Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Oon nyt käyttäny mun merkonomin tutkinto todistusta kärpäslätkänä ja ei sillä saa ees kärpäselt henkee pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin työttömäksi marraskuussa ja aloitin uudessa työpaikassa kolmen työttömyyskuukauden jälkeen maaliskuussa. Olisi kyllä mieluummin kannattanut vain jäädä työttömäksi ja nauttimaan työttömyyskorvauksista, koska tämä uusi työ ja ala on mulle ihan liian vaikeaa. Stressaa, kun en löydä mitään muuta työtä. Olen käynyt tässäkin kuussa kolmessa eri paikassa työhaastattelussa, mutta mistään niistä ei ole kuulunut haastattelun jälkeen yhtään mitään. :/
Vierailija kirjoitti:
Jäin työttömäksi marraskuussa ja aloitin uudessa työpaikassa kolmen työttömyyskuukauden jälkeen maaliskuussa. Olisi kyllä mieluummin kannattanut vain jäädä työttömäksi ja nauttimaan työttömyyskorvauksista, koska tämä uusi työ ja ala on mulle ihan liian vaikeaa. Stressaa, kun en löydä mitään muuta työtä. Olen käynyt tässäkin kuussa kolmessa eri paikassa työhaastattelussa, mutta mistään niistä ei ole kuulunut haastattelun jälkeen yhtään mitään. :/
Ei se ole vaikeaa, vaan se on mielenkiintoin haaste ja mahdollisuus mitata omia rajoja.
Osoitan tässä sormella ensisijaisesti esimiehiä ja työnjohtoa. Jos ja kun oma asenne- ja halu on kohdallaan, niin sitä varten se symbioosi on siinä ympärillä, että kaikki pääsevät mukaan ja kehittyy.
Anna itsellesi aikaa...kyllä se vielä siitä lähtee.
Pääsin keväällä erään rekrytointifirman haastatteluun ja testeihin ja sitä kautta varsinaiseen työllistävän yrityksen haastatteluun. Rekrytointifirmasta soitettiin, että se yritys olisi kiinnostunut ottamaan minut töihin, mutta miettivät pari viikkoa, että miten perehdytys tapahtuu etätyöaikana. Sieltä ei kuulunut kuitenkaan mitään. Kyselin rekrytointifirmasta, ei tiennyt mitään, ja sitten sieltä yrityksestä, mutta en ole saanut ketään kiinni ja viesteihin ei vastata. Tästä on jo monta kuukautta. Olen hakenut koko ajan muualta töitä ja käynyt useissa haastatteluissakin, mutta ei ole tärpännyt.
Nyt löysin toisen rekrytointifirman työpaikkailmoituksen. Olivat hakemassa samaan yritykseen ja samaan tehtävään työntekijää. Nyt mietin, että kannattaakohan tuohon hakea.
Miks rainbowta eikä louis vuittonii kirjoitti:
En ole koskaan katsonut kieroon työttömiä mikä tulee kotoa opittuna tapana. Vanhempani olivat paria kuukautta lukuunottamatta koko lapsuuteni ajan töissä käyviä ja keskiluokkaisia, mutta ihmisten arvostus kumpusi luonteen ja arjen tekojen pohjalta eikä tiliotteen.
Työttömänä ja pienituloisena olen huomannut kuinka osa katsoo heti eri tavoin kun työttömyyteni paljastuu. Osa entisistä ystävistäni katkaisi jopa välit koska en kaiketi osannut eläytyä tarpeeksi omakotitalon lainanlyhennyksiin tai överiksi vedettyjen lomamatkojen taloudellisiin taakkoihin.
Työttömyys ei ole oma valintani ja haen aktiivisesti töitä. Välillä pääsen jopa haastatteluihinkin, mutta siihen se jää. Käy aika paljon itsetunnon ja mielenterveyden päälle tulla jatkuvasti torjutuksi.
Eniten harmittaa että niin työtodistukset kuin tutkintotodistuksetkin ovat kiitettäviä ja olen uhrannut paljon vapaa-aikaa näiden eteen, mutta silti työpaikat nappaa tyypit joilla on koulut jääneet kesken ja ovat eläneet läpi opintojensa vanhempiensa kustannuksella.
Korona-aika ehkä helpottaa leimaantumista ihmiskunnan pohjasakaksi kun sattuu olemaan työtön, mutta leima on edelleen olemassa. Tekisi monelle nokkaansa pitkin katsovalle gutaa joutua itse työttömäksi ja pelleillä läpi haastattelujen ja hakea turhaan kymmeniä töitä. Olisikohan ajatusmaailma silloin toinen?
Kaupan alalta loppuu 25000 työpaikkaa 10 vuoden sisällä. Mites heidän asuntolainat, onko maksettu jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ennätys on ollut melkein 800 hakijaa yhteen paikkaan mihin hain... Ap
Kääks, toi on paha.
Hieman off mutta vakavastikin;
On aika jännää että työttömille ei taida olla järjestetty mitään jokapäiväistä tapaa olla.
Jokainen joutunee kehittelee itse itselleen, nousenko ylös vaiko en?
Mitä jos työttömät joka arki aamulla klo 8.00 menisivät puistoon?
Kokoontuisivat satunnaisen työpaikan ovelle?
Tulisiko pomomies aamusta ja sanoisi että nyt tarvitaan kaks hyvää miestä?
