Teini myöhästyy joka päivä tunneilta. Ei siis koulusta (aina) vaan koulupäivän aikana. Mitä tässä voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tarvitsee nykyään puhelinta ja teini voi tarvita tietokonetta koulutehtävien tekemiseen. Mutta pleikkarin(tai xboxin) ja ipad:it sun sellaiset, voi kyl ottaa takavarikkoon ensin ja katsoa alkaako poika olemaan ajoissa. Sittenpähän voit aina uhata että seuraavaksi lähtee kännykkä. Pitää jättää itselleen hieman pelivaraa :)

Älypuhelin ei ole mikään ihmisoikeus.

Ilman sitä tulee mainiosti toimeen.

Jos teini toistuvasti myöhästelee velvollisuuksistaan, ei ole mitään syytä palkita huonoa käytöstä älypuhelimella.

Hih.

Kyllähän sitä aina sanotaan, että vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta että se välillä on ihan todella vaikeaa, onkohan sitä tarpeeksi korostettu.. Näin äitinä kun haluaa ajatella sen oman lapsen parasta, niin on välillä vaikeaa tietää mikä on oikein ja mikä ei.

Poika tuli äsken kotiin ja kuulema luokanvalvoja oli käynyt jututtamassa ja kertomassa pojalle mun huolesta. Poika sanoi, että opettaja vaikutti aika vihaiselta ja oli kokenut opettajan syyllistävän vain häntä, vaikka kaveritkin tekee samaa. 

Ei enää edes yrittänyt valehdella niillä vessapuheilla, vaan myönsi suoraan, että ovat käyneet kaupoilla ja ostelleet tytöille suklaata ja semmoisia. Olivat käyneet tänäänkin. Sitten tuli itku. Oikeassa olet sinä, joka kirjotit, että ei oman lapsen pahaa mieltä ole kiva katsoa. Ei tosiaan. Mutta mun (ja miehen) oli vaan pakko pysyä tiukkana. Poika itki ihan vuolaasti ja sanoi, että tietää tehneensä väärin, mutta ei halua jäädä ulkopuolelle. Kyllä mullekin tuli itku. 

Yritettiin yhdessä miettiä tohon ratkaisua. Sanoin kuitenkin, että joku rangaistus tästä pitää tulla, koska ei myöhemmässäkään elämässä voi myöhästellä tapaamisista ja sovituista menoista miten sattuu. Poika itse sanoi, että toivoisi aikuisten puhuttelevan muutkin kaverit niin kovasti, ettei kukaan enää tekisi tuota, mutta toisaalta ei halua, että kukaan kavereista saa tietää hänen kertoneen. Lupasin ottaa opettajaan yhteyttä. Sovittiin, että nyt saa vielä pitää kännykän, kun tiedän miten tärkeä se pojalle on, mutta kerrottiin, että jos myöhästely vielä jatkuu niin sitten se lähtee jäähylle hetkeksi. Miehen kanssa päätettiin kuitenkin ottaa pankkikortti hetkeksi talteen. Poika koki että häntä kohdeltiin täysin epäoikeudenmukaisesti. Yritettiin selittää, että ei tämä mulle ja isällekään helppoa ole. Ei haluta että lapsi jää ulkopuolelle, mutta ei me aikuisina voida hyväksyä tuollaista käytöstäkään. Ja kun sääntöjä on rikottu, piti siitä antaa rangaistus.

Lähti aika surkeana omaan huoneeseen. Pankkikortin luovuttaminen oli selvästi kovin pala, siitä kyllä kuului huuto. On kuulema "perseestä" jos ei voi mitään ostaa (tai tyttöjä hurmata...)

Mutta ei hemmetti, tässä päätöksessä meidän nyt vaan pitää pysyä. Eniten itseä huolettaa että jos poika jää ulkopuoliseksi tai jos lähtee oikeasti huomenna kaupoille ja myöhästyy ja meidän pitää ihan oikeasti takavarikoida se kännykkä. Ei ole helppoa..

