Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Ei se ole ilmainen koulutus jos joudut ottamaan opintolainaa jonka joudut maksamaan takaisin, ja ajokortittomana sähköasentajien tulee olemaan erittäin haastavaa työllistyä, ja en ole edes varma tarvitaanko tuon koulutuksen aikanakin jo ajokortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikein hetki on se, kun on jäänyt työttömäksi ja on kuitenkin pitänyt uuden paikan löytymistä vain ajan kysymyksenä, kun on hyvä työkokemus ja korkeakoulutus, huomatakseen, että kaikki puheet ikäsyrjinnästä pitävätkin paikkansa. Ja se on se asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Omalla alallani joutuu lisäksi toistuvasti seuraamaan kollegoiden toimintaa tiedotusvälineiden kautta ja toteamaan, että tuotakaan virhettä en olisi tehnyt. Mutta en silti halua viedä työpaikkaa nuoremmiltakaan. Ehkäpä he tarvitsevat sitä vielä itseänikin enemmän. Ja onhan tuo ruhtinaallinen työmarkkinatuki apuna..
Lähde hoivakotiin apulaiseksi. Palkka on yli triplasti sen mitä työmarkkinatuki, eikä tarvii olla koulutusta. Kaikki osaa auttaa, jos haluaa. Ei muuta kuin luuri käteen heti maanantaina ja soitto lähimpään hoivakotiin, tarjoudut keikkaa tekemään. siitä se lähtee ...
Mä haluisin nähdä sen hoivakodin kuka palkkaa kouluttamattoman ihmisen vakituiseen työsuhteeseen, muka triplasti se mitä työttömänä tienaa, eli mulla jäis käteen 2511e kuussa verojen jälkeen.
In your dreams.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikein hetki on se, kun on jäänyt työttömäksi ja on kuitenkin pitänyt uuden paikan löytymistä vain ajan kysymyksenä, kun on hyvä työkokemus ja korkeakoulutus, huomatakseen, että kaikki puheet ikäsyrjinnästä pitävätkin paikkansa. Ja se on se asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Omalla alallani joutuu lisäksi toistuvasti seuraamaan kollegoiden toimintaa tiedotusvälineiden kautta ja toteamaan, että tuotakaan virhettä en olisi tehnyt. Mutta en silti halua viedä työpaikkaa nuoremmiltakaan. Ehkäpä he tarvitsevat sitä vielä itseänikin enemmän. Ja onhan tuo ruhtinaallinen työmarkkinatuki apuna..
Minua vedettiin hihasta töihin jo ennen valmistumistani ja sen jälkeen 25 vuotta. Kun täysin 50 vuotta, työt sattumalta loppuivat, mutta uskoin saavani töitä yhtä helposti kuin ennenkin. En ollut urani aikana huonontunut yhtään, vaan hankkinut erittäin vakaan kokemuksen ja komean sarjan suosittelijoita. Valitettavasti minusta oli vuosi vuodelta tullut myös kalliimpi työllistettävä. En olisi uskonut, että en kelpaa oman alani töihin sen enempää kuin muillekaan aloille. Olisi kiva tietää, painaako ei-vastausten takana enemmän itse ikä vai koulutuksen ja iän tuoma palkkaluokka, mutta sitähän eivät rekrytoijat kerro.
Olen saanut töitä yli 50-vuotiaana. Vaihdoin alaa 53-vuotiaana ja sain töitä heti koulutuksen jälkeen, aluksi sijaisena ja vuoden päästä vakinaisena. Olen myös vaihtanut työpaikkaa sen jälkeen kaksi kertaa, molemmat vakituiseen työhön. Se on kyllä tosi että jos ikää on yli 50 vuotta ja koulutus on jostain 30 vuoden takaa, ja on vielä työttömänäkin, niin sitten voi olla tosi vaikea saada töitä, ellei jopa mahdoton. Ikä tuo myös elämänkokemusta, mitä arvostetaan monissa töissä, esimerkiksi vanhustenhoidossa. Ikää kun et voi muuttaa, niin käännä se eduksi, ja nuo muut asiat ovat sellaisia, että niihin voit kyllä vaikuttaa, Eli hanki tuore koulutus, jota arvostetaan, jolloin myös status muuttuu kun oot opiskelija etkä työtön, ja työllistyt paljon helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluisin nähdä sen hoivakodin kuka palkkaa kouluttamattoman ihmisen vakituiseen työsuhteeseen, muka triplasti se mitä työttömänä tienaa, eli mulla jäis käteen 2511e kuussa verojen jälkeen.
