Lapsi mennyt mukaan kiusaamiseen koulussa. Mitä tehdä?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:00"]

Poikani oli joku aika sitten tämä kiusatun synttäreillä. Oli siis saanut kutsun, josta olin yllättynyt. Mielellään sinne meni ja minusta oli tosi kiva lapsi sinne viedä.Ajattelin että nyt tämä loppui.

Lapsi myös osoittaa katumusta kun asioista jutellaan.

Tiedän, että kuulostaa hirveältä selittelyltä se että ne muut kaverit saa mukaan. Mutta tiedättehän te aikuiset millaista se on, on pari pääpirua ja monta mielistelijää.

Kiitos vastanneille. Itsekkin toivon että vanhemmat saataisiin koolle, koska haluaisin kuulla myös näiden muiden poikien vanhempien näkemyksen asiasta.

Ap

[/quote]

Eli tämän kiusatun pojan vanhemmat ovat sen verran naiiveja että kuvittelevat voivansa ostaa rauhaa pojalleen kutsumalla poikasi synttäreille? Siitähän hommassa oli todellisuudessa kysymys. Kumpikaan pojista ei mennyt aikuisten näytelmästä retkikunnan mutta aikuiset näköjään haluavat itsepäisesti uskoa ettei niitä ongelmia olekaan kun kerran yhdessä juhlitaankin. Säälittävää!

Nyt jos koskaan tarvitaan siellä sitä tosielämän aikuisuutta. Pitää uskaltaa olla aikuinen vaikka omat ja välillä muidenkin lapset siitä tykkäisivät kyttyrää. He tajuavat vasta myöhemmin miltä kaikelta pahalta ovat säästyneet. Rangaistuslaitosten nimet voivat kuulostaa coolilta 12-vuotiaan räkänokan korvissa mutta moni koulukodissa lusinut on miettinyt jälkeenpäin että olisi päässyt vähemmällä pienellä puuttumisella varhaisessa vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 23:48"]Minä olen sen verran vanha äiti, että en usko keskusteluun kiusatilanteissa. Lapsi tarvitsee näissä ihan selkeitä määräyksiä ja käskyjä topakalla äänensävyllä sanottuina. Kiellät lastasi selkeästi ja kuuluvalla äänellä osallistumasta kiusaamiseen. Et selitä suu vaahdossa ja keskustele, vaan käsket. Pahin ongelma näissä kiusajutuissa on juuri tämä keskustelu ja lässytys. Ei lässyttäminen auta! Mikä siinä on, että nykyajan vanhemmat eivät uskalla käskeä ja kieltää, vaan kaikesta pitää aina keskustella? 

[/quote]

Kiitos kokenut äiti. Tämä on olut oikeasti näistä neuvoista rakentavin. Tunnistin ehkäbitseni tuosta suu vaahdossa selittämisesta... :/

Ap

Mutta onhan se niin, että heikot hovin jäsenet hiljaisesti hyväksyvät kiusaamisen - peloissaan että joutuvat itse kiusatuksi jos asettuvat kiusaajia vastaan ja muutenkin epävarmoina eivät ikinä uskaltaisi kyseenalaistaa tuota dynamiikkaa. Että sikäli ymmärrän ap:ta ja tuota "vähättelyä". Mietin, että enemmän kuin pelkkää syyllistystä kiusaamisesta (mitä on jo ilman sanottavaa menestystä tehty) poika tarvitsisi myös oman itsetunnon kohotusta, että hänen ei TARVITSE olla osa tuota porukkaa ja että on ok sanoa vastaan, jos kiusaaminen taas jatkuu. Itse olin koulussa enemmän se kiusattu kuin kiusaaja, mutta jos mun olisi pitänyt nousta kiusaajia vastaan silloin kun ne rääkkäsivät jotakuta muuta, olisin vähintään kuollut. En olisi ikinä pystynyt siihen ja tavallaan olin huojentunut, että tänään ilmeisesti saan olla rauhassa. En olisi ikinä uskaltanut sohia nukkuvaa karhua ja tehdä itsestäni numeroa vaikka olisin todistanut muiden kiusaamista. Olinko silloin kiusaaja kun en sanonut mitään? Tavallaan kyllä, ja mikä kaameinta, olisin varmaan innokkaasti kaveerannut noiden kiusaajien kanssa, jos he olisivat huolineet minut porukoihin. Onneksi eivät huolineet, joten sikäli tilanne vähän erilainen kuitenkin kuin ap:n pojalla.

