Thelma ja Louise

Vaastavia kohtaloita tapahtuu oikeassa elämässä päivittäin. Ei ne vaan kaikki päädy otsikoihin.

Elokuva on hyvä ja oli ajankohtainen silloin ja on ajankohtainen nyt.

Ja kumpiko se nyt olisi ollut parempi ratkaisu? Saada kuolemantuomio jota odottaa ensin 20 vuotta vankilassa vai ottaa oikeus omiin käsiin ja ajaa jyrkänteeltä alas?

Geena nimi on varmaan keksitty mut ruma . Se toinen näyttelijä on kesto siedettävä monissa osissa ollut melkein ystävällinen kasvo . On ihmisiä jotka ei ole ystävällisiä vaikka näyttelee sellaista .

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aivan aiheellinen kysymys Titanicin suhteen. Sama ongelma on kuluneissa sarjamurhaajaleffoissa ja -kirjoissa, joissa lähimetsästä aina löydetään pahoin silvottu nuoren tytön ruumis. Kun taidot ei riitä luomaan jännitystä arkisesti, niin roiskitaan verta ja ruumiinpalasia ympäriinsä ja toivotaan niiden herättävän kauhua. Samoin on romantiikan laita. Kun ei taidot riitä näyttämään sitä arkisesti, pitää mennä menneisyyden loistoon ja keskelle katastrofeja.

En tarkoittanut Titanic-kommentilla ihan tätä.  Pointtini oli se, että se henkilökohtaisen tarinan kantava voima (romantiikka, voimaantuminen, vapaus, rohkeus, muutos) ei katoa, vaikka itse elokuvassa tapahtuisikin pahoja asioita. Thelma ja Louise olisi ihan erilainen, jos olisivat vain randomisti sinkkuina lähteneet ajelemaan. Koska taustalla on nimenomaan se vapautuminen miehistä, ajomatkan tarina saa ihan eri näkökulman. Jos otat sen näkökulman pois, tarina ei ole mielenkiintoinen eikä järkevä. 

Vierailija kirjoitti:

Minustakin se leffa itsemurhaloppuineen oli huono. Eikö muka naisilla ole muuta keinoa kuin lopettaa eämänsä kun menee pieleen?

Yritin katsoa, hetki riitti. 90-luvun tuote. Tylsä.

Elokuvan syvin sanoma on vapaus ja itsemääräämisoikeus, jotka ovat jopa kuolemaakin (lopun itsemurha) väkevämpiä.

Live free or die.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö se voimaantuminen nimenomaan ole siinä, että lähtivät pelottomasti yhdessä etsimään jotain parempaa. Sitten vain asiat menivät vähän mönkään, kun menneisyyden ahdistukset kummittelivat ja loppu oli traaginen. Miten traaginen loppu kumoaa sen elokuvan alun voimaantumisen? 

Kokonaisuus ratkaisee niinkuin monessa asiassa yleensäkin. 

Minusta tässä tapauksessa kokonaisuus tarkoittaa sitä, että naiset päättivät, etteivät tarvitse miehiä ja se ajatus kantoi loppuun asti. Se, mitä matkalla tapahtui ei muuta asiaa miksikään. He ottivat vapauden ja tekivät omat ratkaisunsa. 

Surullinen ratkaisu. Ja niinkuin koku sanoi, tämä elokuva osoitt, että väärältä tieltä on vaikea nousta pois, nyt rarkaisu oli itsemurha. Se voi elokuvissa olla jotenkin hienokin? mutta ei oikeassa elämässä. Tämä koko juttu on levinnyt jotenkin kummalliseksi. IHmisiä ivaillaan, kun eivät ajatteli niinkuin itse ja se 2 eri vaihtoehdon esittäminen on minusta omituista. 

Kiitos kuitenkin joistakin hyvistä kommenteista, omaa mielipidettäni ne eivät kuitenkaan muuttaneet.

Ap

Kerrotko ap missä olet tuollaista hehkuttamista elokuvan suhteen nähnyt? Olen nähnyt elokuvan muutama vuosi sitten, eikä siinä mielestäni ylistetty mitään oikeuden ottamista vaan tämä naisduo oli aika pitkälti tilanteessa "voi vee mihin on jouduttu". Se että joku vääntää tästä jonkin feministisen ilolaulun on ihan käsittämätöntä. Minusta elokuvassa kuvataan aika todenmukaisesti sukupuolesta, iästä ja kaikesta muusta riippumatta se, mitä tapahtuu jos tekee tarpeeksi pahan rikoksen ja yrittää paeta virkavaltaa. Siksi ihan hyvä leffa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten elokuvasta keskusteleminen asiallisesti voi olla näin vaikeaa?

