Millaista on asua maalla?

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin maalta. Edelleen kun menen lapsuudenkotiini, parantuvat uniongelmat heti. Liikenteen kolinan ja taustalla olevan hiljaisen taustahäyn ja äänten sijaan voi kuunnella kesällä ikkuna auki veden liplatusta ja lintujen laulua. Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen herkkä ihminen. En pystyisi asumaan missään aivan takahikiällä ihan töiden puolesta, mutta haaveilen, että voisin asua maalla lähellä isoa kaupunkia pienessä talossa.

Samoin. Kun pääsee moottoritien alkuun poispäin kaupungista niin heti ahdistustaso laskee huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on ihan ok asua jos olet sosiaalinen, kohtelias, pidät yksityisasiasi visusti ominasi ja perhe-elämäsi on tasaisesti soljuvaa. Muussa tapauksessa asioitasi juorutaan pitkin kyliä ja niihin luonnollisesti lisätään vähän extraa. Tätä ei ehkä tiedosta ennen kuin pääsee kurkistamaan kunnan sisäisiin työpaikkoihin.

Kun et avaudu maalla omista asioistasi niin olet outo. 10 vuotta maalla asumista riitti. Pidin yksityisasiat aina omana tietona ja sehän ärsytti kaikkia kyläläisiä. Kun heillä ei ollut mitään juoruttavaa minusta niin juttuja keksittiin.

2000-luvun alussa Helsingissä joku mummo kertoi, ettei ole kymmeniin vuosiin poistunut asumisalueeltaan, eikä ikinä käynyt Helsingin ulkopuolella. Elänyt vain siinä omaa elämäänsä. Olin asunnossa patterihommissa, ja halusi ehdottomasti tarjota pullakahvit.

Oli muuten todella yleistä vanhusten asunnoissa, kun ei muuten juttuseuraa ollut.

Aina ei vaan oikein kerennyt, kun kiire on kova, ja paljon asuntoja.

Se ihmetytti maalaispoikaa, joka ajoi joka päivä töihin pidemmältä, missä hän oli ikinä käynyt.

Menin maalla sijaitsevaan yritykseen töihin ja pian huomasin pienet piirit.

Työkaverin vanhemmat olivat keskenään pikkuserkkuja. Eräs mies oli ollut naimisissa kolmen eri työkaverin kanssa ja lapsia joka liitosta ym. Myös lapset samassa työpaikassa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on paljonkin virikkeitä, ne on vaan vähän erilaisia, mitä kaupungissa ja ne täytyy löytää esim. Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, aivan kaikki mahdollinen!

Ei maaseudulla myöskään tarvitse kökkiä, jos ei halua..:D ei kaikilla ole niitä kymmentä lehmää, pottupeltoa ja kasvihuonetta.

Kaikki mainitsemasi aktiviteeti onnistuu myös kaupungissa ja usein ihan kotiovelta käsin. Ei tarvitse ajella autolla asfalttitien perässä.

Vierailija kirjoitti:

No mä oon asunut nyt vähän yli 10 vuotta ja oon viihtynyt. Täällä on aika hiljaista. Naapurit tulee tutuksi.

Kelle tulee, kelle ei. Itse asunut maalla yli 20 vuotta, eikä minulla ole hajuakaan, minkä näköisiä lähimmät naapurini ovat, enkä välitä tietääkään. Tosin he eivät ole naapureinani vielä 20 vuotta olleet, vaan rakensivat talonsa tuohon puolen kilometrin päähän 10 vuotta sitten. 

Ei maallakaan tarvi olla naapureiden kanssa missään tekemisisissä, jos ei halua. Täällä korvessa on sekin hyvä puoli, ettei naapurit näe pihaasi, joten saat ihan vapaasti touhuilla mitä haluat.

Tuulivoimarakentaminen pilaa maalaismaisemia kovaa vauhtia. Surullista.

Me muutettiin kaupungista maalle.

Ostettiin pieni omakotitalo (ei taajamasta), alle hehtaarin tontilla, kun tilaisuus tarjoutui.

Kauppahinta oli todella edullinen, toki kunnostettavaa oli, mikä sinänsä ei haitannut.

Ensimmäisenä häkellytti se, että iltaisin näkyy tähtitaivas, kun ei ole katuvaloja tai muita kaupungin valoja. Mahtavaa on myös se, miten vuoden kiertokulku tulee huomioitua ihan eri tavalla.

