Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Työttömäksi jättäytyvät ovat laiskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömäksi jättäytyvät ovat laiskoja.
Työttömäksi jättäytyvät voivat olla laiskoja mutta työttömäksi joutuvat eivät.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo liian vanha, ensin siis 1,5 lähäriksi ja s siitä 3,5 v amk? Ei mitään järkeä olisin jo lähempänä 55 v kun valmistuisin. Samat tulot on työttömänä. Täytyy ajatella lapsen etua.
Lapsen etu, että äiti maksaa syrjäytyneenä kotona?
Anteeksi nyt, mutta en tajua sinua ollenkaan.
Kai sinulla nyt joku ammatti on? Tai kaupan kassalle?En ole tuo kelle vastasit mutta voin omasta kokemuksesta kertoa et kaupan kassalle ei niin vaan mennä, olen 18kk ajan yrittäny kassalle töihin merkonomin papereilla ja en ole päässyt.
Olen nähnyt erittäin surkeita ja ammattitaidottomia kassoja töissä ja ihmettelen miten helvetis ne on sinne päässy. Ei olla kohteliaita, tuiskitaan ja ollaan tylyjä ja kylmiä asiakkaille, ei moikata, ei kiitetä, ollaan masentuneen näköisiä ja puol unessa.
Mä haluisin olla kassa mutta en pääse edes haastatteluun, ja sitten tollaset urpot pääsee. Jossain on oltava jotain vialla."
Ai miten helvetis ne on sinne päässy?
Vastaus: suhteilla. Kaveri-sukulaisuus ja niinpoispäin.
Lopputulos : pascoja kassoja ja asikkaat siirtuu toiseen kauppaan tai itsepalvelukassalle ettei tarvitse katsoa jotain hapannaamaa.
Valmistuin toiseen maisterintutkintooni keväällä 2013.
Sen jälkeen olen ollut:
- Neljä kertaa palkattomassa "harjoittelussa" tekemässä ihan normaalia asiantuntijatyötä, yhteensä lähes 2 vuoden ajan
- Kaksi kertaa palkkatöissä, yhteensä n. vuoden ajan (tästä puolet siivoojan palkalla)
- Työttömänä reilusti yli puolet ajasta sitten vuoden 2013
Nyt VIHDOIN olen allekirjoittamassa elämäni ensimmäistä kokoaikaista vakityösopparia. Ikää 45 vuotta, mies, toisiaan täydentävät maisterinpaperit yhteiskuntatieteellisestä ja tietotekniikasta.
On henkilökohtainen ja kansantaloudellinen katastrofi, että palkkatyöllistyäkseen pitää venyä äärimmilleen ja kestää ties minkälaisia temppuratoja. Moni muu olisi jo luovuttanut, eikä ole kaukana ollut aina minullakaan.
Nykyään tulee kaupoissa, firmoissa vähän ikävä tunne kun tietää miten vaikein rekrytemppuradan kaikki työntekijät ovat käyneet läpi päästäkseen töihin. Kuin jotain valittua kansaa, enkä tarkoita tätä negatiivisesti heitä kohtaan. Orwellmaisen nöyryyskokeen läpäisseitä. Joskus kasarilla oli ihan eri meininki. Asiakaspalvelijat olivat tulleet hommiin käytännössä suoraan kadulta ilman koulutusta tai testausta mitenkään, he olivat kuin sinä, samanlaisia vajavaisia ihmisiä. Asiakkaat olivat anteeksiantavampia heitä kohtaan koska hehän olivat vain ihan kouluttamattomia taviksia kadulta, jotka yrittivät selviytyä. Nykyaika on kasariin verrattuna täysin absurdia, kuin jotain tieteiselokuvaa missä henkinen asenne työväenluokkaa kohtaan on palannut 1800-luvulle. Kasarilla jos halusit vaikka kaupan kassaksi, niin ainoa kysymys oli voitko tehdä täyttä päivää?, tai onko armeija käyty?, jos olit mies. Jos kerroit että menet armeijaan ensi vuonna, niin se oli plussa siis. Pointti oli tiedustella, että ettet kai ole jokin sivari tai vapautettu. Konservatiivista, mutta ah niin hyvää aikaa duunareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin toiseen maisterintutkintooni keväällä 2013.
