Lapsi mennyt mukaan kiusaamiseen koulussa. Mitä tehdä?

Huonoja kavereita sun pojalla ja vielä oma poikakin kiusaaja. Vakava keskustelun paikka.

Kannattaa oikeasti puuttua asiaan Rankalla kädellä. Olet kai mediasta huomannut, miten esimerkiksi koulumurhatapaukset ovat usein kiusattujen lopullinen keino... Eli sinänsä kannattaa pohtia asiaa myös lapsesi turvallisuuden kannalta. Mitä jos kiusattu jonain päivänä kerta kaikkiaan saa tarpeekseen ja osoittaa vihansa kiusaajilleen? Kasvata nyt ihmeessä lapsesi käyttäytymään. Johdonmukaiset rangaistukset!

Mutta kun keskusteltu on. Ja monta kertaa. On puhuttu nätisti ja välillä vähemmän nätisti kun oikeasti on suututtanut niin paljon. Poika ei edes osaa oikein sanoa syytä miksi toists kiusaavat. Se vaan kuulemma on välillä "tyhmä"

ap

Kieltäminen on minun mielestä typerää, koska et voi valvoa, onko poikasi näiden "kiusaajien" kanssa vai ei - koulussa et ole valvomassa ja vapaa-ajalla on helppo sanoa, että menee jonkun toisen luo kylään, jos ovat isommalla porukalla. Ainut, mitä kieltämisellä saavutat, on että poika alkaa ehkä valehtelemaankin... Ainut vaihtoehto on mielestäni keskustelu kiusaamisesta.

Itse olin paristi puhutteluissa kiusaamisesta ja vaikka olin omasta mielestäni hiljainen ja nimenomaan vaan niiden ihmisten kaveri, jotka kiusausta harrastivat, riitti minulle häpeä, kun jouduin istumaan vanhempia vastapäätä ja selittämään, miksen ymmärrä, miltä käytökseni toisessa ihmisessä tuntuu. Lisäksi äitini sanoi, että minun olisi anteeksipyynnöksi pyydettävä luokkalaiseni kotiin (olimme vielä ala-asteella) leikkimään, koska hänellä ei ollut paljon kavereita ja olimme tehneet hänen olonsa ulkopuoliseksi. Meistä ei tullut ystäviä, mutta se oli minusta kiva ele ja tuon jälkeen välimme olivat ihan ok

Välit poikki noihin pääkiusaajiin. Ei ole mitään asiaa olla tuollaisten kanssa vapaa-ajalla. Kunnon keskustelu lapsen kanssa, jotta lapsi ymmärtää, että kiusaaminen on täysin ehdottomasti hyväksyttyjen rajojen ulkopuolella. Ja vielä anteeksipyyntö kiusatulta joko menemällä lapsen kanssa tuon kiusatun kotiin niin, että lapsi pyytää itse anteeksi vanhempien kuullen, taikka sitten sinä viet lapsen jonakin päivänä kouluun ja seisot vieressä kuuntelemassa, kun lapsesi pyytää kiusatulta anteeksi. Kannattaa harjoitella sitä anteeksipyytämistä lapsen kanssa kotona ensin monta kertaa, ettei lapsen täydy yhtäkkiä hatusta vetäistä jotain. Jos kiusaaminen on jatkunut koko talven, ollaan jo aika syvällä suossa.

Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, onko pääkiusaaja vai ei. Yhtä lailla hän osoittaa tukeaan ja on mukana kiusaamisessa. Poikasi tukee tällaista toimintaa, joten jotain on pielessä hänen ajattelussaan ja empatiakyvyssään. Vakavan keskustelun paikka. 

ehkä poikasi on kuitenkin huomannut, että pohjimmiltaan vähättelen kiusaamista ja poikasi roolia kiusaajana. Rivien välistä huomaa, että sysäät päävastuun muille lapsille, he ovat ne pahimmat kiusaajat ja poikasi "vain" taustakatsoja. Pohdit jopa, ettei poikasi olisi näiden kiusaajien kanssa - sekö ratkaisisi ongelman? Et suostu näkemään poikasi roolia vaan perustelet tilannetta osittain sillä, että hän ajautunut kiusaajien seuraan.

Ymmärrätkö, että ne kiusaamisen hyväksyvät taustakatsojat ovat ihan yhtä pahoja kiusaajia? Juuri he mahdollistavat sen kiusaamisen ja sen jatkumisen.