En ole väitellyt kenenkään kanssa, ihmettelen vain keskustelun luettuani. Ihmiset eivät nykyään tunnu sietävän yhtään sitä, että joku on eri mieltä kuin he.

Mitä tarkoitat? Ei tässä ole kyse mistään eri mieltä olemisesta. Aloittajan kysyi kysymyksen ja siihen on vastattu, että elokuvassa ei millään tavalla ihannoida sitä tappoa, vaan se oli yksi tarinan käänne. Ei kai Titanicissakaan ihannoida laivojen uppoamista, vaikka se siinä tarinassa aika olennaisessa osassa onkin. 

Tarkoitan esimerkiksi edellisen sivun epäasiallisia viestejä.

Tarkoitatko siis noita louhimies-viittauksia. Niitä lukuunottamatta minusta ihan asiallisia kommentteja. Moni on minun kirjoittamiani. 

Pitkin ketjua muuallakin kuin edellisellä sivulla on toisen kommentoijan nimittelyä tai määrittelyä, ja lisäksi näitä "mitä se tähän liittyy, nyt keskustellaan siitä ja siitä" -hallinnointiyrityksiä. Kyllähän Thelma ja Louise -ketjussa voi keskustella kaikesta kyseiseen elokuvaan liittyvästä.

Saahan tässä toki keskustella muustakin, mutta jos minä vastaan aloittajan kysymykseen ja siihen joku tulee selittämään jotain ihan asian vierestä, tottakai korjaan, että nyt puhuttiin (=minä tarkoitin edellisessä viestissäni) eri asiasta. Enkö itse saa tarkentaa omaa kommenttiani, jos joku sen selkeästi ymmärsi väärin. 

Tietysti saat tarkentaa kommenttiasi, mutta kun oletuksena muille näkyy vain se edellinen viesti, johon vastaat, olisi hyvä silti kommentoida myös sitä.

Ne aiemmat kommentit näkyvät kyllä tuosta, kun avaa ne aiemmat kommentit. Enkä nyt ymmärrä, miten niin olisi hyvä kommentoida myös sitä. Miksi en vain saa puhua siitä, mistä alun perinkin puhuin? 

Saat tietysti. Mutta älä sitten vastaa viesteihin, jos ne eivät mielestäsi liity siihen, mistä haluat keskustella.

Yleensä kai keskustelussa kohteliaasti otetaan se toisenkin osapuolen sanoma huomioon, eikä koko ajan vain tuutata omaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aivan aiheellinen kysymys Titanicin suhteen. Sama ongelma on kuluneissa sarjamurhaajaleffoissa ja -kirjoissa, joissa lähimetsästä aina löydetään pahoin silvottu nuoren tytön ruumis. Kun taidot ei riitä luomaan jännitystä arkisesti, niin roiskitaan verta ja ruumiinpalasia ympäriinsä ja toivotaan niiden herättävän kauhua. Samoin on romantiikan laita. Kun ei taidot riitä näyttämään sitä arkisesti, pitää mennä menneisyyden loistoon ja keskelle katastrofeja.

En tarkoittanut Titanic-kommentilla ihan tätä.  Pointtini oli se, että se henkilökohtaisen tarinan kantava voima (romantiikka, voimaantuminen, vapaus, rohkeus, muutos) ei katoa, vaikka itse elokuvassa tapahtuisikin pahoja asioita. Thelma ja Louise olisi ihan erilainen, jos olisivat vain randomisti sinkkuina lähteneet ajelemaan. Koska taustalla on nimenomaan se vapautuminen miehistä, ajomatkan tarina saa ihan eri näkökulman. Jos otat sen näkökulman pois, tarina ei ole mielenkiintoinen eikä järkevä. 

Ihan hyvin voisi olla mielenkiintoinen ja järkevä sellainenkin kahden naisen road movie, jossa alun alkaenkaan ei olisi miehiä, joista irtautua. Mieskeskeinen oletus sekin, että miehiä täytyy olla vähintään sen verran, että niistä voi irtautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö se voimaantuminen nimenomaan ole siinä, että lähtivät pelottomasti yhdessä etsimään jotain parempaa. Sitten vain asiat menivät vähän mönkään, kun menneisyyden ahdistukset kummittelivat ja loppu oli traaginen. Miten traaginen loppu kumoaa sen elokuvan alun voimaantumisen? 