Sen jälkeen olen ollut:
- Neljä kertaa palkattomassa "harjoittelussa" tekemässä ihan normaalia asiantuntijatyötä, yhteensä lähes 2 vuoden ajan
- Kaksi kertaa palkkatöissä, yhteensä n. vuoden ajan (tästä puolet siivoojan palkalla)
- Työttömänä reilusti yli puolet ajasta sitten vuoden 2013Nyt VIHDOIN olen allekirjoittamassa elämäni ensimmäistä kokoaikaista vakityösopparia. Ikää 45 vuotta, mies, toisiaan täydentävät maisterinpaperit yhteiskuntatieteellisestä ja tietotekniikasta.
On henkilökohtainen ja kansantaloudellinen katastrofi, että palkkatyöllistyäkseen pitää venyä äärimmilleen ja kestää ties minkälaisia temppuratoja. Moni muu olisi jo luovuttanut, eikä ole kaukana ollut aina minullakaan.
Tästä tuli kyllä niiiin hyvä mieli, olen todella iloinen puolestasi!
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tulee kaupoissa, firmoissa vähän ikävä tunne kun tietää miten vaikein rekrytemppuradan kaikki työntekijät ovat käyneet läpi päästäkseen töihin. Kuin jotain valittua kansaa, enkä tarkoita tätä negatiivisesti heitä kohtaan. Orwellmaisen nöyryyskokeen läpäisseitä. Joskus kasarilla oli ihan eri meininki. Asiakaspalvelijat olivat tulleet hommiin käytännössä suoraan kadulta ilman koulutusta tai testausta mitenkään, he olivat kuin sinä, samanlaisia vajavaisia ihmisiä. Asiakkaat olivat anteeksiantavampia heitä kohtaan koska hehän olivat vain ihan kouluttamattomia taviksia kadulta, jotka yrittivät selviytyä. Nykyaika on kasariin verrattuna täysin absurdia, kuin jotain tieteiselokuvaa missä henkinen asenne työväenluokkaa kohtaan on palannut 1800-luvulle. Kasarilla jos halusit vaikka kaupan kassaksi, niin ainoa kysymys oli voitko tehdä täyttä päivää?, tai onko armeija käyty?, jos olit mies. Jos kerroit että menet armeijaan ensi vuonna, niin se oli plussa siis. Pointti oli tiedustella, että ettet kai ole jokin sivari tai vapautettu. Konservatiivista, mutta ah niin hyvää aikaa duunareille.
Mun isä oli metsuri ja autonasentaja peruskoulun papereilla, ja mun mutsi oli keittäjä ja laitoshuoltaja peruskoulun papereilla. Ja mä en pääse edes kassaksi enkä puhelinmyyjäksi merkonomin papereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas päivitetty lista paikoista mihin en ole kertaakaan vielä päässyt haastatteluun merkonomin papereilla, en edes video haastatteluun.
1. Puuilo
2. Motonet
3. K-Market
4. K-Supermarket
5. Casagrande
6. Pentik
7. New Yorker
8. Musti & Mirri
9. Stadium
10. XXL
11. Intersport
12. Jimms PC Store
13. Power
14. Faunatar
15. Gigantti
16. Budget Sport
17. Talouspörssi
18. Kirppis Center
19. Rusta
20. Sale
21. Punanaamio
22. S-Market
23. K-Rauta
24. Biltema
25. Starkki
26. Elisa Kauppa
27. Telia Kauppa
28. DNA Kauppa
29. Scandinavian Outdoor
30. Bag Stage
31. Björn Borg
32. Superdry
33. M&M Kuntotalo
34. TVV
35. Sotka
T: 18kk työttömänä ollut merkonomi
Rekrytemppurata on vienyt siihen, että sitä ei läpäise oikean tason ihmiset. He, jotka haluaisivat olla siellä kassalla ja aspassa. Se, joka radan läpäisee, ei halua tehdä niitä töitä. Epämotivoiva työ näkyy välittömästi työviihtyvyydessä.
