden on oltava realistisia. Tosiasia on se, että harva saa työpaikan ja hakijan valinta tuntuu olevan joko silkkaa arvontaa tai suhteilla pelailua. Toivomalla ja uskomalla ja uusia kursseja käymällä ei synny uusia työpaikkoja. Niitä on liian vähän.
Töitä on muttei työpaikkoja, joista maksetaan kunnollinen palkka.
Kaikkien työttömiä morkkaavien ja työttömiä haukkuvien päättäjien pitäisi lukea tämä ketju. Oikein ajatuksella.
Hoitoalalle pääset polkuopinnoilla!
Toinen vaihtoehto on lukea avoimessa yliopistossa sosiaalityötä ja hakea maisterihaussa sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu tulossa työpaikkaan, mihin en aiemmin tullut valituksi. Tuntuu jo valmiiksi lannistuneelta, koska mikä minusta sen paremman nyt tekisi jos en viimeiksikään kelvannut. Mutta toisaalta myös ahdistaa se, että työpaikka on ihan käden ulottuvilla, mutta ei varmastikaan taas tärppää.
Älä moiti itseäsi, jos et pääse, mutta yritä kuitenkin tsempata haastatteluun. Minun oma tarinani on jossain tässä ketjussa jo kerrottu, mutta pääsin siis töihin sellaiseen paikkaan, jota olin hakenut jo kaksi vuotta aiemmin, enkä silloin kelvannut. En oikein edelleenkään käsitä, miksi kelpasin heille kahden vuoden työttömyyden jälkeen, enkä silloin kun juuri olin menettänyt edellisen työni, mutta niin vain kävi.
Sinua saattaa haastatella nyt eri henkilö, joka näkeekin sinussa jotain sellaista hyvää, mitä se aiempi haastattelija ei nähnyt.
Tsemppiä!
No enpähän taas tullut valituksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä mielenterveys alkaa rakoilla. En enää tiedä, miten jaksaisin toivoa.
Olen 36-vuotias, paperit amk:ista viestinnästä sekä taustalla myös pari ammattitutkintoa ja osan matkaa sihteeriopintoja sekä työkokemusta näistä kaikista ja liudasta sekalaisia pätkä- ja keikkatöitä, mitä nyt milloinkin olen onnistunut saamaan. Olen ihan normaali ja terve ihminen enkä mitenkään "häiritsevän" näköinen. Asiallinen ja kova tekemään työtä ja töistä tullut hyvää palautettakin esim. asiakkailta.
Vakituista työtä en ole milloinkaan saanut.
Ja koska en halua jäädä tuleen makaamaan ja voivottelemaan, etten näillä tutkinnoilla saa töitä, yritän vaihtaa alaa. Korkeakoulupaikka siis jo käytetty, joten olen vähemmistössä kun valitaan uusia opiskelijoita amkiin ja yliopistoon.
Hain jo kolmatta kertaa lähihoitajakoulutukseen enkä päässyt.
En ole päässyt myöskään amk-haussa yhtään minnekään ja kolme kertaa olen hakenut. Jäänyt vain tosi pitkälle varasijoille, vaikka kyseessä olisi jokin pienemmän ja syrjäisemmän kaupungin amk. Olen hakenut hoito- ja sosiaalialoille.
Haen kaikkia työpaikkoja, joita vain suinkin uskoisin pystyväni tekemään ja joissa osaisin jotakin ja joihin minulla on koulutusta tai kokemusta.
Joka ikisestä paikasta tulee sitä valitettavasti-viestiä. Niistäkin, joihin minulla on ihan kaikki osaaminen. Kyselen vielä perään, missä meni vikaan, mitä minulta puuttuu, kuinka voisin kehittää itseäni ja hakemustani jatkossa jne. Ei vastausta tai sitten jotain ympäripyöreää, joka ei hyödytä minua.