Kokonaisuus ratkaisee niinkuin monessa asiassa yleensäkin. 

Minusta tässä tapauksessa kokonaisuus tarkoittaa sitä, että naiset päättivät, etteivät tarvitse miehiä ja se ajatus kantoi loppuun asti. Se, mitä matkalla tapahtui ei muuta asiaa miksikään. He ottivat vapauden ja tekivät omat ratkaisunsa. 

Surullinen ratkaisu. Ja niinkuin koku sanoi, tämä elokuva osoitt, että väärältä tieltä on vaikea nousta pois, nyt rarkaisu oli itsemurha. Se voi elokuvissa olla jotenkin hienokin? mutta ei oikeassa elämässä. Tämä koko juttu on levinnyt jotenkin kummalliseksi. IHmisiä ivaillaan, kun eivät ajatteli niinkuin itse ja se 2 eri vaihtoehdon esittäminen on minusta omituista. 

Kiitos kuitenkin joistakin hyvistä kommenteista, omaa mielipidettäni ne eivät kuitenkaan muuttaneet.

Ap

Niin on surullinen ratkaisu, mutta entä sitten? Joskus elämässä on surullisia ratkaisuja. Maailma on täynnä lässynlää-elokuvia, johon on tehty onnellinen loppu. Tuolla jo aiemminkin sanoin, että jos loppu olisi toisenlainen, emme puhuisi tässä nyt tästä elokuvasta, koska se olisi unohdettu jo aikoja sitten. Elokuvilla ei ole mitään velvollisuutta tuottaa kaikille hyvää ja iloista mieltä ja näyttää että kaikki aina järjestyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aivan aiheellinen kysymys Titanicin suhteen. Sama ongelma on kuluneissa sarjamurhaajaleffoissa ja -kirjoissa, joissa lähimetsästä aina löydetään pahoin silvottu nuoren tytön ruumis. Kun taidot ei riitä luomaan jännitystä arkisesti, niin roiskitaan verta ja ruumiinpalasia ympäriinsä ja toivotaan niiden herättävän kauhua. Samoin on romantiikan laita. Kun ei taidot riitä näyttämään sitä arkisesti, pitää mennä menneisyyden loistoon ja keskelle katastrofeja.

En tarkoittanut Titanic-kommentilla ihan tätä.  Pointtini oli se, että se henkilökohtaisen tarinan kantava voima (romantiikka, voimaantuminen, vapaus, rohkeus, muutos) ei katoa, vaikka itse elokuvassa tapahtuisikin pahoja asioita. Thelma ja Louise olisi ihan erilainen, jos olisivat vain randomisti sinkkuina lähteneet ajelemaan. Koska taustalla on nimenomaan se vapautuminen miehistä, ajomatkan tarina saa ihan eri näkökulman. Jos otat sen näkökulman pois, tarina ei ole mielenkiintoinen eikä järkevä. 

Ihan hyvin voisi olla mielenkiintoinen ja järkevä sellainenkin kahden naisen road movie, jossa alun alkaenkaan ei olisi miehiä, joista irtautua. Mieskeskeinen oletus sekin, että miehiä täytyy olla vähintään sen verran, että niistä voi irtautua.

Voisi olla, mutta siihen tarvittaisiin silti jokin taustatarina. Ellei sellaista ole, se on pelkkä hömppäkomedia ilman mitään tartuntapintaa. Onhan noita nähty, mutta keskusteletko niistä täällä? 

Kyllä se voimaannuttavin osa tässä leffassa oli Brad Pitt! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö se voimaantuminen nimenomaan ole siinä, että lähtivät pelottomasti yhdessä etsimään jotain parempaa. Sitten vain asiat menivät vähän mönkään, kun menneisyyden ahdistukset kummittelivat ja loppu oli traaginen. Miten traaginen loppu kumoaa sen elokuvan alun voimaantumisen? 

Kokonaisuus ratkaisee niinkuin monessa asiassa yleensäkin. 

Minusta tässä tapauksessa kokonaisuus tarkoittaa sitä, että naiset päättivät, etteivät tarvitse miehiä ja se ajatus kantoi loppuun asti. Se, mitä matkalla tapahtui ei muuta asiaa miksikään. He ottivat vapauden ja tekivät omat ratkaisunsa. 