Ensimmäinen naula arkkuun on liikakoulutus. Toinen naula arkkuun on yliampuva rekryilmoitus, joka ei kuvaa työtä tosiasiallisesti lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelu tulossa työpaikkaan, mihin en aiemmin tullut valituksi. Tuntuu jo valmiiksi lannistuneelta, koska mikä minusta sen paremman nyt tekisi jos en viimeiksikään kelvannut. Mutta toisaalta myös ahdistaa se, että työpaikka on ihan käden ulottuvilla, mutta ei varmastikaan taas tärppää.
Tuo on niin totta. Mitään vastausta ei tule sähköpostiin, vaikka se olisi helppo ja ilmainen.
Olin tehnyt noin 35 vuotta hoitotyötä. Irtisanouduin nivelrikon ja hermokanavaleikkauksen (kädet) epäonnistuttua. No, olin sitten työtön ja karenssi.
Kyllä nöyryytti olla ns kurssilla jossa muotoiltiin cv ja hakemys papereita ja puhuttiin elämönhallinnasta! Minunkin cvni olisi pitänyt karsia lyhyeksi kun kokemusta ja koulutusta ja tutkintijakin niin paljon. Ja elämää olen hallinnut ja ison perheen kasvattanut. Ihan hukkaan heitettyä aikaa oli tuo nöyryytyskurssi.
No, itse hakemalla sain osa-aikatyön.
Työttömyys voi olla hyvä hetki hengähtää ja nukkua univelkaa esim vuorotyön jälkeen, mutta ei kukaan halua lisänöyryytystä.
Työvoimapalvelut eivöt ole minua auttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu tulossa työpaikkaan, mihin en aiemmin tullut valituksi. Tuntuu jo valmiiksi lannistuneelta, koska mikä minusta sen paremman nyt tekisi jos en viimeiksikään kelvannut. Mutta toisaalta myös ahdistaa se, että työpaikka on ihan käden ulottuvilla, mutta ei varmastikaan taas tärppää.
Jotenkin kun työttömyys on jatkunut jo aikansa niin ei osaa suhtautua enää monen epäonnistuneen haastattelun jälkeen haastattelumahdollisuuksiin positiivisesti ja hyvää lopputulosta odottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu tulossa työpaikkaan, mihin en aiemmin tullut valituksi. Tuntuu jo valmiiksi lannistuneelta, koska mikä minusta sen paremman nyt tekisi jos en viimeiksikään kelvannut. Mutta toisaalta myös ahdistaa se, että työpaikka on ihan käden ulottuvilla, mutta ei varmastikaan taas tärppää.
Jotenkin kun työttömyys on jatkunut jo aikansa niin ei osaa suhtautua enää monen epäonnistuneen haastattelun jälkeen haastattelumahdollisuuksiin positiivisesti ja hyvää lopputulosta odottaen.
Ja haastattelussa pitää sitten esittää niin positiivista ja elämänmyönteistä vaikka haastattelua edeltää tällaiset ajatukset. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu tulossa työpaikkaan, mihin en aiemmin tullut valituksi. Tuntuu jo valmiiksi lannistuneelta, koska mikä minusta sen paremman nyt tekisi jos en viimeiksikään kelvannut. Mutta toisaalta myös ahdistaa se, että työpaikka on ihan käden ulottuvilla, mutta ei varmastikaan taas tärppää.
Jotenkin kun työttömyys on jatkunut jo aikansa niin ei osaa suhtautua enää monen epäonnistuneen haastattelun jälkeen haastattelumahdollisuuksiin positiivisesti ja hyvää lopputulosta odottaen.
Satoja hakemuksia tehneenä ja nolla työpaikkaa saaneena voin todeta, että on yhdentekevää, räätälöinkö esittelytekstini vai kirjoitanko valmiiksi "kiitos ei-vastauksestanne".
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu tulossa työpaikkaan, mihin en aiemmin tullut valituksi. Tuntuu jo valmiiksi lannistuneelta, koska mikä minusta sen paremman nyt tekisi jos en viimeiksikään kelvannut. Mutta toisaalta myös ahdistaa se, että työpaikka on ihan käden ulottuvilla, mutta ei varmastikaan taas tärppää.
