ADHD-mies seuraa perässä ja mölyää kuin pikkulapsi, aargh

Vierailija kirjoitti:

Voisiko mies lähteä työpäivän jälkeen vaikka lenkillä? Tai sitten sinä lähtisit, että saat olla hetken rauhassa? Siis vaikka ihan kevyt 30 minuutin kävely, jos tuntuu ettei töiden jälkeen jaksa mitään raskasta treeniä.

Ymmärrän tunteen, oon itsekin naimisissa ADHD-miehen kanssa, ja hänen tilannetajunsa on joskus ihan olematon. Hän saattaa kulkea mun perässä ja puhua pälättää taukoamatta kun minä yritän hoitaa jotain asioita, mihin pitäisi keskittyä... Sanomisesta ei välttämättä ole mitään hyötyä.

Siis juuri kuin meillä. Silloin kun mies ei lauleskele tai muuten möykkää, hän haluaa puhua päivän asiat läpi juuri sillä sekunnilla (oli mulla mitä tahansa meneillään). Ehkä meidän pitäisi mennä lenkille yhdessä. AP

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät lasten kanssa, jos miehen adhd tuntuu vaikealta? Se on toistoa, toistoa, toistoa ja toistoa. Jos asia häiritsee, niin kerro se. Ei hän tahallaan piinaa tai edes tajua ärsyttävänsä. Monille tuo purkaminen tapahtuu ryyppäämisen tai riehumisen kautta. Puhukaan, niin ehkä löydätte paremman vaihtoehdon.

Lasten kanssa pärjään oikein hyvin, mutta en jaksaisi olla äiti miehellekin hänen "adhd-kohtauksiensa" aikana. Joku käytännön ratkaisu tähän pitäisi keksiä, koska asia ei ole ratkennut puhumalla ja jatkuva huomauttelu samasta asiasta ottaa molempia aivoon. Hyviä ehdotuksia on jo tullutkin! AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät lasten kanssa, jos miehen adhd tuntuu vaikealta? Se on toistoa, toistoa, toistoa ja toistoa. Jos asia häiritsee, niin kerro se. Ei hän tahallaan piinaa tai edes tajua ärsyttävänsä. Monille tuo purkaminen tapahtuu ryyppäämisen tai riehumisen kautta. Puhukaan, niin ehkä löydätte paremman vaihtoehdon.

Mun mielestä aloittaja kyllä selitti tilanteen ihan hyvin avauksessa. Lue se uudelleen.

Ehkä oma ADHD estää ymmärtämästä. Tuntuu oudolta tämmöinen purkautuminen ja lääkkeiden miettiminen toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kauheaa, kun hyräilee ja laulaa ja kulkee perässä. Mitä siitä?

Minä voin tulla kuukaudeksi kulkemaan perässäsi ihan joka paikkaan ja hoilottaa samalla nuotin vierestä Last Christmas -biisiä. Katsotaan sitten vuodenvaihteessa joko se on alkanut häiritä sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät lasten kanssa, jos miehen adhd tuntuu vaikealta? Se on toistoa, toistoa, toistoa ja toistoa. Jos asia häiritsee, niin kerro se. Ei hän tahallaan piinaa tai edes tajua ärsyttävänsä. Monille tuo purkaminen tapahtuu ryyppäämisen tai riehumisen kautta. Puhukaan, niin ehkä löydätte paremman vaihtoehdon.

Lasten kanssa pärjään oikein hyvin, mutta en jaksaisi olla äiti miehellekin hänen "adhd-kohtauksiensa" aikana. Joku käytännön ratkaisu tähän pitäisi keksiä, koska asia ei ole ratkennut puhumalla ja jatkuva huomauttelu samasta asiasta ottaa molempia aivoon. Hyviä ehdotuksia on jo tullutkin! AP

Kunnolliset kuulosuojaimet päähän, kun haluat olla rauhassa/ keskittyä.

Aikuinen mies kyllä ymmärtää yskän, kun kerrot asiasta - adhd:lla tai ilman.