In your dreams.
Sullahan on hyvä työmarkkinatuki ... ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
297e asumistuki + työmarkkinatuki 540e, tämä siis verojen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluisin nähdä sen hoivakodin kuka palkkaa kouluttamattoman ihmisen vakituiseen työsuhteeseen, muka triplasti se mitä työttömänä tienaa, eli mulla jäis käteen 2511e kuussa verojen jälkeen.
In your dreams.
Noi hoiva-avustajat just on niitä kouluttamattomia. Kannattaa kysyä.
Työmarkkinatuesta jää useimmilla käteen verojen jälkeen noin 500 euroa. Hoiva-avustajana saa noin 1500. Saat sanoa hyvästit sossulle ja työkkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
297e asumistuki + työmarkkinatuki 540e, tämä siis verojen jälkeen.
Olen kuullut ennenkin, että kun on pitkään elänyt tukien varassa, niin tuntuu vaikealta luopua tuista.
Olishan tuo palkka kuitenkin suunnilleen tuplat nykytasoon nähden, ja toisekseen, tuo asumistukiasia pitää selvittää erikseen, ei sitä muuten tiedä laskeeko se ja jos laskee niin minkä verran.
Olen 26v.
Olin työelämässä 5v kun jouduin työttömäksi siitä pitkälle sairauslomalle.
En halua enää töihinkään kun poden paniikkihäiriöitä, olen introjen introvertti.
En pidä ihmisistä, tulen kyllä toimeen jotenkin.
Ennen tuota mustaa vaihetta olin iloinen, sain helposti uusia ystäviä, olin se joka loisti tuoden valon mukanaan.
Nautin kun sain huomioo, mutta kärsin kun hyvä ystäväni sanoi ei halua liikkua kanssani.
Olen siis palanut loppuun, en jaksa tätä sontaa enää.
Openi mies ampui kuulan kalloonsa jäätyään työttömäksi. Mietin millaista häpeää hän poti, mitä hän ajatteli kun oli suljettujen verhojen takana.
Kun kerroin psykalle ajatelleeni miten kuolis psykka teki kiirelähetteen.
Whatever.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikein hetki on se, kun on jäänyt työttömäksi ja on kuitenkin pitänyt uuden paikan löytymistä vain ajan kysymyksenä, kun on hyvä työkokemus ja korkeakoulutus, huomatakseen, että kaikki puheet ikäsyrjinnästä pitävätkin paikkansa. Ja se on se asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Omalla alallani joutuu lisäksi toistuvasti seuraamaan kollegoiden toimintaa tiedotusvälineiden kautta ja toteamaan, että tuotakaan virhettä en olisi tehnyt. Mutta en silti halua viedä työpaikkaa nuoremmiltakaan. Ehkäpä he tarvitsevat sitä vielä itseänikin enemmän. Ja onhan tuo ruhtinaallinen työmarkkinatuki apuna..
Tässä kohtaa repesin nauruun: "...en silti halua viedä työpaikkaa nuoremmiltakaan"! Eikö sulle siis edes kelpaisi työpaikka? Eli et ole tosissasi edes töitä hakenut!
Tämä selittää sen, miksi Suomessa voi olla samaan aikaan pikäaikaistyöttömiä ja työvoimapulaa niin paljon, että monet muuttaa tänne töihin Virosta, Puolasta, jopa Filippiineilta saakka. Eihän nää meidän "työttömät" mihinkään töihin edes halua. Työmarkkinatuki tuskin on liian iso (ei se ole), mutta sen maksaminen pitäisi lopettaa näille, jotka ei edes yritä työllistyä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v.
Olin työelämässä 5v kun jouduin työttömäksi siitä pitkälle sairauslomalle.
En halua enää töihinkään kun poden paniikkihäiriöitä, olen introjen introvertti.
En pidä ihmisistä, tulen kyllä toimeen jotenkin.
Ennen tuota mustaa vaihetta olin iloinen, sain helposti uusia ystäviä, olin se joka loisti tuoden valon mukanaan.
Nautin kun sain huomioo, mutta kärsin kun hyvä ystäväni sanoi ei halua liikkua kanssani.
Olen siis palanut loppuun, en jaksa tätä sontaa enää.Openi mies ampui kuulan kalloonsa jäätyään työttömäksi. Mietin millaista häpeää hän poti, mitä hän ajatteli kun oli suljettujen verhojen takana.