Älä moiti itseäsi, jos et pääse, mutta yritä kuitenkin tsempata haastatteluun. Minun oma tarinani on jossain tässä ketjussa jo kerrottu, mutta pääsin siis töihin sellaiseen paikkaan, jota olin hakenut jo kaksi vuotta aiemmin, enkä silloin kelvannut. En oikein edelleenkään käsitä, miksi kelpasin heille kahden vuoden työttömyyden jälkeen, enkä silloin kun juuri olin menettänyt edellisen työni, mutta niin vain kävi.
Sinua saattaa haastatella nyt eri henkilö, joka näkeekin sinussa jotain sellaista hyvää, mitä se aiempi haastattelija ei nähnyt.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu tulossa työpaikkaan, mihin en aiemmin tullut valituksi. Tuntuu jo valmiiksi lannistuneelta, koska mikä minusta sen paremman nyt tekisi jos en viimeiksikään kelvannut. Mutta toisaalta myös ahdistaa se, että työpaikka on ihan käden ulottuvilla, mutta ei varmastikaan taas tärppää.
Älä moiti itseäsi, jos et pääse, mutta yritä kuitenkin tsempata haastatteluun. Minun oma tarinani on jossain tässä ketjussa jo kerrottu, mutta pääsin siis töihin sellaiseen paikkaan, jota olin hakenut jo kaksi vuotta aiemmin, enkä silloin kelvannut. En oikein edelleenkään käsitä, miksi kelpasin heille kahden vuoden työttömyyden jälkeen, enkä silloin kun juuri olin menettänyt edellisen työni, mutta niin vain kävi.
Sinua saattaa haastatella nyt eri henkilö, joka näkeekin sinussa jotain sellaista hyvää, mitä se aiempi haastattelija ei nähnyt.
Tsemppiä!
En ole tainnut kuin kerran hakea uusiksi firmaan, jossa en ekasta haastattelusta saanut paikkaa. Se oli yksi harvoista hyvistä ei-kiitossoitoista, siinä korostettiin omaa osaamistani, mutta paikkaa haki ylivoimainen sisäinen hakija, joka teki jo samaa hommaa toisessa tiimissä, joten en voinut sellaista voittaa.
Seuraavaa paikkaa hakiessani en jostain ihmeellisestä syystä päässyt edes haastatteluun, vaikka työ oli hyvin samaa mitä juuri sillä hetkellä tein.
Kolmannella hakemuksella sain ylivoimaisesti parhaana hakijana paikan ja siitä pääsin näkemää, että siihen paikkaan kaksi ei ollut valittu ketään, projekti oli kaatunut alta.
Näinkin voi käydä.
Olen hakenut vain kolmeen eri firmaan töihin. Päivääkään en ole ollut työttömänä.
Tästä huolimatta olen aika varma, että lähimpien viiden vuoden sisällä kosahtaa. Sen takia pyrin keräämään puskurin, jolla pärjään eläkeikään asti.
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut vain kolmeen eri firmaan töihin. Päivääkään en ole ollut työttömänä.
Tästä huolimatta olen aika varma, että lähimpien viiden vuoden sisällä kosahtaa. Sen takia pyrin keräämään puskurin, jolla pärjään eläkeikään asti.
Minäkin olin kaukaa viisas. Kun kosahti, oli melkein kolmen vuoden puskuri säästössä. Nyt kuusi vuotta myöhemmin ei enää ole, ja asuntokin meni alta. Eläkeikään olisi vielä kymmenen vuotta, mutta eipä löydy töitä.
Kävin about 2vko sitten haastattelussa, haastattelija kehui mua haastattelussa. Haastattelija sanoi myös että jos kyseinen paikka ei tärppää niin hän yrittää saada mut yhteen toiseen paikkaan. Haastattelija ihmetteli minkä vuoksi en ole työllistynyt jo koska olin kuulemma haastattelussa niin hyvä. Haastattelija lupasi myös että heillä tulee joka ikinen kerta palaute haastattelusta sähköpostiin kaikille niille ketkä eivät tulleet valituksi.
Tänään tuli viesti missä mua ei valittu tehtävään, tuosta toisesta paikasta ei ollut mitään mainintaa. Viestissä ei myöskään ollut mitään palautetta haastattelusta.
Tyhjiä lupauksia saatana.
Mulle tuli ensimmäinen puhelu kuntakokeilusta äsken, tämä Turussa.