Vinkkejä ja lohduttavia sanoja saa antaa. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään hyvältä äidiltä. Lapsi mököttää surkeana omassa huoneessaan ja äitinä saa murehtia taas oman lapsen pärjäämistä.. Voi kun olisi joku äitiyden käsikirja, jossa olisi valmiit vastaukset kaikkiin ongelmatilanteisiin. ap

Mikäli saa viikko/kuukausirahaa niin sen ehdoksi, että ei myöhästele tunnilta. Myös lahjomista voi kokeilla tiettyyn rajaan asti. Tämä auttoi ainakin meillä teinin koenumeroiden suhteen, kun alkoi arvosanat laskea.

Täällä kyllä kommentoidaan niin asiantuntevasti tietämättä yhtään, mitä yläkoulun opettajan arki töissä on.

Opettaja saattaa opettaa 1-4 tuntia viikossa yhdelle ryhmälle. Tällöin ei kyllä muodostu kokonaiskuvaa kenenkään yksittäisen oppilaan kavereista tai muuttuvista kaverisuhteista. Jos oppilas myöhästyy esim. sen vuoksi, että viettää aikaa rinnakkaisluokan oppilaan kanssa, niin ei opettaja todellakaan ala näitä wilmasta etsimään, että oliko kenties joku muu myöhässä myös.

Välituntivalvonta on järjestetty niin, että siellä on 1-3 valvojaa riippuen koulun koosta. Yksittäinen oppilas hukkuu massaan eikä ketään seurata erikseen.

Ap:lla hyvä meininki, kun haluaa itse olla ratkaisemassa ongelmaa. Ne, jotka täällä huutelee, että ”opettajat eivät tee mitään” ovat juuri se syy, miksi jotkut tenavat kasvavat vinoon. Vika on kotona ja syyllistä etsitään muualta.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku mamma oikeasti sitä mieltä, että ne tiktokit sun muut ovat tärkeämpiä, kuin koulu?

Eikun ne mammat ei ITSE kestäisi sitä, että kullannupulle tulisi paha mieli ilman tiktokkeja sun muita.

Vanhemmuus enemmänkuin hukassa...

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä aina sanotaan, että vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta että se välillä on ihan todella vaikeaa, onkohan sitä tarpeeksi korostettu.. Näin äitinä kun haluaa ajatella sen oman lapsen parasta, niin on välillä vaikeaa tietää mikä on oikein ja mikä ei.

Poika tuli äsken kotiin ja kuulema luokanvalvoja oli käynyt jututtamassa ja kertomassa pojalle mun huolesta. Poika sanoi, että opettaja vaikutti aika vihaiselta ja oli kokenut opettajan syyllistävän vain häntä, vaikka kaveritkin tekee samaa. 

Ei enää edes yrittänyt valehdella niillä vessapuheilla, vaan myönsi suoraan, että ovat käyneet kaupoilla ja ostelleet tytöille suklaata ja semmoisia. Olivat käyneet tänäänkin. Sitten tuli itku. Oikeassa olet sinä, joka kirjotit, että ei oman lapsen pahaa mieltä ole kiva katsoa. Ei tosiaan. Mutta mun (ja miehen) oli vaan pakko pysyä tiukkana. Poika itki ihan vuolaasti ja sanoi, että tietää tehneensä väärin, mutta ei halua jäädä ulkopuolelle. Kyllä mullekin tuli itku. 

Yritettiin yhdessä miettiä tohon ratkaisua. Sanoin kuitenkin, että joku rangaistus tästä pitää tulla, koska ei myöhemmässäkään elämässä voi myöhästellä tapaamisista ja sovituista menoista miten sattuu. Poika itse sanoi, että toivoisi aikuisten puhuttelevan muutkin kaverit niin kovasti, ettei kukaan enää tekisi tuota, mutta toisaalta ei halua, että kukaan kavereista saa tietää hänen kertoneen. Lupasin ottaa opettajaan yhteyttä. Sovittiin, että nyt saa vielä pitää kännykän, kun tiedän miten tärkeä se pojalle on, mutta kerrottiin, että jos myöhästely vielä jatkuu niin sitten se lähtee jäähylle hetkeksi. Miehen kanssa päätettiin kuitenkin ottaa pankkikortti hetkeksi talteen. Poika koki että häntä kohdeltiin täysin epäoikeudenmukaisesti. Yritettiin selittää, että ei tämä mulle ja isällekään helppoa ole. Ei haluta että lapsi jää ulkopuolelle, mutta ei me aikuisina voida hyväksyä tuollaista käytöstäkään. Ja kun sääntöjä on rikottu, piti siitä antaa rangaistus.