Mutta tosiaan tuota itsetunnon vahvistus-menetelmää kuitenkin miettisin ap:n asemassa. Ja lisäksi kunnon interventio KiVa-koulun menetelmin silmästä silmään ja vielä lisäksi vapaa-ajalla kiusatun kanssa sovun hieromista. Kun toisen tuntee paremmin, kynnys kiusaamiseen kasvaa. Ja minusta on ihan ok kieltää seura, joka aiheuttaa ongelmia, oli ne ongelmat sitten ajautumista kiusaamiseen, päihteisiin, varasteluun, lintsaamiseen. Ja jokaisesta todistetusta kiusaamisesta sanktiot, jotka tuntuu.

Kyllä kannattaisi vanhempien uskaltaa vaikka yhdessä näyttää lapsille missä kaappi seisoo ja nostaa kissa pöydälle. Mieluummin kertarytinä kuin ainainen kitinä.

Niinkuin edella todettiin, on yhden "hovin" jasenen todella vaikeaa pysyvasti muuttaa kiusaamistilannetta. Siispa kiusaajien vanhemmat ja pojat koolle, eika mitaan lassynlaata. 10-vuotiaalle voi jo ihan hyvin sanoa, etta kiusaaminen on raukkamaista kaytosta ja sen pitaa muuttua nyt heti, ettei tarvitse olla loppuelamaa kotiarestissa tai vaihtaa koulua.

Tarkeata olisi saada poikasi tajuamaan, etta oikeasti kivat ja hyvat ystavat ovat hyvia tyyppeja aina, eivatka valikoivasti kiusaa toista ja esita kaveria toiselle.

On se nyt saatana että ei 10v saada kuriin kun isommatkin miehet saadan, tarvittaessa vankilalla.

Mitenhän meinaat pärjätä ap kun poikasi on 15v jos nyt tekee jo tiukkaa. Sehän käy sun päällesi

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 23:09"]Mutta kun keskusteltu on. Ja monta kertaa. On puhuttu nätisti ja välillä vähemmän nätisti kun oikeasti on suututtanut niin paljon. Poika ei edes osaa oikein sanoa syytä miksi toists kiusaavat. Se vaan kuulemma on välillä "tyhmä"

ap

[/quote]

Onko tää AP ihan avuton

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:25"]Olen monesti puhunut juuri tuosta että "miltä sinusta tuntuisi jos sua kiusattaisiin"

Ja edelleen en puolustele poikaa, vaan tämä on ihan koulusta kuultu tosiasia että poika ei ole se pääkiusaaja. Ihan on kiusatun kertomaa. Ja edelleen ei sen väliä koska kiusaamiseen suhtaudun silti hyvin vakavasti.

Lähinnä pyysin neuvoja, en syyllistämistä. Luuletteko etten ole itseäni syyllistänyt jo?

[/quote]

Onko sillä mitään virike väliä että onko PÄÄkiusaaja vai APUkiusaaja, kiusaaja kuin kiusaaja ja poikasi on KIUSAAJA.