Olen käynyt työkkärin tarjoamia valmennus- ja cv-kursseja. Niistä ei ole mitään hyötyä. Turhaa sanahelinää, joka ei luo uusia työpaikkoja. En tarkoita olla negatiivinen, mutta minun kuten teidän muidenkin työnhakijoiden on oltava realistisia. Tosiasia on se, että harva saa työpaikan ja hakijan valinta tuntuu olevan joko silkkaa arvontaa tai suhteilla pelailua. Toivomalla ja uskomalla ja uusia kursseja käymällä ei synny uusia työpaikkoja. Niitä on liian vähän.
Töitä on muttei työpaikkoja, joista maksetaan kunnollinen palkka.
Kaikkien työttömiä morkkaavien ja työttömiä haukkuvien päättäjien pitäisi lukea tämä ketju. Oikein ajatuksella.
Oletko kuntarekryn kautta hakenut? Entä hoiva-avustajaksi.
Tämä kuulostaa vähän samalta kuin "oletkos mol.fi:stä työpaikkoja katsellut?"
terv. tuo lainaamasi kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä mielenterveys alkaa rakoilla. En enää tiedä, miten jaksaisin toivoa.
Olen 36-vuotias, paperit amk:ista viestinnästä sekä taustalla myös pari ammattitutkintoa ja osan matkaa sihteeriopintoja sekä työkokemusta näistä kaikista ja liudasta sekalaisia pätkä- ja keikkatöitä, mitä nyt milloinkin olen onnistunut saamaan. Olen ihan normaali ja terve ihminen enkä mitenkään "häiritsevän" näköinen. Asiallinen ja kova tekemään työtä ja töistä tullut hyvää palautettakin esim. asiakkailta.
Vakituista työtä en ole milloinkaan saanut.
Ja koska en halua jäädä tuleen makaamaan ja voivottelemaan, etten näillä tutkinnoilla saa töitä, yritän vaihtaa alaa. Korkeakoulupaikka siis jo käytetty, joten olen vähemmistössä kun valitaan uusia opiskelijoita amkiin ja yliopistoon.
Hain jo kolmatta kertaa lähihoitajakoulutukseen enkä päässyt.
En ole päässyt myöskään amk-haussa yhtään minnekään ja kolme kertaa olen hakenut. Jäänyt vain tosi pitkälle varasijoille, vaikka kyseessä olisi jokin pienemmän ja syrjäisemmän kaupungin amk. Olen hakenut hoito- ja sosiaalialoille.
Haen kaikkia työpaikkoja, joita vain suinkin uskoisin pystyväni tekemään ja joissa osaisin jotakin ja joihin minulla on koulutusta tai kokemusta.
Joka ikisestä paikasta tulee sitä valitettavasti-viestiä. Niistäkin, joihin minulla on ihan kaikki osaaminen. Kyselen vielä perään, missä meni vikaan, mitä minulta puuttuu, kuinka voisin kehittää itseäni ja hakemustani jatkossa jne. Ei vastausta tai sitten jotain ympäripyöreää, joka ei hyödytä minua.
Olen käynyt työkkärin tarjoamia valmennus- ja cv-kursseja. Niistä ei ole mitään hyötyä. Turhaa sanahelinää, joka ei luo uusia työpaikkoja. En tarkoita olla negatiivinen, mutta minun kuten teidän muidenkin työnhakijoiden on oltava realistisia. Tosiasia on se, että harva saa työpaikan ja hakijan valinta tuntuu olevan joko silkkaa arvontaa tai suhteilla pelailua. Toivomalla ja uskomalla ja uusia kursseja käymällä ei synny uusia työpaikkoja. Niitä on liian vähän.
Töitä on muttei työpaikkoja, joista maksetaan kunnollinen palkka.
Kaikkien työttömiä morkkaavien ja työttömiä haukkuvien päättäjien pitäisi lukea tämä ketju. Oikein ajatuksella.
Hoitoalalle pääset polkuopinnoilla!
Toinen vaihtoehto on lukea avoimessa yliopistossa sosiaalityötä ja hakea maisterihaussa sinne.
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta ilmeisesti et ymmärrä, ettei työtön voi opiskella sellaista määrää opintopisteitä, mitä nuo polkuopinnot vaativat.