Lähti aika surkeana omaan huoneeseen. Pankkikortin luovuttaminen oli selvästi kovin pala, siitä kyllä kuului huuto. On kuulema "perseestä" jos ei voi mitään ostaa (tai tyttöjä hurmata...)

Mutta ei hemmetti, tässä päätöksessä meidän nyt vaan pitää pysyä. Eniten itseä huolettaa että jos poika jää ulkopuoliseksi tai jos lähtee oikeasti huomenna kaupoille ja myöhästyy ja meidän pitää ihan oikeasti takavarikoida se kännykkä. Ei ole helppoa..

Vinkkejä ja lohduttavia sanoja saa antaa. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään hyvältä äidiltä. Lapsi mököttää surkeana omassa huoneessaan ja äitinä saa murehtia taas oman lapsen pärjäämistä.. Voi kun olisi joku äitiyden käsikirja, jossa olisi valmiit vastaukset kaikkiin ongelmatilanteisiin. ap

Hyvä äiti sä olet, kyllä se siitä!

Itse olen yksi noista, jotka ei kannata kännykän pois ottoa. Ei se niin helppoa ole nuorellekaan, tulee tosiaan ryhmäpaine ja siellä kännykässä on tosiaan iso osa nuoren elämää.

Ja nuorten kanssa pystyy hei ihan oikeasti etenemään muutenkin kuin rangaistuksilla ja niitä koko ajan koventamalla, niinkuin täällä on nyt koko ajan ehdotettu. Itse asiassa rangaistukset ovat monta kertaa (ei aina) se huonompi keino, paljon paremmin pärjää kuuntelemalla, puhumalla ja kannustamalla, jopa palkitsemalla sitä  hyvää käytöstä.

Se nuori ei ole enää mikään taapero, tai alakoululainenkaan, jonka elämää voi määrätä. Paljon parempaan lopputulokseen pääsee nuorta ja hänen elämäänsä kunnioittamalla, tukemalla ja yhdessä pyrkimällä siihen haluttuun lopputulokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä aina sanotaan, että vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta että se välillä on ihan todella vaikeaa, onkohan sitä tarpeeksi korostettu.. Näin äitinä kun haluaa ajatella sen oman lapsen parasta, niin on välillä vaikeaa tietää mikä on oikein ja mikä ei.

Poika tuli äsken kotiin ja kuulema luokanvalvoja oli käynyt jututtamassa ja kertomassa pojalle mun huolesta. Poika sanoi, että opettaja vaikutti aika vihaiselta ja oli kokenut opettajan syyllistävän vain häntä, vaikka kaveritkin tekee samaa. 

Ei enää edes yrittänyt valehdella niillä vessapuheilla, vaan myönsi suoraan, että ovat käyneet kaupoilla ja ostelleet tytöille suklaata ja semmoisia. Olivat käyneet tänäänkin. Sitten tuli itku. Oikeassa olet sinä, joka kirjotit, että ei oman lapsen pahaa mieltä ole kiva katsoa. Ei tosiaan. Mutta mun (ja miehen) oli vaan pakko pysyä tiukkana. Poika itki ihan vuolaasti ja sanoi, että tietää tehneensä väärin, mutta ei halua jäädä ulkopuolelle. Kyllä mullekin tuli itku. 