Työttömät tarvitsisivat useasti enemmän monialaista tukea. Pelkkä TE-keskuksen kontakti ei ole riittävä. Pitäisi yhdistää laaja-alaisesti työvoima-, mielenterveys- ja sosiaalipalveluita ja ylläpitää aktiivisesti kontaktia työmarkkinoille.
Itselläni on pari pitkäaikaistyöttömää tuttavaa, ja muutamia huomioita heidän elämästään:
1) Rutiinien puute ja pahimmillaan ajelehtiva elämäntyyli. Ihan vuorokausirytmin ylläpidossa voi olla haasteita. Jos nukkuu puolille päivin, niin virka-aika on mennyt jo ohitse ennen kuin pääsee aloittamaan aktiivisesti päivän toimintoja. Vastavasti liiallinen jämähtäminen mukavuusalueelle ja jumiutuminen kotiin voi olla ongelma.
2) Vaikeus asettaa realistisia tavoitteita. Ei uskota omiin kykyihin tai tavoitellaan jotain, joka ei todellisuudessa ole mahdollista. Taustalla usein itsetunto-ongelmia ym.
3) Syrjäytyminen ja vieraantumien säännöllistä työtä tekevien ihmisten arjesta. Sosiaalinen piiri kapeutuu, ja ymärille kasautuu ihmisiä, joilla on vastaavia ongelmia. Tai ihmisiä, jotka tukevat haitallisia työttömyyttä tukevia käyttäytymismalleja, ts. liiallinen empatisointi ihmisen ongelmia kohtaan asioissa, joissa aikuisen ihmisen kuuluu pärjätä.
4) Koulutus ja sen merkitys. Usealla koulutus vanhenee muutamassa vuodessa. Jo vuoden työttömyyden, viimeistään 1.5 jälkeen olisi pitänyt olla opiskelemassa jotain muuta ammattiin johtavaa tutkintoa, jos työllistyminen ei ole onnistunut. Toiset saattavat myös opiskella asioita, jotka eivät realistisesti katsottuna tule koskaan työllistämään.
5) Kirjallisen ulosannin kehittäminen. Huono CV ei edistä mitään. Vastaavasti pelkkä CV ei riitä, vaan pitäisi osata muutenkin markkinoida itseään ja osaamistaan.
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, jossa työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Työkkäristä ei saa töitä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti. Se on kokopäiväinen tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että muutaman kerran kuukaudessa tekee hakemuksen paikkaan, joihin hakee satoja ihmisiä, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työttömyyden esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä syrjään työmarkkinoilta. Sadat työssäkäyvät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkäaikaistyöttömille. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee ja hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta. Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta työttömyydestä. Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa omaa työllistymistään. On ymmärrettävää, että työttömänä itsetunto laskee, ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annakun minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ennätys on ollut melkein 800 hakijaa yhteen paikkaan mihin hain... Ap
Kääks, toi on paha.
Hieman off mutta vakavastikin;
On aika jännää että työttömille ei taida olla järjestetty mitään jokapäiväistä tapaa olla.
Jokainen joutunee kehittelee itse itselleen, nousenko ylös vaiko en?
Mitä jos työttömät joka arki aamulla klo 8.00 menisivät puistoon?
Kokoontuisivat satunnaisen työpaikan ovelle?
Tulisiko pomomies aamusta ja sanoisi että nyt tarvitaan kaks hyvää miestä?
Ei aikuisille ihmisille tarvitse tehdä päiväohjelmaa. Normaali, terve ihminen osaa täyttää päivänsä mm. harrastuksilla, liikunnalla, sosiaalisella elämällä ja itsensä kehittämisellä.
Joskus 1920-luvulla tuollainen ulkona huutelu työmiehistä toimi, mutta nykyisin meillä on netti ja tekoäly. Miksi menisimme takaisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Työttömät tarvitsisivat useasti enemmän monialaista tukea. Pelkkä TE-keskuksen kontakti ei ole riittävä. Pitäisi yhdistää laaja-alaisesti työvoima-, mielenterveys- ja sosiaalipalveluita ja ylläpitää aktiivisesti kontaktia työmarkkinoille.
Itselläni on pari pitkäaikaistyöttömää tuttavaa, ja muutamia huomioita heidän elämästään:
1) Rutiinien puute ja pahimmillaan ajelehtiva elämäntyyli. Ihan vuorokausirytmin ylläpidossa voi olla haasteita. Jos nukkuu puolille päivin, niin virka-aika on mennyt jo ohitse ennen kuin pääsee aloittamaan aktiivisesti päivän toimintoja. Vastavasti liiallinen jämähtäminen mukavuusalueelle ja jumiutuminen kotiin voi olla ongelma.
2) Vaikeus asettaa realistisia tavoitteita. Ei uskota omiin kykyihin tai tavoitellaan jotain, joka ei todellisuudessa ole mahdollista. Taustalla usein itsetunto-ongelmia ym.
3) Syrjäytyminen ja vieraantumien säännöllistä työtä tekevien ihmisten arjesta. Sosiaalinen piiri kapeutuu, ja ymärille kasautuu ihmisiä, joilla on vastaavia ongelmia. Tai ihmisiä, jotka tukevat haitallisia työttömyyttä tukevia käyttäytymismalleja, ts. liiallinen empatisointi ihmisen ongelmia kohtaan asioissa, joissa aikuisen ihmisen kuuluu pärjätä.