Kun kerroin psykalle ajatelleeni miten kuolis psykka teki kiirelähetteen.
Whatever.
Tsemppiä. Ei sairauslomalla kuulukaan hakea töitä. Onneksi sulle kävi paremmin kuin open miehelle. Olet niin nuori että ehdit vielä tehdä töitä vaikka kuinka paljon, kunhan kuntoudut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minä olen näiden päätyyppiryhmien ulkopuolella. Hain ensimmäiset kaksi vuotta kaikkea, mihin uskoin pystyväni. Neljänsadan turhan hakemuksen jälkeen hahmotin kokonaiskuvan paremmin ja hain vain paikkoja, jotka olisivat parantaneet tilannettani. Kuuden työttömyysvuoden jälkeen tiedän, että en kelpaa mihinkään työhön. Missä vaiheessa saan kokonaan lopettaa työstä haaveilemisen? Työkkäri lopetti sen jo.
Mä oon ollu 12v putkeen työttömänä ja silti työkkäri jaksaa uskoa mun työllistymiseen, ite oon luopunu toivosta vuosia sitten. En edes puhelinmyyjäksi ole päässyt.
Sulla onkin asennevamma. Sitä on vaikea toisen korjata, jos sitä ei itse näe.
Jaa. ite oon yrittänyt pysytellä työttömänä, mutta sitten ajattelin, että haen läpällä vaan jotain hommaa, jos työkkäri alkaa kuumotella ja lähetin yhden työpaikkahakemuksen. Sain paikan samantien..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totuudentorvi peilisi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä olen näiden päätyyppiryhmien ulkopuolella. Hain ensimmäiset kaksi vuotta kaikkea, mihin uskoin pystyväni. Neljänsadan turhan hakemuksen jälkeen hahmotin kokonaiskuvan paremmin ja hain vain paikkoja, jotka olisivat parantaneet tilannettani. Kuuden työttömyysvuoden jälkeen tiedän, että en kelpaa mihinkään työhön. Missä vaiheessa saan kokonaan lopettaa työstä haaveilemisen? Työkkäri lopetti sen jo.
Mä oon ollu 12v putkeen työttömänä ja silti työkkäri jaksaa uskoa mun työllistymiseen, ite oon luopunu toivosta vuosia sitten. En edes puhelinmyyjäksi ole päässyt.
Sulla onkin asennevamma. Sitä on vaikea toisen korjata, jos sitä ei itse näe.
Itse ainakin koin muiden asennevamman suurimmaksi työllistymisen esteeksi. Kun jäi työttömäksi itsestä riippumattomista syistä äitiysloman aikana - se on laillista, kun konkurssi sattuu kohdalle - niin oli aika paljon tehtävä töitä että niitä sai. Sain lopulta ja nyt pomo ihmettelee, miten olen voinut olla työtön, kun osaan, teen ja saan aikaan niin paljon enemmän kuin edeltäjäni samassa ajassa. Minsuta ei harjoittelupaikassa oikein pidetty liiallisen tehokkuuden ja osaamisen takia. Luulin, että näyttämällä rahkeeni vakipaikka irtoaisi, mutta ei tullut mieleenkään, että vakinaiset inhoaisivat sitä ja haukkuisivat pomolle asioista, jotka ovat heidän omia virheitään. Mutta onneksi en sinne työllistynyt ja sain lopulta hyvän paikan, aika hyvän tuurin ansiosta. Sanon, että tässä oli 60 % tuuria, 20 % kokemusta, 10 % koulutusta ja loput muita ominaisuuksia ja seikkoja, mitkä asiaan vaikuttivat.
En kannata laiskuutta muttei myöskään hyväksikäyttöä. Ihmetyttää vähän, että tänä päivänä ei haluta kuulua ammattiliittoon (vaikka nyt olisi paljon suurempi syy siihen kuin esim. 80-luvulla), suostutaan aika helposti alistamiseen ja hyväksikäyttöön. Sitä myös tuetaan ostamalla esim. Amazonilta tuotteita, vaikka on hyvin tiedossa, että kohtelevat työntekijöitänsä huonosti ja käyttävät heitä hyväksi. Omistaja on maailman rikkaimpia (ellei rikkain) ja tätä ollaan valmiit riktastuttamaan lisää, vaikkei lisäksi veronsa maksa edes Yhdysvaltoihin, saatikka Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
totuudentorvi peilisi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä olen näiden päätyyppiryhmien ulkopuolella. Hain ensimmäiset kaksi vuotta kaikkea, mihin uskoin pystyväni. Neljänsadan turhan hakemuksen jälkeen hahmotin kokonaiskuvan paremmin ja hain vain paikkoja, jotka olisivat parantaneet tilannettani. Kuuden työttömyysvuoden jälkeen tiedän, että en kelpaa mihinkään työhön. Missä vaiheessa saan kokonaan lopettaa työstä haaveilemisen? Työkkäri lopetti sen jo.