Yritettiin yhdessä miettiä tohon ratkaisua. Sanoin kuitenkin, että joku rangaistus tästä pitää tulla, koska ei myöhemmässäkään elämässä voi myöhästellä tapaamisista ja sovituista menoista miten sattuu. Poika itse sanoi, että toivoisi aikuisten puhuttelevan muutkin kaverit niin kovasti, ettei kukaan enää tekisi tuota, mutta toisaalta ei halua, että kukaan kavereista saa tietää hänen kertoneen. Lupasin ottaa opettajaan yhteyttä. Sovittiin, että nyt saa vielä pitää kännykän, kun tiedän miten tärkeä se pojalle on, mutta kerrottiin, että jos myöhästely vielä jatkuu niin sitten se lähtee jäähylle hetkeksi. Miehen kanssa päätettiin kuitenkin ottaa pankkikortti hetkeksi talteen. Poika koki että häntä kohdeltiin täysin epäoikeudenmukaisesti. Yritettiin selittää, että ei tämä mulle ja isällekään helppoa ole. Ei haluta että lapsi jää ulkopuolelle, mutta ei me aikuisina voida hyväksyä tuollaista käytöstäkään. Ja kun sääntöjä on rikottu, piti siitä antaa rangaistus.

Lähti aika surkeana omaan huoneeseen. Pankkikortin luovuttaminen oli selvästi kovin pala, siitä kyllä kuului huuto. On kuulema "perseestä" jos ei voi mitään ostaa (tai tyttöjä hurmata...)

Mutta ei hemmetti, tässä päätöksessä meidän nyt vaan pitää pysyä. Eniten itseä huolettaa että jos poika jää ulkopuoliseksi tai jos lähtee oikeasti huomenna kaupoille ja myöhästyy ja meidän pitää ihan oikeasti takavarikoida se kännykkä. Ei ole helppoa..

Vinkkejä ja lohduttavia sanoja saa antaa. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään hyvältä äidiltä. Lapsi mököttää surkeana omassa huoneessaan ja äitinä saa murehtia taas oman lapsen pärjäämistä.. Voi kun olisi joku äitiyden käsikirja, jossa olisi valmiit vastaukset kaikkiin ongelmatilanteisiin. ap

Hyvä! Tunnetko sinä muiden vanhempia, jotka osallistuvat tähän koulualueelta poistumiseen ja myöhästelyyn? Tosiaan olisi hyvä, jos olisi joku keskustelu kaikkien osallistujien, vanhempien ja opettajan kesken. Tuollainen pitää vaan saada loppumaan. Kyllä kaikkien pitäisi saada tasapuolisesti nuhtelua siltä opettajalta ja voi olla, että saikin, mutta teinit nyt vaan näkevät, että vain hän kokee vääryyttä eikä muut, vaikka totuus on muuta.

Onko koulussa käytänteitä myöhästyjien varalle? Joissain joutuu korvaamaan myöhästymisensä minuutti minuutilta koulupäivän jälkeen tai tietystä määrästä saa jälki-istuntoa tai muun seurauksen.

Voit myös keskustella luokanvalvojan kanssa, jos näitä tapoja ei ole käytössä, hänellä voisi olla ideoita? Jokin seuraus olisi hyvä tulla, miksi hän muuten muuttaisi tapojaan?

Sulje vielä pois mahdollisuus ettei häntä kiusata ja siksi ei uskalla mennä vessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä aina sanotaan, että vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta että se välillä on ihan todella vaikeaa, onkohan sitä tarpeeksi korostettu.. Näin äitinä kun haluaa ajatella sen oman lapsen parasta, niin on välillä vaikeaa tietää mikä on oikein ja mikä ei.

Poika tuli äsken kotiin ja kuulema luokanvalvoja oli käynyt jututtamassa ja kertomassa pojalle mun huolesta. Poika sanoi, että opettaja vaikutti aika vihaiselta ja oli kokenut opettajan syyllistävän vain häntä, vaikka kaveritkin tekee samaa. 

Ei enää edes yrittänyt valehdella niillä vessapuheilla, vaan myönsi suoraan, että ovat käyneet kaupoilla ja ostelleet tytöille suklaata ja semmoisia. Olivat käyneet tänäänkin. Sitten tuli itku. Oikeassa olet sinä, joka kirjotit, että ei oman lapsen pahaa mieltä ole kiva katsoa. Ei tosiaan. Mutta mun (ja miehen) oli vaan pakko pysyä tiukkana. Poika itki ihan vuolaasti ja sanoi, että tietää tehneensä väärin, mutta ei halua jäädä ulkopuolelle. Kyllä mullekin tuli itku. 

