Millaista on asua maalla?

Kamalaa kuraa. Haluan pois. Moni romantisoi maalla ja okt:ssa asumista, onhan se ajatuksena ihana. Saatana, marraskuun mädässä pimeää kaikkialla, ulkoilumahdollisuudet kävellä tietä vasemmalle tai oikealle. Lähin kauppa aina automatkan päässä, ilman autoa ei pääse liikkumaan mihinkään. Palvelut suppeita ja kaukana. Jos talossa jokin hajoaa, se pitää aina itse korjata. Aina joutuu pihalla ahteri pystyssä touhuamaan, milloin kitkeä rehut, milloin tehdä lumityöt, milloin haravointi. Jos katto vuotaa, se on minun vastuulla, jos lämmitys hajoaa, minä hoidan, jos putket vuotavan niin minäpä hoidan. Jos talon perustukissa tai muuten talossa jokin hajoaa, minä hoidan. Kesällä ihan kiva hetkellisesti, silti olen kuin vankilassa. Missään ei ole mitään, ei mitään mihin mennä ja ilman autoa ei mennä kuin hiekkatielle.

Kaipaan kaupunkiin ja kaupungin palveluiden ääreen, kaipaan sitä että lähikauppaan 200 m, bussilla, junalla tai raitiovaunulla keskustaan hetkessä. Autoa ei tarvitse välttämättä. Löytyy aina paikkoja ja tapahtumia mihin mennä, voi mennä huvikseenkin pyörimään kauppoihin. Kerrostalossa huoltoyhtiö hoitaa kaikki viat jos sellaisia ilmenee, ei joudu huolehtimaan jäätyvistä putkista, lumesta ränneissä tai kylmistä pattereista yms. Soittaa vaan ja kertoo missä vika.

Olen asunut Hki hetken ja Tku kauan, nyt asun keskellä ei mitään ja olen valmis päästämään itseni päiviltä. Jos myisin tämän perseläven, en silti saisi rahoja millä voisin ostaa kunnollisen kämpän kaupungista. Elämäni TYPERIN peliliike. Olin tyhmä ja kuvittelin omiani, todellisuus on jotain aivan muuta kuin kiiltokuvat.

^ ei se mitään romantisointia ole, jos kokee itse mielekkäänä asua maalla. Ei kaikista ole maalla asumaan, tarvitaan tietynlaista itsenäistä otetta, koska teet kaiken itse ja ne apteekit ja kauppakeskukset ja muut palvelut eivät ole välttämättä puolen kilometrin säteellä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te maalla asuvat teette työksenne? Onko etätyömahdollisuutta? Kuinka pitkä työmatka päivittäin? Nämä asiat mietityttävät. Haluaisin jo kaupungista pois mutten haluaisi viettää paria tuntia joka päivä autoillen.

Puutarhuri/viherrakentaja/pihasuunnittelija. Huhti-lokakuuhun työskentelen kirkonkylällä viheralueiden hoidossa vartin ajomatkan päässä ja sitten talvet menee pihasuunnitelmien parissa. 

Jos Helsingin seudulta lähtee maalle asumaan esimerkiksi 500000 ihmistä. Ongelma on edessä. On tässä joskus asuttu maaseudun Onnelassa. Kiitti, riitti. Haluan asua ihmisten ilmoilla. Samalla haluan kaikille maalaisille kertoa ettei teidän tarvitse huolehtia helsinkiläisten asumisesta. Asukaa rauhassa susien ja karhujen keskellä. Kyllä me teidät elätetään niin kuin tähänkin asti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te maalla asuvat teette työksenne? Onko etätyömahdollisuutta? Kuinka pitkä työmatka päivittäin? Nämä asiat mietityttävät. Haluaisin jo kaupungista pois mutten haluaisi viettää paria tuntia joka päivä autoillen.