Mitä helvettiä koko ajan VÄHÄTTELET ja PUOLUSTELET ettei ole pääkiusaaja. Muuta asennettasi ja reago,i oli pikku- tai isokiusaaja. Vakavia asioita

Rangaistukset kehiin. Jokaisesta Wilma-viestistä kunnon rangaistus ja aina edellistä kovempi. Ekalla kerralla pelit pois pariksi päiväksi, seuraavalla kerralla viikoksi, kännykkä pois, kotiarestia jne. Ja kerrot pojallesi etukäteen seuraavan kerran rangaistuksen, joka on siis kovempi kuin edellinen. Tämä kenties saa poikasi miettimään kiusaamistilanteessa, että lähdenkö mukaan ja menetän kaikki kivat etuudet vai käännynkö pois ja kenties houkuttelen kaveritkin järkevämpään puuhaan. Älä keskustele, vaan toimi. Ja pysy uhkaustesi takana.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:30"]

Sun pitäisi opettaa jotenkin pojalle empatiaa. Joku tilanne missä hän voisi asettua jonkun kovia kokeneen asemaan. Ehkä kirja tai jotain, se ei auta että vain sanot että ole empaattisempi. Hänen pitää todella oivaltaa mitä se on.

[/quote]

Pistä poikasi kadulle laulamaan ja lahjoittamaan ansionsa kiusatulle. Laulaa niin monta kertaa kadulla ja lahjoittaa potin kuin kiusaa. Ehkäpä alkaa oppimaan sitä empatiaa kantapään kautta?

Miksi et soita kiusatun vanhemmille ja sovi tapaamista aikuisten ja lasten kesken? Keskustelette asiallisesti asiasta ja sovitte jatkotoimista.

Lisäksi pyydät josko kuraattori ottaisi lapsesi ja kiusatun pari kerta hänen luokseen käymään. Voisivat piirtäen keskustella jostakin kiusaamistilanteesta. Ehkä avaisi oman lapsesi näkemystä asiasta. 

Älä siis odota että koulu tai lapsesi yksin ratkaisee asian. Toimi sinä aloitteen tekijänä. Kiusatun kohtaaminen on oikeasti kova paikka ja toivottavasti teitä molempia kasvattaja.

Tartu puhelimeen tänään. Äläkä sano että et tiedä numeroa. Sen saa selville jos on halua.

Meillä oli samanlainen tilanne. Keskustelimme pitkään ja vakavasti. Kysyin miksi hän hän on mukanana, millä perusteella poikaa kiusataan. Tietenkään ei osannut kumpaankaan vastata kunnolla. Pyysin asettumaan pojan rooliin, miltä se tuntuisi, maalasin varsin värikkään kuvannkiysatun henkisistä kärsimyksistä ja vaikutuksista aikuisuutee. Tyyliin, "vaikka sinusta tuntuu mitättömältä'Poikani itki ja häpesi.. Sovimme, että kun pojat alkavat häsläämään, hän kävelee pois tilanteesta eikä osallistu millään lailla. Jos uskaltaa, pyytää lopettamaan . Olimme opettajan kanssa yhteydessä ja lupasin kaiken tuen. Ilmeisesti toisiinkin oltiin yhteydessä. Pyysin opettajaa ilmoittamaan kaikista tapahtumista ja kysyin joka päivä pojalta miten on mennyt. Tästä on kaksi vuottaja kaikki ovat kavereita keskenään. Vakava keskudtelu, aasettuminen tousen asemaan ja tekee selväksi ettei vanhemnat hyväksy sellaista Niin, taidin myös sanoa että äiti ei on todella oettynyt, en voi uskoa, että minun puhdassydäminen lapseni tekee sellaista...

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:25"]

Olen monesti puhunut juuri tuosta että "miltä sinusta tuntuisi jos sua kiusattaisiin"

Ja edelleen en puolustele poikaa, vaan tämä on ihan koulusta kuultu tosiasia että poika ei ole se pääkiusaaja. Ihan on kiusatun kertomaa. Ja edelleen ei sen väliä koska kiusaamiseen suhtaudun silti hyvin vakavasti.

Lähinnä pyysin neuvoja, en syyllistämistä. Luuletteko etten ole itseäni syyllistänyt jo?