4) Koulutus ja sen merkitys. Usealla koulutus vanhenee muutamassa vuodessa. Jo vuoden työttömyyden, viimeistään 1.5 jälkeen olisi pitänyt olla opiskelemassa jotain muuta ammattiin johtavaa tutkintoa, jos työllistyminen ei ole onnistunut. Toiset saattavat myös opiskella asioita, jotka eivät realistisesti katsottuna tule koskaan työllistämään.
5) Kirjallisen ulosannin kehittäminen. Huono CV ei edistä mitään. Vastaavasti pelkkä CV ei riitä, vaan pitäisi osata muutenkin markkinoida itseään ja osaamistaan.
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, jossa työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Työkkäristä ei saa töitä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti. Se on kokopäiväinen tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että muutaman kerran kuukaudessa tekee hakemuksen paikkaan, joihin hakee satoja ihmisiä, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työttömyyden esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä syrjään työmarkkinoilta. Sadat työssäkäyvät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkäaikaistyöttömille. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee ja hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta. Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta työttömyydestä. Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa omaa työllistymistään. On ymmärrettävää, että työttömänä itsetunto laskee, ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Nämä ovat varmasti joillekin hyviä asioita pohdittaviksi. Mutta vaikka jokainen kohta olisi kunnossa ja samalla olet yli 50-vuotias ja asut muualla kuin Helsingissä niin saatat olla pitkäaikaistyötön siitä huolimatta.
Ja silloin on ikävä lukea tällaisia kuvauksia, jotka kertovat siitä vääristyneestä asenteesta mikä monella tukevasti työelämässä "varmasti" olevalla on: pitkäaikaistyötön on elämänhallintansa menettänyt höpsö, jonka työttömys on oma vika.
Aina se ei ole eikä ihmisten leimaaminen auta mitään ongelmien poistamisessa.
Ongelma tässä maassa on se, että kaikille ei ole töitä. Siis sellaisia töitä, joista saa asiallisen palkan, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja ihminen voi myös juurtua omalle kotiseudulleen, eikä hänen tarvitse olla kuin nykyajan irtolaishuutalainen, joka vaeltaa kurjana pitkin maata työn perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantajilla on kissanpäivät kun voivat lappaa harjoittelijoita (opintoihin kuuluvat pakolliset harkat), karenssin pelottelemia työkokeilijoita ja pieniin työtunteihin tyytyviä opiskelijoita listoilleen. Ei tarvia maksella turhia kun saa ilmaista työvoimaa tai sitten niin pienellä tuntimäärällä suostuvaiset määräaikaiset työntekijät voi aina vaihtaa uuteen tai parin päivän viiveellä uusia määräaikaisen sopparin ettei vahingossakaan lomarahat kerry.
Työkkäri tai päättäjät eivät suostu näkemään tai myöntämään tätä ongelmaa lainkaan. Sitten raakutaan kuinka laiskoja työttömiä meillä Suomessa onkaan kun eivät saa töitä orjatyövoimalla pyörivistä firmoista tai ollaan ristille riiputtamassa kun et ota niin rupuista työtä vastaan jonka tulot ei yllä edes Kelan tukien tasolle.
Ei voi syyttää kaikkia työttömiä loisiksi kun systeemi itsessään on yksi mätäpaise ja harva saa osaamistaan vastaavaa työtä ja palkkaa.
Moniongelmaiset tarvitsisivat sen tuen ja resurssit mitkä tuhlataan turhaan byrokratiaan ja temputteluhankkeisiin. Ne oikeat patalaiskat ovat asia erikseen. Niiltä tuista pois 30%
Yksi hyvä korjausliike olisi KIELTÄÄ se, että samassa työpaikassa kiertää vuosikausia "harjoittelija" tai "työllistetty". Kun ilmaista tai puoli-ilmaista työntekijää ei saisikaan enää, yritys joutuisi palkkaamaan ihan oikean työntekijän. Veikkaan, että uusia työpaikkoja tulisi useita satoja.
Toisaalta samalla työteho kohenisi, koska uusi työntekijä pitää aina perehdyttää ja opastaa hommiinsa. Ok, on joitain töitä ja osaajia, joilla se ei vie aikaa, mutta yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät tarvitsisivat useasti enemmän monialaista tukea. Pelkkä TE-keskuksen kontakti ei ole riittävä. Pitäisi yhdistää laaja-alaisesti työvoima-, mielenterveys- ja sosiaalipalveluita ja ylläpitää aktiivisesti kontaktia työmarkkinoille.
Itselläni on pari pitkäaikaistyöttömää tuttavaa, ja muutamia huomioita heidän elämästään:
1) Rutiinien puute ja pahimmillaan ajelehtiva elämäntyyli. Ihan vuorokausirytmin ylläpidossa voi olla haasteita. Jos nukkuu puolille päivin, niin virka-aika on mennyt jo ohitse ennen kuin pääsee aloittamaan aktiivisesti päivän toimintoja. Vastavasti liiallinen jämähtäminen mukavuusalueelle ja jumiutuminen kotiin voi olla ongelma.
2) Vaikeus asettaa realistisia tavoitteita. Ei uskota omiin kykyihin tai tavoitellaan jotain, joka ei todellisuudessa ole mahdollista. Taustalla usein itsetunto-ongelmia ym.