Mitäpä jo ihan ensin muuttaisit omaa asennettasi ja hyväksyisit, että poikasi on kiusaaja ja ihan yhtä syyllinen kuin ne muutkin - tee tämä myös pojallesi selväksi. Ota tilanteeseen nollatoleranssi: älä hyväksy pojaltasi selityksiä "en ollut siinä aktiivisena vaan ne muut olivat" vaan kerro suoraan, ettei sinua kiinnosta se vaan se, että poikasi on kiusaamisessa mukana. Älä keskity muiden tekemisiin vaan siihen, että poikasi on kiusaajana mukana tilanteessa, ihan yhtä syyllinen kuin ne muutkin. Se voisi olla hyvä lähtökohta.

terveisin eräs ope, joka turhautunut näihin vanhempiin "ei meidän miccopecca ollut tässä niin aktiivinen, ne olivat ne muut ja niillä on huono vaikutus meidän kultamuruseen"

Vanhemmat koolle ja lapset myös. Heti!

Minä olen sen verran vanha äiti, että en usko keskusteluun kiusatilanteissa. Lapsi tarvitsee näissä ihan selkeitä määräyksiä ja käskyjä topakalla äänensävyllä sanottuina. Kiellät lastasi selkeästi ja kuuluvalla äänellä osallistumasta kiusaamiseen. Et selitä suu vaahdossa ja keskustele, vaan käsket. Pahin ongelma näissä kiusajutuissa on juuri tämä keskustelu ja lässytys. Ei lässyttäminen auta! Mikä siinä on, että nykyajan vanhemmat eivät uskalla käskeä ja kieltää, vaan kaikesta pitää aina keskustella? 

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 23:09"]

Mutta kun keskusteltu on. Ja monta kertaa. On puhuttu nätisti ja välillä vähemmän nätisti kun oikeasti on suututtanut niin paljon. Poika ei edes osaa oikein sanoa syytä miksi toists kiusaavat. Se vaan kuulemma on välillä "tyhmä"

ap

[/quote]

Juuri tuosta syystä paikkakunnallamme poikajoukko hakkasi yhden pojan (kaikki ala-astelaisia) todella pahasti ja asian tiimoilta on nyt käynnissä sekä poliisitutkinta että tietenkin sosiaalipuolen puuttuminen kuten asiaan kuuluukin. Mieti, haluaisivatko lapsesi sisarukset vastaavassa tilanteessa että sosiaaliviranomaiset tulisivat teille selvittelemään kykyjänne vanhemmuuden saralla.

Yhden "tyhmän" kiusaaminen ja pahoinpiteleminen ei siis mullistanut vain uhrin elämää vaan myös kiusaajien sisarusten elämän.

Sakinhivutus on vanha perinteinen keino. Perinteisesti kiusankappale piestään niin ettei kävele viikkoon. Varma ja toimiva keino.

Mä arvasin että joku ajattelee, että vähättelen kiusaamista. En missään nimessä. Ja tiedän sen, että se on ihan sama onko lapseni se pääkiusaaja vai ei kun kiusaaja on kuitenkin.

Moni on vastannut että vakavan keskistelun paikka. Millainen sitten on se vakava keskustelu? Itse en selvästikkään sitä osaa, kun asia ei ole perille mennyt.

Poikani oli joku aika sitten tämä kiusatun synttäreillä. Oli siis saanut kutsun, josta olin yllättynyt. Mielellään sinne meni ja minusta oli tosi kiva lapsi sinne viedä.Ajattelin että nyt tämä loppui.

Lapsi myös osoittaa katumusta kun asioista jutellaan.

Tiedän, että kuulostaa hirveältä selittelyltä se että ne muut kaverit saa mukaan. Mutta tiedättehän te aikuiset millaista se on, on pari pääpirua ja monta mielistelijää.

Kiitos vastanneille. Itsekkin toivon että vanhemmat saataisiin koolle, koska haluaisin kuulla myös näiden muiden poikien vanhempien näkemyksen asiasta.

Ap

Hei ap, poikasi on 10- vuotias! Et voi aikuisena olla noin kädetön tuon ikäisen edessä! Miten aiot pärjätä murkkuikäisen poikasi kanssa, jos et pysty panemaan sitä kuriin nyt? 

Ja ap lisää että poika ei ole koskaan sanonut että ei ole ollut "aktiivisena vaan ne muut olivat" tämän olen kuullut koulusta. Poika on hyvin hiljainen kun asioista jutellaan.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:00"]

Mä arvasin että joku ajattelee, että vähättelen kiusaamista. En missään nimessä. Ja tiedän sen, että se on ihan sama onko lapseni se pääkiusaaja vai ei kun kiusaaja on kuitenkin.