[/quote]Minuakin kiinnostaisi tietää mitä on konkreettisesti vakava keskustelun paikka. Ap:han kertoo, että on keskustellut poikansa kanssa jne.. Toivoisin keskusteluun vähemmän arvostelua ja enemmän konkreettisia toimenpiteitä.

Tästä ap:n viestistä tuli sellainen mieleen, että oletko kertonut pojallesi miltä esim. sinusta tuntuu kun oma poika kiusaa toisia tai kiusatusta pojasta tuntuu kun kiusataan. Miltä hänestä tuntuu lähteä kouluun kun saa pelätä mitä taas luvassa. Miltä tuntuu kun joka päivä saa kuulla olevan tyhmä jne. Eli tarkoitan, ettet pelkästään kysy pojaltasi, että "miltä sinusta tuntuisi jos sinua kiusattaisiin", vaan kertoisit miltä se tuntuu kun kiusataan/syrjitään/haukutaan.  Voisiko sanoa, että jos se ei tunnu miltään tai kiusaaminen ei lopu, niin meidän täytyy yhdessä hakea siihen apua ulkopuolelta esim. onko joku isommille lapsille tarkoitettu perheneuvola-tyyppinen taho.

Ehkä tuo vanhempien ja lapsien kutsuminen yhteiseen palaveriin voisi olla hyvä asia, mutta itse mietin, että onko se kiusatulle kuinka kauhea tilanne, jos paikalla 10 aikuista lapsineen, opettaja ja kiusattu vanhempansa kanssa.

Miten lapsi reagoi, kun asettuu kiusatun lapsen asemaan? Miksi lapsi pitää kiusattua tyhmänä? 

Miksikäs lasta ei voisi ohjata niiden lasten kanssa olemaan, jotka eivät ole kiusaajia, jos muitakin kavereita on kuin ne kiusaajat. Olen itse ainakin kannustanut poikaani olemaan niiden kanssa, jotka eivät ole luokan koviksia (nälvivät toisia, tönivät muita ja ovat inhottavia). 

Minkä seuran lapsena valitsee ohjaa varmaan myös lapsen valintoja jatkossa, teini-iässä jne. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 02:42"]

Rangaistukset kehiin. Jokaisesta Wilma-viestistä kunnon rangaistus ja aina edellistä kovempi. Ekalla kerralla pelit pois pariksi päiväksi, seuraavalla kerralla viikoksi, kännykkä pois, kotiarestia jne. Ja kerrot pojallesi etukäteen seuraavan kerran rangaistuksen, joka on siis kovempi kuin edellinen. Tämä kenties saa poikasi miettimään kiusaamistilanteessa, että lähdenkö mukaan ja menetän kaikki kivat etuudet vai käännynkö pois ja kenties houkuttelen kaveritkin järkevämpään puuhaan. Älä keskustele, vaan toimi. Ja pysy uhkaustesi takana.

[/quote]

Täällä neljän hyvinkäyttäytyvän lapsen äiti, moi!

Kuri se vaan on, joka pitää älyttömyydet poissa. Kunnon seuraamukset törppöilyistä ja jos huomaat, että jollain kaverilla on lapseesi negatiivinen vaikutus, niin reilusti välimatkaa tuollaiseen kaveriin (esim. vaikka 1-2 viikon kielto olla sen kanssa). Kehoita lastasi yleensäkin valitsemaan seuransa (ja sitä kautta toimintansa) niin, ettei joudu siitä hankaluuksiin.

Ja aina on olemassa myös niitä kavereita, joiden suhteen ei auta muu kuin kieltää yhdessä olo kokonaan. Näitä on omienkin lasten kohdalla tullut muutamia vastaan. Jotkut yliymmärtävät aikuiset saatavat paheksua ratkaisuasi vanhempana, mutta kun näet mihin lokaan muut lapset näiden kanssa joutuvat, eikä kiusaajakaan kohtaa normielämän sosiaalisia seuraamuksia ennen sitä kuuluisaa laitoskierrettä, niin tiedät toimineesi oikein. Seura se vaan näkyy ihmisessä, niin lapsessa kuin aikaisessa.