Esim. Tampereen amk:n sivuilta:
"Avoimen AMKin polkuopinnot voivat toimia hakuperusteena ammattikorkeakoulun tutkinto-opiskelijaksi. Kun olet suorittanut 50–60 opintopistettä AMK-tutkintoon tai 15–30 opintopistettä YAMK-tutkintoon kuuluvia opintoja avoimessa ammattikorkeakoulussa, voit hakea tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta. Hakiessasi YAMK-tutkintoon, sinun pitää täyttää myös pohjakoulutus- ja työkokemusvaatimukset. Suosittelemme suorittamaan polkuopinnot noin vuoden aikana."
Työtön ei saa opiskella kuin max 5 op kuukaudessa, muuten katsotaan päätoimiseksi opiskelijaksi ja silloin tippuu työttömyyspäivärahalta pois. Jos on opintotuet käytetty, on haettava toimeentulotukea. Kela taas tekee kaikkensa, ettei tarvitse maksaa toimeentulotukea opiskelijalle. Kurjin tilanne on opiskelijalla, joka ei saa työtä. Kela kuumottelee ja uhkailee tuen alentamisella jatkuvasti. Koettu on.
Polkuopinnot ja avoimen väylä ei ole mikään helppo ratkaisu. Useimmille aloille otetaan avoimen haun kautta vain muutama opiskelija, tyyliin alle 10.
Lisäksi nuo avoimen kurssit maksavat. Satasen molemmin puolin per kurssi.
Miten ajattelit työttömän pystyvän näihin?
Tätä tarkoitetaan tässäkin ketjussa sillä, miten byrokratia käytännössä estää työtöntä kehittämästä itseään ja yrittämästä eri tapoja päästä kiinni uusiin aloihin.
Työttömänä sitä on vaan jotenkin umpikujassa. Ei vuokra-asunnon hakijanakaan oteta huomioon niin kuin muut. Entä jos haluaisi muuttaa kaupunkia nyt kun työt ei pidättele ja jatkaa työnhakua toisessa kaupungissa, mutta työttömän kukkarolle sopivan vuokra-asunnon löytäminen on vaikeaa. Sitten siihen lisätään henkinen taistelu siitä että mitä työpaikkoja hakee... sen kaupungin mihin haluaisi muuttaa vai sen missä nyt asuu, mutta sitten taas on lukittu tähän kaupunkiin jos saakin töitä täältä.
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä sitä on vaan jotenkin umpikujassa. Ei vuokra-asunnon hakijanakaan oteta huomioon niin kuin muut. Entä jos haluaisi muuttaa kaupunkia nyt kun työt ei pidättele ja jatkaa työnhakua toisessa kaupungissa, mutta työttömän kukkarolle sopivan vuokra-asunnon löytäminen on vaikeaa. Sitten siihen lisätään henkinen taistelu siitä että mitä työpaikkoja hakee... sen kaupungin mihin haluaisi muuttaa vai sen missä nyt asuu, mutta sitten taas on lukittu tähän kaupunkiin jos saakin töitä täältä.
Umpikuja on erittäin osuva termi.
Näitä ketjuja lukeneena, työttömien kanssa jutelleena ja itse työttömyydestä kärsittyäni väitän, että ylivoimainen osa työttömistä on aktiivisia ja tekee paljon asioita työllistymisensä eteen. Kyse ei ole aktiivisuuden ja halun puutteesta vaan siitä, että suomalainen jäykkä byrokratia pistää aivan liikaa kapuloita rattaisiin.
Jos tavoitteena olisi aidosti se, että kaikki halukkaat työllistyvät tai pääsisivät opiskelemaan, täällä tehtäisiin vähän erilaista politiikkaa..
Oli miten oli. Työttömien lyttäystä ja rankaisua en hyväksy eikä hyväksy kukaan järkevä ihminen, joka tästä asiasta jotakin ymmärtää.
Koskahan alkaa tuolla yt-neuvottelut?
https://mobiili.fi/2021/10/25/helsingin-ruoholahteen-ensimmainen-automa…
Robotit korvaa työntekijät, taisi olla ennustus oikeassa että kaupan alalta katoaa seuraavan 10v sisään 25000 työpaikkaa. Ja robottien yleistyminen ja itsepalvelukassat vaan nopeuttaa tätä.