Työmatka 35km mutta ekat liikennevalot vasta 2km ennen työpaikkaa. Suurin osa matkasta tietä josta saa ajaa 100km/h. On osittainen etätyömahdollisuus, nyt koronan takia ollaan kokonaan etätöissä. 

Miten määritellään "asua maalla"?

1. alle 15 000 asukkaan kaupunki, joka on laajalle levittynyt. On niitä tiiviisti rakennettua omakotitaloalueita mutta myös alueita, joissa omakotitaloja on siellä täällä. Ja kun on rakennettu tarpeeksi kauas tiestä niin ei kukaan näe pihaan. Ikkunasta näkee illalla lähimmän naapurin jouluvalot jossain kaukana. Ohiajavia autoja ei näe eikä kuule. Kuitenkin läheltä menee jalkakäytävät ja pyörätiet ja oikeastaan voit kävellä keskustaan varttissa.

2. Automatka vähintään 15 minuuttia kaupungin keskustaan. Asut maalla, ei ole valaistusta, ei pyöräteitä. Ainoa mahdollisuus kävellä vasenta reunaa xkm eteenpäin, siirtyä tien toiselle reunalle ja palata sama km määrä takaisin päin. Muista kuikuilla hirvet, sudet ja karhut. Matkan varrella näet omakotitaloja, maataloja, mummonmökkejä, kesäasuntoja. Kaupat on kaupungissa, samoin kaikki muut palvelut.

Mutta voit kekkuloida alasti kännissä 24/7 eikä kukaan näe (sisällä tai pihalla). Voit kasvattaa rönsyilevän puutarhan ja hankkia pari lammasta huolehtimaan nurmikon trimmauksesta. Entä se liikunta ja urheilusuoritukset? Pilko puut. Kanna ne puuvarastoon. Luo lumet. Hiekoita. Nikkaroi sitä ja haaveile tätä. Ei käy aika pitkäksi.

No oikeasti. Maalla asuminen vaatii riuskaa työotetta ja tietynlaista suunnitelmallisuutta. Ja ison skafferin. Ja kunnon pakastimen. Aggregaatin. Pari puhdasvesikanisteria. Mieluusti vielä oman kaivon. Silloin voit elää koronaa paossa omassa kodissa lähtemättä sieltä yhtään mihinkään.

Komppaan kommenttia 202, itse onneksi pääsin pois. Ja ei enää IKINÄ! Tulipahan koitettua ja nyt maalla oleilu vain mökkeilyn muodossa, asumaan ei koskaan enää.

Enpä kehuisi, kyllä luojaa olen kiittänyt että pääsin siitä nurkkakuntaisesta mentaliteetista eroon...Maalla naapuri tietä paremmin sinun asiasi kuin sinä itse, uusi asukas on jatkuvan silmälläpidon alainen, ihmisten luulot leviävät kulovalkean tavoin ja ennenkuin huomaatkan sinut on leimattu vähintään murhamieheksi ja varkaaksi ja jopa pedofiiliksikin...Kaikkein hauskinta pienessä kylässä on se että kaikki ovat sukua keskenään ja jokseenkin samannäköisiäkin...Toivottavasti ei ikinä tarvi enää asua missään persjönsterissä...

Muutimme rajanpintaan Itä-Suomeen ja viihdymme hyvin etähommaillen. Itse täytyy aina välillä oleskella muualla, josta sitten työn "sivistyksen hedelmiä" tuliaisena. Entiset kotinurkat rupesivat olemaan hieman liikaa kulttuurillisesti monimuotoisia. Itäinen H......I

Parasta! Ei kolistele naapurit eikä juokse naapureiden mukulat ympäri taloa, ei haise tupakan savu parvekkeella/terassilla, ei kolistele lumiaura ikkunan alla klo 05 aamulla. 

Saa herätä linnun lauluun, kulkea vaikka alasti pihalla, tehdä puu- yms hommia niin ettei kuntosalille tarvi lähteä, olla ihan rauhassa. Ei ole kiire minnekään.  Rakastan asua maalla. 