Yritettiin yhdessä miettiä tohon ratkaisua. Sanoin kuitenkin, että joku rangaistus tästä pitää tulla, koska ei myöhemmässäkään elämässä voi myöhästellä tapaamisista ja sovituista menoista miten sattuu. Poika itse sanoi, että toivoisi aikuisten puhuttelevan muutkin kaverit niin kovasti, ettei kukaan enää tekisi tuota, mutta toisaalta ei halua, että kukaan kavereista saa tietää hänen kertoneen. Lupasin ottaa opettajaan yhteyttä. Sovittiin, että nyt saa vielä pitää kännykän, kun tiedän miten tärkeä se pojalle on, mutta kerrottiin, että jos myöhästely vielä jatkuu niin sitten se lähtee jäähylle hetkeksi. Miehen kanssa päätettiin kuitenkin ottaa pankkikortti hetkeksi talteen. Poika koki että häntä kohdeltiin täysin epäoikeudenmukaisesti. Yritettiin selittää, että ei tämä mulle ja isällekään helppoa ole. Ei haluta että lapsi jää ulkopuolelle, mutta ei me aikuisina voida hyväksyä tuollaista käytöstäkään. Ja kun sääntöjä on rikottu, piti siitä antaa rangaistus.

Lähti aika surkeana omaan huoneeseen. Pankkikortin luovuttaminen oli selvästi kovin pala, siitä kyllä kuului huuto. On kuulema "perseestä" jos ei voi mitään ostaa (tai tyttöjä hurmata...)

Mutta ei hemmetti, tässä päätöksessä meidän nyt vaan pitää pysyä. Eniten itseä huolettaa että jos poika jää ulkopuoliseksi tai jos lähtee oikeasti huomenna kaupoille ja myöhästyy ja meidän pitää ihan oikeasti takavarikoida se kännykkä. Ei ole helppoa..

Vinkkejä ja lohduttavia sanoja saa antaa. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään hyvältä äidiltä. Lapsi mököttää surkeana omassa huoneessaan ja äitinä saa murehtia taas oman lapsen pärjäämistä.. Voi kun olisi joku äitiyden käsikirja, jossa olisi valmiit vastaukset kaikkiin ongelmatilanteisiin. ap

Hyvä! Tunnetko sinä muiden vanhempia, jotka osallistuvat tähän koulualueelta poistumiseen ja myöhästelyyn? Tosiaan olisi hyvä, jos olisi joku keskustelu kaikkien osallistujien, vanhempien ja opettajan kesken. Tuollainen pitää vaan saada loppumaan. Kyllä kaikkien pitäisi saada tasapuolisesti nuhtelua siltä opettajalta ja voi olla, että saikin, mutta teinit nyt vaan näkevät, että vain hän kokee vääryyttä eikä muut, vaikka totuus on muuta.

* Tai siis muiden vanhempia, joiden jälkikasvu osallistuu...

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä aina sanotaan, että vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta että se välillä on ihan todella vaikeaa, onkohan sitä tarpeeksi korostettu.. Näin äitinä kun haluaa ajatella sen oman lapsen parasta, niin on välillä vaikeaa tietää mikä on oikein ja mikä ei.

Poika tuli äsken kotiin ja kuulema luokanvalvoja oli käynyt jututtamassa ja kertomassa pojalle mun huolesta. Poika sanoi, että opettaja vaikutti aika vihaiselta ja oli kokenut opettajan syyllistävän vain häntä, vaikka kaveritkin tekee samaa. 

Ei enää edes yrittänyt valehdella niillä vessapuheilla, vaan myönsi suoraan, että ovat käyneet kaupoilla ja ostelleet tytöille suklaata ja semmoisia. Olivat käyneet tänäänkin. Sitten tuli itku. Oikeassa olet sinä, joka kirjotit, että ei oman lapsen pahaa mieltä ole kiva katsoa. Ei tosiaan. Mutta mun (ja miehen) oli vaan pakko pysyä tiukkana. Poika itki ihan vuolaasti ja sanoi, että tietää tehneensä väärin, mutta ei halua jäädä ulkopuolelle. Kyllä mullekin tuli itku. 

