Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna
Sisarukset ovat omien perheidensä kanssa kodeissaan. Mulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Kutsu ei ole käynyt mihinkään, enkä osaa itseäni tuputtaa. Ahdistaa. Tätäkö tää nyt tulee olemaan sitten jatkossa, nyt kun nuorinkin sisarukseni sai lapsen hiljattain? Joulut yksin ei oikein houkuttele.
Kommentit (1059)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Joo ja mun lapset todellakin tulee oppimaan tärkeänä arvona sen, että jos läheisellä on hätä, apuun mennään. Omat juhlat eivät ole tärkeämpiä kuin toisen hätä ja kuolema. Juhlia voi toistekin.
Ihana kuulla, että on olemassa edes joku epäitsekäs perheellinen. Voi kun useampikin ihminen olisi sinun kaltaisesi :)
No itseasaiassa ei mulla ole lapsia ja olen sinkku :D Puhuin vähän niinkuin futuurissa, lapsista, jota toivottavasti joskus saan, jos olen onnekas. Mutta noin mutkin siis on kasvatettu. Eihän ihmisiä voi jättää kärsimään yksin!
Eli puhut vähän niin kuin itsesi huomioon ottamisesta?
No kai sille Jani-Jessicalle voi sanoa, että äidin sisko on nyt surullinen, kun Pena-setä jätti sen. Kutsutaan pukki sitten tammikuussa, se osaa tulla poroineen silloinkin
Pelkästään se, että eronnut vai erotettu täti ruotii syviä tuntojaan Pena-sedästä on sellaista settiä, ettei lapsen sitä tarvitse kuunnella oli mikä tahansa päivä vuodesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ne elämänvalinnat on kokonaisuus, ei mitään rusinat-pullasta juttuja.
Kun valitsee elää yksin ja vain itselleen, niin saa vapaasti valita. Mutta sitten on ne seuraukset sitten myös jotka pitää hyväksyä, että on yksin kun muut ovat perheensä kanssa.
Mä olen kokenut saman, se on sitä aikuistumista. Yksittäiset juhlapäivät saa huomaamaan, että ehkä se yksinelo ja vain itselle eläminen kuuluukin nuoruuteen, ja sen aika alkaa olla ohi. Ja ensi vuonna tekee jotakin sen eteen, että kaikki juhlat ja arki ei olisi sitä pelkkää yksinoloa koko loppuelämän.
Nykyään meitä on kaksi aikuista ja viisi kissaa. Eikä ole yksinäistä, joku vaatii aina huomiota ja rapsutuksia. Silloinkin kun itseä laiskottaisi. Mutta en vaihtaisi pois.
Voi jeesus armahda kuinka monta kertaa tää pitää tässä ketjussa selittää: Suomessa on 1,2 miljoonaa yksinasuvaa. He eivät ole kaikki "valinneet sinkkuutta". Yksin eläminen johtuu monista eri syistä, eikä ole läheskään kaikille oma valinta. Isoin yksin asuvien ryhmä ovat iäkkäät, eivät nuoret.
No onko aloittaja vanhus vaipoissa? Ellei, niin tekemään niitä valintoja, jottei jää yksin. Tai edes ymmärtää, ettei voi valita eri elämänmuodoista vaan niitä hyviä puolia.
Silloin kun olin sinkku, menin aina jouluksi vapaaehtoistöihin. En ollut yksin, ja näki monta sellaista kohtaloa, että unohtui itsesääli.
Mutta tämä ei tietenkään käy, eihän. Joutuisi näkemään ensinnäkin vaivaa, ja toiseksi, koko maailma ei pyörisikään ap:n tarpeiden perusteella. Sitten pitää vaan valittaa.
Niin, ap, valitse ettet saa sitä syöpää ja ettei sulta poisteta kohtua ja että voit saada lapsia! Ja valitse myös ettei miehesi jättänyt sinua! Ja valitse se, että sinun tulee nyt ihan heti haluta hankkia uusi suhde, et saa olla yhtään yksin! Ja perhettä et saa kaivata jouluna, valitse sen sijaan ilmaiset vapaaehtoistyöt!
