Anoppi lappaa meille leipomuksia, vaikka sanomme, ettemme ota paljoa

Eikö ihmisellä ole muuta tekemistä kun leipoa jotain pskaa muiden riesaksi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisellä ole muuta tekemistä kun leipoa jotain pskaa muiden riesaksi?

Haluaa varmaan kokea itsensä tärkeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin nyt tässä kohtaa ketjua ne ydinkysymykset:

Paljonko olet jo AP laihduttanut tai miksi pelkäät pullaa? Liikutko tarpeeksi? Miksi haluat antaa lapsille esimerkin kiittämättömyydestä ja huonoista tavoista lahjan saajan näkökulmasta?

Lapsethan eivät tiedä näistä ajatuksista tai dilemmoista mitään. Eikä ap ole mitään laihduttanut eikä pelkää pullaa, vaan on hoikka. Ei vain haluaisi syödä pakolla jatkuvasti pullalla ja kakuilla ähkyksi ja kenties lihoakin siitä, kun niitä tulee aina pyytämättä. Eikä perhe voi vapaasti koskaan herkutella haluamallaan tavalla, koska niitä anopin pakkopullia on aina syötävänä. Roskiin heittämisen koen liian julmaksi. ap

Sääli on sairautta. Roskiin vaan. Pitkityksessä niin on helpompi. Voit myös sanoa, että lapset ottavat mieluummin rahana, jotta voivat ostaa haluamansa herkut.

Jos ei kieltäminen toimi, kokeile käänteistä strategiaa: Tee anopillesi "tilaus". Sano, mitä leipomuksia pitää tehdä, kuinka paljon, ja milloin ne pitää teille toimittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin nyt tässä kohtaa ketjua ne ydinkysymykset:

Paljonko olet jo AP laihduttanut tai miksi pelkäät pullaa? Liikutko tarpeeksi? Miksi haluat antaa lapsille esimerkin kiittämättömyydestä ja huonoista tavoista lahjan saajan näkökulmasta?

Lapsethan eivät tiedä näistä ajatuksista tai dilemmoista mitään. Eikä ap ole mitään laihduttanut eikä pelkää pullaa, vaan on hoikka. Ei vain haluaisi syödä pakolla jatkuvasti pullalla ja kakuilla ähkyksi ja kenties lihoakin siitä, kun niitä tulee aina pyytämättä. Eikä perhe voi vapaasti koskaan herkutella haluamallaan tavalla, koska niitä anopin pakkopullia on aina syötävänä. Roskiin heittämisen koen liian julmaksi. ap

Miksi on niin ylivoimaista vastata mikä on miehen kanta asiaan? Mikä pakko sinun on valittaa asiasta?

Ja tämä nyt on todella säälittävä tekemällä tehty ongelma:

"Eikä perhe voi vapaasti koskaan herkutella haluamallaan tavalla, koska niitä anopin pakkopullia on aina syötävänä. "

Älä oikeesti viitsi nyt.

Kyllä täällä aina jaksetaan anoppeja  takanapäin haukkua. huh.

Mies selvästikin tykkää äitinsä pullasta, ja varmaankin osaa ihan itsekin sanoa jos ei jaksa niitä enää syödä.

Älä viitsi vahtia miehesi syömisiä, jos perhe tykkää  mummon leipomuksista  niin anna toki syödä.

Tuskin sen takia lihovat, voithan vastaavasti antaa leipää vähemmän jos pullaa jo ovat saaneet. 

Itse olin lapsena  laiha, vaikka söin lähes pelkkää pullaa. Muu ruoka ei  niinkään maistunut. Pullahan on kuin pastaruokaa ravintona.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä aina jaksetaan anoppeja  takanapäin haukkua. huh.

Mies selvästikin tykkää äitinsä pullasta, ja varmaankin osaa ihan itsekin sanoa jos ei jaksa niitä enää syödä.

Älä viitsi vahtia miehesi syömisiä, jos perhe tykkää  mummon leipomuksista  niin anna toki syödä.

Tuskin sen takia lihovat, voithan vastaavasti antaa leipää vähemmän jos pullaa jo ovat saaneet. 

Itse olin lapsena  laiha, vaikka söin lähes pelkkää pullaa. Muu ruoka ei  niinkään maistunut. Pullahan on kuin pastaruokaa ravintona.