3) Syrjäytyminen ja vieraantumien säännöllistä työtä tekevien ihmisten arjesta. Sosiaalinen piiri kapeutuu, ja ymärille kasautuu ihmisiä, joilla on vastaavia ongelmia. Tai ihmisiä, jotka tukevat haitallisia työttömyyttä tukevia käyttäytymismalleja, ts. liiallinen empatisointi ihmisen ongelmia kohtaan asioissa, joissa aikuisen ihmisen kuuluu pärjätä.
4) Koulutus ja sen merkitys. Usealla koulutus vanhenee muutamassa vuodessa. Jo vuoden työttömyyden, viimeistään 1.5 jälkeen olisi pitänyt olla opiskelemassa jotain muuta ammattiin johtavaa tutkintoa, jos työllistyminen ei ole onnistunut. Toiset saattavat myös opiskella asioita, jotka eivät realistisesti katsottuna tule koskaan työllistämään.
5) Kirjallisen ulosannin kehittäminen. Huono CV ei edistä mitään. Vastaavasti pelkkä CV ei riitä, vaan pitäisi osata muutenkin markkinoida itseään ja osaamistaan.
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, jossa työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Työkkäristä ei saa töitä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti. Se on kokopäiväinen tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että muutaman kerran kuukaudessa tekee hakemuksen paikkaan, joihin hakee satoja ihmisiä, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työttömyyden esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä syrjään työmarkkinoilta. Sadat työssäkäyvät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkäaikaistyöttömille. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee ja hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta. Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta työttömyydestä. Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa omaa työllistymistään. On ymmärrettävää, että työttömänä itsetunto laskee, ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Nämä ovat varmasti joillekin hyviä asioita pohdittaviksi. Mutta vaikka jokainen kohta olisi kunnossa ja samalla olet yli 50-vuotias ja asut muualla kuin Helsingissä niin saatat olla pitkäaikaistyötön siitä huolimatta.
Ja silloin on ikävä lukea tällaisia kuvauksia, jotka kertovat siitä vääristyneestä asenteesta mikä monella tukevasti työelämässä "varmasti" olevalla on: pitkäaikaistyötön on elämänhallintansa menettänyt höpsö, jonka työttömys on oma vika.
Aina se ei ole eikä ihmisten leimaaminen auta mitään ongelmien poistamisessa.
Ongelma tässä maassa on se, että kaikille ei ole töitä. Siis sellaisia töitä, joista saa asiallisen palkan, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja ihminen voi myös juurtua omalle kotiseudulleen, eikä hänen tarvitse olla kuin nykyajan irtolaishuutalainen, joka vaeltaa kurjana pitkin maata työn perässä.
No, tuossahan puhuttiin pitkäaikaistyöttömistä. Kyllä 3kk jälkeen se työllistyvien kerma on jo parhaiten karsiutunut. Sen jälkeen mahdollisuudet työllistyä heikkenevät oleellisesti. Ja asuminen alueella jolla ei ole töitä, on yksi noista. Osa ihmisistä on valmiita joustamaan jopa ihmissuhteiden kustannuksella, kun toiset jämähtävät ikuisiksi ajoiksi paikkakunnille, joissa ei ole töitä ja odottelevat, että sinne niitä tulisi. Tuo on mielestäni juuri sitä elämän realiteettien hyväksymistä. Tietysti asuinpaikan valitseminen on ihmisen perusoikeus, mutta se voi vaikuttaa sitten muuten kielteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annakun minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ennätys on ollut melkein 800 hakijaa yhteen paikkaan mihin hain... Ap
Kääks, toi on paha.
Hieman off mutta vakavastikin;
On aika jännää että työttömille ei taida olla järjestetty mitään jokapäiväistä tapaa olla.
Jokainen joutunee kehittelee itse itselleen, nousenko ylös vaiko en?
Mitä jos työttömät joka arki aamulla klo 8.00 menisivät puistoon?
Kokoontuisivat satunnaisen työpaikan ovelle?
Tulisiko pomomies aamusta ja sanoisi että nyt tarvitaan kaks hyvää miestä?
Ei aikuisille ihmisille tarvitse tehdä päiväohjelmaa. Normaali, terve ihminen osaa täyttää päivänsä mm. harrastuksilla, liikunnalla, sosiaalisella elämällä ja itsensä kehittämisellä.
Joskus 1920-luvulla tuollainen ulkona huutelu työmiehistä toimi, mutta nykyisin meillä on netti ja tekoäly. Miksi menisimme takaisinpäin?
Tarkoitin enempi että työttömyys konkretisoituisi ja päivittäistä rutiinia ja kontaktia samassa kohtalossa oleville. Tämä ketjuhan alkoi orastavasta pelosta ja jopa joku työtön voi tuntea häpeää kun työt loppu ja lopputili kädessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan et vanhemmilta periytyy kaikkea, no mun isä oli elämänsä viimeiset 20v työttömänä ja näytän aika hyvin seuraavan hänen jalanjälkiä mun 12v työttömyys putkella.
Niti-nati- niti... Ihme kitisijä.
Ootko ajatellut, että jospa et teksisikään niin kuin sun isä, vaan niin kuin joku toinen, jolla menee hyvin? Elämä on valintoja. Vaikka se sähköasentajan koulutus ... ymmärrätkö, että meillä on Suomessa maksuton kouluts? Monessa muussa maassa joutuisit maksamaan koulutuksesta, mutta sulle ei kelpaa edes ilmainen koulutus. Sieltä saa kouluruuatkin.