Lopeta jo, luuletko oikeasti että olet maailman ainoa sairastanut ja jätetty? Läheisiä kuolee kuule ihan kaikilta, ja harva on aina ihan tervekään.
Voit valita etsiä uuden miehen, joka ei halua biologisia lapsia. Ei löydy heti, mutta tiedätkös, niin se on muillakin. Kaikilla ei ole hyvää lapsuudenperhettä, mutta se aikuisuuden perhe hankitaan itse.
Voit valita mennä vapaaehtoistöihin ja nähdä kuinka sinulla asiat sentään on hyvin. Voit valita tehdä kivan joulun itsellesi, tehdä asioita joista sinä tykkäät.
Mutta ei, sinä valitset ruikuttamisen, sekö sitten tekee onnelliseksi?
En minäkään voinut saada lapsia, mutta puoliso on ja eläimiä. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta pitää vaikuttaa siihen mihin voi.
Tai sitten valittaa ja olla katkera, kenenkään en tosin tiedä siten onnelliseksi tulleen. Mutta jatka ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään joulua
Juurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Aion ainakin itse kutsua oman sisarukseni meille jouluksi, kyllä hän on minulle perhettä vaikka mulla on lapsia. Miehen sisaruksista tuskin kukaan olisi tulossa vaikka kutsuisikaan, heillä taas on ne omat jutut minne jouluksi menevät ja yksi on yleensä joulun töissä.
Mutta tosiaan joskus tuntuu että ihmiset eivät kehtaa tulla vaikka kutsutaan, minä ainakin vilpittömästi kutsun, on sitten joulu tai vaikka synttärit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Mikset vuokraa autoa? Hinnat on nykyään tosi halvat ja hakupaikkoja monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tavallaan viettänyt joulut aina yksin. Käyn vain syömässä vanhempien luona, mutta onhan siinä pitkät pyhät vaan olla möllöttää kotona telkkua tuijotellessa. Nytkin minulla on tulossa kahden viikon jouluvapaat, mieluummin olisin kyllä töissä.
Toisaalta olen niin tottunut tähän ja nautinkin siitä, nuorena jäin vielä yöksi vanhemmille, mutta en enää vuosiin ole jäänyt.
Toisinaan sitä oikein pysähtyy miettimään kuinka saakelin yksinäinen sitä voikaan ihminen olla ja varsinkin sitten kun vanhemmat kuolee niin ei mulla oo silloin enää ketään..
Enkä usko miestä löytyvän koskaan kun ei kukaan mies halua sellaista naista kuin minä olen. Toki ehkä ystäviä voi löytyä helpommin sitten vanhemmalla iällä kun muut naiset eivät enää ole niin uppoutuneita perhe elämiinsä. Näin ainakin elättelen toiveita, mutta ehkä olen väärässä koska kyllähän he sitten omat lapsensa kasvatettuaan alkaa keskittyä niihin lapsenlapsiinsa. Ainakin työpaikalla vanhemmat naiset puhuu jatkuvasti lapsenlapsistaan.
Miksi niin harvoin yksinäiset kutsuvat itse luokseen ihmisiä? Yksinäisiä, ystäviään, muita läheisiään?
He ovat surullisia, ettei muut kutsu luokseen, mutta eivät itsekään kutsu. Edes kahville joulunpyhinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Ei. Joulu on LÄHEISTEN juhla. Läheisiin kuuluu perhe, ystävät ja myös ne kummitädit ynnä muut. Ja jos jollakin heistä menee huonosti, heistä pidetään huolta. Tämä "joulu on lasten juhla" on tyypillistä kommentointia juurikin sellaisilta ihmisiltä, ketkä lopettavat yhteydenpidon vanhempiinsa, sisariinsa ja ystäviinsä kun se oma haniböö löytyy kainaloon. Kummasti taas sitten itse halutaan tulla itkemään luokse, kun ei olla vuosiin pidetty yhteyttä ja sinkkuus/lapsettomuus onkin sattunut omalle kohdalle?