Opetat tällä ratkaisulla lastasi hiljaisesti pohtimaan myös tekojensa seuraukset jo etukäteen, olisi seura mikä hyvänsä. 

Mun mielestä nämä kommentit, joissa haukutaan ap:ta kädettömäksi ja ihmetellään, miten hän ei ole saanut lasta "kuriin", ovat hieman kummallisia. Ei vanhemman valta lapseen ole mitenkään absoluuttinen, varsinkaan sellaisessa tilanteessa, jossa vanhempi ei ole edes paikalla. Tuossa iässä kaverit alkavat kiilata vanhempien edelle tärkeimpänä vertaisryhmänä, ja kiusaaminenhan syntyy aina uudelleen eri tilanteissa. Kiusaajien puolelle meneminen on helpompaa, koska heillä on kiusaamistilanteessa valta. Vaatii aivan helvetin kovaa kanttia irrottautua siitä moodista, jossa on yhteisesti sovittu, että kiusattu ei yksinkertaisesti ole samalla tavalla ihminen kuin muut. Se, joka asettuu kiusaajien kanssa poikkiteloin, voikin kohta olla itse kiusattuna, ja sitähän kaikki haluavat välttää.

Olin itse koulukiusattu lähes koko ala-asteen ajan, joten kyse ei ole siitä, ettenkö kykene näkemään asiaa kiusatun kannalta. Mutta olen myös tätä asiaa hirveästi pohtinut ja yrittänyt ymmärtää koko kiusaamisen dynamiikkaa.

En tiedä, miten koulukiusaaminen pitäisi ratkaista. Varmaankin niin, että koulu ja koti toimisivat hyvin vahvasti yhteistyössä, ja aikuiset ottaisivat yhdessä voimakkaan asenteen siihen, että tällaista ei yksinkertaisesti suvaita. Mun kiusaaminen loppui kuudennella, kun opettajamme (uusi koko koulussa) teki muutamalla kommentilla selväksi, miten naurettavaa touhua se on. Aikaisemmat opettajamme (meillä vaihtuivat opet tiuhaan) monesti jopa tukivat luokan sisäisiä valtarakennelmia, tämä uusi opettajamme kieltäytyi niitä tunnistamasta.

Kauhean hyökkääviä vastauksia ap saanut. Hänhän kyselee parempia keinoja mitä tehdä. Ja hienosti on tarttunut aiheeseen. Tuskinpa hän pojalleen sanoo, että "hyvä ettet ole pääkiusaaja vaan sivukiusaaja ja se ei ole niin paha juttu".

Ja on oikeasti vissi ero, onko pääkiusaaja vai ryhmän mukana hovissa kulkija, joka itse ei koskaan aloittaisi kiusaamaan, mutta hiljaisesti hyväksyy tai ei tee mitään, kun pääjehut kiusaamisen aloittavat. Väärin toimii tämä hovin jäsen ja pitäisi pystyä sanomaan, että lopeta pääjehu heti toiminta.

Mutta miten ihmiset käyttäytyvät aikuisten maailmassa? On työpaikkakiusaamista tai pomon huonoa kohtelua. Kuinka moni on eturintamassa puolustamassa sitä kiusattua tai kaltoinkohdeltua ja kuinka moni yrittää vaan pysyä sivussa tapahtumista, jotta ei omalle kontolleen saisi rapaa. Eli siis hiljaisesti hyväksyy toiminnan... Lasten kanssa on varmasti vielä vaikeampi saada tilanne ratkaistua niin, että saadaan pysyvä ratkaisu. Työelämässä sentää voi saada fudut, jos homma ei lopu. Tai kiusattu voi vaihtaa työpaikkaa, pahimmassa tapauksessa.