Elämästä vieraantuneet ihmisen puhetta. Peruskoulutuksen ja 1-2 koulutusta saa "ilmaiseksi", mutta sen jälkeen sinun pitää miettiä millä rahalla opiskelet ja syöt sen ajan ja pidät katon pään päällä. Opintotuella ei elä, joten moni tekee työtä lisäksi tai ottaa lainaa. Opintotukea ja -lainaa ei saa ikuisuuksia, vaan sen jälkeen mitää kaivaa omaa kukkaroa.
Nyt kun puhutaan siitä miten jokaisen pitää oppia uudessa ajassa jatkuvasti kouluttautumaan niin kummastelen kun kukaan ei puhu siitä, että millä rahalla tämä tehdään? Entä jos pitää mennä eri paikkakunnalle? Tai vaikka koulu olisi lähellä niin millä maksat normaalin elämisen, kustannat perheen menoja ym jos et saa mistään rahaa? Onko ajatus, että ihminen puurtaa töissä ja säästää pennosiaan pystyäkseen käymään taas koulun että pääsee töihin ja voi säästää rahaa seuraavaan koulutukseen kunnes on 70-vuotias, ei saa juuri eläkettä, koska viimeiset 20 vuotta on ollut paarialuokkaan kuuluva "liian vanha" ja muutenkin siinä jo saattaa hauta alkaa houkutellla.
Oikeasti Suomeen pitäisi saada kansalaispalkka ja ripeästi. Sen päälle voisi saada lisärahaa aktiivisuudesta kuten opiskelusta. Ja sitten pitäisi mahdollistaa etäopiskelu ilman, että tuet katkeavat. Nyt on nähty että etäopinnot toimivat. Jos olisi edes jokin määrä ilmaisia yliopisto-opintoja etänä tarjolla ja niitä saisi suorittaa niin osa ongelmista poistuisi sillä.
Meidän yhteiskunta toimii yhä vanhan sosiaalisen hierarkian ja kulttuuriin mukaisesti, kuten joskus viime vuosituhannella. Käyt ne koulut mihin on varaa ja sitten sinnittelet, niin saat rahaa joko vähän, sopivasti tai todella paljon.
Opiskelussa on myös sivistävä puolensa, mistä syystä vapauttaisin työttömille kaikenlaisen ei-välttämättä työllistävän opiskelun. Se, että maassa on fiksuja, sivistyneitä ja lukeneita ihmisiä on ETU, ei mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät tarvitsisivat useasti enemmän monialaista tukea. Pelkkä TE-keskuksen kontakti ei ole riittävä. Pitäisi yhdistää laaja-alaisesti työvoima-, mielenterveys- ja sosiaalipalveluita ja ylläpitää aktiivisesti kontaktia työmarkkinoille.
Itselläni on pari pitkäaikaistyöttömää tuttavaa, ja muutamia huomioita heidän elämästään:
1) Rutiinien puute ja pahimmillaan ajelehtiva elämäntyyli. Ihan vuorokausirytmin ylläpidossa voi olla haasteita. Jos nukkuu puolille päivin, niin virka-aika on mennyt jo ohitse ennen kuin pääsee aloittamaan aktiivisesti päivän toimintoja. Vastavasti liiallinen jämähtäminen mukavuusalueelle ja jumiutuminen kotiin voi olla ongelma.
2) Vaikeus asettaa realistisia tavoitteita. Ei uskota omiin kykyihin tai tavoitellaan jotain, joka ei todellisuudessa ole mahdollista. Taustalla usein itsetunto-ongelmia ym.
3) Syrjäytyminen ja vieraantumien säännöllistä työtä tekevien ihmisten arjesta. Sosiaalinen piiri kapeutuu, ja ymärille kasautuu ihmisiä, joilla on vastaavia ongelmia. Tai ihmisiä, jotka tukevat haitallisia työttömyyttä tukevia käyttäytymismalleja, ts. liiallinen empatisointi ihmisen ongelmia kohtaan asioissa, joissa aikuisen ihmisen kuuluu pärjätä.
4) Koulutus ja sen merkitys. Usealla koulutus vanhenee muutamassa vuodessa. Jo vuoden työttömyyden, viimeistään 1.5 jälkeen olisi pitänyt olla opiskelemassa jotain muuta ammattiin johtavaa tutkintoa, jos työllistyminen ei ole onnistunut. Toiset saattavat myös opiskella asioita, jotka eivät realistisesti katsottuna tule koskaan työllistämään.
5) Kirjallisen ulosannin kehittäminen. Huono CV ei edistä mitään. Vastaavasti pelkkä CV ei riitä, vaan pitäisi osata muutenkin markkinoida itseään ja osaamistaan.
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, jossa työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Työkkäristä ei saa töitä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti. Se on kokopäiväinen tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että muutaman kerran kuukaudessa tekee hakemuksen paikkaan, joihin hakee satoja ihmisiä, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työttömyyden esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä syrjään työmarkkinoilta. Sadat työssäkäyvät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkäaikaistyöttömille. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee ja hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta. Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta työttömyydestä. Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa omaa työllistymistään. On ymmärrettävää, että työttömänä itsetunto laskee, ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Nämä ovat varmasti joillekin hyviä asioita pohdittaviksi. Mutta vaikka jokainen kohta olisi kunnossa ja samalla olet yli 50-vuotias ja asut muualla kuin Helsingissä niin saatat olla pitkäaikaistyötön siitä huolimatta.