Sinäkö se määräät kuka on läheinen? Mun väkivaltaiset sysipaskat vanhemmat EI OLE läheisiä, ei myöskään sisarus. Eli joo totta tosiaan, joulu on läheisten juhla ja nuo elämäni tuhonneet ihmiset ei siihen kuulu.
En tietenkään tarkoittanut tuollaista poikkeustilannetta, jossa väkivaltaa mukana. Jos on väkivaltainen niin totta kai porukasta pihalle. Puhuin "tavallisista" tai tavallisimmista ihmissuhteista, joissa ei väkivaltaa ynnä muuta. Pahoittelut siitä, että kohdallesi on sattunut noin huono onni vanhempiesi suhteen
Jännää että välillä sit onkin oikeus heittää porukasta pihalle. Välillä taas ei. Logiikkaa ei ole.
Kutsun kotiini ketä haluan oli sukua tai ei. Jos joku ei kutsu minua niin väkisin en mankuisi, oli sitten joulu tai juhannus.
Eiköhän tämä ole ihan selvä keissi, että mieluisat kutsutaan ja epämieluisia ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on narsisti ei näe itsessään koskaan vikaa tai syytä. Syy on aina muiden. Ihan aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Mikset vuokraa autoa? Hinnat on nykyään tosi halvat ja hakupaikkoja monia.
Ei ole ajokorttia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Joo ja mun lapset todellakin tulee oppimaan tärkeänä arvona sen, että jos läheisellä on hätä, apuun mennään. Omat juhlat eivät ole tärkeämpiä kuin toisen hätä ja kuolema. Juhlia voi toistekin.
Ihana kuulla, että on olemassa edes joku epäitsekäs perheellinen. Voi kun useampikin ihminen olisi sinun kaltaisesi :)
No itseasaiassa ei mulla ole lapsia ja olen sinkku :D Puhuin vähän niinkuin futuurissa, lapsista, jota toivottavasti joskus saan, jos olen onnekas. Mutta noin mutkin siis on kasvatettu. Eihän ihmisiä voi jättää kärsimään yksin!
Okei :D Pliis pidä tämä mentaliteetti sitten kun (toivottavasti) niitä lapsia saat. Monista ihmisistä vaan tulee valitettavasti todella itsekkäitä, kun tulee perheelliseksi.
Sinä se tässä itsekäs puusilmä olet. Laitatko joka vuosi tuhansia euroja hyväntekeväisyyteen? Maksatko kuukausimaksua plan kummilapsista? Minä teen niin ja olen PERHEELLINEN. Miten helvetissä joku sinkku on noin yksisilmäinen ja luulee että perheelliset on sa*tanasta? Älä koskaan perheellisty sitten itse. Ottaa hermoon.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harvoin yksinäiset kutsuvat itse luokseen ihmisiä? Yksinäisiä, ystäviään, muita läheisiään?
He ovat surullisia, ettei muut kutsu luokseen, mutta eivät itsekään kutsu. Edes kahville joulunpyhinä.
No kun ne läheiset viettää joulun yms juhlapyhät oman puolisonsa/perheensä kanssa, niin ei ne tule kylään vaikka kutsuisikin. Ei yksinäisillä ole mitään yksinäisten kerhoa, mistä kutsua kylään ihmisiä.