Surullinen ratkaisu. Ja niinkuin koku sanoi, tämä elokuva osoitt, että väärältä tieltä on vaikea nousta pois, nyt rarkaisu oli itsemurha. Se voi elokuvissa olla jotenkin hienokin? mutta ei oikeassa elämässä. Tämä koko juttu on levinnyt jotenkin kummalliseksi. IHmisiä ivaillaan, kun eivät ajatteli niinkuin itse ja se 2 eri vaihtoehdon esittäminen on minusta omituista. 

Kiitos kuitenkin joistakin hyvistä kommenteista, omaa mielipidettäni ne eivät kuitenkaan muuttaneet.

Ap

Niin on surullinen ratkaisu, mutta entä sitten? Joskus elämässä on surullisia ratkaisuja. Maailma on täynnä lässynlää-elokuvia, johon on tehty onnellinen loppu. Tuolla jo aiemminkin sanoin, että jos loppu olisi toisenlainen, emme puhuisi tässä nyt tästä elokuvasta, koska se olisi unohdettu jo aikoja sitten. Elokuvilla ei ole mitään velvollisuutta tuottaa kaikille hyvää ja iloista mieltä ja näyttää että kaikki aina järjestyy. 

Tuon aikaan olisivat päätyneet sähkötuoliin.

Jos haluaa saada elokuvasta enemmän irti niin kannattaa katsoa dokumentti Yleltä. Kertoo hieman syitä miksi elokuva sai valtavat negatiiviset arviot miehiltä.

Dokumenttielokuva: Thelma ja Louise, yhä sydämissämme

Vuonna 2017 valmistuneessa dokumenttifilmissä fanit kertovat, miksi Thelman ja Louisen tarina puhuttaa ja liikuttaa heitä yhä niin voimakkaasti. Elokuvan ohjasi Jennifer Townsend. (Catching Sight of Thelma & Louise, USA 2017)

https://areena.yle.fi/1-4202821

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö se voimaantuminen nimenomaan ole siinä, että lähtivät pelottomasti yhdessä etsimään jotain parempaa. Sitten vain asiat menivät vähän mönkään, kun menneisyyden ahdistukset kummittelivat ja loppu oli traaginen. Miten traaginen loppu kumoaa sen elokuvan alun voimaantumisen? 

Kokonaisuus ratkaisee niinkuin monessa asiassa yleensäkin. 

Minusta tässä tapauksessa kokonaisuus tarkoittaa sitä, että naiset päättivät, etteivät tarvitse miehiä ja se ajatus kantoi loppuun asti. Se, mitä matkalla tapahtui ei muuta asiaa miksikään. He ottivat vapauden ja tekivät omat ratkaisunsa. 

Surullinen ratkaisu. Ja niinkuin koku sanoi, tämä elokuva osoitt, että väärältä tieltä on vaikea nousta pois, nyt rarkaisu oli itsemurha. Se voi elokuvissa olla jotenkin hienokin? mutta ei oikeassa elämässä. Tämä koko juttu on levinnyt jotenkin kummalliseksi. IHmisiä ivaillaan, kun eivät ajatteli niinkuin itse ja se 2 eri vaihtoehdon esittäminen on minusta omituista. 

Kiitos kuitenkin joistakin hyvistä kommenteista, omaa mielipidettäni ne eivät kuitenkaan muuttaneet.

Ap

Niin on surullinen ratkaisu, mutta entä sitten? Joskus elämässä on surullisia ratkaisuja. Maailma on täynnä lässynlää-elokuvia, johon on tehty onnellinen loppu. Tuolla jo aiemminkin sanoin, että jos loppu olisi toisenlainen, emme puhuisi tässä nyt tästä elokuvasta, koska se olisi unohdettu jo aikoja sitten. Elokuvilla ei ole mitään velvollisuutta tuottaa kaikille hyvää ja iloista mieltä ja näyttää että kaikki aina järjestyy. 

Thelman ja Louisen lisäksi on toinenkin elokuva, joka olisi aikaa sitten painunut unholaan ilman loppuaan - The Mist.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se voimaannuttavin osa tässä leffassa oli Brad Pitt! 

Hyvin Thelman. Huvittavaa? oli se, että aviovaimo sanoi, että nyt vasta jotenkin käsittää, mistä tässä on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan syvin sanoma on vapaus ja itsemääräämisoikeus, jotka ovat jopa kuolemaakin (lopun itsemurha) väkevämpiä.