Ja silloin on ikävä lukea tällaisia kuvauksia, jotka kertovat siitä vääristyneestä asenteesta mikä monella tukevasti työelämässä "varmasti" olevalla on: pitkäaikaistyötön on elämänhallintansa menettänyt höpsö, jonka työttömys on oma vika.
Aina se ei ole eikä ihmisten leimaaminen auta mitään ongelmien poistamisessa.
Ongelma tässä maassa on se, että kaikille ei ole töitä. Siis sellaisia töitä, joista saa asiallisen palkan, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja ihminen voi myös juurtua omalle kotiseudulleen, eikä hänen tarvitse olla kuin nykyajan irtolaishuutalainen, joka vaeltaa kurjana pitkin maata työn perässä.
No, tuossahan puhuttiin pitkäaikaistyöttömistä. Kyllä 3kk jälkeen se työllistyvien kerma on jo parhaiten karsiutunut. Sen jälkeen mahdollisuudet työllistyä heikkenevät oleellisesti. Ja asuminen alueella jolla ei ole töitä, on yksi noista. Osa ihmisistä on valmiita joustamaan jopa ihmissuhteiden kustannuksella, kun toiset jämähtävät ikuisiksi ajoiksi paikkakunnille, joissa ei ole töitä ja odottelevat, että sinne niitä tulisi. Tuo on mielestäni juuri sitä elämän realiteettien hyväksymistä. Tietysti asuinpaikan valitseminen on ihmisen perusoikeus, mutta se voi vaikuttaa sitten muuten kielteisesti.
Ehkä tässä mielipiteessäsi on jonkin verran totuuden hiventä alle 35-vuotiaiden suhteen, mutta sama ei päde esim. viisikymppisiin. En usko, että viisikymppisten "kerma" työllistyy kaikkialla 3 kuukauden aikana, ei todellakaan. Ja vika ei ole viisikymppisissä, vaan rakenteissa ja työnantajissa ja työpaikkojen puutteessa.
"Osa ihmisistä on valmiita joustamaan jopa ihmissuhteiden kustannuksella". Onko tämä sinusta hyvä asia? Haluatko viedä yhteiskuntaa lisää tuohon suuntaan?
Ja tässäkin vaikuttaa ikä. VIisikymppinen on usein isä/äiti tai isovanhempi. Hänellä on sosiaalinen verkosto siellä minne on asettunut. Parikymppinen voi vielä seilata pitkin maata etsien paikkaansa, mutta sanoisin että on inhimillistä kaivata ns. kotiseutua ja asettumista aloilleen.
Vierailija kirjoitti:
Työttömät tarvitsisivat useasti enemmän monialaista tukea. Pelkkä TE-keskuksen kontakti ei ole riittävä. Pitäisi yhdistää laaja-alaisesti työvoima-, mielenterveys- ja sosiaalipalveluita ja ylläpitää aktiivisesti kontaktia työmarkkinoille.
Itselläni on pari pitkäaikaistyöttömää tuttavaa, ja muutamia huomioita heidän elämästään:
1) Rutiinien puute ja pahimmillaan ajelehtiva elämäntyyli. Ihan vuorokausirytmin ylläpidossa voi olla haasteita. Jos nukkuu puolille päivin, niin virka-aika on mennyt jo ohitse ennen kuin pääsee aloittamaan aktiivisesti päivän toimintoja. Vastavasti liiallinen jämähtäminen mukavuusalueelle ja jumiutuminen kotiin voi olla ongelma.
2) Vaikeus asettaa realistisia tavoitteita. Ei uskota omiin kykyihin tai tavoitellaan jotain, joka ei todellisuudessa ole mahdollista. Taustalla usein itsetunto-ongelmia ym.
3) Syrjäytyminen ja vieraantumien säännöllistä työtä tekevien ihmisten arjesta. Sosiaalinen piiri kapeutuu, ja ymärille kasautuu ihmisiä, joilla on vastaavia ongelmia. Tai ihmisiä, jotka tukevat haitallisia työttömyyttä tukevia käyttäytymismalleja, ts. liiallinen empatisointi ihmisen ongelmia kohtaan asioissa, joissa aikuisen ihmisen kuuluu pärjätä.
4) Koulutus ja sen merkitys. Usealla koulutus vanhenee muutamassa vuodessa. Jo vuoden työttömyyden, viimeistään 1.5 jälkeen olisi pitänyt olla opiskelemassa jotain muuta ammattiin johtavaa tutkintoa, jos työllistyminen ei ole onnistunut. Toiset saattavat myös opiskella asioita, jotka eivät realistisesti katsottuna tule koskaan työllistämään.
5) Kirjallisen ulosannin kehittäminen. Huono CV ei edistä mitään. Vastaavasti pelkkä CV ei riitä, vaan pitäisi osata muutenkin markkinoida itseään ja osaamistaan.