Itse olin aikanaan sinkku pitempään (en omasta tahdostani), pääasiassa ihan viihdyinkin yksin. Mutta kun kaikki kaverit ja sisarukset oli parisuhteessa tuolloin, niin kyllähän sitä juhlapyhinä sai sitten olla aikalailla itsekseen. Harva edes hoksaa kysyä, että mitä suunnitelmia sillä sinkulla on. Eivät vaan tule ajatelleeksi, että joku joutuu olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Huomaa että tosiaan et tiedä kuinka vaikeaa se on kun koko perhe lähtee matkaan. Kuinka monta tekijää ja estettä siinä on. Taas itsekkyys huokuu voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Ei. Joulu on LÄHEISTEN juhla. Läheisiin kuuluu perhe, ystävät ja myös ne kummitädit ynnä muut. Ja jos jollakin heistä menee huonosti, heistä pidetään huolta. Tämä "joulu on lasten juhla" on tyypillistä kommentointia juurikin sellaisilta ihmisiltä, ketkä lopettavat yhteydenpidon vanhempiinsa, sisariinsa ja ystäviinsä kun se oma haniböö löytyy kainaloon. Kummasti taas sitten itse halutaan tulla itkemään luokse, kun ei olla vuosiin pidetty yhteyttä ja sinkkuus/lapsettomuus onkin sattunut omalle kohdalle?
Etpä taida kovin läheinen olla vaikka niin haluat luulla. Kuten jo sanoin, rakkautta ei voi ostaa tai vaatia, rakkaus on vapaaehtoinen.
Juu ja näistä vaatijoista ja valittajista sekä haukkuvista viesteistä näillä yksinelävillä huokuu narsismi. Ilkeitä viestejä kuin pikkulapsen tekemiä haistatuksineen.
Sama fiilis, ollaan inhottavia ja itsekkäitä. Että kun minut mies jätti enkä saa lapsia, niin vastaavaahan ei varmaan ole koskaan käynyt kenellekään muulle.
No oikeasti on, ja paljon pahempaakin. Kaikki ei vaan heitä niitä noita asioita muiden silmille, ja kuvittele että he on ainoat kärsineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Huomaa että tosiaan et tiedä kuinka vaikeaa se on kun koko perhe lähtee matkaan. Kuinka monta tekijää ja estettä siinä on. Taas itsekkyys huokuu voimakkaasti.
Tässä puhuttiin pariskunnasta, joilla ei ole lapsia ja autot pihassa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Huomaa että tosiaan et tiedä kuinka vaikeaa se on kun koko perhe lähtee matkaan. Kuinka monta tekijää ja estettä siinä on. Taas itsekkyys huokuu voimakkaasti.
Kyseisessä tapauksessahan kaikki ovat lapsettomia. Kaksi aikuista pääsee kyllä matkaan omalla autolla ilman montaa estettä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Ei. Joulu on LÄHEISTEN juhla. Läheisiin kuuluu perhe, ystävät ja myös ne kummitädit ynnä muut. Ja jos jollakin heistä menee huonosti, heistä pidetään huolta. Tämä "joulu on lasten juhla" on tyypillistä kommentointia juurikin sellaisilta ihmisiltä, ketkä lopettavat yhteydenpidon vanhempiinsa, sisariinsa ja ystäviinsä kun se oma haniböö löytyy kainaloon. Kummasti taas sitten itse halutaan tulla itkemään luokse, kun ei olla vuosiin pidetty yhteyttä ja sinkkuus/lapsettomuus onkin sattunut omalle kohdalle?
Sinäkö se määräät kuka on läheinen? Mun väkivaltaiset sysipaskat vanhemmat EI OLE läheisiä, ei myöskään sisarus. Eli joo totta tosiaan, joulu on läheisten juhla ja nuo elämäni tuhonneet ihmiset ei siihen kuulu.
En tietenkään tarkoittanut tuollaista poikkeustilannetta, jossa väkivaltaa mukana. Jos on väkivaltainen niin totta kai porukasta pihalle. Puhuin "tavallisista" tai tavallisimmista ihmissuhteista, joissa ei väkivaltaa ynnä muuta. Pahoittelut siitä, että kohdallesi on sattunut noin huono onni vanhempiesi suhteen
Jännää että välillä sit onkin oikeus heittää porukasta pihalle. Välillä taas ei. Logiikkaa ei ole.