Moikka,

Semmosen vinkin voisin antaa itse adhd:na, että kun kerrot miehellesi hänen toimintansa olevan jotenkin ongelmallista, kerrosalaltaan miten toivoisit hänen sen sijaan toimivan. Jos sanot vaan, että voitko lopettaa tai älä oo tollanen, taas sä sähläät, tms, niin se vaan sekoittaa enemmän päätä. Joku rauhallinen selkeä. ”Mä teen tätä asiaa enkä pysty keskittymään jos seuraat ja puhut mulle samalla, voitko mieluummin auttaa tässä hommassa tai käydä vaikka lenkillä niin jutellaan sitten kun molemmat on saanut hetken hengähtää?”

Sitten jonain rauhallisena hetkenä sovitte, että seuraavalla kerralla kun on toi sama fiilis niin otatte käyttöön vaikka jonkin signaalin jolla ilmaistaan että nyt hei paussi ja tuumaustauko. Se vois olla vaik joku punainen kortti tai yhessä sovittu sana.

Apua oon ihan samanlainen mut nainen! Kuljen miehen perässä kun hän viikkaa pyykkejä ja viheltelen ja lauleskelen, hypin ja tanssahdelen. Pari muutakin dg löytyy ADHD:n lisäks .

En tajunnut pitkään aikaan jos mies meni huoneesta toiseen ja menin aina perässä katselemaan muuten vain mitä hän puuhailee ja höpöttämöön siihen taukoamatta, niin vasta siinä vaiheessa tajusin kun mies oli kiertänyt kolme huonetta, mennyt vessaan ja laittanut oven lukkoon, ja poistullessaan meni tupakalle minne seurasin. Silloin pärähti ja huusi että etkö voisi antaa edes tupakkaa polttaa rauhassa, tajuatko että olet 2 tuntia seurannut ja pölpöttänyt taaas taukoamatta, en kuule omia ajatuksia! Sit tajusin, ja lähdin laulamaan Maija vilkkumaata sohvalle yksikseni. :D

Vierailija kirjoitti:

Voisiko mies lähteä työpäivän jälkeen vaikka lenkillä?

Tämä oli hyvä idea.

Miksi IHMEESSÄ pariuduit miehen kanssa, joka ärsyttää?!? Minusta tuollainen olisi vain hauskaa/viihdyttävää, mutta aloitus on järjettömyydessään täysin epäuskottava.

0/5 (provo)

Vierailija kirjoitti:

Moikka,

Semmosen vinkin voisin antaa itse adhd:na, että kun kerrot miehellesi hänen toimintansa olevan jotenkin ongelmallista, kerrosalaltaan miten toivoisit hänen sen sijaan toimivan. Jos sanot vaan, että voitko lopettaa tai älä oo tollanen, taas sä sähläät, tms, niin se vaan sekoittaa enemmän päätä. Joku rauhallinen selkeä. ”Mä teen tätä asiaa enkä pysty keskittymään jos seuraat ja puhut mulle samalla, voitko mieluummin auttaa tässä hommassa tai käydä vaikka lenkillä niin jutellaan sitten kun molemmat on saanut hetken hengähtää?”

Sitten jonain rauhallisena hetkenä sovitte, että seuraavalla kerralla kun on toi sama fiilis niin otatte käyttöön vaikka jonkin signaalin jolla ilmaistaan että nyt hei paussi ja tuumaustauko. Se vois olla vaik joku punainen kortti tai yhessä sovittu sana.

Se vois olla ne kuulosuojaimet.

Toimii ainakin meillä mainiosti.

Oleellista on, että kuulosuojaimet ottaa käyttöön aina tarpeeksi ajoissa, eikä niihin liitä mielenosoituksellisuutta, mököttämistä tms.

Vierailija kirjoitti:

Apua oon ihan samanlainen mut nainen! Kuljen miehen perässä kun hän viikkaa pyykkejä ja viheltelen ja lauleskelen, hypin ja tanssahdelen. Pari muutakin dg löytyy ADHD:n lisäks .

