Anoppi lappaa meille leipomuksia, vaikka sanomme, ettemme ota paljoa
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tuo meille itseleipomaansa pullaa ja jokakerta mä saan kuulla samat sanat.
Mä tuon tätä pullaa kun Mikko niin tästä tykkää.
Anna toisen leipoo ja Mikon tykätä. Mikä ongelma???!!
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mieltä lapset ovat? Taitaa olla vain miniän kateutta, kun mummin leipomukset maistuvat paremmin.
Onpa tyhmä kommentti. Mummin leipomukset maistuvat paremmin kuin kenen? Varmasti maistuvatkin paremmin kuin kaupan valmispullat, ei kai sitä kukaan kiellä eikä ole siitä kateellinen. Vai oletatko, että kaikki naiset leipoo? No ei leivo.
Ikinä en pojalleni tyrkyttä yhtään mitään. En syötävää, en tavaraa enkä itseäni väkisin kylään. Enkä neuvoja. Varsinkaan niitä. Hänen valintansa ovat hänen valintansa eikä minun asia ole niihin puuttuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää panna ne anopin nähden roskiin joka kerta. Ei ne muuten usko, että ei tarkoittaa ei. Kokemusta on.
Juuri näin. Teidän kodissa on teidän kodin säännöt. Anopin kodissa on anopin kodin säännöt.
"Teidän kodin" = ap:n säännöt
Mies saa varmaan itse päättää tästä asiasta aikuisena miehenä ihan ite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää panna ne anopin nähden roskiin joka kerta. Ei ne muuten usko, että ei tarkoittaa ei. Kokemusta on.
Miten hän reagoi?
Loukkaantui, mutta ei ole sen jälkeen tuonut mitään tullessaan. Ja se on parasta juuri näin.
Sano anopille, että myyjäisissä kaivataan usein leipomuksia. Hän tykkää leipoa, mutta ei ole kuka syö, voi olla se ongelma. Mulla on sellainen ongelma, että tykkään leipoa, mutta itsellä menekki pientä. Ratkaisu pulmaan on ollut, että leivon hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Kysyn että ottavatko ja kysyn millaista haluavat ja teen sen mukaan. Mulla on hygieniapassi ja siisti keittiö sekä olen tarkka, joten uskallan viedä. Mä myös kuulemma teen tosi hyvää, yhdessä paikassa mulle jo tulee yksityisviestejä että saahan sieltä taas mun piirakkaa, kun ovat kuulleet kuka niitä tekee, eli ei ole siitä kiinni että perhe ei tykkää, meillä ei vaan yleensä ole makean menekki kovaa. Suolaista menee kyllä jonkin verran, mutta joskus on kiva leipoa ihan vaan pullaa tai kakkua tai marjapiirakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok viedä väkisin jatkuvasti leivonnaisia toisten kotiin, ja
naimisissa olevan pojan kotiin niiden vieminen on tosi, tosi huono idea ja eräänlaista vallankäyttöä. Ja olen varmaan tuon anopin ikätovereita.Hyvä, että joku sen ikäinen ymmärtää. Juuri tuosta vallankäytön näkökulmasta.
Älkää viitsikö aikuiset ihmiset!
Liika on liikaa. Jos joskus vaikka parinkuukauden välein toisi leipomuksia, niin se olisi vielä ok, mutta jos on jatkuvaa ja liiallista, niin se muuttuu sietämätömäksi. Onneksi ei ole tuollaista ongelmaa.
Suvussa on kyllä näitä, jotka uskovat, että perheessä ollaan suurin piirtein nälässä ilman anopin tuomia ruoka-apuja. Edes suoraan sanominen ei auta.
Mies saa varmaan ihan itse asian ratkaista. Ei tarvi ap:n puuttua mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok viedä väkisin jatkuvasti leivonnaisia toisten kotiin, ja
naimisissa olevan pojan kotiin niiden vieminen on tosi, tosi huono idea ja eräänlaista vallankäyttöä. Ja olen varmaan tuon anopin ikätovereita.Hyvä, että joku sen ikäinen ymmärtää. Juuri tuosta vallankäytön näkökulmasta.
Ei se ole vallankäyttöä. Se on keino osoittaa rakkautta ja välittämistä. Pulla puhuu kun itse ei saa suutaan auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää panna ne anopin nähden roskiin joka kerta. Ei ne muuten usko, että ei tarkoittaa ei. Kokemusta on.
Miten hän reagoi?
Loukkaantui, mutta ei ole sen jälkeen tuonut mitään tullessaan. Ja se on parasta juuri näin.
Mieskö heitti vai sinä?
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää panna ne anopin nähden roskiin joka kerta. Ei ne muuten usko, että ei tarkoittaa ei. Kokemusta on.
Huh. Millaisen kasvatuksen olet oikein saanut, ei voi kuin ihmetellä...
En ymmärrä ongelmaa. Heität ne biojätteeseen. Mieluiten anopin nähden.
Onneksi minun lapset, miniät ja vävyt ovat tyytyväisiä jos vien tuliaisia. Kaikki tykkää minun leipomuksista.
Teen jopa lastenlasten syntymäpäiväkakut toiveiden mukaan, monenlaisia teemakakkuja olen tehnyt mutta myös perinteisiä leivonnaisia. Juhliin leivon vain jos haluavat, joskus leipovat myös itse.
Annan omia kehittämiäni reseptejä pyydettäessä. Haluan että reseptit kulkee sukuperintönä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaa. Heität ne biojätteeseen. Mieluiten anopin nähden.
Miksi pitää ehdoin tahdoin pahoittaa toisen mieli?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaa. Heität ne biojätteeseen. Mieluiten anopin nähden.
Niin, pitäähän loukkaus ja nöyryytys saada maksimoitua.
Laita ne leipomukset pakasteeseen, ja seuraavalla kerralla sanot, että entisiäkin on vielä jäljellä niin paljon, ettei vielä tarvitse tuoda. Ymmärtäisiköhän siitä, että joku raja se on teidänkin herkuttelullanne.
Meillä oli myös joskus ongelmana, että mummon leippomukset meinasivat jäädä syömättä. Lapset siis ihan oikeasti kyllästyivät niihin, kun ovat kuitenkin aina niitä samoja. Lapset ovat myös itse olleet innokkaita leipojia jo alakouluiässä. Nykyisin mummo tuo meille leipomuksiaan max kerran vuodessa. Se ei mielestäni ole liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää panna ne anopin nähden roskiin joka kerta. Ei ne muuten usko, että ei tarkoittaa ei. Kokemusta on.
Huh. Millaisen kasvatuksen olet oikein saanut, ei voi kuin ihmetellä...
Minkälaisen kasvatuksen on saanut ihmiset nen, joka ei usko kun sanotaan EI? Roskiin tai biojätteeseen vaan kylmästi suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaa. Heität ne biojätteeseen. Mieluiten anopin nähden.
Niin, pitäähän loukkaus ja nöyryytys saada maksimoitua.
Jos ei kerran sanaa uskota niin ehkä tämä opettaa anopille tapoja hieman.
Juuri näin. Teidän kodissa on teidän kodin säännöt. Anopin kodissa on anopin kodin säännöt.