Yritettiin yhdessä miettiä tohon ratkaisua. Sanoin kuitenkin, että joku rangaistus tästä pitää tulla, koska ei myöhemmässäkään elämässä voi myöhästellä tapaamisista ja sovituista menoista miten sattuu. Poika itse sanoi, että toivoisi aikuisten puhuttelevan muutkin kaverit niin kovasti, ettei kukaan enää tekisi tuota, mutta toisaalta ei halua, että kukaan kavereista saa tietää hänen kertoneen. Lupasin ottaa opettajaan yhteyttä. Sovittiin, että nyt saa vielä pitää kännykän, kun tiedän miten tärkeä se pojalle on, mutta kerrottiin, että jos myöhästely vielä jatkuu niin sitten se lähtee jäähylle hetkeksi. Miehen kanssa päätettiin kuitenkin ottaa pankkikortti hetkeksi talteen. Poika koki että häntä kohdeltiin täysin epäoikeudenmukaisesti. Yritettiin selittää, että ei tämä mulle ja isällekään helppoa ole. Ei haluta että lapsi jää ulkopuolelle, mutta ei me aikuisina voida hyväksyä tuollaista käytöstäkään. Ja kun sääntöjä on rikottu, piti siitä antaa rangaistus.

Lähti aika surkeana omaan huoneeseen. Pankkikortin luovuttaminen oli selvästi kovin pala, siitä kyllä kuului huuto. On kuulema "perseestä" jos ei voi mitään ostaa (tai tyttöjä hurmata...)

Mutta ei hemmetti, tässä päätöksessä meidän nyt vaan pitää pysyä. Eniten itseä huolettaa että jos poika jää ulkopuoliseksi tai jos lähtee oikeasti huomenna kaupoille ja myöhästyy ja meidän pitää ihan oikeasti takavarikoida se kännykkä. Ei ole helppoa..

Vinkkejä ja lohduttavia sanoja saa antaa. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään hyvältä äidiltä. Lapsi mököttää surkeana omassa huoneessaan ja äitinä saa murehtia taas oman lapsen pärjäämistä.. Voi kun olisi joku äitiyden käsikirja, jossa olisi valmiit vastaukset kaikkiin ongelmatilanteisiin. ap

Ten points!

Uskoni nykyvanhemmuuteen vahvistui juuri👍

Monelta isältä ja äidiltä vanhemmuus jää lapsenkenkiin, kun eivät siedä/osaa käsitellä omia negatiivisia tunteitaan, joita tilanteet herättää - - sitten aletaan etsiä syitä opettajista, yhteiskunnasta jne..

Kiitos kummallekin noista sanoista! 

En kovin läheisesti tiedä vanhempia, mutta poika kyllä kertoi kenen kanssa siellä kaupoilla on liikuttu, niin futiskavereitahan sieltä järjestään kaikki tyttöjä nyt lukuunottamatta. Mies niiden poikien isiä paremmin tuntee kun seuratoiminnassa mukana aktiivisesti. Ja varmaan kaikkien numerotkin löytyy kyllä. 

Jotenkin vaan pelottaa, että leimataankohan poika sitten lampaaksi jos me ollaan ne ihmiset, jotka tätä alkaa aktiivisesti selvittämään. Kaverien vanhemmat lipsauttaa että kun se "Pekka" nyt oli kertonut että te ootte tehnyt tuhmuuksia niin ollaan teille nyt tosi vihaisia. Onkohan aiheellinen huoli? En tiedä, jotenkin vaikea ajatella selkeästi, on itselläkin niin tunteet pinnassa.. Mutta oli niin tai näin, mulla on yövuoro edessä, joten pakko mennä lepäämään. Luen näitä viestejä ja vastailen, jos tänne jotain tulee. Ap

Tsemppiä ap, ei noita rajoja ole kiva vetää, mutta ne auttaa. Sulla on selkeästi fiksu poika ja pojalla rakastavat vanhemmat, se vie teitä jo pitkälle!