Maalla elää vielä sääty-yhteiskunta. Maattomalle joka ei kuuluu edes ammatin puolesta paikkakunnan kermaa on jollakin peräkylällä hyvin vähän mitään annettavaa. Vapaa ajan mahdollisuudet ovat kylän keskikaljakuppila ja huoltoaseman baari. Sen pintapuolisen leppoisuuden takana ollaan ahdistuneita ja kireitä. Sairaalloinen uteliaisuus kuuluu luonnollisesti asiaan.

En ole seurustellut vielä kenenkään kanssa uudessa asuinympäristössäni, eihän nyt ole mahdollistakaan. Olemme ylempiä toimihenkilöitä molemmat mutta ei erityisemmin innosta mitkään kermat tai kurrit.

Niille jotka miettivät maalla asumista eivätkä ole koskaan kunnolla asuneet suosittelen jotain mökin vuokraamista pidemmäksi aikaa. Talven  yli vaikka, että näkee sen koko vuoden miten e sujuu.  Minä asun nyt vuokralla ( en voisi omaa ostaa) ja tämä on ihan hyvää asumista. Olen nyt vihdoin päässyt niin syrjään kuin haluan. Se myös tarkoittaa pitkiä matkoja ja pimeyttä talvisin, mutta jos vaan tiet pysyisivät kunnossa niin pärjään kyllä. Ihmettelen vähän myös sitä, että miten okt:ssa pitää kokoajan tehdä jotain. Minäkin tosin teen pihatyöt täällä ja olen asunut lapsenakin okt:ssa lapsena ja emme me siellä kokoajan jotain tehneet vaan aina tietenkin välillä sitä korjattiin, mutta ei se mikään työleiri kuitenkaan ollut edes vanhemmille. Ymmärrän silti, että talosta voi olla harmia ja työtä kyllä. Silti tämä on itselle se paras asumismuoto kyllä ja senkin takia asun mieluummin vuokralla täällä, kun muuten en nyt pystyisi talossa itse asumaan. Voi olla silti muutto edessä joskus ja se on aina oma työnsä löytää vuokralle talo mikä sopii itselle.

Vierailija kirjoitti:

Jos Helsingin seudulta lähtee maalle asumaan esimerkiksi 500000 ihmistä. Ongelma on edessä. On tässä joskus asuttu maaseudun Onnelassa. Kiitti, riitti. Haluan asua ihmisten ilmoilla. Samalla haluan kaikille maalaisille kertoa ettei teidän tarvitse huolehtia helsinkiläisten asumisesta. Asukaa rauhassa susien ja karhujen keskellä. Kyllä me teidät elätetään niin kuin tähänkin asti.

Helsingin ulkopuolella on Suomen kaikki tuotantolaitokset ja luonnonvarat mm. metsät, mineraalit, elintarvikkeet ym.

Anteeksi, millä kuvittelette siellä elättävänne muita? Jos siellä on pääkonttori, jonne raha menee maalta niin se ei tarkoita, että te elätätte jotain.

Lapsuuden ja teini-iän asunut maaseudulla noin 40km kaupungista, tuota matkaa kuljin kouluun ylä-asteen ja lukion ajan kunnes muutin omilleni ja pois.

Sanotaan vaikka näin että en ole tyyliltäni sieltä perustallaajaosastolta ja edelleen kun menen vanhemmille käymään saan tuijottelua osakseni.

Toisekseen kaikki myös tiesivät "kaikista kaiken" kun oli niin pieni paikkakunta. Yksinäistä oli myös kun ala-asteen jälkeen lähes kaikki kaverit perheineen muuttivat kaupunkiin.