Moni on vastannut että vakavan keskistelun paikka. Millainen sitten on se vakava keskustelu? Itse en selvästikkään sitä osaa, kun asia ei ole perille mennyt.

Poikani oli joku aika sitten tämä kiusatun synttäreillä. Oli siis saanut kutsun, josta olin yllättynyt. Mielellään sinne meni ja minusta oli tosi kiva lapsi sinne viedä.Ajattelin että nyt tämä loppui.

Lapsi myös osoittaa katumusta kun asioista jutellaan.

Tiedän, että kuulostaa hirveältä selittelyltä se että ne muut kaverit saa mukaan. Mutta tiedättehän te aikuiset millaista se on, on pari pääpirua ja monta mielistelijää.

Kiitos vastanneille. Itsekkin toivon että vanhemmat saataisiin koolle, koska haluaisin kuulla myös näiden muiden poikien vanhempien näkemyksen asiasta.

Ap

[/quote]

kyllähän tekstistäsi jo huomaa, että vähättelet oman poikasi osuutta ja roolia. Toit tekstissäsi selkeästi esille, miten muutama muu ovat ne pahimmat kiusaajat ja poikasi on passiivinen. Mietit jopa, ettei poikasi saisi enää olla näiden kiusaajien kanssa - ilmeisesti siis ajattelet, että poikasi on kiusaaja vain siksi, koska kaverit ovat kiusaajia.

Jos kerran poikasi jatkaa kiusaamista, ette ole kotona puuttuneet asiaan tarpeeksi vakavasti. Ilmeisesti keskustelut ja sanktiot eivät ole riittäviä, koska poikasi kiusaa edelleen. Ota yhteys opettajaan, ehdota palaveria, jossa mukana olisivat sekä tämä kiusaajajengi että näiden huoltajat.

Jos et saa 10v lasta kuriin niin mtä kuvittelet parin vuoden kuluttua tapahtuvan?

Tuossa vaiheessa lapseen on vielä helppo vaikuttaa kodin keinoin, ellei lapsesi sitten ole täysin empatiakyvytön ja tunnevammainen.

Tärkeintä varmaan olisi se, että olet tarpeeksi ankara. Sano, että pelkästään tekojen katuminen ei auta, vaan ainoa, mikä auttaa, on se, että hän lakkaa kiusaamasta tuota poikaa. Pyydä häntä kuvittelemaan itsensä sen pojan asemaan - miltä hänestä tuntuisi, jos kaikki muut pojat kiusaisivat häntä samlla tavalla? Tässä tilanteessa ei todellakaan ole haittaa siitä, jos poikasi pahoittaa mielensä, sillä se voi olla ainoa tapa saada todella ymmärtämään, että se, mitä hän tekee, on väärin.

Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Pikku kiusoittelut kuuluu tuohon ikään. Relaa AP ja lopeta asiaan reagointi. Ongelma katoaa itsestään muutamassa viikossa tai vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:22"]

Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Pikku kiusoittelut kuuluu tuohon ikään. Relaa AP ja lopeta asiaan reagointi. Ongelma katoaa itsestään muutamassa viikossa tai vuodessa.

[/quote]

Ap, tässä on esimerkki siitä, milalinen pojastasi saattaa tulla, jos et reagoi asiaan ajoissa: täysin empatiakyvytön aikuinen. Tällaisia asenteita on nimittäin vain entisillä kiusaajilla... jos edes ovat entisiä.

Olen monesti puhunut juuri tuosta että "miltä sinusta tuntuisi jos sua kiusattaisiin"

Ja edelleen en puolustele poikaa, vaan tämä on ihan koulusta kuultu tosiasia että poika ei ole se pääkiusaaja. Ihan on kiusatun kertomaa. Ja edelleen ei sen väliä koska kiusaamiseen suhtaudun silti hyvin vakavasti.

Lähinnä pyysin neuvoja, en syyllistämistä. Luuletteko etten ole itseäni syyllistänyt jo?

Sun pitäisi opettaa jotenkin pojalle empatiaa. Joku tilanne missä hän voisi asettua jonkun kovia kokeneen asemaan. Ehkä kirja tai jotain, se ei auta että vain sanot että ole empaattisempi. Hänen pitää todella oivaltaa mitä se on.