Oletko nyt tosissasi? Ap sanoi anopin tuovan pullaa jatkuvasti. Se ei ole siis mitään satunnaista herkuttelua, vaan lapset söisivät jatkuvasti pullaa. Sinä kuulut sitten niihin, jotka eivät pullalla lihoneet, eikä sinulle muodostunut sokeririippuvuutta, mutta itse en ikinä haluaisi ruokkia lapsiani ja lastenlapsiani jatkuvasti makeilla leivonnaisilla. Ne kuuluvat todella vain satunnaisiin herkkuhetkiin.

Ehdottaisin sen iänikuisen leipomisen sijaan vieväni lapset ulkoilemaan, metsäretkelle ja mitä nyt onkaan. Tai kysyisin, olisiko joku missä voisin auttaa. Mutta että raahaisin poikani luo koko ajan jotain pullia?!

N54

1) AP - älä heitä kuitenkaan roskiin, vie mieluummin tarvitseville (esim. korttelitupa, toimintakeskukset (taatusti kelpaa!), erilaiset kerhot! Kiittävätkin vielä SINUA eivätkä anoppia... :/

2) AP - ikävä sanoa, mutta olet minusta nyt liian kireällä tuulella. Minä en leivo, mutta pojalle ja myös ystävilleni pakkaan aina mukaan jotain hyvää syötävää, kun he käyvät kylässä. Pullaa, uutta juustoa kokeiltavaksi, reissusta tuotuja karkkeja, tekemääni sekahilloa, pojalle menevät aina lounaan jämät seuraavan päivän ateriaksi jne. Ruoka = rakkautta ja sitä eivät monet enää ymmärrä. Meillä elettiin vielä 1960-luvulla hyvin niukasti, suorastaan köyhästi ja tämä on varmaan jäänyt  siitä. Eli se mikä on herkkua ei ehkä aina kohtaa ja tuolloin köyhä antoi  vähästäänkin toiselle, jakamistaloutta suosittiin pienituloisten keskuudessa ilman suuria palopuheita. Tosin täällä käyvät tuntevat tapani enkä nyt ihan jokaiselle mitään tyrkytäkään. ;)

3) Minäkin kyselen, mitä miehesi asiasta on miettinyt? Hänen äitinsä siis leipoo pojalleen pullaa ja sinä et sitä hyväksy (noin lyhyesti)? Haluaisin todella kuulla, mitä Mikko Itse sanoo.

4) Ole kiltti, älä nyt heitä roskiin syötävää ruokaa! Muuten tulen ikuisesti kummittelemaan sinulle. Jos et muuta keksi, laita jakoon FB-ryhmässä.

Ap taitaa olla kaikesta valittava, ehkä ylipainoinenkin ja se on anopin vika!

Mä toivon, että poikani löytää normaaliälyisen ja mukavan tytön aikanaan vaimoksi.

Siis milloin pullan tuomisesta on tullut henkistä väkivaltaa? Voi huhhuh. Toisaalta on sitä kyllä kaikenmaailman sekopäätä elämässä vastaan kävellytkin etten ihmettele jos joku miniä suhtautuu pullan tuomisiin näin.

Että joku näkee pullantuonnin vallankäyttönä?! Lopettakaa tuollainen syväanalysointi niin elämästä tulee huomattavasti miellyttävämpää ja maailmasta huomattavasti parempi paikka.

Mielelläni ottaisin leipomuksia jos joku toisi. Sekä anoppini että oma äitini ovat jo kuolleet.

Meillä anopin sisko, touhukas vanha neiti-ihminen haluaa hellitellä meitä leipomuksillaan. Karjalan evakoita, joten tarjontakin on perinteisiä karjalaisia. Riisi- ja perunapiirakat ovat ihania ja aina tervetulleita. Kaalipiirakkaa ja setsuuria meillä ei kukaan syö. Kaikki otetaan kuitenkin kiitoksin vastaan, setsuurit ja kaalipiirakat joudumme valitettavasti heittämään roskiin.

Niistä on koetettu sanoa, ettei kannata tuoda kun ei kukaan niitä syö, mutta siitä hän vallan suutahti, että niitä pitää opetella syömään kun "hyvvii on".

Joten annamme tuoda ja loppusijoitus on roskis.

Hyvää hän tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla kaikesta valittava, ehkä ylipainoinenkin ja se on anopin vika!

Mä toivon, että poikani löytää normaaliälyisen ja mukavan tytön aikanaan vaimoksi.