Eli ehkä kivaa jollekulle aikuiselle, mutta tommoselle 12-17-vuotiaalle ikävä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa kuraa. Haluan pois. Moni romantisoi maalla ja okt:ssa asumista, onhan se ajatuksena ihana. Saatana, marraskuun mädässä pimeää kaikkialla, ulkoilumahdollisuudet kävellä tietä vasemmalle tai oikealle. Lähin kauppa aina automatkan päässä, ilman autoa ei pääse liikkumaan mihinkään. Palvelut suppeita ja kaukana. Jos talossa jokin hajoaa, se pitää aina itse korjata. Aina joutuu pihalla ahteri pystyssä touhuamaan, milloin kitkeä rehut, milloin tehdä lumityöt, milloin haravointi. Jos katto vuotaa, se on minun vastuulla, jos lämmitys hajoaa, minä hoidan, jos putket vuotavan niin minäpä hoidan. Jos talon perustukissa tai muuten talossa jokin hajoaa, minä hoidan. Kesällä ihan kiva hetkellisesti, silti olen kuin vankilassa. Missään ei ole mitään, ei mitään mihin mennä ja ilman autoa ei mennä kuin hiekkatielle.

Kaipaan kaupunkiin ja kaupungin palveluiden ääreen, kaipaan sitä että lähikauppaan 200 m, bussilla, junalla tai raitiovaunulla keskustaan hetkessä. Autoa ei tarvitse välttämättä. Löytyy aina paikkoja ja tapahtumia mihin mennä, voi mennä huvikseenkin pyörimään kauppoihin. Kerrostalossa huoltoyhtiö hoitaa kaikki viat jos sellaisia ilmenee, ei joudu huolehtimaan jäätyvistä putkista, lumesta ränneissä tai kylmistä pattereista yms. Soittaa vaan ja kertoo missä vika.

Olen asunut Hki hetken ja Tku kauan, nyt asun keskellä ei mitään ja olen valmis päästämään itseni päiviltä. Jos myisin tämän perseläven, en silti saisi rahoja millä voisin ostaa kunnollisen kämpän kaupungista. Elämäni TYPERIN peliliike. Olin tyhmä ja kuvittelin omiani, todellisuus on jotain aivan muuta kuin kiiltokuvat.

Ei maalla asuminen sovi tietenkään kaikille. Ihan samalla tavalla kaupunkiasuminen ei sovi kaikille. Minä olen asunut pienessä, keskisuuressa ja suuressa kaupungissa, viimeiset vuodet maaseudulla ja täältä lähden vasta kun on pakko. Minä nautin kaikesta tuosta, mistä sinä et pidä, eli esim. puutarha- ja lumitöistä. Sen sijaan inhoan kaupoissa käymistä, enkä todellakaan käy muuta kuin pakosta. Päivät täyttyvät tekemisestä aamusta iltaan ja illalla onkin ihana vain saunoa, neuloa, lueskella, olla miehen kanssa. Välillä tulee aikuiset lapset käymään ja se on tietysti ihanaa. Muutama ystävä on täältä ja muutama muualla, en niin hirveästi kaipaa ihmisiä, työn puolesta olen tekemisissä päivittäin riittävästi ihmisten kanssa. Tapahtumia täällä on lähialueella enemmän kuin ehtisin käydä, enkä näistäkään niin kovin perusta, toki jokusen kerran vuodessa on kiva käydä konsertissa ja vaikka kesäteatterissa.

Me ihmiset olemme vain keskenämme erilaisia ja nautimme eri asioista, mulle suurinta nautintoa on pihasaunassa saunominen ja sen jälkeen järveen pulahtaminen, samoin kun saan vaeltaa erämaaluonnossa, voin istua vaikka tuntikausia ihaillen kosken kuohuntaa tai vain kuunnella luonnon ääniä. Usein ihan liikutun luonnon kauneudesta ja uljaudesta, se menee minun listallani kauas edelle kaupungin tarjoamista elämyksistä. En tiedä onko mitään ihanampaa kuin herätä varhain kesäaamuna kuikan huutoon. Rakastan maalla asumista.

Millaista on asua maalla? KAMALAA! Itse asuin liki 20 vuotta ja onneksi pääsin pois.