Omalla pihalla pari omenapuuta ja marjapensaat, ensimmäinen ”sato” oli elämys!

Ja tietysti rauha. Ihanan hiljaista iltaisin.

Saunan jälkeen ulos vilvoittelemaan, eikä kukaan kurkkimassa. Ja saunan voi laittaa lämpiämään koska huvittaa, grillata voi koska ja kuinka paljon haluaa.

Takkatuli näin talvi-iltaisin on ihana.

Ja nyt kun on pandemia menossa, ollaan aika herran kukkarossa. Työt hoituu onneksi etänä. Kyllä mä viihdyn kotona oikein kivasti, toki kova ikävä ystäviä ja työkavereita.

On tässä työtäkin, puita pitää tehdä, lumityöt, talo vaatii ylläpitoa ja korjaamistakin välillä.

Kesäisin pihatyöt - ruohonleikkuu ja rikkakasvien nyppiminen. Kaikenlaiset sekalaiset pihatyöt ja vuosittain tehtävät asumiseen liittyvät ”huollot”, ne on tehtävä. Sähkökatkot on vähän ikäviä, mutta varaavan takan ansiosta ei tule kylmä.

Ja pitkät etäisyydet vaikkapa lähimpään ruokakauppaan eikä julkista liikennettä, kauppaan ei siis lähetä ihan tuosta vaan. Toisaalta ei tule tehtyä sitten heräteostoksia kovin usein.

En haluaisi takaisin kaupunkiin, vaikka koko aiemman elämäni kaupungissa olen asunutkin.

Mökillä olen aina viihtynyt, joten se ehkä edesauttoi päätöstä muuttaa maalle.

Erittäin siistiä. Turun motarille 4km ja siitä 15min munkkaan. Oma tupa oma lupa. Reilu hehtaarin tontti. Kota ja grillipaikka missä isoista tukeista tehty penkit ympärille.

Kyllä itsekin kaipaan maalle vähän väliä, vaikka kaupungissa olen syntynyt. Ihmiselle ei ole luonnollista asua betonisten kerrostalojen keskellä liikenteen melussa. Eikä ole luonnollista haistella liikenteen päästöjä, vaikka onhan niitä maallakin.

Maalla sitten palvelut ovat kaukana ja ihmiset juoruilevat. Katuvaloja ei ole kaikissa paikoissa. Yksinäisen naisen on ahdistavaa asua pienellä paikkakunnalla, kun kaikenlaiset 'poikamiehet' ovat heti kyttäämässä, vaikka itse ei haluaisi. Rouvat ovat sitten syyttä suotta mustasukkaisia miehistään, jne. Poikamiehet tulevat soittelemaan iltaisin ovikelloa, kun ovat ottaneet vähän rohkaisua. Se on vähän turvatonta asumista. Lehdessä oli juttu naisesta, jota joku mies häiriköi naisen omalla pihalla vuosia, eikä poliisi voinut asialle mitään. Kaupungissa ei kukaan tiedä, että olet sinkku, vaikka kävelet yksin kadulla, joten siellä saat olla rauhassa.

Parasta olisi rakentaa laitakaupunkeja väljemmin, että voisi tuntea olevansa 'kuin maalla', mutta kuitenkin palvelujen ulottuvilla. Luontonäkymiä olisi ympärillä ja ilma puhtaampaa ja hiljaisempaa kuin keskustassa. Joissakin kaupungeissa on tällaisia vanhempia asuinalueita, mutta nykyrakentaminen on ahdasta.

Muutin maalta kaupunkiin & nyt tämän vuoden epidemiankin takia, takaisin maalle (eri paikkakunnalle, todella pieneen kuntaan).

Ja nyt kun pääsin viikoksi taajamaan, tajuaa mitä kaipaa - puolin ja toisin.

Maalla on just nuo tähtitaivas-juttunsa ja luonto nurkan takana & meillä maalla ainakin se, että kun on osan viikkoa niitä introvertti-aamuja, niin ei tartte huudella huomenia ja lätistä turhanpäiväisyyksiä, kun koti-ovelta voi mennä suoraan metsään😃

Tosin kaikissa niissä paikoissa missä asuin pääkaupunkiseudulla oli just nuo samat juttunsa-luonnon suhteen & paaaljon paremmat tiet fillarointiin! & aamulla ennen duuniinmenoa saatoin pulahtaa aamu-uinnille uimarannalla!