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä aina sanotaan, että vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta että se välillä on ihan todella vaikeaa, onkohan sitä tarpeeksi korostettu.. Näin äitinä kun haluaa ajatella sen oman lapsen parasta, niin on välillä vaikeaa tietää mikä on oikein ja mikä ei.

Poika tuli äsken kotiin ja kuulema luokanvalvoja oli käynyt jututtamassa ja kertomassa pojalle mun huolesta. Poika sanoi, että opettaja vaikutti aika vihaiselta ja oli kokenut opettajan syyllistävän vain häntä, vaikka kaveritkin tekee samaa. 

Ei enää edes yrittänyt valehdella niillä vessapuheilla, vaan myönsi suoraan, että ovat käyneet kaupoilla ja ostelleet tytöille suklaata ja semmoisia. Olivat käyneet tänäänkin. Sitten tuli itku. Oikeassa olet sinä, joka kirjotit, että ei oman lapsen pahaa mieltä ole kiva katsoa. Ei tosiaan. Mutta mun (ja miehen) oli vaan pakko pysyä tiukkana. Poika itki ihan vuolaasti ja sanoi, että tietää tehneensä väärin, mutta ei halua jäädä ulkopuolelle. Kyllä mullekin tuli itku. 

Yritettiin yhdessä miettiä tohon ratkaisua. Sanoin kuitenkin, että joku rangaistus tästä pitää tulla, koska ei myöhemmässäkään elämässä voi myöhästellä tapaamisista ja sovituista menoista miten sattuu. Poika itse sanoi, että toivoisi aikuisten puhuttelevan muutkin kaverit niin kovasti, ettei kukaan enää tekisi tuota, mutta toisaalta ei halua, että kukaan kavereista saa tietää hänen kertoneen. Lupasin ottaa opettajaan yhteyttä. Sovittiin, että nyt saa vielä pitää kännykän, kun tiedän miten tärkeä se pojalle on, mutta kerrottiin, että jos myöhästely vielä jatkuu niin sitten se lähtee jäähylle hetkeksi. Miehen kanssa päätettiin kuitenkin ottaa pankkikortti hetkeksi talteen. Poika koki että häntä kohdeltiin täysin epäoikeudenmukaisesti. Yritettiin selittää, että ei tämä mulle ja isällekään helppoa ole. Ei haluta että lapsi jää ulkopuolelle, mutta ei me aikuisina voida hyväksyä tuollaista käytöstäkään. Ja kun sääntöjä on rikottu, piti siitä antaa rangaistus.

Lähti aika surkeana omaan huoneeseen. Pankkikortin luovuttaminen oli selvästi kovin pala, siitä kyllä kuului huuto. On kuulema "perseestä" jos ei voi mitään ostaa (tai tyttöjä hurmata...)

Mutta ei hemmetti, tässä päätöksessä meidän nyt vaan pitää pysyä. Eniten itseä huolettaa että jos poika jää ulkopuoliseksi tai jos lähtee oikeasti huomenna kaupoille ja myöhästyy ja meidän pitää ihan oikeasti takavarikoida se kännykkä. Ei ole helppoa..

Vinkkejä ja lohduttavia sanoja saa antaa. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään hyvältä äidiltä. Lapsi mököttää surkeana omassa huoneessaan ja äitinä saa murehtia taas oman lapsen pärjäämistä.. Voi kun olisi joku äitiyden käsikirja, jossa olisi valmiit vastaukset kaikkiin ongelmatilanteisiin. ap

Oli hienoa lukea, kuinka pystyitte olemaan turvallisena foorumina teininne tunteille.

Ja piditte kiinni myös seuraamuksista -ja kykenitte vastaanottamaan tunnekuohun siitäkin.

