Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ADHD-mies seuraa perässä ja mölyää kuin pikkulapsi, aargh
01.12.2020 |
No siinähän asia on otsikossa.
Puolisollani on ADHD kuten myös kahdella kolmesta lapsestamme. Hän ei kuitenkaan käytä lääkitystä, koska pärjää elämässä ihan kohtuullisesti ilmankin.
Paitsi joskus kotona.
Miehellä on toiminnanohjauksen haasteita ja monesti työpäivien jälkeen tarvitsee aikaa palautuakseen päivän kuormituksesta. Tämä on mulle ihan ok, MUTTA valitettavasti miehellä on toisinaan tapana haahuilla ympäri asuntoa lauleskellen ja hyräillen. Eikä siinä vielä kaikki, yleensä tätä tapahtuu niin, että mies kulkee minun läheisyydessäni ja päätyy seuraamaan meikäläistä joskus jopa vessaan saakka ihan huomaamattaan.
Toisinaan huomautan asiasta, mutta usein vaan puren hammasta, kun huomauttelu ei auta jos toisella on piuhat solmussa.
Tuntuuhan se älyttömältä, että kuljen itse esim. viemässä puhtaita pyykkejä paikalleen, ja toinen haahuilee häiritsemässä. Mies ei kuitenkaan tee sitä tahallaan eikä kärsi laiskuudesta, vaan on ihan kykenevä kotitöihin ja aikuismaiseen käytökseen muina hetkinä.
Tuo haahuilu ja mölyäminen on ilmeisesti jonkinlainen maadoittumisen tapa miehelle. Multa vaan joskus meinaa räjähtää pää, kun on ensin käynyt töissä, tukenut lapsia omissa haasteissaan ja sitten vielä mieskin on vailla... jotain? Äitiä? Ymmärrän kyllä kaiken muun, mutta jättäisi edes minut rauhaan heikkoina hetkinään.
Miten te muut jaksatte erityisiä puolisoitanne?
Kommentit (47)
Ihana sana 'himmelöidä', otan käyttöön! Kuvaa niin mun As-piirteisen miehen toimintaa joskus.
Mies on älykäs ja fiksu, vastuullisessa työssä. Mutta ne paukut menevät aikatavalla kaikki sinne töihin. Kotiin, perheelle ja puolisolle ei juurikaan jää energiaa. Tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Perheen arki, juoksevien asioiden hoito, lasten kouluasiat, ihan kaikki jää minulle. Olen itsekin ihan kokopäiväisesti töissä.
Toisaalta olen ajatellut, että parempaakaan systeemiä ei taida olla tarjolla. Miehen on todellakin parempi käydä töissä, ei kukaan jaksaisi jos olisi kaiket ajat kotona härväämässä ja himmelöimässä omien juttujensa parissa. Lisäksi olen miettinyt eroa, mutta miten se käytännössä toteutetaan, kun olen tuonut esille ajatuksen erosta, mies ei ymmärrä lainkaan että niin voisi tapahtua. Ihan todella, ja olen tullut johtopäätökseen että en vain jaksa.
Itse pidän päätäni kasassa urheilemalla, tekemällä töitä, tapaamalla muita ihmisiä harrastusryhmässä.
Joku totesi ketjussa että nepsyt olettavat muiden aina ymmärtävän ja venyvän ja niinhän se on.
Kyse on myös pitkälti lapsista, ainakin minulle. Jonkun on oltava vastuullinen vanhempi, jolta hoituu kaikki muu sen työssä käymisen lisäksi. Mieheni oli parempi vanhempi lasten ollessa ihan pieniä, nyt teini-iän ollessa käsillä on vetäytynyt. Ei tiedosta lainkaan että varsin omatoimisetkin esiteinit tarvitsevat tukea, ohjausta, vastakaikua, rajoja ja rakkautta.
Näitä mies ei nyt pysty lapsilleen antamaan, vaikka heihin suhtautuukin tavallaan sentimentaalisesti, en todellakaan halua erotilannetta lapsilleni eteen, kun isänsä on näin hukassa.
Painotan vielä että lasten ollessa pienempiä pärjäsi paljon paremmin.
