Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nimeä voisi muuttaa tai käyttää "Työnhakija"? "Työtön" on niin masentava sana.
Suorastaan lamaannuttava.Minä suosittelen sanaa "työpaikaton". Työpaikaton on henkilö jolla ei ole työpaikkaa, vaikka sellaisen ansaitsisi, haluaisi ja tarvitsisi.
Työpaikaton kuulostaa yhtä leimaavalta ja alentuvalta kuin asunnoton/koditon. Sori, mutta silloin tulisi aika alentava olo kun pitäisi kuvailla elämäntilannetta esim. Työhaastattelussa: "olen tällä hetkellä työpaikaton". :( ei kauhean hyvää kuvaa anna.
Parempi olisi sanonta VALTION UHRI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nimeä voisi muuttaa tai käyttää "Työnhakija"? "Työtön" on niin masentava sana.
Suorastaan lamaannuttava.Minä suosittelen sanaa "työpaikaton". Työpaikaton on henkilö jolla ei ole työpaikkaa, vaikka sellaisen ansaitsisi, haluaisi ja tarvitsisi.
Työpaikaton kuulostaa yhtä leimaavalta ja alentuvalta kuin asunnoton/koditon. Sori, mutta silloin tulisi aika alentava olo kun pitäisi kuvailla elämäntilannetta esim. Työhaastattelussa: "olen tällä hetkellä työpaikaton". :( ei kauhean hyvää kuvaa anna.
Parempi olisi sanonta VALTION UHRI
Termiä työpaikaton voisi käyttää myös etätöitä tekevät, freelanserit ja esim. kiertävät palvelutyöntekijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan et vanhemmilta periytyy kaikkea, no mun isä oli elämänsä viimeiset 20v työttömänä ja näytän aika hyvin seuraavan hänen jalanjälkiä mun 12v työttömyys putkella.
Niti-nati- niti... Ihme kitisijä.
Ootko ajatellut, että jospa et teksisikään niin kuin sun isä, vaan niin kuin joku toinen, jolla menee hyvin? Elämä on valintoja. Vaikka se sähköasentajan koulutus ... ymmärrätkö, että meillä on Suomessa maksuton kouluts? Monessa muussa maassa joutuisit maksamaan koulutuksesta, mutta sulle ei kelpaa edes ilmainen koulutus. Sieltä saa kouluruuatkin.
Elämästä vieraantuneet ihmisen puhetta. Peruskoulutuksen ja 1-2 koulutusta saa "ilmaiseksi", mutta sen jälkeen sinun pitää miettiä millä rahalla opiskelet ja syöt sen ajan ja pidät katon pään päällä. Opintotuella ei elä, joten moni tekee työtä lisäksi tai ottaa lainaa. Opintotukea ja -lainaa ei saa ikuisuuksia, vaan sen jälkeen mitää kaivaa omaa kukkaroa.
Nyt kun puhutaan siitä miten jokaisen pitää oppia uudessa ajassa jatkuvasti kouluttautumaan niin kummastelen kun kukaan ei puhu siitä, että millä rahalla tämä tehdään? Entä jos pitää mennä eri paikkakunnalle? Tai vaikka koulu olisi lähellä niin millä maksat normaalin elämisen, kustannat perheen menoja ym jos et saa mistään rahaa? Onko ajatus, että ihminen puurtaa töissä ja säästää pennosiaan pystyäkseen käymään taas koulun että pääsee töihin ja voi säästää rahaa seuraavaan koulutukseen kunnes on 70-vuotias, ei saa juuri eläkettä, koska viimeiset 20 vuotta on ollut paarialuokkaan kuuluva "liian vanha" ja muutenkin siinä jo saattaa hauta alkaa houkutellla.
Oikeasti Suomeen pitäisi saada kansalaispalkka ja ripeästi. Sen päälle voisi saada lisärahaa aktiivisuudesta kuten opiskelusta. Ja sitten pitäisi mahdollistaa etäopiskelu ilman, että tuet katkeavat. Nyt on nähty että etäopinnot toimivat. Jos olisi edes jokin määrä ilmaisia yliopisto-opintoja etänä tarjolla ja niitä saisi suorittaa niin osa ongelmista poistuisi sillä.
Meidän yhteiskunta toimii yhä vanhan sosiaalisen hierarkian ja kulttuuriin mukaisesti, kuten joskus viime vuosituhannella. Käyt ne koulut mihin on varaa ja sitten sinnittelet, niin saat rahaa joko vähän, sopivasti tai todella paljon.
Opiskelussa on myös sivistävä puolensa, mistä syystä vapauttaisin työttömille kaikenlaisen ei-välttämättä työllistävän opiskelun. Se, että maassa on fiksuja, sivistyneitä ja lukeneita ihmisiä on ETU, ei mikään ongelma.
Omalla rahalla, velalla. Ei se niin vii olla, että sama tyyppi opiskelee monta tutkintoa, ja muut elättää.
Vasemmisto, Vihreät, ja Demarit haluavat koululttaa niin pitkälle, että kaikki pääsevät eläkkeelle suoraaan koulun penkiltä. Siihenhän tämä nyky suuntaus tähtää"!