En tajunnut pitkään aikaan jos mies meni huoneesta toiseen ja menin aina perässä katselemaan muuten vain mitä hän puuhailee ja höpöttämöön siihen taukoamatta, niin vasta siinä vaiheessa tajusin kun mies oli kiertänyt kolme huonetta, mennyt vessaan ja laittanut oven lukkoon, ja poistullessaan meni tupakalle minne seurasin. Silloin pärähti ja huusi että etkö voisi antaa edes tupakkaa polttaa rauhassa, tajuatko että olet 2 tuntia seurannut ja pölpöttänyt taaas taukoamatta, en kuule omia ajatuksia! Sit tajusin, ja lähdin laulamaan Maija vilkkumaata sohvalle yksikseni. :D

Huhuuu, tulisin hulluksi tällaisen ihmisen kanssa. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Miksi IHMEESSÄ pariuduit miehen kanssa, joka ärsyttää?!? Minusta tuollainen olisi vain hauskaa/viihdyttävää, mutta aloitus on järjettömyydessään täysin epäuskottava.

0/5 (provo)

Sen verran ehdin seurustella muidenkin kanssa, että on kyllä tuntumaa parisuhteisiin. Ihan takuulla joka ikinen mies/nainen alkaa jossain vaiheessa ärsyttää joissakin asioissa. Tässä miehessä vaan ne plussat päihittivät reippaasti miinukset, ja päihittävät edelleen, en kai minä muuten katselisi tällaista.

ADHD-diagnoosi tosin tuli hänelle vasta, kun oltiin jo ehditty lisääntyä ja esikoisella alettiin epäillä asiaa. AP

Vierailija kirjoitti:

Apua oon ihan samanlainen mut nainen! Kuljen miehen perässä kun hän viikkaa pyykkejä ja viheltelen ja lauleskelen, hypin ja tanssahdelen. Pari muutakin dg löytyy ADHD:n lisäks .

En tajunnut pitkään aikaan jos mies meni huoneesta toiseen ja menin aina perässä katselemaan muuten vain mitä hän puuhailee ja höpöttämöön siihen taukoamatta, niin vasta siinä vaiheessa tajusin kun mies oli kiertänyt kolme huonetta, mennyt vessaan ja laittanut oven lukkoon, ja poistullessaan meni tupakalle minne seurasin. Silloin pärähti ja huusi että etkö voisi antaa edes tupakkaa polttaa rauhassa, tajuatko että olet 2 tuntia seurannut ja pölpöttänyt taaas taukoamatta, en kuule omia ajatuksia! Sit tajusin, ja lähdin laulamaan Maija vilkkumaata sohvalle yksikseni. :D

Aloin juuri ymmärtää parisuhdeväkivallan syitä.

Mulla on ADD-mies (ei dg) ja aikuinen ADD-tytär (dg 15-vuotiaana), lääkkeettömiä molemmat. Olihan se perhe-elämä, jumalauta kuinka rankkaa, paloin loppuunkin yhdessä vaiheessa. Molemmilla on nimittäin puutteita toiminnanohjauksessa, joten lapsiperheen suht säännöllinen elämänrytmi normimuotin mukaisesti (nukkumiset, syömiset, koulut jne) oli kokonaan minun vastuullani, toiset eivät vaan saaneet aikaiseksi unohtuessaan himmelöimään jotakin, ja sitten keskittyivät täysillä loputtomiin, kun vastassa oli jotain mielenkiintoista. Virallisesti nepsynormaalin piti siis suorittaa tasaisesti kuin juna (anteeksi sekava kielikuva), ja välillä olin tulla totaalisen hulluksi. Mitään tukitoimia ei tosiaan tippunut, tytärtä ei diagnosoitu ennen kuin peruskoulun lopussa. Oli vain haaveilija, ja syyttävä katse kääntyi kotiin.

Taiteilijaelämä näiden kanssa olisi kyllä onnistunut, mutta vedettiinpä sitten peruskeskiluokkaiset 20 perhevuotta ennen kuin tytär lähti toteuttamaan omia omituisuuksiaan omaan elämäänsä ja minä luovuin siihen normaaliin arkirytmiin pakottamisesta ja siirryttiin siihen taiteilijaelämään. Mies on tk-eläkkeellä muista syistä, joten saa ihan rauhassa valvoa yönsä ja syödä milloin sattuu nyt, kun ei tarvitse enää näyttää esimerkkiä kenellekään. Enkä tiedä oliko vaivannäöstä mitään hyötyäkään, lopulta. Tyttärellä on vaikeuksia oman unirytminsä kanssa (opiskelut ja päivätyö), toivon hänenkin löytävän paikkansa elämässä. Meillä on kuitenkin nykyään kivaa, kaikilla kolmella. Rakastan molempia syvästi, ja koska olen puolierakko ja tosi introvertti, ei haittaa (haitannut) tippaakaan tuo jokaisen oma haahuilu. Teen sitä itsekin. Kieltämättä tuo olisi täysi painajainen että joku roikkuisi kannoilla pölöttämässä.