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, jossa työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Työkkäristä ei saa töitä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti. Se on kokopäiväinen tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että muutaman kerran kuukaudessa tekee hakemuksen paikkaan, joihin hakee satoja ihmisiä, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työttömyyden esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä syrjään työmarkkinoilta. Sadat työssäkäyvät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkäaikaistyöttömille. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee ja hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta. Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta työttömyydestä. Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa omaa työllistymistään. On ymmärrettävää, että työttömänä itsetunto laskee, ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Että minua oksettaa lukea tällaista vammaisolettamia ja alentuvaa soopaa täynnä olevaa tekstiä. Työnnä habituksesi, mt-ongemasi ja ennen kaikkea kirjallinen ulosantisi ja vuorokausirytmisi:D a nukseesi.
t. varakas akateeminen työtön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät tarvitsisivat useasti enemmän monialaista tukea. Pelkkä TE-keskuksen kontakti ei ole riittävä. Pitäisi yhdistää laaja-alaisesti työvoima-, mielenterveys- ja sosiaalipalveluita ja ylläpitää aktiivisesti kontaktia työmarkkinoille.
Itselläni on pari pitkäaikaistyöttömää tuttavaa, ja muutamia huomioita heidän elämästään:
1) Rutiinien puute ja pahimmillaan ajelehtiva elämäntyyli. Ihan vuorokausirytmin ylläpidossa voi olla haasteita. Jos nukkuu puolille päivin, niin virka-aika on mennyt jo ohitse ennen kuin pääsee aloittamaan aktiivisesti päivän toimintoja. Vastavasti liiallinen jämähtäminen mukavuusalueelle ja jumiutuminen kotiin voi olla ongelma.
2) Vaikeus asettaa realistisia tavoitteita. Ei uskota omiin kykyihin tai tavoitellaan jotain, joka ei todellisuudessa ole mahdollista. Taustalla usein itsetunto-ongelmia ym.
3) Syrjäytyminen ja vieraantumien säännöllistä työtä tekevien ihmisten arjesta. Sosiaalinen piiri kapeutuu, ja ymärille kasautuu ihmisiä, joilla on vastaavia ongelmia. Tai ihmisiä, jotka tukevat haitallisia työttömyyttä tukevia käyttäytymismalleja, ts. liiallinen empatisointi ihmisen ongelmia kohtaan asioissa, joissa aikuisen ihmisen kuuluu pärjätä.
4) Koulutus ja sen merkitys. Usealla koulutus vanhenee muutamassa vuodessa. Jo vuoden työttömyyden, viimeistään 1.5 jälkeen olisi pitänyt olla opiskelemassa jotain muuta ammattiin johtavaa tutkintoa, jos työllistyminen ei ole onnistunut. Toiset saattavat myös opiskella asioita, jotka eivät realistisesti katsottuna tule koskaan työllistämään.
5) Kirjallisen ulosannin kehittäminen. Huono CV ei edistä mitään. Vastaavasti pelkkä CV ei riitä, vaan pitäisi osata muutenkin markkinoida itseään ja osaamistaan.
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, jossa työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Työkkäristä ei saa töitä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti. Se on kokopäiväinen tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että muutaman kerran kuukaudessa tekee hakemuksen paikkaan, joihin hakee satoja ihmisiä, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työttömyyden esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä syrjään työmarkkinoilta. Sadat työssäkäyvät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkäaikaistyöttömille. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee ja hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta. Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta työttömyydestä. Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa omaa työllistymistään. On ymmärrettävää, että työttömänä itsetunto laskee, ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Että minua oksettaa lukea tällaista vammaisolettamia ja alentuvaa soopaa täynnä olevaa tekstiä. Työnnä habituksesi, mt-ongemasi ja ennen kaikkea kirjallinen ulosantisi ja vuorokausirytmisi:D a nukseesi.
t. varakas akateeminen työtön
Kiitos kun puit sanoiksi sen, mitä ajattelin mielessäni :)
SubMarin kirjoitti:
Ei se "hyvä" koulutus takaa tässä yhteiskunnassa vielä mitään, jos aiot mesnestyä.
Niillä "vihervassari" papereilla tehdään ainostaan pätkätöitä, tai jotain huuhaa nolla-tutkimuksia.
Kuten tuossa aiemmin todistellaan, niin kyllä se vaan heittäydyttävä markkinavoimien- ja elämän vietäviksi, ja testattava omakohtaisesti että mihin ne omat rahkeet todellisuudessa riittävät.
Olen asemassa, jossa itsevaltiaasti pääsee päättämään "otetaanko- vai jätetäänkö"... kiinnitän suurta huomiota siihen, minkälainen ihminen siellä vastapuolella oikein on. Haen ensisijassa hyviä aihioita ja oppimiselle avointa mieltä.
Nimittäin, se joka tietää sen, että "enhän minä tiedä tästä vielä oikeastaan paskaakaan", tietää jo aika hemmetin paljon.
Käytän myös vertausta: "Voi ne oppiarvot- ja CV:t olla miten vakuuttavia tahansa, mutta miten on, osaatko keittää kaurapuuroa".
T
Kirjoituksesi on hyvin ristiriitainen. Peräänkuulutat avointa mieltä, mutta tyrmäät tietyt alat ja tutkimuksen kovin sanoin. Ei, pelkkä koulutus ei kerro vielä ihmisen lahjoista ja osaamisesta, mutta tekstistäsi kuultaa viha joka ehkä kumpuaa omasta taustastasi. Miten on, osaat keittää kaurapuuroa ja tehdä yksinkertaisia rutiinitöitä kyseenalaistamatta ym. "persutöitä"(?), mutta osaatko tehdä laaja-alaista älyä ja asiaosaamista vaativaa työtä, johtaa, kehittää, keksiä, tuoda ja luoda jotain uutta jonkin asian tai ihmisryhmän hyväksi huomioiden kaikki muutkin kuin omaan osaamisalaasi kuuluvat vaikuttavat tekijät ja ryhmät. Osaatko arvioida miten eri vaihtoehdot vaikuttavat kerrannaisvaikutuksina? Osaatko hyödyntää oman ja muiden alojen "huuhaa-nollatutkimusta vai istutko laput silmillä tekemässä kuten aina ennenkin?