Kaipaan kyllä kauppoja! Sellaista itsenäistä liikkumatilaa. Ja ennen koronaa: uimahalleja, museoita, ja vaikka ei kävisikään, on sellainen mahdollisuus olemassa.

Ja henkilökohtaisesti oon huomannut, että maalla asuessani nyt nämä 8 kuukautta, sitä tottuu vähän liian helposti pieruverkkari-tyyliinsä ja sitä kautta yper mukavuudenhaluisuuteen & vaikka kokoa ajan liikkuu, niin samaten koko ajan myös syö🤔

Tuntuu että kaupungissa tuli jopa enemmän liikuttua, no tietty ihan jo työmatkojenkin takia. nimimerkki lihonut 3 kiloa maalla-asuessa

Nyt on ollut aikaa pähkiä mitä tehdä. Kun aikoinaan (lapsuudessa ja myöhemminkin lapsuuskodissa asuessa) häpesi sitä, että vaatteet 'tuoksuivat' huonolle huoneilmalle, niin jotenkin ei halua sitä enää (tosin tää maskipakko on siihenkin auttanut😎)

Aavistan että kylällä puhutaan, mutta kun yhden päivän kärvistelin häpeän kanssa, ajattelin että mitä sitten - puhettaa riittää, oli aihetta tai ei.

Ja vaikka en muuten tästä koronasta tykkää (kukapa), niin on rauhoittanut kyläläisten yllätysvierailut tontillemme ja sisätiloihin. Vuosi sitten niitä pöllähti -taajaan. Tänä syksynä ei ole käynyt kuin yksi sisaruspari nuuskuttelemassa ja haukkumssa sukulaisensa!

Joku kirjoitti sellaisesta unelmasta, jota itsekin kaipaan: olisi tuo meidän tontti-metsät rajanaapureina ja sitten olisi Prisma-paratiisi siinä, vaikkapa puolen kilsan päässä🤔

(tuossa viimeisimmässä muutossa maalta-kaupunkiin tajusin, että helsinkiläisistäkin on tullut höpöttäjä-kansaa, eikä aina jaksaisi😃).

Vierailija kirjoitti:

Erittäin siistiä. Turun motarille 4km ja siitä 15min munkkaan. Oma tupa oma lupa. Reilu hehtaarin tontti. Kota ja grillipaikka missä isoista tukeista tehty penkit ympärille.

Joo, noi isot tukit on ihan must. Ei se muuten maaseutua oliskaan.

Vierailija kirjoitti:

Käsistään kätevät ja ne, jotka mielellään puuhastelevat koko ajan, viihtyvät maalla erinomaisesti. Itse olen tällainen, mutta vaimo ei. Siispä kärsin kerrostalossa. Ei tämä ole minulle mieluista elämää.

Hmmmm, mulle tulee heti vaihtoehtoja mieleen kerrostalon ja maaseutukodin väliltä. Miten olisi ihan vaikka omakotitalo taajama-alueelta? Vaimolla olisi kaupunkimaiset olot, palvelut ja ihmiset lähellä ja sulla tilaa puuhata ja nikkaroida.

Kyllä mulle on ihan outoa tuo juoruilu ja että tiedetään toisen asiat. Mistä ne asiat tiedetään? Eihän niitä kukaan tiedä, jos et itse levittele asioitasi. Täällähän on semmoiset välimatkatkin naapureiden välillä, että ei kukaan tiedä milloin minnekin lähdet tai varsinkaan näe mitä pihallasi puuhailet. Minä tiedän naapureiden ja kyläläisten asioista lähinnä sen, kuka on kuollut. Kilometrin päähän oli syntynyt vauva, mutta kuulin siitä tässä ihan vasta ja se vauva on jo puolivuotias. Sadan metrin päähän tuli uusi naapuri, mutta se uusi naapuri olikin asunut siinä jo monta kuukautta, ennenkuin tiesin asiasta. En ymmärrä mistä te tiedätte kaikkien asiat? Ei ole kyläkauppaa, jossa juoruta, ei mitään kokoontumispaikkaa. Satunnaisesti näkee kyläläisiä lenkillä ja silloinkin jutellaan ihan niitä näitä. 