Mä oon ollu 12v putkeen työttömänä ja silti työkkäri jaksaa uskoa mun työllistymiseen, ite oon luopunu toivosta vuosia sitten. En edes puhelinmyyjäksi ole päässyt.
Sulla onkin asennevamma. Sitä on vaikea toisen korjata, jos sitä ei itse näe.
Itse ainakin koin muiden asennevamman suurimmaksi työllistymisen esteeksi. Kun jäi työttömäksi itsestä riippumattomista syistä äitiysloman aikana - se on laillista, kun konkurssi sattuu kohdalle - niin oli aika paljon tehtävä töitä että niitä sai. Sain lopulta ja nyt pomo ihmettelee, miten olen voinut olla työtön, kun osaan, teen ja saan aikaan niin paljon enemmän kuin edeltäjäni samassa ajassa. Minsuta ei harjoittelupaikassa oikein pidetty liiallisen tehokkuuden ja osaamisen takia. Luulin, että näyttämällä rahkeeni vakipaikka irtoaisi, mutta ei tullut mieleenkään, että vakinaiset inhoaisivat sitä ja haukkuisivat pomolle asioista, jotka ovat heidän omia virheitään. Mutta onneksi en sinne työllistynyt ja sain lopulta hyvän paikan, aika hyvän tuurin ansiosta. Sanon, että tässä oli 60 % tuuria, 20 % kokemusta, 10 % koulutusta ja loput muita ominaisuuksia ja seikkoja, mitkä asiaan vaikuttivat.
Joo, älähän ota itseesi. Sä et ollutkaan 12 vuotta pitkäaiakaistyöttömänä vaan teit paljon töitä sen eteen, että sait työpaikan. Ei sulla mitään asennevammaa olekaan, vaan juuri noinhan jokainen normaali ihinen tekee, että jos tulee vastoinkäymisiä, vaikka konkurssi, niin haetaan muualta hommia, vaikka onkin aluksi vaikeaa. Noi harjoittelijoita palkkaavat firmat onkin usein aika riistopaikkoja, joissa harjoittelijat vaihtuu, eikä ne yleensä edes yritä palkata vakinaiseksi vaan ottaa uuden harjoittelijan kun halvalla saa. Sen kun kestää, niin sitä kautta voi kuitenkin saada muualta oikean työn. Moni on saanut. Mutta tää kitisijä vaan keksii verukkeita, miksi ei voi edes hakea opiskelemaan, maassa missä on ilmaista koulutusta tarjolla. Sillä on oikeasti asennevamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v.
Olin työelämässä 5v kun jouduin työttömäksi siitä pitkälle sairauslomalle.
En halua enää töihinkään kun poden paniikkihäiriöitä, olen introjen introvertti.
En pidä ihmisistä, tulen kyllä toimeen jotenkin.
Ennen tuota mustaa vaihetta olin iloinen, sain helposti uusia ystäviä, olin se joka loisti tuoden valon mukanaan.
Nautin kun sain huomioo, mutta kärsin kun hyvä ystäväni sanoi ei halua liikkua kanssani.
Olen siis palanut loppuun, en jaksa tätä sontaa enää.Openi mies ampui kuulan kalloonsa jäätyään työttömäksi. Mietin millaista häpeää hän poti, mitä hän ajatteli kun oli suljettujen verhojen takana.
Kun kerroin psykalle ajatelleeni miten kuolis psykka teki kiirelähetteen.
Whatever.Tsemppiä. Ei sairauslomalla kuulukaan hakea töitä. Onneksi sulle kävi paremmin kuin open miehelle. Olet niin nuori että ehdit vielä tehdä töitä vaikka kuinka paljon, kunhan kuntoudut.