Kamalia ihmisiä ja välimatkat pitkiä. Matkaa lähimpään "kauppaan" oli kuusi kilometriä.

Ihmisillä ei muuta koulutusta kuin kahdeksanvuotinen kansalaiskoulu, joka näkyi sivistyksessä.

Porukka kyyläsi toisiaan ja juorut levisivät.

Pieni kyläkoulu jossa kaikki tuntivat toisensa ja toistensa vanhemmat (koulussa alle 30 oppilasta).

Vähänkin suurempi lumituisku ja kylätie oli tukossa, mene siinä sitten kouluun. Pakkko olla traktori ja lumilinko.

Mun unelma olis löytää edullinen vanha talo jostain pienestä kunnasta, mielellään pohjoisesta tai vaikka kainuusta. Ei ihan korvesta, koska tarkoitus olisi pyörittää pientä yritystä, joka tarvitsee asiakkaita. Jos kunnassa olisi matkailua, niin se varmaan parantaisi yritykseni menestymisen mahdollisuuksia. Ympäröivä luonto olisi tärkeää. En vaan millään löydä tällaista paikkaa. Aina kun löytyy joku talo, jota vois ajatella, paikassa on jotain vikaa, esim. ei järviä lähelläkään, kaivos naapurissa, tuulivoimaa kaavoitettu ympärille, lietepeltoja, suursikalaa, turkistarhaa tms. naapurissa. Palveluiden perään en ole, kunhan on kirjasto ja kohtuullisen hyvä ruokakauppa ja posti. 

Minä olen kesämaalainen. Rakastan meidän mökkiä, joka on ihanalla paikalla järven rannalla ja jossa on kaikki perusmukavuudet.. Missään en ole niin onnellinen kuin siellä, mutta vain valoisana aikana.

Kun syksy saapuu, ei siellä ole enää kiva olla. On pimeää, kun lähdet töihin ja pimeää, kun palaat. Muuta paikkaa lenkkeillä ei ole kuin mökkitie, eikä ole valoja missään. On vain märkää ja mutaista.

Asunut maalla vähän yli 10 v, pettymykseksemme Siirtolaisvirasto sijoitti suhteettoman suuren määrän tupa-hakijoita tähän pieneen kylään, joten meno oli melkoista. Vasta viime syksynä siirsivät asuntolat muualle. Jotenkin meni nuo 10 vuotta ihan päin prinkkalaa, elämä ei ollut lainkaan sellaista rauhallista ja naapureihin tutustumista ja puuhailua kuin mitä olimme kuvitelleet.

Nyt on jotenkin ihan koomassa, ei ikään kuin osaa toimia vaikka tilanne on rauhoittunut - siiheksi kunnes sossu on täyttänyt tyhjät huoneistot alkiksilla ym. kaiketi. Nyt näitä on vain muutama, joten sen kyllä kestää kunhan eivät tule päälle.

Mitä täällä kaipaa? No ainakin sitä miten helppoa kaupungissa oli vain käväistä kaupassa, ja oli useita mistä valita. Tässä kylässä ei ole edes ruokakauppaa. Rakennustarvikkeita, elektroniikkaa ja lakanoita ja pyyhkeitä, vaatteita yms täytyy lähteä erikseen hakemaan 25-50 km takaa, ellei halua ostaa netin kautta.

Postia, pankkia, parturia, kampaamoa, kioskia, apteekkia, terveydenhuoltoa, hammaslääkäriä, bensa-asemaa yms ei ole lähimaillakaan, vain harvoin tyhjennettävä postilaatikko. Kai sekin viedään pois lähiaikoina. Koulu pantiin kiinni jo ennen kuin muutimme tänne.

Toisaalta täällä on melko hiljaista ja tähdet näkyvät, olisipa vielä pyöräteitä, että uskaltaisi ajella. Nyt on vain kapea maantie.

Tällaisen tuloksen ne omat valinnat joskus saavat aikaan, täytyy vain kestää. Tulevaisuudesta emme kukaan tiedä mitään.