Samoin mainittakoon, että tavatessamme mies pystyi parisuhteessakin parempaan, ei juurikaan tavallisesta introvertistä erottunut. Ja sain tuolloin tunteilleni vastakaikua ja vastarakkautta, nyt en enää ole saanut pitkään aikaan.
Koen olevani enemmänkin jonkinlainen äitihahmo.
Pahoittelen pitkää viestiä, osaksi myös ohi aiheen.
Tsemppiä kaikille nepsy-ihmisten puolisoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana sana 'himmelöidä', otan käyttöön! Kuvaa niin mun As-piirteisen miehen toimintaa joskus.
Mies on älykäs ja fiksu, vastuullisessa työssä. Mutta ne paukut menevät aikatavalla kaikki sinne töihin. Kotiin, perheelle ja puolisolle ei juurikaan jää energiaa. Tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Perheen arki, juoksevien asioiden hoito, lasten kouluasiat, ihan kaikki jää minulle. Olen itsekin ihan kokopäiväisesti töissä.
Toisaalta olen ajatellut, että parempaakaan systeemiä ei taida olla tarjolla. Miehen on todellakin parempi käydä töissä, ei kukaan jaksaisi jos olisi kaiket ajat kotona härväämässä ja himmelöimässä omien juttujensa parissa. Lisäksi olen miettinyt eroa, mutta miten se käytännössä toteutetaan, kun olen tuonut esille ajatuksen erosta, mies ei ymmärrä lainkaan että niin voisi tapahtua. Ihan todella, ja olen tullut johtopäätökseen että en vain jaksa.
Itse pidän päätäni kasassa urheilemalla, tekemällä töitä, tapaamalla muita ihmisiä harrastusryhmässä.
Joku totesi ketjussa että nepsyt olettavat muiden aina ymmärtävän ja venyvän ja niinhän se on.
Kyse on myös pitkälti lapsista, ainakin minulle. Jonkun on oltava vastuullinen vanhempi, jolta hoituu kaikki muu sen työssä käymisen lisäksi. Mieheni oli parempi vanhempi lasten ollessa ihan pieniä, nyt teini-iän ollessa käsillä on vetäytynyt. Ei tiedosta lainkaan että varsin omatoimisetkin esiteinit tarvitsevat tukea, ohjausta, vastakaikua, rajoja ja rakkautta.
Näitä mies ei nyt pysty lapsilleen antamaan, vaikka heihin suhtautuukin tavallaan sentimentaalisesti, en todellakaan halua erotilannetta lapsilleni eteen, kun isänsä on näin hukassa.
Painotan vielä että lasten ollessa pienempiä pärjäsi paljon paremmin.
Samoin mainittakoon, että tavatessamme mies pystyi parisuhteessakin parempaan, ei juurikaan tavallisesta introvertistä erottunut. Ja sain tuolloin tunteilleni vastakaikua ja vastarakkautta, nyt en enää ole saanut pitkään aikaan.
Koen olevani enemmänkin jonkinlainen äitihahmo.
Pahoittelen pitkää viestiä, osaksi myös ohi aiheen.
Tsemppiä kaikille nepsy-ihmisten puolisoille.
Tsemppiä sinulle, Asperger on suhteessa vielä ADHD:ta suurempi taakka tunteiden, vastavuoroisuuden ja sen sellaisen takia.
Kuuluu oireisiin ja saa huomauttaa vaikka ei tee tahallaan, tarpeeksi usein kun sanoo että haluaa vaikka olla yksin siellä vessassa se jää muistiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa harkita, kenen miehekseen ottaa. Ei näistä Jiri-tyypeistä oikein ole.
No me ollaan korkeasti koulutettuja molemmat, mies pyörittää yritystä ja on ihan huippu vanhempi ja puoliso useimmiten. Joskus vaan rasittaa. Sama lasten kanssa, diagnoosilliset lapseni ovat tosi fiksuja ja luovia mutta huonoina hetkinä raskaita tyyppejä. AP
Joopa joo, muuten vaan käyttäytyy kuin vamu.
0/5
Alue: Aihe vapaa
White noisea miehelle kuulokkeista, niin jättää rauhaan.