Kiitos koko sydämestäni, joku välitti tuntui hyvältä. Olen ajatellut haluaisin perheen ja hoitaisin muksut ja miehen, ohessa kodin, tai sitten opiskelen kokonaan uuden ammatin.
Painostusta on tullut ja syyllistämistä, mene ja tee...mutta kun en jaksa, onko pakko?
Minä olen joskus ”haaveillut” että olisin työtön. Älkää käsittäkö väärin, olen äärettömän kiitollinen, että minulla on koulutustani vastaava mukava työ, kiva työporukka ja olen ollut todellinen Hannu Hanhi, kun olen aina saanut töitä heti kun olen hakenut. Mutta näin reilu 42-vuotiaana tuntuu, että joskus olisi voinut pitää vaikka pientä huilia. Lapsistakaan en ehtinyt olla kotona kun sen vuoden verran, kun silloinkin oli joku mieletön tuuri, että sain toisella kerralla vuodeksi koulutustani vastaavia töitä ja toisella kerralla vakipaikan, siis melkein heti kun jäin työttömäksi työnhakijaksi. Ja kolmannen lapsen kohdalla olin ehtinyt juuri saada toisen maisteritutkinnon valmiiksi ja sain taas heti töitä uudessa ammatissa.
Jälkikäteen olen usein ajatellut, että olisinpa ehtinyt olla lasten kanssa pitempään kotona. Mutta en ole malttanut olla ottamatta paikkaa vastaan ja kertaakaan ei ollut vakipaikkaa mihin palata. Paitsi tämän nuorimman kohdalla, mutta silloin taas sain sen uuden ammatin vakipaikan.
Joskus ajattelen, että olisi ihana käydä päivällä kävelyllä tai salilla, että olisi ehtinyt saattaa lapsia kouluun ja tulla vastaan. Mutta ei ole ollut rahaa olla töistä pois.
En luopuisi työpaikastani, koska ymmärrän mikä stressi työttömyyteen liittyy, mutta hetken aikaa se vapaus voisi olla ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v.
Olin työelämässä 5v kun jouduin työttömäksi siitä pitkälle sairauslomalle.
En halua enää töihinkään kun poden paniikkihäiriöitä, olen introjen introvertti.
En pidä ihmisistä, tulen kyllä toimeen jotenkin.
Ennen tuota mustaa vaihetta olin iloinen, sain helposti uusia ystäviä, olin se joka loisti tuoden valon mukanaan.
Nautin kun sain huomioo, mutta kärsin kun hyvä ystäväni sanoi ei halua liikkua kanssani.
Olen siis palanut loppuun, en jaksa tätä sontaa enää.Openi mies ampui kuulan kalloonsa jäätyään työttömäksi. Mietin millaista häpeää hän poti, mitä hän ajatteli kun oli suljettujen verhojen takana.
Kun kerroin psykalle ajatelleeni miten kuolis psykka teki kiirelähetteen.
Whatever.Tsemppiä. Ei sairauslomalla kuulukaan hakea töitä. Onneksi sulle kävi paremmin kuin open miehelle. Olet niin nuori että ehdit vielä tehdä töitä vaikka kuinka paljon, kunhan kuntoudut.
Kiitos koko sydämestäni, joku välitti tuntui hyvältä. Olen ajatellut haluaisin perheen ja hoitaisin muksut ja miehen, ohessa kodin, tai sitten opiskelen kokonaan uuden ammatin.
Painostusta on tullut ja syyllistämistä, mene ja tee...mutta kun en jaksa, onko pakko?
Anna ajan kulua jonkin aikaa. Itse olin aika puhki avioeron ja opiskelujen valmistumisen sattuessa samaan aikaan. Keskivaikea masennus todettiin, en jaksanut kunnolla kävellä sataa metriä.
Vika ei ole sinussa vaan aivosi tekevät taustalla asioita joihin et voi vaikuttaa. Elämä paranee, usko siihen, niin kävi minullekin vaikka teki tiukkaa pari vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kun teet töitä jotta mä saan rahaa sun tilistä.
Ja viime vuonna lähetin melkeen 400 paikkaan työhakemuksen, ja mitä siitä jäi mulle käteen? Menetettyä aikaa siitä jäi käteen, oisin voinu tuonkin ajan käyttää nukkumiseen. Ja oli kuukausia joina pääsin 12 haastatteluun, ja mä oon muka laiska? Selvä juttu. Oli päiviä joina mulla oli 5 haastattelua, mutta jos en kelpaa niin en kelpaa.