Mehtään meni, ja sen tietäisit, jos olisit lukenut ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anopin sisko, touhukas vanha neiti-ihminen haluaa hellitellä meitä leipomuksillaan. Karjalan evakoita, joten tarjontakin on perinteisiä karjalaisia. Riisi- ja perunapiirakat ovat ihania ja aina tervetulleita. Kaalipiirakkaa ja setsuuria meillä ei kukaan syö. Kaikki otetaan kuitenkin kiitoksin vastaan, setsuurit ja kaalipiirakat joudumme valitettavasti heittämään roskiin.

Niistä on koetettu sanoa, ettei kannata tuoda kun ei kukaan niitä syö, mutta siitä hän vallan suutahti, että niitä pitää opetella syömään kun "hyvvii on".
Joten annamme tuoda ja loppusijoitus on roskis.

Hyvää hän tarkoittaa.

En hennoisi. ap

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo on joku valittamisen aihe niin aika kivasti sinulla kuitenkin on asiat anopin kanssa. Heittäkää roskiin/viekää töihin/antakaa naapureille jos ei teille kelpaa.

Heittäkää roskiin? Onko mitään juntimpaa?

Mutta joo, mitä tuo pakkosyöttäminen oikein on? Oma äitini harrastaa sitä meidän aikuisten lasten ja puolisoittemme kanssa. Aina kun pitäisi käväistä vain pikaisesti jonkin hoidettavan asian tiimoilta, ihan jäätävä tuputtaminen ruokaa joka "ihan sinua varten tehtiin suurella vaivalla". Ja sitten tähteiden, jolla ruokkisi komppanian viikon ajan, änkeminen väkisin mukaan. Vallankäyttöä tuo on eikä mitään muuta, jos on selkeästi ilmaistu että ei tarvita mitään.

Ja sitten tuo sokerin tuputtaminen vielä asia erikseen, mikä tätä mummosukupolvea vaivaa sen suhteen? Siitä on rakkaus kaukana, kun väkisin yritetään syöttää jotain minkä ihan jokainen nykyvalistuksella kyllä tietää terveydelle haitalliseksi. Ostaako siinä rakkautta yritetään?

Kumma juttu!

Minä varmaan veisin työpaikan kahvihuoneeseen. Ja asiakkaiden kahvihuoneisiin jos on paljon tavaraa. Kertoisin että töissä olivat kiitollisia, seuraavaksi voisit tehdä vaikka pumpulikakkua.

En todellakaan voi ymmärtää asennettasi. Etkö voi tuntea onnellisuutta siitä, että sinulla on anoppi, joka sinusta välittää. Vai onko kyse omasta epävarmuudestasi? Ehkäpä olet epävarma omasta parisuhteestasi, ja juuri nyt paras selitys sille ovat anopin leipomukset. Itsekin naisena ymmärrän, että joskus hormonit aiheuttavat ihmeellisiä tunteenpurkauksia. Luulisin anoppisi vanhempana naisena tämän tietävän. Siis, ota rauhallisesti, vai haluatko, että anopin leipomat pullat tuhoavat koko loppuelämäsi? Näinkin voi käydä, jos miehesi tulee siihen lopputulokseen, että on mukavampi syödä oman äidin pullia kuin kuunnella jatkuvaa riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää panna ne anopin nähden roskiin joka kerta. Ei ne muuten usko, että ei tarkoittaa ei. Kokemusta on.

Huh. Millaisen kasvatuksen olet oikein saanut, ei voi kuin ihmetellä...

Minkälaisen kasvatuksen on saanut ihmiset nen, joka ei usko kun sanotaan EI? Roskiin tai biojätteeseen vaan kylmästi suoraan.

Maailmassa voisi olla pahempiakin loukkauksia kuin viedä ei-toivottuja leipomuksia. Kuten survoa ne leipomukset roskiin antajan nähden.

Olis tosi epäkohteliasta heittää tuokan nähden roskiin mutta on siinä tuojassakin vikaa jos ei ymmärrä kun sanotaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Se on hänen tapansa osoittaa rakkautta. Älä tuomitse, vaan keskustele asiasta hänen kanssaan. Ja vie ylimääräiset johonkin sopivaan kohteeseen (lasten/vanhusten/asunnottomien tms kokoontumispaikkaan).

Jos anoppi-ikäinen ihminen ei ole oppinut osoittamaan rakkauttaan muulla kuin ruoalla, kyseessä on niin alkeellisella sielunelämällä varustettu ihminen että itse kyllä ottaisin etäisyyttä ja aika tavalla sittenkin.