Niinpä niin. Puhumme eri kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Älä turhaan häpeä.
Tää Suomi vaan on taantunut tälläiseksi jälkisosialistikseksi virkamiesdiktatuuriksi.
Kelle vaan täällä maassa voi tulla ns. takaisku.
Suojassa ollaan vaan julkisen sektorin vakituisissa viroissa.
Täällä korkeastikoulutettujenkin kannattaa mennä raksalle, tai vaikkapa kassalle.
Ei oo helppoa.
50v. korkeastikoulutettu ei kelpaa ees raksalle apuhommiin vaikka kokemusta on raksahommista
Itselläni on pari töissä käyvää tuttavaa, ja muutamia huomioita heidän elämästään:
1) Huonot rutiinit, maneerit ja pahimmillaan ajelehtiva elämäntyyli ja välinpitämättömyys. Ihan vuorokausirytmin ylläpidossa voi olla haasteita. Kun kukkuu siideritölkki käsissä klo 16:30 töiden jälkeen, nukkuu huonosti vaikka luulisi saavansa ne 5 tuntia unta niin virka-aikana henkilö on kuin vajaateholla käyvä koneen osa. Aktiivisesti luetellaan kiireitä ja jauhetaan jaskaa toimistolla, tai laiskasti heilutellaan sormea läppärillä samalla kännykästä lempisarjaa binge-katsoen. toimintoja. Lliiallinen jämähtäminen mukavuusalueelle ja jumiutuminen voi olla ongelma.
2) Vaikeus asettaa realistisia tavoitteita. Ei uskota omiin kykyihin tai tavoitellaan jotain, joka ei todellisuudessa ole mahdollista. Taustalla usein itsetunto-ongelmia ym. Tämä näkyy niin, että kuvitellaan suoriutuvansa töissä mistä vaan ja lopputulos onkin hutaistu tai aikataulu pettää. Tai sitten ei saada mitään aikaan, kun alkaa pelottaa. Vastustetaan muutoksia, koska ne pelottaa. Vartioidaan omaa pallia, kadehditaan muita, pelätään että joku muu on parempi.
3) Syrjäytyminen ja vieraantumien erilaista elämää elävien ihmisten arjesta. Sosiaalinen piiri kapeutuu, ja ymärille kasautuu ihmisiä, joilla on vastaavia ongelmia tai samanlainen tilanne. Siinä sitten kuplassa r-verbiä käyttäen vahvistetaan vääriä asenteita ja käsityksiä, esim. työttömistä. Tai ihmisiä, jotka tukevat haitallisia käyttäytymismalleja, ts. liiallinen empatisointi ihmisen ongelmia kohtaan asioissa, joissa aikuisen ihmisen kuuluu pärjätä. Esim. jos on alkanut käyttää alkoholia rentoutumiskeinona töiden jälkeen, pitää vaan ottaa niskasta kiinni ja lopettaa se.
4) Koulutus ja sen merkitys. Usealla koulutus vanhenee muutamassa vuodessa. Jo vuoden määräaikaisuuden saati vakkarityön, viimeistään 1.5 jälkeen olisi pitänyt olla opiskelemassa jotain muuta ammattiin johtavaa tutkintoa, vaikka työt jatkuisivat. Toiset saattavat myös opiskella asioita, jotka eivät realistisesti katsottuna tule koskaan työllistämään, jos huonosti käy tai YT:t alkavat.
5) Kirjallisen ulosannin kehittäminen. Huono CV ei edistä mitään. Vastaavasti pelkkä CV ei riitä, vaan pitäisi osata muutenkin markkinoida itseään ja osaamistaan. Tätä ei jakseta opiskella, koska "mullahan on tässä vakaa työpaikka".
Jatkuu..
Alue: Aihe vapaa
Ei se "hyvä" koulutus takaa tässä yhteiskunnassa vielä mitään, jos aiot mesnestyä.
Niillä "vihervassari" papereilla tehdään ainostaan pätkätöitä, tai jotain huuhaa nolla-tutkimuksia.
Kuten tuossa aiemmin todistellaan, niin kyllä se vaan heittäydyttävä markkinavoimien- ja elämän vietäviksi, ja testattava omakohtaisesti että mihin ne omat rahkeet todellisuudessa riittävät.
Olen asemassa, jossa itsevaltiaasti pääsee päättämään "otetaanko- vai jätetäänkö"... kiinnitän suurta huomiota siihen, minkälainen ihminen siellä vastapuolella oikein on. Haen ensisijassa hyviä aihioita ja oppimiselle avointa mieltä.
Nimittäin, se joka tietää sen, että "enhän minä tiedä tästä vielä oikeastaan paskaakaan", tietää jo aika hemmetin paljon.
Käytän myös vertausta: "Voi ne oppiarvot- ja CV:t olla miten vakuuttavia tahansa, mutta miten on, osaatko keittää kaurapuuroa".
T