Jos jotakuta kiinnostaa mun asiat niin paljon, niin sitten kiinnostaa. Hänellä on sitten varmaan itsellään tosi tylsä elämä. En tiedä läheskään kaikkien kyläläisten nimeäkään, puhumattakaan vaikka iästä, ammatista tai lasten lukumäärästä. Vanhoja muuttaa täältä kaupunkiin ja nuoria tulee tilalle, missä heihin edes tutustuisi? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle on ihan outoa tuo juoruilu ja että tiedetään toisen asiat. Mistä ne asiat tiedetään? Eihän niitä kukaan tiedä, jos et itse levittele asioitasi. Täällähän on semmoiset välimatkatkin naapureiden välillä, että ei kukaan tiedä milloin minnekin lähdet tai varsinkaan näe mitä pihallasi puuhailet. Minä tiedän naapureiden ja kyläläisten asioista lähinnä sen, kuka on kuollut. Kilometrin päähän oli syntynyt vauva, mutta kuulin siitä tässä ihan vasta ja se vauva on jo puolivuotias. Sadan metrin päähän tuli uusi naapuri, mutta se uusi naapuri olikin asunut siinä jo monta kuukautta, ennenkuin tiesin asiasta. En ymmärrä mistä te tiedätte kaikkien asiat? Ei ole kyläkauppaa, jossa juoruta, ei mitään kokoontumispaikkaa. Satunnaisesti näkee kyläläisiä lenkillä ja silloinkin jutellaan ihan niitä näitä. 

Jos jotakuta kiinnostaa mun asiat niin paljon, niin sitten kiinnostaa. Hänellä on sitten varmaan itsellään tosi tylsä elämä. En tiedä läheskään kaikkien kyläläisten nimeäkään, puhumattakaan vaikka iästä, ammatista tai lasten lukumäärästä. Vanhoja muuttaa täältä kaupunkiin ja nuoria tulee tilalle, missä heihin edes tutustuisi? 

Autoni rekisterinumeron kautta saatiin tietää nimeni :) Apteekin farmaseutti asuu melkein naapurissa ja tietää sairauteni. Kaupan kassa kommentoi ostoksiani ja tehnyt johtopäätökset, että olen eronnut. Alkon myyjä tietää, että juon viikonloppuisin viiniä. Terveyskeskuksen vastaanotossa on naapuri töissä ja hän on vuotanut terveystietojani. Kampaaja ha kahvilan omistaja juoruaa minulle koko kylän asiat

Näistä normaaleista asioista syntyy mitä ihmeellisimpiä juoruja.

Älykkäät ihmiset asuvat tutkitusti kaupungeissa.

Maalaisia kiinnostaa ihmisten yksityisasiat. Eikö maalla ihmisillä ole riittävästi virikkeitä, koska aikaa jää seurata ihmisten autoja, ostoksia ja kulkemisia?

Asun alle 5000 asukkaan kunnassa.

Mua ihan aidosti kiinnostaisi tietää liikkuuko tai onko minusta liikkunut juoruja, ja minkälaisia. Olisipa hauskaa tietää! 😄

Olen muualta tullut, toimin ammatissa jossa kohtaan paljon paikallisia, mieheni ja hänen perheensä ovat varakkaita, appivanhempani eivät ehkä helpoimpia ihmisiä... Silti vielä yli 15 vuoden jälkeen tunnen olevani täällä melko tuntematon, yhden ainoaa juorua ei ole kantautunut korviini.

Se, että kylillä puhutaan "Virtasen Pekan pojan vaimon olevan paikassa x töissä", ei tunnu juoruiluilta. Tai se, että "Pekan pojalle syntyi toinen tyttö". Tai itseäni ei ainakaan tällaiset asiat häiritsisi, kun nämä nyt asioita jotka kuka vaan voi itsekin omin silmin todeta, että näin on.

Mutta ei edes tällaisia ole kantautunut korviini. Taidan olla aika tylsä.

Minusta liikkui sitkeästi juoru, että seurustelen työkaverini kanssa ja olen raskaana. Kumpikaan ei pitänyt paikkaansa kyläläisten harmiksi🙈 ja tosiaan itse kuulin näistä juoruista terveyskeskuksen työntekijältä. Ja olinhan käynyt ”raskaana” alkossakin😂

Ajoin sunnuntaina yksin kylän läpi autolla. Maanantaina työkaveri kysyi olinko riidellyt mieheni kanssa, koska ajoin autoa pois kylältä päin jo aamupäivällä ja kaiken lisäksi yksin😂😂😂