Meitä jäi kaksi add ja yksi adhd kolmistaan kun ei nentin pää kestänyt. Siitä olisi saanut puoliviihdyttävän ohjelman, jos olisi kuvattu meidän arkea. Ensin yritetään tehdä luonnontieteen läksyjä (11v). Keskustelu luonnosta siirtyy eläimiin, sitten katsotaan netistä huutavia vuohia ja varataan lippuja korkeasaareen. Toinen lapsi pyörii ympyrää ja kaatuilee (8v). Kun molemmat monisteen kysymykset on tehty tunnin jälkeen, niin siirrytään tekemään matematiikan läksyjä. Kesken läksyjen maalataan avaruudesta kuvia. Sitten väitellään mitä Star Warssissa tapahtui, kun viime kesänä katsottiin elokuvat. Toinen lapsi juoksee kilpaa pehmolelujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on fictionaalinen tauti joka keksitty selittämään miehet jotka ei saa

Anna sille niin kyllä se rauhottuu

Minulla on ADHD-äiti, joka haahuilee, penkoo ja kuljettaa tavaraa, tunkee iholle ja hokee oppimiaan värssyjä. Ei ole rauhoittunut pysyvästi, vaikka on syönyt lääkkeitä pian 20 vuotta. Niiden teho häviää äkkiä ja sitä ennen meni 50 vuotta ilman.

Välillä on ollut kuin kuka tahansa, välillä on ollut erityisen levoton ja kärsinyt lisäksi mt-ongelmista. Isän kuolema ja eläke yhtä aikaa sotki pakkaa pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Kesti jonkun aikaa oppia elämään yhdessä, mutta hyvin sujuu nykyään. Häntä pitää kehua keskimääräistä enemmän, niin pysyy hyväntuulisena ja on mukava. Silloin, kun on paskiainen, muistaa, että diagnoosi välillä vie ja muistuttaa häntä siitä, miten se arjessa vaikuttaa. Mutta ihan hyvin voi siis persoonallisuushäiriöisenkin kanssa elää onnellisena. Hän melko itsekäs, mutta musta tuntuu, että niin on nykyään kaikki tavallisetkin ihmiset.

Hävität itsesi ja normaalin rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät lasten kanssa, jos miehen adhd tuntuu vaikealta? Se on toistoa, toistoa, toistoa ja toistoa. Jos asia häiritsee, niin kerro se. Ei hän tahallaan piinaa tai edes tajua ärsyttävänsä. Monille tuo purkaminen tapahtuu ryyppäämisen tai riehumisen kautta. Puhukaan, niin ehkä löydätte paremman vaihtoehdon.

Mun mielestä aloittaja kyllä selitti tilanteen ihan hyvin avauksessa. Lue se uudelleen.

Ehkä oma ADHD estää ymmärtämästä. Tuntuu oudolta tämmöinen purkautuminen ja lääkkeiden miettiminen toiselle.

Mikä sinun diagnoosisi on, epäsosiaalisuus?

Ihanaa, josko vähitellen päästäisiin extrovertti-adhd tyyppeihin ainaisten introvertti-aspergerien sijasta. Hyvät ihmiset, mt-diagnosoikaa puolisonne ja sukunne, koko lähipiirinne.

Miten selviät?!? Minun mielestäni taukoamatta kannoillani pälpättävä adhd on lähes kiinalaisten kidutusvälineiden veroinen kauhistus. Yritin kyllä, mutta kun itse ei saanut ajatella edes yhtä lausetta loppuun ja omat keskusteluyrityksenikin tyrmättiin puhumalla päälle, niin erohan siitä tuli...