Minulla ei ole sympatiaa ap:lle eikä ihmisille, jotka kouluttautuu johonkin ja sitten ei saakaan hommaa. Joko: kouluttauduit alalle jolla ei ole töitä, tai, et ole haluttu työnhakija, tai, et hae tarpeeksi paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kaikki kuvittelevat voivansa aloittaa maisterin papereilla johtotasolta hyvällä palkalla. Ei tajuta että uran ja aseman eteen pitää tehdä työtä. Olen 38v maisteri, 12v oman alan töitä takana, ikinä en ole ollut työtön, mutta en ole kyllä nirsoillutkaan enkä työtä pelännyt.
Töitä löytyy aina. Mansikkapellollekin etsitään työntekijöitä tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4) Koulutus ja sen merkitys. Usealla koulutus vanhenee muutamassa vuodessa. Jo vuoden määräaikaisuuden saati vakkarityön, viimeistään 1.5 jälkeen olisi pitänyt olla opiskelemassa jotain muuta ammattiin johtavaa tutkintoa, vaikka työt jatkuisivat. Toiset saattavat myös opiskella asioita, jotka eivät realistisesti katsottuna tule koskaan työllistämään, jos huonosti käy tai YT:t alkavat.
Mistä opiskelupaikka kaikille suomen työssäkäyville, jos puolentoista vuoden välein pitää olla uudessa koulutuksessa? Mistä sellainen opiskelupaikka, jonka sinä hyväksyt tarpeeksi työllistäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Töitä löytyy aina. Mansikkapellollekin etsitään työntekijöitä tällä hetkellä.
Ei ne halua suomalaisia jotka tuntevat työlainsäädännön ja oikeutensa. Menisitkö itse jos nyt olisit työtä vailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töitä löytyy aina. Mansikkapellollekin etsitään työntekijöitä tällä hetkellä.
Suomalaiset eivät kelpaa, se nähtiin viime keväänä.
Suomalaiset eivät kelpaa myöskään turkistarhoille tai rakennustöihin.
Tänään uutinen "Eläkkeeltä töihin palaaville pohditaan uutta veroetua". SIis jos palaa eläkkeeltä töihin, saisi Ruotsin malliin esim. 20% verohelpotusta.
Anteeksi mutta miksi halutaan tuoda työttömät takaisin, kun NIITÄ TYÖPAIKKOJA EI OLE eikä näytä tulevan?
Ja tuostahan seuraa se, että kaikki jäävät ensin eläkkeelle ja sitten tulevat oven taakse huutelemaan, että tulisin nyt takaisin kun ei tarvi verojakaan maksaa niin paljoa.
Mistä ne uudet työpaikat tulevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä työttömälle on siitä, vaikka kaikki ymmärtäisivät.
No niinpä. Ei sillä ymmärryksellä mitään tee.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ja sitten sinne valitaan suhteilla joku.
Kaikki työssäkäyvät on narskuja, kyynärpäillään ja manipuloinnillaan eteneviä pyrkyreitä,empatiakyvyttömiä, juoppoja, lusmuja, besserwissereitä, holtittomia rahan tuhlaajia/ei elämänhallintaa yhtään (itketään vähän väliä että väh.4000€/kk palkka ei riitä mihinkään jne.)turhaan saikuttajia,laiskoja (itketään koko ajan kun on niiiin raskasta töissä, ja lasketaan päiviä ja minuutteja seuraavaan lomaan) jne.samaan tyyliin kun kaikki työttömät kuulemma vaan makaavat sohvilla velttoina runsaiden tukien varassa ja kaikki on niin stressitöntä ja kivaa lomailua vaan...Silti ei haluta kokeilla työttömän elämää itse, pelkällä työmarkkinatuella varsinkaan, jännä juttu on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Älä turhaan häpeä.
Tää Suomi vaan on taantunut tälläiseksi jälkisosialistikseksi virkamiesdiktatuuriksi.
Kelle vaan täällä maassa voi tulla ns. takaisku.
Suojassa ollaan vaan julkisen sektorin vakituisissa viroissa.
Täällä korkeastikoulutettujenkin kannattaa mennä raksalle, tai vaikkapa kassalle.
Ei oo helppoa.
50v. korkeastikoulutettu ei kelpaa ees raksalle apuhommiin vaikka kokemusta on raksahommista
Yli 50 vuotiaan kannattaa vakavasti harkita yrityksen perustamista jos työelämässä haluaa olla mukana.
Sanomattakin lienee selvää että liiketoimintalogiikka kannattaa miettiä perusteellisesti ja eikä pidä kaihtaa uusimpien teknologioiden häpeämätöntä soveltamista ja hyödyntömistö. Esim. sihteerit ym. toimistotyöntekijät palkataan etänä Filippiineiltä tms. ja markkina-alueena pitää alusta asti olla vähintäänkin kaikki länsimaat ym. sivistysvaltiot.