No onpa tosiaan jännä. Olisko logiikka vaikka se, että jos et ole jonkun kanssa muutenkaan tekemisissä, ei joulu muodosta poikkeusta eli ei tarvitse kutsua. Sehän ei ole porukasta pihalle heittämistä, jos ei alunperinkään kuulu porukkaan, ymmärrätkö.
AP:lta asiallinen aloitus ja kyllä vähän hiljaiseksi vetää suurin osa viesteistä. Eipä tarvitse enää kummksua sitä, kun ulkomaalaiset ihmettelevät suomalaisten etäisiä perhesuhteita. En voi mitenkään ymmärtää, että en laskisi omaan perheeseen kuuluvaksi sisaruksia ja vanhempia ja puolisoni vanhempia ja sisaruksia ja heidän lapsiaan, kun olemme ihan normaaleissa hyvissä väleissä. Asutaan eri puolilla Suomea, eikä siis jatkuvasti nähdä, mutta kaikkien kanssa vaihdetaan viikoittain viestejä tms. Tänä vuonna ei kokoonnuta kenenkään luo viettämään sukujoulua, mutta sinkkusisareni on kyllä meille tervetullut ja sen olen selkeästi myös hänelle sanonut. Koronan pelko ei mene sen yli, että sisareni pitäisi viettää joulu yksinäisenä, jos ei niin halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Joo ja mun lapset todellakin tulee oppimaan tärkeänä arvona sen, että jos läheisellä on hätä, apuun mennään. Omat juhlat eivät ole tärkeämpiä kuin toisen hätä ja kuolema. Juhlia voi toistekin.
Ihana kuulla, että on olemassa edes joku epäitsekäs perheellinen. Voi kun useampikin ihminen olisi sinun kaltaisesi :)
No itseasaiassa ei mulla ole lapsia ja olen sinkku :D Puhuin vähän niinkuin futuurissa, lapsista, jota toivottavasti joskus saan, jos olen onnekas. Mutta noin mutkin siis on kasvatettu. Eihän ihmisiä voi jättää kärsimään yksin!
Okei :D Pliis pidä tämä mentaliteetti sitten kun (toivottavasti) niitä lapsia saat. Monista ihmisistä vaan tulee valitettavasti todella itsekkäitä, kun tulee perheelliseksi.
Sinä se tässä itsekäs puusilmä olet. Laitatko joka vuosi tuhansia euroja hyväntekeväisyyteen? Maksatko kuukausimaksua plan kummilapsista? Minä teen niin ja olen PERHEELLINEN. Miten helvetissä joku sinkku on noin yksisilmäinen ja luulee että perheelliset on sa*tanasta? Älä koskaan perheellisty sitten itse. Ottaa hermoon.
Itsellä ottaa hermoon se, että ei tajuta, että vaikka sinä olisitkin poikkeus ei se silti tarkoita, etteikö suurin osa perheellisistä ole itsekkäitä. Menepä esim ravintolaan niin huomaat, että siellä ne Jani-Pirkot juoksee ympäri raflaa ja sotkee, eikä vanhemmat tee mitään, koska "kyllähän minun mussukalla on oikeus purkaa energiaansa miten ja missä tahansa hän haluaa". Yksi poikkeus ei romahduta helposti nähtävää ja yleistettävää faktaa.
Ja ei, siitä ei ole huolta että lisääntyisin. Mieheni ja minä emme ole ikinä nauttineet kaoottisesta ja onnettomasta lapsiperhearjesta.
- Eri kuin tuo, kenelle vastasit
En tietenkään tarkoittanut tuollaista poikkeustilannetta, jossa väkivaltaa mukana. Jos on väkivaltainen niin totta kai porukasta pihalle. Puhuin "tavallisista" tai tavallisimmista ihmissuhteista, joissa ei väkivaltaa ynnä muuta. Pahoittelut siitä, että kohdallesi on sattunut noin huono onni vanhempiesi suhteen