Live free or die.

Vapaus ja itsemäärämisoikeus muista ihmisistä välittämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten elokuvasta keskusteleminen asiallisesti voi olla näin vaikeaa?

En ole väitellyt kenenkään kanssa, ihmettelen vain keskustelun luettuani. Ihmiset eivät nykyään tunnu sietävän yhtään sitä, että joku on eri mieltä kuin he.

Mitä tarkoitat? Ei tässä ole kyse mistään eri mieltä olemisesta. Aloittajan kysyi kysymyksen ja siihen on vastattu, että elokuvassa ei millään tavalla ihannoida sitä tappoa, vaan se oli yksi tarinan käänne. Ei kai Titanicissakaan ihannoida laivojen uppoamista, vaikka se siinä tarinassa aika olennaisessa osassa onkin. 

Tarkoitan esimerkiksi edellisen sivun epäasiallisia viestejä.

Tarkoitatko siis noita louhimies-viittauksia. Niitä lukuunottamatta minusta ihan asiallisia kommentteja. Moni on minun kirjoittamiani. 

Pitkin ketjua muuallakin kuin edellisellä sivulla on toisen kommentoijan nimittelyä tai määrittelyä, ja lisäksi näitä "mitä se tähän liittyy, nyt keskustellaan siitä ja siitä" -hallinnointiyrityksiä. Kyllähän Thelma ja Louise -ketjussa voi keskustella kaikesta kyseiseen elokuvaan liittyvästä.

Saahan tässä toki keskustella muustakin, mutta jos minä vastaan aloittajan kysymykseen ja siihen joku tulee selittämään jotain ihan asian vierestä, tottakai korjaan, että nyt puhuttiin (=minä tarkoitin edellisessä viestissäni) eri asiasta. Enkö itse saa tarkentaa omaa kommenttiani, jos joku sen selkeästi ymmärsi väärin. 

Tietysti saat tarkentaa kommenttiasi, mutta kun oletuksena muille näkyy vain se edellinen viesti, johon vastaat, olisi hyvä silti kommentoida myös sitä.

Ne aiemmat kommentit näkyvät kyllä tuosta, kun avaa ne aiemmat kommentit. Enkä nyt ymmärrä, miten niin olisi hyvä kommentoida myös sitä. Miksi en vain saa puhua siitä, mistä alun perinkin puhuin? 

Saat tietysti. Mutta älä sitten vastaa viesteihin, jos ne eivät mielestäsi liity siihen, mistä haluat keskustella.

Yleensä kai keskustelussa kohteliaasti otetaan se toisenkin osapuolen sanoma huomioon, eikä koko ajan vain tuutata omaa asiaa.

kukas tässä nyt määräilee ja hallinnoi keskustelua? :D Minähän vain kysyin, miten se kommentti liittyi minun kommenttiini. Mistä minä voin tietää, oliko sillä vastaajalla oli joku pointti, ellen kysy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan syvin sanoma on vapaus ja itsemääräämisoikeus, jotka ovat jopa kuolemaakin (lopun itsemurha) väkevämpiä.

Live free or die.

Vapaus ja itsemäärämisoikeus muista ihmisistä välittämättä?

Mistä muista ihmisistä? R* is k** jasta vai kaltoin kohtelevasta aviomiehestä? 

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko ap missä olet tuollaista hehkuttamista elokuvan suhteen nähnyt? Olen nähnyt elokuvan muutama vuosi sitten, eikä siinä mielestäni ylistetty mitään oikeuden ottamista vaan tämä naisduo oli aika pitkälti tilanteessa "voi vee mihin on jouduttu". Se että joku vääntää tästä jonkin feministisen ilolaulun on ihan käsittämätöntä. Minusta elokuvassa kuvataan aika todenmukaisesti sukupuolesta, iästä ja kaikesta muusta riippumatta se, mitä tapahtuu jos tekee tarpeeksi pahan rikoksen ja yrittää paeta virkavaltaa. Siksi ihan hyvä leffa.

Tätä on hehkutettu uudesta asti. Milloin juonen, millon nuoren Brad Pittin vuoksi. (Juonessa ei ole mitään ihmeellistä ja Pittissä ei vielä nuorena ollut karismaa. Nämä vain omina sivuhuomautuksina.)

Hehkutus on osa markkinointia, niin kuin näyttelijöiden ulkonäön kehuminen.