Toki tuossa on paljon hanskattavaa ja varmasti joutuu opiskelemaan päivittäin jotakin uutta, mutta vaihtoehtona lienee aikaistetulle eläkkeelle jääminen (omalla tai yhteiskunnan kustannuksella) tai loputon ja tyhjänpäiväinen palkkatyönhaku.
Koomista lukea näitä iltavirkkujen huolestumisia työttömän arkirytmistä, kun on ollut 30 vuotta työttömänä.
Ei tämä elo poikkea työssäkäyvän elosta juuri mitenkään, kuudelta nousen joka aamu koska olen aamuvirkku, viimeistään seitsemältä. Nukkumaan kymmeneltä.
Vuorokausirytmini häiritsee ehkä työssäkäyviä, jotka yrittävät nukkua puoleen päivään viikonloppuisin.
Lounaan valmistan klo 11. Sitä ennen jo yleensä jo päivän hommat hoidettu. Päivä alkaa olla ohi klo 12, sitten voi ottaa jo vähän rennommin.
Vierailija kirjoitti:
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, kun työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Aiemmin mainittu muutosvastarinta. Ei haluta verkostoitua tai edes selvittää työmarkkinoiden tilaa ja omaa markkina-arvoa siellä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti myös silloin kun on töissä! Se on tärkeä tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että kuvittelee olevansa haluttua kermaa, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työuran esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan. Kaikkien mielestä pitkään samassa paikassa ollut on urautunut fossiili, joka on vastarintainen ja jonka osaaminen on vanhentunutta. Mikä onkin ihan totta.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä jatkuvasti kaljalle tai saikulle Sadat työttömät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkään urautuneesti töitä tehneell. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee, tottuu siihen, että Pirkko-Kaarinalla on aina lounastahrat rinnuksilla tai siihen, että kotona on kiva olla reikäisissä kasariverskoissa etähommissa. Hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta ja nykyajan työmaailmasta Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta asennevammasta ja ovat olleet pitkään töissä, usein samassa työpaikassa Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa elämäänsä On ymmärrettävää, että työssäkäyvänkin itsetunto voi laskea (ihan totta!) ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!
Tällaisen litanian kirjoittaa nuori ihminen, joka ei usko ikinä itse sortuvansa moiseen tilaan. Samasta tuutista kuin nämä että kun pitää huolta itsestään, ei rupsahda nelikymppisenä ym.
Alue: Aihe vapaa
6) Heikko kyky ratkaista ongelmia ja sietää vastoinkäymisiä. Sairausloma ei ole ratkaisu tilanteessa, kun työelämässä tulee vastaan haasteita. Se on usein jopa ongelmien pakenemista.
7) Aktiivisuuden puute. Aiemmin mainittu muutosvastarinta. Ei haluta verkostoitua tai edes selvittää työmarkkinoiden tilaa ja omaa markkina-arvoa siellä. Töitä pitää etsiä aktiiivisesti myös silloin kun on töissä! Se on tärkeä tehtävä, kun töitä ei ole. Se, että kuvittelee olevansa haluttua kermaa, ei ole riittävä.
8) Vaikeus hahmottaa oma työmarkkina-arvo. Pitkällisen työuran esim. yli 2v. jälkeen ei voi odottaa pääsevänsä suoraan hyviin töihin, vaan pitää aloittaa pohjalta. Yleensä niistä töistä, joita opskelijat tekevät opiskeluaikanaan. Kaikkien mielestä pitkään samassa paikassa ollut on urautunut fossiili, joka on vastarintainen ja jonka osaaminen on vanhentunutta. Mikä onkin ihan totta.
9) Mielenterveysongelmat ja epämääräiset fyysiset rajoitteet. Moni kärsii niistä, ja ne on hyvä hoitaa kuntoon. Mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan yksin syy jäädä jatkuvasti kaljalle tai saikulle Sadat työttömät ihmiset kärsivät vuosittain lievistä mielenterveysongelmista. Ne ovat hidaste, eivät este. Vastaavasti fyysiset vaivat eivät myöskään.
10) Habitus, joka muodostuu pitkään urautuneesti töitä tehneell. Se syntyy juuri siitä, että aktiivisuustaso vähenee, tottuu siihen, että Pirkko-Kaarinalla on aina lounastahrat rinnuksilla tai siihen, että kotona on kiva olla reikäisissä kasariverskoissa etähommissa. Hiljalleen vieraantuu yhteiskunnasta ja nykyajan työmaailmasta Itsestä, omien aivojen hyvinvoinnista, sivistyksestä, oppimisesta ja omasta ulkoisesta olemuksesta on tärkeää pitää huolta myös työttömänä.
Nämä havainnot eivät olleet kriitiikkiä, vaan asioita, joihon olen itse törmännyt ihmisillä, jotka kärsivät kroonisesta asennevammasta ja ovat olleet pitkään töissä, usein samassa työpaikassa Noita asioita voi kehittää ja niiden avulla voi parantaa elämäänsä On ymmärrettävää, että työssäkäyvänkin itsetunto voi laskea (ihan totta!) ja se alkaa vaikuttaa kaikkeen elämässä. Silti kannattaa yrittää!