En puolustele kiusaajia, mutta ymmärrän ap:ta että vaikeassa tilanteessa on, jotta saisi järkeä taottua poikansa päähän. Tarvitaan lapselta voimakas luonne, jotta uskaltaa alkaa jengiä vastustaa...

Lapselle pitää opettaa jotain konkreettista mitä hän voi tehdä. Itse muistan kuinka koulussa pojat kiusasivat yhtä tyttöä. Tytöt puolustivat, mutta tytöiltä puuttui keinoja. Me vaan mäkätettiin pojille, eikä siitä ollut koskaan sen kummempaa apua. Tyttö selvisi kouluajasta, koska me luokantytöt olimme hänen puolellaan . Mutta muistan itse sen tunteen kuinka puolustaessa pelkäsi joutuvansa itsekin kiusaamisen kohteeksi. Kuuluin luokan cooleihin tyttöihin, mutta siltikin olin epävarma puolustamisessa. Ei se kiusatun puolustaminen ole helppoa käytännössä, vaikka teoriassa kaikki tietää miten asian pitää olla. Käytännön neuvoja. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:00"]

Mä arvasin että joku ajattelee, että vähättelen kiusaamista. En missään nimessä. Ja tiedän sen, että se on ihan sama onko lapseni se pääkiusaaja vai ei kun kiusaaja on kuitenkin.

Moni on vastannut että vakavan keskistelun paikka. Millainen sitten on se vakava keskustelu? Itse en selvästikkään sitä osaa, kun asia ei ole perille mennyt.

Poikani oli joku aika sitten tämä kiusatun synttäreillä. Oli siis saanut kutsun, josta olin yllättynyt. Mielellään sinne meni ja minusta oli tosi kiva lapsi sinne viedä.Ajattelin että nyt tämä loppui.

Lapsi myös osoittaa katumusta kun asioista jutellaan.

Tiedän, että kuulostaa hirveältä selittelyltä se että ne muut kaverit saa mukaan. Mutta tiedättehän te aikuiset millaista se on, on pari pääpirua ja monta mielistelijää.

Kiitos vastanneille. Itsekkin toivon että vanhemmat saataisiin koolle, koska haluaisin kuulla myös näiden muiden poikien vanhempien näkemyksen asiasta.

Ap

[/quote]

Tuokin mitä sanoit on vähättelyä. Miksi haluat puhua muiden vanhempien kanssa? 

Jotta saisit alkaa miettiä miten sysäät vastuuta kiusatulle?

Meillä saa pomppia sohvilla, herkkujen kanssa ei ole niin nöpönuukkaa, ei tule isovanhemmille syytettä jos antavat syödä karkkia, vaatteiden kanssa ei ole niin justiinsa, jos lapsi haluaa laittaa reikäisen lempipaidan tai muuta ei nyt löydy, kun ovat pyykissä ja peliaikaakaan ei katsota sekuntikellosta.

Mutta jos saisin tietää että lapseni kiusaa, niin sanoisin että se loppuu nyt. 

Jos ei lopu, menet koululle, ja otat kakaraasi niskasta kiinni ja niin tekee jokainen kiusaavan kakaran vanhempi, pitää penikkojaan nurkaassa loppupäivän, ilman ruokaa, jaa todella teille pitää tulla työpaikalta palkatonta, kerrot siellä että sinä menet kusipääkersasi koululle, tai vastaavasti otat kersasi koulusta ja anat huostaan. Kyllä ne saavat sen kuriin.

Ei tarvita mitään keskusteluja.

Miksi haluat keskustellta muiden kanssa?

Jotta saat oikeutuksen että vika on muualla?

Ei, tällaisissa teoissa kun on (henkinen tai fyysinen ) väkivalta kyseessä, ehkä myös kiusaajan ruumiillinen koskemattomuus pitäisi olla kyseenalaista. Jos hän saa vanhempansa mielestä vahingoittaa muita, niin miksi hänen ruumiillinen koskemattomuus sallitaan?