Teidän kaltaisia vanhempia todella tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne opettajat asialle on tehnyt? Niidenhän tuohon pitää puuttua. Eihän ap siellä välitunnilla ole hoputtamassa lasta tunnille

Ai että käsi kädessä aineenopettajan kanssa vessaan ysiluokkalainen poika? Opettaja vaihtuu ysiluokkalaisilla joka tunti. Ei sieltä tunneilta lähdetä vessoihin kolkuttelemaan tai kadonneita etsimään vaan opetus alkaa silloin kun pitääkin. Opettajat laittavat myöhästelyt Wilmaan ja pitävät kasvatuskesusteluja myöhästymisistä ja jälkkää jos ei tavat parane.

Tulee mieleen kiusataanko ja siksi odottaa ettei ole yhtä aikaa muiden kanssa naulakoilla tmv.?

Vierailija kirjoitti:

 poika kyllä kertoi kenen kanssa siellä kaupoilla on liikuttu, niin futiskavereitahan sieltä järjestään kaikki

Mutta oli niin tai näin, mulla on yövuoro edessä Ap

Taisin tunnistaa, nuo + pari muuta yksityiskohtaa. Tsemppiä, et todellakaan ole huono äiti. Harmi kun itse en henkilökohtaisesti voi teitä auttaa, mutta te osaatte selvittää tämän ihan varmasti :) ps. aina saa soittaa, jos alkaa liikaa vanhemmuus painamaan, sellaista nimittäin välillä teinien kanssa sattuu!

Yläkoulun opettajana sanon, että tuo on erittäin huonoa käytöstä. Jotkut tekee juuri tuota: myöhästelevät kesken päivän. Se on välinpitämättömyyttä ja oikeastaan mielestäni vielä huonompaa käytöstä kuin myöhästyä aamulla.

Tätä harrastaa lähinnä ns. ongelmaoppilaat.

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusataan, uskaltaa tulla piilosta vasta kun muut jo luokassa?

Tämä tulee itsellekin mieleen. Miksi muuten olisi jatkuvasti poissaoloja? Itsekin lintsasin paljon juuri kiusaamisen takia ja sama jatkui työelämässä, kun kukaan ei halunnut puhua vaikeista asioista, ei edes kukaan aikuinen. 

Koulupsykiatrin juttusille meno on myös yksi varteenotettava vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun opettajana sanon, että tuo on erittäin huonoa käytöstä. Jotkut tekee juuri tuota: myöhästelevät kesken päivän. Se on välinpitämättömyyttä ja oikeastaan mielestäni vielä huonompaa käytöstä kuin myöhästyä aamulla.

Tätä harrastaa lähinnä ns. ongelmaoppilaat.

Oletkohan oikea opettaja? Itsekin yläkoulussa opettajana, mutta meidän koulussa myöhästelyä harrastaa kyllä ihan kaikenlaiset oppilaat. Aamulla usein ne, joilla motivaatio koulunkäyntiin on nolla ja koulumenestys heikko. Päivällä usein ap:n pojan kaltaiset teinit, jotka kokevat ryhmäpaineita eri asioista. Näillä teineillä koulumenestys voi olla tosi hyväkin -en siis leimaisi ap:n poikaa ongelmalapseksi eikä sinunkaan tuntematta kannattaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusataan, uskaltaa tulla piilosta vasta kun muut jo luokassa?

Tämä tulee itsellekin mieleen. Miksi muuten olisi jatkuvasti poissaoloja? Itsekin lintsasin paljon juuri kiusaamisen takia ja sama jatkui työelämässä, kun kukaan ei halunnut puhua vaikeista asioista, ei edes kukaan aikuinen. 

Koulupsykiatrin juttusille meno on myös yksi varteenotettava vaihtoehto.

No, ei kun kaveriporukka on päättänyt lähteä kouluaikana ostarille hengailemaan. Sehän kävi jo selväksi. Ihan ns. luonnollista teinikäytöstä joillekin, että kaverukset livahtaa esimerkiksi kaupoille, tupakille tms. Tuollaiseen vaan pitää puuttua, ettei tuollainen peli vetele ja teoilla on seuraukset. Ihan juuri niin, kuin ap on nyt tehnytkin ja puuttunut asiaan!